Kuvausmallit SVKS110 (kevät 2016) Tommi Jantunen Osa 1 TIETEENFILOSOFINEN JOHDATUS TEORIOIHIN JA MALLEIHIN (ETENKIN GENERATIIVISEN FONOLOGIAN NÄKÖKULMASTA) Teoria (Haaparanta & Niiniluoto 1986: 25 [Johdatusta *eteelliseen aja0eluun. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 3. Helsinki.]) Teoria ~ malli (Haaparanta & Niiniluoto 1986: 27 [Johdatusta *eteelliseen aja0eluun. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 3. Helsinki.]) " sisältää teoree%sia termejä, jotka viioaavat teoreepsiin enqteeoeihin eli olioihin, jotka eivät ole välioömäsq havaioavissa, esimerkiksi alkeishiukkaset, geenit, sosiaalinen paine, kollekqivinen piilotajunta ja superego." " kertoo, millaisia olioita maailmassa on ja miten nämä oliot säännönmukaisesj liikyvät toisiinsa." Sisältämiensä käsioeiden ja niistä yhdistävien lakien avulla teoria pyrkii sekä selioämään ja ymmärtämään ilmiöitä eoä ennustamaan ja manipuloimaan niitä. Pyrkiessään jäsentämään ja ymmärtämään havaintoaineistoaan ja tehdessään ennustuksia tutkijat sanovat usein rakentavansa ja käyoävänsä teorioiden sijasta malleja. 1
Mallit (Haaparanta & Niiniluoto 1986: 27 [Johdatusta *eteelliseen aja0eluun. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 3. Helsinki.]) voivat olla esikäviä: P 2 on P 1 :n malli jos P 2 :llä on sama tai samanlainen rakenne kuin P 1 :llä (esim. pienoismallit, kartat; myös esim. Bohrin atomimalli, joka nojaa suoraan QeOyyn teoriaan). tai teoreepsia: P:tä koskevien oletusten eli hypoteesien joukko; muistuoaa teoriaa, muoa ei pyri olemaan yhtä tarkka (esim. matemaapnen malli, joka on matemaapsten yhtälöiden kokoelma). On adequacy (Chomsky, N. 1965. Aspects of the theory of syntax. Cambridge, MA.: The M.I.T. Press.) LinguisQc theory should fulfill the criteria of ObservaQonal adequacy DescripQonal adequacy Explanatory adequacy Chomsky (1965:45) It is clear [- - ] that choice of notaqons and other convenqons is not an arbitrary or merely technical maoer, if length is to be taken as the measure of valuaqon for a grammar. [- - ] When a parqcular notaqonal devices are incorporated into a linguisqc theory [- - ], a certain empirical claim is made, implicitly, concerning natural language. Osa 2 STOKOELAINEN KEREEMIMALLI 2
Stokoe (1960: 41) A tab is that aspect of the unanalyzed visual complex called the sign which by proximity to a part of the signer's body, by posiqon in space, or by configuraqon of the non- moving hand signals posiqon as contrasted with dez and sig. A dez is the configuraqon of the hand or hands which make a sig in a tab. A sig is the movement or change in configuraqon of the dez in an otherwise signalled tab. Stokoen notaaqosysteemi (DASL 1965: xii- xiii) Structural simultaneity The sign- morpheme, however, unlike the word, is seen to be not sequenqally but simultaneously produced. Analysis of the sign cannot be segmented in Qme order but must be aspectual. (Stokoe 1960: 39-40.) [T]he organizaqon of signs is primarily simultaneous rather than sequenqal (Klima & Bellugi 1979: 39). [T]he word is organized sequenqally - as a linear sequence of sound segments; the sign is organized as a combinaqon of simultaneously occurring components taken from several spaqal dimensions (Klima & Bellugi 1979: 41). Käsimuodot 1 (Rissanen 1985) 3
Käsimuodot 2 (Rissanen 1985) Paikat keholla (Rissanen 1985) Paikat neutraaliqlassa (Rissanen 1985) Liikkeet (Rissanen 1985) 4
Esimerkkejä 1 (Jantunen 2003) Esimerkkejä 2 (Jantunen 2003) Structural sequenqality Osa 3 SEGMENTTIMALLIT Signs have sequenqal internal segments, rather than being simultaneous bundles of features (Liddell 1984: 377). [A]n adequate descripqon of many phenomena in ASL requires the recogniqon of sequences of primes, and demonstrates that such sequences are capable of signaling contrast among signs (Liddell & Johnson 1989: 245). 5
Viitotun kielen segmenoejä Perusjako staapsiin ja dynaamisiin segmenoeihin: H- ja M- segmenqt (Liddell & Johnson 1989) L- ja M- segmenqt; HC- autosegmenp (Sandler 1989) P- ja M- segmenqt (PerlmuOer 1992) Rakenneyksiköiden esioämisestä Rakenneyksiköitä (mm. käsimuoto, paikka jne.) koskeva informaaqo esitetään segmenpmalleissa segmenoeihin (autosegmentaaliteorian konvenqoin) liioyvillä piirteillä, jotka voivat kasaantua joko kimpuiksi (piirrekimput, esim. HM- malli) tai järjestyä jollain tapaa geometrisesq (piirregeometria, esim. HT- malli). HM- malli (Brentari 1998: 84) HT- malli (Sandler 1989) (Brentari 1998: 87) 6
Mora- malli (Brentari 1998: 89) Osa 4 PROSODINEN MALLI Lähtökohta ViiOomissa on sekä staapsia eoä dynaamisia ominaisuuksia. StaaPset ominaisuudet kuvataan inherenteillä piirteillä, dynaamiset ominaisuudet prosodisilla piirteillä. InherenQt piirteet toteutuvat simultaanisesq, prosodiset piirteet sekvenqaalisesq. DefiniQons Inherent Features (IF): Inherent features are those properqes of signs in the core lexicon that are specified once per lexeme and do not change during the lexeme's producqon (e.g., selected fingers, major body place). (Brentari 1998:22) Prosodic Features (PF): Prosodic features are those properqes of signs in the core lexicon that can change or are realized as dynamic properqes of the signal (e.g., aperture, sepng). (ibidem) 7
Piirteiden järjestyminen InherenQt ja prosodiset piirteet esitetään omissa rakennehaaroissaan, joissa ne järjestyvät Qetyn hierarkian (piirregeometrian) mukaisesq; piirteiden hierarkiaa kuvataan kahtaalle haarovalla (binaarisella) piirrepuulla. 8
Liikkeen esioäminen (1) ArQkulatorinen luokitus: olkanivel, kyynärnivel, rannenivel ja sormien nivelet Fonologinen luokitus: sepng Δ, path, orientaqon Δ ja aperture Δ. Lisäksi PF- noodissa kuvataan liikkeen abstrakq hahmo (suora, kaari, ympyrä). PF- haaran rakenne sonorisuushierarkiana? Liikkeen esioäminen (2) Brentari (1998) classifies movements as either simple or complex. Simple movements: movements involving a single local or path movement (e.g. MUSTA 'black') Complex movements: movements involving more than one co- occurring local or path movement (e.g. KULTTUURI 'culture') (id., 237). In other words, in Brentari (1998), complexity is understood to be a property of a movement which correlates with the number of joints used in the movement's producqon. Liikkeen kompleksisuudesta (Jantunen 2006) Movement type n % Simple 131 57 Complex 80 35 Supercomplex 19 8 Hypercomplex 1 - Σ 231 100 SyntagmaaPsen rakenteen esioäminen ViiOomien syntagmaapsta rakenneoa kuvataan x- segmenpen eli abstrakqen aikapisteiden avulla. X- segmenqt generoituvat prosodisista piirteistä: PF- ja path- noodeihin liioyvät piirteet generoivat kaksi x- segmenpä (paitsi arqkulatorisesq vapaa piirre [TM], joka näihin noodeihin liioyessään generoi vain yhden segmenqn); muut piirteet generoivat kukin vain yhden segmenqn. SegmenQt ovat liikkeiden abstrakteja alku- ja loppukohqa. Tyypillisimmät viioomat ovat kaksisegmenpsiä eli niissä on yksi sekvenqaalinen liike (esim. viiooma MUSTA), muoa segmenpen lukumäärä voi vaihdella yhdestä (esim. viiooma MONTAKO, jossa on pelkkä väristelyliike) neljään (esim. viiooma SUOMI, jossa on kahden idenpsen sekvenqaalisen liikkeen jono), tai jopa kuuteen (esim. viiooma KERROKSET, jossa on kolmen idenpsen sekvenqaalisen liikkeen jono). 9
Crasborn (2001: 93) A large part of sign phonology literature has centered around the representaqon of movement. Osa 5 LIIKKEEN TEOREETTINEN OLEMUS? Liike? SegmenP vs. suprasegmenp? 1. Dynaaminen segmenp (esim. Liddell & Johnson 1989, Sandler 1989, PerlmuOer 1992) 2. ViiOoman sisäiset (fonologiset) dynaamiset ominaisuudet (esim. Brentari 1998; myös Liddell & Johnson 1989, Sandler 1989, PerlmuOer 1992) 3. Viitotun signaalin (foneepset) dynaamiset ominaisuudet (esim. Johnson 2000; myös esim. Liddell & Johnson 1989) 4. Epäitsenäinen seuraus siitä, eoä arqkulaaoori siirtyy paikasta a paikkaan b (Stack 1988) 10
Brentari (1998: 24) In the Prosodic Model, movement is claimed to behave in ways strikingly similar to the way that tones behave in Venda. Mandariinikiinan kontrasqivinen tooni (Karlssonin 1994: 52 mukaan) SANA TOONI MERKITYS zū tasainen porsas zú nouseva bambu zŭ laskevanouseva zù laskeva asua hyvä luoja FoneePnen malli? Osa 6 KOHTI FONEETTISIA MALLEJA Viitekehys? Teoria Malli TranskripJo(systeemi) NotaaQo 11
Interna*onal Phone*c Alphabet (IPA) FoneePsen transkripqon periaaoeita (Johnson 2000) EsiteOävä signaalin kaikki lingvisqsesq merkitsevät piirteet ViiOomien erioely RiiOävä Qeto viioomien tuooamisesta pelkän transkripqon perusteella LingvisQsesQ merkitykseoömät yksityiskohdat on kyeoävä sulkemaan pois Oikea ja vasen EmooQot ja affekqiviset elemenqt Psykologinen realismi? FoneePsen kuvauksen kolme abstrakjotasoa (Johnson 2011) Abstrak*mpi Alveolaarinen obstruenp Kategoriset foneepset yksiköt FoneePsista piirteistä johdetut abstrakqt foneepset kategoriat Kasautunut ja haroteou (skewed) käden muodostelma, jossa valiouina sormet 1 ja 2 [+obs +ant +cor atr] Kategoriset foneepset piirteet Yksiköitä erooelevat kategoriset toiminnalliset ominaisuudet 1EEE= 2fEE= 3FFE= 4FFE Kielen pää kohoteou ja kontakqssa hammasvalliin; kielen kanta neutraali; ilmavirrassa katkos FoneePset tosiasiat Ei- kategoriset lihasten ja nivelten asentojen ja liikkeiden kuvaukset KonkreeCsempi 1:0 /0 ad - 2:60 /0 ad - 3:90 /0-4:90 /0 ad Osa 7 JOHNSONIN JA LIDDELLIN FONEETTINEN KUVAUSTAPA ELI SEGMENTTIMALLI TAI PTSD- MALLI PuhuKu kieli ViitoKu kieli 12
Lähtökohta FoneePnen segmenpmalli (Johnson & Liddell, 2011; Johnson, 2011) on IPA- järjestelmään vertautuva viioomien foneepnen tarkekirjoitusjärjestelma, jonka lähtökohta on analysoida viioomat aikajanalle peräkkäin sijoiouviksi segmenteiksi. SegmenOeja on mallissa kahta päätyyppia : sellaisia, jotka esioävät arqkulaaoorien sijainqtapaa (postural segments) ja sellaisia, jotka esioävät tässa sijainqtavassa tapahtuvia muutoksia (trans- forming segments). jatkuu Teknisemmin segmenpen pääluokat määritellään viioomia koostavien foneepsten piirteiden avulla. ArQkulaaOorien sijainqtapaa esioävissa segmenteissa kaikki viiooman piirteet ovat muuoumaoomia ja täten yhteisesq kuvaoavissa [- dynamic] (Johnson & Liddell, 2011: 455). SijainQtavan muutosta esioävissa segmenteissa jokin piirre on muutosqlassa [+dynamic] (emt.). Postural segments ArQkulaaOorin sijainqtapaa esioävät segmenqt jakautuvat kolmeen luokkaan niiden suhteellisen ajallisen keston perusteella: kestooomiin P- segmenoeihin (postures), kestollisiin D- segmenoeihin (deten*ons) ja pitkäkestoisiin D: - segmenoeihin (long deten*ons). Trans- forming segments ArQkulaaOorin sijainqtavan muutoksia esioävia segmenoeja on puolestaan neljänlaisia: ballisqsella eli suhteellisen nopealla koukistaja- ja ojentalihaksen vuorooelutoimintaan perustuvalla liikkeella tuoteouja T- segmenoeja (transforms), hyvin nopealla ballisqsella liikkeella tuoteouja T! - segmenoeja (rapid transforms), antagonisqsella eli suhteellisen hitaalla koukistaja- ja ojentajalihaksen samanaikaiseen toimintaan perustuvalla liikkeella tuoteouja S- segmenoeja (deten*ons) ja hyvin hitaalla antagonisqsella liikkeella tuoteouja S: - segmenoeja (slow deten*ons). 13
ArQkulaaOorien sijainqtapaa ja siinä tapahtuvia muutoksia esioävät segmenqt ja niitä määrioelevät piirteet (Johnson & Liddell, 2011: 439) P D D: T T! S S: Dynaaminen (dynamic) - - - + + + + Hetkellinen (transitory) + - - + + - - Pidentynyt kesto (extended dura*on) Lyhentynyt kesto (diminished dura*on) - - + - - - + - - - - + - - Timing and gestural components within segments in PTSD- model ViiOoman klassisia rakenneosasia eli käsimuotoa, paikkaa ja liikeoa seka muita rakenteen kannalta merkityksellisia arqkulaaqon osasia kuten käden ja kämmenen orientaaqoita ja suuntautuneisuuoa, ja ei- manuaalisia elemenoeja, koskeva informaaqo ilmaistaan segmenoejä koostavilla foneepsilla piirteilla. SijainQtapaa esioävissa segmenteissa (P, D, D:) kuvataan sormien ja käsivarren muodostelma, käden sijainq, orientaaqo ja suuntautuminen seka ei- manuaalinen toiminta (> Gestural descrip*ons). SijainQtavan muutosta esioävissa segmenteissa (T, T!, D, D:) kuvataan liikkeen suoritustapa eli Qeto siita, onko liike suora, kaari vai jonkinlainen käsivarren, ranteen tai sormien toistuva käänto - tai väristelyliike, tai muuouuko viiooman käsimuoto hyvin kontrolloidusq (nk. progressiivinen käsimuodon muutos) (> Timing descrip*ons). Käden ja kehon mahdolliset kontakqt ilmaistaan tarvioaessa erikseen jokaisessa segmenqssa osana käden sijainnin kuvausta. NotaQon schema for a segment (Johnson 2011) The stream of signing consists of segments (Johnson 2011) Timing descripqons Timing units ( segment features ) Other Qming features ( movement features ) Timing descripqons Hand configuraqon features Placement features Gestural descripqons Facing features Gestural descripqons OrientaQon features Non- manual features 14
Piirteiden taksonomiset symbolit PTSD- mallissa (Johnson 2011) Piirteiden jakauma ja leviäminen PTSD- mallissa (Johnson 2011) Esimerkkikuvaus PTSD- mallilla Malliin kuuluvia ennakko- oletuksia ArQkulatorinen kuvaus (ei havaintopohjainen) OsakomponenPen kuvaus (ei kuvaa globaaleja kokonaisuuksia) Korostaa arqkulaaoorien sijainteja ja asentoja Qetyillä ajanhetkillä ArQkulaaOoreiden itsenäisyys ViiOomien JA siirtymien kuvaus OOaa kantaa siihen, mikä on universaalisq validi foneepnen abstrakqotaso viioomakielissä 15
Tausta Osa 8 JOHDATUS VIITTOMIEN FONEETTISEEN SEGMENTOINTIIN ELEMALLILLA Elemalli on yleisen eletutkimuksen näkökulmasta viioomien segmentoinqin kehiteoy järjestelmä. Mallin on kehioänyt Arendsen työryhmineen (2007) ja se perustuu sekä Kitan ja työryhmän (1998) eoä Kendonin (2004) tutkimukseen eleiden ajallisesta rakenteesta (ks. myös McNeill, 1992). Malli ei ole levinnyt yhtä laajalle viioomakielten tutkimuksen saralla kuin segmenpmalli edeltäjineen, muoa tutkijat etenkin Euroopassa ovat alkaneet käyoää sitä yhä eneneväsq viioomien ajallisen rakenteen tarkasteluun (esim. Arendsen, van Doorn & de Ridder, 2007; ten Holt, van Doorn, de Ridder, Reinders & Hendriks, 2009). Perusidea Mallin perusidea on segmentoida kaikenlaiset käsillä tuotetut eleet (jatkumolla elehqminen viioominen) toisiaan seuraaviksi jaksoiksi, ei niinkään kuvata yksioäisten jaksojen sisäistä rakenneoa (vrt. segmenpmalli). Eleyksiköiden vaiheet Eleyksiköt (gesture units) jaetaan niiden ilmenemismuodon perusteella seuraavanlaisiksi vaiheiksi (Arendsen, van Doorn & de Ridder, 2007: 316; kirjoioajan käännös): Vapautus (libera*on). Käsien liikuoaminen pois lepoqlasta tarvioaessa. Valmistelu (prepara*on). Kontrolloitu valmistautuminen iskuvaiheeseen (tai itsenäiseen pidäkkeeseen). Käsi liikkuu kohq iskuvaiheen alkupaikkaa ja käden muoto ja orientaaqo alkavat muuoua kyseessa olevalle eleyksikölle tyypillisiksi. Valmisteluvaiheen alku määrioäa viiooman alun. Isku (stroke). Liikkeen ilmaisuvoimaisin vaihe yhdessa iskunjälkeisen pidäkkeen kanssa. Eleyksiköissa on oltava joko isku tai iskunjälkeinen pidäke. Iskunjälkeinen pidäke (post- stroke hold). Käsi pysyy paikallaan iskunloppuisessa muodostelmassa tai jähmeoyy muodostelmaan iskun sijasta. Palautus [recovery; relax]. Käden muodon rentoutuminen ja käsimuodon ja paikan neutralisoituminen. Vaiheen aikana käsi voi palata lepoqlaan. AseKuminen [se0le]. LepoQlan aikana tapahtuvaa liikeoa. Käsien, käsivarsien ja kehon liike rauhoiouu ja loppuu. Ei ole enäa osa viioomaa. Valmistelu- ja iskuvaiheen väliin voi sijoioua iskua edeltäva pidäke (pre- stroke hold), jonka aikana iskun alkua määrioäva käden asento ja sijainq pysyvät hetken aikaa muuoumaoomina. Käytännössa jokainen konteksqton eleyksikko tulkitaan mallissa käden suorioaman liikkeen näkökulmasta lepoqlasta lähteväksi ja sinne palaavaksi liikepoikkeamaksi. 16
Eleyksiköiden vaiheet PTSD- ja elemallin viioomanäkemykset Epilogi MISTÄ FONEETTINEN VIITTOMA ALKAA JA MIHIN SE LOPPUU? 17
MoQivi seuraavalle luennolle "Ero mallien näkemyksissä foneepsen viiooman alasta on merkioävä: elemallin käytänteiden mukaisesq idenqfioitu foneepnen viiooma on kaksi kertaa pidempi (ruutuina laskeouna) kuin segmenpmallin käytänteiden mukaan idenqfioitu viiooma." (Jantunen 2011:57) Kirjallisuus (1) Arendsen, J., A. van Doorn, and H. de Ridder. 2007. When and how well do people see the onset of gestures? Gesture 7:305 342. Brennan, M. Colville, M. D. & Lawson, L. K. (1984). Words in hand. A structural analysis of the signs of British Sign Language. Brentari, D. (1998). A prosodic model of sign language phonology. Cambridge, Mass.: A Bradford Book. Brentari, D. (2002). Modality differences in sign language phonology and morphophonemics. In R. P. Meier, K. Cormier & D. Quinto-Pozos (Eds.) Modality and structure in signed and spoken languages. Cambridge: Cambridge University Press, 35 64. Brentari, D. (2006). Effects of language modality on word segmentation: An experimental study of phonological factors in a sign language. In L. Goldstein, D. Whalen, and C. Best (Eds.) Papers in Laboratory Phonology VIII. Berlin: Mouton de Gruyter, 155-164. Crasborn, O. (2001). Phonetic implementation of phonological categories in Sign Language of the Netherlands. Utrecht, The Netherlands: LOT. DASL = Stokoe, W.C., Casterline, D.C. & Croneberg, C.G. (1965). Dictionary of American Sign Language. Washington, D.C: Gallaudet College Press. Haaparanta & Niiniluoto (1986). Johdatusta tieteelliseen ajatteluun. Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 3. Helsingin yliopisto. Kirjallisuus (2) Kirjallisuus (3) Jantunen, T. 2011. Foneettisen viittoman ala [The domain of phonetic sign]. Puhe ja kieli 31:51 65. Jantunen, T. (2006). The Complexity of Lexical Movements in FinSL. In M. Suominen, A. Arppe, A. Airola, O. Heinämäki, M. Miestamo, U. Määttä, J. Niemi, K. K. Pitkänen & K. Sinnemäki (Eds.), A Man of Measure: Festschrift in Honour of Fred Karlsson on His 60th Birthday, pp. 335-344. Special Supplement to SKY Journal of Linguistics, Volume 19 (2006). Turku: The Linguistic Association of Finland. Jantunen, T. (2003). Johdatus suomalaisen viittomakielen rakenteeseen. Helsinki: Finn Lectura. Jantunen, T. (2008). Tavu ja lause. Tutkimuksia kahden sekventiaalisen perusyksikön olemuksesta suomalaisessa viittomakielessä. Jyväskylän yliopisto, kielten laitos. Suomalaisen viittomakielen tohtorinväitöskirja. Johnson, R. E. (2000). American Sign Language phonology. Jyväskylän yliopistossa 30.10. 3.11.2000 pidetyn viittomakielten fonologiaa käsitelleen kurssin materiaali. Johnson, R. E. (2011). Fonetiikka ja fonologia. Jyväskylän yliopistossa 2. 5.5.2011 pidetyn viittomakielten fonetiikkaa ja fonologiaa käsitelleen kurssin materiaali. Johnson, R. E., and S. K. Liddell. 2011. A Segmental Framework for Representing Signs Phonetically. Sign Language Studies 11:408 463. Karlsson, F. (1994). Yleinen kielitiede. Helsinki: Yliopistopaino. Kendon, A. (2004). Gesture: Visible action as utterance. New York: Cambridge University Press. Kita, S., I. Van Gijn, and H. Van der Hulst. 1998. Movement phases in signs and co-speech gestures and their transcription by human coders. In Ipke Wachsmuth and Martin Froelich (eds.), Gesture and Sign Language in Human-Computer Interaction: Proceedings of International Gesture Workshop, 23 35. Berlin: Springer. Klima, E. & Bellugi, U. (1979). The Signs of Language. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press. Liddell, S. K. (1984). THINK and BELIEVE: sequentiality in American Sign Language. Language 60:372 399. Liddell, S. K. & Johnson, R. E. (1989). American Sign Language: the phonological base. Sign Language Studies 64:195 277. McNeill, D. (1992). Hand and mind: What gestures reveal about thought. Chicago & London: The University of Chicago Press. Perlmutter, D. M. (1992). Sonority and syllable structure in American Sign Language. Linguistic Inquiry 23:407 442. Rissanen, T. (1985). Viittomakielen perusrakenne. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 12. Sandler, W. (1989). Phonological representation of the sign: linearity and nonlinearity in ASL. Dordrecht: Foris. Stack, K. M. (1988). Tiers and syllable structure in American Sign Language: evidence from phonotactics. MA Thesis, UCLA. Stokoe, W.C. (1960). Sign Language Structure. An Outline of the Visual Communication Systems of the American Deaf. Studies in Linguistics, Occasional Papers 8, University of Buffalo. New York. ten Holt, G., A. van Doorn, H. de Ridder, M. Reinders, and E. Hendriks. 2009. Which Fragments of a Sign Enable Its Recognition? Sign Language Studies 9:211 239. Wilbur, R. B. & Allen, G. D. (1991). Perceptual evidence against internal syllable structure in American Sign Language syllables. Language and Speech 34:27 46. Wilbur, R. B. & Petersen, L. (1997). Backwards signing and ASL syllable structure. Language and Speech 40:63 90. 18