Kohti ensimmäistä linjaa Miten valmistautua ja harjoitella vakiolinjalaskentaa Heikki-Pekka Innala 11.3.2017 Mikkelin lintulaskijatapaaminen
Mielikuvat vs. todellisuus Linjalaskennan mielikuva kaiken kärsimysornitologian äitinä liioiteltu. Käsitys juontuu ajalta, jolloin käytössä oli vain kompasseja ja matkan mittaukseen tarvittiin jatkuvaa askelparien laskemista. Nykyisin linjalla on helppo pysyä gpslaitteen avulla. Kyseessä on silti haasteellinen laskentamuoto, koska lintujen laulu ja varoitus- sekä kutsuäänet on hallittava hyvin ja laskennassa on tehtävä samanaikaisesti monta asiaa (suunnistus, biotooppimuutosten kirjaus ja lintujen sekä niiden sijainnin havainnointi). Kuitenkin huolellisilla alkuvalmisteluilla ja yksinkertaisella harjoittelulla pääsee vakiolinjalaskennassa hyvään alkuun.
Vakiolinjalaskennan ABC Tarvittavat välineet: maastokäyttöön tarkoitettu gps-navigaattori, kiikari, kannellinen kirjoitusalusta, lyijykyniä, teroitin, varaparistoja, maastolomakkeet ja reitin kartta, juomapullo ja eväät, hyttysmyrkky, saappaat ja sadehousut. Alkuvalmistelut: reitin valinta ja varaus, (reitin syöttö navigaattorille), laskennan ajankohta ja etukäteisharjoittelu (lintujen havainnointi, kirjaus ja niiden etäisyyden arviointi sekä kulkureitillä pysyminen ja biotooppien luokittelu).
Vakiolinjalaskennan ABC jatk. Varsinaisen laskennan suoritus (sopiva kulkunopeus, havaintojen ja biotooppimuutosten kirjaus ja tulkinta, kulkuvaikeudet ym. ongelmat). Jälkityöt (maastolomakkeen parihavaintojen ja muiden merkintöjen siirto museon excel-lomakkeelle) kannattaa tehdä heti samana päivänä, kun asiat ovat tuoreessa muistissa. Museon sivuilla hyvät laskenta- ja lomakeohjeet
Vakioreitin varaaminen Varaukset keväällä linnustonseurantaan Reittien varaussivulta näkyy reitin aiempien laskentojen päivämäärät Paras laskentakausi etelässä 1.-15.6., pohjoisessa 10.-30.6. ja tuntureilla 15.6.-5.7. Optimaalinen laskentaikkuna 11 pv (aiemmin 15 pv) Liian varhaiset tai myöhäiset laskennat karsitaan kannanmuutoksia laskettaessa
Havaintojen teko ja niiden kirjaus maastolomakkeelle Etenemisvauhti on sovitettava sellaiseksi, että erotetaan kaukaisetkin laulajat toisistaan, mutta se ei saa olla niin hidas, että lasketaan kaukaiset linnut kahdesti mukaan. Käytännössä 45 min/km on hyvä nopeus. Helpossa ja vähälintuisessa maastossa hiukan nopeammin (ei koskaan alle 30 min/km) ja runsaslintuisessa/vaikeakulkuisessa hiukan hitaammin. Lintuja havainnoidaan sivulta ja etuviistosta. Tavallisia laulajia ei pidä kirjata kovin kaukaa edestä, ettei niitä sitten tule kirjatuksi kohdalla vielä toiseen kertaan. Oleellista on myös, ettei aukeilla kiikaroida paljaan silmän ulottumattomissa olevia lintuja. Kiikari on lähinnä joidenkin määritysten tarkistamista varten.
Askelmittaus Silloin, kun on on epäselvää sijaitseeko lintu pää- vai apusaralla, se merkitään lomakkeelle alustavasti ja askelmittauksen jälkeen voidaan paikka korjata vetämällä viiva oikeaan kohtaan. Samoin voidaan tarkentaa etupuolelta kirjattujen sijoittuminen oikeaan biotooppiin. Etäisyyden mittaukseen riittää askelmittaus, esim. mahdollisimman pitkäksi venytettyjen askelten määrä x askeleen pituus. Gps ei sovi pääsarkamittaukseen (3-4 m tarkkuus ei riittävä). 20 tavallista lajia merkitään kaksikirjaimisilla lyhenteillä (FC=peippo, TM=mustarastas jne.), jotka kannattaa opetella etukäteen (löytyvät lomakkeelta 3E). Muut 6-kirjaimisilla tieteellisillä lyhenteillä.
Harjoittelu Linjalaskennan harjoittelu kannattaa aloittaa helppokulkuisella polulla/pururadalla, jolloin pystyy keskittymään lintujen erotteluun ja kirjaukseen. Samalla on helppo kokeilla etäisyyksien arviointia ts. lintujen sijoittumista pää- ja apusaralle esim. kilometrin pätkällä. Kokeneimmatkin laskijat kalibroivat arviointikykynsä joka kevät. Seuraavaksi sitten linjalla kulkeminen gps:n avulla eli luodaan vaikkapa neliön muotoinen harjoituslinja, jonka sivut 300-500m. Museon sivuilla kattava gps-ohje. Jos laskettavaksi suunniteltu vakiolinja on lähellä, niin reitin kiertäminen harjoittelumielessä lintuja laskematta etukäteen auttaa myös varsinaista laskentaa.
Äänien kertaus Ennen jokaista laskentakautta kannattaa harjoitella etenkin kutsu- ja varoitusääniä tavallisiltakin lajeilta. Myös harvemmin tavattavien lajien laulu ja muut äänet on hyvä kerrata joka kevät. Esimerkiksi sinipyrstö ja lapinuunilintu jne. ovat lajeja, jotka voivat hyvällä tuurilla osua linjalle kuin linjalle. Äänien tuntijana ei kukaan ole koskaan valmis. Äänitesti netissä https://www.birdid.no/bird/idprogram.php
Pistelaskenta erinomainen harjoitusmuoto Aloitteleville ja myös kokeneemmille linjalaskijoille ennen vakiolinjaa tehty pistelaskenta antaa hyvää harjoitusta äänten erotteluun 20 pistettä, joissa jokaisessa havainnoidaan tasan 5 minuuttia Pistelaskentakausi 20.5.-20.6. ja aloitus heti auringon noustessa Kesto 3-4 tuntia Viime kesänä laskettiin 66 reittiä, 100 olisi hyvä tavoite Pistelaskennalla saatavissa mukaan sellaisia biotooppeja, joita linjat eivät tavoita: sorakuopat jne.
Laskentapäivän aikataulu Herätys 01:00-01:30 Ajomatkalle lähtö 02:00-02:30 Laskennan aloitus 03:00-04:00 Laskennan lopetus 08:00-09:00 Kotimatka Lepoa Iltapäivällä tulosten syöttö
Jälkityöt Maastolomakkeen parihavaintojen siirto museon excel-muotoiselle tuloslomakkeelle Kannattaa tehdä saman päivän aikana, jolloin asiat ovat vielä tuoreessa muistissa ja unohdukset voidaan paikata Havainnot syötetään biotooppi kerrallaan pää/ apusaralle jaoteltuina siinä järjestyksessä kuin ne linjalla sijaitsevat Excel-lomake tuottaa linjan tuloksista tekstitiedoston, joka toimitetaan sähköpostin liitteenä museolle. Maastolomake palautetaan postitse. Samoin kartta, jos muutoksia tai lisätietoja.
Maastolomake
Ideaalitilanne maalinnuston seurantaan Laskijalla on (1) yksi ennen vakiolinjakautta laskettava pistereitti (2) yksi vakiovakiolinja, jonka laskija kiertää joka kesä (3) yksi vuosittain vaihtuva vakiolinja Em. yhdistelmä tuottaa etelässä n. 1000 lintuparin aineiston Suomessa laskettaisiin vuosittain vähintään 100 (nykyisin 66) pistereittiä ja vähintään 350 (2015 ja 2016 n. 300) vakiolinjaa