Koulutuksen määrälliset. indikaattorit. Toimittanut Timo Kumpulainen

Transkriptio

1 Koulutuksen määrälliset indikaattorit Toimittanut Timo Kumpulainen 2005

2 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Kvantitativa indikatorer för utbildningen 2005 OPETUSHALLITUS UTBILDNINGSSTYRELSEN

3 Copyright Opetushallitus ISBN X Kannet ja ulkoasu Pirkko Linkola Tammer-paino Oy Tampere

4 Esipuhe Esipuhe Opetushallituksen vuosijulkaisu Koulutuksen määrälliset indikaattorit ilmestyy nyt viidettä kertaa. Siinä kuvataan tilastojen valossa suomalaisen koulutuksen tilaa. Julkaisussa on käytetty Tilastokeskuksen kokoamia valtakunnallisia tilastoja, Opetushallituksen ylläpitämien opiskelijavalintajärjestelmien, valtionosuusjärjestelmän ja koulutustarjontatietojärjestelmän tietoja. Julkaisuun on koottu uusimmat käytettävissä olevat tilastot sekä aikasarjoja lähinnä 2000-luvulta. Tilastoissa esitetään tietoja sekä valtakunnallisesti että joiltakin osin maakunnittain. Uutuutena tämän vuoden julkaisussa on englanninkielinen luku suomalaisen koulutuksen keskeisistä piirteistä. Luvussa on yritetty tiivistetysti koota suomalaisen koulutusjärjestelmän keskeisiä ja tyypillisiä piirteitä. Näin julkaisu on kolmikielinen, pääosa siitä on suomeksi, ruotsiksi on yhteenveto-luku sekä kuvaus Suomen ruotsinkielisestä koulutuksesta ja englanniksi oma itsenäinen lukunsa koko koulutusjärjestelmästämme ja sen tilasta. Julkaisu on tarkoitettu hakuteokseksi kaikille koulutuksen piirissä toimiville. Sen avulla saa kokonaisnäkemyksen suomalaisesta koulutuksesta. Tietoja on oppilaista ja opiskelijoista, heidän valinnoistaan, tutkinnoista sekä sijoittumisesta työelämään ja jatko-opintoihin, koulutukseen hakeutumisesta ja aloittamisesta, opettajista kaikilla koulutusasteilla, koulutuksen kustannuksista ja oppilaitoksista. Tämän julkaisun kirjoittajina ovat olleet Opetushallituksen asiantuntijat Timo Ertola (kustannustiedot), Åke Hagman (perus- ja lukio-opetus, kartat), Markku Hartonen (toisen asteen opiskelijavalinnat) Pirjo Karhu (yliopistojen opiskelijavalinnat), Outi Kivipelto (ammattikorkeakoulujen opiskelijavalinnat), Timo Kumpulainen (kirjan toimittaja ja oppisopimuskoulutus), Matti Kyrö (yhteenveto ja englanninkielinen kuvaus), Marianne Portin (ammatillinen peruskoulutus), Ulla Rönnberg (opettajatiedot), Raija Timonen (aikuiskoulutus) sekä Annika Westerholm (ruotsinkielinen koulutus). Toivon, että Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 kuluu käytössä ja löytyy jokaisen koulutuksen kehittämisen, suunnittelun ja toteutuksen parissa työskentelevän käsikirjastosta. Siitä löytää nopeasti ja helposti perustiedot maamme koulutuksesta 2000-luvulla. Painetun julkaisun tietoja voi tarkentaa Opetushallituksen internet-pohjaisen tilastotietopalvelun WERAn avulla. WERA löytyy Opetushallituksen www-sivuilta osoitteesta Publikationen innehåller två kapitel på svenska, ett sammandrag och ett särskilt kapitel om utbildning i Svenskfinland. Jag hoppas att Kvantitativa indikatorer för utbildningen 2005 hjälper den som behöver information om finsk och finlandssvensk utbildning. This book contains concise description on Finnish education and training. I hope it will be useful for all those who are interested in our educational system. PETRI POHJONEN SUUNNITTELUJOHTAJA PLANERINGSDIREKTÖR DIRECTOR FOR PLANNING DIVISION

5 Sisällys Sisällys Esipuhe... 3 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa... 7 Ikäluokkien kehittyminen... 7 Esi- ja perusopetus... 7 Toisen asteen koulutus... 8 Oppisopimuskoulutus... 8 Aikuiskoulutus... 9 Ruotsinkielinen koulutus Korkeakouluihin hakeutuminen Koulutuksen keskeyttäminen Koulutuskustannukset Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Befolkningsutveckling Förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen Andra stadiets utbildning Läroavtalsutbildning Vuxenutbildning Svenskspråkig utbildning Sökande till högskolorna Avbrutna studier Utbildningskostnader Ikäluokkien kehittyminen Indikaattorit koulutusmuodoittain 1. Perusopetus Kouluverkosto...21 Koulutukseen hakeutuminen ja koulutuksen aloittaminen...24 Esiopetus Tarjonta...24 Ainevalinnat...24 Peruskoulun pättötodistuksen saaneiden matematiikan valinnaiset opinnot Peruskoulun pättötodistuksen saaneiden luonnontieteiden valinnaiset opinnot...29 Katsomusaineiden opiskelu...30 Perusopetuksen oppimäärän suorittaminen...30 Päättötodistuksen saaminen...30 Perusopetuksen lisäopetus...31 Oppivelvollisuuden laiminlyöneet...32

6 Sisällys Erityisopetus...32 Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetus...32 Perusopetuksen opettajat...37 Taloudellisuus...40 Kustannuskehitys vuosina Kustannukset vuonna Lukiokoulutus Oppilaitosverkosto...47 Koulutukseen hakeutuminen ja aloittaminen (yhteishaku)...48 Tarjonta...50 Ainevalinnat...50 Kielten opiskelu...50 Matematiikan ja luonnontieteiden opiskelu...52 Katsomusaineiden opiskelu...55 Lukion ja ylioppilastutkinnon suorittaneet...55 Lukion oppimäärän suorittaneet...55 Ylioppilastutkinnon suorittaneet...56 Lukiokoulutuksen opettajat...57 Taloudellisuus...59 Kustannuskehitys Kustannukset vuonna Ammatillinen peruskoulutus Aloituspaikkatarjonta...69 Koulutukseen hakeutuminen ja aloittaminen (yhteishaku)...72 Uudet opiskelijat ja tutkinnon suorittaneet...74 Uudet opiskelijat...75 Tutkinnon suorittaneet...75 Tutkinnon suorittaneiden työllistyminen ja jatko-opinnot...79 Erityisopetuksen opiskelijamäärä...81 Ammatillisen koulutuksen opettajat...83 Taloudellisuus...86 Kustannuskehitys Kustannukset vuonna Oppisopimuskoulutus Koulutukseen hakeutuminen ja aloittaminen...91 Perus- ja lisäkoulutukseen osallistuneet...93 Tutkinnon suorittaneet...96 Osallistumistodistuksen saaneet ja koko tutkinnon suorittaneet...96 Suosituimmat tutkinnot...97 Sijoituminen koulutuksen jälkeen...98 Taloudellisuus Ammattikorkeakoulu- ja yliopistokoulutus Opiskelijavalintojen toteuttaminen Yhden korkeakoulututkintoon johtavan opiskelupaikan säännös Hakeminen korkeakouluihin Uusien ylioppilaiden hakeminen korkeakouluihin Ammatillisella tutkinolla korkeakouluihin hakeneet ja hyväksytyt

7 Sisällys 6. Aikuiskoulutus Aikuiskoulutusta antavat oppilaitokset Osallistujien määrän kehitys Koulutustyypeittäin Oppilaitostyypeittäin Opetustuntien määrän kehitys Koulutustyypeittäin Oppilaitostyypeittäin Korkea-asteen aikuiskoulutus Näyttötutkinnon suorittaneet Koulutusväylittäin Koulutusaloittain Ammatillisen aikuiskoulutuksen opettajat Vapaan sivistystyön opettajat Den svenskspråkiga utbildningen Den grundläggande utbildningen Utbud och tillströmning Ämnesval Specialundervisningen Lärarkåren Andra stadiet Tillströmning Fortsatta studier Gymnasieutbildningen Utbud Ämnesval Lärarkåren Den grundläggande yrkesutbildningen Påbörjade studier Lärarkåren Läroavtalsutbildningen Yrkeshögskole- och universitetsutbildningen Vuxenutbildningen Utbud och tillströmning Lärarkåren International comparisons of some features of Finnish education and training The education system Basic education Upper secondary education and training Tertiary education Adult education training Teachers Käsitteet

8 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Ikäluokkien kehittyminen, esi- ja perusopetus Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Ikäluokkien kehittyminen Väestöennusteen mukaan kouluikäisten määrä tulee pienenemään voimakkaasti erityisesti 2010-luvulla. Vuonna 2020 tulee koulun aloittavien ikäluokka ennusteen mukaan olemaan lasta pienempi kuin vuonna Näin koko kouluikäisiä 7 16-vuotiaita olisi vuonna 2020 noin vähemmän kuin vuonna 2004 eli noin lasta. Väkiluvun pieneneminen ei kuitenkaan kosketa samalla tavoin koko maata, vaan erot alueiden välillä väestökehityksessä näyttävät pysyvän suhteellisen suurina. Esi- ja perusopetus Lähes kaikki kuusivuotiaat ovat esiopetuksen piirissä eli hiukan vajaat lasta osallistuu esiopetukseen. Esiopetus annetaan edelleen pääosin päivähoidon yhteydessä. Hiukan yli 20 prosenttia lapsista on koulussa järjestettävässä esiopetuksessa. Maamme 3450 peruskoulussa opiskeli vuonna 2004 yli oppilasta. Peruskouluasteen 200 erityiskoulussa opiskelee lasta. Vuosina peruskoulujen määrä väheni 250:lla. Lakkautetut koulut olivat pieniä. Silti kolmasosa peruskouluista on edelleen alle 50 oppilaan kouluja. Näissä kuitenkin opiskelee vain 6 prosenttia kaikista oppilaista. Vähintään 300 oppilaan kouluja puolestaan on vajaat 700 ja näissä opiskelee yli puolet peruskoulun oppilaista. Haja-asutusalueiden väkiluvun väheneminen näkyy myös kouluverkostossa. Vuonna 2004 maassamme oli 58 kuntaa, joissa oli vain yksi peruskoulu. Perusopetuksen päättötodistuksen saaneita vuonna 2004 oli vajaat eli vain hiukan vähemmän kuin 16-vuotiaiden ikäluokka. Perusopetuksen lisäopetuksen suorittaneiden määrä on ollut laskussa koko luvun ajan. Vuonna 2004 lisäopetuksen suorittaneita oli eli 1,8 prosenttia 16-vuotiaiden ikäluokasta. Oppivelvollisuutensa kokonaan laiminlyöneiden määrä on 2000-luvulla vaihdellut 63:n ja 90:n välillä, vuonna 2004 heidän määränsä oli 67. Englannin kielen suosio A-kielenä perusopetuksessa on edelleen hiukan kasvanut, 98,6 prosenttia vuosiluokkien 7 9 oppilaista opiskelee englantia A-kielenä. Hiukan enemmän kuin joka neljäs näiden vuosiluokkien oppilaista opiskelee kahta A-kieltä. Kielten opetus aloitetaan entistä useammin jo ensimmäisellä tai toisella vuosiluokalla. Perusopetuksen opettajien määrä keväällä 2005 oli Näistä muodollisesti kelpoisia tehtävässään oli 85 prosenttia. Rehtoreista, lehtoreista ja luokanopettajista oli kuitenkin yli 90 prosenttia kelpoisia. Kelpoisuustilanne on jonkin verran parantunut verrattuna vuoteen Perusopetuksen opettajista yli kolmasosa on alle 40-vuotiaita. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

9 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Toisen asteen koulutus ja oppisopimuskoulutus Toisen asteen koulutus Vuonna 2004 lukiokoulutusta annettiin 435 lukiossa, 37 perus- ja lukioasteen koulussa, viidessä kansanopistossa ja kahdessa muussa oppilaitoksessa. Toisen asteen ammatillista peruskoulutusta antavia oppilaitoksia vuonna 2005 oli noin 270 ja niillä 550 opetuspistettä. Lukioiden keskikoko on 2000-luvulla pienentynyt. Kun vuonna 2000 alle sadan opiskelijan lukioita oli 49, niin vuoteen 2004 mennessä luku oli noussut 72:een. Lukioita ei ainakaan toistaiseksi ole lakkautettu suuressa määrin sillä vuosina niiden kokonaismäärä pieneni viidellä lukiolla ja tällöin kyse yleensä oli yhdistämisestä toiseen lukioon. Toiselle asteelle pääsy on jonkin verran helpottunut viime vuosina, vaikka suosituimmille aloille ja suosituimpiin lukioihin on edelleenkin enemmän hakijoita kuin paikkoja tarjolla. Sekä ammatilliseen että lukiokoulutukseen hakeneiden määrä on vuosina lievästi laskenut, mutta koulutuspaikkojen tarjonta ei ole määrällisesti muuttunut, lukiopaikkojen määrä hiukan kasvanutkin. Toiselle asteelle hakeneiden määrä on puolitoistakertainen verrattuna peruskoulun päättävien ikäluokkaan. Tämä johtuu siitä, että ammatilliseen koulutukseen hakee monen eri ikäluokan nuoria ja aikuisiakin. Viime vuosina keskustelussa on ollut lukio-opintojen venyminen yli nimellisen kolmen vuoden opiskeluajan. Vuonna 2004 yli kolme opiskeluvuotta käyttäneiden osuus oppimäärän suorittaneista oli 18,5 prosenttia. Pienen kielialueen maana Suomen on panostettava vahvasti kielten opiskeluun. Melkein viidesosa lukion oppimäärän vuosina suorittaneista oli opiskellut vähintään neljää vierasta kieltä. Vieraaksi kieleksi on tällöin laskettu kaikki muut kuin opiskelijan oma äidinkieli. Ylioppilastutkinnon suorittaa reilut puolet vuotiaiden ikäluokasta eli noin nuorta. Ammatillisen koulutuksen tutkinnon suorittaneiden lukumäärä on hiukan suurempi, Tätä tutkintojen määrää ei voi kuitenkaan verrata yhteen ikäluokkaan, koska tutkinnon suorittaneita on monesta ikäluokasta. Ammatillisen peruskoulutuksen uusien opiskelijoiden määrä on vuodesta 2001 vuoteen 2004 kasvanut noin kahdella ja puolella tuhannella. Vuonna 2004 suoritettiin ammatillisen peruskoulutuksen tutkintoa. Tämä on enemmän kuin vuonna Ammatillisen peruskoulutuksen tutkinnon suorittaneiden sijoittumista on tässä julkaisussa seurattu vuoden 2002 lopun tilanteen mukaan. Tarkastelussa olivat tutkinnon suorittaneet vuosilta Tästä joukosta oli 60 prosenttia työllisiä, työttömien osuus oli 16 prosenttia ja opiskelijoita oli vajaat 14 prosenttia. Loput olivat muussa toiminnassa. Osa työttömyydestä on valmistumisen jälkeistä kitkatyöttömyyttä. Eroja sijoittumisessa on luonnollisesti koulutusalojen välillä. Työllisten määrä on hieman kasvanut ja työttömien vähentynyt ajanjaksoon verrattuna. Toisen asteen oppilaitoksissa on tutkintoon johtavassa koulutuksessa noin opettajaa, joista vajaat lukiokoulutuksessa ja ammatillisessa peruskoulutuksessa. Lukioiden opettajat ovat hyvin usein muodollisesti kelpoisia tehtävässään, yli 91 prosenttia heistä on kelpoisia. Ammatillisessa koulutuksessa osuus on selkeästi alhaisempi, suurin piirtein kolme neljästä on muodollisesti kelpoinen. Vaihtelu tehtävätyypeittäin ja koulutusaloittain on kuitenkin suurta. Esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa toimivista lehtoreista 94 prosenttia on muodollisesti kelpoisia tehtävässään. Oppisopimuskoulutus Tutkintotavoitteiseen oppisopimuskoulutukseen osallistui vuonna 2004 noin opiskelijaa. Vetovoimaisin koulutusala on yhteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala. Koko 2000-luvun alun aloittaneiden ja osallistujien määrien lisääntyminen on keskittynyt tälle koulutusalalle. Vuosien välisenä aikana 8 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus

10 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Aikuiskoulutus peruskoulutukseen osallistuneiden määrä on kasvanut noin 9 prosenttia ja tutkintotavoitteiseen lisäkoulutukseen osallistuneiden määrä noin 23 prosenttia. Erikoisammattitutkintoon tähtäävään lisäkoulutukseen osallistuneiden osuus kasvoi vuosina lähes 2,5 kertaiseksi ja osallistuneiden määrä oli vuonna 2004 yhteensä opiskelijaa. Oppisopimuskoulutuksen keskeyttäneiden osuus väheni edellisestä vuodesta. Vuonna 2004 koulutuksensa keskeytti enää hieman yli tuhat opiskelijaa (2,2 %), mikä on lähes puolet vähemmän kuin vuonna Vuonna 2004 koko tutkinnon suoritti opiskelijaa ja osallistumistodistuksen sai Oppisopimuskoulutuksen suorittaneet työllistyvät hyvin. Työllisiä oli vuoden 2002 lopulla 93 prosenttia koulutuksensa suorittaneista. Työttöminä koulutuksen suorittaneista oli noin 5 prosenttia, mikä oli aikaisempia vuosia pienempi osuus. Aikuiskoulutus Aikuiskoulutukseen osallistuneita oli vuonna 2003 noin 2,5 miljoonaa. Luku on laskettu koulutuksina eli se sisältää samoja henkilöitä useammissakin eri koulutuksissa. Varsinkin vapaan sivistystyön oppilaitoksissa, kuten kansalaisopistoissa ihmiset osallistuvat useisiin koulutuksiin vuoden aikana. Kaikista aikuiskoulutukseen osallistuneista noin kolme neljäsosaa opiskeli vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Aikuiskoulutukseen osallistuminen on ollut hienoisessa laskussa viimeisten viiden vuoden ajanjaksolla. Tämä osallistujien määrän pieneneminen on kohdistunut ammatilliseen aikuiskoulutukseen. Ammatillisissa oppilaitoksissa annettu aikuiskoulutus väheni vuosina osallistujien määrällä mitattuna yli viidenneksellä. Erityisen paljon väheni koulutus ammatillisissa erikoisoppilaitoksissa. Yleissivistävässä koulutuksessa sen sijaan oli lievää kasvua. Yliopistojen aikuiskoulutuksen määrä puolestaan on vuosina vähentynyt selvästi. Vuoden 2003 opetustuntimäärä yliopistoissa oli vain runsaat puolet vuoden 1999 määrästä. Yliopistojen aikuiskoulutukseen osallistuneiden määrä on alentunut suhteellisesti vähemmän kuin opetustuntien määrä, joten voidaan sanoa, että yliopistojen aikuiskoulutuksen kesto on lyhentynyt. Kesäyliopistojen opetustuntien määrässä on tapahtunut vain pieniä muutoksia. Ammattikorkeakoulujen aikuiskoulutus opetustunteina mitattuna on lisääntynyt samana aikana kolmanneksella. Näyttötutkintojärjestelmä vahvistaa edelleen asemaansa aikuisten ammatillisten tutkintojen suorittamisen väylänä. Näyttötutkintotilaisuuksiin osallistui vuonna 2003 yhteensä noin henkilöä, mikä on lähes kaksinkertainen määrä verrattuna vuoteen Vajaat henkilöä suoritti koko tutkinnon ja noin henkilöä osan tutkinnosta. Kasvu on tosin hiukan hidastunut viime vuosina. Oppisopimuskoulutus on kasvattanut eniten osuuttaan näyttötutkinnon suorittamisväylänä, viidesosasta runsaaseen kolmannekseen. Henkilöstökoulutuksen yhteydessä suoritetaan edelleen vain pieni osa tutkinnoista, näyttötutkinnoista 2 prosenttia ja erillisissä tutkintotilaisuuksissa noin 4 prosenttia. Ammatillisessa aikuiskoulutuksessa oli keväällä 2005 yhteensä opettajaa. Näistä oli ammatillisten opintojen opettajia 90 prosenttia ja yhteisten opintojen opettajia 10 prosenttia. Ammatillisen aikuiskoulutuksen opettajista oli muodollisesti kelpoisia hoitamaansa tehtävään yhteensä 55 prosenttia. Vähintään puolet johtotehtävissä toimivista, lehtoreista ja päätoimisista tuntiopettajista oli muodollisesti kelpoisia. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

11 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Ruotsinkielinen koulutus ja korkeakouluihin hakeutuminen Ruotsinkielinen koulutus Ruotsinkielisessä perusopetuksessa oppilaitosverkosto ei ole harventunut samalla tavoin kuin koko maassa yleensä. Vuosina koulujen määrä väheni yhdeksällä. Peruskouluikäisten ruotsinkielisten lasten määrä on kasvanut aina vuoteen 2003 ja siten peruskoulujen koossa ei suuria muutoksia ole tapahtunut muutamien koulujen lakkauttamisen vuoksi. Ruotsinkielisessä perusopetuksessa on ainevalinnoissa tyypillistä se, että A1-kieleksi valitaan useimmiten toinen kotimainen kieli ja vain joka kymmenes valitsee englannin. Tämä eroaa suomenkielisestä koulutuksesta merkittävästi, koska toisen kotimaisen A1-kieleksi valitsee vain runsas prosentti oppilaista. Ruotsinkielisissä lukioissa opinnot suorittaa kolmessa vuodessa suurempi osuus opiskelijoista kuin maassa keskimäärin. Vuonna 2004 päättötodistuksen saaneista lukiolaisista 91 prosenttia suoritti lukion kolmessa vuodessa. Toisen asteen ammatillista koulutusta tarjoaa 20 koulutuksen järjestäjää. Näistä viisi on kaksikielisiä. Ruotsinkielisessä ammatillisessa koulutuksessa oli opiskelijaa ja oppisopimuskoulutuksessa noin opiskelijaa. Aikuiskoulutukseen osallistumisten lukumäärä ruotsinkielisessä koulutuksessa oli noin Ruotsinkielisessä opetuksessa niin perusopetuksessa kuin toisen asteen koulutuksessa aikuiskoulutus mukaan lukien on tehtävässään muodollisesti kelpoisten opettajien osuus selvästi maan keskimääräistä alhaisempi. Perusopetuksen opettajista kolme neljäsosaa on muodollisesti kelpoisia. Rehtoreiden, lehtoreiden ja luokanopettajien kelpoisuustilanne on parempi. Toisen asteen ammatillisen koulutuksen opettajista 58 prosenttia ja vapaan sivistystyön opettajista 70 prosenttia on muodollisesti kelpoisia hoitamassaan tehtävässään. Parhain kelpoisuustilanne ruotsinkielisessä koulutuksessa on lukio-opettajien kohdalla, heistä melkein 90 prosenttia on kelpoisia tehtävässään. Korkeakouluihin hakeutuminen Noin 20 prosenttia kaikista korkeakouluihin hakeneista pyrki sekä ammattikorkeakouluun että yliopistoon, lukuvuonna yhteensä hakijaa. Näistä noin 14 prosentille tarjottiin paikkaa kummaltakin sektorilta. Molemmille sektoreille hyväksytyistä joka kymmenes otti vastaan paikan yliopistosta. Suurin osa hakijoista pyrkii vain jompaankumpaan, joko ammattikorkeakouluun tai yliopistoon. Ainoastaan ammattikorkeakouluun hakeneita oli lukuvuonna melkein puolet (47 prosenttia) kaikista hakijoista ja vain yliopistoon hakeneita hiukan vajaat 40 prosenttia. Kaiken kaikkiaan korkeakouluihin hakeneita lukuvuonna oli Yliopistojen päävalinnoissa lukuvuonna hakeneista uusia ylioppilaita (sellaisia ylioppilaita, jotka ovat suorittaneet samana tai edellisenä lukukautena ylioppilastutkinnon ja joilla on myös lukion päättötodistus) oli hiukan alle 30 prosenttia. Ammattikorkeakoulujen nuorten koulutukseen hakeneista oli uusia ylioppilaita kolmannes. Sen sijaan yliopistojen päävalinnoissa hyväksytyistä ja paikan vastaanottaneista oli uusien ylioppilaiden osuus noin 36 prosenttia. Ero ammattikorkeakouluihin on selvä, sillä ammattikorkeakouluihin hyväksytyistä oli uusien ylioppilaiden osuus 31 prosenttia. Ammattikorkeakouluihin on ammatillisella tutkinnolla hakeneita, hyväksyttyjä ja paikan vastaanottaneita huomattavasti enemmän kuin yliopistoihin. Yliopistojen kaikista hakijoista ammatillisella tutkinnolla hakevien osuus oli lukuvuodella noin 4 prosenttia, kun taas ammattikorkeakouluihin ammatillisella tutkinnolla hakevien osuus on noin 24 prosenttia. Ammatillisella tutkinnolla hyväksyttyjen osuus oli 23 prosenttia lukuvuonna Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus

12 Koulutusindikaattorit pähkinänkuoressa Koulutuksen keskeyttäminen ja koulutuskustannukset Koulutuksen keskeyttäminen Lukiokoulutuksen keskeytti kokonaan lukuvuonna vajaat 4 prosenttia syksyn 2002 opiskelijamäärästä. Toisen asteen ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista 11,4 prosenttia keskeytti kokonaan ammatilliset opintonsa. Lisäksi kolme prosenttia opiskelijoista jatkoi opiskeluaan tai suoritti tutkinnon eri opintoalalla kuin millä opiskeli syksyllä Opintoaloittaiset erot keskeyttämisissä ovat suuret. Pienimmillään kokonaan opintojen keskeyttäminen on opintoaloilla muu sosiaali- ja terveysala sekä teatteri ja tanssi, joilla keskeyttäneitä oli alle 7 prosenttia edellissyksyn opiskelijamäärään verrattuna. Ammattikorkeakoulujen kokonaan ammattikorkeakouluopinnot keskeyttäneiden osuus oli hiukan yli 8 prosenttia ja lisäksi 1 prosentti jatkoi opintojaan toisella koulutusalalla, mutta kuitenkin ammattikorkeakouluopinnoissa. Kokonaan yliopisto-opinnot puolestaan keskeytti 5 prosenttia syksyn 2002 opiskelijoista ja 1,8 prosenttia jatkoi opiskeluaan tai suoritti tutkinnon toisella opintoalalla. Koulutuskustannukset Oppilaskohtaiset kustannukset perusopetuksessa ovat lisääntyneet käyvin hinnoin mitattuna vuodesta 2000 vuoteen 2004 noin 24 prosenttia. Suhteellisesti eniten ovat kasvaneet hallinnon, kiinteistöjen ylläpidon sekä oppilashuollon kustannukset. Alueelliset erot perusopetuksen kustannuksissa vaihtelevat kuitenkin paljon. Kunnallisen perusopetuksen oppilaskohtaiset kustannukset vuonna 2004 olivat euroa. Kuntakohtaisesti kustannukset vaihtelivat ja euron välillä. Kalleinta perusopetus on saaristokunnissa sekä Pohjoisja Itä-Suomessa. Kuntien lukiokoulutuksen kustannukset opiskelijaa kohden olivat vuonna 2003 keskimäärin euroa. Yksityisen lukiokoulutuksen kustannukset alittavat kunnallisen koulutuksen kustannukset yli 300 eurolla. Kuntien lukiokoulutuksen kustannukset opiskelijaa kohden vaihtelivat kunnittain eurosta Pelkosenniemen euroon. Vuodesta 2003 vuoteen 2004 kustannukset lisääntyivät keskimäärin 5,2 %. Alueittain tarkasteltuna kustannuskasvu oli keskimääräistä selvästi suurempaa Pohjois-Karjalassa ja Kymenlaaksossa. Kokonaiskustannukset opiskelijaa kohden olivat selvästi pienemmät kunnissa, jotka ylläpitivät suuria lukioita. Ammatillisen koulutuksen opiskelijakohtaiset kustannukset olivat vuonna 2004 erityisoppilaitokset mukaan lukien euroa ja ilman erityisoppilaitoksia euroa. Ammatillisen peruskoulutuksen kustannukset ovat lisääntyneet vuodesta 2000 noin 15 prosenttia eli hiukan vähemmän kuin perusopetuksessa ja lukiokoulutuksessa. Koulutusaloittain tarkasteltuna yksikkökustannukset ovat pienimmät kaupan ja hallinnon alalla ja suurimmat luonnonvara-alalla. Kustannuskehityksessä on kuitenkin suuria eroja koulutusaloittain, minkä taustalla ovat pääasiassa rakenteelliset muutokset ja opiskelijamäärien kehitys. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

13 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Befolkningsutveckling Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Befolkningsutveckling Enligt befolkningsprognosen kommer antalet barn och unga i skolåldern att minska kraftigt speciellt under 2010-talet. Enligt prognosen kommer den årsklass som påbörjar skolgången år 2020 att vara barn mindre än vad den var år Detta betyder att årsklassen 7 16-åringar år 2020 skulle vara ca personer mindre än år 2004, d.v.s. uppgå till ca barn. Den sjunkande befolkningssiffran drabbar emellertid inte alla delar av landet lika, utan skillnaderna mellan olika områden förefaller att fortsätta att vara relativt stora också i framtiden. Förskoleundervisningen och den grundläggande utbildningen Så gott som alla sexåringar, d.v.s. närmare barn deltar i förskoleundervisning. Förskoleundervisningen ges fortsättningsvis huvudsakligen i samband med dagvården. Drygt 20 procent av barnen deltar i förskoleundervisning i skolan. I vårt lands grundskolor studerade år 2004 över elever. I de 200 specialskolorna på grundskolestadiet studerar barn. Under perioden minskade antalet grundskolor med 250. De indragna skolorna var små. Trots detta har en tredjedel av skolorna fortsättningsvis ett elevantal under 50. I dessa skolor studerar dock endast 6 procent av alla elever. Det finns uppemot 700 skolor med ett elevantal på minst 300 och vid dessa studerar mer än hälften av grundskolans elever. Den minskande befolkningen i glesbygderna har också konsekvenser för skolnätet. I vårt land fanns år kommuner med en enda grundskola. Avgångsbetyg från grundskolan fick år 2004 närapå elever, d.v.s. endast lite färre är årsklassen 16-åringar. Antalet elever som fullgör den grundläggande utbildningens påbyggnadsundervisning har visat en sjunkande trend under hela 2000-talet. År 2004 fullgjordes påbyggnadsklassen av elever, eller m.a.o. av 1,8 procent av årsklassen 16-åringar, Antalet unga som helt har försummat att fullgöra läroplikten har under 2000-talet varierat mellan 63 och 90, år 2004 uppgick deras antal till 67. Engelskans popularitet som A-språk i den grundläggande utbildningen har ytterligare ökat något, 98,6 procent av eleverna i årskurserna 7 9 läser engelska som A-språk. Lite fler än var fjärde elev i dessa årskurser läser två A-språk. Det blir allt vanligare att inleda språkundervisningen redan i första eller andra årskursen. Antalet lärare inom den grundläggande utbildningen uppgick år 2005 till Av dessa lärare var ca 85 procent formellt behöriga. Av rektorerna, lektorerna och klasslärarna var dock mer än 90 procent behöriga. Behörighetssituationen hade dock förbättrats något jämfört med år Av lärarna inom den grundläggande utbildningen är mer än en tredjedel under 40 år. 12 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus

14 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Andra stadiets utbildning Andra stadiets utbildning Gymnasieutbildning gavs år 2004 vid 435 gymnasier, 37 skolor på grundskole- och gymnasienivå, fem folkhögskolor och två andra läroanstalter. Grundläggande yrkesutbildning gavs år 2005 av ca 270 läroanstalter vid sammanlagt 550 undervisningsställen. Den genomsnittliga gymnasiestorleken har minskat under 2000-talet. Då det år 2000 fanns 49 gymnasier med under hundra studerande, så var motsvarande siffra 72 år Gymnasierna har åtminstone inte ännu drabbats av indragningar i nämnvärd mån, eftersom det totala antalet gymnasier under perioden minskade med fem läroanstalter och det i dessa fall vanligen handlade om sammanslagningar av gymnasierna. Det har blivit något lättare att komma in till andra stadiet under de senaste åren, även om antalet sökande till de populäraste branscherna och de populäraste gymnasierna fortsättningsvis är större än antalet studieplatser. Antalet sökande till yrkesutbildning och gymnasieutbildning minskade en aning under perioden , men utbudet av utbildningsplatser har inte förändrats kvantitativt, antalet gymnasieplatser har t.o.m. ökat något. Antalet sökande till andra stadiet är en och en halv gång så stort som den årsklass som går ut den grundläggande utbildningen. Detta beror på att det till yrkesutbildningen söker unga i olika åldrar och även vuxna. Att gymnasiestudierna i praktiken för många omfattar mer än den nominella studietiden på tre år har varit föremål för diskussion under de senaste åren. År 2004 utgjorde den andel som använde mer än tre år till gymnasiestudierna 18,5 procent. Finland måste som ett litet språkområde satsa kraftigt på språkstudier. Närapå en femtedel av dem som fullgjorde gymnasiets lärokurs under åren hade studerat minst fyra främmande språk. Som främmande språk betraktades då alla andra språk utom elevens modersmål. Drygt hälften av årsklassen åringar eller med andra ord ca unga avlägger studentexamen. Antalet unga som avlägger en yrkesexamen är lite större, Antalet examina kan emellertid inte jämföras med en bestämd årsklass, eftersom examinanderna kommer från olika årsklasser. Antalet nya studerande inom den grundläggande yrkesutbildningen har från år 2001 till år 2004 ökat med ca två tusen personer. År 2004 avlades yrkesinriktade grundexamina. Detta är fler examina än år Etableringen på arbetsmarknaden för dem som avlagt en yrkesinriktad grundexamen har i denna publikation följts upp enligt situationen i slutet av år Uppföljningen fokuserade på dem som hade avlagt sin examen under perioden Av denna skara var 60 procent sysselsatt, 16 procent var arbetslösa och lite mindre än 14 procent studerade. Resten sysslade med någon annan verksamhet. En del av arbetslösheten är friktionsarbetslöshet efter examen. Det finns naturligtvis skillnader i sysselsättningen mellan olika utbildningsområden. I den till examen ledande utbildningen vid läroanstalterna på andra stadiet finns ca lärare, av vilka något under inom gymnasieutbildningen och inom den grundläggande yrkesutbildningen. Gymnasielärarna är mycket ofta formellt behöriga för sina uppgifter, över 91 procent av dem är behöriga. Inom yrkesutbildningen är andelen behöriga lärare klart lägre, ca tre av fyra är formellt behöriga. Variationen mellan olika uppgifter och utbildningsområden är dock stor. T.ex. av lektorerna inom yrkesutbildningen är 94 procent behöriga. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

15 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Läroavtalsutbildning och vuxenutbildning Läroavtalsutbildning I den examensinriktade läroavtalsutbildningen deltog år 2004 ca studerande. Det populäraste utbildningsområdet är det samhällsvetenskapliga, företagsekonomiska och administrativa området. Under hela 2000-talet har ökningen i antalet nybörjare och deltagare koncentrerats till detta utbildningsområde. Under åren ökade antalet personer som deltog i den grundläggande utbildningen med ca 9 procent och antalet personer som deltog i examensinriktad tilläggsutbildning ökade med ca 23 procent. Andelen personer som deltog i tilläggsutbildning som ledde till en specialyrkesexamen mer än fördubblades under åren och det sammanlagda antalet deltagare uppgick år 2004 till studerande. Antalet personer som avbröt läroavtalsutbildningen minskade jämfört med föregående år. År 2004 avbröt endast drygt tusen studerande (2,2 %), vilket är närapå hälften mindre än år År 2004 avlade studerande examen och studerande tilldelades deltagarintyg. Sysselsättningsläget för dem som hade genomgått läroavtalsutbildningen var gott. I slutet av år 2002 var 93 procent av dem som hade genomgått en läroavtalsutbildning sysselsatta. Ungefär fem procent av dem som hade genomgått utbildningen var arbetslösa, vilket är mindre än under tidigare år. Vuxenutbildning I vuxenutbildningen deltog år 2003 ca 2,5 miljoner personer. Siffran beskriver antalet utbildningar, vilket innebär att samma personer kan förekomma i flera utbildningar. Speciellt vid läroanstalterna inom det fria bildningsarbetet, t.ex. vid folkhögskolorna, är det vanligt att de studerande deltar i flera utbildningar under ett år. Av alla som deltog i vuxenutbildning studerade ca tre fjärdedelar vid läroanstalterna inom den fria bildningen. Inom vuxenutbildningen har man noterat en svag sjunkande trend i antalet deltagare under de senaste fem åren. Tydligast har denna trend varit inom den yrkesinriktade vuxenutbildningen. Vid yrkesläroanstalterna minskade vuxenutbildningen under perioden med över en femtedel mätt enligt antalet deltagare. Speciellt mycket minskade utbildningen vid de särskilda yrkesläroanstalterna. Inom den allmänbildande utbildningen noterades däremot en svag ökning. Vid universiteten minskade andelen vuxenutbildning tydligt under perioden Antalet undervisningstimmar utgjorde år 2003 endast drygt hälften av antalet undervisningstimmar år Antalet personer som deltagit i vuxenutbildning vid universiteten har minskat mindre än antalet undervisningstimmar, varför man kan säga att vuxenutbildningen vid universiteten har blivit kortare. Vid sommaruniversiteten skedde endast små förändringar i antalet undervisningstimmar. Under samma tid ökade vuxenutbildningen vid yrkeshögskolorna med en tredjedel mätt enligt antalet undervisningstimmar. Systemet med fristående examina fortsätter att förstärka sin ställning som ett sätt att avlägga yrkesexamina för vuxna. Cirka personer deltog år 2004 i de fristående examenstillfällena, vilket är ungefär dubbelt så många som år Närapå personer avlade en hel examen och ca personer en del av en examen. Tillväxten har dock försvagats något under de senaste åren. Mest har läroavtalsutbildningens andel ökat som ett sätt att avlägga fristående examina, från en femtedel till en dryg tredjedel. Fortsättningsvis fullgörs bara en liten del av examina i samband med personalutbildning, av de fristående examina 2 procent och vid särskilda examenstillfällen ca 4 procent. Inom den yrkesinriktade vuxenutbildningen fanns sammanlagt lärare våren Av dessa var 90 procent lärare i yrkesämnen och 10 procent lärare i gemensamma ämnen. Av lärarna inom den yrkesinriktade vuxenutbildningen var 55 procent formellt behöriga för sin uppgift. Minst hälften av de i ledande position, lektorerna och timlärarna i huvudsyssla var formellt behöriga. 14 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus

16 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Svenskspråkig utbildning och sökande till högskolorna Svenskspråkig utbildning Inom den svenskspråkiga grundläggande utbildningen har skolnätet inte tunnats ut på samma sätt som i landet i allmänhet. Åren minskade antalet skolor med nio. Antalet svenskspråkiga barn i grundskoleåldern har ökat ända fram till år 2003 och därför har indragningen av några skolor inte medfört stora förändringar i skolornas storlek. Typiskt för ämnesvalen i de svenskspråkiga skolorna är att man oftast väljer det andra inhemska språket som A1-språk och att bara var tionde elev läser engelska som A1-språk. Detta är en stor skillnad jämfört med den finskspråkiga utbildningen, eftersom endast drygt en procent av eleverna i de finskspråkiga skolorna väljer det andra inhemska språket som A1-språk. Vid de svenskspråkiga gymnasierna avlägger en större del av de studerande gymnasiestudierna på tre år än i landet i genomsnitt. År 2004 avlade 91 procent gymnasiets lärokurs på tre år. Tjugo utbildningsanordnare anordnar yrkesutbildning på andra stadiet. Av dessa är fem tvåspråkiga. Inom den svenskspråkiga yrkesutbildningen studerade personer och inom läroavtalsutbildningen ca personer. Antalet deltaganden i svenskspråkig vuxenutbildning uppgick till ca Inom den svenskspråkiga utbildningen, både inom den grundläggande utbildningen och inom utbildningen på andra stadiet inklusive vuxenutbildningen, är andelen behöriga lärare klart lägre än i landet i genomsnitt. Av lärarna inom den grundläggande utbildningen är tre fjärdedelar formellt behöriga. För rektorerna, lektorerna och klasslärarna är behörighetssituationen bättre. Formellt behöriga för sin uppgift är av lärarna inom andra stadiets yrkesutbildning 58 procent och av lärarna inom den fria bildningen 70 procent. Bäst är behörighetssituationen för gymnasielärarna, av dessa är närapå 90 procent behöriga för sina uppgifter. Sökande till högskolorna Cirka 20 procent av alla högskolesökande sökte både till en yrkeshögskola och till ett universitet, läsåret sammanlagt personer. Cirka 14 procent av dessa erbjöds en studieplats inom vardera sektorn. Av dem som antogs till både ett universitet och en yrkeshögskola tog ca var tionde emot studieplatsen vid universitetet. Största delen av de sökande sökte antingen till en yrkeshögskola eller till ett universitet. Läsåret sökte närapå hälften (47 procent) av alla sökande endast till en yrkeshögskola och närmare 40 procent av sökandena endast till ett universitet. Sammanlagt sökte personer till högskolorna läsåret Av dem som sökte till universiteten i den huvudsakliga antagningen läsåret var något under 30 procent nya studenter (studenter som har avlagt studentexamen samma eller föregående termin och som också har ett avgångsbetyg). Av de sökande till yrkeshögskolornas utbildning för unga var en tredjedel nya studenter. Av dem som antogs i universitetens huvudsakliga antagning och som tog emot studieplatsen var dock 36 procent nya studenter. Skillnaden till yrkeshögskolorna är tydlig, eftersom andelen nya studenter av dem som antogs till yrkeshögskolorna var 31 procent. De som har sökt och antagits samt tagit emot en studieplats vid yrkeshögskolorna på basis av en yrkesexamen är klart fler än motsvarande antal studerande vid universiteten. Av alla dem som sökte till universiteten läsåret sökte ca 4 procent med en yrkesexamen, medan 24 procent av de sökande till yrkeshögskolorna sökte med en yrkesexamen. Andelen sökande som antagits med en yrkesexamen uppgick till 23 procent läsåret Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

17 Indikatorer för utbildningen i ett nötskal Avbrutna studier och utbildningskostnader Avbrutna studier Närmare 4 procent av det sammanlagda antalet gymnasister höstterminen 2002 avbröt helt studierna under läsåret Av de studerande inom andra stadiets grundläggande yrkesutbildning avbröt 11,4 procent studierna. Utöver dessa fortsatte 3 procent av de studerande studierna eller avlade examen inom något annat utbildningsområde än det inom vilket de studerade hösten Skillnaderna mellan olika utbildningsområden är stora. Minst är andelen studerande som helt har avbrutit studierna inom utbildningsområdena övrig utbildning inom social- och hälsovårdsområdet samt inom teater och dans, där antalet studieavbrott var mindre än 7 procent jämfört med antalet studerande föregående höst. Andelen studerande vid yrkeshögskolorna som helt avbröt yrkeshögskolstudierna var lite över 8 procent och utöver detta fortsatte 1 procent studierna inom något annat utbildningsområde, men vid en yrkeshögskola. Vid universiteten avbröt 5 procent av de studerande under hösten 2002 helt sina studier och 1,8 procent fortsatte studierna eller avlade examen inom något annat studieområde. Utbildningskostnader Inom den grundläggande utbildningen ökade kostnaderna per elev med ca 24 procent från år 2000 till år 2004 mätt enligt gängse priser. Proportionellt mest ökade kostnaderna för förvaltning, fastighetsunderhåll och elevvård. Kostnaderna för den grundläggande utbildningen varierar dock mycket mellan olika områden. Inom den kommunala grundläggande utbildningen uppgick kostnaderna per elev år 2004 till euro. I olika kommuner varierade kostnaderna mellan och euro. Dyrast var den grundläggande utbildningen i skärgårdskommunerna samt i norra och östra Finland. Inom den kommunala gymnasieutbildningen uppgick kostnaderna per studerande till i genomsnitt euro år Kostnaderna för den privata gymnasieutbildningen var drygt 300 euro lägre än kostnaderna för den kommunala gymnasieutbildningen. Kostnader per elev för den kommunala utbildningen varierade mellan euro och euro (Pelkosenniemi). Från år 2003 till år 2004 ökade kostnaderna med i genomsnitt 5,2 %. Klart större än i genomsnitt var kostnadsökningen i Norra Karelen och i Kymmenedalen. De totala kostnaderna per studerande var betydligt mindre i kommuner som driver stora gymnasier. Inom den yrkesinriktade utbildningen uppgick kostnaderna per studerande till euro år 2004 då specialläroanstalterna räknas med och till euro utan specialläroanstalterna. Kostnaderna för den grundläggande yrkesutbildningen har ökat med ca 15 procent från år 2000, d.v.s. kostnadsökningen är något mindre än för den grundläggande utbildningen och gymnasieutbildningen. Granskade per utbildningsområde var kostnaderna per enhet lägst inom handel och administration och högst inom naturbruk. Det finns dock stora skillnader i kostnadsutvecklingen mellan olika utbildningsområden. Skillnaderna beror till största delen på strukturella förändringar och på utvecklingen av antalet studerande. 16 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus

18 Ikäluokkien kehittyminen Ikäluokkien kehittyminen Tämä luku perustuu Tilastokeskuksen kunnittaiseen väestöennusteeseen vuosille Lukuun on poimittu kolme vuotta kuvaamaan koulutuksen kannalta merkityksellisiä ikäluokkia. Vuoden 2004 tieto on lopullinen ja vuosien 2010 ja 2020 tiedot ovat ennustelukuja. Seuraavassa tarkastellaan 6-, 7-, 16-, 18-vuotiaiden määriä sekä keskimääräisiä ja vuotiaiden ikäluokkia. Kuusi- ja seitsemänvuotiaiden määrät ovat tärkeitä esiopetuksen ja perusopetuksen aloittavien kannalta. Kuusitoistavuotiaiden määrää voidaan käyttää perusopetuksen päättötodistuksen saavien määrän arvioimisessa. Keskimääräiset vuotiaat ja vuotiaat ovat tärkeitä toisen asteen koulutukseen ja korkea-asteelle siirtyvien määrien arvioimiseksi. Valtakunnallisesti tarkasteltuna seitsemänvuotiaiden määrä laskee vuoteen 2010 mentäessä, mutta kääntyy tämän jälkeen hienoiseen nousuun. Ennusteen mukaan vuonna 2020 perusasteen opetuksen aloittaisi noin tuhat lasta vähemmän kuin vuonna Kuusitoista- ja kahdeksantoistavuotiaiden ikäluokat kasvavat vuoteen 2010 mentäessä, mutta ovat laskeneet vuonna 2020 selvästi alle vuoden 2004 tilanteen. Lasten ja nuorten ikäluokat koko maassa vuosina 2004, 2010 ja 2020 Henkilöitä vuotiaat 7-vuotiaat 16-vuotiaat 18-vuotiaat vuotiaat vuotiaat keskimäärin keskimäärin Lähde: Tilastokeskus- Opetushallituksen oppilaitostietojärjestelmä OPTI Aikuisväestön ikäluokista vuotiaiden ikäluokka on tärkeä aikuiskoulutuksen ammatillisen peruskoulutuksen mitoituksen ja vuotiaiden ikäluokat jatko- ja täydennyskoulutuksen sekä NOSTE-koulutuksen kannalta. Ikäluokka, 60-vuotta täyttäneet, kertoo vanhuuseläkkeelle siirtyvien määrästä. On kuitenkin huomattava, että merkittävä osa vuotiaista on jo muista syistä, kuten työttömyydestä ja työkyvyttömyydestä, poissa työelämästä. Vuonna 2020 erityisesti ja vuotiaita tulee olemaan huomattavasti vähemmän kuin vuonna Sitä vastoin 60-vuotta täyttäneitä on noin 0,5 miljoonaa henkeä enemmän kuin vuonna Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

19 Ikäluokkien kehittyminen Aikuisten ikäluokat koko maassa vuosina 2004, 2010 ja 2020 Henkilöitä vuotiaat vuotiaat vuotiaat vuotiaat > 60 vuotiaat Lähde: Tilastokeskus - Opetushallituksen oppilaitostietojärjestelmä OPTI Vuonna 2004 Uudenmaan maakunnan alueella asui merkittävä osuus väestöstä kaikissa tarkastelluissa ikäryhmissä. Seuraavaksi eniten väestöstä asui Varsinais-Suomen, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Vähiten väestöä oli Kainuun, Keski-Pohjanmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnissa. Ikäluokat maakunnittain 2004 Maakunta 7-vuotiaat 16-vuotiaat Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Yhteensä Lähde Tilastokeskus - Opetushallituksen oppilaitostietojärjestelmä OPTI vuotiaat keskimäärin vuotiaat keskimäärin vuotiaat vuotiaat > 60 vuotiaat 18 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus

20 Ikäluokkien kehittyminen Vuoteen 2010 mennessä seitsemänvuotiaiden määrä vähenee eri maakunnissa suhteellisesti tarkastellen tasaisesti. Etelä-Savon maakunnassa seitsemänvuotiaita on 314 henkeä vähemmän kuin vuonna Kuusitoistavuotiaiden ikäluokka sitä vastoin kasvaa ao. ajanjaksolla lähes koko eteläisessä Suomessa. Itä- Suomessa sekä Lapin- ja Kainuun maakunnissa väestö vähenee myös 16-vuotiaiden ikäluokassa. Suhteellisesti ja määrällisesti eniten laskua on Pohjois-Savossa. Kuusikymmentä vuotta täyttäneitä on vuonna 2010 kaikissa maakunnissa enemmän kuin vuonna Määrällisesti heitä on eniten Uudenmaan, Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen maakunnissa. Ikäluokat maakunnittain 2010 Maakunta 7-vuotiaat 16-vuotiaat Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Yhteensä Lähde Tilastokeskus - Opetushallituksen oppilaitostietojärjestelmä OPTI vuotiaat keskimäärin vuotiaat keskimäärin vuotiaat vuotiaat > 60 vuotiaat Väestöennusteen mukaan vuonna 2020 seitsemänvuotiaiden määrä vähenee eniten Pohjois-Savon, Pohjois- Karjalan, Lapin ja Etelä-Savon maakunnissa. Valtakunnallisesti tarkasteltuna seitsemänvuotiaiden määrä kuitenkin kasvaa vuoden 2010 ennusteeseen verrattaessa. Eniten lisäystä seitsemänvuotiaiden ikäryhmässä tapahtuu Uudenmaan, Pirkanmaan ja Pohjois-Pohjanmaan maakunnissa. Vuonna 2020 ikäryhmässä vuotiaat, on peräti henkeä vähemmän kuin vuonna Suurimmat vähennykset koskevat Pohjois-Savon, Lapin, Satakunnan, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntia, joissa vähennys kussakin on yli henkeä. Kehitys 60 vuotta täyttäneiden määrässä on sitä vastoin voimakkaasti kasvava. Määrällisesti selvästi suurin, yli hengen lisäys, tapahtuu Uudenmaan maakunnassa. Opetushallitus Koulutuksen määrälliset indikaattorit

21 Ikäluokkien kehittyminen Ikäluokat maakunnittain vuonna 2020 Maakunta 7-vuotiaat 16-vuotiaat Uusimaa Itä-Uusimaa Varsinais-Suomi Satakunta Kanta-Häme Pirkanmaa Päijät-Häme Kymenlaakso Etelä-Karjala Etelä-Savo Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Keski-Suomi Etelä-Pohjanmaa Pohjanmaa Keski-Pohjanmaa Pohjois-Pohjanmaa Kainuu Lappi Yhteensä Lähde Tilastokeskus - Opetushallituksen oppilaitostietojärjestelmä OPTI vuotiaat keskimäärin vuotiaat keskimäärin vuotiaat vuotiaat > 60 vuotiaat 20 Koulutuksen määrälliset indikaattorit 2005 Opetushallitus