KIRJALLINEN KYSYMYS 368/2004 vp Kuntouttavan työtoiminnan järjestäminen Eduskunnan puhemiehelle Eduskunta hyväksyi viime eduskuntakaudella lain kuntouttavasta työtoiminnasta (189/2001). Laki itsessään on koettu hyväksi, ja se tukee nykyistäkin hallitusohjelmaa työllistymisen suhteen sekä edesauttaa yksittäisiä henkilöitä uuden työn ja elämänvaiheen alkuun. Lain mukaan kunnat voivat sopia kuntouttavan työtoiminnan järjestämisestä usean kunnan välisenä yhteistyönä. Kunta voi myös erikseen sopia yhdistyksen, säätiön tai uskonnollisen yhdyskunnan kanssa siitä, että kunta hankkii niiltä kuntouttavan työtoiminnan palvelut. Kuntouttavaa työtoimintaa voidaan toteuttaa esimerkiksi nuorten työpajassa. Laki ei kuitenkaan määrittele, mikä kunnan taho on ensisijainen toimija kuntouttavan työtoiminnan järjestämisessä. Laki onkin tältä osin koettu liian väljäksi, ja joissakin kunnissa on ollut epäselvyyksiä siitä, minkä kunnallisen tahon alaisuuteen kuntouttava työtoiminta kuuluu. Epäselvyys on aiheuttanut ongelmia ja tehottomuutta kuntouttavan työtoiminnan järjestämisessä. Asiaan onkin pyydetty korjausta ja tarkennusta toiminnan tehokkuuden nimissä. Käytännön toimijat kokevat, että selkeää olisi, jos laissa selvästi määriteltäisiin, mikä taho kunnassa on velvollinen järjestämään kuntoutusta. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kunnissa ei ole epäselvyyttä siitä, minkä kunnallisen toimielimen vastuualueeseen kuntouttava työtoiminta kuuluu, ja että kuntiin saadaan asiasta selkeät toimintaohjeet, jotta ne pitkäaikaistyöttömät ja muut vaikeasti työllistyvät, joille jo muut selkeät työllistämistoimenpiteet on kokeiltu, pääsevät tehokkaasti lain edellyttämien kuntouttavan työtoiminnan järjestelyjen piiriin? Helsingissä 2 päivänä toukokuuta 2004 Saara Karhu /sd Versio 2.0
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Saara Karhun /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 368/2004 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että kunnissa ei ole epäselvyyttä siitä, minkä kunnallisen toimielimen vastuualueeseen kuntouttava työtoiminta kuuluu, ja että kuntiin saadaan asiasta selkeät toimintaohjeet, jotta ne pitkäaikaistyöttömät ja muut vaikeasti työllistyvät, joille jo muut selkeät työllistämistoimenpiteet on kokeiltu, pääsevät tehokkaasti lain edellyttämien kuntouttavan työtoiminnan järjestelyjen piiriin? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain (189/2001) 6 :ssä säädetään, että kuntouttavan työtoiminnan järjestää kunta. Kunta voi järjestää kuntouttavan työtoiminnan itse, tekemällä kirjallisen sopimuksen sen järjestämisestä toisen kunnan tai kuntayhtymän taikka rekisteröidyn yhdistyksen, rekisteröidyn säätiön, valtion viraston tai rekisteröidyn uskonnollisen yhdyskunnan kanssa. Kuntouttavaa työtoimintaa ei saa hankkia yritykseltä. Pykälässä on myös säädetty, että kunta vastaa riippumatta kuntouttavan työtoiminnan järjestämistavasta siitä, että toiminta järjestetään tämän lain mukaisesti ja aktivointisuunnitelmassa määritetyllä tavalla. Kuntouttavasta työtoiminnasta annetun lain lähtökohtana on edistää eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä. Kunta ja paikallinen työvoimatoimisto on velvoitettu yhteistyöhön aktivointisuunnitelman laadinnassa työttömälle asiakkaalle. Käytännössä aktivointisuunnitelman tekeminen on määritelty kunnan vastuulla olevaksi sosiaalipalveluksi. Jo suunnitelmaa laadittaessa voidaan käyttää hyväksi muiden viranomaisten asiantuntemusta. Tämä on havaittu hyödylliseksi käytännöksi. Mikäli kuntouttavaa työtoimintaa ollaan sisällyttämässä aktivointisuunnitelmaan, on yleensä tarkoituksenmukaista, että järjestävä taho tai kuntouttavan työtoiminnan ohjaaja osallistuu aktivointisuunnitelman tekoon. Tarve on kuitenkin harkittava aina paikallistasolla. Kuntien välisten erojen vuoksi ei ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi määritellä yksityiskohtaisesti kunnallisten toimielinten välistä työnjakoa. Kunkin kunnan velvollisuutena on etsiä oman kunnan kulloiseenkin tilanteeseen sopiva tapa edistää hallinnonalojen välistä yhteistyötä kuntouttavan työtoiminnan järjestämisessä. Eri toimielinten välisen tiiviin yhteistyön on todettu edistävän työttömän asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaista tarkastelua ja asiakkaalle sopivan kuntouttavan työtoiminnan toimipaikan löytämistä. Siksi on toivottavaa, että mahdollisimman monet kunnan toimielimet osallistuvat kuntouttavan työtoiminnan järjestämiseen. Toteuttamistavat voivat kuitenkin vaihdella esimerkiksi kunnan koon, hallintorakenteen tai kuntouttavaan työtoimintaan tulevien asiakkaiden tarpeiden mukaan. Kunnalliseen itsehallintoon soveltuu oikeus päättää kunnalle parhaiten sopivasta tavasta järjestää ja toteuttaa kuntouttavasta työtoiminnasta annetussa laissa määriteltyä kuntouttavaa työtoimintaa. Pääsääntöisesti kunnan sosiaalitoimella on ollut keskeinen rooli kuntouttavan työtoiminnan organisoinnissa. Lailla ei ole haluttu sulkea 2
Ministerin vastaus KK 368/2004 vp Saara Karhu /sd pois muitakaan toimintavaihtoehtoja. Kunnan hallintoelinten on syytä itsenäisesti sopia vastuunjaosta ja toimintaohjeista kuntouttavan työtoiminnan järjestämisessä. Hallitus pyrkii käytettävissään olevin keinoin seuraamaan kuntouttavan työtoiminnan toteutumista kunnissa, ohjaamaan viranomaisia sekä levittämään tietoa hyvistä käytännöistä, jotta pitkäaikaistyöttömien oikeus päästä kuntouttavaan työtoimintaan toteutuu tasapuolisesti koko maassa. Helsingissä 24 päivänä toukokuuta 2004 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre 3
Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 368/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Saara Karhu /sd: Vilka åtgärder avser regeringen vidta för att det inte skall råda någon oklarhet i kommunerna om vilket kommunalt organ som har ansvaret för arbetsverksamheten i rehabiliteringssyfte och för att kommunerna skall få tydliga anvisningar om detta, med tanke på att de långtidsarbetslösa och andra svårsysselsatta personer som redan har genomgått andra tydliga sysselsättningsåtgärder på ett effektivt sätt skall omfattas av den lagstadgade arbetsverksamheten i rehabiliteringssyfte? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: I 6 i lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte (189/2001) föreskrivs att arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte ordnas av kommunen. Kommunen kan ordna verksamheten själv, ingå skriftligt avtal om verksamheten med en annan kommun, med en samkommun, en registrerad förening, en registrerad stiftelse, ett statligt ämbetsverk eller ett registrerat religionssamfund. Det är inte tillåtet att upphandla arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte hos ett företag. Paragrafen föreskriver vidare att det är kommunen som, oavsett hur arbetsverksamheten i rehabiliteringssyfte ordnas, ansvarar för att verksamheten anordnas i enlighet med lagen och på det sätt som anges i aktiveringsplanen. Lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte avser att främja det förvaltningsövergripande samarbetet. Kommunen och den lokala arbetskraftsbyrån är skyldiga att samarbeta när en aktiveringsplan läggs upp för arbetslösa klienter. I praktiken är det så att uppgiften att upprätta aktiveringsplaner har införlivats i den kommunala socialtjänsten. Redan när planen läggs upp kan expertisen vid andra myndigheter utnyttjas. Detta har visat sig vara en nyttig praxis. Om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte är tänkt att ingå i aktiveringsplanen är det ofta lämpligt att den som ordnar verksamheten eller en handledare för arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte är med och lägger upp aktiveringsplanen. Men behovet bör alltid övervägas på det lokala planet. På grund av skillnaderna mellan kommunerna har det inte ansetts funktionellt att slå fast ingående regler för arbetsfördelningen mellan olika kommunala organ. Det hör till varje kommun att själv söka lösningar som i en given situation lämpligen kan främja det förvaltningsövergripande samarbetet kring arbetsverksamheten i rehabiliteringssyfte. Ett nära samarbete mellan olika organ är, har det visat sig, till nytta för en övergripande analys av arbetslösa klienters situation och möjligheterna att hitta en ur klientens synvinkel relevant plats för arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte. Därför är det önskvärt att så många kommunala organ som möjligt är med och ordnar arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte. Verksamheten kan ordna på många olika sätt beroende på kommunens storlek, dess förvaltningsstruktur och klienternas behov. Det passar väl in i den kommunala självstyrelsen att kommunerna har rätt att bestämma vad som är det bästa sättet för dem att ordna och genomföra den arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte som föreskrivs i lagen om arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte. Som regel har den kom- 4
Ministerns svar KK 368/2004 vp Saara Karhu /sd munala socialförvaltningen spelat en framträdande roll i organiseringen av arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte. Man har dock inte genom lagbestämmelserna velat utesluta andra möjlighet. De kommunala förvaltningsorganen bör rimligen självständigt komma överens om en ansvarsfördelning och om regler för arbetsverksamheten i rehabiliteringssyfte. Med till buds stående medel vill regeringen följa upp hur arbetsverksamheten i rehabiliteringssyfte genomförs i kommunerna, styra myndigheterna och sprida information om god praxis för att långtidsarbetslösa skall ha rätt att få arbetsverksamhet i rehabiliteringssyfte på jämlika villkor i hela landet. Helsingfors den 24 maj 2004 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre 5