Vii)oman fonologiset rakenneyksiköt

Transkriptio

1 Preamble on phonology Vii)oman fonologiset rakenneyksiköt SVKS110 (syksy 2013) Tommi Jantunen There have been two main views on [the object of phonological inquiry] What phonic features (a) serve in the language under invesogaoon, or (b) are capable of serving in natural language, to disonguish one u)erance from another? [= classical phonology] [the other] What are the principles determining the pronunciaoon of the words, phrases and sentences of a language; and to what extent are these principles derivable from more general principles determining the organizaoon of all human languages? [= genera/ve phonology]. Ohala (1997:676), ciong and amending Sommerstein (1977:1); emphasis added Osa 1 KLASSISEN FONOLOGIAN NÄKÖKULMA 1

2 Foneemi 1. Äänneperhe eli keskenään opposioossa olevien allofoni(tyyppi)en joukko (Karlsson 1994:64) 2. DisOnkOivisten piirteiden kimppu (id., 66) 3. Yksikkö, joka ero)elee merkityksiä, mu)a jolla ei itse ole merkitystä ja allofoni(t) 1. Foneemin Oetyssä ympäristössä esiintyvä varianb (lii)yy vain täydennysjakaumaan) 2. Joukko foneemin toteutumia, jotka ovat foneebseso eroteltavissa, mu)a silo ominaisuuksiltaan samankaltaisia (lii)yy myös vapaaseen vaihteluun) Viitotun kielen foneemit Käsimuoto ArOkulaaOopaikka Liike OrientaaOo? Ei- manuaalinen elemenb? "KäOsyys"????? FONEEMI- INVENTAARIT SVK:n foneemit Rissanen (1985) Perussanakirja (1998) Takkinen (2002) Rainò (2004) Savolainen (2006) Käsimuoto 30 (37) 83 symbolia (100+9) 41 46;70 Artikulaatiopaikka symbolia - 19<? 14;200 Liike 24 6 symbolia -? 30;62 Orientaatio ;44 Ei-manuaaliset elementit - 30 vkhuuliota ;40 8 2

3 Minimipari Täydennysjakauma 'talo' 'valo' 'musta' 'muistaa' 'vihko' 'vaha' 'muistaa' 'hullu' [ta.lo] [va.lo] [vih.ko] [va.ĥa] / t / / v / [ h ] [ ĥ ] Vapaa vaihtelu Fonologian perussäännöt 'kissa' 'kissa' [kis.sa] [kiz.za] [ s ] [ z ] 'keltainen' 1. Äänteet, jotka ovat opposioossa idenbsessä ympäristössä, kuuluvat eri foneemiin. (minimiparit) 2. Kaksi äänne)ä, jotka ovat foneebseso samankaltaisia ja joilla ei ole yhtään yhteistä ympäristöä, ovat täydennysjakaumassa ja kuuluvat samaan foneemiin. (komplementaarinen distribuuoo, allofonit) 3. Kaksi äänne)ä, joiden vaihtelu idenbsessä ympäristössä ei vaikuta merkitykseen, ovat vapaassa vaihtelussa. 3

4 Savolainen (2006:24) Rissanen (1985:45) Vii)omakielten foneemianalyysin ongelmana on ollut alusta aso se, e)ä puhtaita minimipareja ei tahdo löytyä. Vii)oman samanaikaisen rakenteen luoma redundanssi eli toiste sallii kereemeille enemmän toteutumisvaraa, jolloin ne ovat myös rajoiltaan epädiskree)ejä. Foneemien rajat Missä kohtaa foneemi /otsa/ vaihtuu foneemiksi /poski/? Missä kohtaa käsimuotofoneemista /etusormi ojenne)u/ tulee käsimuotofoneemi /etusormi koukiste0u/? Emmorey & Herzig (2003:244) [- - - ] experiments indicate that some aspects of classifier construcoons are clearly categorical morphemes, specifically classifier handshapes that specify size (and shape), but other components, specifically locaoons within signing space, are gradient and analogue representaoons. 4

5 Stokoe (1960:30) Chereme, i.e. /kériym/, and allocher are proposed as names for the concepts corresponding with phoneme and allophone[ ] Other terms usefull or necessary to avoid confusion or false analogy will be introduced at appropriate parts of the discussion. Brennan & al. (1984:9) The main advantage of using terms such as phonology and phoneme is that they belong to a tradioon of language study which can be a rich source of informaoon and understanding whatever the language medium. Many of the recent developements in the phonology of spoken languages may be relevant to the study of sign producoon too. Mu)a Jos otetaan huomioon, e)ä puhu)ujen ja viito)ujen kielten merki)ävin ero on perusluonteeltaan foneebnen, ja e)ä Käsi)eellisesO foneemi ja allofoni vii)aavat foneoikan tutkimuskohteeseen ääneen, ja e)ä Viito)ujen kielten foneemianalyysiin lii)yy substanoaalisia ongelmia, ja e)ä Fonologian tulisi pohjata foneoikkaan, niin Fonologia, foneemi, allofoni jne. eivät lopulta ole parhaita mahdollisia käsi)eitä vii)oman rakenteen kuvaukseen. Osa 2 SEGMENTAALISEN (GENERATIIVISEN) FONOLOGIAN NÄKÖKULMA 5

6 Segmenb 1. A single speech sound; any one of the minimal units of which an u)erance may be regarded as a linear sequence, at either the phoneoc or phonological level, such as [a], [s], [k] or [m] (Trask 1996: 318). 2. A fully specified bundle of disoncove features (ibid.). de Saussure ([1916:65] 1983:41) The speech sound is an aggregate of auditory impressions and aroculatory movements, comprising what is heard and what is spoken, one delimiong the other. It is thus a complex unit, with a foot in each camp. Karlsson (1994: 44) FALSE in ASL Syntyperäinen puhuja pystyy tunnistamaan ensikiel(t)ensä segmenot, ja harjaantunut foneeokko voi eristää eli segmentoida hänelle tuntema)omankin kielen segmen)ejä. Cited from Brentari (1998:27) 6

7 HM representaoon KohO H- ja M- segmenon määritelmiä Liddell (1984): Timing data are presented which show that the majority of signs are segmentable into MOVEMENTS and HOLDS. A sequenoal underlying representaoon of signs is proposed [- - - ]. (id., 372, the abstract.) Liddell & Johnson (1989): Segments in sign language are composed of two major components. One describes the posture of the hand [i.e. the aroculatory bundle]; the other describes its acovity. (id., 209.) Movements are defined as periods of Ome during which some aspect of the aroculaoon is in transioon (id., 210). Holds are defined as periods of Ome during which all aspects of the aroculaoon bundle are in a steady state (ibid.). Cited from Brentari (1998:84) 'Äidin' vai 'isän' loppu? Yhdistämisprosessi Muutokset alkuosassa Toisto jää pois Paino häviää Jos yksikäonen, niin pyrkii muuntumaan yksikäoseksi lyhyeksi kontakoksi tai pysähdykseksi Muutokset jälkiosassa Toisto jää pois Voi saada lisäpainoa Jälkimmäisen osan ei- dominoiva käsi on läsnä jo ensimmäisen osan aikana Klima & Bellugi (1979: ) 7

8 Lähtökohta: viittomien TIETÄÄ ja KONE leksikaaliset perusmuodot ryhmittyvät jonoksi (perusmuodot on esitetty yksinkertaistetusti). H M H [reduplikoi] H M H [reduplikoi] k1: a b k1: c d k2: k2: c' d' Yksittäisen sekvenssin sääntö: kumpaankin perusmuotoon liittyvä piirre [reduplikoi] jää pois. H M H H M H k1: a b k1: c d k2: k2: c' d' Kontaktisääntö: alkuosasta jäävät pois kaikki muut segmentit paitsi kontaktin omaava H-segmentti. H H M H k1: b k1: c d k2: k2: c' d' Ei-dominoivan käden ennakointi -sääntö: jälkimmäisen osan eidominoivaa kättä koskeva informaatio kopioituu alkuosaan. H H M H k1: b k1: c d k2: c' k2: c' d' Liike-epenteesi -sääntö: osien väliin ilmaantuu M-segmentti. H M H M H k1: b c d k2: c' c' d' Pidäkkeen heikentymissääntö: kahden M-segmentin välissä oleva H-segmentti muuttuu X- segmentiksi. H M X M H k1: b c d k2: c' c' d' Lopputulos: yksi yhtenäinen viittoma TIETOKONE. H M X M H k1: b c d k2: c' c' d' Jantunen (2003) Jantunen (2003) KriOikkiä (Wilbur & Petersen 1997:67-68) Liddell's earliest argument for sequenoal structure in ASL included an assumpoon that linear sequen9ality must be segmental. This "default" assumpoon that sequenoality is equal to segmental structure appears to have been cononued throughout other sign language analyses without quesoon. [- - - ] VerAcally sliced segments such as M's and H's are not "segments" but the result of the fact that the hands move and stop. Edmondson (1990:70) No convincing definioon is available to guide the hand of the segment slicer. In fact the very nooon of segment is itself quesoonable. One difficulty with segmentaoon is that it exposes (some would say creates) the problem of suprasegmental organisaoon. 8

9 Edmondson (1990:72) The facts are that there is no clear discussion, definioon or demonstraoon of segments in signed language, and there seems to be no overwhelming or undeniable reason why there should be such segments [- - -.] The concept of 'segment' [- - - ] is rooted in convenaon rather than linguisac definiaon. Osa 3 PROSODISEN (GENERATIIVISEN) FONOLOGIAN NÄKÖKULMA B Tx TIETÄÄ TIETÄÄ Tavu 1 + Tavu 2 B T B T 9

10 Why sequential movement = syllable? 1. Sonority argument SequenOal movements are, or include, perceptually the most salient moments in the sign stream 2. Minimal Word argument No sign is well- formed unless it has a sequenoal movement (cf. spoken words) 3. Babbling argument Deaf children start to produce series of sequenoal movements at the same Ome as hearing children start to produce syllabic babbling (at around the age of 10 months) The need for the syllable In spoken languages the need for the syllable as a linguisoc unit has oyen been jusofied on the grounds that in many cases the syllable is the simplest unit to be referred to in phonological or morphological constraints. Following this line of argumentaoon, constraints which rely on the syllable unit have been presented also with regard to signed language. One oyen cited example of these is the one dealing with the phonological length of lexemes in the core lexicon, according to which core lexemes may contain minimally one but maximally two syllables. Syllables per sign in FinSL Eleganssia prosessikuvaukseen? Monosyllables ca. 65% Disyllables 30<% Trisyllables ca. 2% 10

11 Tässäkö koko totuus tavusta? No ei. Tavun käsi)eeseen palataan lähemmin JA kriibsemmin näiden luentojen loppupuoliskolla. Kirjallisuus (1) Brennan, M. Colville, M. D. & Lawson, L. K. (1984). Words in hand. A structural analysis of the signs of British Sign Language. Brentari, D. (1998). A prosodic model of sign language phonology. Cambridge, Mass.: A Bradford Book. Edmondson, W. (1990). Segments in signed languages: Do they exist and does it matter? In W. H. Edmondson & F. Karlsson (Eds.) Sign language research 1987: papers from the 4th international symposium on sign language research. Hamburg: Signum, Emmorey, K. & Herzig, M. (2003). Categorial Versus Gradient Properties of Classifier Constructions in ASL. In Karen Emmorey (ed.), Perspectives on Classifier Constructions in Sign Languages, pp Mahwah, New Jersey; London: Lawrence Erlbaum Associates. Karlsson, F. (1994). Yleinen kielitiede. Helsinki: Yliopistopaino. Liddell, S. K. (1984). THINK and BELIEVE: sequentiality in American Sign Language. Language 60: Liddell, S. K. & Johnson, R. E. (1989). American Sign Language: the phonological base. Sign Language Studies 64: Ohala, J. (1997). The relation between phonetics and phonology. Teoksessa W. Hardcastle & J. Laver, (toim.), The Handbook of Phonetic Sciences, Oxford: Blackwell Publishing. Kirjallisuus (2) Perussanakirja = Suomalaisen viittomakielen perussanakirja (1998). Kuurojen Liitto ry ja Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Helsinki: Kuurojen Liitto ry. Rainò, P. (2004). Henkilöviittomien synty ja kehitys suomalaisessa viittomakieliyhteisössä. Helsinki: Kuurojen Liitto ry. Rissanen, T. (1985). Viittomakielen perusrakenne. Helsingin yliopiston yleisen kielitieteen laitoksen julkaisuja 12. Savolainen, L. (2006). Viittomakielten kirjoitusjärjestelmien periaatteet ja käytäntö. Helsingin yliopisto, yleisen kielitieteen laitos. Yleisen kielitieteen pro gradu -tutkielma. de Saussure, F. ([1916]1983). Course in general linguistics. [Edited by C. Bally & A. Sechehaye with the collaboration of A. Riedlinger.] Translated and annotated by R. Harris. London: Duckworth. Sommerstein, A. H. (1977). Modern phonology. Baltimore: University Park Press. Stokoe, W.C. (1960). Sign Language Structure. An Outline of the Visual Communication Systems of the American Deaf. Studies in Linguistics, Occasional Papers 8, University of Buffalo. New York. Takkinen, R. (2002). Käsimuotojen salat. Helsinki: Kuurojen Liitto ry. Trask, R. L. (1996). A dictionary of phonetics and phonology. London: Routledge. Wilbur, R. B. & Petersen, L. (1997). Backwards signing and ASL syllable structure. Language and Speech 40: