METSÄNHOIDON PERIAATTEET Metsäsuunnitelmakausi 2008-2017 Kaupunkisuunnittelulautakunta 13 11.10.2006 Tarkastettu 18.3.2015
YLEISPERIAATTEET KAIKILLE METSILLE
Luonnon monimuotoisuus Kaikessa metsänhoidossa tavoitteena on vaalia metsien elinvoimaisuutta ja monimuotoisuutta. Monimuotoisuuden vaalimisessa metsälait, luonnonsuojelulaki ja Suomen metsäsertifioinnin kriteeristö määrittelevät minimitason. Kaupungin omistamien metsien hoidossa ylitetään tämä minimitaso. Säästetään vanhat metsät, reunavyöhykkeet, purot, pienkosteikot ja monimuotoisuutta lisäävät kohteet sekä valta kunnallisesti tai alueellisesti uhanalaisten tai paikallisesti harvinaisten eliöiden elinympäristöt sisältäen pienilmastoa säilyttävät suojavyöhykkeet. Metsäluonnon monimuotoisuudelle keskeisen tärkeää lahopuun määrää pyritään lisäämään hallitusti Vanhoja puuyksilöitä, pökkelöitä, muita lahopuita, kolopuita ja maapuita sekä yksittäisiä tuulenkaatopuita säästetään. Puuston määrän metsissä annetaan lisääntyä. Metsien uudistamisessa käytetään luontaista uudistamista aina kun se on mahdollista. Uudistusaloilla säästetään myrskynkestäviä, aiemman puu sukupolven yksilöitä, jaloja lehtipuita, kookkaita haapoja ja raitoja, joilla on edellytykset kehittyä järeiksi vanhoiksi puiksi. Säästöpuita jätetään erityisesti biologisen monimuotoisuuden kannalta arvokkaiden elinympäristöjen yhteyteen.
Luonnon monimuotoisuus Vesistöjen suojaamiseksi jätetään metsänhoitotoimenpiteiden yhteydessä riittävät suojavyöhykkeet. Kulotusta pyritään lisäämään, koska monet lajit ovat siitä riippuvaisia. Uudistuneilla aloilla kiireelliset taimikonhoitotyöt ja ensiharvennukset toteutetaan heti. Hoidolla voidaan myös palauttaa pienkohteita, esimerkiksi pieniä ojitettuja suolaikkuja, lähemmäs luonnontilaa sekä kehittää viljelystä poistuneita peltoja kulttuurilehdoiksi. Maapuita voidaan saada aikaan jättämällä vaarallisina kaadetut rungot korjaamatta. Laajoilla metsäalueilla, missä on yksityisiäkin maanomistajia, kaupunki turvaa varttuneiden metsien säilymisen alueella lykkäämällä tarvittaessa omia uudistushakkuitaan. Koko henkilöstö suorittaa luonnonhoidon tutkinnon. Suojelualueilla ja uhanalaisten lajien elinpaikoilla toimitaan erityistä varovaisuutta noudattaen. Luonnon erityiskohteet merkitään metsäsuunnitelmien lisäksi internetiin.
Ympäristöystävällinen tekniikka Metsien hoidossa käytetään ympäristöystävällisiä tekniikoita : Työkohteet suunnitellaan vuodenaikojen ja maan kantavuuden mukaan, jolloin vältetään koneiden aiheuttamia vaurioita. Eläinten pesimisrauhaa kunnioitetaan välttämällä häiritseviä toimenpiteitä erityisesti 1.4.-31.7. Torjunta-aineita käytetään vain välttämättömissä tapauksissa. Luonnon- ja maisemanhoidon kannalta vaativat kohteet tehdään miestyönä. Maanmuokkaus tehdään silloin, kun siitä on selvästi osoitettavissa olevaa hyötyä metsämaan taimettumisessa (esim. heinittymisen vaarantaessa luontaisen taimettumisen) muokkaus tehdään äestämällä tai laikuttamalla. Työssä käytetään kevyitä tai keskiraskaita koneita - koneet valitaan tehtävän työn, kohteen luonteen ja maaperän kantavuuden mukaan. Puunkorjuussa vältetään kasvamaan jäävien puiden vahingoittamista ja maastovaurioita. Juurikäävän biologista torjuntaa lisätään.
Maisemanhoito Metsiä hoidettaessa hoidetaan sekä lähiettä kaukomaisemaa. Kaukomaiseman hoito perustuu maisemarakenteeseen, jota korostetaan puulajivalinnoilla, selännemetsien silhuetin säilymisellä ja reunavyöhykkeiden vaalimisella. Hoitokuviot suunnitellaan maaston mukaan. Näkymiä avataan korkeilta paikoilta ja ulkoiluteiltä ympäröivään maisemaan poistamalla harkiten yksittäisiä puita ja alikasvustoa. Maaperän ja kasvupaikkojen ominaisuuksia käytetään hyväksi kehitettäessä metsien lähimaiseman vaihtelua. Metsämaiseman yksityiskohtia, kuten suuria kiviä, kalliorinteitä, kauniita puuryhmiä, erikoisia, erityisen suuria tai vanhoja puita, keloja yms. tuodaan esille tekemällä niille ympäröivän kasvillisuuden hoidossa tilaa. Samoin otetaan esiin kulttuurihistoriasta kertovia entisen asutuksen merkkejä, kuten jo hävinneiden rakennusten kivijalkoja ja pihapiirin vielä säilyneitä pensaita ja hedelmäpuita. Yleiskaavassa maisemallisesti tai kyläkuvallisesti arvokkailla alueilla metsiä käsitellään siten, että maiseman historia otetaan huomioon ja avointa maisematilaa rajaavista reunametsistä kehitetään kerroksellisia tai puoliavoimia. Metsänhoidon yhteydessä poistetaan myös rojut ja roskat metsästä mahdollisuuksien mukaan.
Turvallisuus Rakennettujen ulkoilureittien varret hoidetaan siten, että niillä on turvallista liikkua. Vaarallisen huonokuntoisia puita poistetaan metsän käytön niin vaatiessa. Siellä, missä halutaan säästää vanhoja ja mahdollisesti vaarallisia puita, pystytetään tarvittaessa varoituskilpiä. (KuntaMETSO -työryhmä selvittää vastuukysymyksiä) Metsien visuaalinen- ja melunsuojavaikutus otetaan huomioon. Hirvien vaellusreiteillä tienvarsimetsiä hoidetaan mieluiten yksijaksoisina ja suuripuustoisina, harvoina ja valoisina. Työntekijät noudattavat työturvallisuusohjeita.
LÄHIVIRKISTYSMETSIEN HOITOPERIAATTEET Lähivirkistysmetsiä ovat asutuksen lähiympäristössä olevat metsät sekä sellaiset metsät, joihin keskitetään liikuntaa, toimintaa ja tapahtumia. Lähivirkistysmetsissä sovelletaan myös aiemmin mainittuja kaikille metsille tarkoitettuja yleisperiaatteita Yleiskaavassa ja asemakaavassa urheilu- ja virkistyspalvelut VU ja lähivirkistysalueet VL, asemakaavoissa myös puistoina VP.
Hoitoperiaatteet Lähivirkistysmetsiä hoidetaan tarpeen mukaan. Niille rakennetaan hyvä ulkoilutie- ja polkuverkko ja valaistut kulkuyhteydet. Reittien varrelle pystytetään opastauluja, joissa kerrotaan metsien luonnosta ja ilmiöistä ja hoidosta Lähivirkistysmetsiä hoidetaan siten, että niissä on mahdollisimman turvallista liikkua asutuksen läheisyydessä myös reittien ulkopuolella. Vaarallisen huonokuntoiset puut poistetaan, osa niistä jätetään maalahopuiksi. Metsä pyritään kasvattamaan ikärakenteeltaan ja maisemakuvaltaan vaihtelevana. Hoidolla korostetaan maaston erityispiirteitä ja kaupunkirakenteellista asemaa. Sopivissa paikoissa kehitetään jalopuumetsiä ja kulttuurimetsätyyppejä. Metsittyviä peltoja voidaan kehittää kulttuurilehdoiksi. Erityisesti reunavyöhykkeitä pyritään rikastamaan kotimaisilla pensailla ja puilla sekä asutuksen lähellä myös kulttuurilajistolla kukkiviksi, marjoviksi ja värikkäiksi. Aroilta biotoopeilta ohjataan kulutusta pois reitistön suunnittelulla.
Hoitoperiaatteet Kun metsätyyppi on huonosti kulutusta kestävä, parannetaan kulutuskestävyyttä asutuksen välittömässä läheisyydessä tai muuten kulutetuimmilla alueilla hakekatteella, lannoituksella ja puuston normaalia harvemmalla kasvutiheydellä sekä puulajivalinnalla. Kulkua voidaan ohjata myös maahan jätettävillä oksaisilla rungoilla ja hakkuutähteillä. Alueilla joissa on todettu erityisiä luontoarvoja voidaan jättää käsittelemättä. Käsittely on pienipiirteistä. Uudistushakkuiden ala on asutuksen välittömässä läheisyydessä yleensä enintään hehtaari. Hakkuutähteet korjataan pois tai haketetaan ulkoiluteiltä ja poluilta sekä silloin kun ne muutenkin haittaavat ulkoilua ja metsänkuvaa asutuksen välittömässä läheisyydessä. Laajemmilla metsäalueilla hakkuutähteet kerätään käytön niin vaatiessa. Hakkuutähteet pyritään myymään asukkaiden polttopuiksi. Asutuksen lähimetsien hoito suunnitellaan yhteistyössä asukkaiden kanssa. Hoitotoimien aloittamisesta tiedotetaan aina lähialueen asukkaille ja aktivoidaan asukkaita siivoustalkoisiin.
RETKEILY- JA ULKOILUMETSIEN HOITOPERIAATTEET Retkeily- ja ulkoilumetsät sijaitsevat asutuksesta lähivirkistysmetsiä kauempana. Kaavoissa retkeily- ja ulkoilualueita VR ja yleiskaavassa maaja metsätalousalueita M, mutta myös lähivirkistysalueilla voi olla retkeilymetsien luonteisia alueita, joille ei haluta ohjata liikaa kulutusta. Retkeily- ja ulkoilumetsissä sovelletaan myös aiemmin mainittuja kaikille metsille tarkoitettuja yleisperiaatteita
Hoitoperiaatteet Retkeily- ja ulkoilumetsissä on rakennettuja ulkoilureittejä ja latupohjia sekä käytössä syntyneitä polkuja. Puulajisto on kotimaista. Hoidolla korostetaan maisemarakenteen erityispiirteitä ja alueella harvinaisia ja erikoisia kasvupaikkatyyppejä. Retkeily- ja ulkoilumetsät ovat puulajisuhteiltaan ja ikärakenteiltaan mahdollisimman luonnonmukaisia Reunavyöhykkeiden hoidossa suositaan eläimistölle tärkeitä ravintokasveja. Hakkuutähteet korjataan pois ulkoiluteiltä ja poluilta. Erityisesti nuorten metsien ja taimikoiden hoito on ensisijaista, jotta turvataan puuston kehitys hyväksi virkistysmetsäksi