Helena McGourty Paikallisen huumediagnoosivälineen pilotointi Lahdessa

Helena McGourty Paikallisen huumediagnoosivälineen pilotointi Lahdessa A-klinikkasäätiön monistesarja nro 36

Helena McGourty Paikallisen huumediagnoosivälineen pilotointi Lahdessa A-klinikkasäätiön monistesarja nro 36 A-klinikkasäätiö 2003 ISSN 1237-7015 (moniste) ISSN 1459-5818 (verkkojulkaisu) ISBN 952-9894-88-0 (moniste) ISBN 952-9894-89-9 (pdf) 2

SISÄLLYS ESIPUHE 5 JOHDANTO 6 Lähteet 11 Osa 1. 13 Ohjeistus tiedonlähteistä eri palvelusektoreilta paikalliseen diagnoosiin: 1.1. Syrjäytymisen riskitekijöistä 1.2. Huumeista ja huumeidenkäyttäjistä Osa 2. 47 Alueanalyysi: esimerkkejä eri palvelusektoreilta saatavasta tiedosta Lahdessa: 2.1. Miten syrjäytymisen riskitekijöitä kuvattiin 2.2. Huumeista ja huumeidenkäyttäjistä Osa 3. 95 Paikallisten resurssien arviointia: 3.1. Syrjäytymisen riskitekijöihin liittyvät palvelut 3.2. Päihdepalvelut LIITTEET: Paikallisen huumediagnoosivälineen apuvälineitä 137 Liite 1. Palveluille esitettäviä kysymyksiä 121 Liite 2. Esimerkkejä moniammatillisesta yhteistyöstä keskeisillä palvelusektoreilla 130 Liite 3. Palveluista saatavaa tilastollista tietoa syrjäytymisen riskitekijöistä, huumeista ja huumeidenkäyttäjistä 136 3

4

Esipuhe Haluan kiittää lämpimästi A-klinikkasäätiötä ja Terveyden edistämisen keskusta tämän tutkimuksen toimeksiannosta ja rahoituksesta. Erityisesti kiitän Teuvo Peltoniemeä A-klinikkasäätiöstä ja Ritva Varamäkeä Terveyden edistämisen keskuksesta heidän kärsivällisyydestään ja luottamuksestaan, sillä tehtävä oli vaikea ja kesti huomattavasti suunniteltua kauemmin. Kiitän myös kaikkia haastattelemiani henkilöitä Lahdesta, jossa sain lämpimän vastaanoton, kiinnostusta työtäni kohtaan ja halukkuutta yhteistyöhön. Toivon, että tämä raportti olisi myös heille hyödyllinen ja mielenkiintoinen. 12.11.2003 Helena McGourty 5

Johdanto Projektin taustaa Paikallisen huumediagnoosivälineen pilotointi perustuu kahteen edeltävään eurooppalaiseen hankkeeseen. Uudenlaista teoriaa huumeidenkäytöstä globaalina ilmiönä kehiteltiin alustavasti ns. PHARE-projektin (Multi-disciplinary Training in Drugs Global Approach Implementation) yhteydessä vuosina 1995 98. Tätä seurasi ns. Copernicus-projekti 1 (1999 01). Siinä työstettiin kyseistä teoriaa huumeidenkäytön arvioimiseksi globaalina ilmiönä, johon kuitenkin valtion ja paikallistasolla voidaan vaikuttaa. Hankkeen päätuotos oli tutkimusten lisäksi huumetilanteen arviointiin ja toimenpiteiden suunnitteluun käytettävä Guidelines: Basics of Social Diagnosis of the Drugs Problem sekä Basics of the Global Approach: practical methodology. 2 Loppuraportissa yleisen teorian ja ehdotettujen moniammatillisten käytäntöjen lisäksi keskeisenä osana oli mallin kehittäminen paikallista huumediagnoosivälinettä varten. Eurooppalaisen yhteistyöprojektin päätyttyä Terveyden edistämisen keskus rahoitti mallin paikallisen testaamisen Suomen oloissa. Tavoitteena oli testata työkalua tilannearvion tekemiseen, paikallisen huumekeskustelun virittämiseen, järkiperäistämiseen ja oleellisten ja mahdollisten tekijöiden esilletulon varmistamiseen. Kohderyhmänä olisivat esimerkiksi eri alojen ammattilaiset, luottamusmiehet, opiskelijat ja kansalaisjärjestöjen toimijat. Pilottikokeilu ajateltiin toteuttaa jossain keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa yhteistyönä kohdealueen viranomaisten, organisaatioiden ja yhteisöjen kanssa. Pääkaupunkiseutuun verraten toteutus pysyisi näin ollen suhteellisen pienimuotoisena ja yksinkertaisena. Suomessa pilotoitavan projektin taustaksi tuotin raportin, 3 jonka tarkoituksena oli jäsentää yhteiseurooppalaisen projektin teoriaa painottaen erityisesti suomalaista näkökulmaa. Copernicus-konseptiin liittyy olennaisesti monitieteellinen näkökulma, sillä nykymaailman keskinäinen riippuvuussuhde tarkoittaa, ettei huumeita voi käsittää tai käsitellä irrallisesti muista ongelmista. Huumeidenkäytön taustalla ovat yhteiskunnalliset, yhteisölliset ja taloudelliset olosuhteet. Huumeiden tarjonta ja markkinointi ovat varsinkin kehitysmaiden talouteen liittyviä huomioonotettavia seikkoja ja luonteeltaan transnationaalista, valtakunnan rajoja ylittävää toimintaa. Huumeet ovat myös osana rikollista toimintaa, jolla on yhteyksiä muihin kansainvälisiin ongelmiin, esimerkiksi 1 Copernicus-projektiin osallistuivat Suomen lisäksi Slovenia, Tsekki, Romania, ja Viro. Projektin koordinaattorina toimi professori Roger Palm Belgiasta. Britanniasta oli asiantuntijana kriminologi Paul Cook. 2 Roger Palm, The Final Report, Copernicus programme Global Approach on Drugs, Cassiopea XXI, geie Brussels, June 2001 3 Helena McGourty, A Global Approach on Drugs. Background for the Piloting of a Drugs Diagnosis Tool, A-Clinic Foundation s Duuplicate Series no 31, Helsinki, December 2001 6

prostituutioon, uhkapeliin, aseiden kaupusteluun jne. Lisäksi huumeista saadut rahat investoidaan muille talouden sektoreille. Toisaalta kysynnällä on sosiaalinen lähtökohta, riippuen paikallisista olosuhteista: poliittisista, taloudellisista, väestörakenteellisista ja kulttuurisista tekijöistä. Huumeisiin liittyy täten osaltaan rakenteellisia seikkoja, arvoja, suhtautumista, käytäntöjä ja käyttäytymistä. Tässä hankkeessa ja sitä edeltävissä projekteissa olikin ensisijaisesti kyse huumeidenkäytön taustalla toimivista sosiaalisista mekanismeista. Ongelmallisen huumeidenkäytön yhdistäminen sosiaalisiin rakennelmiin ja ns. syrjäytymisen konseptiin on analyyttisesti keskeisessä asemassa. Toisaalta huumeiden kysyntää tulee ymmärtää myös muiden sosiaalisten, rakenteellisten ja arvomaailmaan liittyvien seikkojen yhteydessä. Huumeisiin ei liity pelkästään moraalisia kauhukuvia, vaan myös määrätynlaista vetovoimaa liittyen nautintoon, valtaan ja haluun kehittää ns. epärationaalisia osia tunne-elämässä. Huumeiden tavallinen ns. sosiaalinen käyttö on nykyisin myös yleisempää ja hyväksytympää. Lisäksi erilaisia psykotrooppisia lääkkeitä käytetään määrättyihin tunnetiloihin. Kyseessä olevan välineen kehittämisen kohteena on erityisesti ongelmallisen huumeidenkäytön ja sosiaalisen syrjäytymisen välinen yhteys. Ns. syrjäytymisen konsepti ei kuitenkaan ole aivan yksiselitteinen, sillä se liittyy eri asioihin ja voi olla monen eri prosessin tuotosta. Heikkilä ja Sihvo 4 esimerkiksi selvittivät, miten taloudellisen huono-osaisuuden ja sosiaalisen syrjäytymisen välistä yhteyttä on käsitetty. Samantyyppiset syyt pitkäaikaistyöttömyys, alkoholismi/huumeet, perheongelmat, huonot asunto-olot, heikko koulutuspohja, migraatio, yhteisöjen heikentyminen, terveydelliset ongelmat ja sosiaalihuoltoon tehdyt säästöt ovat olleet selittävinä tekijöinä kummassakin. Syrjäytymiskeskustelussa mukana olleet ovat kuitenkin muistuttaneet, että asia ei liity yksinomaan taloudellisiin ongelmiin ja työttömyyteen vaan myös ihmisten yksinäisyyteen, yhteisöjen disintegraatioon, yksilön vaikuttamismahdollisuuksien vähäisyyteen, kulttuurisiin konflikteihin jne. Huumeidenkäytössä on tärkeää erottaa ns. yleinen kulttuurinen ilmiö ja toisaalta huumeiden aiheuttamat sosiaaliset haitat. Näihin täytyy suhtautua eri menetelmillä. Sosiaalisten haittojen tulisi olla prioriteetteina. Jatkuvan huumeidenkäytön, joka johtaa yhteyksien heikentymiseen normaaliin sosiaaliseen elämään, tulisi olla se kohde, johon erityiset sosiaaliset ohjelmat ja hankkeet keskittyisivät. Ongelmallisen huumeidenkäytön kehittyminen voidaan käsittää psykososiaalisena prosessina, jossa henkilö etsii ratkaisua jonkinlaiseen pahoinvointiin. Tähän voi olla monia erilaisia syitä, ja huumeidenkäytön kehittyminen ongelmalliseksi on monimutkainen prosessi. Keskeiset elementit liittyvät kuitenkin yleisesti sosiaaliseen ympäristöön, esimerkiksi perhe, koulutus, taloudellinen tilanne, kulttuuriset tekijät jne. Varsinaisen addiktion syntyminen on erilaisten ongelmien ketjun tulos. Ns. ongelmalliset huumeidenkäyttäjät ovat tyypillisesti isommista kaupungeista tai alueilta, joissa on sosiaalisia ongelmia ja paljon huono-osaisia, esimerkiksi työttömiä, huonosti koulutettuja, maahanmuuttajia ja rikollisuuteen taipuvia. Ongelmiin liittyy myös antisosiaalinen käyttäytyminen, joka aiheuttaa turvattomuutta yhteisössä. 4 Matti Heikkilä and Tuire Sihvo, European opinions of poverty and social exclusion, Themes from Finland 4/1995, Stakes, Helsinki 7

Huumeidenkäytöstä toipumisessa on kysymys ensisijaisesti sosiaalisesta uudelleenkiinnittymisestä. Sosiaalinen vastaus huumeongelmaan vaatii yhteisön mukaantuloa ja moniammatillista verkostoitumista, jossa kollektiivisesti yhdistetään resursseja. Konkreettisia esimerkkejä toiminnoista, joilla edesautetaan sosiaalista uudelleenkiinnittymistä ovat esimerkiksi työllistäminen, asuntoasioiden hoito, terveydenhoito, koulutus, työharjoittelu ja sosiaalisten suhteiden kehittäminen. Globaali asennoituminen huumekysymyksissä tarkoittaa johdonmukaista strategista suuntautumista konkreettiseen paikalliseen toimintaan ja politiikan rakentamista olemassa olevien realiteettien perusteella. Tavoitteena on ymmärtää alueellista ja valtakunnallista huumetilannetta tasolla, jolla voitaisiin vaikuttaa käytännössä mm. sosiaalipolitiikan välityksellä, sekä kehitellä ratkaisuja uudenlaisella asennoitumisella ja tavoilla havaita ja analysoida tilannetta. Muutosta voi tapahtua ainoastaan konkreettisilla ratkaisuilla tarkasti määriteltyihin ongelmiin. Globaaliin asennoitumiseen huumeilmiössä kuuluu, että samaan problematiikkaan liitetään sekä analyysi että toiminta, jotta yhteiskunta löytäisi ratkaisut tunnistamiinsa ongelmiin. Globaali diagnoosi on monitieteellinen ja monisektorinen ja toimii yhteistyössä kunnallisten viranomaisten kanssa. Sen pitäisi tuoda uusia, laajempia näkökulmia käytäntöön. Prioriteetit tulisi sopia yhteisen perspektiivin perusteella. Yleisempi strategia (esim. kansainvälisellä tasolla) voi toisaalta ohjata paikallisia reaktioita, suhtautumista tai suunnitelmia. Kansainvälisellä tasolla tulisi toteuttaa jonkinlaista strategioiden harmonisointia, joka kuitenkin ottaisi huomioon eri paikalliset tilanteet. Eri palvelusektorien moniammatillinen yhteistyö ja koordinaatio on olennaista paikallisen analyysin ja toiminnan kehittämisessä. Toisaalta huumeisiin liittyvät transnationaaliset aspektit vaativat, että yhteydet toimivat myös eri kansallisten yksiköiden välillä. Toiminta tarkoittaa, että otetaan huomioon kaikki resurssit tiedot, taidot, kokemukset jne. jotta löydettäisiin vastaukset uusiin tilanteisiin. Moniammatillisen verkostoinnin logiikka perustuu tiedon keräämiseen, organisointiin ja analysointiin. Sen tulisi tapahtua sekä kunnallisten että kolmannen sektorin palvelujen tuottamana. Prioriteetit voidaan siten laatia yhteisestä visiosta. Copernicus-projektissa kehitelty diagnoosiväline Copernicus-projektin eräs tärkeä osa-alue oli ns. diagnoosivälineen kehittäminen, jonka tarkoituksena oli kollektiivisesta näkökulmasta kerätä tietoa relevanteista lähteistä. Tiedonkeruun periaatteena oli paikallisen tilanteen analysointi ongelmien tunnistamiseksi ja siihen perustuva tarpeiden kartoitus ja toiminnan priorisointi. Työ vaati erityisen indikaattorilistan valmistelun (asiat, joihin tulisi kiinnittää huomiota globaalissa analyysissa). Indikaattoreita kehitettiin paikallisen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen, tärkeimpien sosiaalisten riskitekijöiden ja huumetilanteen tasolla. Väline erosi tähänastisista menetelmistä ottamalla huomioon ongelmien yhteydet alueellisiin taustatekijöihin ja yhteisön sisäisiin rakenteisiin. Indikaattorit sisälsivät sekä kvantitatiivista että kvalitatiivista materiaalia. Tuotettu indikaattorilista löytyy aiemmasta raportistani 5. 5 McGourty, H (ibid) sivut 42-55 8

Copernicus-projektin diagnoosivälineen indikaattorilistaan kuuluivat seuraavat osaalueet: Sosiaalisten riskitekijöiden indikaattoreita (kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen osio) Huumeidenkäytön indikaattoreita (kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen osio) Sosiaali- ja terveyspalvelujen arviointia (kvantitatiivisena osiona resurssien kartoitus ja kvalitatiivisena resurssien ja moniammatillisen yhteistyön arviointia) Huumepalvelujen arviointia (kvantitatiivisena osiona resurssien kartoitusta ja kvalitatiivisena palvelulähtöistä arviointia) Huumepolitiikan arviointia (paikallisen huumepolitiikan kuvausta, huumepolitiikkaan ja huumeidenkäyttäjiin liittyviä mielipiteitä ja asenteita) Toimenpiteiden suunnittelua (yhteenvetoihin perustuvia ehdotuksia eri palvelusektoreilta) Sosiaalisten riskitekijöiden kartoituksen kvantitatiivisessa osiossa tunnistettiin ja kehitettiin paikallisiin rakenteellisiin seikkoihin liittyviä indikaattoreita (mm. väestörakenne, kunnan talous, sosiaalinen ja tulojakauma ja poliittinen jakauma) ja toisaalta syrjäytymisen riskitekijöihin liittyviä indikaattoreita (työttömyys ja toimeentulo, koulutus, asuminen, avioerot ja yksinhuoltajuus, lastensuojelu, terveydelliset ja mielenterveydelliset ongelmat, maahanmuuttajuus, rikollisuus jne.). Huumeidenkäyttöön viittaavat kvantitatiiviset indikaattorit olivat periaatteessa eurooppalaisia standardi-indikaattoreita (epidemiologinen, kriminologinen, ja sosiodemografinen data huumeidenkäyttäjistä). 6 Sosiaalisten riskitekijöiden kvalitatiivisissa indikaattoreissa käsiteltiin samoja tekijöitä, mutta metodina oli ongelmien, niiden taustatekijöiden ja niihin vaikuttavien prosessien kuvaus. Lisäksi sisällytettiin nuorten kulttuuriin, arvomaailmaan, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja harrastuksiin viittaavia indikaattoreita mahdollisina riskitekijöinä. Huumeiden osalta kvalitatiiviset lähteet liittyivät erityisesti seuraaviin seikkoihin: - huumeidenkäytön kuviot (ongelmallinen, ajanvietteellinen jne.) - huumeidenkäyttöön liittyvä toiminta (esim. disko, kasino, prostituutio jne.) - huumemarkkinoiden trendit (saatavuus, huumetyypit, laatu jne.) - huumeiden levittämisen verkostot, huumeisiin liittyvä rikollisuus jne. - huumeisiin liittyvät erityiset ongelmat - huumeidenkäyttäjien omat näkemykset sosiaalisesta taustastaan, psyykkisistä ja fyysisistä ongelmistaan, elämäntyylistään, tarpeistaan, hoito- ja muista palveluista jne. Resurssien kvantitatiiviseen arviointiin kuului avainpalvelujen tunnistaminen ja listaaminen paikkakunnalla (esimerkiksi nuorisolle, maahanmuuttajille, perheille, erityisohjelmat kouluissa, tukea työttömille, mielenterveyden- ja terveydenhoito, kaupunkisuunnittelu ja lähiöprojektit jne.). Päihteisiin liittyvien palveluiden listaamiseen kuuluivat informaatio ja koulutus, hoitomuodot (esim. katkaisu, kuntoutus ja muu pitkäaikainen hoito), erityisille ryhmille tarkoitetut palvelut (esim. naiset, maahanmuuttajat, 6 McGourty, H (ibid): sivut 25-26 ja 51 9

vankilassa olevat jne.) oma-apuryhmät, haittojen vähentäminen (ns. harm-reduction - ohjelmat) jne. Paikallista huumepolitiikkaa arvioitaessa kuului määrittää olemassa olevia strategioita, lainsäädäntöä, prioriteetteja jne. Päihde- ja muiden keskeisten resurssien arvioinnin kvalitatiivinen osuus perustui eri palvelusektoreilta saatuihin tietoihin (esim. palvelujen puutteet ja vajavuudet, tarjonnan sovittaminen tarpeisiin, moniammatillisen yhteistyön toimivuus, suhtautuminen huumeidenkäyttäjiin palveluissa jne.). 10

Paikallisen huumediagnoosivälineen pilotoinnin tuotoksia: raportin sisältö Yllä kuvattu Copernicus-projektissa kehitetty diagnoosivälineen konsepti ja sen eri osiot olivat niin laajat, että käytännössä pilotoinnista voitiin toteuttaa vain murto-osa. Päädyin rajoittamaan tutkimuksen eri palvelusektoreilta saatavan tiedon testaamiseen ongelmista paikkakunnalla ja toisaalta arviointiin siitä, miten olemassa olevat resurssit vastaavat tunnistettuihin ongelmiin. Paikallisen diagnoosivälineen tuotoksena on tämä raportti, johon liittyvät seuraavat osat: OSA 1. OHJEISTUS TIEDONLÄHTEISTÄ ERI PALVELUSEKTOREILTA Ensimmäisessä osassa tunnistetaan ja kuvataan ns. ensisijaisia ja muita lähteitä, joista voidaan saada tietoa a) syrjäytymisen riskitekijöistä ja b) huumeista ja huumeidenkäyttäjistä paikkakunnalla. Eri palvelusektoreilta saatavan tiedon kuvauksen perusteella voi myös määritellä, mitä olisi järkevää kysyä mistäkin palvelusta. 7 OSA 2. ESIMERKKEJÄ ERI PALVELUSEKTOREILTA SAATAVASTA TIEDOSTA LAHDESSA Toinen osa koostuu ns. alueanalyysistä, jossa haastatteluihin perustuvan tiedon mukaan kuvataan paikkakunnan ongelmien luonnetta (syrjäytymisen riskitekijät, huumeet ja huumeidenkäyttäjät). OSA 3. PAIKALLISTEN RESURSSIEN ARVIOINTIA Kolmannessa osassa arvioidaan paikallisia resursseja (ensisijaiset palvelut jne.) ottaen huomioon, miten ne vastaavat edellä tunnistettuihin ongelmiin ja kehittämistarpeisiin. LIITTEET LIITE 1. Ohjeistuksen (Osa 1) lisäksi diagnoosin apuvälineeksi kehitettiin lista kysymyksiä, joita perustuen OSA 1 -ohjeistukseen voidaan esittää asianmukaisille palveluille. Kysymykset on jaoteltu seuraavasti: - Kysymyksiä syrjäytymisen riskitekijöistä: työttömyys ja toimeentulo, koulutus, asuminen, asunnottomuus ja asuinympäristöt, terveys ja mielenterveys, perheisiin liittyvät ongelmat, nuorisokulttuuri, nuorten sosiaaliset verkostot ja harrastukset, maahanmuuttajuus. - Kysymyksiä huumeista ja huumeidenkäyttäjistä: yleisiä trendejä paikkakunnalla, huumeidenkäytön ilmeneminen eri palvelusektoreilla 7 Diagnoosivälineen ns. apuvälineenä on liittessä lista kysymyksiä, jotka voidaan kohdistaa määrätyille palvelualueille OSA 1. ohjeistuksen perusteella. 11

ja sen kehityksen arviointia, huumeidenkäytön sosiaalinen konteksti ja liittyminen muihin syrjäytymisen riskitekijöihin, huumeidenkäyttöön liittyviä erityisiä sosiaalisia ja muita ongelmia. - Syrjäytymisen riskitekijöihin liittyvien palvelujen arviointia: paikallisiin resursseihin ja palvelujen kehittämistarpeisiin liittyviä kysymyksiä. - Päihdepalvelujen arviointia: paikallisiin resursseihin ja palvelujen kehittämistarpeisiin liittyviä kysymyksiä. - Mitä palveluja tulisi arvioida: lista ensisijaisista palveluista. LIITE 2. Esimerkkejä moniammatillisen yhteistyön kohteista. Esimerkkien tarkoituksena on ohjata kysymyksien valintaa moniammatillista yhteistyötä arvioitaessa. LIITE 3. Eri palvelusektoreilta saatavaa tilastollista tietoa. Liitteen tarkoituksena on ohjeistaa mahdollisesti saatavilla olevaan relevanttiin tilastolliseen tietoon eri palvelusektoreilta. Metodologia Projekti perustui lähinnä ns. Rapid Appraisal (RAM) -metodiin (joista myös eri muotoja) 8. Tätä tekniikkaa alettiin kehittää pääasiassa 1970- ja 1980-luvuilla yleisesti kehitysmaissa, vaihtoehtona ja täydennyksenä ns. survey-tyyppisiin metodeihin. Sitä on myös käytetty urbaanissa ympäristössä esimerkiksi kansanterveydellisten interventioiden löytämisessä huumeongelmiin. 9 RAM-tekniikan perustana on oppia yhteisöstä ja yhteisön kanssa, jotta voitaisiin tunnistaa ja arvioida eri ongelmia, rajoituksia ja mahdollisuuksia ja löytää ajankohtaisia ratkaisuja alueellisiin kehittämisprojekteihin. Päämääränä on ymmärtää aihepiiriä ja sen monimuotoisuutta ennemmin kuin kerätä tarkkoja tilastollisia tietoja. Perustana on kuitenkin erityyppisiin (myös kvantitatiivisiin) lähteisiin perustuva tiedonkeruu. Tätä kuvaa esimerkiksi se, että alueellista tietoa voi saada mm. haastattelemalla avainasemassa olevia yhteisön ja/tai eri palvelusektoreiden jäseniä (ns. key-informants), tutkimalla dokumentteihin perustuvaa informaatiota tai analysoimalla tilastoja. Vertailemalla eri lähteistä saatavaa tietoa voidaan muodostaa kokonaiskuva alueellisesta tilanteesta. RAM-metodissa käytetään yleensä tutkimustiimiä, joka voi nopeasti ja systemaattisesti kerätä tietoa määrätystä aiheesta, kysymyksestä tai ongelmasta, ja näin ollen tunnistaa ja priorisoida kehittämistarpeita. Tässä projektissa keskityttiin kvalitatiivisen tiedon keräämiseen eri palvelusektoreilla toimivilta avainhenkilöiltä. Ensimmäisenä tehtävänä oli tunnistaa Lahdessa toimivat syrjäytymisen riskitekijöihin, huumeisiin ja huumeidenkäyttäjiin liittyvät palvelut. Ohjeistuksen kehittämiseen liittyi myös muiden ei välttämättä Lahdessa toimivien palvelujen tunnistaminen. Seuraavana tehtävänä oli suunnitella haastattelukehys, joka 8 McGourty, H. (ibid): sivut 36-38) 9 Esim. Gerry V. Stimson et.al. Rapid Assessment and Response: methods for developing public health responses to drug porblems. In: Drug and Alcohol Review, 1999;18(3):317-25 12

koostui kartoittavista kysymyksistä. Haastattelut olivat Lahdessa paria puhelinhaastattelua lukuun ottamatta. Kaikki haastattelut nauhoitettiin, purettiin ja analysoitiin. Haastateltuja oli yhteensä noin viisikymmentä. Alkuperäisen Copernicus-projektissa kehitetyn diagnoosivälineen eri osa-alueiden toimivuutta kokeiltiin. Käytännössä ne todettiin liian laajoiksi toteutettavaksi tämän projektin puitteissa, joten päädyin keskittymään kvalitatiivisen tiedon keruuseen eri palvelusektoreilta. Alun perin suunnitellut haastattelukehykset eivät tuottaneet toivottua tulosta ja kysymyksiä jouduttiin useampaan kertaan muuntelemaan. Erityisenä hankaluutena oli myös, että alkuperäisiin suunnitelmiin kuului tilastollisen tiedon testaaminen (syrjäytymisen riskitekijöistä, huumeista ja huumeidenkäytöstä) vertaavaa analyysia varten. Tavoite oli kuitenkin liian korkea. Johtuen pääasiassa näistä ongelmista, tutkimus kesti huomattavasti odotettua kauemmin. Tie eteenpäin: täydennyksiä paikallisen huumediagnoosivälineen kehittämiseen Tulevaisuudessa kehitettävät osa-alueet paikallisen huumediagnoosivälineen kehittämiseen voidaan listata seuraavasti: Syrjäytymisen riskitekijöihin liittyvät kvantitatiiviset indikaattorit. Näiden tulisi tarjota verrannollista tietoa muihin paikkakuntiin tai maan keskiarvoihin. Kaivattaisiin myös selvitystä siitä, mitä ao. indikaattorit oikeastaan selittävät ja viitteitä parhaisiin lähteisiin. Jo olemassa olevaa tutkimuksellista tietoa 10 tulisi hyödyntää ja edelleen kehittää huumediagnoosi-välineeseen soveltuvaksi. Huumeidenkäytön kvantitatiiviset indikaattorit. Tilastoraportteja tehdään huumausainetilanteesta Suomessa vuosittain Euroopan huumausaineiden seurantakeskuksen EMCDDA:n koordinoimana. 11 Näissä käytetään erilaisia standardi-indikaattoreita huumausaineiden trendeistä, saatavuudesta, käytöstä jne. Raportit sisältävät myös palveluihin liittyvää tietoa. Ne kuitenkin kuvaavat tilannetta valtakunnallisesti. Paikallisen huumediagnoosivälinen kehittämiseen tarvittaisiin selvitystä siitä, miten nämä tiedot voitaisiin dekoodata paikallista analyysia varten. Huumeidenkäytön trendit ja huumeidenkäyttäjien tarpeet. Tässä tutkimuksessa on keskitytty eri palvelusektoreilta saatuun kvalitatiiviseen tietoon huumeidenkäytön trendeistä, huumeidenkäyttäjistä, heidän sosiaalisesta taustastaan ja erityisistä ongelmistaan. Diagnoosivälineen täydentämiseen ja kokonaisuuden kehittämiseen tarvitaan myös huumeidenkäyttäjiltä, ns. kentältä, saatavaa kvalitatiivista aineistoa. Tämäntyyppistä tutkimusta on tehty Helsingissä viime aikoina (pilottitutkimus vuonna 2002) 12 ja esimerkiksi tästä saatuja metodologisia oppeja voitaisiin 10 Esim. Mari Isotalo, Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden indikaattorit Keski-Uudenmaan kunnissa, Stakes, 7/2000, Helsinki 2000. 11 Esim. Ari Virtanen, Huumausainetilanne Suomessa. Tilastoraportti, Stakes 12 Pauliina Seppälä, Havaintoja huumeista: tutkimus uusien huumeilmiöiden varhaisena tunnistajana, Helsinki, 2003, Stakes 13

hyödyntää ja soveltaa myös Copernicus-hankkeeseen perustuvaan huumediagnoosivälineen kehittämiseen. Resurssien kartoitus. Resurssien kvalitatiivisen arvioinnin lisäksi (kuten tässä raportissa) paikallisen huumediagnoosivälineen täydentämiseen tulisi kuulua myös kriittisten resurssien syrjäytymisen riskitekijöihin ja päihteisiin liittyvien palvelujen määrällinen kartoitus. Huumepolitiikan arviointia. Tämän tulisi perustua kuvaukseen paikallisesta huumepolitiikasta ja asennoitumisesta huumeidenkäyttäjiin eri palvelusektoreilla. Sopivaa metodologiaa tilanteen tunnistamiseksi tulisi kehittää ja testata. Toimenpiteiden suunnittelua. Huumediagnoosivälineen varsinainen tavoite oli tarkan analyysin tuloksena kehittää sopivia interventioita paikallisten huumeongelmien lieventämiseksi. Tähän tarvitaan erityisesti moniammatillista yhteistyötä kaikilta asiaan liittyviltä tahoilta. Sopivana metodina ehdotetaan suunnitelmallista moniammatillista yhteistyötä ja kokoontumisia, joissa käsitellään kokonaistilanteeseen perustuvia toiminnallisia ehdotuksia. Lopuksi, alkuperäisessä hanke-ehdotuksessa oli suunnitelma muokata Copernicusprojektissa kehitetty instrumentti paikallisen huumetilanteen arvioinnin tueksi Suomessa. Väline oli tarkoitus tuottaa myös painettuna vihkosena ja alustavana internet-versiona, johon liittyisi automatisoidun raportinkehittimen suunnittelu. Alkuperäinen konsepti ja instrumentti oli kuitenkin niin laaja, että sitä ei ollut mahdollista käytännössä testata muuta kuin osin. Copernicus-instrumenttiin perustuva käytännöllinen vihkonen ja sen internet-version kehittäminen vaatisi muiden (yllämainittujen) osioiden sisällyttämistä ja testausta. Tämä jäänee uusien hankkeiden haasteeksi. 14

Haastatteluihin perustuvat lähteet Lahdessa A-klinikka (A-klinikkasäätiö) Pitkämäen päihdekatkaisu- ja kuntoutusyksikkö (A-klinikkasäätiö) Kaupunginsairaala (päivystys ja ensiapu) Kaupungin päihdesairaanhoitaja Terveysneuvonta- ja neulanvaihtopalvelu (Paavolan terveysasema, lääkäri ja sairaanhoitaja) AIDS-tukikeskus Nuorisovastaanotto (terveyskeskuksen alainen palvelu). Terveyskeskus (lääkäri ja sairaanhoitaja, Mukkulan toimipiste, Paavolan terveyskeskus) Ehkäisevä päihdetyö (sosiaalitoimen alainen) Irti Huumeista ry Löydä timantit -projekti (Lahden diakonialaitoksen erityisprojekti päihdeäideille ja heidän lapsilleen) Sininauha ry:n päiväkeskus Mielenterveyden tuki ry SOS-kriisikeskus (Mielenterveyden yhdistyksen alainen palvelu: aikuisten ja nuorten puoli) Ahtiala kasvattaa -projekti (nuorten kasvatukseen ja huumeidenkäytön ehkäisyyn kohdentunut hanke) Kihlakunnan poliisilaitoksen huumausainerikos- ja tiedustelutoimisto Kriminaalihuoltolaitos Nuorten oikeusedustus- ja sovittelutoimisto (sosiaalitoimen alainen) Sosiaalitoimen kehityspäälliköt (aikuis- ja lastensuojelutyö) Alueellinen sosiaaliasema (Ahtiala/Mukkula-alueen aikuis- ja lastensuojelun sosiaalityöntekijät). Nuortenkoti (sosiaalitoimen lastensuojelun sijaishuolto). Asunnottomien huolto (sosiaalitoimen alainen yksikkö). Maahanmuuttajapalvelut (sosiaalitoimen alainen yksikkö). Työvoimatoimisto (johtaja, työvoimaneuvojat, kuntouttava työ, nuorisotyövoimaneuvoja ja ammatinvalinnanpsykologi) Nuorisotoimi (nuorisosihteeri, nuorisotyöntekijät Ahtiala/Mukkulan ja Jalkarannan alueelta) Erityisnuorisotyöntekijä (sosiaalitoimen alainen) Harjulan setlementti (nuoriso- ja perhetyö) Seurakunnan perheasiainneuvottelukeskus Pelastakaa lapset ry Ensi- ja turvakoti Erityislastentarhanopettaja (sosiaalitoimen alainen) Peruskoulun ylä-aste (rehtori ja erityisopettaja) Koulukuraattorit Kouluterveydenhoitaja Koulupsykologit Toisen asteen oppilaitos (koulutuskeskus Salpaus: syrjäytymiseen liittyvät projektit ja psykologi). 15

Lahden Talot Oy (asukasisännöitsijä) Lahden nuorisoasuntoyhdistys (nuorten tuettu asuminen) Tekninen virasto (kaupunkisuunnittelu ja lähiöprojektit) Lahden asukasyhdistys Kirjalliset lähteet Heikkilä, Matti & Sihvo, Tuire, European opinions of poverty and social exclusion. Themes from Finland 4/1995, Stakes, Helsinki, 1995. Isotalo, Mari, Lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja terveyden indikaattorit Keski-Uudenmaan kunnissa, Stakes, 7/2000, Helsinki, 2000. McGourty, Helena, A Global Approach on Drugs. Background for the Piloting of a Drugs Diagnosis Tool, A-Clinic Foundation s Duplicate Series no. 31, Helsinki, December 2001. Palm, Roger, The Final Report, Copernicus programme Global approach on Drugs, Cassiopea XXI, geie Brussels, June 2001. Seppälä, Pauliina, Havaintoja huumeista: tutkimus uusien huumeilmiöiden varhaisena tunnistajana, Stakes, 2003. Stimson, Gerry et. al., Rapid Assessment and Response:methods for developing public health responses to drug problems. In: Drugs and Alcohol Review, 1999; 18(3):317-25. Virtanen, Ari, Huumausainetilanne Suomessa. Tilastoraportti, Stakes. 2001. 16

OSA 1. Ohjeistus tiedonlähteistä eri palvelusektoreilta paikalliseen diagnoosiin 1.1. Syrjäytymisen riskitekijöistä 1.2. Huumeista ja huumeidenkäyttäjistä 17

1.1. Tiedonlähteitä eri palvelusektoreilta syrjäytymisen riskitekijöistä paikkakunnalla 1.1.1. Työttömyys ja toimeentulovaikeudet Ensisijaisia lähteitä Työvoimatoimistot Työvoimatoimistot tarjoavat mm. työnhakupalveluita (esim. työnvälitys ja kotoutumissuunnitelmat), ammatillisen kehittymisen palveluita (esim. ammatinvalinta- ja urasuunnittelu, ammatillinen kuntoutussuunnittelu), ja työllistymistä ja toimeentuloa edistäviä tukipalveluita (esim. työttömyysturvaneuvonta, erilaiset tuet, työnhakuvalmennus, työharjoittelut ja koulutuskokeilut). Kuntouttavan työvoiman lain puitteissa työvoimatoimistot tarjoavat palveluinaan kuntoutusosastoja, joissa toimii erikoistuneita työvoimaneuvojia. Kuntoutusosastolle lähetetään asiakkaita, jotka tarvitsevat erityisiä toimenpiteitä, esim. kun terveydentilaa ja työkykyä pitäisi tutkia. Päihdeongelma on eräs tämäntyyppinen työrajoite. Työvoimatoimistoilla saattaa olla erilaisia työllistymistä ja koulutusta tukevia projekteja päihdeongelmaisille ja syrjäytymisen uhan alla oleville työttömille tai toimisto voi toimia yhteistyössä muiden projektien kanssa. Päijät-Hämeessä esimerkkeinä olivat mm. Hämeenkoski-, Sytyke-, Atrain-, Tomk- ja Tutorprojektit. Nuorille alle 25-vuotiaille on omat työvoimaneuvojansa ns. vaikeammille nuorille, jotka syystä tai toisesta eivät kykene olemaan koulutuksessa. He ovat usein myös sosiaalitoimen asiakkaita. Lahden työvoimatoimistossa vaikeimpien nuorten asiakkaiden palveluun liittyi syvähaastattelu, jossa perustietojen lisäksi käsiteltiin koulutuksellisia kokemuksia esim. koulutuksen taso, keskeytykset, oppimisvaikeudet usein terveydellisiin ongelmiin kytkeytyviä armeijakokemuksia, työkokemuksia, harrastuksia, terveydellisiä seikkoja ja päihteidenkäyttöä. Asiakkuuksissa heijastuivat myös paikkakunnan taloudelliset ongelmat ja sukupolvia ylittävä pitkäaikaistyöttömyys, asiakkaina oli esim. useinkin nuoria, joiden vanhemmat asioivat saman työvoimatoimiston aikuisten puolella. Työvoimatoimistoissa toimii myös ammatinvalintapsykologeja, jotka tarjoavat henkilökohtaista palvelua. Lahden työvoimatoimistossa oli myös nuorilla oma ammatinvalintapsykologinsa. Työvoimaneuvojat ohjaavat asiakkaita palveluun, mutta osa hakeutuu omaehtoisesti. Työ lähtee liikkeelle asiakkaan tilanteen kartoituksesta. Palvelu on räätälöityä ja yksilöllistä, koska tilanteet ja kokemukset ovat monenlaisia. Lahden työvoimatoimistossa ammatinvalintapsykologin yksi suuri asiakasryhmä olivat pitkäaikaistyöttömät ja toistuvaistyöttömät, joilla oli lyhyitä työpätkiä välissä. 18