Myskihärkä, Ovibos moschatus MYSKIHÄRKÄ ON SOPEUTUNUT AINUTLAATUISESTI KAIKKEIN ANKARIM- PIIN ARKTISIIN OLOSUHTEISIIN. EI IHME, ETTÄ SE SELVIYTYI HENGISSÄ JÄÄKAUDESTA. AIKOINAAN MYSKIHÄRKÄ ON ELÄNYT KAIKKIALLA POH- JOIS-VENÄJÄLLÄ. VAROVAISIMPIEN ARVIOIDEN MUKAAN VENÄJÄN POH- JOISILLE ALUEILLE VOISI MAHTUA 2 MILJOONAA MYSKIHÄRKÄÄ. АLEKSANDR GRUZDEV, WRANGELINSAAREN LUONNONSUOJELUALUEEN JOHTAJA 2
Marraskuun 22. päivänä Wrangelinsaarella koittaa napaseudun yö. Kahden pimeän kuukauden jälkeen, 22. tammikuuta, talvinen hämäryys hellittää auringon ilmestyessä taivaanrantaan. 5
Myskihärät ovat sopeutuneet erinomaisesti elämään pohjoisella napaseudulla. Ne ovat asuneet pohjoisessa vuosituhansia, ja joskus muinoin ne ovat asuttaneet Wrangelinsaarta yhdessä mammuttien kanssa. 7
Talven myskihärät viettävät enimmäkseen vuorten rinteillä: siellä tuulet puhaltavat pois suuren osan lumesta, joten eläimet löytävät helpommin ravintoa napaseudun pitkän talven aikana. 9
Lokakuussa myskihäriltä ei vielä ole lähtenyt edellisvuotinen karva, ja pian koittaa talvi. Kalenterin mukaisen kesän lopulla myskihärillä alkavat häät. Urokset käyvät keskenään ankaria kamppailuja. Nämä jätit, jotka voivat painaa jopa 400 kiloa, törmäävät otsat vastakkain 40 kilometrin tuntinopeudella uudestaan ja uudestaan. Lauman koostumus riippuu kaksintaistelujen tuloksesta. 11
Viime vuosina myskihärkiä on eksynyt laumastaan ja joutunut kamppailemaan saarelle palanneiden vaarallisten petoeläinten, susien, kanssa. Yksinään myskihärän kokoiset jättiläisetkin ovat suojattomia. 13
Aurinko ei paista, ja pimeässä lämpötila laskee alhaiseksi. Paljon villaa päällä, paljon rasvaa sisällä siinä on myskihärän hengissä selviytymisen resepti napaseudun yön ankarissa olosuhteissa. 15
Naali, Vulpes lagopus WRANGELINSAARELLA NAALI VIIHTYY PARHAITEN KORKEILLA PAIKOIL- LA, JOIHIN EI KERÄÄNNY VETTÄ. USEIMMITEN NAALIT SUOSIVAT HIEKKA- TÖYRÄITÄ. NE KAIVAT YHTEISÖIHINSÄ VALTAVAN MÄÄRÄN KÄYTÄVIÄ NAALIEN PÄÄASIALLISTA RAVINTOA OVAT SOPULIT. NE EIVÄT KUITEN- KAAN NIRSOILE, VAAN KÄYTTÄVÄT HYVÄKSEEN KAIKEN, MINKÄ KATSOVAT SYÖMÄKELPOISEKSI. KUN SAARELLE SAAPUVAT TUNDRALINNUT, JA ETEN- KIN PIKKULINNUT, JOTKA EIVÄT KYKENE PITÄMÄÄN PUOLIAAN, NAALISTA TULEE TUNDRAN ROSVO. AREF MINEJEV, WRANGELINSAAREN RETKIKUNNAN JOHTAJA VUOSINA 1929 1934 16
Wrangelinsaarella pesii tuhansia lumihanhia. Myös Pik Tundrovyin tutkimusaseman lähettyvillä elää lumihanhiyhdyskunta. Hanhien saapuessa Pikin ympäristössä alkaa kuhina. Hanhenmunat vetävät puoleensa naaleja.
Naalinpoikaset ovat jo ryhtyneet elämään itsenäisesti. Keskenkasvuisilta pennuilta kuluu paljon aikaa ruuan etsintään, sillä kovin usein niitä ei onnista. Tärkein syy niiden kuolemiin onkin nälkä. Edessä on pitkä arktinen talvi, ja seuraavaan kevääseen selviytyy hengissä vain yksi naali kolmesta. Viiden viikon ikäisinä naalinpennut lähtevät pesästä. Ne ovat jatkuvasti nälkäisiä. Alkuaikoina ne vain imevät emonsa maitoa, mutta kasvaessaan suuremmiksi ne alkavat tarvita lihaa. Silloin ne ryhtyvät saalistamaan sopuleita. 23
Naalipariskunnan ei ole helppoa ruokkia nopeasti kasvavia, jatkuvasti nälkäisiä poikasiaan. Vanhemmat juoksentelevat vuorokauden ympäri tundralla etsimässä ravintoa: hanhenmunia ja sopuleita. Yhden kauden aikana naaliperhe voi syödä jopa 3 500 sopulia. Toukokuussa pesiin ilmestyvät poikaset. 8 10 pennun poikue ei ole harvinainen, ja enimmillään poikueessa on 18 pentua. Jälkeläisten suuri määrä parantaa hengissä selviytymisen mahdollisuuksia. 25
Naalinpentu on lähtenyt pesästä ja joutunut kohtaamaan yksin kylmän maailman. Pian saaren peittää lumi, ja koittaa napaseudun yö. Naaleille alkaa kaikkein vaikein aika. Selviytyäkseen hengissä poikasten on opittava pyydystämään ravintonsa itse.
Heinäkuun lopulla naalinpennut ovat jo silmin nähden kasvaneet. Ne ryhtyvät tutustumaan ympäristöönsä ja vaeltavat yhä kauemmaksi pesästä. Yöksi ne palaavat vielä kotiin, mutta hyvin pian ne jo hajaantuvat pohjoisten seutujen aavoille. Huonot sopulivuodet ovat vaikeita naaleille. Jotkut naalivanhemmat hylkäävät pentunsa pesään kuolemaan nälkään. 29