Hämeenlinnan kaupungin ja Hattulan kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelma 2015-2019 Laadittu 2.12.2014
1 Sisältö 1 Johdanto... 2 2 Ympäristöterveydenhuollon tavoitteet ja valvontasuunnitelma... 3 2.1 Ohjelmakauden 2015-2019 teema... 4 3 Hämeenlinnan kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö... 4 3.1 Toimialue (maantieteellinen)... 4 3.2 Ympäristöterveydenhuollon tehtävät... 4 3.2.1 Valvontaa ohjaava lainsäädäntö... 5 3.3 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen... 5 3.3.1 Henkilöstön pätevyys ja koulutus... 6 3.3.2 Delegoinnit... 7 3.3.3 Tarkastuksen sisältö ja tarkastukseen käytettävä aika... 7 3.3.4 Riskinarviointi ja tarkastustiheydet... 8 3.4 Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset... 8 3.5 Valvontatietojärjestelmä... 9 3.6 Viestintä... 9 3.7 Valvonnan kustannukset ja maksullisuus... 10 3.8 Erityistilanteisiin varautuminen ja epidemioiden selvittäminen... 10 3.9 Laboratoriot ja ulkopuoliset asiantuntijat... 11 3.10 Alueellinen yhteistyö ja ohjauskäynnit... 11 4 Kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi... 11 5 Toimialakohtaiset valvontasuunnitelmat... 12 5.1 Elintarvikevalvonta... 12 5.1.1 Ilmoitetut elintarvikehuoneistot... 12 5.1.2 Hyväksytyt elintarvikehuoneistot... 12 5.1.3 Kontaktimateriaalivalvonta... 12 5.1.4 Alkutuotanto... 13 5.1.5 Valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset... 13 5.1.6 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö... 13 5.1.7 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika... 14 5.1.8 Hallinnolliset pakkokeinot... 15 5.1.9 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen... 15 5.1.10 Seurantaohjelmat... 15 5.1.11 Elintarvikevalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit... 15 5.2 Terveydensuojelu... 16 5.2.1 Toimintaympäristön muutoksia... 17 5.2.2 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö... 18 5.2.3 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika... 18 5.2.4 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen... 18 5.2.5 Terveydensuojeluvalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit... 19 5.3 Tupakkavalvonta... 19 5.3.1 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö... 20 5.3.2 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika... 20 5.3.3 Tupakkalain valvonnan painopisteet ja valvontaprojektit... 20 5.3.4 Nikotiinivalmisteiden vähittäismyynnin valvonta... 21 5.4 Kuluttajaturvallisuusvalvonta... 21 5.4.1 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö... 21 5.4.2 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika... 21 5.4.3 Kuluttajaturvallisuusvalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit... 21 5.5 Eläinlääkintähuolto... 22 5.5.1 Valvonnan toimeenpano... 22 5.5.2 Eläinten hyvinvoinnin valvonta... 24 5.5.3 Eläinten lääkitsemisen valvonta... 24 5.5.4 Eläimistä saatavat sivutuotteet... 24 5.5.5 Eläinlääkäripalvelujen järjestäminen... 25 5.5.6 Seuranta, arviointi ja raportointi... 26 6 Liitteet... 28
2 1 Johdanto Ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköillä tulee olla toimintaa ohjaava valvontasuunnitelma, joka on valvontaviranomaisen hyväksymä. Lainsäädännön lisäksi suunnitelman laatimista ohjaavat valtakunnalliset valvontaohjelmat. Valvontaohjelmakausi on yleensä nelivuotinen, mutta poikkeuksellisesti ohjelmakausi 2015-2019 on viisivuotinen, jotta se saadaan yhtenäiseksi hallituskauden kanssa. Kunnan suunnitelmat laaditaan valtakunnallisen ohjelmakauden mukaisina. Tämä valvontasuunnitelma koostuu ympäristöterveydenhuollon yhteisestä osasta sekä viidestä toimialakohtaisesta kuvauksesta (elintarvikevalvonta, tupakkavalvonta, kuluttajaturvallisuusvalvonta, terveydensuojelu ja eläinlääkintähuolto) Suunnitelman rakenne on laadittu siten, että yhteisessä osassa kuvataan valvonnan yleiset periaatteet ja sitä päivitetään tarvittaessa, ja toimialakohtaisissa suunnitelmissa on yksityiskohtaisemmat kuvaukset valvonnasta, ja niitä päivitetään vuosittain. Suunnitelma viedään vuosittain lautakuntaan hyväksyttäväksi. Hyväksytty suunnitelma toimitetaan Etelä-Suomen aluehallintovirastolle kunkin kalenterivuoden loppuun mennessä. Terveydenhuoltolain (1326/2010) 21 :ssä on määritetty kunnan tehtäväksi ympäristöterveydenhuollon järjestäminen. Ympäristöterveydenhuolto jaetaan terveysvalvontaan ja eläinlääkintähuoltoon, ja ohjaavia keskusvirastoja ovat elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), turvallisuus- ja kemikaalivirasto (Tukes) ja sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira). Keskusvirastot laativat toimialakohtaiset valvontaohjelmat, jotka kunta ottaa huomioon omia suunnitelmia laatiessaan. Kunnan suunnitelmissa huomioidaan lisäksi ympäristöterveydenhuollon yhteinen valvontaohjelma sekä valvontasuunnitelmia ohjaava lainsäädäntö.
3 2 Ympäristöterveydenhuollon tavoitteet ja valvontasuunnitelma Ympäristöterveydenhuollon tehtävänä on yksilöön, väestöön ja elinympäristöön kohdistuva terveyden edistäminen sekä sairauksien ja tapaturmien ehkäisy. Hyvin toimivalla ympäristöterveydenhuollolla voidaan välttää/minimoida epidemioita ja vähentää huomattavasti terveydenhuollon kuormitusta ja sairauksien aiheuttamia poissaoloja työstä. Ympäristöterveydenhuollolla voidaan ehkäistä myös epidemioiden lisäksi monia kroonisia sairauksia, jos ongelmiin puututaan ajoissa (esim. sisäilmaongelmat). Ympäristöterveydenhuollon lainsäädännön tavoitteena on varmistaa kuntalaisille turvallinen elinympäristö, jossa ei ole terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä. Lainsäädännössä korostetaan toiminnanharjoittajien omaa vastuuta, mutta viranomaisvalvontaa tarvitaan toiminnan ja tuotteiden määräystenmukaisuuden varmistamiseksi, toimijoiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi, kuluttajansuojan turvaamiseksi sekä toimijoiden tuotantoedellytysten varmistamiseksi. Ympäristöterveydenhuollon erityislainsäädäntö sekä valtioneuvoston valvontasuunnitelma-asetus (665/2006) edellyttävät kuntia laatimaan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelman, jolla varmistetaan, että valvonta on laadukasta, säännöllistä ja terveyshaittoja ehkäisevää. Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) edellyttää kuntia laatimaan suunnitelman järjestämistään eläinlääkäripalveluista sekä eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvonnan järjestämisestä alueellaan. Tässä suunnitelmassa on otettu huomioon ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen valvontaohjelma, valvontaa ohjaavien keskusvirastojen toimialakohtaiset valvontaohjelmat sekä valvontasuunnitelma-asetuksen edellytykset. Suunnitelmaan sisältyy myös lääkelain soveltamisalaan kuuluva nikotiinikorvaustuotteiden myynnin valvonta. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) ei ole laatinut erillistä valvontaohjelmaa, vaan kunnissa nikotiinikorvaustuotteiden myyntiä valvotaan tupakan myynnin valvonnan yhteydessä. Tätä suunnitelmaa laadittaessa on lisäksi huomioitu vuonna 2012 Etelä- Suomen aluehallintoviraston elintarvikevalvontaan kohdistuneessa auditoinnissa havaitut poikkeamat. Aluehallintovirastot arvioivat kuntien suunnitelmat vähintään kerran ohjelmakauden aikana. Valtioneuvoston asetus kunnan ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmasta (Vna 665/2006) määrittää suunnitelman vähimmäissisällön. Suunnitelman tulee vähintään sisältää: 1. tarkastuksen sisältö 2. valvontakohteiden tai valvontakohdetyyppien tarkastustiheys 3. tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika 4. kunnan toimesta tapahtuva näytteenotto ja näytteiden tutkiminen 5. valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi Eläinlääkintähuollon suunnitelman tulee sisältää tiedot eläinlääkäripalvelun tuottamistavasta, saatavuudesta, laadusta ja mitoituksesta sekä valvontaan kuuluvista tarkastuksista, näytteenotoista ja muista toimenpiteistä. Palvelun mitoitusta suunniteltaessa on otettava huomioon yksityisten eläinlääkäripalveluiden tuottajien kunnan alueella tarjoamat palvelut. Kunnan suunnitelmassa olisi otettava huomioon valtakunnallisen ohjelman lisäksi alueellinen suunnitelma, mutta Etelä-Suomen aluehallintoviraston suunnitelmaa ei kunnan suunnitelmaa tehtäessä ollut vielä käytettävissä. Lisäksi tässä suunnitelmassa on kuvattu valvonnan suunnittelun ohjaamiseksi mm: valvonnan painopisteet valvontaprojektit voimavarat ja niiden jakautuminen toimialoittain laboratoriot, joihin valvonta tukeutuu valvonnasta perittävät maksut viestintäsuunnitelma koulutussuunnitelma sekä erityistilannesuunnitelma
4 Valvontasuunnitelman ja -ohjelmien lisäksi viranhaltijoilla on käytettävissään lukuisia valvontaa ohjaavia ohjeita keskusvirastojen internet- ja ekstranet-sivuistoilla, yksikön omassa toimintajärjestelmässä sekä kaupungin yhteisiä toimintaohjeita. 2.1 Ohjelmakauden 2015-2019 teema Ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valtakunnallisessa valvontaohjelmassa ohjelmakauden 2015-2019 teemaksi on valittu valvonnan vaikuttavuus, jota lähestytään eri tavoin. Valvonnan vaikuttavuutta pyritään edistämään toteuttamalla seuraavia tavoitteita: - valvontaresurssien riskiperusteinen ja tehokas kohdentaminen - valvonnan kustannusten tehokkaampi kattaminen valvontakohteilta perittävillä maksuilla - tietojärjestelmien kehittäminen ja hyödyntäminen - valvonnan yleisen näkyvyyden lisääminen kaikille kuntalaisille - aluehallintoviraston kuntiin tekemien arviointi- ja ohjauskäyntien käyttöönotto 3 Hämeenlinnan kaupungin ympäristöterveydenhuollon valvontayksikkö 3.1 Toimialue (maantieteellinen) Hämeenlinnan kaupunki ja Hattulan kunta muodostavat ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueen. Hattulan kunta ostaa ympäristöterveydenhuollon palvelut Hämeenlinnan kaupungilta. Kunnallisena valvontaviranomaisena toimii Hämeenlinnan kaupungin ympäristö- ja rakennuslautakunta, jonka päätöksentekoon Hattulan kunnan edustajat osallistuvat Hattulaa koskevissa asioissa. Valvontaa käytännössä suorittavat viranhaltijat ovat Hämeenlinnan kaupungin Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen viranomaispalvelujen palveluksessa. Yhteistoiminta-alueen asukasmäärä oli 31.8.2014 Väestörekisterikeskuksen mukaan Hämeenlinnan kaupungissa 67 865 henkilöä ja Hattulan kunnassa 9 743 henkilöä. Virka-ajan ulkopuolisessa eläinlääkäripäivystyksessä on yhteistoiminta-aluetta laajempi päivystysalue, johon kuuluvat Hämeenlinnan ja Hattulan lisäksi Hyvinkää, Riihimäki, Loppi, Hausjärvi ja Janakkala. 3.2 Ympäristöterveydenhuollon tehtävät Ympäristöterveydenhuollon valvontatehtävät jakautuvat suunnitelmalliseen ja ei-suunnitelmalliseen valvontaan. Suunnitelmallinen valvonta kuvataan tässä valvontasuunnitelmassa. Suunnitelmallista valvontaa ovat eri lakiperusteisiin perustuvat tarkastukset ja näytteenotot. Eläinlääkintähuollon tehtävät on kuvattu toimialakohtaisessa suunnitelmassa kappaleessa 5.5. Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi kunnallisella ympäristöterveydenhuollolla on lukuisa määrä muita tehtäviä, mm. ilmoitusten ja hakemusten käsittely ja niistä tehtävät päätökset toiminnanharjoittajien neuvonta ja ohjaus asumisterveysasiat (tarkastus ja mittaus) epidemioiden selvittäminen epäilyyn perustuva valvonta määräysten ja pakkokeinojen asettaminen lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi valvontasuunnitelmien laatiminen raportointi erityistilanteisiin varautuminen seurantaohjelmiin osallistuminen
5 lausuntojen antaminen muille viranomaisille toiminnan kehittäminen toimiminen asiantuntijana ja neuvojana asiakasyhteydenottoihin liittyvät tehtävät 3.2.1 Valvontaa ohjaava lainsäädäntö Valvontaa ohjaava lainsäädäntö koostuu toimialoittain yhdestä tai kahdesta laista ja lukuisista näiden nojalla annetuista asetuksista. Elintarvikevalvontaa ja terveydensuojelulain mukaista valvontaa ohjaavat lisäksi useat EU-säädökset. Tärkeimmät toimialoja koskevat säädökset: Elintarvikevalvonta o Elintarvikelaki (23/2006) o Elintarvikehygienia-asetus (EY) 852/2004 o Eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus (EY) 853/2004 o MMM:n asetus (1367/2011) ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta o MMM:n asetus (1369/2011) laitosten elintarvikehygieniasta Terveydensuojelu o Terveydensuojelulaki (763/1994) o Terveydensuojeluasetus (1280/1994) o Vesihuoltolaki (119/2001) o STM:n asetus (461/2000) talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista o STM:n asetus (401/2001) pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista o STM:n asetukset (177/2008) ja (354/2008) yleisten uimarantojen ja pienten yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta o STM:n asetus (315/2002) asetus uimahallien ja kylpylöiden allasvesien laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista Tupakkavalvonta o Tupakkalaki (693/1976) o Asetus toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi (225/1977) Nikotiinikorvaustuotteiden myynnin valvonta o Lääkelaki (395/1987) Kuluttajaturvallisuusvalvonta o Kuluttajaturvallisuuslaki (920/2011) Eläinlääkintähuolto o Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) o Eläintautilaki (441/2013) o Eläinsuojelulaki (247/1996) o Laki eläinten lääkitsemisestä (387/2014) Toimialoja koskevat erityissäädökset löytyvät keskusvirastojen verkkosivuilta sekä valvontaohjeista. Toiminnassa tulee huomioida myös Hämeenlinnan kaupunkia ja Hattulan kuntaa koskevat elintarvikemääräykset sekä terveydensuojelujärjestys. 3.3 Valvonnan voimavarat ja niiden jakautuminen Valvontayksikössä valvontatehtäviä suorittaa yhdeksän ympäristö- ja/tai terveystarkastajaa. Yhden tarkastajan työpanoksesta puolet on varattu ympäristönsuojelutehtäviin ja kaksi tarkastajaa tekee osittaista työaikaa (30 h/vko). Eläinlääkintähuollossa työskentelee yksi virkaeläinlääkäri, johtava kunnan eläinlääkäri ja kolme kunnaneläinlääkäriä eli yhteensä viisi eläinlääkäriä. Virkaeläinlääkäri ei tee praktiikkaa, vaan hoitaa pääasiallisesti eläinsuojelutehtäviä, ja myös eläinperäisten tuotteiden alkutuotannon valvon-
6 taa. Näin on huomioitu esteellisyysnäkökohdat. Ympäristöjohtajan ja palvelusihteerin työpanokset on kohdennettu hallinnollisiin tehtäviin. Taulukon 1 resurssien jakautumisessa on huomioitu viranhaltijoiden muut tehtävät ja jo tiedossa olevat osa-aikaisuudet. Osa-aikaisuuksiin ei ole mahdollista saada sijaisia. Taulukko 1. Käytettävissä olevien kokonaisresurssien jakautuminen käytettävissä olevat resurssit (htv) toimialoittain Elintarvikevalvonta 4,1 Terveydensuojelu 3,5 Tupakkalain ja lääkelain mukainen 0,3 valvonta Kuluttajaturvallisuus 0,3 Eläinlääkintähuolto 4,9 Hallinnolliset tehtävät 0,5 Yhteensä 13,6 Käytettävissä olevista resursseista merkittävä osa kuluu muuhun kuin suunnitelmalliseen valvontaan. Eläinlääkäreiden vastuualueet ja työnjako on kuvattu tarkemmin taulukossa 2. Resurssit ovat jakautuneet eläinlääkintähuoltoon (4,9 htv) ja elintarvikevalvontaan (0,1 htv). Taulukko 2. Eläinlääkäreiden vastuualueet ja työnjako Virka Vastuualue Työnjako Johtava kunnaneläinlääkäri Lammin ja Tuuloksen kaupunginosat praktikko, eläinsuojelutehtävät, valmiuseläinlääkäri Kunnaneläinlääkäri Hauhon kaupunginosa praktikko Kunnaneläinlääkäri Hattula, Kanta- praktikko Hämeenlinna, Kalvolan ja Rengon kaupunginosat Kunnaneläinlääkäri Hattula, Kanta- praktikko Hämeenlinna, Kalvolan ja Rengon kaupunginosat Virkaeläinlääkäri koko Hämeenlinna ja Hattula eläinperäisten elintarvikkeiden alkutuotanto, eläinsuojelutehtävät, valmiuseläinlääkäri Lisäksi ympäristöterveydenhuolto käyttää tukipalveluita mm. puhtaanapitoon ja tietotekniikkapalveluihin. 3.3.1 Henkilöstön pätevyys ja koulutus Ympäristöterveydenhuollon henkilöstö täyttää lainsäädännössä asetetut pätevyysvaatimukset. Terveystarkastajat täyttävät elintarvikelaissa ja terveydensuojelulaissa säädetyt pätevyysvaatimukset. Kunnaneläinlääkärin ja virkaeläinlääkärin tehtäviin voidaan valita vain henkilö, joka on Suomessa laillistettu eläinlääkäri. Sijaisena voidaan käyttää opintojen loppuvaiheessa olevaa opiskelijaa, jolla on maa- ja metsätalousministeriön myöntämä määräaikainen praktiikkaoikeus. Pätevyys ja praktiikkaoikeus tarkistetaan aina rekrytoinnin yhteydessä alkuperäisistä todistuksista. Eläinlääkärille säädösten mukaan kuuluvia tehtäviä eivät tee muut kuin edellä mainitun pätevyyden omaavat henkilöt. Kunnaneläinlääkärit luovuttavat lääkkeet ja tekevät kaikki hoitotoimenpiteet. Valvontatehtäviä ei suorita henkilö, joka on kyseiseen valvontakohteeseen kiinteässä asiakassuhteessa. Jos tällainen valvontatehtävä tulee, se siirretään tehtäväksi toiselle kunnaneläinlääkärille. Kiireelliset eläintauti- ja eläinsuojelutehtävät kuuluvat kaikille kunnaneläinlääkäreille.
7 Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueesta (410/2009) edellyttää, että kunnalla tai yhteistoiminta-alueella on käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta vastaavat henkilöstöresurssit tarkoituksen mukaisen työnjaon järjestämiseksi ja erikoistumisen mahdollistamiseksi. Valvontayksikön kokonaisresurssit ovat yhteensä 13,7 henkilötyövuotta, joten yksikön koko täyttää lain vaatimukset, ja erikoistumista on ollut mahdollista toteuttaa. Tarkastajista osa tekee ainoastaan elintarvike- ja tupakkalain mukaisia valvontatehtäviä, osa on erikoistunut terveydensuojelulain mukaisiin tehtäviin ja asunnon tarkastuksiin, ja osa tarkastajista suorittaa useampien ympäristöterveydenhuollon lakien mukaisia valvontatehtäviä. Yksi tarkastaja työskentelee puoliksi ympäristönsuojelutehtävissä. Työnjaon mukaisen erikoistumisen vahvistamiseksi tarkastajat ovat saaneet koulutusta mm. seuraaviin erityisosaamisalueisiin: kontaktimateriaalivalvonta epidemiaselvitykset varautumissuunnittelu kuluttajaturvallisuusvalvonta asunnontarkastukset pakkausmerkinnät ja lisäaineet talous- ja uimavesien valvonta Ammattitaidon ylläpitämiseksi ja erityisosaamisen vahvistamiseksi jokaiselle viranhaltijalle laaditaan vuosittain koulutussuunnitelmat. Viranhaltijat pyrkivät valitsemaan yleistä ammattitaitoa ylläpitävien koulutusten lisäksi omaa erikoistumisalaa käsitteleviä koulutuksia tarjonnan mukaan. Valmiuseläinlääkärit osallistuvat aluehallintoviraston määrääminä eläintautivalmiuskoulutukseen vähintään yhtenä päivänä vuodessa. Terveydenhuoltotyön täydennyskoulutus on osa eläinlääkäreiden pakollista ammatillista täydennyskoulutusta. Henkilöstön vuosittainen koulutuspäivä lukumäärä on keskimäärin 5/htv. Koulutuspäiviä saattaa kertyä enemmän, jos valvonnassa tai tietojärjestelmissä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Suuri osa terveystarkastajien koulutuksista on maksuttomia. 3.3.2 Delegoinnit Ympäristöterveydenhuollon viranhaltijoille on delegoitu toimivaltaa Hämeenlinnan kaupungin yhdyskuntaja ympäristöpalvelujen toimintasäännön mukaisesti. Toimintasääntö löytyy Hämeenlinnan kaupungin verkkosivuilta. 3.3.3 Tarkastuksen sisältö ja tarkastukseen käytettävä aika Ympäristöterveydenhuoltoon liittyvän valvonnan toimeenpanossa tarkastustoiminta on oleellinen osa kohteen tai toiminnan vaatimustenmukaisuuden selvittämistä. Tarkastus voi kohdistua tiloihin, toimintatapoihin kuten omavalvontaan, verkkokauppaan, olosuhteisiin, asiakirjoihin ja tuotteisiin. Yksittäinen tarkastus voi käsittää koko kohteen tarkastuksen tai vain jonkin osa-alueen tarkastuksen. Tarkastukseen liittyy tavallisesti aistinvaraista tarkastelua ja arviointia sekä mahdollisesti mittauksia ja näytteenottoa. Ympäristöterveydenhuollon tarkastuksen yleisestä kulusta on ohje yksikön toimintajärjestelmässä. Keskusvirastot ovat ohjeistaneet kohdetyypeittäin kunkin toimialan tarkastusten sisällöt. Tarkastusten sisällöt ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävät ajat valvontakohdetyypeittäin on kuvattu tarkemmin toimialakohtaisissa suunnitelmissa. Tarkastuksesta laaditaan aina tarkastuskertomus. Pelkkä näytteenottokäynti ei ole tarkastus. Yksi tarkastuskäynti voi sisältää eri ympäristöterveydenhuollon lakien mukaista valvontaa. Tarkastuskertomuksessa esitetään, minkä säännösten mukaan tarkastus on tehty. Tarkastusaikaan katsotaan kuuluvaksi varsinaisen kohteessa tehdyn tarkastuksen lisäksi tarkastukseen valmistautuminen sekä tarkastuskertomuksen laatiminen. Tarkastusaikaan vaikuttavat kohteen koko ja tarkastuksen sisällön laajuus. Matkoihin käytettyä aikaa ei lasketa tarkastusaikaan, mutta se on huomioitu työsuunnitelmia laadittaessa. Matkoista aiheutuvat kustannukset on huomioitu ympäristöterveydenhuollon tuntitaksassa. Mikäli tarkastuksella todetaan puutteita toiminnassa tai olosuhteissa, toimijalle annetaan haitan estämiseksi ja tilanteen korjaamiseksi tarpeelliset ohjeet, toimenpidekehotukset tai -määräykset. Annettujen toimenpiteiden noudattamisen varmistamiseksi tehdään yleensä uusintatarkastus.
8 Kotirauhan piiriin kuuluvien kohteiden valvonta poikkeaa toimialasta riippuen. Sekä elintarvike- että terveydensuojelulain mukaisista kohteista tehdään ilmoitus valvontaviranomaiselle, vaikka toimintaa harjoitettaisiin kotirauhan piiriin kuuluvissa tiloissa. Terveydensuojelulain mukaisissa kohteissa näihin ei kuitenkaan kohdisteta suunnitelmallista valvontaa, ja tarkastuksen voi terveyshaittaepäilytilanteessa tehdä vain asukkaan luvalla. Epäiltäessä vakavaa terveyshaittaa, voidaan tarkastus tehdä ilman asukkaan suostumusta. Tarkastuksen suorittamiseen tulee tällöin olla kunnan terveydensuojeluviranomaisen kirjallinen määräys (terveydensuojelulaki 46 ). Yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen toimintasäännön mukaan määräys on delegoitu ympäristöjohtajalle. Kotirauhan piiriin kuuluvat elintarvikehuoneistot sen sijaan kuuluvat säännöllisen valvonnan piiriin, mutta tiloihin ei tehdä tarkastusta, vaan tarkastus pitää sisällään omavalvontasuunnitelman ja siihen liittyvien kirjausten tarkastuksen. Kotiin voi mennä tarkastukselle ainoastaan, jos on perusteltua syytä epäillä elintarvikemääräyksiä rikotun tai rikottavan laissa rangaistavaksi säädetyllä tavalla. Hallinnolliset pakkokeinot ovat tarkastukseen nähden etusijalla elintarvikemääräysten vastaisen toiminnan estämiseksi. Jos tiloihin on erillinen sisäänkäynti ja tilat on rajattu asuintilojen ulkopuolelle, ei niiden katsota kuuluvan kotirauhan piiriin. 3.3.4 Riskinarviointi ja tarkastustiheydet Valvonnan vaikuttavuutta edistetään valvonnan riskiperusteisella kohdentamisella. Valvontaa suunnataan sellaisiin kohteisiin, joissa riski on suurin, huomioiden toiminnan laatu ja laajuus, vaaralle mahdollisesti altistuvien kuluttajien määrä sekä vaaran vakavuus ja toteutumisen todennäköisyys. Keskusvirastot ovat määrittäneet riskinarviointiin perustuvat kohdetyyppikohtaiset ohjeelliset tarkastusmäärät. Toimialakohtaiset riskiluokitukset eivät ole keskenään vertailukelpoisia, mutta valvonnan resursseja on kohdennettu eri sektoreille huomioiden kunkin toimialan kokonaisriski kuluttajille. Valvontaa keskitetään asiakaskunnaltaan suuriin ja laadultaan riskialttiisiin kohteisiin sekä ohjelmakauden painopisteiden mukaisiin kohteisiin. Toimialakohtaisissa suunnitelmissa esitetään Hämeenlinnan ja Hattulan valvontakohteiden lukumäärät valvontakohdetyypeittäin 1) kuti- ja yhti-luokitusten mukaisesti, keskusvirastojen ohjeelliset / kohdekohtaisiin riskinarviointeihin perustuvat tarkastusmäärät ja valvontayksikön resurssien mukaan suunnitellut tarkastusmäärät. Valvonnan resurssit eivät riitä keskusvirastojen ohjeellisten tarkastusmäärien perusteella tehtyyn riskinarvioinnin mukaiseen valvontaan, vaan toimintaa joudutaan priorisoimaan. Tarkastajat laativat seuraavalle vuodelle omat henkilökohtaiset tarkastussuunnitelmat, joihin kirjataan suunnitellut tarkastuskohteet ja alustava tarkastuskuukausi. Tarkastussuunnitelmat saatetaan tiedoksi myös ympäristöjohtajalle. Tarkastajat seuraavat omien suunnitelmien toteutumista henkilökohtaisesta suunnitelmasta. Riskinarviointia on tehty kohdekohtaisesti ja kohdetyyppikohtaisesti. Riskinarviointiin perustuvat tarkastusmäärät on laskettu kertomalla kohteiden lukumäärä suositellulla tarkastustiheydellä. Yksittäisissä kohderyhmissä suunnitellut tarkastukset saattavat ylittää riskinarviointiin perustuvat tarkastusmäärät, jos näiden kohderyhmien valvonta on ollut edellisinä vuosina vähäisempää. Riskinarvioinnin mukaisten, täsmällisten tarkastusmäärien laskeminen ei olisi tarkoituksenmukaista käytettävissä olevasta tietojärjestelmästä poimittavien tietojen perusteella. Tarkastajat seuraavat omien kohteidensa tarkastusajankohtia Tarkastaja-ohjelmasta tai omilla seurantakäytännöillä. 1) Keskusvirastojen luokittelujärjestelmä. Kuti-luokittelu on elintarvikevalvontakohteille ja yhti-luokittelu muille ympäristöterveydenhuollon valvontakohteille. 3.4 Hallinnolliset pakkokeinot ja seuraamukset Kunnan valvontaviranomaisella on oikeus käyttää määräyksiä, kieltoja ja muita hallinnollisia pakkokeinoja, mikäli ne ovat välttämättömiä toiminnassa havaittujen terveyshaittaa tai -vaaraa aiheuttavien epäkohtien poistamiseksi. Kunnan ympäristöterveydenhuollon käytettävissä olevat pakkokeinot on kuvattu kunkin toimialan laissa (terveydensuojelu, tupakka, kuluttajaturvallisuus ja elintarvike). Yksikön toimintajärjestelmässä on yleinen ohje terveydensuojeluviranomaiselle pakkokeinojen käyttöön. Elintarvikevalvonnan toimialakohtaisessa osassa on käsitelty tarkemmin elintarvikelain mukaisten hallinnollisten pakkokeinojen käyttö.
9 Pakkokeinojen käyttöä on delegoitu viranhaltijoille Hämeenlinnan kaupungin yhdyskunta- ja ympäristöpalvelujen toimintasäännön mukaisesti (delegoinnit, kohta 3.3.2). 3.5 Valvontatietojärjestelmä Valvontatietojärjestelmänä käytetään Digia Oyj:n Tarkastaja-ohjelmaa. Terveysvalvonnan valvontakohteet syötetään järjestelmään ilmoitusten ja hakemusten perusteella valvontayksikön toimintajärjestelmästä löytyvien kuti- ja yhti-ohjeiden mukaisesti. Lisäksi ei-suunnitelmallisen valvonnan kohteita voidaan perustaa esim. valitusten perusteella. Tarkastaja-ohjelmaan on laadittu oma käyttöohje, joka löytyy ympäristöterveydenhuollon toimintajärjestelmästä. Tarkastukset ja muut järjestelmään syötetyt valvontatiedot siirtyvät keskitettyyn valvontatietojärjestelmään keskusvirastojen raportointi- ja seurantatarpeisiin. Tavoitteena on, että manuaalisesta raportoinnista voitaisiin kokonaan luopua. Näytetulosten raportointimahdollisuutta keskitetyn tietojärjestelmän kautta ollaan kehittämässä. Valtakunnallisena tavoitteena on, että näytetulosten keskitetty tiedonkeruu otetaan käyttöön vuoden 2016 alusta. Myös alkutuotantopaikat ovat vielä keskitetyn tiedonkeruun ulkopuolella. Maidontuotantotilat on pyritty tallentamaan Tarkastaja-ohjelmaan. Muiden alkutuotantopaikkojen tallentaminen ei ole ollut järjestelmällistä, koska Evira on kehittämässä tätä järjestelmää. Kohde- ja valvontatietoja käytetään myös yksikön omiin raportointitarpeisiin sekä valvonnan suunnitteluun. Lisäksi Tarkastaja-ohjelmaan syötetään paljon sellaista valvonnassa kertyvää tietoa, jota ei kerätä keskitettyyn tietojärjestelmään, esim. asiakasyhteydenotot. Keskusvirastojen raportointivaatimukset ovat aiheuttaneet jatkuvasti muutostarpeita tietojärjestelmään ja kirjausmenettelyihin, mikä on lisännyt tietojärjestelmiin liittyvää koulutustarvetta sekä aiheuttanut huomattavia päivityskustannuksia. Vuositasolla Tarkastaja-ohjelman ylläpito- ja kehittämiskulut ovat vähintään 8000. Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta vuonna 2013 tehtiin ympäristöterveydenhuollon tietojenkeruujärjestelmän kehittämisselvitys. Selvityksessä esitetyn hanke-ehdotuksen mukaan ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköillä voisi olla käytössään yhteinen käyttöliittymä vuoden 2017 alusta. Hankkeen toimeenpano tulisi aiheuttamaan valvontakaudella mittavia vaikutuksia valvontayksikön toimintaan. Valvontatietojärjestelmän lisäksi ympäristöterveydenhuollossa käytetään tavanomaisia Hämeenlinnan kaupungin henkilöstö- ja taloushallinnon ohjelmistoja. Eläinlääkintähuollossa käytetään kunnan- ja virkaeläinlääkärin työssä tarpeellisia valtakunnallisia rekistereitä, joihin käyttöoikeuksia haetaan ns. Pääsynhallinnan kautta. Kaikki viranomaisvalvonnan toimet dokumentoidaan Tarkastaja-ohjelmaan, josta voidaan tulostaa tarvittavat suoriteraportit valitulta ajanjaksolta. Kanta-Hämeenlinnan eläinlääkärivastaanotolla on käytössä kaupungin omistama KuusiVet-ohjelma. Sen lisäksi praktikoilla on omia ohjelmia (Provet, Viljo). 3.6 Viestintä Tehokkaalla viestinnällä pyritään parantamaan valvonnan läpinäkyvyyttä. Valvontayksikkö tiedottaa verkkosivuillaan ympäristöterveydenhuoltoa koskevista ajankohtaisista asioista. Normaaliajan viestintä on kuvattu viranomaispalveluille laaditussa viestintäsuunnitelmassa. Viestintäsuunnitelma sisältää myös eri viranomais- ja yhteistyötahojen välisen viestinnän. Valvontayksikön omista valvontaprojekteista julkaistaan projektiyhteenvedot ympäristöterveydenhuollon verkkosivuilla. Ympäristöterveydenhuollon toimintaa kuvataan vuosittain laadittavassa viranomaispalveluiden toimintakertomuksessa, johon on koottu merkittävimmät valvontaa koskevat asiat. Toimintakertomus julkaistaan Hämeenlinnan kaupungin verkkosivuilla. Erilaisia kriisitilanteita varten Hämeenlinnan kaupunki on laatinut erillisen, kaikkia toimialaoja koskevan kriisiviestintäsuunnitelman, joka löytyy kaupungin sisäisiltä internetsivuilta (Kehränet). Viranomaispalveluiden varautumissuunnitelmassa on kuvaus kriisiviestinnästä, ja lisäksi ympäristöterveydenhuollolla on omia tarkennettuja viestintäohjeita esimerkiksi elintarvike- ja talousvesivälitteisten epidemioiden varalle. Eläintautitilanteessa viestinnästä vastaa ensisijassa aluehallintovirasto.
3.7 Valvonnan kustannukset ja maksullisuus 10 Toimijoilta peritään suunnitelman mukaisesta valvonnasta ympäristöterveydenhuollon maksutaksan mukainen maksu. Maksu perustuu pääsääntöisesti käytettyyn työaikaan lukuun ottamatta tupakan vähittäismyynnin ja nikotiinivalmisteiden myynnin valvontaa, joista peritään vuosimaksu. Suunnitelmalliseen valvontaan luetaan ennalta suunniteltujen tarkastusten lisäksi ennalta suunniteltujen tarkastusten uusintatarkastukset sekä valvontasuunnitelmaan sisältyvät projektitarkastukset. Suunnitelmallista valvontaa ovat myös uusien valvontakohteiden ensimmäiset tarkastukset. Suunnitelmallisen valvonnan lisäksi myös muista toimenpiteistä voidaan periä maksu. Tällaisia ovat esimerkiksi hakemusten ja ilmoitusten käsittely, suunnitelman mukainen näytteenotto sekä määräysten tai kehotusten noudattamisen varmistamiseksi tehtävä valvonta. Vuositasolla valvontamaksuilla on katettu noin 15 % valvonnan kustannuksista. Rakennepoliittisen ohjelman tavoitteena on parantaa viranomaistoiminnan rahoittamista valvontamaksuilla. Maksujen perimisen tehostamiseksi ympäristöterveydenhuollon maksullisuuteen valmistellaan lainsäädäntömuutoksia, jotka tullevat voimaan suunnitelmakaudella. Kunnan valvontaviranomaisella on paljon myös sellaisia tehtäviä, joista ei voida periä maksua. Maksullisuuden periaatteena on, että valvonnasta perittävät maksut eivät saa ylittää todellisia kustannuksia, joten maksuilla ei voida kattaa koko ympäristöterveydenhuollon kustannuksia. Maksut ja maksuperusteet on esitetty Hämeenlinnan kaupungin ympäristöterveydenhuollon maksutaksassa. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt taksan 10.10.2011 ja ympäristö- ja rakennuslautakunta on hyväksynyt siihen tehdyt tekniset muutokset 12.12.2012 ja 18.11.2014. Eläinlääkintähuollon maksuista on säädetty erikseen. Kanta-Hämeenlinnassa on lautakunnan hyväksymät eläinlääkärivastaanoton klinikkamaksut. Tuuloksen vastaanotolla ei peritä klinikkamaksua. Maksullinen päivystyspuhelin on otettu käyttöön 1.9.2011. 3.8 Erityistilanteisiin varautuminen ja epidemioiden selvittäminen Ympäristöterveydenhuollon eri lait velvoittavat valvontayksiköitä laatimaan erityistilanteisiin varautumista koskevan suunnitelman. Hämeenlinnan kaupungin viranomaispalveluille on laadittu varautumissuunnitelma, joka sisältää ympäristöterveydenhuollon erityistilanteet. Varautumissuunnitelma ja muu varautumiseen liittyvä materiaali on tallennettu Kehränettiin. Talousarviossa ei ole erikseen varattu määrärahoja erityistilanteita varten, mutta tarvittaessa tutkimusten aiheuttamat kustannukset pystytään kattamaan. Valtioneuvoston asetus elintarvikkeiden ja veden välityksellä leviävien epidemioiden selvittämisestä (1365/2011) säätää epidemioiden selvittämisestä. Valvontayksikön varautumissuunnitelmassa on kuvattu toiminta elintarvike- ja vesivälitteisissä epidemiatilanteissa. Epidemiatilanteita varten on laadittu runsaasti yksityiskohtaista ohjeistusta, jotka on tallennettu toimintajärjestelmään omalle sivustolle (Elintarvikeja vesivälitteiset epidemiat). Sivustolla on myös Eviran ohje (1028/1) terveysvaaratilanteisiin, missä on kuvattu myös toiminta takaisinvetotilanteessa. Yhteistoiminta-alueelle on perustettu epidemiaselvitystyöryhmä, jonka kokoonpano, vastuut ja yhteystiedot löytyvät toimintajärjestelmästä. Elintarvike-, talousvesi- ja uimavesivälitteisistä epidemioista tehdään ilmoitus Eviran ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhteiseen ruokamyrkytysepidemiarekisteritietojärjestelmään (RYMY). Jokaisesta epidemiailmoituksesta laaditaan selvitystyön päätyttyä rymy-järjestelmään selvitysilmoitus kolmen kuukauden kuluessa epidemiasta. Talousvesivälitteisten epidemioiden selvittelyssä tehdään yhteistyötä sen vesilaitoksen kanssa, jonka alueella epidemiaepäily on havaittu. Toiminta on ohjeistettu ja se löytyy Kehränetistä terveysvalvonnan sivuilta. Terveydensuojelulain mukaisen valvonnan painopisteenä on kunnan vesihuollon erityistilannesuunnitelman laatiminen, mikä on osa terveydensuojelun valmiussuunnitelmaa. Alueellinen yhteistyöryhmä laatii erityistilannesuunnitelman rungon, jota valvontayksiköt käyttävät omien suunnitelmiensa laatimisessa. Suunnitelman laatiminen aloitetaan vuoden 2015 aikana. Kaikki ajantasainen varautumissuunnitteluun liittyvä materiaali on tulostettuna sähkökatkosten, tietojärjestelmä- ym. häiriöiden varalle. Eläinlääkintähuollon erityistilannevalmius on selostettu kappaleessa 5.5.1.3.
3.9 Laboratoriot ja ulkopuoliset asiantuntijat 11 Elintarvikelaki, terveydensuojelulaki ja tupakkalaki edellyttävät, että valvonta tukeutuu hyväksyttyihin laboratorioihin. Hämeenlinnan kaupungin ympäristöterveydenhuolto käyttää valvonnassaan Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen (Kvvy) laboratoriota, jonka Evira on hyväksynyt elintarvikelain ja terveydensuojelulain mukaiseksi laboratorioksi. Eviran nettisivuilla on lista hyväksytyistä laboratorioista. Valvontayksiköllä on laboratorion yhteystiedot, mistä henkilökunta on tavoitettavissa myös virka-ajan ulkopuolella, ja tarvittaessa kiireelliset laboratoriopalvelut ovat saatavilla myös päivystysluontoisesti. Erityistilanteisiin liittyviä käytäntöjä laboratoriopalveluissa tullaan tarkentamaan kunnan talousveden erityistilannesuunnitelmassa. Valvontayksikkö ei ole käyttänyt valvonnassaan ulkopuolisia asiantuntijoita. Sisäilmaselvityksissä kiinteistöstä vastaava taho pääsääntöisesti teettää tarvittavat tutkimukset. Jos ulkopuolisia asiantuntijoita tullaan käyttämään, asiantuntijan valinnassa huomioidaan vaatimukset, jotka on esitetty toimialakohtaisissa valvontaohjelmissa. 3.10 Alueellinen yhteistyö ja ohjauskäynnit Valvontayksikkö osallistuu alueelliseen yhteistyöhön muiden Kanta- ja Päijät-Hämeen valvontayksiköiden kanssa. Yhteistyöpalavereja pidetään valvontayksiköiden johtajien kesken säännöllisesti, ja niissä kehitetään yhtenäisiä valvontakäytäntöjä ja sovitaan alueellisista valvontaprojekteista. Valvontaprojekteja voidaan järjestää yhteistyöalueella enemmän kuin yksittäisissä valvontayksiköissä, ja projekteilla saadaan kerättyä luotettavampaa tietoa, kun ne voidaan toteuttaa laajemmalla alueella ja suuremmalla aineistolla. Keskusvirastoista Eviran toimialueella on toteutettu Eviran ohjaamia ja aluehallintovirastojen (AVI) toteuttamia auditointikäyntejä kunnallisiin valvontayksiköihin. Auditoinneilla selvitetään kunnan toimintaa, sen lainmukaisuutta ja tehokkuutta. Auditoinneilla pyritään löytämään hyviä käytäntöjä ja yhtenäistämään valvontaa valtakunnallisesti. Etelä-Suomen AVI teki elintarvikevalvontaan auditoinnin lokakuussa 2012. Auditoinnilla havaittujen poikkeamien korjaamisesta annettiin selvitys ympäristö- ja rakennuslautakunnalle. Aluehallintovirastojen suorittamia auditointikäyntejä ollaan kehittämässä ohjaus- ja neuvontakäynneiksi, ja niitä tullaan laajentamaan myös terveydensuojelu- ja tupakkavalvonnan ohjaukseen ohjelmakaudella 2015-2019. Tavoitteena on laajentaa käynnit koskemaan myös kuntien järjestämää eläinten terveyden ja hyvinvoinnin valvontaa sekä eläinlääkäripalveluiden toimeenpanoa. 4 Kunnan valvontasuunnitelman toteutumisen arviointi Valvontasuunnitelman toteutuminen arvioidaan vuosittain. Arvioinnissa esitetään mm. tarkastusten määrä valvontakohdetyypeittäin, tarkastusten kattavuus, näytteiden määrä valvontakohdetyypeittäin sekä valvonnasta saatujen tulojen kohdentuminen. Arviointi sisältää myös tilaston eläinlääkäripalvelujen käytöstä. Ympäristö- ja rakennuslautakunta hyväksyy arvioinnista laaditun raportin ja hyväksytty raportti lähetetään Etelä-Suomen aluehallintovirastoon seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. Suunnitelman toteutumisen arviointia on ohjeistettu ympäristöterveydenhuollon yhteisessä valtakunnallisessa ohjelmassa taulukossa 2. Toteutumisen arvioinnissa huomioidaan myös toimialakohtaisten ohjelmien arviointiohjeistus. Valvontasuunnitelman toteutumisen arviointia hyödynnetään paikallisen ympäristöterveydenhuollon valvonnan ja eläinlääkäripalvelujen kehittämisessä, valvonnan toimivuuden varmistamisessa ja uusien suunnitelmien laadinnassa. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa arvioinnissa voitaisiin käyttää hyväksi myös jostakin valtionhallinnan tiedonkeruujärjestelmästä saatavaa raporttia, jonka avulla oman yksikön toimintaa voitaisiin verrata muihin valvontayksiköihin. Valvontasuunnitelmaa hyväksyttäessä ja sen toteutumista arvioitaessa valvonnasta vastaavassa toimielimessä on syytä käydä keskustelua resursseista ja teoreettisesta valvontatarpeesta sekä valvonnan kohdistamisesta. Hämeenlinnassa ja Hattulassa kunnan ympäristöterveydenhuollosta vastaava toimielin on Hämeenlinnan ympäristö- ja rakennuslautakunta.
5 Toimialakohtaiset valvontasuunnitelmat 12 5.1 Elintarvikevalvonta Kunnan elintarvikevalvontasuunnitelman laatimista ohjaa lainsäädännön lisäksi Eviran laatima elintarvikevalvontaohjelma, joka on edellisestä kaudesta poiketen sisällytetty osaksi 1) Elintarvikeketjun monivuotista kansallista valvontasuunnitelmaa (VASU). Kunnan elintarvikevalvontasuunnitelma on laadittu siten, että valvonta on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten mukaista, ehkäisee terveysvaaroja ja suojaa kuluttajaa taloudellisilta tappioilta. Elintarvikevalvontasuunnitelma sisältää ilmoitettujen ja hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen toiminnan säännöllisen valvonnan, kontaktimateriaalivalvonnan sekä alkutuotantopaikkojen valvonnan. Evira ohjaa kunnallista elintarvikevalvontaa. Evira on laatinut lukuisia ohjeita kunnallisten viranhaltijoiden työn ohjaamiseksi. Ohjeet ovat Eviran verkkosivuilla. Näiden lisäksi on viranomaiskäyttöön laadittuja malliasiakirjoja ja muuta valvontaa ohjaavaa aineistoa Eviran ekstranetissä (Eviranet). Valvontayksikön omat ohjeet mm. ilmoitusten ja hakemusten käsittelystä on tallennettu yksikön toimintajärjestelmään. Toimintajärjestelmään on tallennettu myös kattavasti muuta valvontaa ohjaavaa materiaalia, mm. Eviran tulkintoja lainsäädännön soveltamisesta. 1) Tätä suunnitelmaa laadittaessa VASU:sta on ollut käytettävissä luonnos, ja siksi sitä ei ole kaikilta osin huomioitu tässä suunnitelmassa. 5.1.1 Ilmoitetut elintarvikehuoneistot Ilmoitettuja elintarvikehuoneistoja ovat muut paitsi eläinperäisiä elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsittelevät huoneistot (laitokset). Ilmoitetut elintarvikehuoneistot kuuluvat nykyisen riskiluokituksen mukaan säännöllisen valvonnan piiriin. Poikkeuksena ovat ruoka-aputoimijat, joilta edellytetään elintarvikehuoneistoilmoitusta, mutta näihin kohteisiin ei tehdä säännöllistä valvontaa. Ilmoitettuihin elintarvikehuoneistoihin tehdään tarkastus ennen toiminnan aloittamista ainoastaan silloin, kun ilmoituksen perusteella on syytä epäillä, että elintarviketurvallisuus saattaa vaarantua. Tällainen tarkastus ei ole valvontasuunnitelman mukainen tarkastus. Toimijan on ilmoitettava valvontaviranomaiselle toiminnan keskeyttämisestä, lopettamisesta, toiminnan olennaisesta muutoksesta sekä toiminnan harjoittajan muutoksesta. 5.1.2 Hyväksytyt elintarvikehuoneistot Eläinperäisiä elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä käsittelevät huoneistot hyväksytään laitoksiksi. Hakemus tulee toimittaa viranomaiselle viimeistään 60 vrk ennen toiminnan arvioitua aloitusajankohtaa. Saatuaan hakemuksen ja liitteinä kaikki asian ratkaisemiseksi tarvittavat asiakirjat, viranomainen lähettää toimijalle palvelulain (1166/2009) mukaisen saapumistodistuksen, mikäli asian käsittely kestää enemmän kuin 10 päivää. Saapumistodistuksessa ilmoitetaan hakemuksen arvioitu käsittelyaika. Saapumistodistukseen on valmis mallipohja yksikön toimintajärjestelmässä. Saapumistodistuksen voi lähettää sähköpostitse. Laitoksen hyväksyminen tehdään Eviran ohjeen 16033/2 Laitoksen hyväksyminen mukaisesti. Hyväksymiskäsittelyyn kuuluu aina hakemuksen vastaanottamisen jälkeen tehtävä hyväksymistarkastus, joka on suunnitelman ulkopuolinen tarkastus. Hyväksymisestä tehdään päätös. Päätöksen liitteenä toimitetaan kopiot hakemusasiakirjoista. Toimintaa hyväksytyssä elintarvikehuoneistossa ei voida aloittaa ennen hyväksymispäätöstä. 5.1.3 Kontaktimateriaalivalvonta Kontaktimateriaaleilla tarkoitetaan elintarvikkeen kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja, mm. pakkausmateriaaleja, työvälineitä ja laitteita. Kontaktimateriaalialan toimijoita ovat valmistajat, maahantuojat ja markkinoijat. Kontaktimateriaalivalvontaa suoritetaan myös elintarvikehuoneistoissa osana suunnitelmallista valvontaa.
13 Kontaktimateriaalialan toimijat tekevät valvontaviranomaiselle toiminnastaan ilmoituksen ja kohde merkitään valvontatietojärjestelmään. Kohteisiin tehdään riskinarvioinnin mukaisesti valvontakäyntejä. Evira on laatinut ohjeen (17018/2) ja tarkastuskertomusmallit kontaktimateriaalitarkastuksia varten. 5.1.4 Alkutuotanto Alkutuotantopaikat kuuluvat elintarvikevalvonnan piiriin ja toimijoille on asetettu lainsäädännössä rekisteröitymisvelvoite, joka koskee eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta kaikkia alkutuotannon toimijoita. Alkutuotannon säännöllinen valvonta on kohdennettu riskiperusteisesti toistaiseksi vain maidontuotantotiloihin. Maitohygieniatarkastukset suorittaa virkaeläinlääkäri. Maidontuotantotilojen tarkastukset on suunniteltu tehtäväksi kerran kolmessa vuodessa, mutta resurssivajeen vuoksi tarkastuksia ei ole saatu tehtyä riskinarvioinnin mukaisesti. Muiden valvonta-alueella toimivien alkutuottajien tarkastustiheydestä ei ole voimassaolevaa ohjeistusta, ja tarkastustarpeen arvioinnissa käytetään aiempaa ohjeistusta, jonka mukaan lihakarjan kasvatusta ja kalastusta lukuun ottamatta alkutuotantopaikat tulisi tarkastaa kerran kymmenessä vuodessa. Alkutuotannon kohteita on osittain viety Tarkastaja-ohjelmaan, mutta ne eivät vielä siirry keskitettyyn tietojärjestelmään. Meneillään olevan kuti 1b-projektin valmistuttua myös alkutuotantopaikat tulevat siirtymään keskitettyyn tietojärjestelmään. Tässä yhteydessä Evira tullee ohjeistamaan tarkemmin myös valvontaa. 5.1.5 Valvontasuunnitelman mukaiset tarkastukset Ilmoitetut ja hyväksytyt elintarvikehuoneistot tulevat säännöllisen valvonnan piiriin toiminnan alettua. Ilmoitettujen huoneistojen ensimmäinen ennalta suunniteltu tarkastus tehdään muusta suunnitelmallisesta valvonnasta poiketen yleensä ennalta sovitusti, jotta toimijalla on mahdollisuus olla tarkastuksella läsnä. Tarkastuksella huomioidaan Oiva-ohjeistus huoneiston ensimmäisen tarkastuksen tekemisestä. Hyväksyttyjen elintarvikehuoneistojen osalta ensimmäinen tarkastus ei poikkea muista tarkastuksista. Valvontasuunnitelmaan sisältyvät projektitarkastukset ovat myös valvontasuunnitelman mukaisia tarkastuksia, ja niistä voidaan periä toimijalta maksu. Usein projektitarkastukset tehdään kuitenkin muun suunnitelmallisen valvonnan yhteydessä, jolloin niitä ei tilastoida eikä laskuteta erillisenä suoritteena. Ennalta suunnitellulla tarkastuksella havaittujen puutteiden korjaamisen varmistamiseksi tehdyt uusintatarkastukset lasketaan myös valvontasuunnitelman mukaisiin tarkastuksiin. Ennen toiminnan aloittamista tehdyt tarkastukset, joita ovat laitosten osalta hyväksymistarkastukset ja ilmoitettujen huoneistojen ennen toiminnan aloittamista tehdyt tarkastukset ovat suunnitelman ulkopuolisia tarkastuksia. Suunnitelman ulkopuolista valvontaa ovat myös esimerkiksi valitusten tai ruokamyrkytysepäilyilmoitusten johdosta tehdyt tarkastukset. Valvontaa kohdistetaan tarvittaessa myös ilmoitus- ja hyväksymismenettelyn ulkopuolelle jääviin elintarvikehuoneistoihin. 5.1.6 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö Tarkastuksen tavoitteena on varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus sekä elintarvikkeiden hyvä terveydellinen ja muu elintarvikemääräysten mukainen laatu sekä varmistaa elintarvikkeiden jäljitettävyys. Tavoitteena on myös varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda kuluttajaa harhaan sekä suojata kuluttajaa elintarvikemääräysten vastaisten elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta sekä taloudellisilta tappioilta. Tarkastusta ei suunnata aina koko yrityksen toimintaan, vaan se voi kohdistua esimerkiksi omavalvonnan toimivuuteen, huoneiston tiloihin, laitteisiin ja välineisiin, sivutuotteisiin, työohjeisiin, työskentelytapoihin, omavalvontanäytteiden tuloksiin, jäljitettävyyteen, elintarvikkeiden koostumukseen tai pakkausmerkintöihin. Tarkastusten sisällöt valvontakohdetyypeittäin on määritetty Eviran laatimissa tarkastuskertomusmalleissa (nk. A-D -lomakkeet), jotka ovat tulostettavissa Eviran verkkosivuilta. Mallilomakkeita tullaan päivittämään ohjelmakauden alussa. Oiva-järjestelmä on Eviran määräämä tapa valvontatietojen julkistamisesta. Tarjoilupaikat ja myymälät ovat kuuluneet Oiva-järjestelmään 1.5.2013 lukien, ja vuoden 2015 alusta järjestelmän piiriin tulevat
14 kaikki muut ilmoitetut elintarvikehuoneistot. Laitokset tulevat mukaan Oivaan 1.5.2015. Evira on laatinut ohjeistuksen Oiva-tarkastuksiin. Kaikki ennalta suunnitellut tarkastukset sekä niiden uusintatarkastukset tullaan tekemään edellä mainitun aikataulun mukaisesti Oiva-arviointiohjeita noudattaen. Arviointiohjeet löytyvät www.oivahymy.fi -sivustolta. Ilmoitettujen huoneistojen tarkastuksilla käytetään apuna lisäksi Eviran laatimaa ohjetta ilmoitettujen elintarvikehuoneistojen elintarvikehygieniasta (16025/3). Valvonnan avuksi ja yhtenäistämiseksi on laadittu ohjeita ja tarkastuskertomusmalleja myös mm. pakkausmerkintöjen, kontaktimateriaalien, ravitsemus- ja terveysväitteiden ja elintarvikeparanteiden valvontaan. Eviran valvontaohjeet löytyvät Eviran verkkosivuilta, ja ovat siellä myös toimijoiden nähtävillä. 5.1.7 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika Tarkastustiheys määritetään riskinarviointiin perustuen. Kohteen riskiluokitukseen vaikuttavat toiminnan laatu ja laajuus sekä valvontahistoria. Evira on uudistamassa riskiluokitusohjettaan, joka on tarkoitus ottaa käyttöön viimeistään vuoden 2016 alussa. Uutta riskiluokitusohjetta on sovellettu osittain jo tätä suunnitelmaa laadittaessa niiden tietojen perusteella, mitä kohteista on saatavilla. Lausunnolla olleeseen Eviran riskiluokitusohjeeseen on valvontayksikössä tehty joitakin pieniä muutoksia. Riskiluokitusohje on liitteenä 1. Kohdekohtaiset tarkastusmäärät täsmentyvät, kun valvontahistoria saadaan huomioitua tarkastustiheyksien määrittämisessä. Valvontahistoria voisi riskiluokitusohjeluonnoksen mukaan vaikuttaa tarkastustiheyteen +50 %,+100 % tai -50 %. Valvontakohteiden lukumäärät, riskinarvioinnin mukaiset keskimääräiset kohdetyyppikohtaiset tarkastusmäärät sekä käytettävissä olevien resurssien mukaiset tarkastusmäärät on esitetty liitteessä 2. Taulukossa esitetyissä luvuissa ei ole huomioitu suunnitelman mukaisia uusintatarkastuksia, joita on ollut valvontasuunnitelman mukaisista tarkastuksista noin 10 %. Resurssivajeen vuoksi riskinarviointiin perustuvia tarkastusmääriä ei pystytä täysimääräisesti toteuttamaan, ja valvontaa kohdistetaan suuririskisempiin kohteisiin. Uusiin ilmoitusmenettelyn piiriin kuuluviin elintarvikehuoneistoihin tehtävän ensimmäisen tarkastuksen ajankohta määräytyy toiminnan alustavan riskinarvioinnin perusteella. Tarkastusajankohdan määrittämisessä käytetään ohjeellisesti taulukossa 3 esitettyjä aikoja, joista voidaan kuitenkin harkinnan mukaan poiketa, esimerkiksi jos toiminta on aluksi vähäisempää kuin vakiinnuttuaan. Taulukko 3. Ilmoitetun elintarvikehuoneiston ensimmäisen tarkastuksen ohjeellinen ajankohta. Elintarvikehuoneistotyyppi Elintarvikehuoneistossa valmistetaan, myydään, tarjoillaan, säilytetään, kuljetetaan tai muuten käsitellään pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita tai huoneistossa valmistetaan elintarvikkeita, jotka on tarkoitettu erityisryhmille. Elintarvikehuoneistossa valmistetaan, myydään, tarjoillaan, säilytetään, kuljetetaan tai muuten käsitellään pakkaamattomia ei-helposti pilaantuvia elintarvikkeita tai säilytetään, kuljetetaan ja myydään pakattuja helposti pilaantuvia elintarvikkeita. Elintarvikehuoneistossa myydään, säilytetään tai muuten käsitellään ainoastaan pakattuja elintarvikkeita, jotka eivät säilyäkseen vaadi kylmä- tai kuumasäilytystä. Tarkastuksen ajankohta Kuukauden kuluttua toiminnan aloittamisesta kolmen kuukauden kuluttua toiminnan aloittamisesta kuuden kuukauden kuluttua toiminnan aloittamisesta Kohdekohtaiset valvontahistorian huomioivat tarkastustiheydet syötetään valvontatietojärjestelmään sitä mukaan, kun riskinarvioinnin pohjana käytettävää valvontatietoa kertyy riittävän pitkältä ajalta. Liikkuvien elintarvikehuoneistojen tarkastustiheyksiin ei ole erillistä ohjetta, vaan ne tulisi tarkastaa saman riskiluokitusohjeen mukaisesti kuin vastaavat kiinteät huoneistot. Liikkuvat elintarvikehuoneistot eivät välttämättä harjoita elintarvikehuoneistotoimintaa suunnitelmallisesta valvonnasta vastaavassa
15 kunnassa (kunta, johon elintarvikehuoneistoilmoitus on tehty), jolloin näihin kohteisiin ei saada tehtyä tarkastuksia suunnitellulla tavalla. 5.1.8 Hallinnolliset pakkokeinot Elintarvikevalvonnassa ryhdytään elintarvikelain 7 luvun mukaisiin hallinnollisiin pakkokeinoihin, ellei toimija muutoin tee tarvittavia toimenpiteitä säädöstenvastaisuuksien poistamiseksi. Hallinnollisiin pakkokeinoihin ryhtyminen yhtenäistyy, kun Oiva-arviointiohjeet otetaan käyttöön kaikissa elintarvikehuoneistoissa. Oiva-arviointiohjeet velvoittavat valvojaa ryhtymään hallinnollisiin pakkokeinoihin, mikäli Oiva-rivistä annetaan huono-arvosana. Myös kehotusten noudattamatta jättäminen ja toistuvat korjattavaa -arvosanat johtavat hallinnollisiin pakkokeinoihin. Elintarvikelain 55-60 :n mukaiset pakkokeinot on delegoitu viranhaltijoille. Delegoinnit on kuvattu kohdassa 3.3.2 Delegoinnit. Ennen pakkokeinoihin ryhtymistä viranhaltijat käyvät tapauksen läpi ympäristöjohtajan kanssa. Evira on laatinut ohjeen hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä 100011/2. Eviranetissä on lisäksi yksityiskohtaisia ohjeita ja malliasiakirjoja eritasoisten pakkokeinojen käyttöön. Hallinnollisiin pakkokeinoihin liittyvä ohjeistus on myös yksikön toimintajärjestelmässä. 5.1.9 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen Valvontasuunnitelman mukaisia näytteitä otetaan kohteen omavalvonnan toimivuuden arvioimiseksi. Lisäksi näytteenottosuunnitelma voi sisältää projektinäytteitä. Sellaiset näytteet, jotka on kohdistettu riskiperusteisesti ja sisältyvät näytteenottosuunnitelmaan, ovat toimijan kustannettavia. Elintarvikevalvonnan näytteenottosuunnitelma on liitteessä 3. Omavalvonnan toimivuuden arvioimiseksi määrätyt viranomaisnäytteet perustuvat pääsääntöisesti mikrobikriteeriasetukseen ((EY) N:ro 2073/2005). Valvontasuunnitelman ulkopuolisia näytteitä otetaan harkinnan mukaan epäilyyn perustuen esim. ruokamyrkytysepidemiatilanteissa. Lisäksi Eviralta voi tulla kiireellisiin valvontatoimiin liittyviä näytteenottopyyntöjä, mutta niiden tutkimuskustannuksista vastaa Evira. 5.1.10 Seurantaohjelmat Elintarvikeketjun monivuotisessa kansallisessa valvontasuunnitelmassa on kuvattu Eviran koordinoimat valtakunnallisesti toteutettavat seurantaohjelmat. Kunnalliset valvontayksiköt osallistuvat seurantaohjelmiin ottamalla pyydettäessä seurantanäytteitä. Näytteenottopyyntöjä tulee säännöllisesti mm. vierasainevalvontaohjelman mukaisista näytteistä. Seurantaohjelmia ovat: zoonoosiseuranta- ja kartoitusohjelma o kansallinen salmonellavalvontaohjelma o kampylobakteeriseuranta o EHEC-seuranta o raakamaito o mikrobilääkeresistenssiohjelma vierasainevalvontaohjelmat o kasvinsuojeluainejäämävalvonta o eläimistä saatavien elintarvikkeiden kansallinen vierasainevalvontaohjelma Vierasainevalvontaohjelmaan on ohjelmakaudelle 2015-2019 lisätty PAH-analyysit. PAH-yhdisteiden monitorointi on ehtona Suomelle myönnetylle poikkeukselle PAH-yhdisteiden enimmäismäärän osalta. Projektiin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. 5.1.11 Elintarvikevalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit Elintarvikevalvonnan valtakunnallisessa valvontaohjelmassa kunnallisille valvontayksiköille vuosille 2015 ja 2016 on valittu taulukossa 4 esitetyt painopisteet ja valvontaprojektit.
16 Taulukko 4. Valtakunnalliset painopisteet ja valvontaprojektit. Elintarviketurvallisuuden alaprosessit 2015 2016 Elintarvikkeiden valmistus Oivan käyttöönotto Elintarvikevalvonnan yhdenmukaistaminen Oivan käyttöönoton jälkeen Kuljetus Elintarvikkeiden myynti ja tarjoilu Sisämarkkinakauppa Vienti Jäljitettävyysvalvontaprojekti Reseptivalvontaprojekti Elintarvikepatogeeniprojekti Oivan käyttöönotto Oivan käyttöönotto Elintarvikevalvonnan yhdenmukaistaminen Oivan käyttöönoton jälkeen Elintarvikevalvonnan yhdenmukaistaminen Oivan käyttöönoton jälkeen Jäljitettävyysvalvontaprojekti Elintarvikepatogeeniprojekti Jäljitettävyysvalvontaprojekti Vientivalvontajärjestelmien kehittäminen Valtakunnalliset valvontaprojektit ovat Eviran koordinoimia. Projekteihin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan. Valtakunnallisten valvontaprojektien lisäksi valvontayksikön on mahdollista osallistua Kanta- ja Päijät- Hämeen valvontayksiköiden yhteisiin valvontaprojekteihin. Vuodelle 2015 on suunniteltu kalojen jäljitettävyysprojektia, käsihygieniaprojektia sekä lähinnä pieniin ravintoloihin suuntautuvaa kontaktimateriaaliprojektia. Päätös projekteihin osallistumisesta tehdään tarkemman projektiohjeistuksen valmistuttua. Valvontaprojektien lisäksi valvontayksikkö on sopinut ennalta suunnitelluille tarkastuksille omia painopistealueita. Oiva-tarkastusten painopistealueiksi vuodeksi 2015 on valittu: elintarvikkeiden vastaanottaminen tuoteryhmien erillään pito pakkaus- ja muut kontaktimateriaalit jäljitettävyys ja takaisinvedot kuljetukset Valvontayksikön omana painopisteenä on myös ruoka-aputoimijoiden kartoitus. Evira on laatinut ohjeen ruoka-apuun luovutettavista elintarvikkeista (16035/1), jonka mukaan säännöllisesti helposti pilaantuvia elintarvikkeita ruoka-apuna jakavien toimijoiden tulee tehdä elintarvikehuoneistoilmoitus kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Valvontayksikkö ei ole saanut ilmoituksia ruoka-aputoimijoilta, vaikka tiettävästi valvonta-alueella harjoitetaan ruoka-aputoimintaa. Ruoka-aputoimijat eivät kuulu säännöllisen valvonnan piiriin, mutta tarkastuksia tehdään valitus- ja epäilytapauksissa. 5.2 Terveydensuojelu Terveydensuojelulain tarkoituksena on väestön ja yksilön terveyden ylläpitäminen ja edistäminen. Lain tavoitteena on myös ennalta ehkäistä, vähentää ja poistaa sellaisia elinympäristössä esiintyviä tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa terveyshaittaa. Terveydensuojelulaissa päävastuu terveydensuojelun toteuttamisesta on säädetty kunnan tehtäväksi.
17 Terveydensuojelulain mukaisesta valvonnasta kohdistuu muita toimialoja enemmän valvontaresursseja ei-suunnitelmalliseen valvontaan, esimerkiksi asunnontarkastukset, sisäilmaselvityksiin liittyvät kokoukset ja raportteihin perehtyminen vievät kahden tarkastajan työpanoksesta huomattavan osan. Useimmat terveydensuojelulain mukaiset valvontakohteet vaativat joko viranomaisen hyväksynnän tai ovat ilmoituksenvaraisia. Terveydensuojeluviranhaltija tekee hakemusta tai ilmoitusta koskevan päätöksen, jolloin toiminta pääosin tulee suunnitelmallisen valvonnan kohteeksi. Hakemuksen ja ilmoituksen käsittely on ohjeistettu toimintajärjestelmässä. Suunnitelmallisen valvonnan valvontakohteita ovat muun muassa talousveden jakelu, julkiset huvi- ja kokoontumishuoneistot, koulut, oppilaitokset, majoitushuoneistot, kauneudenhoitoa ja ihon käsittelyä suorittavat huoneistot ja laitokset, sosiaalihuollon palvelut sekä liikunta ja virkistystoiminta. Ilmoitusvelvollisuuden arvioimisessa käytetään apuna Valviran laatimia soveltamisohjeita terveydensuojelulain 13 :n mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta koskien huvi-, kokoontumis- ja majoitushuoneistoja sekä sosiaalialan laitoksia. Ohjeet löytyvät Valviran verkkosivuilta. Vesilaitosten tarkastukseen kuuluu kaksi osaa. Paikan päällä suoritettavalla tarkastuksella tarkastetaan vedenottamot, niiden lähiympäristö ja vedenkäsittelylaitos. Yhteen vesilaitokseen eli jakeluverkostoon kuuluu yleensä useita vedenottamoita ja vedenkäsittelylaitoksia. Toimistossa tarkastetaan talousvettä toimittavan laitoksen asiakirjat ja arvioidaan laitoksen toimintaa tutustumalla mm. valvontatutkimusohjelman mukaisten valvontanäytteiden tuloksiin. Pohja- tai valuma-alueen riskinarvioinnissa tehdään yhteistyötä ympäristönsuojeluviranomaisten kanssa. Yksityiskohtaiset tarkastusohjeet löytyvät Valviran verkkosivuilta. Kunnan valvontasuunnitelmaan sisältyvän säännöllisen ja suunnitelmallisen valvonnan lisäksi kunnan tehtävänä on myös muu terveydensuojelulain tarkoittama valvonta. Tällaista muuta valvontaa, mikä ei vaadi säännöllisyyttä, ovat erilaiset suunnitelmaan sisältymättömät yllättävät valvontatapaukset, asumisterveyteen liittyvät tarkastukset ja mittaukset, epidemiaselvitykset, asiakkaiden valitukset sekä näihin liittyvät selvitykset ja valvontatoimet. Lisäksi toiminta terveydensuojeluasioiden asiantuntijana, kehittäjänä, neuvojana ja ohjaajana vaatii resursseja. Lakisääteisiin tehtäviin kuuluvat myös erilaiset raportointitehtävät esimerkiksi talous- ja uimavesinäytetulosten raportointi aluehallintovirastoon. Valvira ja aluehallintovirastot ohjaavat kunnallisten terveydensuojeluviranomaisten toimintaa. Valvira on laatinut kattavan, koko terveydensuojeluvalvonnan käsittävän valvontaohjeiston. Valvontaohjeisto on käytettävissä Valviran verkkosivuilla. 5.2.1 Toimintaympäristön muutoksia Terveydensuojelun suunnitelmallista valvontaa on kevennetty vuodesta 2015 alkaen. Suunnitelmallisen valvonnan piiristä on poistettu sellaiset kohteet, joissa oleskelu on lyhytaikaista ja jotka todennäköisesti eivät aiheuta terveyshaittaa. Tällaisia kohteita ovat: eläinten pitoon tarkoitettu rakennus tai aitaus asemakaava-alueella tai muulla vastaavalla alueella bingohallit, pelisalit ja -kasinot, tanssisalit ja -lavat kirkot, merimieskirkot sekä muut uskonnollisten yhdistysten tilat luentosalit ja auditoriot muualla kuin koulujen ja oppilaitosten yhteydessä teatterit, elokuvateatterit, ooppera- ja konserttisalit, sirkukset, baletti- ja juhlahuoneistot sekä muut esityksiin ja tapahtumiin tarkoitetut sisätilat muut kokoontumis- ja juhlahuoneistot työtilat asuinrakennuksessa tai alueella, jossa on asuinhuoneistoja parturi- ja kampaamotoiminta solarium hautausmaat, yksityiset hautapaikat ja eläinten hautausmaat muut vastaavat laitokset tai huoneistot, joissa harjoitetusta toiminnasta todennäköisesti ei aiheudu käyttäjälle terveyshaittaa Suunnitelmallisen valvonnan piiristä poistetut kohteet kuuluvat edelleen ilmoitusvelvollisuuden piiriin, ja näihin kohteisiin tehdään valvontaa esimerkiksi asiakasvalitusten perusteella. Terveydensuojelulainsäädäntöön on tullut ja on tulossa useita muutoksia, jotka tulevat vaikuttamaan myös kunnan valvontasuunnitelmaan. Valmisteltavana ovat mm. seuraavat säädökset/säädösmuutokset:
18 STM:n asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista (asumisterveysasetus) sekä terveydensuojelulain muutokset asumisterveysasetukseen liittyen STM:n asetus 461/2001 talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista, sen muutos 442/20014 astui voimaan 1.9.2014. (voimassa) STM:n asetus talousveden radioaktiivisista aineista terveydensuojelulain 50 :n mukaiset maksut laki vesihuoltolain 119/2001 muuttamisesta 681/2014 astui voimaan 1.9.2014 (voimassa) Muutosten sisällöt on kuvattu tarkemmin valtakunnallisessa terveydensuojelun valvontaohjelmassa. Uusi ympäristönsuojelulaki edellyttää ympäristönsuojeluviranomaista pyytämään ympäristölupaan aina lausuntoa myös terveydensuojeluviranomaiselta. Jos terveydensuojeluviranomaisella on asiaan huomautettavaa, laaditaan Tarkastaja-ohjelmaan lausunto, joka on liitettävissä lupakäsittelyn asiakirjoihin. Muutoin tieto lausunnon pyytämisestä kirjataan päätökseen, eikä terveydensuojeluviranomaisen tarvitse laatia kirjallista lausuntoa. 5.2.2 Tarkastusten tavoitteet ja sisältö Terveydensuojelulain mukaisen tarkastuksen tavoitteena on selvittää, aiheutuuko toiminnasta terveyshaittaa tai esiintyykö tarkastuskohteessa sellaisia tekijöitä ja olosuhteita, joiden vuoksi terveyshaitta voi syntyä. Tarkastusten yleinen sisältö on kuvattu suunnitelman yhteisessä osassa. Valviran verkkosivuilla on lukuisa määrä mallilomakkeita ja yksityiskohtaisia tarkastusohjeita, joissa on määritetty tarkastuksen sisältö valvontakohdetyypeittäin. Terveydensuojelulain mukaiset tarkastukset saattavat sisältää myös tupakka- ja kuluttajaturvallisuuslain mukaista valvontaa. Myös vähäriskisten, säännöllisen valvonnan ulkopuolelle jäävien elintarvikehuoneistojen tarkastus voidaan liittää terveydensuojelulain mukaiseen tarkastukseen. Koulujen ja päiväkotien tarkastuksilla uutena huomioitavana asiana on asumisterveysasetuksessa säädetty radonin vuosikeskiarvo, joka saa olla enintään 300 Bq/m 3. Ellei toimijalla ole tietoa radon-alueella sijaitsevien rakennusten radon-pitoisuudesta, tulee toimijaa kehottaa mittaamaan pitoisuus seuraavaan tarkastukseen mennessä. Vesilaitosten tarkastukseen kuuluu kaksi osaa. Paikan päällä suoritettavalla tarkastuksella tarkastetaan vedenottamot, niiden lähiympäristö ja vedenkäsittelylaitos. Yhteen vesilaitokseen eli jakeluverkostoon kuuluu yleensä useita vedenottamoita ja vedenkäsittelylaitoksia. Toimistossa tarkastetaan talousvettä toimittavan laitoksen asiakirjat ja arvioidaan laitoksen toimintaa tutustumalla mm. valvontatutkimusohjelman mukaisten valvontanäytteiden tuloksiin. Pohja- tai valuma-alueen riskinarvioinnissa tehdään yhteistyötä ympäristönsuojeluviranomaisten kanssa. Yksityiskohtaiset tarkastusohjeet löytyvät Valviran verkkosivuilta. 5.2.3 Tarkastustiheyden määrittäminen ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävä aika Tarkastustiheyden määrittäminen on tehty valtakunnallisen valvontaohjelman riskiluokitusohjeen mukaisesti. Terveydensuojelulain mukaiset kohteet on jaettu kolmeen riskiluokkaan, joiden perusteella määritetään valvontakohdetyypin yleinen tarkastustiheys. Valviran riskiluokitus, tarkastustiheydet ja tarkastukseen keskimääräisesti käytettävät ajat on esitetty liitteessä 4. Riskiluokitukseen perustuvat tarkastusmäärät sekä suunnitellut tarkastusmäärät on esitetty liitteessä 5. Kohteissa, joihin on tehty kohdekohtainen riskinarviointi, lähtökohtana on käytetty Valviran ohjeellista riskiluokkaa. Ohjeellisten tarkastustiheyksien lisäksi oppilaitosten tarkastussuunnitelmassa on huomioitu tarkastusten ajoittaminen samaan rytmiin terveydenhuoltolaissa (1326/2010) säädettyjen tarkastusten kanssa. Yhteistarkastuksista on säädetty valtioneuvoston asetuksella (338/2011). 5.2.4 Näytteenotto ja näytteiden tutkiminen Terveydensuojelulain mukaisten kohteiden suunnitelmallinen näytteenotto kohdistuu pääsääntöisesti lakisääteisiin talous- ja uimavesinäytteisiin. Terveydensuojelulaki ja sen perusteella annetut säädökset määrittelevät talous- ja uimavesistä otettavat näytemäärät sekä näytteistä tehtävät analyysit. Valvontayksikössä otettavien näytteiden määrät on esitetty liitteessä 6. Näytemäärät on kerätty kohdekohtaisis-
19 ta valvontaohjelmista ja -suunnitelmista, joissa on huomioitu kohteiden erityispiirteet. Talousvesiasetuksen muutos 442/2014 otetaan huomioon valvontatutkimusohjelmia päivitettäessä. Asetusmuutos tulee hieman vähentämään näytteiden määrää. Talous- ja uimavesinäytteitä ottavat sekä terveystarkastajat että muut henkilöt. Yhtenä näytteenottajaryhmänä toimivat Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistys ry:n ympäristönäytteenottajan henkilösertifioinnin suorittaneet näytteenottajat. Henkilösertifioinnin suorittaminen riittää näytteenottajan pätevyyden todistamiseksi. Toisena näytteenottajaryhmänä toimivat vesilaitosten, uimahallien ja kylpylän edustajat. Valvontakohteiden edustajille on suositeltu ympäristönäytteenottajan henkilösertifiointia. Viranomaispalvelujen terveystarkastaja kouluttaa näytteenottajat. Koulutuksessa käydään läpi ympäristönäytteenottajan henkilösertifioinnissa vaadittavien osa-alueet. Koulutuksen jälkeen näytteenottaja tuntee vesinäytteenottoon liittyvät yleiset periaatteet. Näytteenottajan pätevyys varmistetaan vesinäytteenoton näyttökokeella, jonka koulutukseen osallistuneet suorittavat. Luettelo hyväksytyistä vesinäytteenottajista kirjataan kohdekohtaisesti Tarkastaja-ohjelmaan. Valvontasuunnitelmaan voidaan sisällyttää myös muuta suunnitelmallista näytteenottoa, esimerkiksi projektinäytteitä. Vuonna 2015 valvontayksikössä ei oteta terveydensuojelulain mukaisia projektinäytteitä. 5.2.5 Terveydensuojeluvalvonnan painopisteet ja valvontaprojektit Taulukko 5. Valtakunnallisen terveydensuojelun valvontaohjelman painopisteet valvontakaudelle Kohde Terveydensuojelun painopisteet 2015-2019 Talousvesi Valvontatutkimusohjelman päivittäminen sekä valvonnan ja näytemäärien saattaminen asetuksen mukaiseksi Valvontayksikön oman vesihuollon erityistilannesuunnitelman laatiminen Kauneushoitola Ihon läpäisevien toimintojen valvominen (esim. tatuointi, kuppaus) tai muu ihonkäsittely Terveydellisten Laadukkaat sisäilmaselvitykset: olojen valvonta Edistetään ulkopuolisten asiantuntijoiden hyödyntämistä sisäilmaselvityksissä (koulu, päiväkodit ja yksityiset asunnot) Koulujen yhteistarkastukset eri tahojen kanssa Sidosryhmät Terveydensuojelun huomioiminen suunnittelussa ja päätöksenteossa (kaava, ympäristölupa, jne.) Vesihuollon erityistilannesuunnitelmarungon laatiminen toteutetaan Kanta- ja Päijät-Hämeen valvontayksiköiden yhteistyö-alueen yhteisenä projektina. Kukin valvontayksikkö laatii oman suunnitelmansa yhteisesti laaditun rungon mukaisesti. Painopisteet on kuvattu tarkemmin valtakunnallisessa valvontaohjelmassa. 5.3 Tupakkavalvonta Tupakkalain mukaista valvontaa ohjaa Valvira. Tupakkalain suunnitelmallista valvontaa on riskiperusteisesti kevennetty, ja suunnitelmallisen valvonnan piiristä on poistettu sellaiset kohdetyypit, joissa tupakointi on tupakkalain perusteella kielletty. Tällaisia kohdetyyppejä ovat mm. täysin savuttomat ravintolat, päiväkotien ja oppilaitosten sisätilat ja ulkoalueet sekä virastojen ja viranomaisten sekä niihin verrattavien julkisten laitosten yleisölle ja asiakkaille varatut sisätilat. Tällaisiin kohteisiin voidaan edelleen kohdistaa suunnitelmallista valvontaa silloin, kun valvontakohdetyyppi on suunnitelman painopisteenä. Suunnitelmalliset tarkastukset tehdään pääsääntöisesti muun ympäristöterveydenhuollon valvonnan yhteydessä. Tupakkalain mukaisia tarkastuksia tehdään myös ilmoitusten perusteella. Suunnitelmallisen valvonnan kohteita ovat esimerkiksi: tupakointitilalliset ravintolat tupakkatuotteiden ja tupakointivälineiden myyntipaikat tupakkatuotteiden tukkumyyntipaikat