Yhdenmiehen osakeyhtiön asema sen omistajaan kohdistuvassa ulosotossa

Yhdenmiehen osakeyhtiön asema sen omistajaan kohdistuvassa ulosotossa Itä-Suomen yliopisto Oikeustieteiden laitos Pro gradu -tutkielma 30.4.2017 Marisa Metsälä 234687 Ohjaaja: Matti Tolvanen

Tiivistelmä ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Tiedekunta Yhteiskuntatieteiden ja kauppatieteiden tiedekunta Yksikkö Oikeustieteiden laitos Tekijä Marisa Metsälä Työn nimi Yhdenmiehen osakeyhtiön asema sen omistajaan kohdistuvassa ulosotossa Pääaine Rikos- ja prosessioikeus Työn laji Pro gradu -tutkielma Aika 30.4.2017 Sivuja 87 + X Tiivistelmä Tutkimuksen kohteena ovat yhdenmiehen osakeyhtiöt, jotka ovat sivullisen asemassa yhtiön omistajaan kohdistuvassa ulosotossa. Sivullisyhtiön aseman tarkastelu painottuu tilanteisiin, joissa yhdenmiehen osakeyhtiön epäillään olevan sen omistajan ulosoton välttämiseksi käyttämä keinotekoinen järjestely. Tutkimus vastaa kysymykseen siitä, voidaanko yhdenmiehen osakeyhtiö ulosottolainsäädännön nojalla samastaa omistajaosakkaaseen siten, että yhtiön omaisuutta ulosmitataan omistajaosakkaan henkilökohtaisten velkojien suorittamiseksi. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa saman perusoikeuden problematiikka omaisuudensuojan osalta. Tutkimus on toteutettu lainopillista menetelmää käyttäen ja tutkimusongelmaa on pääasiassa lähestytty voimassa olevaa ulosottolainsäädäntöä ja osakeyhtiölainsäädäntöä tulkitsemalla ja systematisoimalla. Tarkastelussa perehdytään erityisesti ulosotto-oikeuden, yhtiöoikeuden ja rikosoikeuden välisiin suhteisiin. Tutkimuksessa konkretisoidaan lainsäädännön asettamia samastamisen edellytyksiä myös asiaa koskevan oikeuskäytännön ja aihepiiriä käsittelevän oikeuskirjallisuuden kautta. Tutkimuksessa havaittiin, että epäaidoksi todettu yhdenmiehen osakeyhtiö voidaan tiettyjen edellytysten täyttyessä samastaa sen omistajaan joko kokonaan tai sivuuttamalla sivullisen muodollinen omistusoikeus tietyn omaisuuserän osalta. Keinotekoisuusarvioinnissa keskeiseen asemaan nousevat niin velallisen kuin sivullistahon toimet ennen järjestelyä ja sen aikana. Oikeuskäytännön valossa tutkimuksessa todettiin, että jo vähäinenkin sivullisen esittämä näyttö on riittänyt estämään samastamisen osoittamalla vaaditulla tavalla todennäköiseksi sen, että ulosmittaus loukkaisi sivullisen todellista omistusoikeutta. Avainsanat Ulosotto, samastaminen, keinotekoinen järjestely, yhdenmiehen osakeyhtiö

II SISÄLLYS LÄHTEET... IV LYHENNELUETTELO... X 1 JOHDANTO... 1 1.1 Alkusanat... 1 1.2 Tutkimusongelma ja rajaukset... 3 1.3 Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen rakenne... 4 2 SIVULLISEN ASEMA ULOSOTOSSA... 7 2.1 Ulosoton välttely sivullistahon avulla... 7 2.2 Omistusolettamat ulosotossa... 10 2.3 Ulosotossa UK 4:14 nojalla tapahtuva samastaminen... 14 2.4 Yhtiöoikeudellinen vastuun samastaminen... 20 2.5 Ulosotto-oikeuden liittymäpinnat muihin oikeudenaloihin... 25 3 YHDENMIEHEN OSAKEYHTIÖN TOIMINTA... 28 3.1 Yhdenmiehen osakeyhtiön perustaminen ja toimintaperiaatteet... 28 3.2 Yhdenmiehen osakeyhtiön valvonta... 33 3.3 Velallisen rikokset... 36 3.4 Palkkatulon ulosmittauksen välttelystä... 41 4 UK 4:14 SOVELTAMISEDELLYTYKSET... 44 4.1 UK 4:14 luonteesta... 44 4.2 UK 4:14 soveltamisedellytykset... 46 4.3 Järjestelyn luonteen arvioinnista... 51 4.4 Keinotekoisen järjestelyn indisiot... 53 4.5 Keinotekoisen järjestelyn suhteesta valeoikeustoimiin ja takaisinsaantiin... 56 5 OSAKEYHTIÖ KEINOTEKOISENA JÄRJESTELYNÄ... 61 5.1 Offshore-yhtiöt keinotekoisina järjestelyinä... 61 5.2 Osakeyhtiön keinotekoisuuden arvioinnista... 63 5.3 UK 4:14 soveltaminen yhdenmiehen osakeyhtiön ja velallisen samastamiseen... 67 5.4 Yhtiön velkojien asema samastustilanteessa... 69

III 6 YHDENMIEHEN OSAKEYHTIÖTÄ HYÖDYNTÄVÄN JÄRJESTELYN KEINOTEKOISUUDEN OSOITTAMINEN... 73 6.1 Lähtökohdat keinotekoisuuden arvioinnille... 73 6.2 Osakeyhtiön toiminnan tarkoituksen arviointi... 74 6.3 Yhtiön hallinnon arviointi... 77 6.4 Rahoituksen selvittäminen... 78 6.5 Asiaan liittyvä muu selvitys... 79 7 JOHTOPÄÄTÖKSET... 82

IV LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio, Aulis: Mitä lainoppi on? Tammi. Helsinki 1978. Oikeussäännösten systematisointi ja tulkinta: Ajatuksia teoreettisesta ja käytännöllisestä lainopista. Teoksessa: Häyhä, Juha (toim.) Minun metodini. Porvoo: Werner Söderström lakitieto Oy 1997. s. 35 56. Aurejärvi, Erkki: Valeoikeustoimen tunnusmerkistöstä. Lakimies 1980, s. 205 229. Ellilä, Tauno: Ulosotto-oikeuden yleiset opit. Porvoo 1962. Havansi, Erkki: Ulosoton lainsäädännön ja organisaation kehitys. Teoksessa Koulu, Risto Havansi, Erkki Korkea-aho, Emilia Lindfors, Heidi Niemi, Johanna: Insolvenssioikeus. Oikeuden perusteokset. 3. uudistettu painos. Juva 2009. (Havansi 2009, kirjailija päivittänyt tekstin 12.8.2009) [onlinepalvelu.sanomapro.fi] (15.1.2017). Helminen, Sakari: Osakeyhtiölaki pienyhtiön näkökulmasta, Defensor Legis 4/2007, s.503. Huttunen, Allan: Yhdenmiehen osakeyhtiöstä, Porvoo 1963. Omistuksen samaistuksesta. Edilex 30.7.2010 [www.edilex.fi] (4.1.2017) Immonen, Raimo Villa, Seppo: Osakeyhtiön varojen käyttö. Talentum Media 2015. Koulu, Risto Lindfors, Heidi: Ulosotto-oikeus. Helsinki 2009. Kukkonen, Reima: Keinotekoisista varallisuusjärjestelyistä ulosotossa ja velallisen rikoksissa: Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 16. Poliisiammattikoulu 2007. Valeoikeustoimet, keinotekoiset järjestelyt ja takaisinsaannilla peräytyvät toimet: Erot ja oikeusvaikutukset. Defensor Legis 4/2008. Velallisen petos ulosottomenettelyssä II-osa. Defensor Legis 3/2011. Velallisen rikokset ja rikosoikeudellinen laillisuusperiaate. Edita, Helsinki 2016.

V Kärki, Anssi: Samastaminen osakeyhtiössä oppitunteja Yhdysvalloista, Lakimies 5/2016. Leppiniemi, Jarmo - Leppiniemi, Raili: Pieni kirjanpitovelvollinen: kirjanpito ja tilinpäätös, Talentum Media 2010. Leppänen, Tatu: Vastuun samastus osakeyhtiön konkurssissa. Teoksessa Oikeustiede. Jurisprudentia XXIV. Helsinki 1991. Lindfors, Heidi: Sivullisen asema ulosotossa. Edita, Helsinki 2008. Lilja, Jenni: Valeoikeustoimin velkojan ulottumattomiin saatetun omaisuuden takaisinsaaminen erityisesti oikeustoimien suhteessa rikosoikeuteen. Pro gradututkielma. Helsingin yliopisto. Oikeustieteen tiedekunta 2007. Julkaistu Edilexissä 5.1.2009. [www.edilex.fi] (10.3.2017) Linna, Tuula: Ulosoton oikeussuojakeinojen systematiikasta. Kirjoituksia ulosoton oikeussuojajärjestelmästä, osa 1/3. Lakimies 1/1999. s. 3 20. Täytäntöönpanoriita ja omistusoikeuskollisio, Lakimies 3/1999, s. 335 354. Oikeuden väärinkäytön kielto ja sen sovelluksia, Lakimies 4/2004. s. 622 638. Ulosottokaaren pääkohdat. Talentum, Helsinki 2008. Ulosotto-oikeuden yleiset opit missä ja mitä? Lakimies 1/2009, s. 3 33. Oikeuspoliittisia silmäyksiä insolvenssioikeuteen. Oikeus 1/2013, s. 91 101. Linna, Tuula Leppänen, Tatu: Ulosmittaus ja myynti. 2.,uudistettu painos. Helsinki 2015. Länsineva, Pekka: Perusoikeudet ja varallisuussuhteet. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja n:o 235. Suomalainen lakimiesyhdistys. Helsinki 2002. Marttila, Mikko: Keinotekoiset varallisuusjärjestelyt ja pakkotäytäntö analyyttinen suuntaus puntarissa. Lakimies 5/2006, s. 769 788. Myllymäki, Juha: Keinotekoiset varallisuusjärjestelyt ja velallisen rikokset. Pro gradu-tutkielma. Turun yliopisto. Oikeustieteellinen tiedekunta 2010. Julkaistu Edilexissä 12.7.2010. [www.edilex.fi] (10.1.2017) Mähönen, Jukka - Villa, Seppo:

VI Osakeyhtiö I, yleiset opit. Talentum Media 2006. Osakeyhtiö IV, Osakeyhtiö ja verotus. Talentum Media 2009. Osakeyhtiöoikeus käytännössä. Helsinki: Sanoma Pro Oy 2013. Mähönen, Jukka Säiläkivi, Antti Villa, Seppo: Osakeyhtiölaki pienyhtiössä. Talentum Media 2007. Nyström, Patrik: Korkein oikeus hyväksyi samastamisen. Oikeustieto 2/2015 s. 4 6. Oesch, Rainer: Tekijänoikeudellinen hyvitysmaksuvelvollisuus ja yhtiöoikeudellinen samastaminen. Edilex artikkeli 21.3.2016. [www.edilex.fi] (4.1.2017) Pihlajarinne, Taina - Havu, Katri - Vesala, Juha: KKO 2015:17 Osakeyhtiö - Samaistaminen, Defensor Legis 3/2015 s. 591 602. Oikeustapauskommentti. Ruohonen, Janne: KKO samasti yhtiön ja tytäryhtiön eli poikkesi osakeyhtiön erillisyyden pääperiaatteesta Poikkeuksellisesti osakeyhtiö velvoitettiin yhteisvastuullisesti suorittamaan omistamansa ulkomaisen rajavastuuyhtiön maksamatta jääneet lakisääteiset hyvitysmaksut. Edilex artikkeli 21.5.2015 [www.edilex.fi] (4.1.2017) Steiner, Maj-Lis - Reinikainen Mikko: Pienyritysten tilintarkastus uuden tilintarkastuslain mukaan, Defensor Legis 4/2007, s. 517 526. Timonen, Pekka: Johdatus lainopin metodiin ja lainopilliseen kirjoittamiseen. Helsingin yliopiston oikeustieteellinen tiedekunta. Helsinki 1998. Tuomisto, Jarmo: Ulosoton kiertämistä koskevan UL 4:9:n säännöksen soveltamiskäytäntöä II. Oikeustieto 3/2003, s. 17 21. Oikeustapauskommentti. Keinotekoisten varallisuusjärjestelyjen ulosottokaaressa ja konkurssilaissa sääntelemättömistä vaikutuksista. Teoksessa Kovia aikoja: riitoja ja maksukyvyttömyyttä, juhlakirja Risto Koulu 60 vuotta, toim. Heidi Lindfors, Emilia Korkea-aho ja Santtu Turunen. Helsinki 2009, s. 645 661. Töyrylä, Hannu: Järjestäytyneen erikoisperinnän synty ja kehitys ulosotossa. Teoksessa Huojuva talous. Juhlajulkaisu Markku Hirvonen 60 vuotta. Poliisiammattikorkeakoulun tiedotteita 29. Poliisiammattikorkeakoulu, Espoo 2006, s. 187 199. Villa, Seppo: Pääomalaina, Helsinki 1997.

VII Henkilöyhtiöt ja osakeyhtiö. 4., uudistettu painos. Talentum, Helsinki 2013. Samastaminen: KKO 2015:17. Lakimies 3 4/2015, s. 533 542. Virolainen, Jyrki Martikainen Petri: Pro & contra: tuomion perustelemisen keskeisiä kysymyksiä. Talentum Helsinki 2003.

VIII VIRALLISLÄHTEET Erikoisperintätyöryhmän muistio 5.10.1999. Oikeusministeriö 1999. Helsinki. HE 66/1988 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle rikoslainsäädännön kokonaisuudistuksen ensimmäisen vaiheen käsittäväksi rikoslain ja eräiden muiden lakien muutoksiksi HE 275/1998 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulosottolain muuttamisesta HE 13/2005 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi ulosottolain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi HE 194/2006 vp: Hallituksen esitys Eduskunnalle tilintarkastuslaiksi ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi LaVM 29/1998 vp: Lakivaliokunnan mietintö 29/1998 vp hallituksen esityksestä laiksi ulosottolain muuttamisesta

IX OIKEUSTAPAUKSET Korkein oikeus KKO 2015:17 KKO 2011:49 KKO 2010:91 KKO 2007:24 KKO 2006:45 KKO 2006:41 KKO 2005:97 KKO 2005:98 KKO 2005:68 KKO 2004:96 KKO 2004:93 KKO 2004:89 KKO 2004:52 KKO 1997:161 Korkein hallinto-oikeus KHO 25.1.1995 t. 225 Hovioikeudet Kouvolan HO 12.6.2001, Nro 692, S 00/680 Kouvolan HO 10.6.2003, Nro 620, U 03/282 Kirjanpitolautakunta KILA 1749/2006 KILA 1762/2005

X LYHENNELUETTELO DL ETilintarkL HE HO KILA KHO KKO Defensor Legis Tilintarkastuslaki 936/1994 (kumottu) Hallituksen esitys Hovioikeus Kirjanpitolautakunta Korkein hallinto-oikeus Korkein oikeus KonkL Konkurssilaki 120/2004 KPL Kirjanpitolaki 1336/1997 LM Lakimies OK Oikeudenkäymiskaari 4/1737 OYL Osakeyhtiölaki 624/2006 PeL Suomen perustuslaki 731/1999 RL Rikoslaki 39/1889 TakSL Takaisinsaantilaki 758/1991 TilintarkL Tilintarkastuslaki 1141/2015 TVL Tuloverolaki 1535/1992 UK Ulosottokaari 705/2007 UL VerohallintoL Ulosottolaki 37/1895 (kumottu) Laki Verohallinnosta 1557/1995 (kumottu) VerMenL Laki verotusmenettelystä 1558/1995 VOYL Osakeyhtiölaki 734/1978 (kumottu)

1 1 JOHDANTO 1.1 Alkusanat Ulosotto-oikeudessa keskeisessä asemassa oleva Suomen perustuslain (PeL, 731/1999) 15 :n turvaama omaisuudensuojan periaate koskee kaikkia ulosoton osallisia eli myös velallista itseään, mutta ennen kaikkea velkojia sekä sivullisia henkilöitä 1. Ulosoton lähtökohtana on suojata velkojien intressiä mahdollistamalla saatavien periminen velalliselta, mutta vain siinä laajuudessa, kuin se on tarpeellista. Toisena vahvana pääperiaatteena on, ettei sivullisen omaisuutta voida ulosmitata velallisen velkojen suorittamiseksi. Ongelmalliseksi tilanne muodostuu silloin, kun lailla sinänsä turvattua oikeutta käytetään epärehellisin tarkoitusperin väärin toisen henkilön nauttiman yhtäläisen vahvan oikeuden kustannuksella. Aiheutuvia intressiristiriitoja on pyritty ratkaisemaan ottamalla muun muassa ulosottokaareen (UK, 705/2007) nimenomainen säännös, joka mahdollistavaa sivullisen omistusoikeuden sivuuttamisen, jos omistusoikeuden voidaan osoittaa olevan ulosoton välttelemistarkoituksessa tehty keinotekoinen järjestely 2 (UK 4:14). Erityistä problematiikkaa liittyy sellaisiin tilanteisiin, joissa vastakkain ovat kaksi keskenään yhtä vahvaa oikeusperiaatetta, eikä lainsäädäntö tarjoa selkeää ratkaisua ristiriitatilanteeseen. Usein kyseessä on tilanne, jossa kaksi oikeudenalaa joutuu oikeusperiaatteineen törmäyskurssille. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan ulosotto-oikeuden liittymäkohtia yhtiöoikeuteen tilanteissa, joissa ulosottovelallinen käyttää hallinnassaan olevaa yhdenmiehen osakeyhtiötä 3 vältelläkseen ulosottoa esimerkiksi siirtämällä henkilökohtaista omaisuuttaan yhtiön nimiin ja siten ulosoton ulottumattomiin. 1 Kansallisen sääntelyn taustalla vaikuttavat Euroopan ihmisoikeussopimuksen (EIS) lisäpöytäkirjan 1 artikla ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 17 artikla. PeL 15 jättää omaisuudensuojan varsinaisen sisällön ja sen mahdolliset rajoitukset avoimiksi, joten sen tarkemman sisällön määritteleminen on riippuvainen perusoikeuksia koskevista yleisistä opeista ja tulkintakäytännöstä. Länsineva 2002, s. 169 ja Lindfors 2008, s. 104. 2 Termillä keinotekoinen järjestely viitataan tässä tutkimuksessa nimenomaan UK 4:14 mukaiseen keinotekoiseen järjestelyyn, josta on oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa käytetty vaihtelevasti myös tarkentavaa termiä keinotekoinen varallisuusjärjestely. UK 4:14:ssä on otsikkotasolla käytetty termiä keinotekoinen järjestely, mutta samaisen säännöksen 1 momentin 1 kohdassa on tarkennettu, että kyseessä voi olla joko keinotekoinen varallisuus järjestely tai muu järjestely, jolle annettu oikeudellinen muoto ei vastaa asian varsinaista luonnetta. Järjestelyn nimityksellä ei siten ole säännöksen soveltamisen lopputuloksen kannalta merkitystä. Tästä johtuen sekä tekstin sujuvoittamiseksi tutkimuksessa viitataan pääasiassa yleisemmällä tasolla kaikenlaisiin keinotekoisiin järjestelyihin ottamatta tapauskohtaisesti nimitystä tarkentamalla kantaa siihen, onko kyseessä erityisesti varallisuusjärjestely vai jokin muu vastaava järjestely. 3 Yhdenmiehen osakeyhtiöllä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sellaista osakeyhtiötä, jonka on perustanut vain yksi osakkeenomistaja tai jonka kaikki osakkeet on muutoin kuin perustamisvaiheessa päätynyt yhdelle osakkeenomistajalle. Tässä tutkimuksessa perehdytään nimenomaan sellaisiin yhdenmiehen osakeyhtiöihin, jonka omistajana toimii luonnollinen henkilö. Konsernimuotoinen toiminta jätetään siten tutkimuksen ulkopuolelle.

2 Osakeyhtiölaissa (OYL, 624/2006) keskeisenä pääperiaatteena on osakeyhtiön vastuiden ja varallisuuden erillisyys omistajistaan, jolloin omistaja ja yhtiö eivät pääsääntöisesti vastaa toistensa veloista tai muista velvollisuuksista (OYL 1:2). Toisin sanoen omistajan ja yhtiön varallisuuspiirit ovat erilliset. Täten osakeyhtiömuoto tarjoaa epärehelliselle osakeyhtiön omistajaosakkaalle 4 mahdollisuuden vältellä ulosottoa joko siirtämällä henkilökohtaista omaisuuttaan osakeyhtiön nimiin kyseisen omaisuuden hallinnan silti säilyttäen tai käyttää yhtiön varallisuutta omiin kuluihinsa ja siten elää leveästi varojen ollessa yhä ulosoton ulottumattomissa. Ulosottolainsäädäntöön on kehitetty keinotekoista järjestelyä koskevasäännös (UK 4:14), jota soveltamalla voidaan tietyin edellytyksin estää ulosoton välttelyn epäaidon sivullistahon, kuten kuvatunlaisen osakeyhtiön, sivuuttamalla sivullistahon omistusoikeuden eli samastamalla velallisen ja sivullinen samaksi intressitahoksi. Ulosmittausta ei kuitenkaan saa suorittaa, jos sivullinen saattaa todennäköiseksi sen, että ulosmittaus loukkaisi hänen todellista oikeuttaan (UK 4:14.2). On selvää, että säännöstä sovelletaan silloin, kun sivullistaholla eli tämän tutkimuksen yhteydessä osakeyhtiöllä ei ole muuta tavanomaista liiketoimintaa, vaan se on perustettu nimenomaan ulosoton välttelyä varten. Tällaisia osakeyhtiöitä ovat niin kutsutut pöytälaatikkoyhtiöt tai ulkomaiset offshore-yhtiöt, joita silmällä pitäen säännös on alun perin laadittu. Ongelmalliseksi sivullistahon aitouden arviointi muodostuu sellaisissa tilanteissa, joissa osakeyhtiöllä on muutakin osakeyhtiöille tyypillistä liiketoimintaa, eikä sitä ole perustettu pelkäksi kuoriyhtiöksi. Problematiikka kiteytyy sen arvioimiseen, tulisiko epäselvän tilanteen tulkinnassa antaa enemmän painoarvoa ulosotto-oikeuden suojaamalle velkojan oikeudelle saada saatavansa vai osakeyhtiölainsäädännön mukaiselle velallisen ja tämän omistaman osakeyhtiön velvoitteiden erillisyyden periaatteelle tai esimerkiksi PeL 18 :n mukaiselle elinkeinovapaudelle. Vielä mutkikkaammaksi tilanne muodostuu silloin, kun sivullistaholla eli osakeyhtiöllä on myös omia velkojia, jotka eivät välttämättä tiedä osakeyhtiön omistusoikeuden ja näennäisen varallisuuden olevan vain harhaa, sillä yhtiön omaisuutta saatetaan ulosmitata osakkeenomistajan velkojen suorittamiseksi. 4 Omistajaosakkaalla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sellaista ulosottovelallista, joka toimii yhdenmiehen osakeyhtiön ainoana osakkeenomistajana ja siten hallitsee osakeyhtiötä ja sen toimintaa. Asiayhteydestä riippuen käytetään myös yleisempää termiä osakkeenomistaja, jos ei viitata nimenomaan yhdenmiehen osakeyhtiön ainoaan osakkeenomistajaan. Tapauskohtaisesti voidaan käyttää myös pelkästään ulosotto-oikeudellista termiä ulosottovelallinen tai pelkästään velallinen, jos asiayhteydestä johtuen on selvää, että tällä tarkoitetaan omistajaosakkaan asemassa olevaa velallistahoa tai jos nimityksellä ei siinä asiayhteydessä ole merkitystä.

3 1.2 Tutkimusongelma ja rajaukset Tutkimuksen kohteena ovat ulosoton sivullisen asemassa olevat yhdenmiehen osakeyhtiöt, joiden avulla osakeyhtiön omistava ja siten sitä hallitseva velallinen pyrkii välttelemään ulosottoa ollessaan itse asiassa ainoa luonnollinen henkilö. Sivullistaho tai vähintäänkin sen omistusoikeus omaisuuteen todetaan kuitenkin epäaidoksi silloin, kun järjestely todetaan tutkimuksen pääasiallisen tarkastelun kohteena olevan UK 4:14 mukaisella tavalla keinotekoiseksi. Tästä johtuen tutkimuksessa ei syvällisesti perehdytä sivullisen oikeusturvaan, sillä tutkimuksen kohteena olevissa järjestelyissä ei lähtökohtaisesti voida katsoa olevan aitoa sivullistahoa. Täten myös muutoksenhaku rajataan tutkimuksen ulkopuolelle ja tutkimuksen kohde rajautuu ajalliselta ulottuvuudeltaan velallisen ja sivullistahon toimiin ennen ulosottoa sekä ulosottoprosessin aikana. Tutkimuksessa pääpaino kohdistuu sivullistahon luonteen ja sivullisen omistusoikeuden käsittelyyn tilanteissa, jossa keinotekoisen järjestelyn sivuuttamisen mahdollistavan säännöksen soveltaminen tulee arvioitavaksi. Järjestelyä eli velallisen ja osakeyhtiön omistussuhteita tarkastellaan myös osakeyhtiölainsäädännön näkökulmista. Pääasiallisina tarkastelun kohteina ovat ulosotto-oikeudellisen samastuksen mahdollistavat säännökset sekä osakeyhtiölainsäädännöstä johdettavat osakeyhtiöoikeuden perusperiaatteet. Tiivistetysti voitaneen sanoa, että ulosotto-oikeus oikeudenalana liittyy läheisesti moniin muihin oikeudenaloihin, joten tarkastelussa joudutaan perehtymään myös erityisesti ulosotto-oikeuden, yhtiöoikeuden ja rikosoikeuden välisiin suhteisiin. Tutkimuksen kohteena olevat yhtiömuotoa ulosoton välttelyssä hyväksikäyttävät keinotekoiset järjestelyt voivat täyttää myös velallisen rikoksen tunnusmerkistön, joten järjestelyn arvioinnin läpinäkyvyys ja luotettavuus edellyttää näiden päällekkäisten oikeudenalojen perusperiaatteisiin perehtymistä siltä osin, kun ne koskevat tarkasteltavaa järjestelyä. Täten huomiota annetaan myös samastussuunnaltaan vastakkaiselle yhtiöoikeudelliselle vastuun samastamiselle, joka mahdollistaa osakkaan asettamisen vastuuseen yhtiön velvoitteista poikkeamalla osakeyhtiölain mukaisista yhtiön ja sen osakkeenomistajien erillisyydestä sekä rajoitetun vastuun periaatteesta. Käytännössä tutkimuksessa perehdytään UK 4:14 mukaisten keinotekoisten järjestelyjen ohella myös velallisen rikoksiin oikeustapausten analysoinnin muodossa. Velallisen rikoksiin liittyvää lainsäädäntöä tai sitä koskevaa oikeuskirjallisuutta ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista tutkia lähemmin, sillä tarkastelun on tarkoitus lähinnä antaa näkökulmaa keinotekoisten järjestelyjen tarkastelulle.

4 Tutkimuksen tavoitteena on analysoida ja konkretisoida UK 4:14 asettamia soveltamisedellytyksiä ja tarkastella eri intressitahojen oikeuksia koskevia ristiriitatilanteita, jotka mahdollisesti aktualisoituvat säännöstä sovellettaessa. Tutkimuksen ytimessä on pohjimmiltaan yhden ja saman perusoikeuden, eli PeL 15 :n mukaisen omaisuudensuojan, problematiikka. Tutkimusongelma koostuu asetetusta pääkysymyksestä ja sitä tukevista lisäkysymyksistä. Tutkimuksen tarkoitus on vastata seuraavaan pääkysymykseen: 1) Millä edellytyksillä yhdenmiehen osakeyhtiö voidaan samastaa omistajaosakkaaseen ja yhtiön omaisuutta voidaan ulosmitata UK 4:14 nojalla omistajaosakkaan henkilökohtaisten velkojen suorittamiseksi? Pääkysymykseen vastaaminen edellyttää vastaamista muun muassa seuraaviin alakysymyksiin: 2) Millä edellytyksillä yhdenmiehen osakeyhtiötä voidaan pitää itsenäisenä sivullistahona? 3) Milloin sivullistahon esittämän näytön on katsottu ylittävän sivullisen todellisen oikeuden loukkaamiseen liittyvän todennäköisyysasteen? 4) Annetaanko epäselvissä tilanteissa enemmän painoarvoa osakeyhtiön ja velallisen intresseille vai velkojan intressille? 5) Millä tavoin huomioidaan ulosoton välttelyssä sivullistahona käytetyn osakeyhtiön mahdollisten velkojien intressit? 1.3 Tutkimusmenetelmä ja tutkimuksen rakenne Tutkimusmetodina käytetään oikeusdogmaattista eli lainopillista metodia, jolla kotimaisessa keskustelussa vakiintuneesti tarkoitetaan oikeussäännösten tulkintaa ja systematisointia 5. Asetettuihin tutkimuskysymyksiin vastaamiseksi on tarkoituksenmukaista tarkastella ni- 5 Aarnio 1978, s. 52 53 ja Timonen 1998 s, 12. Aarnio erottaa toisistaan lisäksi lainopin teoreettisen ja praktisen ulottuvuuden. Teoreettinen ulottuvuus liittyy lainopin tehtävistä erityisesti systematisointiin, kun taas puolestaan praktisena eli käytännöllisenä ulottuvuutena voidaan pitää oikeusjärjestyksen sisällön selvittämistä tulkinnan keinoin. Aarnio 1997, s. 36 37. Tässä tutkimuksessa lainopin teoreettinen ja praktinen ulottuvuus nivoutuvat tiiviisti yhteen, joskin praktisen osuuden painotus näkyy joissakin pääluvuissa selvemmin, kun taas systematisointia suoritetaan läpi tutkimuksen.

5 menomaan voimassa olevaa ulosotto-oikeudellista ja yhtiöoikeudellista lainsäädäntöä perinteistä lainopillista menetelmää käyttäen 6. Tutkimusongelmaa lähestytään tarkastelemalla lainsäädäntöä, erityisesti ulosottokaaren sekä osakeyhtiölain keskinäistä suhdetta, niiden esitöitä ja asiaa koskevaa oikeuskäytäntöä sekä aihepiiriä käsittelevää oikeuskirjallisuutta. Ulosottokaaren 4:14 on hyvin yleisluontoinen ja sanamuodoltaan avoin säännös, joka asettaa useita edellytyksiä keinotekoisen järjestelyn sivuuttamiselle ja yhtiön samaistamiselle velalliseen. Tulkinnanvaraisuuden vuoksi lain esitöiden ja erityisesti korkeimman oikeuden ennakkoratkaisujen seikkaperäinen tarkasteleminen on välttämätöntä. Tarkoituksena on mainittuja oikeuslähteitä apuna käyttäen tulkita nykyistä ja aikaisemmin vallinnutta oikeustilaa. Tutkimus koostuu siten osin oikeusnormien keskinäisten suhteiden määrittelystä ja oikeudellisesta päättelystä. Tutkimuksessa arvioidaan ja ennakoidaan myös ulosoton kiertämisen ja säännöksen soveltamisen kehityssuuntaa. Tutkielmassa tullaan tarpeen mukaan esittämään tulkintasuosituksia siitä, miten vakiintunutta ratkaisukäytäntöä tulisi muuttaa nykyisestä ja tutkimuksen sisältämä argumentointi tullaan perustamaan edellä mainittuihin oikeuslähteisiin. Tutkimuksessa keskeiseen asemaan nousee sen kokonaisuuden jäsentäminen, millaisten yksittäisten seikkojen on katsottu vaikuttavan järjestelyn pitämiseen keinotekoisena ja toisaalta millaiset seikat ovat puhuneet sivullisen omistuksen aitouden puolesta. Myös kysymys perusoikeuksien ja oikeusperiaatteiden asemasta käsiteltävässä menettelyssä on aiheellinen tutkimuksen näkökulmasta. Aiempi aihepiiriä koskeva tutkimus on usein vain sivunnut keinotekoisia järjestelyjä kuten Lindforsin sivullisen asemaan ulosotossa yleisesti keskittyvä väitöskirja (2008) 7, johon tosin viitataan muun muassa sen ajantasaisuuden ja selkokielisyyden vuoksi tässäkin tutkimuksessa runsaasti. Toisaalta keinotekoisia järjestelyjä on lähestytty usein myös velallisten rikosten näkökulmasta, kuten Kukkonen velallisen rikoksiin ja rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen pääasiassa kohdistuvassa tuoreessa väitöskirjassaan (2016) 8. Ulosottoa ovat 6 Timonen jaottelee lainopin normikeskeiseen ja ongelmakeskeiseen lainoppiin, jotka kuitenkaan eivät metodeiltaan eroa toisistaan, vaan erot ilmenevät pikemminkin kysymyksenasettelullisesta näkökulmasta sekä tiedonintressien taustoista. Tämän jaottelun mukaan perinteinen lainoppi edustaa normikeskeistä lainoppia, jossa pääpaino on oikeussäännösten systematisoinnissa ja tulkinnassa. Ongelmakeskeinen lainoppi puolestaan painottuu enemmän jotakin tiettyä oikeudellista ongelmaa koskevan sääntelyn systematisointiin. Vaikka tämän tutkimuksen taustalla vaikuttaa mielenkiintoinen oikeudellinen ongelma liittyen yhdenmiehen osakeyhtiön sivullisasemaan ulosotossa, on tämä tutkimus, kuten Timosen mukaan kaikki oikeudelliset tutkimukset, yhdistelmä sekä normi- että ongelmakeskeisiä kysymyksenasetteluja ja ongelmia. Timonen 1998, s. 14 15. 7 Lindfors 2008. 8 Kukkonen 2016. Tutkimuksessa viitataan lukijaa ajatellen väitöskirjan sijaan kuitenkin niihin Kukkosen väitöskirjan osioihin, jotka on julkaistu erillisinä, rajattua aihepiiriä koskevina kirjoituksina ennen varsinaisen väitöskirjan julkaisemista.

6 perusteellisesti tarkastelleet muun muassa esimerkiksi oikeuden väärinkäytön kiellon näkökulmasta Linna 9 sekä Leppänen yhdessä Linnan kanssa uudistetussa perusteoksessaan 10, jossa on esitetty myös ajankohtaista vertailua erityisesti yhtiöoikeudellisen vastuun samastamisen ja keinotekoisten järjestelyjen välillä. Vastuun samastamista on muun osakeyhtiöoikeuden ohella ja sen pohjalta tuoreesta näkökulmasta tarkastellut myös Villa 11. Tässä tutkimuksessa edellä mainittuja tutkimuksia sekä erityisesti ulosotto-oikeuteen ja osakeyhtiöoikeuteen keskittyviä perusteoksia hyödyntäen luodaan pohjaa nimenomaan ulosoton osakeyhtiömuotoiseen sivullistahoon liittyvää problematiikkaa koskevalle keskustelulle. Tutkimus etenee siten, että ensimmäisissä kahdessa johdannon jälkeisissä pääluvuissa pyritään luomaan lukijalle yleiskuva niistä ongelmista, joita ulosottolainsäädännön ja osakeyhtiölainsäädännön yhteensovittaminen saattaa aiheuttaa. Kyseisissä luvuissa esitellään samastamisen periaatteen asettuminen sekä ulosotto-oikeuteen että osakeyhtiöoikeuteen pohjustamalla sekä luonnollisen että yhtiömuotoisen sivullistahon asemaa ulosotossa. Osakeyhtiömuotoisen sivullisen problematiikan avaaminen lukijalle edellyttää myös pääluvun 3 mukaista osakeyhtiöoikeuden perusperiaatteiden esittelyä. Neljännessä pääluvussa perehdytään nimenomaisesti keinotekoisen järjestelyn sivuuttamisen mahdollistavan UK 4:14 soveltamisedellytyksiin niin lainsäädäntöä, oikeuskäytäntöä kuin oikeuskirjallisuutta analysoimalla. Pääluvuissa 5 ja 6 tarkastellaan yhtiömuotoisia keinotekoisia järjestelyjä sekä arvioidaan erityisesti UK 4:14 tarjoamaa mahdollisuutta ulosmitata yhdenmiehen osakeyhtiön omaisuutta velallisen omistajaosakkaan veloista. Tutkimus on laadittu rakenteeltaan sellaiseen muotoon, että lukijalle muodostuu kattava kuva osakeyhtiömuotoiseen toimintaan liittyvästä ulosotto-oikeudellisesta sivullisproblematiikasta sekä siihen lainsäädännön keinoin tarjolla olevista ratkaisuvaihtoehdoista. 9 Linna LM 2004. 10 Linna Leppänen 2015. 11 Villa LM 2015. Tuore yhtiöoikeudellista vastuun samastamista koskeva korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 2015:17 on sen sisältämän linjanmuutoksen vuoksi herättänyt jonkin verran keskustelua ja uusia näkökulmia vastuun samastamisen opin kehittymiseen Suomessa. Näitä kannanottoja sivutaan jäljempänä tutkimuksessa.

7 2 SIVULLISEN ASEMA ULOSOTOSSA 2.1 Ulosoton välttely sivullistahon avulla Ulosotto ei edellytä maksukyvyttömyyttä, vaan yhä useammin myös yksinomaan maksuhaluttomat henkilöt ajautuvat ulosottoon. Maksuhaluttomuus johtaa äärimmäisissä tapauksissa siihen, että maksuvelvollisuutta pyritään välttelemään kyseenalaisin ja epärehellisin keinoin. Eräs verrattain uusi ilmiö on keinotekoinen järjestely eli esimerkiksi ulosmittauskelpoisen omaisuuden kuten kiinteistön siirtäminen sivullisen nimelliseen omistukseen ulosoton välttämiseksi. Tällöin omaisuutta ei sivullisen omaisuutta suojaavan ulosottolainsäädännön vuoksi voida ulosmitata. Tyypillinen esimerkki varhaisimmista keinotekoisesta järjestelystä ovat niin kutsutut pöytälaatikkoyhtiöt, jotka on perustettu vain velallisen omaisuuden muodollisiksi omistajiksi 12 ilman, että niillä olisi muuta yhtiöille tyypillistä toimintaa. Näille järjestelyille ominaista on yhtiön muodollinen omistajuus ja velallisen tahdon mukaan toimiminen yhtiön ollessa julkinen omistaja. 13 Keinotekoiset järjestelyt yleistyivät 1990-luvun laman myötä, jolloin ulosottolainsäädäntöä täydennettiin säännöksillä, joilla pyrittiin ennaltaehkäisemään ja estämään ulosoton kiertämistä kuvatun kaltaisten järjestelyiden avulla. Uudet säännökset, jotka mahdollistivat velallisen ja sivullistahon samastamisen toisiinsa ja siten sivullisen omaisuuden ulosmittauksen tapauksissa, joissa omistusoikeus oli vain muodollinen ja tehty nimenomaan ulosoton kiertämiseksi, tulivat voimaan 1999. 14 Ulosottolain kokonaisuudistus on toteutettu osittaisuudistuksina alkaen ulosottolakiin (UL, 37/1987) vuonna 1996 tehtyihin muutoksiin ja päättyen vuonna 2008 voimaan tulleeseen täysin uudistettuun ulosottokaareen. Tutkimuksen edetessä viitataan erityisesti keinotekoisia järjestelyitä koskevan säännöksen osalta tapauskohtaisesti sekä vanhaan ulosottolakiin että uuteen 12 Tässä tutkimuksessa käytetään termejä muodollinen omistaja tai muodollinen omistusoikeus kuvaamaan tilannetta, jossa todellinen omistusoikeus omaisuuteen pysyy sivullisen omistusoikeudesta huolimatta velallisella, jolloin sivullisen asema omaisuuden omistajana on kulissinomainen ja siten vain muodollinen. Lisäksi saatetaan käyttää termiä nimellinen omistus viitattaessa tilanteisiin, joissa sivullisen omistus pohjautuu nimenomaan nimiperiaatteeseen eli omaisuus on muodollisesti sivullisen nimissä. Termien tarkoitus on korostaa eroa erityisesti valeoikeustoimiin liittyvään näennäisyyteen sekä takaisinsaannin kohteena oleviin todellisiin omaisuuden luovutuksiin. Vastaavaa jaottelua on käyttänyt mm. Kukkonen keinotekoisten järjestelyjen, valeoikeustoimien ja takaisinsaannilla peräytyvien toimien välisiä eroja ja oikeusvaikutuksia tarkastelevassa artikkelissaan. Kukkonen DL 2008, s. 521 525. 13 Linna nimittää kuvatun kaltaisen järjestelyn ulosottovelallista osuvasti salaiseksi edunsaajaomistajaksi. Nimityksestä käy selvästi ilmi järjestelyn epärehellinen luonne sekä se, että järjestelystä hyötyy nimenomaan todellisen omistajan asemaan jäänyt velallinen. Linna 2008, s. 210. 14 HE 275/1998 vp, s.1 ja 5-6. Tosiasiassa, kuten ratkaisun KKO 2006:45 perustelujen kohdasta 6 käy ilmi, sivullisen omaisuutta oli ulosmitattu velallisen veloista jo ennen kyseisen säännöksen säätämistä, silloin kun sivullisella ei katsottu olleen itsenäistä intressiä. Lindfors 2008, s. 299.

8 ulosottokaareen, joten todettakoon, ettei kyseiseen säännökseen ole tullut juurikaan asiasisällöllisiä muutoksia lakimuutosten yhteydessä, vaan tehdyt muutokset ovat olleet lähinnä teknisluontoisia. Tästä johtuen myös vanhan ulosottolain aikaiset erityisesti säännöksen soveltamisedellytyksiä koskevat oikeuskäytännön tulkintalinjat sekä oikeuskirjallisuudessa esitetyt kannanotot ovat edelleen vertailukelpoisia. Oikeuskäytäntöön perehdyttäessä käy selväksi, että pääsääntöisesti ulosottoa vältellään kahdella toisistaan monellakin tavalla poikkeavalla keinolla 15. Useimmiten ulosottoa pyritään välttelemään perhepiirissä siirtämällä omaisuutta puolison tai jopa lapsen nimiin ja siten ainakin heidän muodolliseen omistukseensa. Tällaiset omaisuusjärjestelyt ulosoton välttelemiseksi ovat jokseenkin tavanomaisia ja selväpiirteisiä muodoltaan, joten keinotekoisuuden arviointikin on verrattain yksinkertaista. Tällöin omaisuutta on sinänsä pätevän oikeustoimen avulla siirretty sivullisen tahon omistukseen, ja arvioinnin kohteena on usein jokin yksittäinen esimerkiksi kiinteistöön tai irtaimeen omaisuuteen liittyvä oikeustoimi. Tämän muotoiseen järjestelyyn liittyy kuitenkin erittäin vahvasti sivullisen omaisuudensuoja ja sille annettava painoarvo, sillä aidon järjestelyn tulkitseminen erehdyksellisesti keinotekoiseksi nostaa riskiä loukata todellisen henkilön oikeuta sivullistahon ollessa luonnollinen henkilö. Selvästi monitahoisempia järjestelyjä ulosoton välttelemiseksi ovat yritysmaailmaan sijoittuvat järjestelyt. Usein kyseessä on ollut omaisuuden kierrättäminen velallisen hallitseman tai omistaman yrityksen kautta. Tällaisiin järjestelyihin liittyy tyypillisesti laajempaa tietämystä yhtiöoikeudesta ja eri yhtiömuotojen tarjoamasta mahdollisuudesta vältellä ulosottoa. 16 Tällöin sivullisen asemassa ei ole luonnollinen henkilö, vaan velallinen on useimmiten itse toimijana myös sivullisroolissa edustaessaan hallinnassaan olevaa yritystä. Ulosoton välttely sivullisomistuksen nojalla voi siis tapahtua sekä muiden henkilöiden avustuksella tai kokonaisuudessaan velallisen itsensä toimesta. Silloin, kun sivullisena on oman intressin omaava luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, UK 4:9 mukaisen sivullisen suojan periaatteen merkitys korostuu. Jos velallinen itse on tarkasteltavassa järjestelyssä henkilötasolla 15 Muun muassa ratkaisuista KKO 2004:52, 2004:92, 2005:97, 2005:98, 2006:45, 2007:24 ja 2011:49 käsittelevät erityisesti samastamisen mahdollistavan UK 4:14 soveltamisedellytyksiä, jotka ovat pysyneet asiasisällöllisesti muuttumattomia lakiuudistuksista huolimatta, sillä soveltamisedellytykset ovat konkretisoituneet nimenomaan oikeuskäytännössä. Samankaltaisen todettuun tyypillisten järjestelymuotojen kahtiajakoon liittyvän havainnon on esittänyt Havansi todetessaan tyypillisimpien epäaitojen sivullistahojen löytyvän velallisen läheisistä, "biologisista, ja oveluuden lisääntyessä, juridisista". Havansi 2000, s 93. 16 Mm. Huttunen on esittänyt yhdenyhtiön mahdollisiksi perustamisen syiksi muun muassa erillisten oikeussubjektien synnyttämisen omaisuuden tai velkojien siirtelyä varten sekä pyrkimyksen kiinteän omaisuuden siirtymisen helpottamiseen. Huttunen huomauttaa, että syyt yhdenyhtiön perustamiseen voivat olla sekä vilpillisiä että rehellisiä. Huttunen 1963, s. 46 47. On kuitenkin huomattava, että teoksen kirjoittamisen aikaan osakeyhtiön perustamisen tarvittiin kolme perustajaa, joten yhdenyhtiö ei voinut syntyä suoraan perustamalla. Huttunen 1963, s. 70.

9 ainoa toimija, muita itsenäisiä intressitahoja ei pääsääntöisesti ole, pois lukien yhtiön mahdolliset omat velkojat, joiden asemaa sivutaan jäljempänä tutkimuksessa. 17 Oikeuskäytännöstä ilmenee, että yhdistävänä tekijänä lähes kaikissa keinotekoisia järjestelyitä koskevissa ratkaisuissa on ollut se, että velallinen on hallinnut omaisuutta, joka on sivullisen omistuksessa 18. Esimerkiksi ratkaisussa KKO 2011:49 C:n omistama kiinteistö on ollut velallisten (A ja B), jotka olivat samalla C:n vuokralaisia kyseessä olevalla kiinteistöllä, hallinnassa koko C:n omistuksen ajan. Korkein oikeus kuitenkin katsoi, että kyseinen menettely eli käytännössä vuokralaisena oleminen aiemmin omistamassaan kiinteistössä ei sellaisenaan osoita kyseessä olevan keinotekoinen järjestely. Myöskään ainakaan lyhytaikainen asuminen puolisosivullisen omistamassa kiinteistössä ei osoita järjestelyä keinotekoiseksi 19. Tästä voitaneen päätellä, että omaisuuden siirtämiselle sivullisen nimiin, vaikka se jäisikin osittain velallisen hallintaan, voi olla myös sellaisia syitä ja tavoitteita, joita ei voida pitää UK 4:14 edellyttämällä tavalla ulosoton välttelemisenä. Esimerkiksi mainittua keinotekoiselta järjestelyltä vaikuttavaa vuokralla asumista ei saada ilman perusteellista järjestelyn tarkoituksen tutkimusta ja riittävää näyttöä pitää keinotekoisena järjestelynä. Kuten jäljempänä tutkimuksessa tullaan esittämään, suurimmassa osassa korkeimpaan oikeuteen asti edenneissä tapauksissa sivullinen on osoittanut todennäköiseksi sen, että ulosmittaus loukkaisi hänen todellista oikeuttaan, jolloin järjestelyä ei voida pitää keinotekoisena, vaikka se siltä vaikuttaisikin. Osakeyhtiömuotoisen toiminnan sisällä ulosoton välttely voi tapahtua monin eri keinoin. Oikeuskäytäntöä tarkastellessa käy ilmi, että tyypilliset keinot ulosoton välttelyyn liittyvät vaihtelevasti joko suoranaisesti rahavarantojen käyttöön tai kiinteän omaisuuden tai esineiden omistussuhteisiin. Useissa tapauksissa ulosoton välttely tapahtuu niin, että ulosottovelallinen nostaa hallitsemansa osakeyhtiön tileiltä varoja ohi kirjanpidon ja käyttää nostetut rahat omiin henkilökohtaisiin menoihinsa. Toinen laajalti käytetty keino on siirtää omaisuutta kuten kiinteistö tai auto osakeyhtiön nimiin tosiasiallisen hallintaoikeuden säilyessä 17 Yhdenmiehen osakeyhtiön ja omistajaosakkaan intressien yhteneväisyys on tunnistettu kautta aikain. Mm. Huttunen on todennut yhdenyhtiön ja sen osakkaan etujen olevan säännönmukaisesti samat ja yhdenyhtiön toimivan siten periaatteessa täysin osakkaansa tahdon mukaan. Huttunen 1963, s. 152. Tuoreemman saman sisältöisen kannanoton esittänyt Helminen toteaa, että käytännössä pienyhtiöiden johto toimii osakkeenomistajien etujen mukaisesti, jolloin johdon ja omistajien etu yhdistyvät. Helminen DL 2007, s. 514. 18 Ks. Esim. KKO 2011:49, KKO 2005:97 ja KKO 2005:98. 19 Tästä esimerkkinä mainittakoon KKO 2005:97. Kyseisessä tapauksessa ulkomailla työskentelevä velallinen asui ajoittain Suomessa käydessään puolisonsa omistamalla kiinteistöllä.

10 silti velallisella. 20 Täten on huomattava, että kaikki ulosoton välttelyn tarkoituksessa tehdyt toimet eivät johda UK 4:14 soveltamiseen, sillä kyseinen säännös koskee vain tilanteita, joissa ulosmittauksen kohteena oleva omaisuus on siirretty vain muodollisesti ja siten keinotekoisesti sivullistahon kuten osakeyhtiön nimiin. Yhtiön varojen väärinkäyttöön puolestaan kytkeytyy pikemminkin velallisen rikoksiin, joihin sovelletaan rikoslain (RL, 38/1889) säännöksiä. Tutkimuksessa analysoidaan jäljempänä osin myös velallisen rikoksiin liittyviä oikeustapauksia, sillä keinotekoinen järjestely voi olla osa laajempaa velallisen rikosta. 2.2 Omistusolettamat ulosotossa Arvioinnin kohdistuessa pääasiassa sivullisen omistusoikeuden luonteeseen eli sen aitouteen tai epäaitouteen, on tarpeen selventää niitä periaatteita, joiden mukaan omistusoikeus ulosotossa määritellään. Omistusoikeus omaisuuteen määräytyy lähtökohtaisesti tavanomaisten siviilioikeudellisten sääntöjen mukaan myös ulosotossa 21. Siviilioikeudellisella niin sanotulla nimiperiaatteella on myös merkitystä omistuskysymyksen ratkaisemisessa. Nimiperiaatteen mukaisesti omaisuuden omistajana pidetään lähtökohtaisesti aina sitä henkilöä, jonka nimissä omaisuus on. 22 Tämä tarkoittaa sitä, että päätös voidaan perustaa sivullisen esittämiin tämän omistusoikeutta puoltaviin seikkoihin, kuten saannon päteväksi osoittaviin asiakirjoihin. Jos riittävää selvitystä omistusoikeudesta ei saada, ratkaisu tehdään siviilioikeudellisten sääntöjen sijaan ulosottokaaren mukaisten olettamien pohjalta 23. Lain esitöistä käy ilmi, että lainsäätäjän tarkoitus on ollut hyödyntää vakiintuneita omistusoletuksen periaatteita omistusoikeutta koskevan kysymyksen ratkaisemisessa 24. Omistusoikeutta koskevat olettamat eli omistuspresumptiot ovat lähtökohtana ulosmittaukselle omistusoletusta suoraan koskevissa UK 10 13:ssä, mutta niillä on merkitystä myös keinotekoisen järjestelyn eli UK 4:14 soveltamisen kannalta. Keskeisenä erona säännösten välillä on se, että keinotekoista järjestelyä koskevan säännöksen osalta ulosmittauksen estämiseksi riittää, että sivullinen osoittaa sen olevan todennäköistä, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan. Omistusoletukset ovat vahva lähtökohta UK 4:10 13:ssä, joten sivulliselta vaadittavalle vastanäytölle on asetettu puolestaan korkeammat vaatimukset 25. Lindforsin mallin mukaisesti 20 Oikeuskäytäntöön perehdytään tutkielman myöhemmässä vaiheessa. Asiaa koskevassa hallituksen esityksessä on nimenomaisesti mainittu, että usein sivullistahon omistukseen muodollisesti siirretty omaisuus on kiinteistöjä, pankkitilejä, arvo-osuuksia, asunto-osakkeita, autoja, veneitä, taide-esineitä tai jopa koti-irtaimistoa. HE 275/1998 vp, s. 15. 21 HE 13/2005 vp, s. 44. 22 Lindfors 2008, s. 188. 23 Lindfors 2008, s. 179. 24 HE 13/2005 vp, s. 45. 25 Linna LM 1999, s. 352.

11 katson ulosottokaaren sisältämiksi presumptiosäännöksiksi säännökset UK 4:10, 4:11 sekä UK 4:13. Vaikka keinotekoisiin järjestelyihin liittyvä UK 4:14 sisältää osin myös presumptiivisen elementin, sitä on tarkoituksenmukaisempaa käsitellä erillisenä, yksittäisenä säännöksenä. 26 Ensinnäkin ulosottolainsäädännössä on katsottu, että hallinta luo olettaman eli presumption omistuksesta. Presumptio perustuu siihen loogiseen ajatteluun, että esineen omistaa se henkilö, joka sitä pitää hallussaan esimerkiksi kodissaan 27. Täten velallisen hallussa olevan omaisuuden saa ulosmitata, ellei sivullinen osoita, tai muuten käy ilmi, että omaisuus kuuluu sivulliselle (UK 4:10). Se, mitä voidaan pitää esineen hallintana, vaihtelee muun muassa hallittavan esineen mukaan. Esimerkiksi kiinteistöä voidaan hallita sekä omistajan että vuokralaisen roolissa, joten omistusoikeuden arviointi hallinnan perusteella ei ole täysin ongelmatonta. 28 Hallinnan määritteleminen onkin ollut haastavaa käytännössä. Esimerkiksi edellä kappaleessa 2.1 mainitussa keinotekoista järjestelyä koskevassa ratkaisussa KKO 2011:49 sivullinen C oli esittänyt väitteen, että velalliset A ja B hallitsivat vain vuokralaisen asemassa asunto-osaketta, joka oli ulosmittauksen kohteena. Ulosottomiehen mukaan A ja B olivat osakkeen tosiasiallisia omistajia ja täten hallitsivat asunto-osaketta omistajina. Korkein oikeus katsoi, että C käytti asunto-osakkeeseen tavanomaista omistajan määräysvaltaa ja kumosi alempien tuomioistuinten päätökset sekä toimitetun ulosmittauksen 29. Tapauksessa sivullinen pystyi osoittamaan hallitsevansa itse asunto-osaketta sen todellisena omistajana ja täten ulosmittaus kumottiin ulosottokaaren säännösten mukaisesti. Toisekseen omistusoletuksen luo julkiseen rekisteriin tehty rekisterimerkintä, jossa velallinen on merkitty omaisuuden omistajaksi (UK 4:10). Rekisterin ei tarvitse nauttia julkista luottamusta. Lain esitöissä tällaiseksi julkiseksi rekisteriksi mainitaan ajoneuvorekisteri 30. Täten edellä mainitun säännöksen mukaan esimerkiksi velallisen omaisuudeksi merkitty henkilöauto saadaan ulosmitata, ellei sivullinen osoita tai muutoin käy ilmi, ettei velallinen omista autoa tosiasiallisesti. Käytännössä ajoneuvo voi olla ajoneuvorekisterissä velallisen 26 Lindfors 2008, s. 181. Lindfors nimittää säännöksiä presumptiosäännöksiksi korostaakseen sitä, että kyseiset presumptiot perustuvat nimenomaiseen lain säännökseen. Nimitys on myös oman näkemykseni mukaan tarpeellinen erotus niistä presumptioista, jotka perustuvat ulosottokaaren ulkopuolisiin siviilioikeudellisiin normeihin. 27 Lindfors 2008, s. 192. 28 Lindfors 2008, s. 195. 29 Asian ratkaisuun vaikuttivat hallinnan ohella myös monet muut seikat, joihin perehdytään jäljempänä tutkimuksessa. Tapaus on merkittävä nimenomaan sen yhteydessä suoritetun keinotekoisuuden arviointiin liittyvän pro et contra -punninnan osalta. 30 HE 13/2005 vp, s. 46.

12 nimissä lyhyehkön ajanjakson, vaikka velallinen olisi myynyt ajoneuvon sivulliselle, sillä ilmoitus omistajan vaihtumisesta toimitetaan rekisterinpitäjälle usein muutamien päivien viiveellä. Esimerkiksi tällaisessa tilanteessa velallisen ja sivullisen kuuleminen ennen ulosmittauspäätöksen tekemistä voi hyvinkin estää virheellisen ulosmittauksen. Ratkaisussa KKO 1997:161 ajoneuvon ostanut autoliike oli sivullisena pystynyt yrityksen henkilökuntaa ja ulosottovelallista käräjäoikeudessa kuulemalla osoittamaan, että ajoneuvon kauppa oli tosiasiallisesti tehty useita päiviä ennen ulosmittausta, vaikka autoa ei ollut rekisteröity autoliikkeen nimiin eikä auto ollut siirtynyt ostajan hallintaan. Kauppakirja oli todistettavasti allekirjoitettu ja kauppahinta maksettu ennen ulosmittausta. Auton myyjä ei ollut liukkaan ajokelin vuoksi ajanut ajoneuvoa liikkeen pihaan, vaan se oli sitä vastoin työnnetty myyjän asunnolta läheiselle pysäköintialueelle. Kolmanneksi omistusoikeusoletus voi syntyä velallisen ja sivullisen yhteishallinnan johdosta. Olettaman mukaan omaisuuden katsotaan kuuluvan molemmille yhtäläisin osuuksin, jollei sivullinen osoita tai muutoin käy ilmi, että omaisuus kuuluu kokonaan tai suuremmalta osin sivulliselle (UK 4:11). Tyyppiesimerkkinä yhteisomistuksesta lain esitöissä mainitaan tilanne, jossa sivullinen on velallisen puoliso tai muu perheenjäsen ja yhteisomistuksen kohteena kodin irtaimistoa. Sivullinen voi kumota tämän omistusoikeusoletuksen osoittamalla esimerkiksi kauppakirjan avulla omistusoikeuden kuuluvan yksinomaan sivulliselle itselleen. 31 Neljänneksi oletus velallisen omistusoikeudesta voi syntyä silloin, kun velallisella on kiinteistöön lainhuuto. Kiinteistö saadaan oletuksen perusteella ulosmitata, ellei sivullinen osoita tai muutoin käy ilmi, että kiinteistö kuuluu sivulliselle (UK 4:13). Tämänkin olettaman sivullinen voi kumota muun muassa osoittamalla todellinen omistusoikeus vahvistetun kauppakirjan avulla. 32 Kysymys omistusoikeudesta voidaan UK 10 13:ää koskevissa tapauksissa ratkaista omistusoletuksen vastaisesti, jos sivullinen kykenee osoittamaan tai muutoin ilmenee, että omaisuus kuuluu sivulliselle. Omistusoikeusoletuksia käsittelevissä säännöksissä käytetty ilmaisu tai muutoin käy ilmi tarkoittaa käytännössä sitä, että ulosottomies 33 havaitsee itse jonkin seikan, joka puhuu velallisen omistusoikeutta vastaan tai suoraan sivullisen omistusoikeuden puolesta. Ulosottomies on velvollinen ottamaan esille nousseet seikat huomioon, 31 HE 13/2005 vp, s. 46. 32 HE 13/2005 vp, s. 47. 33 Termiä ulosottomies käytetään tässä tutkimuksessa UK 1:7 mukaisesti yhteisnimityksenä sekä kihlakunnanvoudista että kihlakunnanulosottomiehestä, jos kulloinkin käsiteltävän seikan kannalta ei ole tarkoituksenmukaista eritellä tarkemmin, kummasta on kyse.

13 mutta ilmaisusta voidaan päätellä, että ulosottomiehen velvollisuuteen ei kuitenkaan kuulu omistusoikeutta kyseenalaistavien tosiseikkojen omatoiminen etsiminen. Täten sivullisen tulee itse aktiivisesti huolehtia niin sanottua parempaa oikeutta koskevan väitteen esittämisestä sekä omistusoikeuden näyttämisestä toteen. Ongelmatilanteeksi voi muodostua se, että sivullinen ei tiedä velallisen hallinnassa olevan omaisuuden aiotusta ulosmittauksesta. Sellainen tilanne lienee mahdollinen, että velallinen ei ulosmittauksen yhteydessä mainitse omaisuuden kuulumisesta sivulliselle ja täten ulosottomies on tietämätön siitä, että asiaan liittyy mahdollisesti sivullinen henkilö. Tällöin myöskään tieto omaisuuden ulosmittauksesta ei kulje sivulliselle asti, ellei velallinen niin halua. Voitaneen kuitenkin olettaa, että jos kyseessä on nimenomaan keinotekoinen järjestely, jonka motiivina on saada velallisen ja sivullisen yhteisellä toiminnalla omaisuutta ulosoton ulottumattomiin, sivullinen on asiaan osallisena tietoinen omaisuuden mahdollisesta ulosmittauksesta ja pyrkii estämään sen esittämällä omistusoikeutta koskevan väitteen. Kun sivullinen on esittänyt väitteen paremmasta oikeudesta sitä puoltavine seikkoineen, ulosottomiehen tulee arvioida täyttääkö väitetty omistusoikeus ne ominaisuudet, joiden perusteella omistusoikeus voidaan hyväksyä ulosmittauksen esteeksi 34. Käytännössä sivullinen on voinut esittää väitteensä tueksi esimerkiksi asiakirjoja, kuitteja, rekisteröintitodistuksia sekä otteita kirjanpidosta 35. Edellä esitellyistä omistusoletusta koskevista säännöksistä poiketen keinotekoisia järjestelyjä koskeva säännös mahdollistaa sen, että jo todennäköisyysnäyttö riittää estämään sivullisen oikeutta loukkaavan ulosmittauksen (UK 4:14.2). Sivullisen ei siis tarvitse pystyä todistamaan omistusoikeuttaan täysin aukottomasti. Lain esitöistä ilmenee, että sivullisen suojaa on tarkoituksella korostettu näyttökynnystä alentamalla 36. Alennetun näyttökynnyksen ilmeinen etu on sivullisen oikeusturvan vahvistuminen. Sivulliselle voi olla mahdotonta todistaa aukottomasti, että ulosmittaus loukkaa hänen todellista oikeuttaan, joten täyden näytön vaatiminen olisi siten myös lain tarkoituksen vastaista. Näyttökynnyksen alentamisen haittapuolena voitaneen pitää ulosmittauksen estymistä tilanteissa, joissa yhä epäillään järjestelyn olevan keinotekoinen, mutta sivullisen todennäköisyysnäyttö riittää estämään ulosmittauksen. On otettava huomioon, että sivullisen ollessa esimerkiksi 34 Marttila LM 2006, s. 772. 35 Lindfors 2008, s. 252. 36 Alentuneen näyttökynnyksen on katsottu olevan tarpeen erityisesti siitä syystä, että UK 4:14 soveltaminen merkitsee poikkeamista nimiperiaatteesta. Tämän puolestaan on katsottu johtavan pienempään riskiin sivullisen todellisen oikeuden loukkaamisesta. HE 13/2005 vp, s. 15 ja 48.

14 yhtiö, sillä voi olla huomattavasti paremmat valmiudet kyetä osoittamaan oikeuden loukkauksen todennäköiseksi, kuin sivullisella, joka on luonnollinen henkilö. Toisin sanoen suuren yhtiön voi olla alaan perehtyneisyyden johdosta helpompaa käyttää hyväkseen alentunutta näyttökynnystä esittämällä väitteensä tueksi vaikkapa erinäisiä yrityksen kirjanpitoon liittyviä dokumentteja ja muita arvioinnin kannalta relevantteja seikkoja. Yrityksellä voi olla myös luonnollista henkilöä paremmat taloudelliset mahdollisuudet hyödyntää juristien palveluksia asiassa. Luonnolliset henkilöt, esimerkiksi velallisen puoliso, lienevät siten harvemmin juridisilta taidoiltaan samalla tasolla yritysten kanssa. Luonnollisten henkilöiden välisestä oikeustoimesta ei myöskään aina jää muuta näkyvää dokumentointia kuin esimerkiksi kauppakirja. Yritykset voivat puolestaan hyödyntää asiassa esimerkiksi kirjanpitoaan tai jopa tekaistuja asiakirjoja, jos järjestelyn todellista luonnetta on tarpeellista peitellä. Presumptiosäännösten nojalla päästään sellaiseen tilanteeseen, jossa ulosmittauksen ei tarvitse perustua täyteen selvitykseen velallisen omistusoikeudesta. Tähän sisältyy kuitenkin lähtökohtaisesti riski siitä, että täyden näytön puuttuessa ulosmittaus saatetaan kohdistaa tosiasiassa sittenkin sivulliselle kuuluvaan omaisuuteen. Tätä riskiä kuitenkin pienentää merkittävästi ulosottomiehen velvollisuus ottaa huomioon ne tietoonsa saamat seikat, jotka mahdollisesti kumoavat kyseessä olevan presumption. 37 Täten voidaan sanoa, että syntyneiden presumptioiden kumoamiseen liittyvästä korkeasta näyttökynnyksestä huolimatta sivullisen omaisuudensuojasta huolehditaan asianmukaisesti. 2.3 Ulosotossa UK 4:14 nojalla tapahtuva samastaminen Ulosottolainsäädäntöön on ollut tarpeellista ottaa säännös, joka mahdollistaa edellä kuvatun kaltaisen sivullisen muodollisen omistusoikeuden avulla tapahtuvan ulosoton välttelyn estämisen. UK 4:14 taustalla vaikuttaa nimenomaan ajatus siitä, että tällaiset velkojille vahingolliset järjestelyt on pystyttävä jollakin perusteella sivuuttamaan. Vaikka sivullisen omaisuudensuoja on turvattu perustuslain tasolla, ei perustuslain voida katsoa suojaavan epäaitoa 37 Lindfors 2008, s. 177 178 ja 184.