Suomen Migreeniyhdistys ry 1/2007
Kotihappihoitolaitteet Linde Gas Therapeuticsilta THEROX TM Light Homecare 3 kpl 2 litran kannettavia kevytpulloja täytetään aina kahden pullon paketeissa Koko: 2 litraa Paino: 2,3 kg (täytenä) Riittoisuus: 7 l/min virtauksella n. 50 min 10 l/min virtauksella n. 30min Saatavana myös ilmastoitu reppu, jossa pullolle kiinnityshihna Oy AGA Ab Linde Gas Therapeutics Karapellontie 2, 02610 ESPOO Puh. 0800 90008 THEROX TM Safety turvapullo Koko Paino Riittoisuus litraa kg 7 l/min virtauksella 2 4,2 4,7 n. 50 min 5 8,8 9,8 n. 2 h 15 min 10 14,2 16,9 n. 4 h 40 min Saatavana myös kuljetuskärry, kiinnityshihnalla TILAA ESITE! TM THEROX on AGA AB:n tuotemerkki
Suomen Migreeniyhdistys ry Migränföreningen i Finland rf Toimisto: Sähköttäjänkatu 2 B, 00520 Helsinki Internet: www.migreeni.org Toiminnanjohtaja Matleena Helojoki 040 848 1032, matleena.helojoki@migreeni.org Projektikoordinaattori Anitta Tähti-Niemi, 040 5090740, anitta.tahti-niemi@migreeni.org. Järjestöassistentti Tellervo Vallasvuo (09) 8775 3021, migreeni@migreeni.org Puhelinneuvonta Migreeniyhdistyksen neuvontapuhelin 050 400 8787 keskiviikkoisin 8 12 tai 16 20 Tarkista päivystysaika vastaajasta. Voit kysyä myös sähköpostilla neuvonta@migreeni.org. Tukipuhelin sarjoittaista päänsärkyä (Hortonin neuralgia) sairastaville 050 533 1014. Ellei puhelin vastaa, voit jättää soittopyynnön tekstiviestinä, niin sinuun otetaan yhteyttä. Voit ottaa yhteyttä myös sähköpostilla hortontuki@migreeni.org. Tukipuhelin hemiplegistä migreeniä sairastaville Mirva Vähäsalo, p. 040 705 4694, arkisin klo 10 14 Myös sähköpostilla: hm-tuki@migreeni.org. Hallitus Anneli Kiljunen, puheenjohtaja Jukka Arajärvi Hanna Harno Päivi Hölttä Hilkka Kettinen Riitta Nikulainen, varapuheenjohtaja Rita Pöllänen Marja-Leena Kinnunen, varajäsen Sari Tuomola, varajäsen Jäsenmaksu Vuoden 2006 jäsenmaksu oli 19 e. Vuoden 2007 jäsenmaksun määrän päättää vuosikokous 13.3. Päätoimittaja: Matleena Helojoki Taitto: Leena Kanerva Paino: Mynäprint Oy ISSN: 1458-4832 Kansikuva: Joel Nakamura, Merckin kokoelmat. Päänsärky 1/2007:n postitusta tukee Suomen MSD Oy. Päänsärky 3 Yhteystiedot 4 Puheenjohtajan palsta 5 Uutisia meiltä ja muualta 7 Projektin kuulumisia 8 Migreeni kuukautiskierron aikana 11 Migreeni on muutakin kuin päänsärkyä 13 Riboflaviini migreenin estohoidossa 15 Vanhalla virkeä mieli 16 Lapset ja kipu 19 Tutustu Tiinaan 20 Rinnakkaislääkkeet päänsärkypotilaan kannalta 22 Kysy asiantuntijalta 24 Minun tarinani 25 Kysely 27 Kirjallisuus: Sairaan hyvä potilas 30 Poimintoja tiedemaailmasta Migreeni ja muu sairastaminen suomalaisissa migreeniperheissä Päänsärkylapset ja kehon kiputuntemukset Akupunktiota migreenin estoon? Aurallinen migreeni lisää yli 45-v. naisten riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin 32 Tapahtumakalenteri 36 Koulutusta vertaisryhmien ohjaajille Sisältö 3 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007
Pääkirjoitus Terveydenhuollon tulevaisuuden turvaaminen jatkuu. Teimme eduskunnassa syksyllä kaksi merkittävää uudistusta, jotka saamme lähivuosina käyttöön: sähköisen lääkemääräyksen ja potilastietojen yhtenäisen sähköisen arkistoinnin. Tavoitteena on edelleen parantaa järjestelmän toimivuutta, palvelua ja asiakkaan terveydenhoitoa. Sähköisen lääkemääräyksen keskeinen ero entiseen on, ettei reseptiä anneta potilaalle, vaan se tallennetaan valtakunnalliseen reseptitietokeskukseen ja lääke on tämän jälkeen potilaan lunastettavissa mistä tahansa apteekista. Tavoitteena on, että jatkossa suurin osa resepteistä toimitettaisiin sähköisesti, vaikka säilytetään myös asiakkaan mahdollisuus pyytää paperiresepti sähköisen sijaan. Sähköinen malli otetaan käyttöön kaikissa terveydenhuollon yksiköissä ja apteekeissa neljän vuoden siirtymäajan puitteissa, mutta yksityislääkärit saavat halutessaan jäädä järjestelmän ulkopuolelle. Sähköinen lääkemääräys parantaa potilaiden hoitoa, helpottaa ammattihenkilöstön työtä, mahdollistaa kokonaislääkityksen hallinnan ja lisää lääketurvallisuutta. Etenkin ikääntyvän väestön lääkityksen kokonaishallinnalle sähköinen lääkemääräys avaa uusia näkymiä. Paitsi turha päällekkäinen lääkitys, myös yhteensopimaton lääkitys saadaan hallintaan. Parhaimmillaan positiiviset vaikutukset näkyvät sekä kohentuvassa terveydessä että vähenevissä lääkekuluissa. Yhteiskunnan tasolla on mahdollisuus seurata paremmin hinta- ja korvattavuustietojen kehitystä, mikä edistää myös kustannusten hallintaa. Toinen merkittävä uudistus on laki asiakastietojen sähköisestä käsittelystä. Tietojen valtakunnallinen käsittely- ja arkistointijärjestelmä mahdollistaa palvelujen tuottamisen turvallisesti ja tehokkaasti, etenkin kun järjestelmään saadaan mukaan kaikki julkisen ja yksityisen sektorin palvelutuottajat neljän vuoden siirtymäajan puitteissa. Kun potilaan tausta ja aiempia hoitoja koskevat tiedot ovat yhdenmukaisina ja ajantasaisina hoitohenkilöstön käytössä, hoitoa voidaan toteuttaa aiempaa paremmin tosin ensisijainen vastuu tietojen ilmoittamisesta säilyy potilaalla. Tulevaisuuden tavoitteena on tietojärjestelmien hyödyntäminen hoidon vaikuttavuuden lisäämisessä. Hoitoprosessien muuttuessa päällekkäisiä tutkimuksia ja hoitokokeilujen uudistamisia voidaan välttää potilaan terveydentilaa vaarantamatta. Keskeisenä kysymyksenä on ollut asiakkaan tietoturva ja hänen henkilökohtaisten tietojensa asianmukainen käsittely. Lähtökohtana on, ettei potilaan yksityisyyden suojan perusperiaatteita muuteta. Tietojen luovuttaminen perustuu potilaan suostumukseen eikä jää pelkästään kielto-oikeuden varaan. Potilaan omassa harkinnassa on, suostuuko hän tietojensa luovuttamiseen yksittäisten palvelujen tai palvelukokonaisuuksien kohdalla. Näistä asioista kuullaan vielä, kunhan järjestelmiä aletaan ottaa käyttöön. Silloin terveydenhuoltomme toimii taas vähän tehokkaammin ja potilaan kannalta saumattomammin. Kuulen mielelläni edelleen palautettanne, vaikka olen nyt kahden vuoden puheenjohtajuuden jälkeen jättämässä paikkaani. Olen edelleen mukana yhdistyksen toiminnassa mutta en puheenjohtajana. Kiitokset vielä jäsenistölle, hallitukselle ja toiminnanjohtajalle upeasta työstä yhdistyksessämme. Kuva: Eduskunta Kaunista ja päänsärytöntä vuoden jatkoa! Anneli Kiljunen Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007 4
Uutisia meiltä ja muualta Aurallisen migreenin geenialue löytynyt Tutkijat Mikko Kallela ja Maija Wessman ovat ensimmäisinä maailmassa selvittäneet, että kromosomi 4:ssä sijaitseva geenialue 4q24 liittyy auralliselle migreenille altistumiseen. Myös kromosomi 17:sta etsitään auralliseen migreeniin liittyviä Soita yhdistykseen ilmaiseksi! Kylmälaboratorio avaa ymmärrystä aivojen saloihin geenejä. Geenitutkimus auttaa kehittämään migreenin lääkehoitoa. Kun tunnistetaan erilaisia migreenin alaryhmiä, voidaan lääkehoito räätälöidä. Tutkimus antaa viitteitä myös uusien estolääkkeiden kehittämiselle. Www.inoa.fi -sivujen kautta voit soittaa ilmaiseksi Migreeniyhdistyksen numeroon. Kirjoita hakusanaksi Migreeniyhdistys, klikkaa yhdistyksen nimeä, kirjoita puhelinnumerosi ja klikkaa soittonappulaa. Puhelimesi alkaa piristä ja puhelu yhdistyy. Jäsenasioita varten on yhdistyksen toimisto auki klo 10-14. Teknisen Korkeakoulun kylmälaboratoriossa on toiminut yli 20 vuoden ajan monitieteellinen aivotutkimusryhmä johtajanaan professori Riitta Hari. Ryhmässä on paneuduttu aivojen toiminnallisiin tutkimuksiin, erityisesti aistimusten, kognition ja sosiaalisen vuorovaikutuksen aivomekanismeihin ja elektrofysiologiaan sekä kliiniseen neurokuvantamiseen. Esimerkkinä tästä tutkimusryhmässä toimiva dos. Nina Forss esitteli edellisessä Päänsärky-lehdessä kroonisen kivun kuvantamistutkimuksia. Professori Hari on kansainvälisesti tunnetuimpia ja arvostetuimpia suomalaisia tutkijoita ja hänen johtamansa yksikkö on yksi Suomen Akatemian nimeämistä 23 huippuyksiköstä vuosille 2006 2011: Systeemisen neurotieteen ja aivokuvantamisen huippuyksikkö. Riitta Hari on palkittu monilla kansainvälisillä huomionosoituksilla, marrakuussa 2006 hän sai Neurologiasäätiön jakaman Erkki Kivalo -tunnustuspalkinnon. Professori Erkki Kivalo on Suomen nykyaikaisen neurologian isä, keskeinen vaikuttaja ja monen edistyksen alkuunpanija 1960-luvun alusta lähtien. Hän on ensimmäinen neurologian professori ja tässä asemassa raivannut neurologialle itsenäisyyden ja juurruttanut neurologian keskussairaaloihin ja akuuttihoidon piiriin. Muistathan päivittää osoitetietosi Jos haluat, voit täydentää samalla rekisteriimme tietoja, joita olemme alkaneet kerätä vuoden 2001 alusta: Syntymävuosi? Mistä olet kiinnostunut saamaan tietoja: migreenistä? tensiosärystä? basilaarimigreenistä? Sarjoittaisesta päänsärystä? (Hortonin neuralgia) Familiaalisesta hemiplegisestä migreenistä? Kolmoishermosärystä Muusta kasvohermosärystä HUOM! Voit tehdä osoitteen muutoksen nyt myös netissä. Postitse: Suomen Migreeniyhdistys ry, Sähköttäjänkatu 2 B, 00520 Helsinki tai sähköpostilla: migreeni@migreeni.org Jos vain sähköpostiosoitteesi vaihtuu, pidä meidät siitäkin ajan tasalla. Kirjoita migreeni@migreeni.org. 5 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007
Neurologiset järjestöt 30 vuotta yhteisellä taipaleella Neurologisten järjestöjen yhteistyökumppanuus syntyi 30 vuotta sitten professori Erkki Kivalon aloitteesta. Alussa toimintaan liittyi kuusi järjestöä. Viime vuoden marraskuussa järjestettiin juhlaseminaari Raha-automaattiyhdistyksen tiloissa. NV-järjestöjen puheenjohtaja, MS-liiton toimitusjohtaja Liisa Leiva lausui seminaarissa mm: Vuosien kuluessa NV-toimintaan on liittynyt uusia järjestöjä lukumäärän ollessa jo nyt 15. Mukana olevat järjestöt ovat jäsenmäärältään ja toiminnaltaan hyvin erikokoisia. Pienimmissä, vapaaehtoisvoimin toimivissa yhdistyksissä jäseniä on joitain satoja ja suuremmissa yhdistyksissä henkilöjäseniä on 10000 12000 ja henkilöstöä suurimmissa jo satoja. Suurimpien neurologisten järjestöjen laaja-alainen toiminta sisältää mm. kuntoutusta ja koulutusta. Näiden järjestöjen edustamiin neurologisiin sairaus- ja vammaryhmiin kuuluu satoja diagnoosinimikkeitä, joiden esiintyvyys maassamme vaihtelee suuresti. Kaikki jäsenjärjestöt tavoittelevat NV-yhteistyöstä synergia etua. Etenkin pienille järjestöille tämä Mitä ovat tuetut lomat? Suomessa on mahdollista saada tukea loman viettoon. Tuetut lomat on tarkoitettu sellaisille henkilöille, jotka eivät itse voi kustantaa lomaa itselleen. Käytännössä tuettujen lomien toteuttajina toimivat lomajärjestöt Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Tarjontaan kuuluu teemalomia sekä ryhmille että yksittäisille henkilöille. Raha-automaattiyhdistyksen tuki kattaa noin puolet loman kustannuksista lomapaikassa. Matkat ovat omavastuullisia. Lomajakso kestää 5 vrk puolihoidolla, jokaisella lomajaksolla on myös ohjattua lomatoimintaa. Kohteita löytyy kylpylöistä lomakeskuksiin. Lomaryh mien kokoamisessa toimivat erilaiset yhdistykset kontaktipintana lomalle haluavan ja lomajärjestön välillä: ha- yhteistyö tarjoaa mahdollisuuden päästä esille yhteyksissä, joihin omat resurssit eivät yksin riittäisi. NV-järjestöjen jäsenistön vaihteleva ikä, erilaiset oireet ja hoitomuodot asettavat haasteita järjestöjen yhteistyölle: Kaikki ei sovellu kaikille. Yhteisiä nimittäjiä on kuitenkin löytynyt niin runsaasti, että voimien yhdistäminen on kannattanut etenkin tiedotuksessa, koulutuksessa ja vaikuttamistoiminnassa. Juhlavuotenaan NV on liikkeellä teemalla Arvosta pääomaasi sijoita itseesi. Teemaa kuvittava ihmisten täyttämä aivokuva viittaa nimenomaan henkiseen ja sosiaaliseen pääomaan sekä niistä huolehtimiseen kannattaa arvostaa itseään ja sitä mitä omassa elämässä on. Mielenvirkeys ja hyvinvointi syntyvät monista tekijöistä, kuten toimivista ihmissuhteista, riittävästä levosta, harrastuksista, liikunnasta ja oikeasta ravitsemuksesta. Omaan ja lähimmäisten jaksamiseen kannattaa sijoittaa. Se sijoitus kasvaa varmasti korkoa. Tervehdyksessään seminaarille professori Kivalo viestitti: Joukon voimalla ajettuna saa myös pienikin järjestö äänensä kuuluville. kulomakkeita saa omasta yhdistyksestä ja sinne ne myös palautetaan. Yksittäisenä hakijana hakemuksen voi tehdä joko internetin kautta lomajärjestöön suoraan tai ottamalla puhelimella yhteyttä lomajärjestön myyntipalveluun. Valinnan tekee lomajärjestö, siinä kiinnitetään huomiota hakijan terveydentilaan, tulotasoon, perhesuhteisiin, muihin loman tarpeeseen vaikuttaviin tekijöihin sekä aikaisemmin tai muualta saamaan lomatukeen. Lomaa voi hakea vaikka koko perheellä, eri perheisiin kuuluvat ystävykset taas täyttävät kumpikin oman hakemuksensa. Migreeniyhdistyksen koordinoimasta vuoden 2007 tuetusta lomasta enemmän tämän lehden Tapahtumakalenterissa, s. 32. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007 6
Projektin kuulumisia: Loppuvuodesta 2006 Lasten päänsärky-projekti yhdessä muiden neurologisten järjestöjen kanssa jatkoi esittäytymistä eri puolilla Etelä-Suomea järjestetyille NV-tietotoreilla. Tietotoreilla järjestöt kertovat toiminnastaan ja vastaavat kävijöiden kysymyksiin sekä vastavuoroisesti saavat arvokasta tietoa ihmisten kokemuksista. Mm. Kouluterveyspäivillä ja My- Way-messuilla Jyväskylässä, Neuvolapäivillä Espoossa, Varhaiskasvatusmessuilla ja Terveys&Hyväolo messuilla Helsingissä syntyi monia antoisia keskusteluja. Ajatusten vaihto ja tiedon jakaminen puolin ja toisin ovat messujen keskeisintä antia. Messujen tietoiskujen avulla päästiin projektin yhteen päätavoitteeseen; tiedon lisäämiseen lasten päänsäryistä. Projektille on valmistunut jo kaksi opinnäytetyötä ja tekeillä on kaksitoista työtä. Opiskelijat Helsingin Diakonia-, Kymenlaakson ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakouluissa selvittelevät päänsärkyjen esiintyvyyttä, niiden vaikutusta lasten elämään, eri ammattiryhmien ja perheiden materiaalin tarvetta liittyen päänsärkyihin sekä laativat tarvittavaa materiaalia. Opinnäytetöistä kaksi on valmistunut Diakonia-ammattikorkeakoulu Helsingin yksiköstä. Anna-Kaisa Raja-Aho ja Reija Mantila tekivät selvityksen Lapsen päänsäryn hoitomenetelmät, jossa tutkittiin lasten itsehoitoa ja tietoisuutta päänsärkyyn vaikuttavista tekijöistä. Lisää tietoa tutkimustuloksista on luvassa lehteen 1/2008. Toinen valmis työ on Marja Sipilän ja Jenni Pihlamaan tekemä kvantitatiivinen tutkimus opettajien käsityksestä lasten päänsärkyjen esiintyvyydestä, syistä, hoidoista ja ennaltaehkäisyn mahdollisuuksista. Tutkimus tehtiin keväällä 2006 kahdella Vantaan alaasteella opettajain kokousten yhteydessä. Vastauksia opiskelijat saivat kaikilta läsnä olleilta opettajilta, mutta otos jäi kuitenkin aika pieneksi, 32 opettajaa vastasi kyselyyn. Kiinnostavimpina tuloksina projektin kannalta voidaan nostaa esiin seuraavat: 1) Melkein jokainen opettaja tiesi ainakin yhden päänsärkyä aiheuttavan tekijän. 2) Jopa 16 (50 %) opettajaa ei tiennyt ainuttakaan ennaltaehkäisytapaa. Toinen puoli opettajista pyrki ehkäisemään päänsärkyjä. Keinoina he käyttivät tuulettamista, ruokailun merkityksen korostamista, välituntiliikuntaa ja mikä positiivisinta: keskustelua ja rentouden lisäämistä, jottei jännittäminen aiheuttaisi päänsärkyä. 3) 78 % vastaajista kertoi tarvitsevansa lisätietoa lasten päänsäryistä ja toimintatavoista päänsärkykohtauksen yllättäessä kesken koulupäivän. Nykyisellään yli puolet opettajista pyrki lähettämään oppilaan terveydenhoitajan vastaanotolle, mikä on ongelmallista jos terveydenhoitaja käy koululla vain muutamana päivänä viikossa. Tekijät päättelevät, että opettajien tietouden lisääminen lasten päänsäryn/migreenin ennaltaehkäisystä olisi ensiarvoisen tärkeää. Tärkeää olisi myös herättää opettajien mielenkiinto lasten päänsärkyä/migreeniä kohtaan. Selkeän ja yhteisesti sovitun toimintaohjeen laatiminen yhdessä koulun, kouluterveydenhuollon ja perheiden kanssa on tutkimuksesta esiin tullut haaste, johon projekti laatii ohjeellisen luonnoksen. Opinnäytetöiden ohjaaminen, töiden valmistumiseen kannustaminen ja niiden tulosten hyödyntäminen ovat vuoden 2007, projektin viimeisen toimintavuoden keskeistä sisältöä. Anitta Tähti-Niemi Korjaus Lehdessä 2 / 2006 kerrottiin virheellisesti Pirjo Lindforsin saaneen Vuoden Kipulääkäri -tittelin Kipupotilasyhdistykseltä. Hän on saanut Kipuvaikuttaja-tittelin Kipupotilasliitolta. Anteeksi sekaannus. 7 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007
Marja-Liisa Sumelahti neurologian erikoislääkäri, LT Suomen Päänsärkykeskus / Suomen Terveystalo, Tampere Migreeni kuukautiskierron aikana Yli 50 % naisista havaitsee kuukautisten laukaisevan migreenin. Kuukautismigreeni määritellään nykyisin aurattomaksi migreeniksi, joka alkaa säännöllisesti joko ensimmäisenä vuotopäivänä, tai tästä kaksi vuorokautta ennen tai jälkeen. Nämä kriteerit täyttyvät vain noin 10:lla % naisista. Suurimmalla osalla esiintyy useita sekamuotoisia migreenikohtauksia kierron aikana. Kuukautismigreenin syntyä on selitetty erilaisin hormonaalisin teorioin, muun muassa korkeilla tai matalilla keltarauhas-, prolaktiini- tai estrogeenihormonitasoilla. Taustalla on epäilty myös muutoksia tahdosta riippumattoman hermoston aktiivisuudesta ja on esitetty teorioita hiilihydraattiaineenvaihdunnan muutoksista, hivenaineiden tai vitamiinien puutteista, tai peritystä immuniteetista. Todennäköisimpänä ja tärkeimpänä kuukautismigreeniä laukaisevana tekijänä pidetään estrogeenitason laskua. Vuonna 1972 englantilainen tutkija Somerville totesi keinotekoisesti ylläpidetyn estrogeenitason estävän kuukautismigreeniä, normaalista keltarauhashormonin laskusta johtuvasta kuukautisvuodosta huolimatta. Estrogeenivaikutus osoitettiin jatkotutkimuksessa ylläpitämällä keltarauhashormonin tasoa ja toteamalla migreenin ilmenevän estrogeenitason laskiessa. Huolimatta naisten kolminkertaisesta migreenialttiudesta miehiin nähden, hormonit eivät ehkä yksin selitä naisten migreenialttiutta. Voidaankin kysyä, mikä tekee naisten aivoista herkemmän migreenille tai mitkä ovat ne erityiset altisteet, jotka voivat laukaista naisten migreeniä. Estrogeenitason laskun ohella kuukautismigreenin syyksi arvellaan myös pros- Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007 8
Voidaankin kysyä, mikä tekee naisten aivoista herkemmän migreenille tai mitkä ovat ne erityiset altisteet, jotka voivat laukaista naisten migreeniä. taglandiinien vapautumista. Prostaglandiinien synty liittyy elimistön tulehdusreaktioihin ja ne säätelevät kipuaistimusta ääreishermostosta keskushermostoon. Prostaglandiinivaikutus voi verenkierrossa laukaista jyskyttävän päänsäryn ja pahoinvoinnin, ja paikallisesti kivuliaat kohdun supistukset ja voimistuneen vuodon. Kuukautiskierron aikana prostaglandiinitaso on korkeimmillaan 48 tuntia vuodon alusta. Tämä selittää myös alavatsakipuja ja runsaita vuotoja. Hormonaalisten ja prostglandiinituotantoon liittyvien tekijöiden ohella kuukautisiin ja migreenin liittyviä tekijöitä ovat stressi, kertyvä unen puute, lihasjännitysoireet ja veren sokeritason heittely. Nykytietämyksen mukaan migreeniin liittyy yksilöllisiä piirteitä sekä akuutin, että kroonisen vaiheen kivussa ja vastaavasti muutoksia kipua aistivissa aivorakenteissa. Laukaisevat tekijätkin voivat olla yksilöllisiä. Naisten migreenissä hormonien rooli on oletettavasti kuitenkin keskeinen. Hormonivaikutus säätelee kuukautissykliä ja sekä estrogeeni että keltarauhashormoni vaikuttavat keskushermostossa kipuaistimusta säätelevien serotonergisten ja opioidivälitteisten hermosolujen aktiivisuuteen. Kuinka kuukautismigreeniä voidaan hoitaa tehokkaasti? Käytännössä tiedetään, että kuukautisten aikana esiintyvä migreeni on hankalimmin hoidettava migreenikohtaus: kipu on voimakas ja kohtaus pitkittyy. Usein muuten onnistunut migreenin kohtaushoito kipu- tai täsmälääkkeellä osoittautuu tehottomaksi. Koska kuukautismigreeniin liittyy pahimmillaan vuorokausiksi pitkittyvä särky ja työkyvyn heikkeneminen tai menetys, on tarpeellista etsiä tehokkaimpia kohtauksen hoitomuotoja. Päänsärkypäiväkirja vähintään kolmen kuukauden ajan auttaa tunnistamaan kohtausten monimuotoisuutta, yksilöllisiä piirteitä, laukaisevia tekijöitä ja käytetyn hoidon vastetta. Päänsärkypäiväkirjasta pitäisi ilmetä kohtaus kuukauden- ja viikonpäivän osalta, kohtauksen alkamisaika, alkuvaiheen tai esivaiheen oireet ja ajallinen eteneminen ja kohtauksen kesto. Tietoa kootaan myös käytetystä lääkityksestä, annosteluajankohdasta ja vaikutusajasta/tehosta sekä kohtauksen päättymisestä. Kuukautismigreenin yhteydessä on hyödyllistä tuoda esiin muut kuukautisiin liittyvät oireet ja huomioida käytetty ehkäisymuoto fertiili-ikäisillä. Lääkkeettömistä hoidoista on kokemuksellista tietoa kylmän tai kuuman helpottavista vaikutuksista, unen laadun parantamisesta ja ruokailurytmiin tai ravitsemukseen liittyvistä muutoksista. Premenstruaalisten oireiden ja stressin hallinnassa käyttäytymisterapiat, psykologinen tuki ja rentoutusharjoitukset auttavat useita potilaita. Migreeni on tahdosta riippumaton ilmiö, joka voi tulla laukaisevien tekijöiden tai altisteiden välttämisestä huolimatta. Ennaltaehkäisevät tai lääkkeettömät hoidot eivät välttämättä auta riittävästi kipuun, vaikka lievittäisivätkin kipua ja monia liitännäisoireita. Kuukautismigreenikohtaukset hoidetaan migreenin hoidon periaatteiden mukaan. Tulehduskipulääke tai kipulääke, joka 9 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007
toimii prostaglandiiniestäjänä, annostellaan riittävän suurin annoksin ohjeen mukaan. Toinen vaihtoehto on täsmälääkkeen käyttö ohjeen mukaan. Näiden lääkkeiden yhteiskäyttö ja lääkitykseen lisättävä pahoinvointilääke on tarpeellista joidenkin potilaiden kohdalla. Migreenilääkityksestä on sovittava hoitavan lääkärin kanssa. Kuukautismigreenin estohoitoa kannattaa kokeilla säännöllisessä kuukautiskierrossa. Hoitojakso on lyhytkestoinen, tavallisesti 3 5 vuorokautta. Lääkitys voidaan aloittaa 1 2 vuorokautta ennen odotettua särkyä. Esimerkiksi tulehduskipulääkettä annostellaan tarvittaessa kaksi-neljä kertaa päivässä, erillisesti sovitun ohjeen mukaan. Tulehduskipulääkkeen etuna ovat kuukautiskipujen lievitys ja vuodon väheneminen. Vasta-aiheita tulehduskipulääkkeen käytölle ovat aller giat ja mahahaava, yhteisvaikutuksia voi esiintyä verenpaine- ja verenhyytymiseen vaikuttavien lääkkeiden kanssa. Toinen kuukautismigreenin mahdollinen estolääkeryhmä ovat migreenin täsmälääkkeet, eli triptaanit, joista pitkävaikutteisempia (naratriptaani 6 ja frovatriptaani 26 tunnin vaikutusaika) on käytetty kuukautisimigreenin estossa. Viimeaikaisissa lääketutkimuksissa pitkävaikutteinen frovatriptaani on osoittautunut sekä tehokkaaksi, hyvin siedetyksi että turvalliseksi, mutta virallista indikaatiota kuukautismigreenin hoitoon ei toistaiseksi ole. Päivittäin käytettävien beettasalpaajien, epilepsia- ja mielialalääkkeiden eli kipukynnystä nostavien estolääkkeiden käyttö pelkästään kuukautismigreenin estossa ei ole käytännöllistä. Käytännön kokemuksena voidaan sanoa, että onnistunut estolääkitys heikentää merkittävästi muita migreenejä kuin kuukautismigreeniä, joka jää yleensä viimeiseksi hoitohaasteeksi. Normaalissa ja säännöllisessä kuukautiskierrossa estrogeenilisän käyttö joko laastarin tai geelin muodossa estää estrogeenitason laskun kierron loppuvaiheessa. Hoitoaika on lyhyt, viikon kestoinen, alkaen 3 vuorokautta ennen odotettua vuodon alkua. Koska estrogeenin käyttöön liittyy rajoituksia, on hoitomuodosta päätettävä gynekologin vastaanotolla. Ehkäisytabletit estävät ovulaatiota ja niiden käyttöön liittyy tasainen estrogeenipitoisuus, joka joissain tapauksissa voi lievittää kuukautismigreeniä. Levonorgestreeliä sisältävä hormonikierukka on etenkin synnyttäneelle migreenipotilaalle sopiva ehkäisymenetelmä, etuina on esitetty vuotojen niukkeneminen ja kuukautiskipujen väheneminen. Keltarauhashormonin käyttö ei ehkäise kuukautismigreeniä. Kohdunpoistolla ei ole vaikutusta kuukautismigreeniin. Migreenin esiintyvyyshuiput naisilla liittyvät fertiiliin ikään. Kuukautisen loppuminen tuo mukanaan omat haasteensa, mutta lopulta monelle helpotuksen kuukausittain raatelevaan särkyyn. Kirjallisuutta Migreenin Käypä Hoito. Duodecim 2002. Couturier EG, Bomhof MA, Neven AK, van Duijn NP. Menstrual migraine in a representative Dutch population sample: prevalence, disability and treatment. Cephalalgia 2003;23:302-8. Granella F, Sances G, Allais G,et al. Characteristics of menstrual and nonmenstrual attacks in women with menstrually related migraine referred to headache centres. Cephalalgia 2004;24:717-727. Lay CL, Mascellino AM.Menstrual migraine: diagnosis and treatment. Curr Pain Headache Rep. 2001;5:195-9. MacGregor EA, Hackshaw A. Prevalence of migraine on each day of the natural menstrual cycle. Neurology 2004;63:351-3 MacGregor E A. Oestrogen and attacks of migraine with and without aura. The Lancet Neurology 2004;3: 354-361 Silberstein SD, Elkind AH, Schreiber C, Keywood C. A randomized trial of frovatriptan for the intermittent prevention of menstrual migraine. Neurology 2004;63:261-9. Silberstein SD, Merriam GR.Physiology of the menstrual cycle. Cephalalgia. 2000;20:148-54. Somerville BW. The role of estradiol withdrawal in the etiology of menstrual migraine. Neurology 1972;22:355-65. Fredrick Freitag, DO. Diagnosing and Managing Hormonally Associated Migraine. Estrogen Levels and Migraine Headaches. Slide 6. Estrogen Withdrawal Terveys ja Hyvä olo -messut Migreeniyhdistyksen osastolla kävi vilske Terveys ja Hyvä olo -messuilla marraskuussa. Osastolla oli kilpailu, jossa kysyttiin, kuinka moni sairastaa migreeniä Suomessa ja onko migreeni periytyvä sairaus. Päänsärky-lehden lukijat olisivat luonnollisesti tienneet, että migreeeniä sairastaa yli 500.000 suomalaista ja sairaus on perinnöllinen. Oikean vastauksen tiesi myös moni muu vastaaja. Arvonnassa rentoutus-cd osui Hillevi Muraselle Helsingistä ja Tuula Ruotsille Taavetista. Onnea voittajille! Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007 10
Hanna Harno Neurologian erikoislääkäri, LT, HYKS Migreeni on muutakin kuin päänsärkyä Migreenin perimmäinen syy on edelleen avoin. Mitään varsinaisia aivojen rakenteellisia poikkeavuuksia ei migreenipotilailla ole todettu, mutta vaihtelevia aivojen toiminnallisia poikkeavuuksia on terveisiin verrattuna havaittu. Migreenin alkamisen aavistaa usein jo edeltävänä päivänä, jolloin useimmilla esiintyy ennakoivia oireita, kuten väsymystä, haukottelua, valonarkuutta, vilunväristyksiä tms. Nämä johtuvat todennäköisimmin migreenin käynnistymisestä aivorunkotasolla ja hermoratayhteyksien aktivoitumisesta hypothalamukseen. Migreeniä sairastavista noin 20 %:lla on auraoireita ennen päänsärkyä. Tyypillinen näköaura on pienestä pisteestä alkunsa saava välkkyvä sahalaita, mikä laajenee ja vahvistuu 4 minuutin aikana ja kestää tyypillisesti kymmenestä minuutista puoleen tuntiin. Melko tyypillisiä auraoireita ovat myös puutumisoireet alkaen usein pistelynä sormenpäissä ja leviten sitten vähitellen koko yläraajaan ja suupielen seutuun. Toisinaan puhe myös takkuaa ja ajatustyö hidastuu. Harvinaisena oireena ilmenee myös raajojen toispuoleista voimanheikkoutta, tajunnanhäiriöitä, kömpelyyttä tai psyykkisiä oireita. Auraoireiden katsotaan aiheutuvan etenevästä hermosolulamasta aivokuorella. Hermosolujen sähköisen toiminnan häiriöaalto etenee 2 3 mm/min, jota seuraa ionitasapainon häiriö sekä ohimenevä, paikallisen aivoverenkierron voimistuminen ja heikkeneminen. Migreeniauraa ei aina seuraa päänsärky. Uutta tietoa on kuitenkin löydetty auran ja migreenisäryn mahdollisesta yhteydestä. Auran yhteydessä hermosoluista vapautuvat ionit ja peptidit, kuten kalium- ja vetyionit, typpimonoksidi ym., voivat aktivoida aivojen viidennen aivohermotumakkeen hermopäätteitä ja sitä kautta myös viidettä aivohermotumaketta aivorungossa. Tämä aiheuttaa aivokalvojen seudussa olevien isojen verisuonten laajenemisen, hermosolujen tulehduksellisen reaktion, keskushermoston viestin kipua aistivalle aivokuorelle ja päänsärkyä. Jopa 25 %:lla migreeniä sairastavista on huimausta tai lievää tasapainoepävarmuutta ja matkapahoinvointia varsinkin lapsuudessa. On vielä epäselvää, mistä tämä taipumus migreenipotilailla johtuu. Saksalainen tutkimusryhmä on esittänyt migreenihuimauskäsitteenkin, mutta sitä ei ole vielä sisällytetty kansainväliseen migreeniluokitukseen. Migreenihuimaus on sekunneista päiviin kestävää, kohtauksellista, ajoittain toistuvaa ja siihen tulisi liittyä valonja melunarkuutta, migreenisärkyä tai auraoireita. Migreeni voi altistaa myös asentoriippuvaiselle huimaukselle. Menierin tautia on migreeniä sairastavilla enemmän kuin muutoin väestössä, mutta sen syyyhteyttä ei vielä tiedetä. Migreenipotilaiden pikkuaivojen toimintaa on tutkittu myös 11 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007
Suomessa. Silmänliiketutkimuksissa (elektronystagmografia, ENG ja video-okulografia) ja yläraajojen osoituskokeessa on todettu pikkuaivojen toiminnan poikkeavuuteen viittaavia muutoksia, tosin niin lieviä, että normaalissa neurologin tutkimuksissa mitään poikkeavaa ei tule esiin. Monissa neurofysiologisissa testeissä migreeniä sairastaville on ollut tyypillistä aivokuoren herkkyys. Tulos eroaa verrattuna migreenittömiin henkilöihin, joilla aivokuori tottuu jatkuvaan ärsykkeeseen. Migreenipotilaiden poikkeavat tulokset vaihtelevat melko paljon, mutta normaalistuvat migreenikohtausta edeltävästi, sen aikana sekä estolääkityksen vaikutuksesta. Migreenikohtauksen aikainen aivosähkökäyrä (elektroenkefalografia, qeeg) ja erityisesti aivojen magneettikentän tutkiminen (magnetoenkefalografia, MEG) ovat vahvistaneet teoriaa auran taustalla olevasta etenevästä hermosolulamasta. Aivojen magneettiärsytys (transkraniaali magneettistimulaatio) osoittaa migreeniä sairastavilla ärtyvyyden muutoksia näköaivokuorella. Ymmärrys migreenin patofysiologiasta on lisääntynyt, vaikka diagnostista merkitystä näillä tutkimuksilla ei olekaan. Mahdollisesti migreenin alatyyppejä pystytään kuitenkin näiden tutkimusten avulla tulevaisuudessa luokittelemaan, mistä voi olla apua geneettisissä- ja lääketutkimuksissa. Palautuvien muutosten ymmärtäminen voi lisätä tietoa migreenin luonteesta ja sen kroonistumiseen altistavista tekijöistä. Kirjallisuutta: Schoenen J. Neurophysiological features of the migrainous brain. Neurol Sci (2006) 27: S77-S81. Neuhauser H, Lempert T. Vertigo and dizziness related to migraine: a diagnostic challenge. Cephalalgia (2004) 24:83-91. Sandor PS, Mascia A, Seidel L, de Pasqua V, Schoenen J. Subclinical cerebellar impairment in the common types of migraine: a three-dimensional analysis of reaching movements. Ann Neurol (2001) 49:668-672. Aurora SK, Cao Y, Bowyer SM, Welch KM. The occipital cortex is hyperexicitable in migraine: experimental evidence. Headache (1999) 39:469-476. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007 12
Erkki Säkö, neurologian erikoislääkäri, toimitusjohtaja, Turun Päänsärkykeskus Oy erkki.sako@tpsk.fi Riboflaviini migreenin estohoidossa Migreenin estohoitoon on viime kolmisen vuotta ollut saatavissa korkeaannoksisen riboflaviinihoidon (B2-vitamiini) mahdollistava valmiste. Riboflaviinin teho on osoitettu kahdessa kliinisessä tutkimuksessa, jotka on julkaistu korkeatasoisissa neurologian alan kansainvälisissä julkaisuissa. Myös allekirjoittaneella on asiasta hyviä kokemuksia. Kliinisessä tutkimuksessa osoitettiin, että riboflaviinia voidaan myös käyttää yhdessä beetasalpaajan kanssa migreenin estolääkkeenä, ja kokemuksen mukaan se käy hyvin myös kandesartaanin kanssa, jolloin tällä yhdistelmällä saadaan selvästi parempi teho migreenin estossa kuin näillä aineilla yksinään. Vesiliukoisena vitamiinina Riboflaviini on hyvin turvallinen, ja sitä on menestyksellä käytetty migreenin estohoitoon myös raskauden aikana. Migreeniä sairastaa länsimaissa 15 % väestöstä ja se on 2 3 kertaa yleisempi naisilla kuin miehillä. Migreenin estohoitoa kannattaa harkita silloin, kun särkyjä esiintyy 3 4 kertaa, tai ainakin 5 päivää kuukaudessa. Noin 1 % väestöstä (Suomessa 50 000 ihmistä) kärsii estohoitoa vaativista migreenikohtauksista, ja nämä potilaat myös hyötyvät migreenin estolääkityksestä. Tyydyttävänä vasteena pidetään migreenikohtausten vähentymistä puoleen, ja samalla yleensä kohtaukset muuttuvat helppohoitoisemmiksi. Noin kaksi kolmasosaa migreenipotilaista saa merkittävän avun estohoidosta. Tavallisimmin estohoitona käytetään beetasalpaajia (bisoprololi, metoprololi ja propranololi), mutta ne eivät sovellu esim. astmaatikoille, katkokävelyoireesta kärsiville tai diabeetikoille. Lisäksi beetasalpaajat laskevat joidenkin potilaiden pulssitason tai verenpaineen liian alhaiseksi. Verenpainelääkeryhmän lääkkeistä helppokäyttöisempi on kandesartaa- 13 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007
Kaksi kliinistä tutkimusta on osoittanut, että B2- vitamiinilla, riboflaviinilla, saadaan annostasolla 400 mg vuorokaudessa merkittävä apu migreenin estohoidossa. ni, mutta silläkin toisinaan esiintyy turvotuksia ja munuaissivuvaikutuksia, ja raskauden aikana sitä ei sikiön munuaisiin kohdistuvan vaikutuksensa takia suositella käytettäväksi. Myös masennuslääkkeenä käytetyillä amitriptyliinillä ja nortriptyliinillä sekä epilepsian hoidossa käytetyllä valproaatilla on osoitettu teho migreenin estohoidossa. Amitriptyliinin haittana on suun kuivuminen, hikoilu, ja melko voimakas väsyttävä vaikutus. Valproaatin käyttöön on raskauden aikana liitetty merkittävästi kohonnut aivoselkäydinkanavan epämuodostumariski, painon nousu, vapina ja hiusten lähtö sekä kuukautiskiertoon liittyvät ongelmat. Topiramaatti on toinen neuromodulaattorien ryhmään kuuluva estolääke, joka vuorostaan laihduttaa, mutta sillä on toisinaan hankalia muistiin ja keskushermostoon kohdistuvia sivuvaikutuksia. Kaksi kliinistä tutkimusta on osoittanut, että B2-vitamiinilla, riboflaviinilla, saadaan annostasolla 400 mg vuorokaudessa merkittävä apu migreenin estohoidossa. Riboflaviinihoitoa kolmen kuukauden ajan saaneilla potilailla saavutettiin 50 %:n lasku migreenikohtausten määrässä 59 %:lla potilaista kun lumelääkkeellä se saavutettiin vain 15 %:lla potilaista. Näitä tuloksia voi pitää merkittävänä ja riboflaviinin tehoa voidaan näiden tutkimusten perusteella pitää standardivalmisteena pidettyjen suuriannoksisten beetasalpaajien veroisena, joilla avun saa 60 80 % potilaista. Mitään vakavia haittavaikutuksia ei esiintynyt tutkimusten aikana riboflaviinia saaneilla. Merkittävin haitta riboflaviinihoidon aikana on virtsan värjäytyminen oranssiksi, mikä on lääketieteellisesti varsin harmiton haitta. Vuonna 2000 julkaistiin mielenkiintoinen tutkimustulos, jonka mukaan beetasalpaajat ja riboflaviini vaikuttavat eri mekanismilla migreeniä estävästi. Tämä tulos luo tarvittaessa pohjan näiden kahden hoidon yhdistelmälle niillä potilaille, joilla jommankumman yksittäisen lääkkeen teho jää riittämättömäksi. Käytännön kokemus on osoittanut, että riboflaviinin ja kandesartaanin yhdistelmä on myös varsin hyvä. Raskauden aikana suurimmalla osalla migreeni harvenee, mutta osalla se jatkuu ennallaan, ja saattaa jopa pahentuakin. Raskauden aikainen migreenin estohoito on ollut ongelmallinen, betasalpaajat hidastavat sikiön sydäntä liikaa, ja kandesartaani vaikuttaa munuaisiin. Neuromodulaattorienkin käyttöä migreenin estoon ei raskauden aikana suositella. Toistaiseksi paras vaihtoehto on ollut kaikkine haittavaikutuksineenkin amitriptyliini. Riboflaviini on vesiliukoinen vitamiini, joka ei keräänny elimistöön. Täten sen käyttöä on pidetty turvallisena raskauden aikana, ja sitä käytetään Keski-Euroopassa varsin yleisesti raskauden aikana, vaikkakaan suurilla riboflaviiniannoksilla (400 mg/ vrk) sen turvallisuutta ei ole erikseen kliinisissä kokeissa osoitettu. Myös artikkelin kirjoittajalla on hyviä kokemuksia riboflaviinin käytöstä raskauden aikana. Sen suhteellisen hitaasti alkavan vaikutuksen vuoksi se kannattaa mielellään aloittaa jo ennen raskauden alkua, sillä optimitehon saavuttamiseen menee 3 4 kuukautta. Usein aloitan riboflaviinin ajoissa toisen estolääkkeen rinnalle, ja kun raskautta aktiivisesti aletaan suunnitella, tuo toinen valmiste asteittain lopetetaan. Riboflaviini on myös hyvä pitää mielessä migreenikohtausten estohoidossa niillä potilailla, jotka eivät muiden sairauksiensa tai alhaisen pulssitason takia voi käyttää beetasalpaajaa. Suomessa B2-vitamiinia saa 200 mg tablettein Riboflavin MediFront nimellä. Kyseesä on Lääkelaitoksen erityisluvalla määrättävä valmiste, jonka hoidolle voi hakea peruskorvattavuuden joko potilas itse tai hoitava lääkäri. Annos migreenin estohoidossa on 400 mg kerran päivässä tai 200 mg kahdesti ja hoitopäivän hinnaksi tulee 1.18 euroa ilman korvattavuutta. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007 14
Markku T. Hyyppä Dosentti, KTL Vanhalla virkeä mieli Yleisesti arvellaan, että iän karttuessa kognitiivinen toimintakyky vääjäämättömästi heikkenee. Käsitys on väärä, sillä normaalisti ikääntyvä ihminen ei tule höperöksi eikä tylsisty, vaan kognitiivinen suoriutuminen (muistaminen, hahmottaminen ja päättelykyky) heikkenee vähitellen ja tilastollisesti merkit selvästi vasta 60 ikävuoden jälkeen. Mikä sitten pitää vanhan virkeänä? Miksi joissakin väestöissä esiintyy vähemmän aivotapahtumia ja taantumista kuin toisissa? Voisivatko kulttuuri, ihmisten suhteet ja sosiaalinen aktiivisuus liittyä vanhan virkeänä säilymiseen? Kulttuuri sisältää ihmisyhteisön jäsenyyteen tarvittavat tiedot, uskomukset, taiteet, moraalin, lait, tavat ja muut ominaisuudet. Tiiviimmin ilmaisten kulttuuri tarkoittaa yhteisten ajatusten, määritelmien, sääntöjen ja tarkoitusten esiintymistä ihmisten elämäntavassa. Tietyn ihmisyhteisön jäseninä yksittäiset ihmiset perivät maailmankuvansa ja sen viitoittaman elämäntavan. Kulttuuri ei kuitenkaan periydy sanan biologisessa merkityksessä, vaan se omaksutaan mielenmalleina varhaisessa yksilönkehityksen vaiheessa. Sosiaaliset suhteet, jotka sisältyvät väestön sosiaaliseen pääomaan, muovaavat mielenmalleja. Mielenmallit tarkoittavat aistimismalleja, sanastoja, asiayhteyksiä, viittauksia toisiin yhteyksiin, aikajärjestystä, ajan, tilan ja järjestyksen tajua, esiymmärrystä oikeasta ja väärästä, rytmitajua jne. Tietoisuus omasta olemassaolosta (minä-tietoisuus) kehittyy kopioimalla mielenmalleja sinuilta (sinä-tietoisuutta) eli kanssaihmisiltä. Mielenmalleista kehittyy persoona ja luonne, jotka ovat ihmisen henkilökohtaisia pysyviä ominaisuuksia. Mielenmallien kehittymistä kuvataan seuraavasti: Sikiövaiheesta lähtien yksilön aistihavainnoista ja lähi-ihmissuhteista muodostuu mielenmalleja, jotka kopioituvat hänen aivoihinsa. Lajityypillinen ihmisaivojen rakenne ja aivotoiminta muotoutuvat geneettisesti, mutta ympäristö ohjaa geenien ilmenemistä ja muovaa yksilöille ominaiset aivotoiminnan peruspiirteet, mielenmallien alustan. Minä en olisi minä ilman sinuja ja keskinäisiä vuorovaikutuksiamme, joista syntyy me-henkeä. Minuuden kasvua ruokkiva me-henki on ihmisryhmän, väestön tai kansan peruskulttuurin tuote. Se takaa sosiaalisen kanssakäymisen, mutta vain siellä, missä peruskulttuuri suosii me-henkeä. Yksilölliset terapiajaksot: päänsärkykierteen katkaisu ehkäisevät hoidot ja terapiat kivunhallinnan ohjaus Kivunhallintaryhmät Päänsäryn hoito ja kuntoutus yhteistyössä: neurologi Petteri Maunu: kivunhoidon erityispätevyys kivun hoitoon erikoistuneet fysioterapeutit moniammatillinen kiputyöryhmä Pirkanmaan Erikoiskuntoutus Oy Itsenäisyydenkatu 2, 33100 Tampere, puh. 03-3126 0300 www.erikoiskuntoutus.com 15 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007
Liisa Metsähonkala Lastenneurologi Lasten ja nuorten sairaala, HUS liisa.metsahonkala@hus.fi Lapset ja kipu Monenlaiset kiputilat ovat tuttuja jo lapsille. Lapset joutuvat leikkauksiin ja tapaturmiin. Lapsilla on sairauksia, joihin liittyy kipua ja jo lapsilla esiintyy kipuoireyhtymiä, esimerkiksi toistuvia päänsärkyjä. Lasten kipua on kuitenkin tutkittu paljon vähemmän kuin aikuisten kipua. Aikaisemmin on ajateltu jopa, että esimerkiksi vastasyntyneet eivät koe kipua. Myös lasten kivun hoito on ollut vähemmän aktiivista kuin aikuisten kivun hoito. Viime vuosikymmeninä tutkimus ja tieto lasten kivuista ja kivun hoidosta on selvästi lisääntynyt. Esimerkiksi päänsärkyjen osalta muutamia kymmeniä vuosia sitten oli vallalla käsitys, että pienillä lapsilla ei voi olla päänsärkyä eikä ainakaan migreeniä. Nyt toki tiedämme paremmin. Tiedämme, että päänsäryt ovat yksi lasten yleisimmistä toistuvista kivuista ja esimerkiksi koulunsa aloittavilla lapsilla suomalaisen tutkimuksen mukaan jo yli viidellä prosentilla on toistuvia migreenityyppisiä päänsärkyjä. Myös toistuvat vatsakivut, niskakivut ja selkäkivut ovat lapsilla ja nuorilla yleisiä. Erityisen huolestuttavaa on se, että ainakin päänsärkyjen osalta vaikuttaa selvästi siltä, että toistuvat päänsäryt ovat lisääntymässä. Lapset eivät pysty kuvailemaan kipua Lasten kivun aliarvioimiseen on vaikuttanut varmasti se, että lapset eivät pysty kertomaan ja kuvailemaan kipuaan samalla tavalla kuin aikuiset. Me aikuiset, erityisesti vanhemmat, joudumme arvaamaan lapsen käyttäytymisen perusteella, voisiko lapsen oire olla kipua, missä kipu tuntuu ja mitä muita oireita siihen liittyy. Aivan pienen lapsen keinoja näyttää kipua ovat esimerkiksi itku, kiukkuisuus, levottomuus, huomionki peys, unija syömisongelmat. Isommat lapset osaavat jo kertoa kivusta, mutta heidänkin voi olla vaikea kuvata kivun luonnetta. Kuvailevat termit eivät välttämättä tunnu lapsesta tutuilta tai lapset voivat ymmärtää ne hyvin konkreettisesti. Kipua kuvatessamme käytämme monenlaisia termejä kuten viiltävä, pistävä, jyskyttävä tai puristava kipu, joita myös aikuiset tulkitsevat yksilöllisesti ja aikaisempien kipukokemustensa perusteella. Joissain tilanteissa näitä kuvailevia termejä tarvitaan hyvin paljon. Esimerkiksi eri päänsärkytyyppien diagnosoinnissa kuvailevat termit ovat tärkeitä. Ovathan migreenin tyyppiominaisuudet juuri tällaisia kuvailevia oireita esimerkiksi jyskyttävyys, valo- ja ääniherkkyys. Osa oireista on helppo havaita ja tunnistaa, esimerkiksi se, että lapsi pitelee päätään ja kieltäytyy syömästä. Hakeutuminen pimeään huoneeseen peiton alle päänsäryn aikana voi kertoa valoherkkyydestä. Toisia oireita, mm. kivun luonnetta, on ulkopuolisen mahdoton arvioida. Toisaalta lapsilla on usein myös omia, hyvin kuvaavia termejä oireilleen. Kunhan me aikuiset ne vain osaisimme tulkita. Lapset eivät tarkkaile oireita Lapset eivät samalla tavalla tarkkaile oireitaan kuin me aikuiset. Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007 16
Lapsilla on usein myös omia, hyvin kuvaavia termejä oireilleen. Kunhan me aikuiset ne vain osaisimme tulkita. He eivät välttämättä ole kiinnittäneet huomiota siihen, millaista kipu on, missä se tarkalleen tuntuu ja mikä siihen vaikuttaa pahentavasti tai parantavasti. Toisaalta tämä voi vaikeuttaa oireiden selvittelyä mutta toisaalta lasten tapa unohtaa oireet nopeasti ja suunnata taas leikkiin ja toimintaan on ehkä järkevämpi kuin meidän aikuisten tapa jäädä pohtimaan vaivojamme. Kuten aikuisilla, mutta erityisesti lasten kohdalla onkin usein niin, että toisella tapaamiskerralla lääkärin luona perhe ja lapsi osaavat kertoa erilaisista oireista ensimmäistä kertaa tarkemmin. Ensimmäisellä tapaamisella puhutaan eri oiretyypeistä ja kun päänsärky iskee seuraavan kerran, muistuu lapselle ehkä mieleen, että tästähän on puhuttu. Joskus hyvän käsityksen lapsen oireista saa, kun pyytää heitä piirtämään kuvan. Esimerkiksi migreeniaura on joskus ilmennyt lapsen piirroksessa, vaikka lapsi ei ole sen olemassaoloa osannut kuvata haastattelun aikana. Lasten kivut pitää ottaa vakavasti Lasten kivut pitää ottaa yhtä vakavasti kuin aikuisten kivut mutta lapset eivät ole pikkuaikuisia. Vaikka sairaudet ovat samoja, on lapsilla usein omia ominaispiirteitään sairauksien oireissa. Esimerkiksi lasten migreenikohtaukset ovat lyhyempiä kuin aikuisilla, kipu on useammin molemminpuolista ja mukana on useammin pahoinvointioireita kuin aikuisilla. Lasten kivun tunnistus- ja tulkintavaikeuksien vuoksi on lasten kipua aikaisemmin hoidettu vähemmän aktiivisesti kuin aikuisten kipua. Vasta viime vuosikymmenen aikana on tutkittu lasten kivun esiintymistä, mekanismeja, ilmenemismuotoja, arvioimista ja hoitoa. Lasten kivun voimakkuuden arviointiin on käytetty erilaisia havainnollistavia skaaloja esimerkiksi kipujanoja ja eriasteista kipukokemusta kuvaavia kasvokuvia (hymy, vakava ilme, surullinen ilme, itku). Leikkausten jälkeen tai kivuliaiden toimenpiteiden yhteydessä kipua voidaan arvioida myös samoilla objektiivisilla, fysiologisilla merkeillä kuin aikuisten kipua, esimerkiksi verenpaineen tai pulssitason noususta, ihon hikisyydestä ja lämpimyydestä, lapsen varovaisesta asennosta ja vähäisestä liikehdinnästä. Nykyään pyritään kiinnittämään huomiota paitsi hyvään kivun hoitoon myös ennaltaehkäisyyn esimerkiksi toimenpiteiden yhteydessä ja leikkausten jälkeen. Kivun ennaltaehkäisy ja hoito eivät ole pelkästään lääkehoitoa vaan myös monilla ei-lääkkeellisillä keinoilla pystytään vaikuttamaan kivun kokemukseen. Hoitona lääkkeet ja eilääkkeelliset keinot Lasten toistuvien kiputilojen, kuten esimerkiksi toistuvien päänsärkyjen hoidosta on vähän tutkimustietoa. Esimerkiksi särkylääkkeitten tehosta lasten päänsärkyjen hoidossa on vain yksittäisiä tutkimuksia. On tärkeää, että löydetään tehokkaat lievityskeinot näihin toistuviin särkyihin. Migreenin kohdalla on samoin kuin aikuisilla: mitä tehokkaammin ja mitä varhaisemmassa vaiheessa kipuun vaikutetaan, sitä nopeammin ja tehokkaammin kipu lievittyy. Kivun päästyä jo hyvin pahaksi ei siihen tahdo enää auttaa mikään. Usein vanhemmat tuovat esiin pelon siitä, että jos lapsi käyttää kipulääkitystä säännöllisesti, hän oppii turvautumaan kipulääkitykseen liian herkästi, tai että toistuvasti särkylääkettä käyttävä lapsi tarvitsisi lääkettä vähitellen suurempia ja suurempia annoksia. Tällaiset pelot voivat johtaa siihen, että lapsen kipua hoidetaan liian varovaisesti. Esimerkiksi migreenikohtausten hoidossa on todennäköistä, että riittävän tehokas, nopeasti annettu särkylääkitys jää kokonaisannokseltaan pienemmäksi kuin liian myöhään aloitettu lääkitys liian pienellä annoksella, jota joudutaan uusimaan ja uusimaan ilman tehoa. Yleisesti päänsärkyyn käytetyt särkylääkkeet eivät aiheuta toistuvassakaan käytössä tottumista mutta jos särkylääkettä tarvitaan viikottain, täytyy miettiä myös muita keinoja kuten esimerkiksi päänsäryn estolääkitystä. On toki myös tärkeää, että lapsi oppii tunnistamaan kivun aiheuttajan ja laukaisevat tekijät ja hyödyntämään myös ei-lääkkeellisiä kivunlievityskeinoja. Tällaisia keinoja voivat olla esimerkiksi lepo, rauhoittuminen, nukkuminen, pimeä hiljainen huone tai liikkumi- 17 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007
Lasten tapa unohtaa oireet nopeasti ja suunnata taas leikkiin ja toimintaan on ehkä järkevämpi kuin meidän aikuisten tapa jäädä pohtimaan vaivojamme. nen raikkaassa ulkoilmassa. Erityisen tärkeää näiden laukaisevien tekijöiden ja helpottavien keinojen löytäminen on sellaisessa sairaudessa kuin toistuvat päänsäryt, jotka usein kulkevat ihmisen matkassa lapsuudesta aikuisikään asti ja joiden kanssa on, niin lattealta kuin se kuulostaakin, opittava elämään. Lapsen kipu on koko perheen asia Lapsen kipu ei ole vain lapsen vaan koko perheen asia. Lapsen migreenikohtaus voi panna koko perheen päiväjärjestyksen sekaisin. Vanhemmat kokevat syyllisyyttä ja voimattomuutta, jos ei löydy keinoja lapsen kivun lievittämiseen. Paitsi että aikuiset tulkitsevat lapsen kipua, lapset ovat myös riippuvaisia ympäristön aikuisista siinä, miten kipua hoidetaan ja miten kipuun suhtaudutaan. Onko lapsella esimerkiksi mahdollista mennä lepäämään kesken koulupäivän päänsäryn iskiessä? Lapsi imee käyttäytymismalleja kivunhallintaan ympäristöstään. Lapsen kipu tulee ottaa vakavasti, toisaalta sitä liioittelematta ja toisaalta tervettä toipumista ja toimintaa tukien. Todella tärkeää on rehellisyys puhuttaessa lapselle kivusta: pistäminen sattuu, särkylääke ei auta heti. Lapsilla on voimavaroja kivusta selviytymiseen Lapsen kivun hoito on tärkeää, ehkä vielä tärkeämpää kuin aikuisten kivun hoito. Toistuvat kivut vaikuttavat kypsyvään kivun aistimisjärjestelmään. Tiedämme, että esimerkiksi keskosvauvojen kipukokemukset vaikuttavat heidän kipukokemuksiinsa isompina lapsina. Viime aikoina on tutkittu paljon sitä, miten esimerkiksi migreeni vaikuttaa elämänlaatuun aikuisilla. Selvää on, että myös lapsilla eivät pelkästään säryt vaan myös niiden uusiutumisen pelko vaikuttavat elämän laatuun. Se, että henkilö tietää, että hänellä on tarvittaessa käytössään hoitokeino, joka tehoaa kipuun, hälventävää tätä pelkoa. Lapsilla on myös hyviä voimavaroja kivusta selviytymiseen. Jos kivun tunnistaminen onkin lapsilla joskus vaikeaa, ei sen sijaan ole vaikeaa havaita sitä, että lapsi alkaa toipua. Pieni lapsi alkaa heti leikkiä ja touhuta kivun lievennyttyä. Hyvä kivun hoito tukee selviytymisen kokemusta ja vaikuttaa positiivisesti lapsen kehittyviin kivunhallintastrategioihin. Päänsäryn tutkimukseen ja hoitoon erikoistunut lääkärikeskus. Neurologipalveluja myös eri puolilla Suomea. Löydä oma lääkärisi www.nuppikipu.com Meillä voit halutessasi osallistua myös lääketutkimuksiin, joissa tutkitaan uusia lääkkeitä migreenin hoitoon. Brahenkatu 11 D, 6.krs, Turku Ajanvaraus 2710 460 ark. klo 8-17 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007 18
Tutustu Tiinaan Tiina Carignan on erikoissairaanhoitaja, joka hoitaa vapaaehtoisena Migreeniyhdistyksessä yhtä neuvontapuhelimista. Tiina sairastaa itse nykyisin sarjoittaista päänsärkyä, Hortonin neuralgiaa, cluster-päänsärkyä... rakkaalla lapsella on monta nimeä. Moni hortonisti voi jakaa Tiinan kokemukset sairaudesta, mutta myös sitkeän selviytymisen ja tavallisen, säryttömän arjen kipujaksojen välillä. Olen sairastanut päänsärkyjä noin 19-vuotiaasta lähtien eli vuodesta 1981. Aluksi päänsärkykohtaukset olivat lievempiä, kuitenkin selvästi voimakkaampia kuin ns. tavalliset päänsäryt, ja pitkäkestoisempia. Pian opin huomaamaan, että tietyt ruoat tai tuoksut vaikuttavat haitallisesti. Särkykohtaukset eivät menneet ohi, niin kuin muilla ihmisillä. Monesti vasta oksennus helpotti olon loppuvaiheessa, kunnes nukahdin herätäkseni ehkä uuteen kohtaukseen. Nyt minulla ei ole enää pitkään ollut migreenin kaltaista särkyä, ehkä se on mennyt estolääkityksen tai iän takia pois tai muuten, mene ja tiedä, muna tai kana, mutta noin 10 vuotta olen ollut puhtaampi Hortonisti. Nykyisin kohtaus alkaa melko huomaamattomalla eleellä, jota teen, mutta jonka olen jo oppinut tulkitsemaan: Oikeaan ohimolohkoon tulee häiritsevä kipu, jota huomaamattomasti yritän hieroa pois. Sitten, jos en ehdi ottaa lääkettä ja huom! levätä, alkaa helvetillinen kipu. Oikea silmä erittää nestettä ja nenä vuotaa vettä. Hammaskalustossa tuntuu olevan oikealla puolella reikiä tai ainakin jotain hämminkiä. Tekee mieli mennä pitkälleen, mutta ei oikein voi olla paikallaan. On ärtynyt, vihainen, levoton. Mitään ei voi tehdä, kenenkään kanssa ei voi puhua järkeviä. Kivut toistuivat minulla ilman lääkitystä jatkuvasti, sen verran saan rauhaa, että syön, ehkä hieman teen jotain ja sitten se alkaa taas. Pahin aika oli muistaakseni aikoinaan 4 kuukautta yhtä mittaan. Sanotaan, että Horton on miesten sairaus, vaikka monilla naisilla on ainekset molempiin. Ehkä me naiset olemme hieman moninaisempia kuin miehet. Minä sairastin luulotautisena ja diagnosoimattomana lähes 3 vuotta. Sen jälkeen, kun olin saanut lääkäri- ja hoitohenkilökunnan todella uskomaan kipuihini, tuli identiteettikriisi: mikä tai kuka oikein olen? Koulunkäynnissä olen joutunut ja saanut tehdä kompromisseja, mutta myös valmistunut toiveammatteihini. Sairaanhoitajan työstä kiinnostuin, koska halusin tietää ihmisestä enemmän. Työssä jaksaa kun vain muistan pitää jalat maassa eli en ala työskennellä liikaa. Pää alkaa reagoida melko lailla heti, jos laiminlyön itseni kokonaisvaltaisen hoitamisen. Tärkein asia työn ohella on lepo! Työskennellessäni muutama vuosi sitten kolmivuorotyössä jouduin hankalaan tilanteeseen: epäsäännöllinen työ oli myrkkyä, unirytmi oli sekaisin. Olin työkykyselvittelyssä, jossa kokonaisvaltaisesti tutkittiin tavalliset kuormittavat tekijät, eli psyykkiset-, fyysiset-, sosiaaliset. Mitä niille voi tehdä ja miten pystyisi itse vaikuttamaan omaan elämäänsä. Siitä se sitten lähti, elämäntaparemontti. Siellä sai neuvoja, niiden avulla voi itse löytää ne parhaimmat jutut. Tällä hetkellä työyhteisössäni migreeni tunnetaan, mutta ei Hortonin syndroomaa. En oikein usko, että kukaan ei-hortonisti voi tietääkään kivun määrää tai laatua, vaikka faktat olisivat hallussa. Itse yli 20 vuotta tämän kanssa takunneena, on ilo, jos joskus voi kulkea vertaisena hetken matkaa toisen hortonistin kanssa. Sanoa, että toivoa ja keinoja on. Pitkä matka ollaan jo tultu ja eteenpäin mennään. Antoisinta on aina palaute, kiitos. 19 Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007
Nina Bjelogrlic-Laakso, LT Neurologian erikoislääkäri Ylilääkäri, Lääkelaitos Kari Raaska, LT Psykiatrian ja kliinisen farmakologian erikoislääkäri Ylilääkäri, Lääkelaitos Rinnakkaislääkkeet päänsärkypotilaan kannalta Apteekeissa tapahtuvaa lääkevaihtoa halvimpaan rinnakkaislääkkeeseen (tai rinnakkaistuontilääkkeeseen) on toteutettu nyt jo noin kolmen vuoden ajan. Monet päänsäryn hoitoon käytettävät lääkkeet ovat tämän lääkevaihdon piirissä. Seuraavassa pyrimme lyhyesti selvittämään mitä lääkkeiden käyttäjien olisi hyvä tietää näistä markkinoille tulleista alkuperäislääkkeiden vaihtoehdoista. Alkuperäislääkkeellä tarkoitetaan uusina lääkekeksintöinä markkinoille tulleita lääkkeitä. Ne ovat alkuun patenttisuojattuja, yleensä 10 vuotta patentoinnista alkaen, niin että vain kyseinen yritys saa markkinoida niitä patentin voimassaolon ajan. Kun patenttisuoja raukeaa, voivat muut lääkeyritykset alkaa valmistaa ja markkinoida vastaavia lääkkeitä (ns. rinnakkaislääkkeitä). Rinnakkaislääke eli geneerinen lääke sisältää samaa vaikuttavaa ainetta kuin alkuperäisvalmiste. Apuaineiden koostumus voi kuitenkin vaihdella. Useimmiten nämä erot apuaineissa ovat käyttäjän kannalta merkityksettömiä, mutta joskus harvoin erot apuaineissa voivat aiheuttaa yllättäviä yliherkkyysreaktioita. Tietäessään olevansa yliherkkä jollekin tietylle aineelle kannattaa valmisteen apuainekoostumukseen tutustua huolellisesti mahdollisen lääkevaihdon yhteydessä. Tavallisesta laktoosi-intoleranssista kärsivät potilaat voivat tavallisesti käyttää laktoosia sisältäviä lääkevalmisteita niiden sisältämien vähäisten laktoosimäärien vuoksi, mutta harvinaisista, täydellisistä sokerien imeytymishäiriöstä kärsivillä pienetkin laktoosimäärät voivat aiheuttaa oireita. Apuaineista aspartaami (makeutusaine) ei puolestaan sovellu fenyyliketouria-nimistä aineenvaihdunnan häiriötä sairastaville henkilöille. Rinnakkaislääke eroaa alkuperäislääkkeestä (ja muista rinnakkaislääkkeistä) erilaisen apuainekoostumuksen ohessa myös tabletin muodon, värin ja koon suhteen. Näillä eroilla ei kuitenkaan ole valmisteen tehon ja turvallisuuden kannalta muuta merkitystä kuin, että tabletin ulkomuodon muuttuminen saattaa monia eri lääkkeitä käyttäville aiheuttaa sekaannusta. Alkuperäislääkkeiden ja rinnakkaislääkkeiden lisäksi on olemassa vielä ns. rinnakkaistuontilääkkeitä. Tietyn alkuperäislääkkeen rinnakkaistuontivalmiste on täsmälleen sama lääke kuin jossain Suomen Migreeniyhdistys Päänsärky-lehti 1/2007 20