Vinoutuneet koulutustarve-ennusteet Olli Poropudas 1 Työvoimamenetelmässä koulutustarve arvioidaan kaavalla: koulutustarve = poistuma + työpaikkojen muutos. Toisin sanoen työvoimaa on koulutettava niin paljon, että 1) koulutuksesta valmistuvat korvaavat eläköitymisen ja muiden syiden vuoksi työmarkkinoiden ulkopuolelle siirtyvän työvoiman ja 2) myös uudet syntyvät työpaikat saavat riittävästi työvoimaa. Työpaikkojen saattaa määrä myös supistua, jolloin työpaikkojen muutos on miinusmerkkinen ja vähentää poistuman aiheuttamaa koulutustarvetta. Kun nykyaikaisessa taloudessa on pitkälle kehittynyt työnjako, on työvoiman kokonaistarpeen lisäksi arvioitava sen aloittainen jakautuminen ammattiryhmiin. Kasvavan talouden piirteisiin kuuluu, että joidenkin ammattiryhmien työpaikkojen määrä kasvaa voimakkaasti toisten supistuessa. Työpaikkojen muutoksen etumerkillä on suuri vaikutus koulutustarpeeseen. Jos kahden yhtä suuren ammattiryhmän poistuma on 100 henkeä, ja toisen työpaikkamäärä kasvaa ja toisen supistuu 50 hengellä, kasvavan ryhmän työvoimatarpeeksi tulee 150 henkeä ja supistuvan 50 henkeä. Työpaikkojen muutos vaikuttaa pitkällä aikavälillä myös ryhmien poistuman suuruuteen, jos havaittu työpaikkamuutos on pysyvä ja poistuma vakio-osuus työvoiman määrästä. 1 Opetushallituksen vuoden 2011 (OKM 2011) arvio koulutustarpeen kehityksestä ei kuitenkaan toimi tämän logiikan mukaisesti. Opetushallitus saa ammatillisen koulutuksen ja korkeakoulutuksen osuuksiksi työvoiman kokonaistarpeesta 54 44 (muu koulutus 2 %) 2 eli saman kuin Opetushallituksen vuonna 1999 tekemässä ennusteessa, vaikka ennusteaikaväli on pidennetty vuosista 1995 2010 vuosiin 2008 2025 ja 1 Olli Poropudas, VTL, opetusneuvos, opetus- ja kulttuuriministeriö 58
Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2011 Katsauksia ja keskusteluja korkeakoulutusta edellyttävien asiantuntijaammattien (ks. liite 1) työpaikkamäärä on kasvanut ja ammatillista koulutusta edellyttävien työntekijäammattien työpaikkamäärä on supistunut selvästi. 3 Taulukossa 1 verrataan Opetushallituksen vuosien 1999 ja 2011 ennusteita. Vuoden 2011 ennusteessa asiantuntija-ammattien osuus kokonaistyövoimatarpeesta laskee oletuksen vastaisesti 39 prosentista 37 prosenttiin. Kuitenkin asiantuntija-ammattien poistuma suhteessa lähtövuoden työvoimaan kasvaa 43 prosentista 48 prosenttiin oletuksen mukaisesti. Siten asiantuntijaammattien osuuden supistuminen on seurausta Opetushallituksen arviosta, että tulevaisuudessa asiantuntija-ammattien työntekijämäärän kasvu hidastuu aikaisemmasta arviosta (vuoden 1999 31 prosentin kasvu vaihtuu vuoden 2011 ennusteen 16 prosenttiin) kun taas työntekijäammattien pysyy ennallaan (kaksi prosenttia). Taulukko 1. Ammattiryhmien työvoimatarve OPH:n 1999 ja 2011 arvioiden mukaan Ammattiryhmä Osuus lähtövuoden työvoimasta % Osuus kokonaistarpeesta, % Poistuma Työll. muutos Yhteensä Poistuma Työll. muutos Yhteensä OPH 1999 Asiantuntijat 43 31 74 28 83 39 Työntekijät 42 2 44 72 17 61 Yhteensä 42 10 53 100 100 100 OPH 2011 -tavoite Asiantuntijat 48 16 64 32 77 37 Työntekijät 49 2 51 68 23 63 Yhteensä 48 7 55 100 100 100 Asiantuntija-ammattien työllisyyden ennustettu hidastuminen on esitetty kuviossa 1, joka kuvaa asiantuntija-ammattien suhteellisen osuuden kehitystä vuosina 1970 2005 ja siihen perustuva ura vuoteen 2025 sekä Opetushallituksen tavoitevaihtoehdon mukainen ennuste vuosille 2010 2025. 4 Ammattirakenteen kehitykseen vaikuttaa, 1) miten arvioidaan eri toimialojen työllisyyden kehittyvän ja 2) miten kunkin toimialan työllisyyden muutoksen arvioidaan jakautuvan eri ammattiryhmien kesken. Opetushallituksen arvioima asiantuntijaammattien työllisyyden kasvun hidastuminen on selitettävissä ensi sijassa käytetyllä toimiala-ennusteella (taulukko 2). Toimialojen työllisyyden muutos selittää asiantuntija-ammattien suhteellisen osuuden muutoksesta kaksi kolmasosaa vuosina 1970 1995 ja vuosina 1995 2008. Mutta vuosien 2010 2025 ennusteessa toimialojen muutoksella ei ole juurikaan merkitystä (viisi prosenttia), vaan asiantuntija-ammattien osuuden muutoksen taustalla on toimialojen työllisyyden ammattiryhmittäisen jakauman muutos. Mitä toimialojen työllisyyden arvioidussa kehityksessä tapahtuu sellaista, joka johtaa asiantuntija-ammattien työllisyyden kasvun hidastumiseen? Tähän vastaamiseksi toimi- 59
Kuvio 1. Asiantuntija-ammattien osuus työllisistä 1970 2025, % 50 45 en 1970-2005 40 Osuus työllisistä, % 35 30 25 20 15 10 Toteutunut OPH 2011 5 0 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 Taulukko 2. Asiantuntija-ammattien %-osuuden muutos ja siihen vaikuttaneet tekijät 1970 2025 Ajanjakso 1970 1995 1995 2008 2010 2025 Osuuden muutos, % 1) 18 5 3 Siitä toimiala- ja ammattirakenteen muutoksen vaikutus, % 2) Toimialamuutos 71 66 5 Ammattirakenteen muutos 29 34 95 Yhteensä 100 100 100 1) Asiantuntija-ammattien osuus koko työvoimasta oli 27 % vuonna 1995 2) Toimialamuutoksen vaikutus arvioitu tutkimalla miten asiantuntija-ammattien työllisyys muuttuu pitämällä ammattirakenteen muutos vakiona. Ammattirakenteen muutos on toimialamuutoksen vaikutuksen ja toteutuneen muutoksen erotus. alat on asiantuntija- ja työntekijätoimialoihin sen osuuden mukaan, mikä on ammattiryhmien osuus toimialan työllisistä. Asiantuntijatoimialoiksi on määritelty alat, joilla asiantuntijoiden osuus ylittää kaikkien toimialojen keskiarvon (31 prosenttia vuonna 2005). Asiantuntijoita on eniten koulutuksen ja tutkimuksen toimialalla, liike-elämän teknisissä palveluissa, terveydenhuollossa, julkisessa hallinnossa sekä elektroniikka- 60
Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2011 Katsauksia ja keskusteluja teollisuudessa. Työntekijöitä puolestaan on paljon maa- ja metsätaloudessa, kaupassa, teollisuudessa ja kuljetuksessa (liite 2). Opetushallituksen ammattirakenne-ennusteen pohjana käytetyn VATTin ennusteen (Ahokas ja Honkatukia 2010) mukaan Suomen kansantalouden pitkän aikavälin asiantuntijatoimialojen työllisyyden kasvu ja työntekijätoimialojen työllisyyden supistuminen pysähtyy vuoden 2005 jälkeen (kuvio 2). VATT on tuskin pyrkinyt asiantuntijatyöllisyyden pysäyttämiseen, vaan kyse on toimialaennusteen muiden tavoitteiden tarkoittamattomasta sivutuloksesta. Toimialaennusteessaan VATT nostaa rutkasti teollisuuden ja vastaavasti supistaa palvelualojen työllisyyttä suhteessa siihen, mikä on ollut taloudessa havaittu pitkän aikavälin ura. Onko todennäköistä, että VATTin ennustama käänne työllisyyden toimialarakenteen kehityksessä ja siitä seuraava asiantuntijatyöllisyyden kasvun pysähtyminen toteutuvat? Siitä on mahdollista saada kuva tarkastelemalla työministeriön aikaisemmin laatimien toimialaennusteiden toteutumista, joissa on järjestelmällisesti tehty samantyyppinen arvio teollisuuden ja palvelualojen asemasta tulevassa työllisyyskehityksessä. Teollisuuden ja rakennustoiminnan osalta tarkastelu on tehty kuviossa 3, jossa vuosien 1990 2010 toteutunutta kuvaa musta yhtenäinen viiva ja eri vuosina työministeriön laatimia ennusteista harmaat katkoviivat. Jokainen työministeriön laatima ennuste on yliarvioinut teollisuuden kehitystä suuruusluokkaero on 50 000 100 000 työllistä. Samalla uusimmat ennusteet olettavat, että vasta 10 15 vuoden kuluttua päästään tilanteeseen, joka on toteutunut jo nyt. Palveluiden osalta työministeriö on puolestaan aliarvioinut työllisyyden kehityksen (kuvio 4). Kuvio 2. Asiantuntija- ja työntekijätoimialojen toteutunut ja VATTin ennustama työllisyyskehitys 2500 2000 1000 henkeä 1500 1000 500 0 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 Asiantuntijatoimialat - TOT Työntekijätoimialat - TOT Asiantuntijatoimialat - VATT 2010 Työntekijätoimialat - VATT 2010 61
Kuvio 3. Teollisuuden ja rakennustoiminnan työllisyys 1990 2025 toteutunut ja ennusteet 800 750 TM 1991 1000 henkeä 700 650 Toteutunut TM 1996 TM 1999 TM 2003 600 TM 2007 VATT 2010 550 500 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 Kuvio 4. Palveluiden työllisyys 1990 2025 toteutunut ja ennusteet 1900 1800 VATT 2010 1700 TM 2007 1 0 0 0 henkeä 1600 1500 1400 TM 1991 Toteutunut TM 1996 TM 1999 TM 2003 1300 1200 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 62
Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2011 Katsauksia ja keskusteluja Vinoutuneiden toimialaennusteiden vaikutus ammattirakenne-ennusteisiin näkyvät kuviossa 5, johon on koottu asiantuntija-ammattien osalta Opetushallituksen eri vuosina laatimat ennusteet ja verrattu niitä toteutuneeseen kehitykseen. Vuoden 1999 ennuste asiantuntija-ammattien työllisyydestä jää 50 000 henkeä toteutunutta pienemmäksi ja vuoden 2004 ennuste on 100 000 henkeä pienempi. Vuoden 2009 ennuste ei edes vuonna 2020 yllä sille tasolle, jonka työllisyys on saavuttanut jo vuonna 2010. Kuvio 5. Asiantuntija-ammattien työllisyys 1970 2025 toteutunut ja ennusteet 900000 OPH 2011 tavoite 800000 Toteutunut 1995-2010 700000 OPH 2009 perus Työllisyys 600000 500000 OPH 1999 OPH 2004 perus 400000 Toteutunut 1970-1995 300000 200000 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 2015 2020 2025 Vaikutus koulutustarjonnan mitoittamiseen Toimiala- ja ammattirakenne-ennusteiden ja toteutuneen kehityksen vertailu viittaa siihen, että menneiden koulutustarjontapäätösten pohjana olleet koulutustarvearviot ovat systemaattisesti 1) aliarvioineet korkeakoulutuksen ja yliarvioineet ammatillisen koulutuksen tarvetta, sekä samalla 2) yliarvioineet tekniikan alan ammattikoulutuksen ja aliarvioineet sosiaali- ja terveysalan, kulttuuri- ja muiden palvelualojen koulutuksen tarvetta. Kun VATTin ennustama työllisyyden toimialakehitys jatkaa perustaltaan samalla linjalla kuin työministeriön laatimat ennusteet, on selvää, että myös tulevat koulutuksen mitoituspäätökset perustuvat vinoutuneeseen informaatioon koulutustarpeen suuntautumisesta. 63
Viitteet 1 Kasvavan ryhmän poistuman kasvua hidastaa kuitenkin, että uudet työpaikat täytetään keskimääräistä nuoremmilla työntekijöillä, minkä vuoksi ryhmän ikärakenne saattaa pysyä pitkään matalana ja eläköityminen vähäisenä. Vastaavasti supistuvan ryhmän poistuma saattaa pysyä korkeana työntekijöiden määrän vähentyessä, koska työntekijöiden keski-ikä kasvaa ja eläköityminen lisääntyy. 2 Opetushallituksen vuoden 2004 arviossa suhdeluvut olivat 52 46 (perusvaihtoehto) ja 51 47 (tavoitevaihtoehto). 3 Esitin tämän ongelman opetus- ja kulttuuriministeriön koulutustarjonnan mitoitusryhmässä (OKM 2011) ja pyysin asiaa valaisevia lisäselvityksiä niitä kuitenkaan saamatta. Kun asialla on aivan olennainen vaikutus tarvelaskelmien lopputulokseen ja esitykseen koulutustarjonnan mitoituksesta, en voinut allekirjoittaa ryhmän raporttia. Toisaalta tarvittavien perustietojen (erityisesti toimialoittaisten ammattirakennetietojen) puuttuminen ei antanut mahdollisuutta myöskään perustellun eriävän mielipiteen kirjoittamiseen. Tulkittakoon tämä artikkeli viivästyneeksi eriäväksi mielipiteeksi. 4 Perusvaihtoehdossa asiantuntija-ammattien työllisyysosuus jopa supistuu. Kirjallisuus Ahokas Jussi & Honkatukia Juha (2010). Politiikkatoimien vaikutukset työvoiman tarpeeseen Suomen taloudessa 2010 2025. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus. VATT tutkimukset 161. Helsinki 2010. OKM (2011). Tasapainoiseen työllisyyskehitykseen 2025. Ehdotus koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle 2016. Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2011:16. OPH (1999). Autio Veikko, Hanhijoki Ilpo, Katajisto Jukka, Kimari Matti, Koski Leena, Lehtinen Jukka. Monten Seppo, Taipale Ulla & Vasara Anneli. Ammatillinen koulutus 2010. Työvoiman tarve vuonna 2010 ja ammatillisen koulutuksen mitoitus. Opetushallitus 1999. OPH (2004). Hanhijoki Ilpo, Kantola Seppo, Karikorpi Mervi, Katajisto Jukka, Kimari Matti, Koski Leena & Savioja Hannele. Koulutus ja työvoiman kysyntä 2015. Valtakunnallisia ja alueellisia laskelmia. Opetushallitus 2004 OPH (2009). Hanhijoki Ilpo, Katajisto Jukka, Kimari Matti, Koski Leena & Savioja Hannele. Koulutus ja työvoiman kysyntä 2020. Tulevaisuuden työpaikat osaajia tarvitaan Opetushallitus 2009. TM (1991). Työministeriö. Työvoima 2000. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan kehitys vuoteen 2000 ja arvioita vuoteen 2030. Helsinki 1991. TM (1996). Työministeriö. Työvoima 2010. Integroituva Eurooppa ja Suomen työllisyysnäkymät. Työpoliittinen tutkimus Nro 130. Helsinki 1996. TM (1999). Työministeriö. Työvoima 2017. Työllisyys ja hyvinvointi uuden vuosituhannen alkaessa. Loppuraportti. Työpoliittinen tutkimus Nro 200. Helsinki 1999. TM (2003). Työministeriö. Työvoima 2020. Osaamisen ja täystyöllisyyden Suomi. Loppuraportti. Työpoliittinen tutkimus Nro 245. Helsinki 2003. TM (2007). Työministeriö. Työvoima 2025. Täystyöllisyys, korkea tuottavuus ja hyvät työpaikat hyvinvoinnin perustana työikäisen väestön vähentyessä. Työpoliittinen tutkimus Nro 325. Helsinki 2007. 64
Työpoliittinen Aikakauskirja 3/2011 Katsauksia ja keskusteluja LIITE 1. Asiantuntija-ammattien työllisyys vuonna 2005 Asiantuntija-ammatti Työlliset Yhteensä 701 122 Maa- ja metsätalouden asiantuntijat 7 328 Konetekniikan asiantuntijat 30 732 Kemiallisen prosessityön asiantuntijat 9 849 Sähkö- ja elektroniikka-alan asiantuntijat 34 259 Teollisuuden johtajat ja muut asiantuntijat 34 121 Rakennusalan johtajat ja asiantuntijat 37 304 Lentoliikenteen johtajat ja asiantuntijat 1 400 Kaupan alan johtajat ja asiantuntijat 60 524 Majoitus- ja ravitsemisalan johtajat ja asiantuntijat 22 776 Toimistotyön esimiehet ja asiantuntijat 27 964 Sairaanhoitajat ja muut terveydenhuollon asiantuntijat 84 039 Lääkärit ja muut terveydenhuollon asiantuntijat 24 292 Sosiaalialan erityisasiantuntijat 8 059 Sosiaali- ja terveydenhuollon johtajat 5 108 Opettajat ja opetusalan muut asiantuntijat 127 828 Taiteilijat ja taidealan muut asiantuntijat 12 418 Taide- ja kulttuurialan johtajat ja tuottajat 7 361 Kirjasto-, arkisto- ja museoalan asiantunitjat 3 713 Tiedottajat ja toimittajat 16 439 Matematiikan ja luonnontieteen asiantuntijat 5 391 Yhteiskunnallisen ja humanistisen alan sekä talouden asiantuntijat 44 450 Lakiasiantuntijat 9 390 Julkisen hallinnon johtajat ja asiantuntijat 42 530 Tietotekniikan johtajat ja asiantuntijat 39 391 Tutkimus- ja kehitysjohtajat 4 456 Kaikki työlliset 2 265 211 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto. 65
LIITE 2. Asiantuntija- ja työntekijätoimialojen työllisyys vuonna 2005 Toimiala Osuus toimialan työllisistä, % Yhteensä Asiantuntijat Työntekijät Yhteensä 2 274 096 31 69 Asiantuntijatoimialat 868 930 55 45 22 KOULUTUS JA TUTKIMUS 175 737 79 21 18 LIIKE-ELÄMÄN TEKNISET 110 268 62 38 23 TERVEYDENHUOLTOPALVELUT 170 729 57 43 20 JULKINEN HALLINTO JA 74 426 51 49 07 ELEKTRONIIKKA- JA 63 466 50 50 26 VIRKISTYS-, KULTTUURI- JA 74 649 39 61 25 JÄRJESTÖTOIMINTA 39 139 39 61 16 RAHOITUS- JA 43 502 38 62 09 SÄHKÖ, KAASU- JA VESIHUOLTO 15 703 37 63 19 LIIKE-ELÄMÄN 101 311 36 64 Työntekijätoimialat 1 396 281 16 84 11 TUKKUKAUPPA JA 95 140 30 70 06 KONEIDEN JA LAITTEIDEN SEKÄ 80 800 27 73 05 KEMIALLISTEN YMS. 34 641 26 74 13 MATKAILU-, MAJOITUS- JA 74 875 25 75 21 MAANPUOLUSTUS JA 49 216 21 79 24 SOSIAALIPALVELUT 165 110 20 80 02 METSÄTALOUS JA TEOLLISUUS 74 866 19 81 15 POSTI- JA TELELIIKENNE 44 651 19 81 04 METALLIEN JA 62 004 17 83 03 ELINTARVIKKEIDEN, JUOMIEN 37 156 15 85 10 RAKENTAMINEN 141 428 15 85 08 MUU TEOLLISUUS 45 219 13 87 12 VÄHITTÄISKAUPPA 160 491 10 90 28 TOIMIALA TUNTEMATON 26 889 9 91 14 KULJETUS 117 327 8 92 27 MUUT PALVELUT 46 587 7 93 17 ISÄNNÖINTI JA 64 666 6 94 01 MAA-, RIISTA- JA KALATALOUS 75 215 1 99 Lähde: Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto. 66