Avaruustieteet ja tähtitiede Työryhmän osallistujat Tuija Pulkkinen, Aalto-yliopisto (puheenjohtaja) Lauri Haikala, Helsingin yliopisto Esa Kallio, Ilmatieteen laitos Kirsti Kauristie, Ilmatieteen laitos Hannu Koskinen, Helsingin yliopisto Jarkko Koskinen, Geodeettinen laitos Jari Kotilainen, Turun yliopisto Hannu Kurki-Suonio, Helsingin yliopisto Markku Lehtinen, Oulun yliopisto Karri Muinonen, Helsingin yliopisto Heikki Salo, Oulun yliopisto Merja Tornikoski, Aalto-yliopisto Peter Johansson, Helsingin yliopisto (asiantuntijasihteeri) A. Tutkimus-, kehitys-, ja innovaatiotoiminnan toimintaympäristön muutosten merkitys tieteenalalle A1. Miksi tähtitiedettä ja avaruustutkimusta tehdään Suomessa? Tähtitiede ja avaruustutkimus ovat perustutkimusta, joka avartaa ihmiskunnan maailmankuvaa. Tähtitiede on myös tieteistä vanhimpia ja se kuuluu vahvana osana yleissivistykseen, joten on luonnollista, että tähtitiedettä ja avaruustutkimusta harjoitetaan ja opetetaan sivistysvaltiossa. Tähtitieteellä ja avaruustutkimuksella on vahva kiinnostavuuspotentiaali myös suuren yleisön parissa, ja avaruustutkimus voi toimia nuorten väylänä yleisemminkin luonnontieteen pariin. Lisäksi tähtitiede on voimakkaasti kehittyvä ala, jota ajaa eteenpäin ihmiskunnan halu ymmärtää ympäröivää maailmankaikkeutta. Tähti- ja avaruustieteissä on vahva discovery-aspekti, eli uusia mielenkiintoisia löytöjä tehdään lähes viikoittain, mutta paljon tutkittavaa ja löydettävää on edelleen jäljellä. Avaruussääilmiöistä koituva ajoittainen haitta maanpinnalla ja avaruudessa toimivalle teknologialle on myös tärkeä avaruustutkimusta motivoiva tekijä. Suomalainen tähtitieteen ja avaruustutkimuksen taso on kansainvälisesti katsottuna erittäin korkea, joten on luontevaa panostaa tieteenalaan, jossa suomalaiset voivat olla mukana tieteen eturintamassa. Lisäksi Suomi on jäsenenä kansainvälisessä avaruusjärjestössä (ESA) ja Euroopan Eteläisessä Observatoriossa (ESO), ja on tärkeää, että alan tutkimusta tehdään Suomessa niin, että saamme valtiona mahdollisimman hyvän vastineen maksamillemme jäsenmaksuille. Tosin tärkeimpänä lähtökohtana tulee olla aina mielenkiintoisen tieteen tekeminen ja pelkkä jäsenyys järjestöissä ei riitä perusteluksi tähtitieteen ja avaruustutkimuksen tekemiseksi Suomessa. Avaruustutkimuksen lisäksi tähti- ja avaruustieteilijän koulutus mahdollistaa myös laaja-alaisen toiminnan muilla luonnontieteellisillä aloilla ja teollisuudessa yleisemminkin. Perustutkimuksen ja uteliaisuusaspektin lisäksi painotettiin useassa puheenvuorossa myös teknologiakehityksen tärkeyttä. Monessa avaruusalan tutkimusprojektissa teknologiasovellusten 1
kehittäminen on avainasemassa (esim. Galileo, paikannussovellukset, navigaatio, VLBI, satelliittilaserit) ja täten myös yhteydet avaruusteollisuuteen ovat hyvin tiiviit. Tärkeä kanava vaikuttaa ESO-tutkimukseen on olla mukana jo instrumenttien kehitystyövaiheessa, koska käytännössä tutkimussuunnat mukautuvat olemassa olevien instrumenttien mukaan. A2. Kansallinen toimintaympäristö Yleisesti ottaen yliopistojen ja tutkimuslaitosten resurssit ovat edelleen pienet, ja omaa toimintarahaa on vaikea irrottaa tutkimushankkeisiin. Ongelmina koettiin myös jatkuvat muutokset ja byrokratian lisääntyminen, jotka haittaavat merkittävästi tieteen tekemistä. Lisäksi käyttöönotettu kokonaiskustannusmalli on vähentänyt tutkijoiden käytössä olevia resursseja ja täten myös vähentänyt ulkopuolisen rahoituksen vaikuttavuutta. Ehdotuksina tilanteen parantamiseksi esitettiin, että pitkäkestoisia tutkimushankkeita tulisi enenevissä määrin rahoittaa yliopistojen kautta, jotta ei aina tarvitsisi tehdä uusia avauksia. Myös Suomen Akatemian käytäntöä arvioida jokaista hakemusta uutena hakemuksena neljän vuoden välein kritisoitiin, koska se vaikeuttaa merkittävästi pitkäjänteisten avaruusprojektien läpiviemistä. Lisäksi hidasta päätöksentekosykliä (kerran vuodessa) pidettiin ongelmana kansainvälisiin hankkeisiin osallistumisessa, koska useat kansainväliset projektit vaativat nopeahkoa sitoutumista. Keskusteluissa tuotiin myös esiin Tekesin ja Suomen Akatemian erilaiset roolit avaruusprojektien rahoituksessa ja toivottiin keskustelua Suomen omasta avaruusjärjestöstä, joka voisi allekirjoituksellaan sitoutua kansainvälisiin projekteihin. Eräissä puheenvuoroissa myös vastustettiin oman avaruusjärjestön perustamista, koska pelättiin, että uuden rahoituskanavan myötä rahoitus voisi pirstaloitua vielä entistäkin pienempiin osiin. Suomen ESO-keskuksen perustamista kiitettiin ja sitä pidettiin alalla ensimmäisenä suurena toimenpiteenä, joka on merkittävästi parantanut kansallista yhteistyötä. Varsinkin tähtitieteilijöiden kansallinen liikkuvuus ja keskusteluyhteys eri laitosten välillä on Suomen ESO-keskuksen myötä parantunut. Kansallisen ja kansainvälisen toimintaympäristön vahvistamiseksi pidettiin hyvin tärkeänä, että kaikki suomalaistutkijat työskentelevät jossain vaiheessa uraansa ulkomailla, tai vähintäänkin jossain toisessa suomalaisessa tutkimuslaitoksessa. Sitä että tutkija pysyy koko uransa samassa tutkimusorganisaatiossa, ei pidetty suotavana. Tähtitiede ja avaruustutkimus ovat pieniä aloja Suomessa ja täten kansainvälisten henkilökohtaisten kontaktien tärkeys korostuu. Käytännössä kaikilla tutkimuksen osa-alueilla ensisijainen tutkimusyhteys on ulkomaalaiseen vastaavaa tutkimusta tekevään henkilöön. Täten on ensisijaisen tärkeätä, että kotimaiset tutkimusrakenteet luodaan niin, että ne suosivat kansainvälistä yhteistyötä. Suurimpana uhkana kansallisessa toimintaympäristössä nähtiin kilpaillun rahoituksen pirstaleisuus, joka voi pahimmillaan olla vakava uhka tutkimustyön tuottavuudelle. A3. Kansainvälinen toimintaympäristö Kansainvälisessä toimintaympäristössä nähtiin positiivisena seikkana se, että EU:n puiteohjelmat ovat avautuneet avaruustoimintaan. Lisäksi EU:n kautta toteutettavia tohtorinkoulutusohjelmia, kuten Erasmus Mundus ja Marie Curie, pidettiin hyvinä. Haittapuolena nähtiin EU-hakujen raskas byrokratia, joka käytännössä edellyttää yliopistolta riittävän suuria resursseja hakua varten (yksittäinen tutkija ei voi yksin toteuttaa EU-hakuja). Myös EU:n nykyistä taloustilannetta pidettiin vaikeana ja huolestuttavana. EU:n kautta on myös mahdollisuus saada paljon verkostorahaa, 2
mutta vastaavasti toteutusraha jää usein puuttumaan. Nämä ongelmat korostuvat meillä, koska Suomelta puuttuu kansallinen tähtitiede- ja avaruustutkimusstrategia. ERC-hakuja kiitettiin ja ERC:n kasvava rooli nähtiin mahdollisuutena. Suomalaisia avaruusalan tutkijoita tulisi entisestään motivoida hakemaan ERC-rahoitusta. ESA:n tutkimus tulee tulevaisuudessa todennäköisesti fokusoitumaan entisestään lisärahoituksen puuttuessa. Suurimpana uhkana nähtiin tiedeohjelman tiedeinstrumenttien rahoituksen ongelmat. Mistä löytyvät tarvittavat varat, kun Eurooppa on mitä todennäköisimmin ajautumassa taantumaan? Muutamassa puheenvuorossa painotettiin myös sitä, että ESA:n budjetista vain noin 10 % menee tieteeseen. Tilanne esimerkiksi ESO:n kohdalla on päinvastainen, koska ESO on järjestönä selvästi enemmän tiedeorientoitunut. Huolta herätti myös Tekesin rahoituksen pieneneminen noin 10 prosentilla ensi vuoden osalta. Instrumenttirahoituksen tulevaisuus herätti huolta ja myös Tekesin roolista avaruusprojekteissa keskusteltiin. Keskustelua käytiin jälleen erillisestä kansallisesta avaruustieteen taustajärjestöstä (ESA:n suomalaisesta vastineesta) ja puheenvuorossa vertailtiin HIP:in ja CERN:in sekä Suomen ESO-keskuksen ja ESO:n vastaavaa suhdetta. Suurena mahdollisuutena nähtiin myös nousevien BRIC-maiden (Brasilia, Venäjä, Intia, Kiina) rooli tähtitieteessä ja avaruustutkimuksessa. Erityisesti Kiina-yhteistyössä nähtiin suurta potentiaalia, mutta haittapuolena pidettiin sitä, että ohjelmiin osallistuminen voi olla kallista ja jo yksistään matkakulut Kiinaan voivat olla huomattava menoerä. Intian avaruustoiminta on myös voimakkaassa kasvussa ja Ranska on jo aktiivisesti toiminut edelläkävijänä Intia-yhteistyössä. Venäjän kanssa toimimisessa Suomella on jo pitkät perinteet, ja kumppanina Venäjä tunnetaan hyvin. Etelä-Afrikkaa ja Brasiliaa pidettiin nousevina avaruusvaltioina, joissa tehdään paljon hyvää tutkimusta. Mutta ongelmana pidettiin sitä, että molempien maiden tunnettavuus Suomessa on varsin heikkoa. Panelistien mielestä olisi tärkeää panostaa suunnattuihin hakuihin yhdessä BRICmaiden toimijoiden kanssa. B. Tieteenalan kehitys ja kansainvälinen taso B1. Suomalaisen tähti- ja avaruustieteen asema kansainvälisessä kentässä Tieteenalan tulevaisuuden perussuuntaviivat seuraavien 5-10 vuoden aikana ovat varsin hyvin tiedossa, koska tulevat havaintolaitteet ja avaruushankkeet ovat tiedossa vuoteen 2020 asti. Tosin täytyy muistaa, että tähti- ja avaruustieteissä on vahva discovery-aspekti ja perustutkimuksessa voi aina myös avautua uusia tutkimussuuntauksia hyvin lyhyelläkin aikaperspektiivillä. ESO:n puolella suurimmat tulevat hankkeet ovat jo käytössä oleva ALMA, sekä vuosikymmenen loppupuolella valmistuva E-ELT. ESA:n tulevista satelliitti-laukauksista ovat suomalaisille tärkeitä mm. EUCLID, Solar Orbiter ja SWARM. Lisäksi EISCAT-tutkien uudistamishanke on käynnistynyt vuonna 2008 ja se on osa ESFRI-tiekarttaa. Useassa puheenvuorossa painotettiin, että nyt on vastattava käynnissä oleviin ja pian käynnistettäviin suurhankkeisiin. Kiina nähtiin jälleen vahvasti kasvavana avaruusvaltana ja painotettiin, että kiinalaisilla on lähitulevaisuudessa suunnitteilla kymmenkunta uutta avaruusmissiota. Suomalaisen tähti- ja avaruustieteen vahvuusalueina pidettiin muun muassa seuraavia tutkimusaloja: mikroaaltotekniikka (mm-aaltotekniikka), tutka-komponenttien valmistus, tutkasignaalien analyysimenetelmien kehittäminen ja maanpäällinen tutkateknologia (EISCAT), 3
superlaskentainfrastruktuuri (CSC:n laskentakapasiteetti ja Kumpulan grid-laskenta), datansiirtoteknologia osana Metsähovin VLBI-projektia, röntgen- ja suurenergiaisten hiukkasten havaintomenetelmät, sirontatekniikka, survey-kaukoputkien tiedonlouhinta (datamining) sekä numeerinen mallinnus, erityisesti datan ja simulaatioiden yhdistäminen. Havaintopuolella vahvuutena pidettiin pitkiä havaintosarjoja varsinkin radiotähtitieteessä sekä avaruusfysiikassa maanpinnalla tehtyjä magneettikenttämittauksia. B2. Tähti- ja avaruustieteen kansainvälinen tulevaisuus Tähti- ja avaruustieteen kansainvälinen tulevaisuus muovautuu vahvasti tulevaisuuden havaintolaitteiden mukaan. Tähti- ja avaruustieteen tutkimuksen tulevina pääsuuntina pidettiin: 1) eksoplaneettatutkimusta (JWST ja E-ELT), 2) tähtien syntyä ja kehitystä (ALMA ja JWST, E-ELT), 3) galaksien syntyä ja kehitystä (JWST ja E-ELT), 4) kosmologian peruskysymyksiä (PLANCK, EUCLID ja E-ELT), 5) aurinkokunnan pienkappaleiden, planeettojen satelliittien, renkaiden ja ilmakehien tutkimusta, 6) avaruussään tutkimusta ja ennustamista sekä lopuksi 7) ilmakehän ja avaruuden rajapinnan mallintamista. B3. Tieteidenvälisyys Useissa tähtitieteen tutkimuskohteissa nähtiin suuria mahdollisuuksia tieteiden-väliseen tutkimukseen. Astrobiologia ja eksoplaneetat tarjoavat tutkimuskohteen, joka on luonteeltaan monitieteinen ja vaatii fysiikan, biologian ja kemian osaamista. Esimerkkinä mainittiin myös jättiläisplaneettojen satelliitit ja juoksevan veden löytäminen niistä. Elämän etsiminen on yksi peruskysymyksistä, ja myös astrobiologian asemasta Suomessa keskusteltiin. Osan mielestä astrobiologiaan tulisi panostaa lisää, mutta enemmistön mielestä tämä ei ollut vielä nykytilanteessa suotavaa. Monet näkivät astrobiologian enemmänkin biologien tutkimuskenttänä kuin avaruustieteilijöiden. Muita kontakteja löytyy esimerkiksi tietojenkäsittelytieteen kanssa ennustemallien kehittämistyössä sekä tiedonlouhintaprojekteissa. Kemistien kanssa tulisi tehdä yhteistyötä astrokemiatutkimuksessa, esimerkiksi tähtienvälisen aineen ymmärtämisessä, ilmakehien fysiikan ja kemian mallintamisessa sekä pienten taivaankappaleiden ominaisuuksien selvittämisessä. Inversio-ongelmien huippuyksiköllä on ollut vahva vaikutus tutkamenetelmien radikaalisessa parantamisessa ja EISCAT_3D:n kautta inversiomatematiikan sovellutukset laajenevat myös suuriin radioastronomian antennijärjestelmiin. Matemaatikkojen asiantuntemuksen hyödyntämistä esimerkiksi erilaisten inversiomenetelmien alalla tulisi myös tehostaa entistä enemmän. C. Tutkijanura ja tohtorikoulutus Tähtitieteen ja avaruusfysiikan tutkijakoulu toimii hyvin ja on nuorentanut alan keskimääräistä väittelyikää. Avointa kilpailua tutkijakoulupaikoista ja pitkäjänteistä rahoitusta pidettiin erittäin tärkeänä. Tutkijakouluista valmistuu noin 20-25% kaikista alan tohtoreista, mutta kaikki alan opiskelijat hyötyvät tutkijakoulusta varsinkin opiskelijoiden verkostoitumisen kautta, joka on erityisen tärkeää pienille laitoksille. Hyviä hakijoita on paljon ja paikkoja voisi mielellään olla enemmänkin. Yliopistouudistusta pidettiin tutkijakoulujen kannalta mahdollisena uhkana, ja myös sektoritutkimuslaitosten tulevaisuuden rooli tohtorikoulutuksessa herätti keskustelua. Sektoritutkimuslaitosten toiminta tarjoaa tohtoriopiskelijoille mielenkiintoisia ja usein myös 4
yhteiskunnan kannalta relevantteja väitöskirjan aiheita sekä niihin liittyvää asiantuntevaa ohjausta. Näin ollen olisi tärkeää, että myös sektoritutkimuslaitoksilla säilyy tulevaisuudessa mahdollisuus vaikuttaa tutkijakoulujen strategiseen suunniteluun. Tällä hetkellä alalta valmistuu vuosittain noin 12-14 tohtoria, jota pidettiin yleisesti varsin sopivana määränä. Tohtorit työllistyvät hyvin yliopistoihin, sektoritutkimuslaitoksiin sekä ulkomaille. Pidettiin myös tärkeänä, että opiskelijoiden taso pysyy riittävän korkeana ja tässä tutkijakouluun valitut opiskelijat toimivat hyvänä referenssinä. Nykyiset hankevolyymit ovat jopa aiheuttaneet paikallisen työvoimapulan ja monet kasvualat kuten esimerkiksi kaukokartoitus houkuttelevat myös avaruusalalle koulutettuja. Yleisesti todettiin, että post doc -vaiheeseen on tullut merkittävä parannus. Post doc -paikkoja on nykyisin tarjolla Suomessa varsin hyvin. Suurimmat ongelmat ovat väliportaan urapaikkojen puuttuminen yliopistoissa ja professuurien vähyys. Pitkät hankkeet edellyttäisivät pysyvää työvoimaa, mutta vain sektoritutkimuslaitokset pystyvät ylläpitämään vakinaisia tutkijapaikkoja, yliopistoissa tämä ei ole yleensä mahdollista. Yleisinä vahvuuksina koulutuksessa nähtiin piensatelliittitoimintaa (nanosatelliitit, cubesat - ohjelmat), kun taas heikkoutena nähtiin dosenttiopetuksen rahoituksen puute, mikä vähentää opetuksen laajuutta. Vaarana on, että ei pystytä tuottamaan täsmäkoulutettuja henkilöitä, jos tietty osaaminen ja opetus jäävät puuttumaan dosenttirahojen vähyyden takia. D. Liikkuvuus ja verkostot Tutkijoita rekrytoidessa tulisi voimakkaasti suosia ulkomailla työskennelleitä. Ulkomailla työskentelyä jossain vaiheessa tutkijanuraa pidettiin hyvin tärkeänä ja osana tutkijaksi pätevöitymistä. Kansainväliset post doc -tutkijat lisäävät merkittävästi maailmalla verkostoitumista, ja on tärkeätä panostaa myös yliopiston tukitoimiin ulkomaalaisten rekrytoinneissa. Sektorien välinen liikkuvuus on nykyisellään varsin vähäistä ja sitä tulisi lisätä, esimerkiksi SHOKit tuovat mahdollisuuden yrityskiertoon. Lisäksi keskusteltiin syistä miksi jotkut tutkijat eivät lähde ulkomaille. Yhtenä syynä pidettiin sitä, että Suomessa tietyissä projekteissa on parhaat tutkimus-infrastruktuurit. Toinen tärkeä syy on paluun vaikeus; pitkän ulkomaan pestin jälkeen ei ole usein helppoa löytää Suomesta pysyvämpää tutkimustyötä. Kolmas yleinen syy on perhesiteet. Perheellisen on yleensä hankalaa lähteä ulkomaille. Kannustimia ulkomaanoleskeluun tulee kehittää, mutta täytyy myös hyväksyä, että ulkomailla oleskelu ei yksinkertaisesti ole mahdollista kaikille tutkijoille. E. Tutkimuksen infrastruktuurit E1. ESO ESO-tutkimuksessa tulisi huolehtia siitä, että suomalaiset tähtitieteilijät hakevat aktiivisesti havaintoaikaa niin, että saadaan vähintään jäsenmaksuamme vastaava osa kokonaishavaintoajasta. On myös tärkeätä olla mukana ESO:n teknologia-ohjelmissa ja yrittää sitä kautta saada Suomeen teollisuustilauksia. Tärkeimmät päätökset tehdään instrumenttikonsortioissa ja olisi ensisijaisen tärkeätä olla mukana niissä päättämässä minkälaisia 5
instrumentteja ja minkälaista tiedettä ESO:n laitteilla tehdään seuraavien 10 vuoden aikana. Muuten on vaarana, että ESO-osaaminen keskittyy muutamiin suuriin eurooppalaisiin tutkimusorganisaatioihin, kuten Max Planck Saksassa, CNRS Ranskassa ja PPARC Iso-Britanniassa. Suomen havaitseva maanpäällinen tähtitiede on kaikin puolin mullistunut ESO-jäsenyyden myötä. Suuria kaukoputkia käytetään eturintaman tieteeseen, mutta myös pienemmät kaukoputket La Sillalla ja NOTilla kelpaavat hyvin pienempiin täsmäprojekteihin. Uhkakuvina nähtiin se, että E-ELT:stä ei ole vielä tehty päätöstä ja myös JWST on vaikeuksissa. E2. ESA Suomen kannalta ESA:n tärkeimmät tulevat projektit ovat EUCLID, Solar Orbiter ja SWARM, johon molempiin suomalaistutkijat osallistuvat aktiivisesti. Lisäksi ESA:n tutkimus-projektit ovat tärkeässä roolissa tutkittaessa avaruussäätä, NEOja sekä avaruusromua. Sodankylässä tehtävät avaruusromumittaukset EISCAT-tutkaa käyttäen ovat kansainvälisestikin katsottuna maailman huipputasoa. E3. Muut infrastruktuurit Metsähovin tärkeää asemaa painotettiin keskusteluissa. Metsähovin radiotutkimusasema on osa kansainvälistä VLBI-verkostoa (EVM, GMVA, IVS). Lisäksi Metsähovissa sijaitsee Suomen koordinaatiston sekä korkeus- että gravitaatioperuspisteet. Nordic Optical Telescopen (NOT) tilanteesta käytiin keskustelua. NOT:in rahoitus ja perussopimus ovat katkolla ensi vuonna ja rahoitus on vähenemään päin. NOT on hyvin monipuolinen havaintolaite, sen käyttö on joustavaa ja sillä voi viedä läpi pitkälti erikoistuneita havaintoohjelmia, kuten pitkiä aikasarjahavaintoja sekä transientti-kohteiden havainnointia, jotka vaativat välitöntä reagointia. NOT on erittäin tärkeä instrumentti myös opetuskäytössä ja siellä on järjestetty useita kesäkouluja lukiolaisille sekä tähtitieteen opiskelijoille. Lisäksi se on ainoa pohjoisella pallonpuoliskolla suomaiskäytössä oleva kaukoputki ja koska laite on optiikaltaan erinomainen, se on erittäin kilpailukykyinen kokoluokassaan. Ionosfäärin maanpintainstrumentaatiossa painotettiin erityisesti EISCATin, SuperDARNin sekä magnetometrien ja revontulikameroiden tärkeyttä. EISCAT-tutkien kehittämishanke (EISCAT_3D) on lähtenyt Suomessa hyvin käyntiin. Oulun yliopiston Sodankylän Geofysiikan Observatoriossa toimivalla tutkimusryhmällä on keskeinen osuus sekä uuden mittausteknologian että signaalin prosessoinnin kehittelytyössä. Jatkossa hankkeen onnistumisen kannalta olisi erittäin tärkeää, että Pohjoismaat ottaisivat huomioon EISCAT3D:n tärkeänä yhteistyöhankkeena, jolla parannetaan näiden maiden näkyvyyttä tulevaisuuden ESFRI-toiminnoissa. Lisäksi, kiinalaiset käyvät parhaillaan neuvotteluja EISCAT-järjestön kanssa uuden tutkan rakentamisesta Huippuvuorille. Kaukokartoituspuolella mainittiin GMES, GALILEO, GPS ja EGNOS-asemat. Erityisesti GMESohjelman kannalta tärkeä kansallinen investointi on Sodankylän datan vastaanotto-, prosessointi, ja arkistointiasema, jonka mittava laajennushanke on juuri saatu valmiiksi. Työpajan keskusteluissa muistutettiin, että uudistetun aseman hyödyntämismahdollisuudet myös avaruustutkimukseen liittyvien satelliittien toiminnassa tulisi jatkossa pitää jatkuvasti mielessä. 6
Laskentainfrastruktuuria kuten CSC ja PRACE-verkostoa pidettiin tärkeänä. Lisäksi Helsingin yliopistossa on käynnissä useita grid-laskentaprojekteja. E4. Tiekartat Todettiin että täytyy olla riittävästi valmistelurahaa infrastruktuurien valmistelutyöhön ja rahoitusta infrastruktuurien rakentamiseen. Tiekartalla mainittiin ESO-osallistumiset (E-ELT ja ALMA), ESA-projektit, EISCAT tutkahanke, sekä SKA, inversion-huippuyksikkö ja ionosfääritutkimus. 7