Koulutuksen m äärälliset. indikaattorit. Kvantitativa indikatorer för utbildningen Toimittanut Timo Kumpulainen

Koulutuksen m äärälliset indikaattorit Kvantitativa indikatorer för utbildningen 2008 2008 Toimittanut Timo Kumpulainen

Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Kvantitativa indikatorer för utbildningen 2008 OPETUSHALLITUS UTBILDNINGSSTYRELSEN

Opetushallitus Graafinen suunnittelu: Pirkko Linkola ISBN 978-952-13-3885-4 (nid.) ISBN 978-952-13-3886-1 (pdf) Esa Print Oy, Tampere 2008

Esipuhe Esipuhe Tämä seitsemäs Opetushallituksen Koulutuksen määrälliset indikaattorit -julkaisu jatkaa vuosina 2001 2006 vuosittain ilmestyneiden kirjojen sarjaa. Julkaisun tiedot perustuvat Tilastokeskuksen keräämiin tietoihin, Opetushallituksen ylläpitämien opiskelijavalinta- ja koulutustarjontajärjestelmien sekä valtionosuusjärjestelmän tietoihin. Indikaattorit ja tilastot kuvaavat esi- ja perusopetuksen, toisen asteen koulutuksen ja aikuiskoulutuksen nykytilaa ja kehitystä tällä vuosituhannella. Julkaisussa on lisäksi katsaus korkeakouluihin hakeutumisesta. Valtaosa tiedoista kuvaa koko valtakuntaa, mutta joidenkin indikaattorien osalta on vertailtu myös maakuntia. Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 sisältää kuvauksia kolmella kielellä. Suurin osa koulumuotokuvauksista on suomeksi. Ruotsiksi on yhteenvetoluku ja kuvaus Suomen ruotsinkielisestä koulutuksesta. Lisäksi kirjan lopussa on Suomen koulutusta vertailtu OECD:n tuottamien kansainvälisten koulutusindikaattorien avulla muihin maihin. Tämä luku on pelkästään englanniksi. Julkaisun kirjoittajina ovat olleet Opetushallituksen asiantuntijat, Heidi Backman (ruotsinkielinen koulutus), Åke Hagman (ikäluokkien kehittyminen, perusopetus, lukio-koulutus ja kartat), Pirjo Karhu (yliopistojen opiskelijavalinnat), Outi Kivipelto (ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnat), Timo Kumpulainen (oppisopimuskoulutus ja aikuiskoulutus), Matti Kyrö (yhteenveto ja englanninkielinen kuvaus), Marianne Portin (ammatillinen peruskoulutus ja vieraskieliset opiskelijat), Seija Saari (vieraskieliset opiskelijat), Vesa Tiese (kustannustiedot) sekä Annika Westerholm (ruotsinkielinen koulutus). Kirjan on toimittanut Timo Kumpulainen. Painetun julkaisun tietoja voi tarkentaa Opetushallituksen Internet-pohjaisen tilastotietopalvelun WERAn avulla. WERA löytyy Opetushallituksen www-sivuilta osoitteesta www.oph.fi > Tilastopalvelut. Tilastotietojen raportointipalvelu WERA. WERAssa käyttäjän on mahdollista hakea itse antamillaan hakuehdoilla tilastotietoa kouluista, oppilaista, opiskelijoista, suoritetuista tutkinnoista, koulutuksen kustannuksista, koulutuksen jälkeisestä sijoittumisesta, väestöstä jne. Tilastopalvelujen sivuilta voi myös ladata sekä tämän julkaisun että aikaisempia Koulutuksen määrälliset indikaattorit -julkaisuja. Runsaasti yksityiskohtaista tietoa koulutuksen kustannuksista löytyy osoitteesta www.oph.fi/info/rahoitus > Raportit. Muita hyviä koulutusta koskevan tilastotiedon lähteitä ovat opetusministeriön korkeakoulujen tilastotietojärjestelmät KOTA ja AMKOTA, www.minedu.fi, Opetushallituksen ennakoinnin sähköinen tietopalvelu www.oph.fi > Ennakointi > ENSTI. Tietoa Suomen koulutuksesta kansainvälisessä vertailussa löytää muun muassa OECD:n sivuilta www.oecd.org, Euroopan unionin koulutustietoverkon Eurydicen sivuilta www.eurydice.org sekä Euroopan unionin ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen Cedefopin sivuilta www.trainingvillage.gr. Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 on suunniteltu hakuteokseksi koulutuspolitiikan päättäjille, koulutuksen valtakunnallisille, alueellisille ja paikallisille suunnittelijoille, koulutuksen tutkijoille, julkisen sanan edustajille ja kaikille suomalaisen koulutuksen piirteistä kiinnostuneille. Toivon, että se palvelee käyttäjiään sekä yleiskuvan antajana suomalaisesta koulutuksesta että yksityiskohtaisten tietojen tarjoajana. Yhdessä vuosien 2001 2006 Koulutuksen määrälliset indikaattorit -julkaisujen kanssa tämän vuoden teos muodostaa tilastollisen käsikirjaston kaikille koulutuksesta kiinnostuneille. Ritva Jakku-Sihvonen Laatujohtaja Kvalitetsdirektör Director of Quality Assurance and Monitoring Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 3

Suomen koulutusjärjestelmä Suomen koulutusjärjestelmä TOHTORIN TUTKINNOT - Lisensiaatin tutkinnot 1 9 1 1 3 1 3 4 5 YLEMMÄT KORKEAKOULUTUTKINNOT ALEMMAT KORKEAKOULUTUTKINNOT Yliopistot YLIOPPILASTUTKINNOT Lukiot Lisäopetus PERUSOPETUS 7 16-vuotiaat oppivelvollisuuskoulutus YLEMMÄT AMMATTI- KORKEAKOULUTUTKINNOT Työkokemus 3 v. Ammattitutkinnot AMMATTI- KORKEAKOULUTUTKINNOT Ammattikorkeakoulut Työkokemus AMMATILLISET PERUSTUTKINNOT Ammatilliset oppilaitokset Oppisopimuskoulutus Erikoisammattitutkinnot Työkokemus Esiopetus 6-vuotiaat Kesto vuosina 4 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Förord Förord Detta sjunde exemplar av Utbildningsstyrelsens publikation Kvantitativa indikatorer för utbildningen är en fortsättning på den serie av böcker som utkom årligen under åren 2001 2006. Uppgifterna i publikationen bygger på riksomfattande statistik som Statistikcentralen har samlat in, uppgifterna i Utbildningsstyrelsens system för antagning av studerande och utbildningsutbudet samt statsandelssystemet. Indikatorerna och statistiken beskriver utbildningens nuläge och utveckling inom förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen, andra stadiets utbildning och vuxenutbildningen under detta årtusende. I publikationen ges också en översikt över ansökningen till högskolor. Uppgifterna beskriver i allmänhet hela riket, men en del uppgifter presenteras även enligt landskap. Kvantitativa indikatorer för utbildningen 2008 innehåller beskrivningar på tre språk. Största delen av beskrivningarna av skolformerna är på finska. På svenska finns ett sammandrag och en beskrivning av den svenskspråkiga utbildningen. I slutet av boken jämförs den finländska utbildningen dessutom med andra länder med hjälp av internationella indikatorer för utbildningen som OECD har tagit fram. Detta kapitel är endast på engelska. Publikationen har skrivits av följande sakkunniga vid Utbildningsstyrelsen: Heidi Backman (svenskspråkig utbildning), Åke Hagman (åldersklassernas utveckling, grundläggande utbildning, gymnasieutbildning och kartor), Pirjo Karhu (antagning av studerande till universitet), Outi Kivipelto (antagning av studerande till yrkeshögskolor), Timo Kumpulainen (läroavtalsutbildning och vuxenutbildning), Matti Kyrö (sammandrag och engelskspråkig beskrivning), Marianne Portin (grundläggande yrkesutbildning och studerande med ett främmande språk som modersmål), Seija Saari (studerande med ett främmande språk som modersmål), Vesa Tiese (kostnadsuppgifter) samt Annika Westerholm (svenskspråkig utbildning). Boken har redigerats av Timo Kumpulainen. Uppgifterna i publikationen kan preciseras med hjälp av Utbildningsstyrelsens Internetbaserade statistiska datatjänst WERA. WERA finns på Utbildningsstyrelsens hemsida på adressen www.utbildningsstyrelsen.fi > statistiktjänster. I Wera kan användaren med egna sökvillkor söka statistiska uppgifter om skolor, elever, studerande, examina, utbildningskostnader, placering efter utbildning, befolkning osv. Även denna publikation och tidigare upplagor av Kvantitativa indikatorer för utbildningen kan laddas ner på statistiktjänstens sidor. Rikligt med detaljerad information om utbildningskostnaderna hittas på adressen www.oph.fi/info/rahoitus > Raportit. Andra goda källor för statistisk information är undervisningsministeriets databaser gällande högskoleutbildning KOTA och AMKOTA www.minedu.fi, och Utbildningsstyrelsens elektroniska datatjänst för prognostisering www.oph.fi > Ennakointi > ENSTI. Information om den finländska utbildningen i internationell jämförelse finns bl.a. på OECD:s hemsida www.oecd.org, på Europeiska unionens utbildningsdatanät Eurydices sidor www.eurydice.org och på Europeiska unionens center för utveckling av yrkesutbildningen Cedefops sidor www.trainingvillage.gr. Kvantitativa indikatorer för utbildningen 2008 har planerats som ett uppslagsverk för utbildningspolitiska beslutsfattare, riksomfattande, regionala och lokala utbildningsplanerare, utbildningsforskare, representanter för massmedierna och alla som är intresserade av de drag som utmärker den finländska utbildningen. Min förhoppning är att den ska tjäna sina användare både som en allmän bild av den finländska utbildningen och genom den detaljinformation den ger. Tillsammans med de publikationer som utkom åren 2001 2006 bildar årets publikation ett statistiskt handbibliotek för alla utbildningsintresserade. Ritva Jakku-Sihvonen Laatujohtaja Kvalitetsdirektör Director of Quality Assurance and Monitoring Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 5

Sisällys Sisällys Esipuhe...3 Förord...5 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa...9 Ikäluokkien kehittyminen...9 Esiopetus ja perusopetus...9 Lukiokoulutus...10 Ammatillinen koulutus...10 Tutkintoon johtamaton koulutus...12 Ruotsinkielinen koulutus...12 Vieraskieliset opiskelijat...12 Korkeakouluihin hakeutuminen...13 Koulutuksen läpäisy...13 Koulutuskustannukset...14 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal...15 Utvecklingen av åldersklasserna...15 Förskoleundervisning och grundläggande utbildning...15 Gymnasieutbildning...16 Yrkesutbildning...16 Läroavtalsutbildning... 17 Icke examensinriktad utbildning...18 Svenskspråkig utbildning...18 Studerande med ett främmande modersmål...18 Sökande till högskolorna...19 Fullföljd utbildning...19 Utbildningskostnader...20 Ikäluokkien kehittyminen...21 Indikaattorit koulutusmuodoittain 1. Perusopetus...27 Kouluverkosto...27 Koulutukseen hakeutuminen ja koulutuksen aloittaminen...30 Esiopetus...30 Tarjonta...31 Ainevalinnat...31 Peruskoulun päättötodistuksen saaneiden matematiikan valinnaiset opinnot...35 Peruskoulun päättötodistuksen saaneiden luonnontieteiden valinnaiset opinnot...36 Katsomusaineiden opiskelu...37 Peruskoulun oppimäärän suorittaminen...37 Päättötodistuksen saaminen...37 Lisäopetus...38 Oppivelvollisuuden laiminlyöneet...38 Erityisopetus...39 Perusopetuksen taloudellisuus...45 Kustannuskehitys vuosina 2003 2007...45 Kustannukset vuonna 2007...46 6 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Sisällys 2. Lukiokoulutus...53 Oppilaitosverkosto ja opiskelijamäärä...53 Koulutukseen hakeutuminen ja aloituspaikat (toisen asteen yhteishaku)...55 Tarjonta...56 Ainevalinnat...56 Kielten opiskelu...56 Matematiikan ja luonnontieteiden opiskelu...58 Luonnontieteen ja tietotekniikan soveltavat kurssit...62 Katsomusaineiden opiskelu...64 Lukion ja ylioppilastutkinnon suorittaneet...65 Lukion oppimäärän suorittaneet...65 Ylioppilastutkinnon suorittaneet...66 Ylioppilastutkinnon ja ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijat...67 Lukiokoulutuksen taloudellisuus...68 Kustannuskehitys 2003 2007...68 Kustannukset vuonna 2007...70 3. Ammatillinen koulutus...75 Ammatillinen peruskoulutus...77 Aloituspaikkatarjonta...79 Aloituspaikat suhteessa nuorten ikäluokkaan...81 Koulutukseen hakeutuminen ja aloituspaikat (toisen asteen yhteishaku)...82 Uudet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot...85 Uudet opiskelijat...85 Suoritetut tutkinnot...86 Ammatillisen tutkinnon ja ylioppilastutkinnon yhtä aikaa suorittaneet...90 Ammatillisen peruskoulutuksen uudet opiskelijat suhteessa 16-vuotiaiden ikäluokkaan...90 Opiskelijamäärä...92 Erityisopetuksen opiskelijamäärä...95 Tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opinnot...97 Koulutuksen keskeyttäneet...100 Ammatillisen peruskoulutuksen taloudellisuus...103 Kustannuskehitys 2003 2007...103 Kustannukset vuonna 2007...105 Tutkintoon valmistava ammatillinen lisäkoulutus...108 Ammattitutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijat...108 Erikoisammattitutkintoon valmistavan koulutuksen opiskelijat... 112 Tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opinnot... 115 Oppisopimuskoulutus...118 Koulutukseen hakeutuminen ja aloittaminen... 118 Perus- ja lisäkoulutukseen osallistuneet... 120 Tutkinnon suorittaneet...123 Suosituimmat tutkinnot... 125 Sijoittuminen koulutuksen jälkeen... 127 Oppisopimuskoulutuksen taloudellisuus...128 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 7

Sisällys 4. Tutkintoon johtamaton koulutus...131 Tutkintoon johtamatonta koulutusta antavat oppilaitokset... 132 Tutkintoon johtamattoman koulutuksen opetustunnit... 133 Opetustunnit koulutustyypeittäin...139 Tutkintoon johtamattomaan koulutukseen osallistuneet ja koulutusten lukumäärät...139 5. Vieraskieliset opiskelijat...143 Perusopetus...143 Lukiokoulutus...143 Ammatillinen koulutus...144 Maahanmuuttajien ammatilliseen peruskoulutukseen valmistava koulutus...145 6. Ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutus...147 Opiskelijavalintojen toteuttaminen... 147 Yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan säännös... 147 Hakeminen korkeakouluihin...148 Uusien ylioppilaiden hakeminen korkeakouluihin... 151 Ammatillisella tutkinnolla korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt...153 Ulkomaalaisten hakeminen yliopistoihin... 155 7. Den svenskspråkiga utbildningen...157 Den grundläggande utbildningen... 157 Språkval...158 Specialundervisningen...160 Andra stadiet...162 Tillströmning...162 Studieavbrott...164 Gymnasieutbildningen...164 Språkval...164 Den grundläggande yrkesutbildningen...165 Påbörjade studier...165 Läroavtalsutbildningen...166 Vuxenutbildningen...167 8. International comparisons of some features of Finnish education and training...169 Education as a foundation for the nation s success...169 The population s level of education... 171 Pre-primary and basic education... 172 Upper secondary education and training... 173 Tertiary education... 174 Adult education and training... 175 Teachers... 176 Taulukko- ja kuvioluettelo...179 Käsitteet...187 8 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Ikäluokkien kehittyminen Väestöennusteen mukaan peruskoulun aloittavien ikäluokka kasvaa seuraavien 20 vuoden aikana seitsemällä prosentilla. Ennusteen mukaan ikäluokan koko ei kuitenkaan merkittävästi ylitä 60 000 lapsen määrää. Sen sijaan nuorisoikäisten määrä pienenee vuosina 2007 2027 niin, että seuraavan vuosikymmenen aikana esimerkiksi 16-vuotiaiden ikäluokka pienenee alle 60 000 nuoreen, mutta nousee kuitenkin takaisin yli 60 000:een vuoteen 2027 mennessä. Suomalaisen yhteiskunnan kehitykseen vaikuttaa eniten vanhusikäluokkien määrän muutos. 60-vuotiaiden ja sitä vanhempien määrä lisääntyy seuraavan 20 vuoden kuluessa yli puolella miljoonalla ihmisellä eli 46 prosentilla. Suurimmat sodanjälkeiset ikäluokat, 1947 ja 1948 syntyneet siirtyvät eläkkeelle pääosin viiden vuoden kuluessa. Näiden kahden ikäluokan koko on yhteensä noin 170 000 henkeä eli vastaa noin kolmea syntyvää ikäluokkaa tällä hetkellä. Esiopetus ja perusopetus Käytännöllisesti katsoen kaikki kuusivuotiaat saivat vuonna 2007 esiopetusta, vaikka lapsilla ei olekaan velvollisuutta osallistua esiopetukseen. Sen sijaan kunnilla on velvollisuus järjestää esiopetusta kaikille esikouluikäisille kuntalaisilleen. Esiopetus annetaan joko päivähoidon tai peruskoulun yhteydessä ja vuonna 2007 sai 44 000 lasta esiopetusta päivähoidon yhteydessä ja runsaat 12 000 peruskoulussa. Perusopetuksessa oli kaikkiaan 570 700 oppilasta vuonna 2007. Näistä vasta koulunsa aloittaneita ensiluokkalaisia oli 57 400. Hieman yli kolmannes heistä kävi koulua, jossa oli yli 300 oppilasta, vaikka kouluista 45 prosenttia oli alle 100 oppilaan kouluja. Kouluverkon supistukset näkyvät erityisesti pienten koulujen lakkauttamisina. Vuosina 2003 2007 peruskoulun oppilasmäärä pieneni noin neljällä prosentilla, mutta samana ajanjaksona alle 50 oppilaan kouluista yli 25 prosenttia lakkautettiin. Toisaalta vähintään 300 oppilaan koulujen määrä lisääntyi runsaalla 13 prosentilla. Erityiskoulujen määrä on vähentynyt neljänneksellä vuosina 2003 2007 ja niissä opiskelevien määrä viidenneksellä. Sen sijaan erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen määrä on kasvanut 2000-luvulla yli 70 prosentilla. Vuonna 2007 heitä oli 8,1 prosenttia perusopetuksen koko oppilasmäärästä. Kielivalinnat ovat vähentyneet 2000-luvulla selvästi. Monilla paikkakunnilla on kieltenopetuksen tarjontaa supistettu ja näin käytännössä lapsilla ei edes ole valinnan mahdollisuuksia. Yhdeksän kymmenestä opiskelee englantia A1-kielenä. Saksan suosio on laskenut olennaisesti. Kun vuosina 2000 2007 valintojen kokonaismäärä putosi 12 prosentilla, niin saksan A1-kieleksi valinneiden määrä putosi melkein 40 prosenttia. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 9

Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Lukiokoulutus Vuonna 2007 lukiokoulutusta annettiin Suomesssa 448 oppilaitoksessa, joissa opiskelijoita oli vajaat 112 000. Sekä lukioiden että niissä opiskelevien määrä on vähentynyt 2000-luvulla. Vuosina 2003 2007 koulujen määrä supistui melkein kahdeksalla prosentilla ja niissä opiskelleiden opiskelijoiden määrä yli neljällä prosentilla. Toisin sanoen lukioiden keskimääräinen oppilasmäärä kasvoi samana aikana. Tosin pienten, alle 100 opiskelijan lukioiden määrä lisääntyi yli 500 opiskelijan koulujen määrän ohella. Alle 50 opiskelijan lukioilla on kuitenkin ilmeinen lakkauttamisriski. Niiden on myös vaikea tarjota valinnaisuutta opintoihin. Lukioon hakeneiden määrä on tasaisesti pienentynyt viime vuosina. Samaan aikaan tarjolla olevien lukiopaikkojen määrä on pysynyt suurin piirtein entisellään. Lukiopaikkoja on tarjolla enemmän kuin ensisijaisesti lukioon hakevia. Käytännössä kaikki lukiot eivät saa paikkojaan täyteen ja osa hakijoista ei pääse haluamaansa lukioon, mutta laskennallisesti paikkoja on yli tarpeen. Vuonna 2006 lukion keskeytti hiukan yli neljä prosenttia kaikista nuorten koulutuksen opiskelijoista. Näistä osa kuitenkin jatkoi kuitenkin toisessa koulutuksessa, joten lukio-opiskelijoista kaksi prosenttia keskeytti kokonaan koulujärjestelmäkoulutuksen. Lukiossa A-kieltä opiskelleiden määrä on muutamana viime vuonna laskenut, mutta vähemmän kuin koko opiskelijamäärä. Ylivoimaisesti eniten A-kielenä luetaan englantia. Englannin A-kielenä suorittaneiden määrä on pienentynyt, vaikka suhteellisesti sen osuus on edelleen vahvistunut. Saksan suosio lukiossakin on jatkuvassa laskussa. B2- tai B3-kieltä opiskelleiden määrä on vähentynyt jyrkemmin vuosina 2005 2007 yli 10 prosentilla ja B-kielissäkin saksa on menettänyt eniten suosiotaan. Espanja suppeampien kurssien opiskelussa on nostanut suosiotaan. Vuonna 2007 noin 40 prosenttia lukion suorittaneista oli valinnut matematiikan pitkän oppimäärän ja heistä 46 prosenttia oli naisia. Naisten osuus pitkän matematiikan oppimäärän suorittaneista on viime vuosina kasvanut lievästi, mutta se on selvästi alempi kuin naisten osuus kaikista lukion suorittaneista (57,9 prosenttia vuonna 2007). Yli kolme vuotta lukio-opintoihin käyttäneiden osuus oli suurimmillaan vuonna 2004, 18,5 prosenttia, mutta sen jälkeen osuus on tasaisesti laskenut. Vuonna 2007 enemmän kuin kolme vuotta lukio-opintoihinsa käytti vajaat 16 prosenttia opiskelijoista. Lukion keskeyttäneitä oli lukuvuonna 2005 2006 kaksi prosenttia koko opiskelijamäärästä. Ammatillinen koulutus Ammatillisen tutkinnon vuonna 2007 suoritti 61 900 opiskelijaa. Kolme neljäsosaa ammatillisista perustutkinnoista suoritettiin opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa ja yksi neljäsosa näyttötutkintona. Ammattitutkinnoista vajaa kolmasosa suoritettiin oppisopimuskoulutuksessa. Erikoisammattitutkinnoissa oppisopimuskoulutuksen osuus oli sen sijaan melkein kaksi kolmasosaa. Ammatillisen perustutkinnon ja ylioppilastutkinnon suoritti yhtä aikaa (suoritti samana tai peräkkäisinä vuosina molemmat tutkinnot) noin 1420 henkilöä, missä on hiukan laskua aiemmista vuosista. Jos molemmat tutkinnot suorittaneiden määrä suhteutetaan ylioppilas- tai ammatillisen tutkinnon suorittaneisiin, niin osuudet ovat 4,2 ja 3,5 prosenttia. Oppilaitosmuotoisen ammatillisen koulutuksen suosio on viime vuosina hiljalleen kasvanut. Toisen asteen yhteishaussa ammatilliseen koulutukseen ensisijaisesti hakeneiden määrä lisääntyi vuosina 2005 2007 vajaalla kahdella prosentilla. Suoraan perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen hakeneiden määrä on kasvanut vielä enemmän, melkein kuudella prosentilla. Näin on tapahtunut vaikka vuoden 2005 ikäluokka 10 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa on vuoden 2007 ikäluokkaa pienempi. Samana aikana koulutustarjonta on määrällisesti pysynyt ennallaan tai vähentynyt, kuten on tapahtunut peruskoulupohjaisten aloituspaikkojen osalta, joten pääsy ammatilliseen koulutukseen haluamalleen alalle on hiukan vaikeutunut. Toisen asteen ammatillisessa peruskoulutuksessa vuonna 2007 aloitti 60 400 uutta opiskelijaa. Tutkinnon suoritti 38 900 opiskelijaa. Koulutuksen keskeytti vuonna 2006 vajaa 11 prosenttia opetussuunnitelmaperusteisen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista. Koska osa koulutuksen keskeyttäneistä jatkoi opiskeluaan muussa tutkintoon johtavassa koulutuksessa, kokonaan tutkintoon johtavan koulutuksen keskeytti hieman yli yhdeksän prosenttia ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista. Ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa aloitti vuonna 2006 noin 15 000 opiskelijaa, joka oli lähes 5 000 opiskelijaa enemmän kuin vuonna 2004. Aloittaneista 23 prosentilla ei ollut perusasteen jälkeistä koulutusta. Vuosien 2002 2006 välillä ammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa olevien opiskelijoiden kokonaismäärä kasvoi merkittävästi, yli 16 000 opiskelijalla. Vuonna 2006 heitä oli 26 000. Naisten osuus valmistavaan koulutukseen osallistuvista on pienentynyt jonkin verran tarkasteluajanjaksona, mutta silti enemmistö opiskelijoista, 52 prosenttia, on edelleen naisia. Erikoisammattitutkintoon valmistavassa koulutuksessa vuonna 2006 oli 6 900 opiskelijaa. Heistä yli 90 prosenttia oli täyttänyt 25 vuotta ja vailla mitään perusasteen jälkeistä koulutusta oli 12 prosenttia opiskelijoista. 10 prosentilla erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistuneista oli korkeakoulututkinto. Ammattitutkintoja suoritettiin vuonna 2006 kaikkiaan 6 900. Erikoisammattitutkintoja suoritettiin vajaat 1 500. Vuonna 2007 oppisopimuskoulutuksen aloitti 27 800 opiskelijaa. Opiskelijoiden kokonaismäärä sekä perus- että lisäkoulutuksessa oli 62 400 opiskelijaa. Vuodesta 2004 aloittaneiden määrä kasvoi melkein 10 000 opiskelijalla ja opiskelijoiden kokonaismäärä melkein 16 000 opiskelijalla. Yli puolet kasvusta johtui tekniikan ja liikenteen koulutusalan opiskelijamäärän kasvulla. Vuosina 2004 2007 keskeyttäneiden määrä kasvoi 800:lla, mutta keskeyttäneiden osuus kaikista oppisopimusopiskelijoista silti pieneni ja oli 7,4 prosenttia vuonna 2007. Ammatilliseen perustutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistui 27 100 oppisopimusopiskelijaa, ammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen osallistui 20 500 opiskelijaa ja erikoisammattitutkintoon valmistavaan koulutukseen 14 800 opiskelijaa. Alueellisesti opiskelijamäärät jakautuvat epätasaisesti niin, että Uudenmaan maakunnassa on yli kolmasosa oppisopimusopiskelijoista. Uudenmaan osuus on jopa lievästi kasvanut viime vuosina. Vuonna 2007 oppisopimuskoulutuksella suoritettiin kaikkiaan 11 000 tutkintoa eli noin sata tutkintoa vähemmän kuin edellisenä vuonna. Viime vuosina on kuitenkin peruskoulutuksen oppisopimustutkintojen määrä tasaisesti kasvanut. Yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon alalla suoritettiin eniten tutkintoja. Koko tutkinnon suorittaneiden osuus oli hiukan yli 70 prosenttia koulutuksen osallistumistodistuksen saaneista. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 11

Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Tutkintoon johtamaton koulutus Vuonna 2006 kaikkiaan 753 oppilaitosta antoi tutkintoon johtamatonta koulutusta. Viime vuosina näiden oppilaitosten määrä on hiukan laskenut. Kansalaisopistoja on yhdistetty kuntaliitosten myötä ja ammatillisia oppilaitoksia oppilaitosverkoston tehostamistoimien myötä. Valtaosa opetustunneista tutkintoon johtamattoman koulutuksen opetustunneista annetaan kielissä ja käsien taitoja edistävässä opetuksessa. Kielten opetuksen kolmasosa on suomen kielen opetusta. Ruotsinkielinen koulutus Ruotsinkielistä perusopetusta tarjoavia kouluja oli vuonna 2007 yhteensä 262 ja näissä oli noin 31 000 oppilasta. Ruotsinkielisiä lukioita oli 29 ja niissä 5 750 opiskelijaa. Vuonna 2007 oli vielä 20 ruotsinkielistä ammatillisen koulutuksen järjestäjää, mutta yhdistymisten jälkeen vuoden 2009 alusta luku tulee olemaan 15. Näiden järjestäjien oppilaitoksissa oli vuonna 2007 noin 5 600 opiskelijaa. Perusopetuksen ainevalinnoissa ruotsinkielisten lasten valinnat eroavat suuresti suomenkielisten lasten kielivalinnoista. Ruotsinkielisistä lapsista valtaosa, melkein 90 prosenttia valitsee A1-kieleksi suomen. A2-kieli taas on englanti suurin piirtein yhtä suurella osuudella. Muita kieliä opiskellaan ruotsinkielisissä kouluissa A-kielenä vielä vähemmän kuin valtakunnassa yleisesti. Ruotsinkielisessä perusopetuksessa aloittaa noin 10 prosenttia enemmän lapsia kuin ruotsinkielisiksi rekisteröityjä 7-vuotiaita on. Myös toisella asteella aloittaa ruotsinkielisessä koulutuksessa enemmän nuoria kuin mikä ruotsinkielisen ikäluokan koko on. Vieraskieliset opiskelijat Maahanmuuttajakoulutuksen tilastollisena kuvaajana tässä julkaisussa on käytetty henkilön äidinkieltä. Perusopetuksessa vuonna 2006 oli 16 200 vieraskielistä oppilasta. Maahanmuuton kasvu näkyy perusopetuksen vieraskielisten oppilaiden määrän kasvuna. Edellisvuodesta määrä oli lisääntynyt 3,5 prosenttia. Kaiken kaikkiaan perusopetuksen oppilaista noin kolme prosenttia oli vieraskielisiä. Lukiokoulutuksessa opiskeli 3 240 vieraskielistä opiskelijaa vuonna 2006. Vajaa 3 prosenttia kaikista lukio-opiskelijoista oli vieraskielisiä. Vieraskielisten osuus on selvästi suurempi aikuisten kuin nuorten koulutuksessa. Lukion oppimäärän suoritti 950 vieraskielistä henkilöä eli kasvua edellisestä vuodesta oli lähes 30 prosenttia Ammatillisessa koulutuksessa opiskeli vuonna 2006 noin 10 600 vieraskielistä opiskelijaa, missä oli edellisestä vuodesta vajaan 13 prosentin kasvu. Vieraskielisten osuus koko ammatillisen koulutuksen opiskelijamärästä oli 4,1 prosenttia. Suhteellisesti eniten heitä oli ammatillisen perustutkinnon näyttötutkintoon valmistavassa koulutuksessa, 6,5 prosenttia. Pienin osuus taas oli oppisopimuskoulutuksessa, 2,5 prosenttia. Tämä jakauma näyttäisi muistuttavan maahanmuuttajien yleistäkin tilannetta. Heillä on monesti ammatillista osaamista, mutta ei vertailtavissa olevaa tutkintotodistusta eli heidän voi olettaa hakeutuvan näyttötutkintoa suorittamaan. Toisaalta voi sanoa, että suomalaiset työnantajat eivät ole aina valmiita palkkaamaan maahanmuuttajia, joten oppisopimusten määrä on suhteellisesti pienempi. Ammatillisen tutkinnon suoritti melkein 2 600 vieraskielistä opiskelijaa. 12 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen valmistavan koulutuksen tarkoituksena on antaa kielelliset ja muut tarvittavat valmiudet ammatillisiin opintoihin siirtymistä varten. Tähän koulutukseen osallistui 1 660 henkilöä. Koulutuksen suoritti 740 henkilöä. Molemmat luvut ovat hiukan suurempia kuin vuonna 2005, mutta vuoteen 2004 verrattuna määrällinen lasku on ollut selvää. Korkeakouluihin hakeutuminen Korkeakouluihin haki lukuvuonna 2007-2008 runsaat 146 000 henkilöä. Näistä vajaat 20 prosenttia pyrki sekä ammattikorkeakouluun että yliopistoon. Ainoastaan ammattikorkeakouluun haki noin puolet kaikista hakijoista. Pelkästään yliopistoon hakeneita puolestaan oli hiukan yli kolmannes hakijoista. Lukuvuodesta 2005-2006 lukuvuoteen 2007-2008 opetusministeriön yliopistopolitiikkalinjausten pohjalta annettiin yliopistojen hauissa uusille ylioppilaille aikaisempaa kattavammin lisäpisteitä. Tänä aikana tapahtui lievää nousua uusien ylioppilaiden osuudessa yliopistoihin hyväksytyistä. Lukuvuonna 2004 2005 oli yliopistoihin hyväksytyistä uusia ylioppilaita 41,3 prosenttia, kun taas lukuvuonna 2007 2008 se oli 44,7 prosenttia. Vuoden 2007 syksyllä eduskunnan apulaisoikeusasiamies antoi lausunnon, jossa käytäntöä pidettiin yliopistolain vastaisena, joten lukuvuodesta 2008 2009 uudet ylioppilaat ovat samassa asemassa aiemmin ylioppilastutkinnon suorittaneiden kanssa. Vuonna 2007 oli ammattikorkeakouluun hakeneista 28 prosenttia ammatillisen tutkinnon suorittaneita. Sen sijaan yliopistoon ammatillisella tutkinnolla hakeneita oli vain runsaat kolme prosenttia kaikista yliopistoihin hakeneista. Ammattikorkeakouluihin hyväksytyistä oli runsaat 27 prosenttia ammatillisella tutkinnolla hakeneita ja yliopistoihin hyväksytyistä vastaava osuus oli kaksi prosenttia. Koulutuksen läpäisy Vuonna 2000 peruskoulun päättäneistä (66 228 nuorta) 91 prosenttia oli samana vuonna jo opiskelemassa. Kuusi vuotta myöhemmin eli vuonna 2006 tästä peruskoulun päättäneiden joukosta 57 prosenttia oli opiskelemassa, 13 prosenttia toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa, vajaat 28 prosenttia ammattikorkeakoulussa ja vajaat 20 prosenttia yliopistossa. Vuosina 2000-2006 näistä vuonna 2000 peruskoulun päättäneiden ikäluokka oli suorittanut 59 607 perusasteen jälkeistä tutkintoa. Jos kyseisen ikäluokan nuorista jokainen olisi suorittanut vain yhden tutkinnon, niin tutkinnon suorittaneiden osuus olisi tasan 90 prosenttia ikäluokasta. Tarkasteluajanjaksona on osa nuorista kuitenkin suorittanut useampia tutkintoja, joten käytännössä tutkinnon suorittaneiden osuus ikäluokasta on jonkin verran pienempi. Peruskoulun vuonna 2000 päättäneestä ikäluokasta 49 prosenttia oli naisia, mutta 53 prosenttia ikäluokan suorittamista perusasteen jälkeisistä tutkinnoista vuosina 2000 2006 oli naisten suorittamia. Vuoden 2000 ylioppilaista (luvussa ovat siis mukana myös syksyn ylioppilaat) oli samana vuonna opiskelemassa vajaat 44 prosenttia. Hiukan alle kolmasosa kaikista tuon vuoden ylioppilaista opiskeli korkeakoulussa. Työllisiä oli hiukan yli 30 prosenttia ja työttömiä seitsemän prosenttia vuoden 2000 ylioppilaista. Vajaat 11 prosenttia (miehistä neljäsosa) oli varusmies- tai siviilipalveluksessa. Vuonna 2006 samasta ikäluokasta 55 prosenttia oli opiskelemassa. Työllisiä oli vain hiukan enemmän kuin vuonna 2000, noin 36 prosenttia. Voi sanoa, että tässä näkyy yksi suomalaisen koulutusjärjestelmän ongelma, kansainvälisesti ottaen hidas siirtyminen jatko-opintoihin ja myöhäinen siirtyminen koulutuksesta työelämään. Vuoden 2000 ylioppilaita oli melkein 36 000. Tästä joukosta naisia oli 59 prosenttia. Vuoden 2000 ylioppilasikäluokka suoritti yli 19 600 tutkintoa vuosina 2000 2006, joista naisten suorittamia tutkintoja oli melkein 71 prosenttia. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 13

Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Utvecklingen av åldersklasserna Enligt befolkningsprognosen kommer den åldersklass som påbörjar grundskolan att öka med närapå sju procent under de följande 20 åren. Åldersklassens storlek kommer dock inte väsentligt att överstiga 60 000 individer. Däremot kommer antalet unga under perioden 2007 2027 att minska så att t.ex. åldersklassen 16-åringar under följande årtionde kommer att omfatta mindre än 60 000 unga, för att till år 2027 åter öka till över 60 000. Den största enskilda faktorn som påverkar utvecklingen i det finländska samhället är förändringen i storleken på de äldre åldersklasserna. Antalet 60-åringar och äldre kommer att öka med över en halv miljon människor, d.v.s. med 46 procent under de följande 20 åren. Av de största efterkrigstida åldersklasserna, de som föddes åren 1947 och 1948, går största del i pension inom fem år. Dessa två åldersklasser utgör tillsammans ca 170 000 personer, vilket för närvarande motsvarar ca tre årskullar nyfödda. Förskoleundervisning och grundläggande utbildning Så gott som alla sexåringar fick år 2007 förskoleundervisning, trots att det inte finns något tvång för barn att delta i förskoleundervisningen. Kommunerna däremot är skyldiga att ordna förskoleundervisning för alla kommuninvånare i förskoleålder. Förskoleundervisningen ges antingen i samband med dagvården eller i grundskolan. År 2007 fick 44 000 barn förskoleundervisning i samband med dagvård och drygt 12 000 i grundskolan. Inom den grundläggande utbildningen studerade sammanlagt 570 700 elever år 2007. Av dessa var 57 400 förstaklassister. Över en tredjedel gick i skolor med mer än 300 elever, trots att 45 procent av skolorna är skolor med färre än 100 elever. Inskränkningarna i skolnätet har framför allt inneburit att små skolor har dragits in. Åren 2003 2007 minskade elevantalet i grundskolan med ca fyra procent, men under samma period drogs över 25 procent av skolorna med färre än 50 elever in. Skolorna med minst 300 elever ökade med drygt 13 procent. Antalet specialskolor har minskat med en fjärdedel under åren 2003 2007 och antalet studerande i dem med en femtedel. Däremot har antalet elever som intagits eller överförts till specialundervisning ökat med över 70 procent under 2000-talet. År 2007 utgjorde de 8,1 procent av alla elever i den grundläggande utbildningen. Språkvalen har klart minskat under 2000-talet. På många orter har språkutbudet kringskurits, vilket betyder att barnen i praktiken inte ens har några valmöjligheter. Nio av tio läser engelska som A1-språk. Tyskans popularitet har minskat kraftigt. Då antalet val under åren 2000 2007 totalt minskade med 12 procent, minskade antalet elever som valde tyska som A1-språk med närapå 40 procent. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 15

Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Gymnasieutbildning Gymnasieutbildning gavs i Finland år 2007 i 448 läroanstalter, som hade knappa 112 000 studerande. Både antalet gymnasier och antalet gymnasieelever har minskat under 2000-talet. Åren 2003 2007 minskade antalet skolor med nästan åtta procent och antalet studerande i dem med över fyra procent. Det genomsnittliga antalet studerande vid gymnasierna ökade m.a.o. under samma tid. Men inte bara antalet skolor med över 500 studerande ökade, utan också de små skolorna med mindre än 100 studerande. Gymnasier med färre än 50 studerande löper dock stor risk att dras in. Det är också svårt för dem att erbjuda valfrihet i studierna. Antalet sökande till gymnasierna har minskat stadigt under de senaste åren. Under samma tid har utbudet av gymnasieplatser hållits på ungefär samma nivå som tidigare. De tillbudsstående gymnasieplatserna är fler än antalet förstahandssökande till gymnasierna. I praktiken lyckas alla gymnasier inte fylla sina platser och en del sökande kommer inte in vid det gymnasium där de helst skulle studera, men kalkylerat finns det fler gymnasieplatser än vad som skulle behövas. År 2006 avbröt drygt fyra procent av alla studerande i utbildningen för unga sina studier i gymnasiet. Av dessa fortsatta dock en del i en annan utbildning, vilket betyder att två procent av gymnasiestuderandena helt avbröt utbildningen inom skolsystemet. Antalet studerande som läser ett A-språk i gymnasiet har minskat under de senaste åren, men mindre än vad det sammanlagda antalet studerande i gymnasiet har minskat. Engelska är det överlägset populäraste A-språket. Antalet studerande som läst engelska som A-språk har minskat, fastän dess relativa andel fortsättningsvis har förstärkts. Tyskans popularitet minskar stadigt också i gymnasiet. Antalet elever som studerar ett B2- eller B3-språk minskade med över 10 procent under åren 2005 2007 och också i B-språken är det tyskan som har förlorat mest i popularitet. Bland de kortare kurserna har spanskan blivit populärare. År 2007 hade cirka 40 procent av dem som gick ut gymnasiet valt den långa lärokursen i matematik och av dessa var 46 procent kvinnor. Kvinnornas andel bland dem som har läst lång matematik har ökat något under de senaste åren, men är klart lägre än kvinnornas andel av alla som har gått ut gymnasiet (57,9 procent år 2007). Andelen studerande som har använt mer än tre år för gymnasiestudierna var som störst år 2004, 18,5 procent, men har därefter stadigt sjunkit. År 2007 gick något under 16 procent igenom gymnasiet på mer än tre år. Av kvinnorna använde knappt 14 procent mer tid än den nominella studietiden för gymnasiestudierna. Två procent av det sammanlagda antalet studerande avbröt studierna i gymnasiet läsåret 2005 2006. Yrkesutbildning Den skolbaserade yrkesutbildningens popularitet har ökat sakta under de senaste åren. I gemensam ansökan till andra stadiet ökade antalet förstahandssökande till yrkesutbildning med knappt två procent åren 2005 2007. De som söker till yrkesutbildning direkt efter den grundläggande utbildningen har ökat ännu mera, med nästan sex procent. Så har skett trots att åldersklassen år 2005 var mindre än åldersklassen år 2007. Under samma tid har utbildningsutbudet förblivit lika stort eller minskat, såsom skett i fråga om antalet grundskolbaserade nybörjarplatser. Det har m.a.o. blivit lite svårare att komma in till önskat utbildningsområde inom yrkesutbildningen. År 2007 inledde 60 400 nya studerande studier inom andra stadiets grundläggande yrkesutbildning. Av studerandena inom den grundläggande yrkesutbildningen avbröt något under 11 procent sin utbildning år 2006. Eftersom en del av dessa fortsatte inom någon annan examensinriktad utbildning, avbröt drygt 16 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Indikatorer för utbildningen i ett nötskal nio procent av studerandena inom den grundläggande utbildningen helt den examensinriktade utbildningen. År 2007 avlade 61 900 studerande en yrkesinriktad examen. Tre fjärdedelar av de yrkesinriktade grundexamina avlades inom den läroplansbaserade utbildningen och en fjärdedel som fristående examina. Av yrkesexamina avlades en knapp tredjedel inom läroavtalsutbildningen. Av specialyrkesexamina utgjorde andelen läroavtalsutbildning däremot nästan två tredjedelar. Cirka 1420 personer avlade yrkesinriktad grundexamen och studentexamen samtidigt (d.v.s. bägge examina under samma eller varandra påföljande år), vilket är något färre än under föregående år. Om antalet personer som avlade båda examina relateras till antalen personer som avlade studentexamen eller yrkesinriktad examen, så är andelarna 4,2 och 3,5 procent. Inom den utbildning som förbereder för yrkesexamen inledde år 2006 ca 15 000 studerande sina studier, vilket är närapå 5 000 fler än år 2004. Av dessa hade 23 procent ingen utbildning efter grundskolestadiet. Det sammanlagda antalet studerande i utbildning som förbereder för yrkesexamen ökade kraftigt under åren 2002 2006, med över 16 000 studerande. År 2006 uppgick de till 26 000. Andelen kvinnor av dem som deltar i den förberedande utbildningen minskade något under granskningsperioden, men majoriteten av de studerande, 52 procent, är fortsättningsvis kvinnor. År 2006 studerade 6 900 personer inom en utbildning som förbereder för specialyrkesexamen. Av dem hade över 90 procent fyllt 25 år och 12 procent hade ingen utbildning efter grundskolestadiet. Av dem som deltog i den examensförberedande utbildningen hade 10 procent avlagt högskoleexamen. År 2006 avlades sammanlagt 6 900 yrkesexamina och något under 1 500 specialyrkesexamina. Läroavtalsutbildning År 2007 påbörjade 27 800 studerande en läroavtalsutbildning. Inom den grundläggande utbildningen och tilläggsutbildningen studerade sammanlagt 62 400 personer. Från år 2004 ökade antalet nya studerande med närapå 10 000 studerande och det sammanlagda antalet studerande med närapå 16 000 studerande. Över hälften av tillväxten berodde på ökningen av antalet studerande inom teknik och kommunikation. Antalet studerande som avbröt studierna ökade under åren 2004 2007 med 800, men andelen som avbröt av samtliga läroavtalsstuderande minskade trots detta och uppgick år 2007 till 7,4 procent. 27 100 läroavtalsstuderande deltog i utbildning som förbereder för en yrkesinriktad grundexamen, 20 500 studerande i utbildning som förbereder för en yrkesexamen och 14 800 studerande i utbildning som förbereder för en specialyrkesexamen. Regionalt fördelade sig studerandena ojämnt så att över en tredjedel av läroavtalsstuderandena fanns i Nyland. Nylands andel har t.o.m. ökat något under de senaste åren. År 2007 avlades sammanlagt 11 000 examina som läroavtalsbaserade, vilket är ca hundra examina färre än under föregående år. Under de senaste åren har dock antalet läroavtalsexamina inom den grundläggande utbildningen ökat stadigt. Flest examina avlades inom det samhällsvetenskapliga, företagsekonomiska och administrativa området. Drygt 70 procent av dem som fick intyg över deltagande avlade hela examen. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 17

Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Icke examensinriktad utbildning År 2006 gav totalt 753 läroanstalter utbildning som inte leder till examen. Under de senaste åren har dessa läroanstalter blivit färre. Folkhögskolor har sammanslagits till följd av kommunsammanslagningar och yrkesläroanstalter har sammanslagits som en följd av åtgärder för att effektivera läroanstaltsnätet. Största delen av undervisningstimmarna i den utbildning som inte leder till examen ges i språk och i undervisning som främjar handens färdigheter. En tredjedel av språkundervisningen är undervisning i finska. Svenskspråkig utbildning År 2007 fanns det sammanlagt 262 skolor som gav grundläggande utbildning på svenska och i dessa skolor ca 31 000 elever. De svenskspråkiga gymnasierna uppgick till 29 och antalet studerande i dem till 5 750 studerande. År 2007 fanns det ännu 20 svenskspråkiga yrkesutbildningsanordnare, men efter sammanslagningarna vid ingången av år 2009 kommer antalet att sjunka till 15. I dessa anordnares läroanstalter studerade år 2007 cirka 5 600 studerande. I ämnesvalen inom den grundläggande utbildningen skiljer sig de svenskspråkiga barnens språkval i hög grad från de finskspråkiga barnens val. Största delen av de svenskspråkiga barnen, närapå 90 procent, väljer som A1-språk finska. A2-språket är engelska med en ungefär lika stor andel. Andra språk studeras i de svenskspråkiga skolorna som A-språk i ännu mindre utsträckning än i riket i allmänhet. Inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen börjar cirka 10 procent fler barn än vad det finns 7-åringar som registrerats som svenskspråkiga. Också på det andra stadiet börjar det fler unga inom den svenskspråkiga utbildningen än vad åldersklassen är stor. Studerande med ett främmande modersmål Som statistisk representant för invandrarutbildningen har i denna publikation använts personens modersmål. I den grundläggande utbildningen fanns år 2006 sammanlagt 16 200 elever med ett främmande språk som modersmål. Den ökade invandringen syns som en ökning av antalet elever med ett främmande språk som modersmål inom den grundläggande utbildningen. Från föregående år hade antalet ökat med 3,5 procent. Allt som allt hade ca tre procent av eleverna inom den grundläggande utbildningen ett främmande språk som modersmål. Inom gymnasieutbildningen studerade år 2006 sammanlagt 3 240 elever med ett främmande språk som modersmål. Något under 3 procent av alla gymnasiestuderande hade ett främmande språk som modersmål. Andelen studerande med ett främmande språk som modersmål var klart större inom vuxenutbildningen än inom utbildningen för unga. Sammanlagt 950 studerande med ett främmande språk som modersmål avlade gymnasiets lärokurs, vilket är en ökning på närmare 30 procent från föregående år. Inom yrkesutbildningen studerade år 2006 ca 10 600 studerande med ett främmande språk som modersmål, vilket innebär en ökning på närmare 13 procent från föregående år. Andelen studerande med ett främmande språk som modersmål utgjorde 4,1 procent av alla studerande inom yrkesutbildningen. Proportionellt flest studerande med ett främmande språk som modersmål fanns det inom utbildning som leder till en yrkesinriktad grundexamen vilken avläggs som fristående examen, 6,5 procent. Minst var deras andel inom läroavtalsutbildningen, 2,5 procent. Denna fördelning förefaller även att korrelera med invandrarnas allmänna situation. De har ofta yrkeskompetens, men inget jämförbart examensbetyg och kan följaktligen förväntas avlägga en fristående examen. Å andra sidan kan man säga att finska arbetsgivare inte alltid är villiga att avlöna invandrare, varför antalet läroavtal är proportionellt lägre. 18 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Nästan 2 600 studerande med ett främmande språk som modersmål avlade en yrkesinriktad examen. Syftet med utbildningen för invandrare som förbereder för yrkesutbildning är att ge de språkliga och andra förutsättningar som behövs för yrkesinriktade studier. I denna utbildning deltog 1 660 personer. Sammanlagt 740 personer slutförde utbildningen. Båda siffrorna är lite högre än år 2005, men jämfört med år 2004 är minskningen tydlig. Sökande till högskolorna Till högskolorna sökte läsåret 2007 2008 drygt 146 000 personer. Av dessa sökte något under 20 procent både till yrkeshögskola och till universitet. Cirka hälften av alla sökande sökte endast till yrkeshögskola. Lite fler än var tredje sökande sökte endast till universitet. I ansökningarna till universiteten gavs på basis av undervisningsministeriets universitetspolitiska linjedragningar från läsåret 2005 2006 till läsåret 2007 2008 nya studenter fler tilläggspoäng än tidigare. Under denna tid skedde det en liten ökning i antalet nya studenter som antogs till universiteten. Av dem som antogs till universiteten läsåret 2004 2005 var 41,3 procent nya studenter och dem som antogs till universiteten läsåret 2007 2008 var samma andel 44,7 procent. Hösten 2007 gav riksdagens biträdande justitieombudsman ett utlåtande, i vilket praxisen ansågs strida mot universitetslagen, vilket innebär att nya studenter fr.o.m. läsåret 2008 2009 kommer att vara i samma ställning som de som avlagt studentexamen under tidigare år. År 2007 hade 28 procent av dem som sökte till yrkeshögskolorna avlagt en yrkesexamen. Av alla sökande till universiteten utgjorde de som sökte med en yrkesexamen endast tre procent. Av de antagna till yrkeshögskolorna hade 27 procent sökt med en yrkesexamen och av de antagna till universiteten 2 procent. Fullföljd utbildning Av dem som gick ut grundskolan år 2000 (sammanlagt 66 228 unga) studerade 91 procent redan under samma år. Sex år senare eller m.a.o. år 2006 studerade 57 procent av samma population, 13 procent inom utbildningen på andra stadiet, något under 28 procent vid yrkeshögskolorna och 20 procent vid universitet. Åren 2000 2006 avlade dessa unga 59 607 examina efter grundskolestadiet. Om var och en av dessa hade avlagt endast en examen, skulle jämt 90 procent av åldersklassen ha avlagt examen. En del av ungdomarna avlade emellertid flera examina under granskningsperioden, så i praktiken är den andel av åldersklassen som avlade en examen något mindre. Av den åldersklass som slutförde grundskolan år 2000 var 49 procent kvinnor, men av de examina som avlades av åldersklassen efter grundskolestadiet åren 2000 2006 avlades 53 procent av kvinnor. Av dem som avlade studentexamen år 2000 (siffran inkluderar således även höstens studenter) studerade samma år 44 procent. Något mindre än en tredjedel av det årets alla studenter studerade vid en högskola. Lite över 30 procent arbetade och sju procent var arbetslösa. Något under 11 procent (av männen en fjärdedel) gjorde bevärings- eller civiltjänst. År 2006 studerade av samma åldersklass 55 procent. Endast lite fler än år 2000, d.v.s. ca 36 procent, arbetade. Man kunde säga att i detta syns ett av det finländska utbildningssystemets problem, den internationellt sett långsamma övergången till fortsatta studier och den sena övergången från utbildning till arbetsliv. År 2000 uppgick antalet studenter till nästan 36 000. Av dessa var 59 procent kvinnor. Den åldersklass som avlade studenten år 2000 avlade åren 2000 2006 över 19 600 examina, av vilka kvinnorna stod för närapå 71 procent. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 19

Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Av dem som avlade en yrkesinriktad examen år 2000 arbetade ca hälften och 15 procent studerade. Arbetslöshetsprocenten var relativt hög, 21 procent. Arbetslösheten är emellertid friktionsarbetslöshet som drabbar nyexaminerade, eftersom arbetslöshetsgraden sjunker väsentligt under de följande åren. År 2006 var sju procent av dem som hade avlagt en yrkesexamen i denna åldersklass arbetslösa. Två tredjedelar arbetade. Sysselsättningsgraden bland männen var något högre än bland kvinnorna. Sex år efter examen fortsatte de som hade avlagt yrkesexamen mycket mer sällan än de som hade avlagt studentexamen studierna. Av dem som hade avlagt en yrkesinriktad examen år 2000 studerade lite mindre än hälften vid yrkeshögskolorna och lite fler än en tredjedel avlade en andra yrkesinriktad examen. Då ca 49 150 unga avlade en yrkesinriktad examen år 2000, så avlade denna åldersklass under åren 2000 2006 ca 14 580 examina på andra stadiet eller högskolestadiet, vilket är 30 procent av alla de examina som avlades i början av årtusendet. Av de examina som avlades år 2000 avlades ca 52 procent av kvinnor, men av de examina som avlades under åren 2000 2006 avlades närapå 60 procent av kvinnor. Största delen av de examina som avlades efter grundskolestadiet och andra stadiet i början årtusendet avlades således av kvinnor, vilket innebär att kvinnornas högre utbildningsnivå i Finland ytterligare förstärks. Utbildningskostnader Inom den grundläggande utbildningen uppgick kostnaderna per elev år 2007 till 6 200 euro. Kostnaderna varierar kraftigt mellan olika kommuner. Som lägst var kostnaderna 4 560 euro och som mest 14 000 euro per elev. Dyrast var den grundläggande utbildningen i skärgårdskommunerna samt i Norra och Östra Finland. Per landskap var kostnadsnivån lägst i Egentliga Tavastland, ca 5 700 euro per elev. Dyrast var kostnaderna i glest bebodda Lappland och Kajanaland. Cirka två tredjedelar av totalkostnaderna för den grundläggande utbildningen består av undervisningskostnader, varav löneutgifterna för lärarna utgör ca 90 procent. Kostnadsuppföljningen visar att skolans storlek har betydelse för kostnaderna per enhet. I kommuner med en genomsnittlig skolstorlek på färre än 100 elever, överstiger kostnaderna 7 000 euro per elev. Kommuner där den genomsnittliga skolan har över 200 elever, klarar sig med mindre än 6 000 euro per enhet. Inom den kommunala gymnasieutbildningen uppgick kostnaderna per studerande till lite över 5 600 år 2007. I privata gymnasier var kostnaderna ca 700 euro lägre. De lägre kostnaderna för gymnasieutbildningen jämfört med den grundläggande utbildningen beror delvis på att fler av stödtjänsterna inom den grundläggande utbildningen enligt lagen ska betalas av utbildningsanordnaren. Variationen mellan olika kommuner är ganska stor, som mest kostar utbildningen 16 000 euro per studerande. Kostnaderna för gymnasieutbildningen korrelerar kraftigt med gymnasiets storlek. I kommuner som upprätthöll gymnasier med ett elevantal på under 100 uppgick kostnaderna per studerande till 8 100 euro, då de i kommuner där gymnasierna i genomsnitt hade över 400 studerande stannade vid i genomsnitt 5 300 euro. Inom den yrkesinriktade utbildningen uppgick de genomsnittliga kostnaderna per studerande år 2007 till 8 900 euro om specialläroanstalterna räknas med och till 8400 euro utan specialläroanstalterna. Kostnaderna varierar dock mycket enligt utbildningsområde. Inom det samhällsvetenskapliga, företagsekonomiska och administrativa området var kostnaderna 6 600 euro per studerande, men inom naturbruk och miljöområdet 13 400 euro. Inom den grundläggande yrkesutbildning som anordnas som läroavtalsutbildning uppgick kostnaderna per studerande år 2007 till ca 5 300 euro, vilket är ca tre femtedelar av kostnaderna per studerande inom den skolbaserade utbildningen. Inom den yrkesinriktade tilläggsutbildningen var kostnaderna per studerande ca 3 000 euro. 20 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Ikäluokkien kehittyminen Ikäluokkien kehittyminen Tässä luvussa esitetään ikäluokkien koon muuttumista pitkällä aikavälillä. Lähteenä on Tilastokeskuksen uusin kunnittainen väestöennuste vuosille 2007 2040. Tähän on poimittu väestöennusteesta vuodet 2007, 2017 ja 2027. Ensimmäisen vuosi on 31.12. tilanteen mukainen toteumavuosi, kaksi seuraavaa ovat ennustevuosia. Luvussa on käsitelty koulutuksen kannalta olennaisimpia lasten ja nuorten sekä aikuisten ikäluokkia. Nuorten ikäluokat käsittävät 6-, 7-, 16- ja 18-vuotiaiden määrät sekä keskimääräiset 16 18- ja 19 21-vuotiaiden määrät. Aikuisten ikäluokat kattavat kaikkia 20 vuotta ja sitä vanhemmat ikäluokat väestöstä. Kuusi- ja seitsemänvuotiaiden määrät ilmaisevat, kuinka moni aloittaa esiopetuksen ja perusopetuksen. Kuusitoistavuotiaiden määrää käytetään kun arvioidaan perusopetuksen päättötodistuksen saavien määrää, kun taas 16 18- ja 19 21-vuotiaiden keskimääräiset ikäluokat ovat tärkeitä toisen asteen koulutukseen ja korkea-asteelle siirtyvien arvioimiseksi. Sekä kuusi- että seitsemänvuotiaiden määrä kasvaa vuodesta 2007 vuoteen 2027. Kuusivuotiaita on vuoteen 2027 mennessä 4 500 enemmän ja seitsemänvuotiaita 4 200 enemmän kuin vuonna 2007. Kaikkien muiden lasten- ja nuorten ikäluokat ovat vuonna 2027 pienempiä kuin vuonna 2007. Kuusitoistavuotiaita on 4 300 ja kahdeksantoistavuotiaita 3 200 vähemmän. Keskimääräinen ikäluokka 16 18-vuotiaita pienenee 4 100 hengellä ja keskimääräinen ikäluokka 19 21-vuotiaita 1 600 hengellä vuoteen 2027 mennessä. Ajanjaksolla 2007 2027 ikäluokat kuitenkin välivuosina myös kasvavat. Lasten ja nuorten ikäluokat koko maassa vuosina 2007, 2017 ja 2027 Henkilöitä 70 000 60 000 50 000 40 000 30 000 20 000 10 000 0 6-vuotiaat 7-vuotiaat 16-vuotiaat 18-vuotiaat 16 18-vuotiaat keskimäärin 2007 2017 2027 19 21-vuotiaat keskimäärin Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 21

Ikäluokkien kehittyminen Vuonna 2027 erityisesti 50 59-vuotiaita tulee olemaan huomattavasti vähemmän kuin vuonna 2007. Heitä on silloin 146 000 vähemmän. Vuonna 2027 myös 20 29- ja 40 49-vuotiaiden ikäluokat ovat pienemmät kuin vuonna 2007. Tällöin on 20 29-vuotiaita 50 000 ja 40 49-vuotiaita 60 000 vähemmän kuin vuonna 2007. Sitä vastoin kuusikymmentä vuotta täyttäneitä on runsaat puoli miljoonaa henkeä enemmän. Vuonna 2027 myös 30 39-vuotiaiden ikäluokka on 40 000 henkeä suurempi. Aikuisten ikäluokat koko maassa vuosina 2007, 2017 ja 2027 Henkilöitä 2 000 000 1 800 000 1 600 000 1 400 000 1 200 000 1 000 000 800 000 600 000 400 000 200 000 0 20 29-vuotiaat 30 39-vuotiaat 40 49-vuotiaat 50 59-vuotiaat 60 69-vuotiaat 2007 2017 2027 Vuonna 2007 Uudenmaan maakunnan osuus oli merkittävä kaikissa ikäluokissa. Esimerkiksi ikäluokasta 20 29-vuotiaita 30 prosenttia sekä ikäluokasta 60-vuotiaita ja vanhempia 22 prosenttia asui Uudenmaan maakunnassa. Seuraavaksi eniten ikäluokkien henkilöistä asui Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Pohjois- Pohjanmaan maakunnissa (6 10 %). Vähiten asui Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa (1,3 1,9 %). 22 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Ikäluokkien kehittyminen Ikäluokat maakunnittain vuonna 2007 Maakunta 6-vuotiaat 7-vuotiaat 16-vuotiaat 16 18-vuotiaat keskimäärin 19 21-vuotiaat keskimäärin 20 29-vuotiaat 30 59-vuotiaat 60-vuotiaat ja vanhemmat Uusimaa 15 122 15 260 16 816 16 583 16 924 196 463 605 003 263 462 Itä-Uusimaa 1 180 1 163 1 307 1 262 902 8 337 41 067 20 958 Varsinais-Suomi 4 678 4 870 5 470 5 388 5 494 58 966 187 221 111 697 Satakunta 2 214 2 295 2 738 2 824 2 505 24 595 91 634 62 285 Kanta-Häme 1 836 1 924 2 202 2 119 1 850 18 206 70 670 42 768 Pirkanmaa 5 042 4 962 5 567 5 515 5 868 65 124 194 159 110 471 Päijät-Häme 2 045 2 081 2 474 2 507 2 158 21 597 82 400 51 620 Kymenlaakso 1 827 1 813 2 226 2 198 1 872 18 688 75 748 50 211 Etelä-Karjala 1 291 1 257 1 571 1 606 1 501 14 810 54 861 37 013 Etelä-Savo 1 471 1 465 1 951 1 991 1 713 14 997 63 644 46 643 Pohjois-Savo 2 648 2 596 3 246 3 224 3 032 28 551 101 727 62 681 Pohjois-Karjala 1 627 1 665 2 200 2 229 2 038 19 149 67 873 42 809 Keski-Suomi 2 860 2 891 3 380 3 387 3 484 35 267 108 154 64 461 Etelä-Pohjanmaa 2 235 2 218 2 626 2 634 2 322 21 774 75 938 49 322 Pohjanmaa 1 915 1 972 2 321 2 350 2 175 21 835 67 234 43 704 Keski-Pohjanmaa 873 823 962 1 015 930 8 386 27 415 16 766 Pohjois-Pohjanmaa 4 995 5 095 5 564 5 460 5 083 52 707 150 796 73 797 Kainuu 772 815 1 056 1 091 960 8 549 34 166 22 623 Lappi 1 821 1 951 2 579 2 592 2 312 21 165 75 795 45 211 Yhteensä 56 452 57 116 66 256 65 975 63 123 659 166 2 175 505 1 218 502 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu Vuodesta 2007 vuoteen 2017 ja vuodesta 2007 vuoteen 2027 seitsemänvuotiaiden määrä kasvaa eniten 700 1 700 lapsella Uudenmaan, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Ikäluokka pienenee vain lievästi, alle 100 lapsella Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin maakunnissa. Vuodesta 2007 vuoteen 2027 kuusitoistavuotiaiden ja 16 18-vuotiaiden keskimääräiset ikäluokat puolestaan pienenevät kaikissa maakunnissa lukuun ottamatta Itä-Uudenmaan, Pirkanmaan ja Pohjois- Pohjanmaan maakuntia. Keskimääräinen ikäluokka 19 21-vuotiaita kasvaa molemmissa aikavertailuissa Uudenmaan, Itä-Uudenmaan ja Kanta-Hämeen maakunnissa. Sen sijaan Satakunnan, Päijät-Hämeen, Kymenlaakson, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa keskimääräinen ikäluokka 19 21-vuotiaita pienenee sekä vuodesta 2007 vuoteen 2017 ja vuodesta 2007 vuoteen 2027. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 23

Ikäluokkien kehittyminen Ikäluokat maakunnittain vuonna 2017 Maakunta 6-vuotiaat 7-vuotiaat 16-vuotiaat 16 18-vuotiaat keskimäärin 19 21-vuotiaat keskimäärin 20 29 -vuotiaat 30 59 -vuotiaat 60-vuotiaat ja vanhemmat Uusimaa 16 643 16 507 15 229 15 397 17 076 204 704 610 772 349 388 Itä-Uusimaa 1 242 1 259 1 241 1 223 986 8 979 40 608 27 238 Varsinais-Suomi 4 987 4 988 4 839 5 010 5 508 59 877 180 027 141 516 Satakunta 2 332 2 353 2 255 2 342 2 308 23 706 79 129 75 672 Kanta-Häme 2 017 2 033 1 944 2 001 1 884 18 842 67 653 54 317 Pirkanmaa 5 853 5 844 5 223 5 229 5 740 66 746 194 806 139 075 Päijät-Häme 2 095 2 103 2 146 2 188 2 119 21 798 74 395 66 315 Kymenlaakso 1 750 1 771 1 882 1 897 1 798 18 782 66 140 61 324 Etelä-Karjala 1 235 1 232 1 336 1 331 1 404 14 687 47 644 45 034 Etelä-Savo 1 390 1 406 1 544 1 544 1 530 14 666 52 621 57 258 Pohjois-Savo 2 547 2 545 2 663 2 646 2 652 27 247 87 904 78 736 Pohjois-Karjala 1 643 1 651 1 662 1 728 1 731 18 555 57 581 54 212 Keski-Suomi 3 142 3 139 2 919 2 944 3 251 35 089 100 672 81 925 Etelä-Pohjanmaa 2 283 2 277 2 250 2 233 2 085 20 966 67 340 60 548 Pohjanmaa 2 133 2 149 1 996 2 005 2 023 21 422 63 830 52 413 Keski-Pohjanmaa 900 901 864 851 817 7 987 24 477 20 980 Pohjois-Pohjanmaa 5 853 5 797 4 988 5 041 4 890 51 755 147 344 99 263 Kainuu 777 783 801 840 811 7 620 27 438 27 781 Lappi 1 890 1 892 1 868 1 935 1 961 20 398 64 059 57 650 Yhteensä 60 712 60 630 57 650 58 385 60 574 663 826 2 054 440 1 550 645 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu Ikäluokka 20 29-vuotiaat kasvaa sekä vuodesta 2007 vuoteen 2017 että vuodesta 2007 vuoteen 2027 ainoastaan Itä-Uudenmaan maakunnassa. Sen sijaan Satakunnan, Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakunnissa se pienenee molemmissa aikavertailuissa. Ikäluokka 30 59-vuotiaat pienenee kaikissa maakunnissa Uudenmaan ja Pirkanmaan maakuntaa lukuun ottamatta. Sen sijaan 60-vuotiaita ja vanhempia on kaikissa maakunnissa huomattavasti enemmän kuin vuonna 2007. Edellisessä 2007 2017- ja 2007 2027-vertailussa on otettu huomioon vain ne maakunnat, joissa ikäluokat kasvavat tai pienenevät molemmissa aikavertailuissa. Niistä maakunnista, joissa ikäluokka kasvaa toisessa ja vähenee toisessa aikavertailussa, ei ole mainintaa. Etelä-Karjalan, Etelä-Savon, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Lapin maakunnissa kaikki ikäluokat, lukuun ottamatta ikäluokkaa 60-vuotiaat ja vanhemmat, pienenevät vuodesta 2007 vuoteen 2017 ja vuodesta 2007 vuoteen 2027. Missään maakunnassa kaikki ikäluokat eivät kasva sekä vuodesta 2007 vuoteen 2017 että vuodesta 2007 vuoteen 2027. 24 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Ikäluokkien kehittyminen Ikäluokat maakunnittain vuonna 2027 Maakunta 6-vuotiaat 7-vuotiaat 16-vuotiaat 16 18-vuotiaat keskimäärin 19 21-vuotiaat keskimäärin 20 29 -vuotiaat 30 59 -vuotiaat 60-vuotiaat ja vanhemmat Uusimaa 17 025 16 962 16 606 16 585 17 644 190 752 617 310 424 815 Itä-Uusimaa 1 269 1 288 1 321 1 294 1 025 8 488 40 702 32 736 Varsinais-Suomi 4 975 5 007 5 156 5 169 5 432 55 068 178 050 163 199 Satakunta 2 282 2 300 2 386 2 399 2 280 21 276 73 461 81 657 Kanta-Häme 2 042 2 067 2 128 2 121 1 927 17 514 67 043 63 233 Pirkanmaa 6 006 6 047 5 994 5 963 6 177 62 724 199 855 160 277 Päijät-Häme 2 105 2 118 2 243 2 255 2 138 20 004 71 979 75 049 Kymenlaakso 1 731 1 760 1 826 1 830 1 686 16 539 61 628 67 251 Etelä-Karjala 1 220 1 226 1 303 1 302 1 322 12 816 44 273 48 970 Etelä-Savo 1 353 1 372 1 477 1 483 1 414 12 787 46 720 62 740 Pohjois-Savo 2 484 2 499 2 595 2 595 2 514 23 740 79 918 88 076 Pohjois-Karjala 1 614 1 644 1 694 1 687 1 618 15 876 52 478 59 854 Keski-Suomi 3 148 3 164 3 213 3 207 3 313 31 877 97 483 93 146 Etelä-Pohjanmaa 2 266 2 288 2 324 2 312 2 099 19 041 63 559 67 052 Pohjanmaa 2 132 2 156 2 194 2 181 2 091 19 696 63 206 57 637 Keski-Pohjanmaa 892 911 913 914 828 7 324 23 485 23 071 Pohjois-Pohjanmaa 5 856 5 854 5 759 5 697 5 267 48 570 145 770 117 037 Kainuu 748 760 826 833 786 6 754 24 085 30 025 Lappi 1 868 1 898 1 985 1 980 1 911 18 154 58 420 63 984 Yhteensä 61 016 61 321 61 943 61 807 61 472 609 000 2 009 425 1 779 809 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 25

Ikäluokkien kehittyminen 26 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Perusopetus Indikaattorit koulutusmuodoittain 1. Perusopetus Perusopetus käsittää peruskoulujen, peruskouluasteen erityiskoulujen sekä perus- ja lukioasteen koulujen perusopetusta 1 9 vuosiluokilla antavat koulut, esiopetuksen ja lisäopetuksen. Kansanopistot eivät sisälly tarkasteluun. Ahvenanmaan koulut ovat myös pääasiallisesti tarkastelun ulkopuolella. Mikäli ne on sisällytetty, siitä on erikseen maininta. Perusopetuksen kokonaisoppilasmäärän kehitys koko maassa 2000-luvulla käy ilmi oheisesta taulukosta. Perusopetuksen syksyn oppilasmäärä vuosina 2000 2007 Vuosi Oppilasmäärä 1 2000 593 451 2001 595 727 2002 597 356 2003 597 414 2004 593 148 2005 586 381 2006 578 918 2007 570 689 1) Ahvenanmaan koulut sisältyvät lukuihin. Lähde: Tilastokeskus Opetushallituksen WERA -web-raportointipalvelu Vuonna 2007 annettiin perusopetusta 3 042 peruskoulussa, 159 peruskouluasteen erityiskoulussa ja 37 perus- ja lukioasteen koulussa. Perusopetuksessa oli yhteensä lähes 571 000 oppilasta, joista 8 300 opiskeli erityiskouluissa. Erityisopetuksen piirissä opiskelevien oppilaiden määrä on huomattavasti suurempi, koska erimuotoista erityisopetusta on nykyään laajasti myös peruskouluissa. n Kouluverkosto Kouluverkoston rakennetta on tarkasteltu muodostamalla kouluista kokoryhmiä niiden oppilasmäärän perusteella. Peruskoulut ja perusasteen erityiskoulujen rakenne on käsitelty erikseen. Peruskouluista on muodostettu viisi ryhmää. Koulut painottuvat lukumääräisesti selvästi alle 100 oppilaan kokoisiin kouluihin. Vuonna 2007 joka neljäs peruskoulu oli alle 50 ja joka viides 50 99 oppilaan koulu. Kuitenkin näissä oli oppilaita vain 12 prosenttia kokonaisoppilasmäärästä. Suuria yli 300 oppilaan peruskouluja oli noin joka viides, mutta näiden koulujen osuus kokonaisoppilasmäärästä Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 27

Perusopetus ylitti 50 prosenttia. Peruskoulujen määrä oli huomattavasti pienentynyt vuonna 2007 vuoteen 2003 verrattuna, 482 koululla. Tästä pienten alle 50 oppilaan koulujen määrä oli vähentynyt eniten, 300. Myös vähintään 300 oppilaan kouluja oli 20 vähemmän kuin vuonna 2003. Peruskoulut olivat omistajapohjaltaan 99 prosenttisesti kunnallisia. Taulukko 1.1 Peruskoulujen lukumäärä ja oppilasmäärä koulujen koon mukaan vuosina 2003 2007 Kouluissa oppilaita 2003 2004 2005 2006 2007 Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Alle 50 1 120 35 265 1 099 34 915 1 007 32 133 885 28 840 813 26 617 50 99 666 45 819 637 44 550 604 41 608 596 41 350 563 38 979 100 299 1 057 200 903 1 024 193 875 1 025 192 956 1 005 191 101 1 005 190 817 300 499 557 214 211 560 214 314 548 209 068 521 200 799 510 196 265 Vähintään 500 124 73 023 130 77 626 138 83 228 148 90 286 151 91 917 Yhteensä 3 524 569 221 3 450 565 280 3 322 558 993 3 155 552 376 3 042 544 595 Yksityinen 26 3 464 27 3 660 27 3 692 27 3 746 27 3 757 Valtion 5 1 595 5 1 581 5 1 553 5 1 595 5 1 575 Kunnallinen 3 493 564 162 3 418 560 039 3290 553 748 3 123 547 035 3 010 539 263 Muutokset Kouluissa oppilaita Osuus vuonna 2003 (%) Osuus vuonna 2007 (%) Muutos 2003 2007 (määrä) Muutos 2003 2007 (%) Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Alle 50 31,8 6,2 26,7 4,9-307 -8 648-27,4-24,5 50 99 18,9 8,0 18,5 7,2-103 -6 840-15,5-14,9 100 299 30,0 35,3 33,0 35,0-52 -10 086-4,9-5,0 300 499 15,8 37,6 16,8 36,0-47 -17 946-8,4-8,4 Vähintään 500 3,5 12,8 5,0 16,9 27 18 894 21,8 25,9 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0-482 -24 626-13,7-4,3 Yksityinen 0,7 0,6 0,9 0,7 1 293 3,8 8,5 Valtion 0,1 0,3 0,2 0,3 0-20 0,0-1,3 Kunnallinen 99,1 99,1 98,9 99,0-483 -24 899-13,8-4,4 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI Peruskouluasteen erityiskoulujen kouluverkostoa on tarkasteltu samalla ryhmityksellä kuin peruskouluja. Lukumääräisesti eniten on alle 50 oppilaan erityiskouluja. Vuonna 2007 noin kaksi kolmesta oli alle 50 oppilaan kouluja ja yli 80 prosenttia oli alle 100 oppilaan kouluja. Myös erityiskoulujen määrä oli pienentynyt vuonna 2007 vuoteen 2003 verrattuna. Vuonna 2007 oli 61 koulua vähemmän kuin vuonna 2003, mikä merkitsi lähes joka kolmannen koulun poisjäämistä. Erityiskouluista 92 prosenttia oli kunnallisia, 6 prosenttia valtion ja 2 prosenttia yksityisiä kouluja. 28 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Perusopetus Taulukko 1.2 Peruskouluasteen erityiskoulujen lukumäärä ja oppilasmäärä koulujen koon mukaan vuosina 2003 2007 Kouluissa oppilaita 2003 2004 2005 2006 2007 Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Alle 50 152 3 672 139 3 276 130 3097 122 2 890 105 2 469 50 99 46 3 246 46 3 300 42 2989 32 2 286 31 2 214 100 299 22 3 612 22 3 656 23 3749 21 3 312 23 3 600 300 499 0 0 0 0 0 0 1 301 0 0 Yhteensä 220 10 530 207 10 232 195 9 835 176 8 789 159 8 283 Yksityinen 7 244 7 232 7 242 7 239 7 267 Valtion 15 618 15 627 15 636 15 654 14 631 Kunnallinen 198 9 668 185 9 373 173 8 957 154 7 896 138 7 385 Muutokset Kouluissa oppilaita Osuus vuonna 2003 (%) Osuus vuonna 2007 (%) Muutos 2003 2007 (määrä) Muutos 2003 2007 (%) Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Kouluja Oppilaita Alle 50 69,1 34,9 66,0 29,8-47 -1 203-30,9-32,8 50 99 20,9 30,8 19,5 26,7-15 -1 032-32,6-31,8 100 299 10,0 34,3 14,5 43,5 1-12 4,5-0,3 300 499 0,0 0,0 0,0 0,0 0 0 Yhteensä 100,0 100,0 100,0 100,0-61 -2 247-27,7-21,3 Yksityinen 3,2 2,3 3,4 2,3 0 23 0,0 9,4 Valtion 6,8 5,9 7,2 6,1-1 13-6,7 2,1 Kunnallinen 90,0 91,8 89,4 91,6-60 -2 283-30,3-23,6 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI Peruskouluikäisten ikäluokkien pieneneminen on merkinnyt kouluverkoston alueellista harvenemista kuntien lakkauttamis- tai yhdistämispäätösten seurauksena. Koulujen vähentämisen taustana on monesti ollut kuntien heikentynyt talous. Kouluverkoston supistus heijastuu luonnollisesti koulujen maantieteelliseen sijaintiin ja saattaa vaikeuttaa koulunkäyntinsä aloittavien lasten koulutuspalvelujen saavutettavuutta. Koulujen määrissä tapahtuneet vähennykset vuosien 2004 ja 2007 välisenä aikana olivat kohdistuneet ennen kaikkea koulujen lakkauttamiseen. Koulujen kokonaisvähennyksen ollessa noin 540 koulua 350 koulua oli lakkautettu. Lähes 200 koulua oli yhdistetty, mutta samanaikaisesti oli perustettu lähes 30 uutta koulua lähinnä kasvukeskuksiin. Viime vuosien koulujen kiihtynyt supistamistahti ja pienenevät ikäluokat lähivuosina tulevat merkitsemään perusopetuksen kouluverkoston yhä harvenemista. Verrattaessa kouluverkoston rakenne- ja muutostaulukoita keskenään saadakseen selville kouluverkoston muutoksia on huomioitava, että ne eivät ole täysin vertailukelpoisia. Taulukosta, jossa on ilmaistu muutokset koulujen lakkauttamisena ja yhdistämisenä puuttuvat ns. tekniset muutokset. Tällaisia ovat mm. tiettyinä vuosina vailla toimintaa olleet koulut. Tekniset muutokset on otettu huomioon kouluverkoston rakennetaulukoissa mutta ei koulujen lakkauttamisten ja yhdistämisten muutostaulukossa. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 29

Perusopetus Taulukko 1.3 Peruskoulujen ja peruskouluasteen erityiskoulujen kouluverkoston muutokset vuosina 2004 2007 Muutokset 2004 2005 2006 2007 Perustettu Lakkautettu Yhdistetty Perustettu Lakkautettu Yhdistetty Perustettu Lakkautettu Yhdistetty Perustettu Lakkautettu Yhdistetty Peruskoulut 7 52 26 8 88 42 5 120 47 5 78 25 Peruskouluasteen erityiskoulut 1 2 12 4 9 3 16 1 7 11 Yhteensä 8 54 38 8 92 51 5 123 63 6 85 36 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI Peruskouluverkosto on harventunut 2000-luvulla erityisesti väestömäärältään pienissä kunnissa. Koulujen määrän vähetessä eräisiin kuntiin on jäänyt vain yksi peruskoulu. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 sellaisten kuntien määrä, joissa oli vain yksi peruskoulu, oli edelleen kasvanut. Vuonna 2000 oli 39 tällaista kuntaa, mutta vuonna 2007 niitä oli jo 61. Tämä merkitsee kasvua 9 prosentista 15 prosenttiin kuntien kokonaismäärään verrattuna. Taulukko 1.4 Yhden peruskoulun kuntien lukumäärä vuosina 2000 2007 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Yhden peruskoulun kuntien määrä 39 41 44 47 50 51 59 61 Kuntien kokonaismäärä 436 432 432 430 428 416 415 400 Yhden koulun kuntien osuus, % 8,9 9,5 10,2 10,9 11,7 12,3 14,2 15,3 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI n Koulutukseen hakeutuminen ja koulutuksen aloittaminen Oppivelvollisuus alkaa sinä vuonna kun lapsi täyttää seitsemän vuotta. Perusopetuksen aloittamisella tarkoitetaan syksyllä koulunkäyntinsä ensimmäisellä vuosiluokalla aloittavien määrää. Valtaosa lapsista on 7-vuotiaita, mutta osa on 6-vuotiaita tai yli 7-vuotiaita. Lisäksi saa vuosittain noin 1300 lasta vuoden lykkäyksen koulun aloittamisessa. Se voidaan myöntää erityisistä syistä kuten koulukypsymättömyydestä. Vuonna 2007 peruskoulun aloitti 57 400 lasta, joista 7-vuotiaita oli 54 500 eli 95 prosenttia. Lisäksi oli 6-, 8- ja 9-vuotiaita yhteensä lähes 5 prosenttia koulunkäyntinsä aloittaneista. Koulunsa aloittavien määrä ylittää siis jonkin verran 7-vuotiaiden ikäluokan. Ensimmäisellä vuosiluokalla poikien osuus oli 52 prosenttia ja tyttöjen 48 prosenttia. Koulun yhteydessä annettavassa esiopetuksessa aloittavien määrä oli lähes kaksinkertaistunut vuodesta 2000 vuoteen 2003, mutta vuoden 2003 jälkeen lisäys on ollut varsin pieni ja viime vuosina määrä on vakiintunut noin 19 000 tasolle. Suurin osa esiopetuksesta annetaan edelleen päiväkodeissa. Esiopetus Esiopetuksen tavoitteena on vahvistaa lasten oppimisedellytyksiä. Esiopetuksen avulla tuetaan ja seurataan lapsen fyysistä, psyykkistä, sosiaalista, kognitiivista ja emotionaalista kehitystä ja ehkäistään ennalta mahdollisesti ilmeneviä vaikeuksia. Lapsella on oikeus saada esiopetusta yleensä vuotta ennen oppivelvollisuusiän alkua eli sinä vuonna, jolloin hän täyttää kuusi vuotta. Vuodesta 2001 lähtien kunnalla on ollut velvollisuus osoittaa jokaiselle esiopetukseen oikeutetulle lapselle esiopetuspaikka. Opetushalli- 30 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Perusopetus tus on vahvistanut esiopetuksen valtakunnallisen opetussuunnitelman perusteet. Esiopetukseen sovelletaan perusopetuksen lainsäädäntöä. Oppimisympäristössä keskeisiä ovat opettajan ja lapsen välinen sekä lasten keskinäinen vuorovaikutus, erilaiset toimintatavat ja oppimistehtävät. Oppiminen tapahtuu paljolti leikin kautta. Esiopetukseen osallistumisesta päättää lapsen huoltaja. Esiopetus on maksutonta ja sen laajuus on vähintään 700 tuntia vuodessa. Kunta voi päätöksensä mukaan järjestää esiopetusta koulussa, lasten päivähoidosta annetun lain tarkoittamassa päiväkoti- tai perhepäivähoitopaikassa tai muussa soveltuvassa paikassa. Esiopetuksen järjestäjä päättää menettelystä, jota noudattaen sen järjestämään tai hankkimaan esiopetukseen hakeudutaan. Opetuksen järjestäjän tulee ilmoittaa riittävän ajoissa esiopetuksen järjestämispaikoista, esiopetuksen järjestämisestä ja opetukseen hakemisesta. Esiopetusta järjestettäessä on otettava huomioon, että esiopetukseen osallistuvalla lapsella on edelleen mahdollisuus käyttää esiopetuksen lisäksi myös päivähoitopalveluita siihen saakka, kunnes hän siirtyy perusopetuslaissa tarkoitettuna oppivelvollisena perusopetukseen. Kuusivuotiaiden ikäluokasta yhä suurempi osa osallistuu esiopetukseen. Vuonna 2007 esiopetusta sai yhteensä 56 300 lasta, mikä on lähes 100 prosenttia kuusivuotiaiden ikäluokasta. Esiopetusta sai päivähoidon yhteydessä 44 000 lasta ja peruskoulussa oli runsaat 12 000 lasta. n Tarjonta Ainevalinnat Perusopetuksen ainevalintojen tilastot käsittävät mm. yhteisten ja valinnaisten kotimaisten ja vieraiden kielten opinnot, matematiikan, luonnontieteiden ja tietotekniikan valinnaiset opinnot sekä katsomusaineiden opiskelun. Kielivalinnoista ainevalintojen tilastot osoittavat mitä kieliä, minkä laajuisia kielten oppimääriä ja kuinka monta kieltä on opiskeltu. Matematiikan ja luonnontieteen kurssien valinta kertoo opiskellun kurssien laajuuden ja määrän. Valittavana olevat kielet ja kurssit riippuvat koulun tarjonnasta. Ainevalinnat kertovat siis, kuinka monta valintaa on tehty. Ne eivät suoranaisesti vastaa oppilaiden määrää, koska sama oppilas voi valita useita kieliä tai kursseja. Esimerkiksi vuonna 2007 vuosiluokkien 7 9 opiskelijoista lähes 80 prosenttia oli opiskellut vähintään kahta vierasta kieltä. Vieraiksi kieliksi on katsottu kaikki muut kielet paitsi koulun opetuskieli. Kielivalinnat jakautuvat oppimäärältään erilaajuisiin yhteisiin, vapaaehtoisiin ja valinnaisiin kieliin. Kaikille yhteisiä kieliä ovat A1, jonka opiskelu aloitetaan tavallisimmin perusopetuksen kolmannella vuosiluokalla ja B1-kieli, jonka opiskelu aloitetaan seitsemännellä vuosiluokalla. Lisäksi oppilas voi valita vapaaehtoisen A2-kielen, joka tavallisimmin alkaa viidennellä vuosiluokalla sekä valinnaisen B2-kielen, joka aloitetaan yleensä perusopetuksen kahdeksannella vuosiluokalla. Kaikille yhteisen A1-kielen aloittaminen ennen kolmatta vuosiluokkaa on selvästi yleistynyt 2000-luvun alkuvuosilla, mutta sen jälkeen pysynyt melko vakiona. Vuonna 2007 koulunsa aloittavista lähes 9 prosenttia ja toisen vuosiluokan oppilaista 14 prosenttia aloitti A1-kielen opinnot. Vuonna 2000 vastaavat osuudet olivat 5 ja 10 prosenttia. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 31

Perusopetus Taulukko 1.5 A1-kieltä 1 2-vuosiluokilla opiskelleet vuosina 2000 2007 Vuosi Kielivalinnat Oppilasmäärä 1. vuosiluokka 2. vuosiluokka oppilaita (%) * oppilaita (%) * 1. vuosiluokka 2. vuosiluokka 2000 3 295 5,1 6 324 9,5 64 970 66 824 2001 3 746 5,8 6 703 10,3 64 962 65 037 2002 3 921 6,2 7 736 11,9 63 229 65 145 2003 4 658 7,6 8 464 13,4 60 993 63 378 2004 4 871 8,2 8 355 13,7 59 518 61 001 2005 4 933 8,6 8 802 14,8 57 211 59 559 2006 4 904 8,5 7 807 13,6 57 697 57 407 2007 4 910 8,6 8 065 13,9 57 372 57 872 * Prosenttiosuudet (%) on laskettu kyseisten vuosiluokkien oppilasmäärästä. Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Eri A1-kielten opiskelutilasto koskee kolmatta vuosiluokkaa, koska A1-kielen opiskelu aloitetaan käytännössä viimeistään kolmannella vuosiluokalla. Eri kielten suosiossa ei ole vuosien 2003 ja 2007 välisenä aikana tapahtunut oleellisia muutoksia. Englannin asema muihin A1-kieliin verrattuna oli edelleen ylivoimainen, sillä englantia opiskeli kolmannen vuosiluokan oppilasmäärästä noin 90 prosenttia. Ruotsin kielen osuus oli jonkin verran vähentynyt ja suomi vakiintunut 5 prosenttiin. Ranska ja saksa olivat myös hieman menettäneet suosiotaan ja venäjän suosio näyttäisi vakiintuneen noin 0,2 prosenttiin. Taulukko 1.6 Perusopetuksen 3. vuosiluokalla A1-kieliä opiskelleet vuosina 2003 2007 A1-kieli 2003 2004 2005 2006 2007 Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Englanti 58 384 90,2 57 075 90,5 54 646 90,1 53 833 90,9 51 849 90,9 Ruotsi 844 1,3 786 1,2 692 1,1 643 1,1 611 1,1 Suomi 3 456 5,3 3 464 5,5 3359 5,5 3080 5,2 2942 5,1 Ranska 676 1,0 556 0,9 465 0,8 424 0,7 474 0,8 Saksa 1 096 1,7 987 1,6 844 1,4 647 1,1 672 1,2 Venäjä 85 0,1 96 0,2 105 0,2 96 0,2 95 0,2 Saame 2 0,0 2 0,0 1 0,0 0 0,0 1 0,0 Muu kieli 24 0,0 14 0,0 10 0,0 12 0,0 10 0,0 A1-kielet yhteensä 64 567 99,7 62 980 99,8 60 122 99,2 58 735 99,2 56 654 99,3 3. vuosiluokan oppilasmäärä 64 743 63 099 60 633 59 204 57 064 * Prosenttiosuudet (%) on laskettu 3. vuosiluokan oppilasmäärästä. Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Englannin asema suosituimpana A1-kielenä on pysynyt vakaana ja muita kieliä opiskellaan pääasiallisesti A2-kielenä. Kuitenkin A2-kielen opiskelu on alkanut vähentyä. Vähentyminen selittyy osittain pienemmästä oppilasmäärästä. Viime vuosina saksa ja ruotsi, joiden osuudet ovat suurimmat A2-kielen opiskelussa, ovat alkaneet menettää suosiotaan. Vuonna 2007 saksan suosio oli lähes puolittunut vuoteen 2003 verrattuna. Myös ranskan ja venäjän suosio oli lievästi laskenut. Tilastotiedot koskevat viidennen vuosiluokan oppilasmäärää, sillä A2-kieli aloitetaan yleisesti viimeistään viidennellä vuosiluokalla. 32 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Perusopetus Taulukko 1.7 Perusopetuksen 5. vuosiluokalla A2-kieliä opiskelleet vuosina 2003 2007 A2-kieli 2003 2004 2005 2006 2007 Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Englanti 5 500 8,3 5 618 8,7 5 396 8,3 5 205 8,2 4 873 8,0 Ruotsi 5 679 8,5 5 257 8,1 5 027 7,7 5 040 8,0 4 572 7,5 Suomi 180 0,3 134 0,2 193 0,3 178 0,3 165 0,3 Ranska 2 047 3,1 1 825 2,8 1 902 2,9 1 701 2,7 1 535 2,5 Saksa 7 293 11,0 6 231 9,6 5 593 8,6 4 556 7,2 3 815 6,3 Venäjä 225 0,3 152 0,2 201 0,3 161 0,3 147 0,2 Saame 38 0,1 37 0,1 28 0,0 23 0,0 26 0,0 Muu kieli 46 0,1 83 0,1 137 0,2 112 0,2 86 0,1 A2-kielet yhteensä 21 008 31,6 19 337 29,8 18 477 28,5 16 976 26,9 15 219 25,0 5. vuosiluokan oppilasmäärä 66 542 64 802 64 737 63 128 60 795 * Prosenttiosuudet (%) on laskettu 5. vuosiluokan oppilasmäärästä. Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Vuosiluokilla 7 9 A1- ja A2-kielten opiskelu on tilastoitu yhdessä. Tämän vuoksi A1- ja A2-kielten opiskelu ylittää kokonaisoppilasmäärän. Sadan yli menevät prosentit kuvaavat samalla sitä, kuinka suuri osa kyseisten vuosiluokkien oppilaista opiskelee kahta A-kieltä. Vuonna 2007 ruotsin osuus oli jonkin verran kasvanut mutta saksan huomattavasti vähentynyt vuoteen 2003 verrattuna. Taulukko 1.8 Perusopetuksen 7 9. vuosiluokilla A-kieliä opiskelleet vuosina 2003 2007 A-kieli 2003 2004 2005 2006 2007 Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita Englanti 191 316 98,4 193 688 98,6 196 794 98,7 196 286 98,8 195 974 99,0 Ruotsi 14 963 7,7 15 873 8,1 16 631 8,3 16 816 8,5 16 474 8,3 Suomi 10 646 5,5 10 870 5,5 10 982 5,5 11 058 5,6 11 087 5,6 Ranska 6 083 3,1 6 052 3,1 6 379 3,2 6 082 3,1 6 101 3,1 Saksa 21 878 11,2 20 347 10,4 19 050 9,6 17 658 8,9 16 245 8,2 Venäjä 894 0,5 932 0,5 765 0,4 865 0,4 860 0,4 Saame 52 0,0 47 0,0 57 0,0 59 0,0 41 0,0 Latina 0 0,0 0 0,0 0 0,0 0 0,0 0 0,0 Muu kieli 140 0,1 62 0,0 105 0,1 153 0,1 233 0,1 A-kielet yhteensä 245 972 126,4 247 871 126,2 250 763 125,8 248 977 125,3 247 015 124,7 7 9. vuosiluokkien oppilasmäärä 194 523 196 367 199 318 198 641 198 021 * Prosenttiosuudet (%) on laskettu 7 9 vuosiluokkien oppilasmäärästä: Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Myös B2-kielen opiskelun suosio on laskenut. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 B2-kielen opiskelu oli vähentynyt 19 prosentista 13 prosenttiin kahdeksannen ja yhdeksännen vuosiluokan oppilasmäärään suhteutettuna. Luvussa on pieni virhemahdollisuus, koska joissakin kouluissa B2-kielen opiskelu alkaa aikaisemmin. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 33

Perusopetus Taulukko 1.9 B2-kieltä 8 9. -vuosiluokilla opiskelleet vuosina 2000 2007 Vuosi Kielivalinnat Oppilasmäärä Oppilaita (%) * Oppilaita 2000 24 437 19,3 126 501 2001 21 480 17,4 123 186 2002 21 952 17,5 125 524 2003 22 710 17,7 128 450 2004 21 824 16,7 130 487 2005 18 591 14,1 132 306 2006 17 798 13,3 133 375 2007 17 339 13,1 132 791 * Prosenttiosuudet (%) on laskettu kyseisten vuosiluokkien oppilasmäärästä. Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Kielikohtainen erittely B2-kielen opiskelun kehittymisestä osoittaa sen, että vuosien 2003 ja 2007 välisenä aikana saksa ja ranska olivat menettäneet suhteellisesti eniten asemiaan. Päällimmäisenä syynä tähän on se, että sekä saksan että ranskan asema A2-kielenä on edelleen melko vahva. Myös venäjän opiskelu oli hieman vähentynyt. Taulukko 1.10 Perusopetuksen 8 9. vuosiluokilla B2-kieliä opiskelleet vuosina 2003 2007 B2-kieli 2003 2004 2005 2006 2007 Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Oppilaita (%) * Englanti 271 0,2 158 0,1 227 0,2 153 0,1 134 0,1 Ruotsi 74 0,1 336 0,3 255 0,2 33 0,0 10 0,0 Suomi 2 0,0 0 0,0 0 0,0 0 0,0 0 0,0 Ranska 8 864 6,9 8 588 6,6 7 110 5,4 6 668 5,0 6 446 4,9 Saksa 11 206 8,7 10 266 7,9 8 752 6,6 8 707 6,5 8 261 6,2 Venäjä 866 0,7 892 0,7 798 0,6 710 0,5 799 0,6 Saame 2 0,0 14 0,0 7 0,0 7 0,0 20 0,0 Latina 685 0,5 704 0,5 686 0,5 706 0,5 613 0,5 Muu kieli 740 0,6 866 0,7 756 0,6 814 0,6 1 056 0,8 B2-kielet yhteensä 22 710 17,7 21 824 16,7 18 591 14,1 17 798 13,3 17 339 13,1 8 9. vuosiluokkien oppilasmäärä 128 450 130 487 132 306 133 375 132 791 * Prosenttiosuudet (%) on laskettu kyseisten vuosiluokkien oppilasmäärästä. Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Ranskan, saksan, venäjän ja ruotsin opiskelun yhteenvetotaulukosta käy ilmi, että vuonna 2007 erityisesti saksan suosio A2-kielinä on huomattavasti vähentynyt vuoteen 2000 verrattuna, kun taas ruotsin asema on huomattavasti parantunut. Ranskan suosio on lievästi noussut, mutta venäjän laskenut. Saksan opiskelu B2-kielenä oli voimakkaasti vähentynyt; ranskan ja venäjän jonkin verran. Ruotsi on ainoana kielenä merkitty B1-kielen sarakkeeseen sen vuoksi, että B1-kielenä ei opiskella muita kuin toista kotimaista kieltä. Ruotsin kohdalla näkyy, että se on huomattavasti vahvistunut erityisesti A2-kielenä. Ruotsin suosion kasvu A2-kielenä on myös lisännyt B1-ruotsin opiskelua. On kuitenkin huomioitava, että suomenkielisissä kouluissa kaikki opiskelevat ruotsia joka tapauksessa lukuun ottamatta ruotsin opetuksesta vapautettuja. 34 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Perusopetus Taulukko 1.11 Ranskan, saksan, venäjän ja ruotsin oppilasmäärien kehittyminen vuosina 2000, 2006 ja 2007 A1 vlk. 1 6 A2 vlk. 1 6 A1- ja A2 vlk. 7 9 B1 vlk. 7 9 B2 vlk. 7 9 Yhteensä Ranska 2000 3 601 4 262 5 776 7 986 21 625 2006 2 302 4 565 6 082 6 668 19 617 2007 2132 4 375 6 101 6 446 19 054 Saksa 2000 7 631 19 631 24 903 13 955 66 120 2006 3 740 13 147 17 658 8 707 43 252 2007 3 447 11 532 16 245 8 261 39 485 Venäjä 2000 710 502 831 1 029 3 072 2006 623 524 865 710 2 722 2007 717 463 860 799 2 839 Ruotsi 2000 4 762 9 868 13 270 157 224 157 185 281 2006 3 622 14 163 16 816 166 745 33 201 379 2007 3 315 13 783 16 474 166 789 10 200 371 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Peruskoulun päättötodistuksen saaneiden matematiikan valinnaiset opinnot Perusopetuksen tuntijaossa matematiikkaa opiskellaan valinnaisina opintoina siten, että laajuus on ¼, ½, 1 tai useampia vuosiviikkotunteja (kursseja). Yleisin matematiikan valinnainen opintokokonaisuus koostuu yhdestä valinnaisesta vuosiviikkotunnista. Matematiikkaa opiskellaan luonnollisesti myös pakollisena aineena vuosiluokilla 7 9, mutta sitä ei ole tilastoitu erikseen. Valinnaiset kurssivalinnat koskevat peruskoulun oppimäärän tiettynä vuotena suorittaneiden opiskelua vuosiluokkien 7 9 aikana. Vuonna 2007 matematiikan valinnaisten kurssien opiskelu oli vähentynyt alle puoleen vuoden 2006 tasosta. Syitä tähän on pyritty selvittämään viranomaisten taholta, mutta selityksiä näin voimakkaaseen opiskelun vähenemiseen ei ole löydetty. Tämän vuoksi vuoden 2007 perusopetuksen matematiikan valinnaiset ainevalintatilastot on käytetty taulukoissa, muttei vertailuissa. Samaa koskee luonnontieteitä. Matematiikan valinnaisten kurssien opiskelu oli huomattavasti vähentynyt vuodesta 2004 vuoteen 2006, - 25 prosenttia. Poikien osuus matematiikan valinnaisista opinnoista oli kasvanut samassa suhteessa kuin tyttöjen oli pienentynyt. Pienempi ikäluokka selittää osaltaan matematiikan valinnaisten opintojen supistumisen, mutta oppilaiden valinnat ovat myös suuntautuneet muihin kuin matematiikan opintoihin, esimerkiksi tietotekniikan opiskeluun. Vuonna 2005 jolloin tietotekniikan valintojen tilastointi alkoi perusopetuksessa siinä oli lähes 33 000 oppilasta, mutta vuonna 2006 jo noin 1 000 oppilasta enemmän. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 35

Perusopetus Taulukko 1.12 Peruskoulun oppimäärän suorittaneiden matematiikan valinnaisten kurssien opiskelu vuosina 2004 2007 Opintojen laajuus 2004 2005 2006 2007 Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Alle 29 h (alle 1 vvh) 772 805 1 577 508 585 1 093 684 755 1 439 255 235 490 29 56 h (= 1vvk) 4 092 4 562 8 654 3 497 3 868 7 365 2 873 3 224 6 097 1 396 1 568 2 964 Vähintään 57 h (>1 vvh) 1 932 2 665 4 597 1 756 2 517 4 273 1 480 2 107 3 587 667 1 024 1 691 Yhteensä 6 796 8 032 14 828 5 761 6 970 12 731 5 037 6 086 11 123 2 318 2 827 5 145 Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Kuvio 1.1 Peruskoulun oppimäärän suorittaneiden matematiikan valinnaiset kurssit 2004 2007 Oppilaita 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 2004 Tytöt Pojat 2005 2006 2007 Peruskoulun päättötodistuksen saaneiden luonnontieteiden valinnaiset opinnot Perusopetuksen tuntijaossa luonnontieteitä opiskellaan valinnaisesti ¼, ½, 1 tai useamman vuosiviikkotunnin määräisinä kokonaisuuksina. Koulukohtaisissa opetussuunnitelmissa yksi vuosiviikkotunti (vvkt) määritellään yleensä kurssiksi. Yleisin luonnontieteiden valinnainen opintokokonaisuus koostuu yhdestä vuosiviikkotunnista. Luonnontieteiden aineita opiskellaan vuosiluokilla 7 9 luonnollisesti myös pakollisina aineina, mutta näitä ei ole tilastoitu erikseen. Vuonna 2006 absoluuttiset määrät luonnontieteiden valinnaisten opintojen suorittamisessa olivat vähentyneet vuoteen 2003 verrattuna, - 16 prosenttia. Tyttöjen osuus valinnaisista opinnoista oli pysynyt noin 40 prosentissa. Luonnontieteiden opiskelua vuonna 2007 ei käsitellä samoista syistä kuin matematiikan. 36 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Perusopetus Taulukko 1.13 Peruskoulun oppimäärän suorittaneiden luonnontieteiden valinnaisten kurssien opskelu vuosina 2004 2007 Luonnontieteelliset aineet (fysiikka, kemia, biologia, maantieto) Opintojen laajuus 2004 2005 2006 2007 Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Tytöt Pojat Yht. Alle 29 h (1/4 1/2 vvkt) 1 706 2 227 3 933 1 503 1 901 3 404 1 603 2 173 3 776 727 978 1 705 29 94 h (1 2 vvkt) 5 574 8 693 14 267 5 351 8 362 13 713 4 508 7 033 11 541 2 627 3 978 6 605 Vähintään 95 h (3- vvkt) 662 571 1 233 697 536 1 233 551 478 1 029 369 379 748 Yhteensä 7 942 11 491 19 433 7 551 10 799 18 350 6 662 9 684 16 346 3 723 5 335 9 058 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Kuvio 1.2 Peruskoulun oppimäärän suorittaneiden luonnontieteiden valinnaiset kurssit 2004 2007 Oppilaita 12 000 10 000 8 000 6 000 4 000 2 000 0 2004 Tytöt Pojat 2005 2006 2007 Katsomusaineiden opiskelu Perusopetuksen vuosiluokilla 1 9 sekä lisäopetuksessa katsomusaineina on opiskeltu eri uskontoja ja elämänkatsomustietoa. Katsomusaineiden opiskelu jakautui vuonna 2007 siten, että 94 prosenttia opiskelijoista oli valinnut evankelis-luterilaisen uskonnon, lähes 3 prosenttia elämänkatsomustiedon, runsas 1 prosentti ortodoksisen uskonnon ja loput muita uskontoja. Noin 1 prosentti opiskelijoista oli jäänyt katsomusaineiden opiskelun ulkopuolelle. Osuudet ovat pysyneet miltei vakiona vuodesta 2005 vuoteen 2007, vaikka oppilasmäärä on vähentynyt noin 16 000 oppilaalla. n Peruskoulun oppimäärän suorittaminen Päättötodistuksen saaminen Oppilas saa peruskoulun päättötodistuksen, kun hän on hyväksyttävästi suorittanut koko perusopetuksen oppimäärän. Sen suorittaa vuosittain lähes koko ikäluokka. Ikäluokaksi on katsottu 16-vuotiaat. Vuonna 2007 valmistuneiden osuus ikäluokasta oli hieman laskenut vuoteen 2003 verrattuna. Ikäluokka oli sama- Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 37

Perusopetus na aikana kasvanut 5 100 hengellä eli 8 prosentilla ja peruskoulun päättötodistuksen saaneiden määrä 4 700 hengellä. Luokalle jääneiden määrä on pysynyt miltei vakiona eli ollut vajaa 1 prosentti kevään yhdeksännen vuosiluokan oppilasmäärästä. Taulukko 1.14 Peruskoulun päättötodistuksen saaneiden ja lisäopetuksen suorittaneiden määrä vuosina 2003 2007 Peruskoulun päättötodistus 2003 2004 2005 2006 2007 Muutos 2003 2007 Muutos 2006 2007 Absol. % Absol. % Peruskoulun päättötodistus peruskoulusta 60 526 63 470 63 417 65 424 65 225 4 699 7,8-199 -0,3 Peruskouluopetuksen päättöluokan opiskelijamäärä Kevään 9-vuosiluokan oppilasmäärä 61 112 64 098 64 011 66 112 65 886 4 774 7,8-226 -0,4 Ikäluokat 16-vuotiaiden ikäluokka 61 159 64 513 64 574 66 657 66 256 5 097 8,3-401 -0,6 Päättötodistuksen saaneiden osuudet (%) %-yksikköä Kevään 9-vuosiluokan oppilasmäärästä 99,0 99,0 99,1 99,0 99,0 0,0 0,0 Edellisen syksyn opiskelijamäärästä 16-vuotiaiden ikäluokka 99,0 98,4 98,2 98,2 98,4-0,5 0,3 Lisäopetus Lisäopetuksen suorittaneiden määrä 1 327 1 190 1 336 1 302 1142-185 -13,9-160 -12,0 Lisäopetuksen edellisen syksyn oppilasmäärä 1 601 1 460 1 611 1 590 1348-253 -15,8-242 -15,0 Lisäopetuksen suorittaneiden osuudet (%) %-yksikköä 16-vuotiaiden ikäluokka 2,2 1,8 2,1 2,0 1,7-0,4-0,2 Edellisen syksyn opiskelijamäärästä 82,9 81,5 82,9 81,9 84,7 1,8 2,8 Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Lisäopetus Oppivelvollisuutensa jo suorittaneille nuorille voidaan järjestää yhden lukuvuoden kestävää lisäopetusta, jonka laajuus on 1 100 tuntia. Opiskelijaksi voidaan ottaa nuori, joka on saanut peruskoulun päättötodistuksen samana tai edellisenä vuonna. Lisäopetuksen tavoitteena on tukea nuoren kehitystä parantamalla jatko-opintoihin pääsyn edellytyksiä ja auttamalla häntä suunnittelemaan tulevaisuuttaan. Lisäopetuksessa voidaan opiskella kunkin opiskelijan yksilöllisten tarpeiden mukaisesti perusopetuksen oppimäärään kuuluvia aineita ja muita perusopetuksen mukaisia aineita. Lisäopetukseen voi kuulua myös ammattiin valmentavia opintoja ja työelämään tutustumista. Tavoitteena on, että lisäopetuksen jälkeen jokaisella opiskelijalla on sekä suunnitelma jatko-opinnoista että valmiudet aloittaa ne. Lisäopetuksen oppilasmäärä oli huomattavasti vähentynyt vuoden 2003 ja 2007 välisenä aikana samoin kuin lisäopetuksen suorittaneiden määrä. Kansanopistoja lukuun ottamatta vuonna 2006 perusopetuksen lisäopetuksen aloitti noin 1 400 opiskelijaa ja sen suoritti vuonna 2007 runsaat tuhat. Yhdessä vuodessa lisäopetuksen oli siis suorittanut noin 85 prosenttia lisäopetuksen aloittaneista, mikä tarkoittaa sitä, että suorittaneiden osuus oli vuonna 2007 korkeampi kuin vuonna 2003. Oppivelvollisuuden laiminlyöneet Suomessa vakinaisesti asuvat lapset ovat kaikki oppivelvollisia. Perusopetuksen oppimäärää vastaavat tiedot voi kuitenkin hankkia myös opiskelemalla muualla kuin peruskoulussa, esimerkiksi kotona. Kotikunta on velvollinen valvomaan oppivelvollisen edistymistä opinnoissaan. Oppivelvollisuus päättyy, kun perusopetuksen oppimäärä on suoritettu tai kun oppivelvollisuuden alkamisesta on kulunut 10 vuotta. 38 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Perusopetus Oppivelvollisuuden laiminlyöneet eivät ole saaneet peruskoulun päättötodistusta. Heidät voidaan jakaa kolmeen kategoriaan: kokonaan oppivelvollisuutensa laiminlyöneet, oppivelvollisuusiän ohittaneet ja erotodistuksen saaneet ja oppivelvollisuusiän ohittaneet ilman erotodistusta olevat. Oppivelvollisuutensa laiminlyövien 7 17-vuotiaiden määrä on käsittänyt 200 300 oppivelvollista vuosittain. Se on vähentynyt kaikissa kategorioissa vuodesta 2003 vuoteen 2007. Vähennykset ovat määrällisesti melko pieniä mutta suhteellisesti huomattavia. Taulukko 1.15 Perusopetuksen oppivelvollisuuden laiminlyöneet vuosina 2003 2007 2003 Oppilaita 2004 Oppilaita 2005 Oppilaita 2006 Oppilaita 2007 Oppilaita Muutos 2003 2007 Oppilaita (%) Oppivelvollisuutensa kokonaan laiminlyöneet 79 67 70 60 55-24 -30,4 Oppivelvollisuusiän ohittaneet erotodistuksen saaneet 62 92 93 85 78 16 25,8 ilman erotodistusta 98 84 124 92 73-25 -25,5 Yhteensä 239 243 287 237 206-33 -13,8 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI n Erityisopetus Erityisopetuksen tilastointi jakautuu erityisopetukseen kokonaan otettujen tai siirrettyjen oppilaiden määrään ja osa-aikaisessa erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrään. Erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen määrä on kasvanut huomattavasti vuosi vuodelta. Vuonna 2007 erityisopetukseen oli otettu tai siirretty koko maassa 46 000 oppilasta, mikä on 8,1 prosenttia perusopetuksen kokonaisoppilasmäärästä. Erityisopetukseen otettuja tai siirrettyjä oli 7,7 prosenttia enemmän kuin vuonna 2005. Osa-aikaisessa erityisopetuksessa kävi noin 129 000 oppilasta, mikä on noin 1 000 oppilasta vähemmän kuin vuonna 2005. Osa-aikainen erityisopetus käsittää ilman siirto- tai ottopäätöstä olevien oppilaiden lisäksi myös ne oppilaat, joilla on päätös erityisopetukseen siirtymisestä ja jotka lisäksi ovat saaneet osa-aikaista erityisopetusta. Taulukko 1.16 Erityisopetukseen otetut tai siirretyt oppilaat vuosina 2000 2007 Erityisopetukseen otetut tai siirretyt 1) 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 10-vuotinen oppivelvollisuus 18 851 22 012 24 813 27 224 29 794 32 399 33 877 34 987 11-vuotinen oppivelvollisuus 7 116 7 686 8 012 8 311 8 841 9 199 9 509 9 816 11-vuotinen oppivelvollisuus (vaikeasti vammaiset) 1 007 1 124 1 192 1 304 1 163 1 180 1 313 1 282 Yhteensä 26 974 30 822 34 017 36 839 39 798 42 778 44 699 46 085 Erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden %-osuus kokonaisoppilasmäärästä 1) Ahvenanmaan koulutus sisältyy. Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI 4,6 5,2 5,7 6,2 6,7 7,3 7,7 8,1 Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 39

Perusopetus Vuonna 2007 erityisopetukseen otetuista tai siirretyistä oppilaista 39 prosenttia opiskeli yleisen oppimäärän mukaisesti, osittain yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti 33 prosenttia ja kokonaan yksilöllistetyn oppimäärän mukaisesti 28 prosenttia. Taulukko 1.17 Perusopetuksen erityisopetukseen otetut tai siirretyt oppilaat opiskeltujen oppimäärien mukaan vuosina 2006 ja 2007 Oppilaat opiskeltujen oppimäärien mukaan Muutos 2006 2007 2006 2007 Tytöt Pojat Yht. (%) Tytöt Pojat Yht. (%) Yht. (%) Yleinen oppimäärä 4 283 12 971 17 254 38,7 4 426 13 666 18 092 39,3 838 4,9 Osittain yksilöllistetty oppimäärä 5 266 8 611 13 877 31,1 5 825 9 411 15 236 33,1 1 359 9,8 Kokonaan yksilöllistetty oppimäärä 4 908 8 569 13 477 30,2 4 597 8 070 12 667 27,5-810 -6,0 Yhteensä 14 457 30 151 44 608 100,0 14 848 31 147 45 995 100,0 1 387 3,1 Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI Vuonna 2007 kolme yleisintä erityisopetukseen otto- tai siirtopäätöksen perustetta olivat kehitysviivästymä, dysfasiasta johtuvat oppimisen vaikeudet ja eriasteinen aivotoiminnan häiriö, liikuntavamma tai vastaava. Näiden kolmen perusteen osuudet kaikista syistä ylittivät 50 prosenttia. Vuodesta 2006 vuoteen 2007 perusteena oli eniten lisääntynyt dysfasiasta johtuvat oppimisen vaikeudet, + 15 prosenttia ja eniten vähentynyt vaikea kehitysvamma, - 16 prosenttia. Perusopetuksen kokonaisoppilasmäärään suhteutettuna eniten erityisopetukseen otettuja tai siirrettyjä oli lisäopetuksessa, 29 prosenttia ja vähiten vuosiluokilla 1 6, 10 prosenttia. Noin kaksi kolmesta erityisopetukseen otetuista tai siirretyistä olivat poikia. Taulukko 1.18 Erityisopetukseen otto- tai siirtopäätöksen peruste esiopetuksessa, vuosiluokilla 1 9 ja lisäopetuksessa vuosina 2006 ja 2007 Peruste 2006 2007 Muutos 2006 2007 Oppilaita Oppilaita (%) Määrä (%) Vaikea kehitysvamma 4 009 3 353 7,3-656 -16,4 Kehitysviivästymä 10 445 9 447 20,5-998 -9,6 Eriasteinen aivotoim. häiriö, liikuntavamma tai vastaava 6 111 6 845 14,9 734 12,0 Tunne-elämän häiriö / sosiaal. sopeutumattomuus 4 813 5 448 11,8 635 13,2 Autismiin tai Aspergerin oireyhtymään liittyvät oppimisvaikeudet 1 268 1 377 3,0 109 8,6 Dysfasiasta johtuvat oppimisen vaikeudet 7 782 8 916 19,4 1 134 14,6 Näkövamma 298 285 0,6-13 -4,4 Kuulovamma 467 442 1,0-25 -5,4 Muu kuin edellä mainittu syy 9 415 9 882 21,5 467 5,0 Erityisopetukseen otetut tai siirretyt yhteensä 44 608 45 995 100,0 1 387 3,1 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI 40 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Perusopetus Taulukko 1.19 Perusopetuksen erityisopetukseen otetut tai siirretyt luokka-asteen mukaan vuonna 2007 Erityisopetuksen ensisijainen peruste Vuosiluokka Joista Esiopetus Vlk:t 1 6 Vlk:t 7 9 Lisäopetus Yhteensä tytöt pojat Vaikea kehitysvamma 370 1 876 1 011 96 3 353 1 300 2 053 Kehitysviivästymä 212 4 478 4 672 85 9 447 3 771 5 676 Eriasteinen aivotoim. häiriö, liikuntavamma tai vast. 85 4 376 2 327 57 6 845 1 946 4 899 Tunne-elämän häiriö / sosiaal. sopeutumattomuus 11 2 952 2 433 52 5 448 918 4 530 Autismiin tai Aspergerin oireyhtymään liittyv. oppimisvaik. 86 771 500 20 1 377 226 1 151 Dysfasiasta johtuvat oppimisen vaikeudet 452 5 440 3 006 18 8 916 2 889 6 027 Näkövamma 16 156 105 8 285 112 173 Kuulovamma 28 270 140 4 442 184 258 Muu kuin edellä mainittu syy 171 5 040 4 634 37 9 882 3 502 6 380 Erityisopetukseen otetut tai siirretyt yhteensä 1 431 25 359 18 828 377 45 995 14 848 31 147 Perusop. kokonaisoppilasmäärään verrattuna (%) 11,1 7,1 9,5 29,1 8,1 5,4 10,7 Perusopetuksen kokonaisoppilasmäärä 12 923 355 504 198 021 1 294 567 742 277 015 290 727 Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen raportointitietokanta ROPTI Maakuntien välisiä eroja on tarkasteltu mm. vertailemalla erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden osuuksia perusopetuksen kokonaisoppilasmääriin ja vertailemalla erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen oppilaiden opetuksen järjestämismuotoja. Erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen kokonaismääriä tarkasteltaessa maakunnittain voidaan todeta melko suuria eroja. Vuonna 2007 suhteellisesti eniten otettuja tai siirrettyjä oppilaita oli Etelä-Karjalan, Päijät-Hämeen, Uudenmaan ja Etelä-Savon maakunnissa. Näissä kaikissa erityisopetuksessa oli vähintään yhdeksän prosenttia kokonaisoppilasmäärästä. Suhteellisesti vähiten oppilaita erityisopetuksessa oli Kanta-Hämeen, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Näissä kaikissa oli alle seitsemän prosenttia kokonaisoppilasmäärästä. Kuvio 1.3 Erityisopetukseen otettujen tai siirrettyjen osuudet kokonaisoppilasmääristä maakunnittain vuonna 2007 (%) % 10 9 8 7 6 9,5 9,3 9,3 9,1 8,9 8,8 8,5 8,5 8,4 8,3 8,1 7,6 7,5 7,5 7,4 7,4 7,2 6,4 6,3 5,9 5 4 3 2 1 0 Etelä-Karjala Päijät-Häme Uusimaa Etelä-Savo Pohjois-Karjala Varsinais-Suomi Pohjois-Savo Kainuu Itä-Uusimaa Keski-Suomi Koko maa Kymenlaakso Keski-Pohjanmaa Pohjanmaa Etelä-Pohjanmaa Satakunta Lappi Kanta-Häme Pirkanmaa Pohjois-Pohjanmaa Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 41

Perusopetus Vuonna 2007 sai 50 prosenttia erityisopetukseen otetuista tai siirretyistä oppilaista opetusta erityisluokalla. Toinen osa oppilaista oli joko integroitu kokonaan tai osittain yleisopetukseen. Erityisopetuksen järjestämismuodoissa oli suuria maakunnittaisia eroja. Eniten erityisopetusta saavia oppilaita yleisopetukseen joko kokonaan tai osittain integroituna oli Pohjanmaan, Lapin, Keski-Suomen, Itä-Uudenmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakunnissa. Näissä kaikissa yli 60 prosenttia erityisopetukseen otetuista tai siirretyistä oppilaista oli sijoitettu integroidusti yleisopetukseen. Vähiten yleisopetukseen on integroitu oppilaita Kymenlaakson, Satakunnan ja Uudenmaan maakunnissa. Eniten erityisluokissa erityisopetusta saavia oppilaita oli Kymenlaakson ja Satakunnan maakunnissa. Näissä kussakin osuus oli yli 60 prosenttia. Vähiten oppilaita erityisluokissa oli Pohjanmaan, Lapin, Keski-Suomen, Itä-Uudenmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Savon maakunnissa. Näissä kaikissa osuus oli alle 40 prosenttia. Taulukko 1.20 Yleisopetukseen kokonaan tai osittain integroituneet sekä erityisryhmässä tai -luokassa opiskelevat maakunnittain vuonna 2007 Maakunta Kokonaan integroitu yleisopetukseen Osittain integroitu yleisopetukseen Erityisryhmässä tai erityisluokassa Erityisopetukseen otetut tai siirretyt yhteensä Määrä (%) Määrä (%) Määrä (%) Määrä Osuus oppilasmäärästä Uusimaa 4 316 32,0 1 302 9,6 7 881 58,4 13 499 9,3 Itä-Uusimaa 399 40,3 245 24,8 345 34,9 989 8,4 Varsinais-Suomi 907 21,6 1 016 24,2 2 272 54,2 4 195 8,8 Satakunta 273 15,4 392 22,2 1 102 62,4 1 767 7,4 Kanta-Häme 251 20,9 379 31,5 572 47,6 1 202 6,4 Pirkanmaa 748 23,9 890 28,5 1 489 47,6 3 127 6,3 Päijät-Häme 571 29,3 452 23,2 926 47,5 1 949 9,3 Kymenlaakso 282 19,7 224 15,7 925 64,6 1 431 7,6 Etelä-Karjala 483 38,3 197 15,6 581 46,1 1 261 9,5 Etelä-Savo 462 31,8 355 24,4 637 43,8 1 454 9,1 Pohjois-Savo 714 31,8 676 30,1 855 38,1 2 245 8,5 Pohjois-Karjala 326 21,0 436 28,1 791 50,9 1 553 8,9 Keski-Suomi 473 19,4 1 170 47,9 799 32,7 2 442 8,3 Etelä-Pohjanmaa 321 19,4 520 31,4 816 49,2 1 657 7,4 Pohjanmaa 393 26,5 661 44,6 427 28,8 1 481 7,5 Keski-Pohjanmaa 117 18,2 293 45,6 233 36,2 643 7,5 Pohjois-Pohjanmaa 501 17,1 979 33,5 1 445 49,4 2 925 5,9 Kainuu 190 25,1 201 26,6 366 48,3 757 8,5 Lappi 442 31,2 546 38,5 430 30,3 1 418 7,2 Koko maa 12 169 26,5 10 934 23,8 22 892 49,8 45 995 8,1 Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Vuonna 2007 sai osa-aikaista erityisopetusta 23 prosenttia perusopetuksen kokonaisoppilasmäärästä, yhteensä lähes 129 000 oppilasta. Osa-aikaisen erityisopetuksen kaksi tärkeintä perustetta oli luku- ja kirjoitushäiriöt sekä matematiikan oppimisen vaikeudet. 42 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Perusopetus Taulukko 1.21 Osa-aikainen erityisopetus vuosina 2006 ja 2007 Erityisopetuksen ensisijainen peruste 2006 2007 Muutos 2006 2007 Oppilaita Osuus (%) Oppilaita Osuus (%) Oppilaita (%) Puhehäiriö 19 577 15,3 18 745 14,6-832 -4,2 Luku- ja kirjoitushäiriö 55 166 43,0 54 695 42,5-471 -0,9 Matematiikan oppimisen vaikeudet 25 985 20,3 27 534 21,4 1 549 6,0 Vieraan kielen oppimisen vaikeudet 11 654 9,1 11 967 9,3 313 2,7 Sopeutumisvaikeudet ja tunne-elämän häiriö 6 468 5,0 6 426 5,0-42 -0,6 Muut vaikeudet oppimisessa tai muut syyt 9 441 7,4 9 274 7,2-167 -1,8 Osa-aikainen erityisopetus yhteensä 128 291 100,0 128 641 100,0 350 0,3 Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Osa-aikaista erityisopetusta saavista oppilaista eniten, 26 prosenttia oli vuosiluokilla 1 6 ja esiopetuksessa, 20 prosenttia. Vähiten heitä oli lisäopetuksessa, 7 prosenttia. Poikien osuus osa-aikaista erityisopetusta saavista oppilaista oli 61 prosenttia. Taulukko 1.22 Osa-aikainen erityisopetus luokka-asteen mukaan vuonna 2007 Erityisopetuksen ensisijainen peruste Vuosiluokka Joista Esiopetus Vlk:t 1 6 Vlk:t 7 9 Lisäopetus Yhteensä tytöt pojat Puhehäiriö 1 507 17 060 178 0 18 745 7 180 11 565 Luku- ja kirjoitushäiriö 499 50 378 3 798 20 54 695 18 762 35 933 Matematiikan oppimisen vaikeudet 30 17 445 10 034 25 27 534 14 854 12 680 Vieraan kielen oppimisen vaikeudet 2 2 254 9 702 9 11 967 4 804 7 163 Sopeutumisvaikeudet ja tunne-elämän häiriö 76 2 829 3 503 18 6 426 1 478 4 948 Muut vaikeudet oppimisessa tai muut syyt 439 4 601 4 214 20 9 274 3 175 6 099 Osa-aikainen erityisopetus yhteensä 2 553 94 567 31 429 92 128 641 50 253 78 388 Perusop. kokonaisoppilasmäärään verrattuna (%) 19,8 26,6 15,9 7,1 22,7 18,1 27,0 Perusopetuksen kokonaisoppilasmäärä 12 923 355 504 198 021 1 294 567 742 277 015 290 727 Lähde:Tilastokeskus - Opetushallituksen WERA web-raportointipalvelu ja raportointitietokanta ROPTI Maakuntien välisiä eroja on tarkasteltu mm. vertailemalla erityisopetuksen osa-aikaisten oppilaiden osuuksia perusopetuksen kokonaisoppilasmääriin. Vuonna 2007 osa-aikaisen erityisopetuksen osuus kokonaisoppilasmäärästä vaihteli 20 ja 26 prosentin välillä maakunnittain. Osa-aikaista erityisopetusta annettiin eniten Etelä-Savossa, Varsinais-Suomen ja Pohjois-Karjalan maakunnissa ja vähiten Kymenlaakson, Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 43

Perusopetus Kuvio 1.4 Perusopetuksen osa-aikaisen erityisopetuksen osuudet kokonaisoppilasmäärästä maakunnittain vuonna 2007 (%) % 30 26,1 25,7 25 24,1 23,1 23,1 23,1 22,7 22,6 22,5 22,4 22,2 21,9 21,9 21,8 21,5 21,1 20,9 20,8 20,8 20 19,5 15 10 5 0 Etelä-Savo Varsinais-Suomi Pohjois-Karjala Itä-Uusimaa Pirkanmaa Uusimaa Koko maa Päijät-Häme Keski-Suomi Pohjois-Savo Lappi Kanta-Häme Etelä-Karjala Kainuu Etelä-Pohjanmaa Satakunta Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Pohjanmaa Kymenlaakso 44 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Perusopetus Perusopetuksen taloudellisuus n Kustannuskehitys vuosina 2003 2007 Perusopetukseen käytettiin 3,6 miljardia euroa vuonna 2007. Kustannuksista 3 450 miljoonaa aiheutui kuntien järjestämästä perusopetuksesta. Valtion järjestämään opetukseen kului 93 miljoonaa, yksityisten järjestämään opetukseen 88 miljoonaa ja kuntayhtymien järjestämään opetukseen 7 miljoonaa euroa. Esiopetuksen järjestäminen maksoi 285 miljoonaa euroa. Oppilaskohtaiset kustannukset ovat lisääntyneet käyvin hinnoin mitattuna vuodesta 2003 vuoteen 2007 noin 20 prosenttia. Suhteellisesti eniten ovat kasvaneet majoituksen ja kuljetuksen sekä muun oppilashuollon ja hallinnon kustannukset. Sekä kokonais- että oppilaskohtaisten kustannusten kehitys vaihtelee kuitenkin alueittain paljon. Vaihtelut heijastavat alueiden väestön ja palvelurakenteiden muutosta. Oppilaskohtaiset kustannukset ovat lisääntyneet koko tarkastelujaksolla suhteellisesti eniten Pirkanmaalla ja Itä-Uudellamaalla. Kustannukset ovat kasvaneet keskimääräistä vähemmän Keski-Pohjanmaalla, Pohjois- Pohjanmaalla ja Etelä-Karjalassa. Perusopetuksen käyttökustannusten kehitykseen ja kustannustasoon vaikuttavat mm. palkkauksen kehitys, oppilaitosverkoston rakenne ja koulujen koko sekä ikäluokan koko, opetusjärjestelyt ja tarjotut tukipalvelut. Kustannuskehityksen arviointia vaikeuttaa vuosina 1998 2002 toteutettu opettajien eläkevakuutusmaksujen asteittainen siirto kuntien vastuulle. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 45

Perusopetus Taulukko 1.23 Kuntien perusopetuksen käyttökustannukset maakunnittain vuosina 2003 2007 (euroa/oppilas) Maakunta 2003 2004 2005 2006 2007 Muutos, % Kustannusvaihtelu kunnittain 2007 2003 2007 2006 2007 Alin Ylin Uusimaa 5 068 5 166 5 455 5 767 6 067 19,7 5,2 4 984 8 000 Varsinais-Suomi 4 971 5 226 5 534 5 826 6 072 22,1 4,2 4 562 13 979 Itä-Uusimaa 4 987 5 106 5 650 5 872 6 277 25,9 6,9 5 599 8 816 Satakunta 4 976 5 230 5 539 5 729 5 947 19,5 3,8 5 234 8 769 Kanta-Häme 4 806 4 998 5 169 5 463 5 749 19,6 5,2 5 122 7 651 Pirkanmaa 4 734 5 022 5 301 5 640 6 031 27,4 6,9 5 413 7 705 Päijät-Häme 4 985 5 268 5 433 5 716 6 044 21,2 5,7 5 427 8 855 Kymenlaakso 4 944 5 266 5 497 5 666 5 982 21,0 5,6 5 413 7 582 Etelä-Karjala 5 339 5 473 5 800 6 144 6 286 17,7 2,3 5 628 8 047 Etelä-Savo 5 281 5 598 5 856 6 050 6 347 20,2 4,9 5 557 9 721 Pohjois-Savo 5 092 5 313 5 578 5 805 6 037 18,6 4,0 5 565 9 640 Pohjois-Karjala 5 393 5 616 5 931 6 266 6 519 20,9 4,0 5 700 8 846 Keski-Suomi 5 177 5 413 5 651 5 928 6 267 21,1 5,7 5 616 10 914 Etelä-Pohjanmaa 5 242 5 561 5 754 6 099 6 291 20,0 3,1 5 437 7 680 Pohjanmaa 5 355 5 646 5 944 6 242 6 549 22,3 4,9 5 689 10 436 Keski-Pohjanmaa 5 309 5 424 5 674 5 877 6 121 15,3 4,2 5 665 9 541 Pohjois-Pohjanmaa 5 222 5 423 5 602 5 849 6 073 16,3 3,8 5 034 9 118 Kainuu 5 929 6 134 6 318 6 627 7 085 19,5 6,9 5 973 8 637 Lappi 6 001 6 272 6 479 6 742 7 154 19,2 6,1 6 076 13 472 Yhteensä 5 126 5 333 5 596 5 877 6 167 20,3 4,9 4 562 13 979 Ei sisällä sairaala- ja vammaisopetusta. Vain kuntien peruskoulut. Oppilasmäärä on kustannusvuoden syksyn ja edellisen syksyn tilastointiajankohtien keskiarvo. Sisältää pienet hankkeet. Lähde: Tilastokeskus n Kustannukset vuonna 2007 Kunnallisen perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset vuonna 2007 olivat 6 200 euroa. Kuntakohtainen kustannusvaihtelu on kuitenkin suurta, sillä oppilasmenot vaihtelevat kunnittain 4 560 ja 14 000 euron välillä. Vaihtelu johtuu pääasiassa eroista kouluverkostossa sekä koulujen ja oppilasryhmien koosta. Kalleinta perusopetus on saaristokunnissa sekä Pohjois- ja Itä-Suomessa. Peruskoulujen määrä väheni 4,6 prosenttia vuonna 2007, mikä on hieman enemmän kuin edellisvuonna. Eniten kouluverkko harveni Päijät-Hämeessä ja Pohjois-Karjalassa. Peruskoulujen keskimääräinen koko on noin 170 oppilasta. Se on kasvanut vuosien 2003 2007 aikana 11 prosenttia. Yksikkökoon suureneminen on asteittain hidastanut myös kustannusten kasvua. Maakunnittain alhaisin kustannustaso on Kanta-Hämeessä, jossa perusopetuksen järjestäminen maksaa noin 5 700 euroa oppilasta kohden. Kalleimmat alueet ovat Lappi ja Kainuu, joissa kustannukset oppilasta kohden ylittävät 7 000 euroa. Maakuntien sisällä kustannukset vaihtelevat kunnittain huomattavasti. Yksikkökustannukset kasvoivat edellisvuoteen verrattuna eniten Itä-Uudellamaalla, Pirkanmaalla ja Kainuussa. Etelä-Karjalassa ja Etelä-Pohjanmaalla kustannukset lisääntyivät muihin maakuntiin verrattuna keskimääräistä vähemmän. Vuodesta 2006 vuoteen 2007 kustannukset lisääntyivät keskimäärin 4,9 prosenttia. 46 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Perusopetus Taulukko 1.24 Perusopetuksen käyttökustannukset opetuksen järjestäjittäin ja toiminnoittain vuonna 2007 (euroa/oppilas) Opetuksen järjestäjä Kouluja Oppilaita Oppilaita / koulu Opetus Majoitus ja kuljetus Oppilasruokailu Muu oppilashuolto Sisäinen hallinto Kiinteistöjen ylläpito Pienet hankkeet Yhteensä Yksityinen 87 13 529 156 4 302 99 427 103 419 856 70 6 276 Valtio 26 6 893 265 5 510 175 465 414 773 2 443 106 9 886 Kunta 3 218 532 454 165 4 007 256 465 222 274 833 110 6 167 Kuntayhtymä 3 229 76 5 114 323 319 9 367 672 0 6 804 Yhteensä 3 333 553 104 166 4 033 251 464 222 284 854 109 6 217 Ei sisällä sairaala- ja vammaisopetusta. Lähde: Opetushallitus ja Tilastokeskus Opetuksen kustannukset muodostavat perusopetuksen kokonaiskustannuksista noin kaksi kolmasosaa. Osuus on pysynyt suunnilleen ennallaan viime vuodet. Opettajien palkkausmenojen osuus opetuksen kustannuksista on noin 90 prosenttia. Kuntien järjestämässä koulutuksessa opetuksen kustannukset olivat keskimäärin 4 000 euroa. Kuntien keskimääräisellä koulukoolla ja yksikkökustannustasolla on selvä yhteys. Alle 100 oppilaan keskimääräisen koulukoon kunnissa kustannukset ylittävät 7 000 euroa oppilasta kohden. Keskimäärin yli 200 oppilaan kouluja ylläpitävät kunnat selviävät alle 6 000 euron yksikkökustannuksilla. Kuvio 1.5 Kuntien perusopetuksen käyttökustannusten vaihtelu maakunnittain vuonna 2007 (euroa/opiskelija) Euroa/oppilas 15 000 14 000 13 000 12 000 11 000 10 000 9 000 8 000 7 000 6 000 5 000 4 000 3 000 Keskiarvo 2 000 1 000 0 Uusimaa Varsinais-Suomi Itä-Uusimaa Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 47

Perusopetus Kuvio 1.6 Kuntien perusopetuksen käyttökustannukset toiminnoittain ja maakunnittain vuonna 2007 (euroa/opiskelija) Uusimaa Varsinais-Suomi Itä-Uusimaa Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi 0 1 000 2 000 3 000 4 000 5 000 6 000 7 000 8 000 Opetus Majoitus ja kuljetus Oppilasruokailu Muu oppilashuolto Sisäinen hallinto Kiinteistöjen ylläpito Pienet hankkeet Keskimääräisen yksikköhinnan ja toteutuneiden oppilaskohtaisten kustannusten erotus vuodessa kuvaa perusopetuksen laskennallisten rahoitusperusteiden kykyä ottaa huomioon eroja koulutuksen järjestämisen kustannuksissa. Perusopetuksen yksikköhintarahoitus ei kuitenkaan anna selvää kuvaa rahoituksesta, sillä tehtäväkohtainen valtionosuus muodostaa vain yhden osan kuntien kokonaisrahoituksesta. Kunnallisen perusopetuksen yksikköhintoihin pohjautuva valtionosuusperuste käsitti vuonna 2007 oppilaskohtaisista kustannuksista 86 prosenttia. Rahoituksen kattama osuus on hieman pienentynyt edellisvuodesta. Rahoituksen kattavuus vaihtelee maakunnittain Keski-Pohjanmaan 90 prosentista Pirkanmaan 83 prosenttiin. Vain 10 kunnassa perusopetuksen kustannukset olivat valtionosuusperusteita pienemmät. Yksityisten opetuksen järjestäjien rahoitus riippuu niiden sijaintikunnasta. Yksityisten saama yksikköhintarahoitus käsitti 90 prosenttia oppilaskohtaisista kustannuksista. Taulukko 1.25 Kuntien perusopetuksen toteutuneiden kustannusten ja valtionosuuden laskennallisen perusteen vertailu vuosina 2003 2007 (euroa/oppilas) 2003 2004 2005 2006 2007 Käyttökustannukset yhteensä 5 131 5 345 5 619 5 904 6 207 Valtionosuusperuste 4 749 4 849 5 031 5 186 5 327 Ero 381 497 588 718 881 Vos-perusteen osuus käyttökustannuksista, % 93 91 90 88 86 Lähde: Opetushallitus ja Tilastokeskus Esiopetukseen käytettiin 4 960 euroa oppilasta kohden vuonna 2007. Menot kasvoivat 5,6 prosenttia edellisvuodesta. Oppilasta kohden eniten lisääntyivät kuljetuksen ja muun oppilashuollon kustannukset. 48 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus

Perusopetus Vuoden 2004 valtionosuuspohjan mukaisissa menoissa kuljetuskustannukset olivat mukana vain 1.8.2004 alkaen, jolloin matkaetu laajeni koskemaan myös esioppilaita. Kustannukset alittivat valtionosuuden perusteena olevat yksikköhinnat keskimäärin viidellä prosentilla. Ero on hieman pienentynyt edelliseen vuoteen verrattuna. Kustannukset olivat valtionosuusperusteita pienemmät 279 kunnassa. Yksityisillä koulutuksen järjestäjillä kustannukset olivat keskimäärin 9 prosenttia yksikköhintoja suuremmat. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 49

Perusopetus Kuvio 1.7 Kuntien perusopetuksen käyttökustannukset kunnittain vuonna 2007 (euroa/oppilas) Käyttökustannukset (euroa/oppilas). Kuntien lukumäärä suluissa. < 5500 (37) 5500 5999 (78) 6000 6499 (87) 6500 6999 (66) 7000 (132) Kustannukset eivät sisällä pieniä perusparannushankkeita, eikä sairaala ja vammaisopetusta. Lähde: Tilastokeskus 50 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2008 Opetushallitus