7.5.2012 Jos diplomityö olisi peli, ketkä sitä pelaisivat ja mitkä olisivat sen säännöt? Aalto-yliopiston Otaniemen kampuskirjastossa on pidetty jo vuodesta 2008 lähtien kurssia nimeltä Diplomityöntekijän työkalut, joka omalta osaltaan auttaa dippatyöntekijöitä selviytymään kunnialla loppurutistuksestaan. Diplomityöntekijän työkalut kurssilla opiskelijat pääsevät hyödyntämään toistensa kokemuksia diplomityöprosessista. Kuvassa ryhmäläisten kokemuksista laaditaan yhdessä diplomityöpeliä. Kuva: Virpi Palmgren Dippa tuntuu olevan monelle opiskelijalle suuri ponnistus, ja töiden ohjaajat ovat usein hyvin kiireisiä eikä aikaa löydy yleisiin ohjeistuksiin. Tässä kohdassa kirjasto on hoksannut mahdollisuuden tarjota toisenlaista osaamistaan opiskelijoille. Ensimmäiset kurssit suunniteltiin yhteistyössä silloisen Opetuen kanssa ja ne räätälöitiin tukemaan kampuksen omia tutkimusaloja. Kirjasto on hyvä näköalapaikka opiskelijaelämään, ja kirjaston henkilöstölle on kehittynyt silmää havaita sudenkuoppia opiskelun poluilla. Vuosien kokemuksen myötä tämä kurssi onkin hioutunut vastamaan nykypäivän tarpeita.
Maisema-arkkitehtiopiskelija Annina Sarlos ja tekniikan opiskelija Ville Vinblad suosittelevat dippatyökurssia kaikille, kunhan opiskelija on sellaisessa vaiheessa, että tällaisesta kurssista on oikeasti hyötyä. (Kuva: Riitta-Liisa Leskinen) Kurssi on valinnainen M-modulissa ja se toteutetaan neljä kertaa vuodessa. Pääsyvaatimuksena on, että opiskelijalla on dippa aluillaan ja aihe tiedossa. Osallistujia on ollut vuosittain lähes 200. Ville on kirjoittanut kevään aikana seminaaripaperia, jonka tiimoilta heräsi paljon kysymyksiä. Sain tältä kurssilta vastauksia niihin kysymyksiin. Toivon mukaan se auttaa dippaa kohti. Vaikka opiskelijat tulevat eri koulutusohjelmista, diplomityön tekemisessä on yhteisiä piirteitä. Metodina käytetään sulautuvaa opetusta eli kurssiohjelma sisältää lähiopetusta (ryhmätöitä ja luentoja), verkossa työskentelyä ja kotitehtäviä. Luentojen ja ryhmätöiden jälkeen keskustelua jatketaan vielä verkossa. Tämä kurssi mahdollistaa vertaistuen saamisen keskustelun ja toisten auttamisen myötä. Sosiaalisen verkostoitumisen Ning nettisivusto on Anninan mielestä hyvä tapa oppia muilta ja peilata omia oppimiskokemuksia ja tuntemuksia. Opiskelijoita voisi mielestäni kannustaa vielä enemmän keskustelemaan siellä toistensa kanssa. Erityisesti toisten laatimien käsitekarttojen kommentointi oli hyvä tehtävä.
Luennot on suunniteltu siten, että niissä on paljon vuorovaikutusta eikä niillä istuta passiivina kuuntelijoina. Kurssilla vallitsee aito tekemisen tunnelma: dippa on saatava tehdyksi ja vieläpä hyvä sellainen. Tunnelma luennoilla on palkitsevaa myös luennoitsijoille. Kurssin alkajaisiksi tehdään yhdessä fiilisjana, joka on koettu erittäin tsemppaavaksi ja arempikin uskaltaa avata suunsa. Janan samalle kohdalle sattuvat opiskelijat esittelevät itsensä ja keskustelevat keskenään annetuista väitteistä. Fiilisjanan jälkeen jatketaan ryhmätyöllä, jossa käsitellään mm. ajanhallintaa ja motivaatiota. Annina kertoo olevansa tyytyväinen siihen, että uskalsi osallistua tuntikeskusteluihin aktiivisesti. Tuntui hyvältä keskustella sellaisista asioista, jotka saattaisivat auttaa muitakin diplomityön teossa ja töiden jälkipuinti oli mielestäni tuntien ehkä hedelmällisin osa. Kuvassa lääketieteellistä tekniikkaa opiskelevan Tiina Murtolan käsitekartta Yksinkertainen ääntömalli sovellettuna suomen vokaaligeometrialle. Käsitekartta on tärkeä väline, jonka avulla aihe jäsentyy ja rajaaminen tiedonhauissa helpottuu. Kotitehtävänä tuotetaan käsitekartta omasta diplomityöaiheesta ja kurssilaiset kommentoivat myös toistensa käsitekarttoja. Lisäksi opiskelijat tekevät tiedonhaun harjoituksen ohjeistetun verkkolomakkeen avulla. Proffaluennolle hankitaan luennoitsijaksi joku kokenut diplomitöiden ohjaaja tai valvoja. Luennoilla käsitellään myös tieteellistä tutkimusta ja akateemista julkaisemista ja tehdään peli: Jos diplomityö olisi peli, ketkä sitä pelaisivat ja mitkä olisivat pelin säännöt?
Esimerkki diplomityöpelistä : Kielikeskuksen suomenkielen opettajan luennolla opiskelijat tutkivat omista töistään laatimiaan sisällysluetteloja, projektisuunnitelmia, tiivistelmiä ja johdantoja ja antavat vinkkejä toisillensa. Opintopsykologin luennolle tulee mukaan myös vastavalmistuneita kertomaan oman dippansa vaiheista. Lopussa tehdään toinen ryhmätyö, johon opiskelijat tuovat mukanaan vanhoja diplomitöitä, joita tarkastellaan annettujen arviointiohjeiden mukaan. Ryhmätöiden purkuun liittyy aina ns. näyttelykävely, jonka kuluessa kaikkien tulokset käydään yhdessä läpi. Vapaaehtoisena on tarjolla vielä Dippatyöstartti, jota suositellaan sellaisille, jotka eivät ole tehneet kandityötä vaan ovat tulleet suoraan maisteriohjelmaan.
Opiskelijoita on tulossa aina enemmän kuin kurssille mahtuu. Kuva: Riitta-Liisa Leskinen Lienee teekkarimyytti, ettei työnteko maistu, ellei ole pakko. Diplomityö koetaan kuitenkin sellaiseksi opiskelu-uran huipennukseksi, että teekkarikin haluaa tehdä sen kunnolla ja valmistua, koska diplomityö on käyntikortti tuleviin työpaikkoihin. Kurssin vastuuopettaja on Aalto-yliopiston kirjaston suunnittelija Virpi Palmgren. Hänen mielestään kurssi on ohjaajallekin motivoiva, koska kiitos näkyy heti opiskelijoiden silmistä. Tässä tuntee tekevänsä hyödyllistä työtä. Ryhmätöiden tekemiseen ja muuhun monimuotoiseen opetukseen kirjaston luentosali ja aulatilat ovat soveltuneet hyvin, mutta luentoihin luentosali on osoittautunut liian pieneksi. Ensi syksynä kurssi pidetäänkin Otaniemessä Design Factorin tiloissa. Riitta-Liisa Leskinen Viestintävastaava Aalto-yliopiston kirjasto