Valtioneuvoston kirjelmä eduskunnalle ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta annetun direktiivin 2003/59/EY ja ajokorteista annetun direktiivin 2006/126/EY muuttamisesta Perustuslain 96 :n 2 momentin perusteella lähetetään eduskunnalle Euroopan komission 1 päivä helmikuuta 2017 tekemä ehdotus mainittujen direktiivien muuttamisesta ja ehdotuksesta laadittu muistio. Helsingissä 23 päivänä maaliskuuta 2017 Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner Neuvotteleva virkamies Elina Thorström
LIIKENNE- JA VIESTINTÄMI- NISTERIÖ MUISTIO EU/2017/0598 16.3.2017 KOMISSION EHDOTUS EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTII- VIKSI MAANTEIDEN TAVARA- JA HENKILÖLIIKENTEESEEN TARKOITETTUJEN TIETTYJEN AJONEUVOJEN KULJETTAJIEN PERUSTASON AMMATTIPÄTEVYY- DESTÄ JA JATKOKOULUTUKSESTA ANNETUN DIREKTIIVIN 2003/59/EY JA AJO- KORTEISSTA ANNETUN DIREKTIIVIN 2006/126/EY MUUTTAMISESTA 1 Ehdotuksen tausta ja tavoite Komissio antoi 1 päivänä helmikuuta 2017 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivisiksi maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta annetun direktiivin 2003/59/EY (ammattipätevyysdirektiivi) ja ajokorteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY muuttamisesta (ajokorttidirektiivi) (COM(2017) 47 final). Direktiiviehdotuksen tarkoituksena on tiukentaa normeja uusien kuljettajien osalta sekä ylläpitää ja parantaa ammatissa jo toimivien kuorma- ja linja-autonkuljettajien ammattitaitoa koko EU:ssa. Direktiivillä pyritään erityisesti vähentämään liikenteen vaaratilanteita lisäämällä kuljettajien tietoisuutta riskeistä ja sitä kautta parantamaan tieliikenneturvallisuutta. Ehdotuksessa säädetään myös ammattitaitoa koskevista normeista kilpailun oikeudenmukaisuuden varmistamiseksi koko EU:ssa. Kuorma- ja linja-auton kuljettajien ammattipätevyysvaatimukset tulivat voimaan vuosina 2008 ja 2009. Jäsenvaltiot voivat päättää direktiivin täytäntöönpanosta direktiivin puitteissa koulutuksen sisällön, hallintomenettelyjen ja koulutusjärjestelmän rakenteesta. Direktiivin toimeenpanosta tehtiin komission toimesta jälkiarviointi ja siihen sisältyvä sidosryhmäkuuleminen saatiin päätökseen lokakuussa 2014. Direktiivin täytäntöönpanossa ei todettu suurempia ongelmia ja sen katsottiin parantaneen työvoiman liikkuvuutta ja liikenneturvallisuutta. Vaikka direktiivillä todettiin olleen alaan myönteinen yleisvaikutus, arvioinnissa kävi ilmi puutteita, jotka komission mukaan haittaavat oikeudellisen kehyksen toimivuutta ja johdonmukaisuutta ja vaarantavat direktiivin tavoitteiden saavuttamisen. Suurimmaksi ongelmaksi todettiin kuljettajien vaikeudet saada toisessa jäsenvaltiossa annettu koulutus hyväksytyksi toisessa valtiossa, koulutuksen sisällön kokeminen vain osin tarpeelliseksi, poikkeusten tulkintaan liittyvät vaikeudet ja oikeudellinen epävarmuus, ammattipätevyysdirektiivin ja ajokorttidirektiivin väliset epäjohdonmukaisuudet, vaihtoehtoisten opetustapojen kuten verkkoopintomahdollisuuden puuttuminen sekä puutteet yhdistellä EU:n sääntelyn kautta tulevia ammattikuljettajien koulutukseen liittyviä koulutuksia, kuten EU:n vaatimia vaarallisten aineiden kuljettamiseen, matkustajien oikeuksiin ja eläinten hyvinvointiin liittyviä koulutuksia. Direktiivi liittyy liikenneturvallisuuteen ja muuhun tieliikennettä koskevaan EUlainsäädäntöön ja sillä on myös yhtymäkohtia markkinoille pääsyä koskevan EUlainsäädännön kanssa. Arvioinnissa tuli esiin muuhun EU:n lainsäädäntöön liittyviä epäjohdonmukaisuuksia eri kuljetuksia koskevien jatkokoulutusvaatimusten kautta. 2
Komission mukaan kuljettajatodistuksen vastavuoroisen tunnustamisen selkeyttäminen parantaisi direktiivin sisäistä johdonmukaisuutta koulutuspaikkaa ja vastavuoroisen tunnustamisen hallintomenettelyjä koskevien säännösten välillä. Direktiivi liittyy sekä vuoden 2011 valkoisen kirjan liikenneturvallisuuden lisäämistavoitteeseen että liikenteen tulevaisuutta käsittelevään valkoiseen kirjaan, joka koskee liikenteen kestävyyttä ympäristön kannalta asettamalla tavoitteeksi vähentää liikenteen hiilidioksidipäästöjä 60 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Komission mukaan ajamisen polttoainetehokkuuden painottaminen ammattikuljettajien koulutuksessa johtaisi hiilidioksidipäästöjen vähenemiseen ja polttoainekustannusten alenemiseen. Ehdotus tukee myös komission ensisijaista tavoitetta työpaikkojen lisäämisestä ja talouskasvusta. Koulutuksen nykyaikaistamista koskevat ehdotukset edistävät älykkään kasvun tavoitetta tietoon ja osaamiseen perustuvassa taloudessa, jossa elinikäisellä oppimisella ja valmiuksilla mukautua teknologisiin innovaatioihin on suuri merkitys. Komission mukaan ehdotuksella tuetaan kestävää kasvua edistämällä nykyistä resurssitehokkaampaa, vihreämpää ja kilpailukykyisempää taloutta sekä osallistavaa kasvua parantamalla työllisyyttä. Komission mukaan kuljettajakoulutuksen vastavuoroisen tunnustamisen parantaminen parantaa sisämarkkinoiden toimintaa ja erityisesti työvoiman liikkuvuutta ja kannustaminen tieto- ja viestintäteknologian välineiden käyttöön on sopusoinnussa digitaalisten sisämarkkinoiden strategian kanssa. 2 Ehdotuksen pääasiallinen sisältö Komission ehdotuksessa esitetään muutoksia ammattipätevyysdirektiivin 1, 2, 7 ja 10 artiklaan sekä ajokorttidirektiivin 4 artiklaan. Ehdotuksessa esitetään koulutusten sisältöjä ja opetusmenetelmiä päivitettäviksi ja toisessa jäsenvaltiossa suoritetun jatkokoulutuksen vastavuoroista tunnustamista parannettavaksi. Vastavuoroisen tunnustamisen parantamiseksi velvoitettaisiin kuljettajan ammattipätevyyskortti ottamaan käyttöön silloin, kun ammattipätevyyden merkitseminen ajokorttiin ei olisi mahdollinen. Käytännössä vakinaisen asuinpaikan puuttuminen on este ajokortin myöntämiselle. Koulutuksessa painotettaisiin liikenneturvallisuuteen ja polttoaineenkulutuksen vähentämiseen liittyviä sisältöjä ja myös ajoneuvotekniikan kehitys otettaisiin koulutuksen sisällöissä huomioon. Liikenneturvallisuussisällöissä korostettaisiin ennakointia ja liikenteen riskien tunnistamista ja arviointia. Vaihtoehtoisten opetusmenetelmien käyttöönotto mahdollistettaisiin, esimerkiksi verkko-opintomahdollisuus. Lisäksi tunnustettaisiin EU:n sääntelemän vaarallisten aineiden kuljetuksiin, vammaisuutta koskevaan tietoisuuteen ja eläinkuljetuksiin liittyvän erityiskoulutuksen hyväksi lukeminen osana ammattipätevyysdirektiivin mukaista jatkokoulutusvaatimusta. Jatkokoulutuksessa (7 artikla) painotettaisiin erityisesti liikenneturvallisuutta vaatimalla koulutukseen aina sisällytettäväksi vähintään yksi liikenneturvallisuuteen liittyvä aihe ja liikenneturvallisuusjakson vähimmäispituudeksi asetettaisiin seitsemän tuntia. Koulutusaiheissa olisi otettava huomioon kuljettajan harjoittamaan kuljetustoimintaan liittyvät erityistarpeet ja teknologian kehitys, opetuksessa voitaisiin soveltaa erilaisia tieto- ja viestintäteknologian välineitä, kuten verkko-opetusta, koulutuksen laatu kuitenkin varmistaen. Jatkokoulutuksessa edellytettäisiin samoilla jaksoilla käsiteltävän eri aiheita, millä estettäisiin samojen oppiaineiden toistaminen samassa koulutuksessa. Oppiaineluettelon kattavuutta lisättäisiin hyväksi lukemisen kautta sallimalla enintään yksi seitsemän tunnin jakso korvattavaksi esimerkiksi vaarallisten aineiden kuljettajille tai eläinkuljetuksia hoitaville säädetyllä koulutuksella. 3
Ammattipätevyysdirektiivin poikkeuksia (2 artikla) koskevia säännöksiä tarkistettaisiin samansuuntaisiksi ajo- ja lepoaikoja koskevan asetuksen (EY) N:o 561/2006 poikkeusten kanssa määrittelemällä ammattipätevyysdirektiivissä tarkemmin se, milloin ajoneuvo on yhteiskuntajärjestyksestä tai turvallisuudesta vastaavien tahojen käytössä niille määrätyissä tehtävissä (b kohta), rajaamalla kaupalliset kuljetukset hätätilanteissa tai pelastustarkoituksissa tehtävistä (d kohta) tai ajokortti- ja ammattipätevyysopetukseen liittyvistä kuljetuksista (e kohta), laajentamalla ei-kaupallisten kuljetusten soveltamisalaa muihinkin kuin henkilön yksityiseen käyttöön tapahtuviin kuljetuksiin (f kohta) ja tarkentamalla muuten kuin pääasiallisena kuljettajana toimittaessa kuljetettavien tavaroiden kohdalla voivan olla kyseessä myös koneet, joita ajoneuvoa kuljettava käyttää muussa kuin kuljettajan ammatissa (g kohta). Edellä d kohdassa tarkoitettuja kuljetuksia voisivat olla myös humanitaariset kuljetukset ja e kohtaan voisi kuulua ajoneuvon käyttö ajokokeessa. Poikkeuksiin lisättäisiin uusi h kohta, joka koskisi maanviljelyä, puutarhanviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavien yritysten käyttämiä ajoneuvoja tai niiden vuokraamista ilman kuljettajaa silloin, kun niitä käytetään tavarankuljetukseen omassa yritystoiminnassa eikä kuljettaminen ole kuljettajana toimivan päätoimi. Ajokorttidirektiivin 4 artiklaan ehdotetulla muutoksella selkeytettäisiin ajokorttidirektiivin ikävaatimusten suhdetta ammattipätevyysdirektiivissä oleviin vähimmäisikävaatimuksiin. Lisäksi ehdotuksissa päivitettäisiin viittaussäännöksiä lainsäädännössä tapahtuneita muutoksia vastaavasti. 3 Direktiiviehdotuksen vaikutukset 3.1 Komission vaikutusarviointi Komission vaikutusarviointi on käsitelty kolmena toimintavaihtoehtokokonaisuutena. Vastavuoroisen tunnustamisen varmistamiseksi komissio pitää parhaana ratkaisuna ammattipätevyyskorttien antamista ulkomaisille kuljettajille. Sitä pidetään verrannollisena mahdollisuuteen tunnustaa koulutus RESPER-ajokorttitietojärjestelmän kautta tai tunnustetulla todistuksella. Koulutuksen sisältöä koskevassa parhaassa ratkaisussa painotetaan liikenneturvallisuutta ja polttoainetehokkuutta ja sallitaan vaihtoehtoisia opetustapoja, kuten verkko-oppimisen tai sulautuvan opetuksen keinoja. Lainsäädännön selkeyden ja johdonmukaisuuden osalta komission parhaaksi katsomassa ratkaisussa selvennetään sovellettavia alaikärajoja, poikkeusten laajuutta ja muun EU:n lainsäädännössä vaaditun koulutuksen hyväksi lukemista. Komission mukaan ammattipätevyyskortin antamisella korjattaisiin vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvä puute ja sillä voitaisiin vaikuttaa 46 700 kuljettajaan (vuoden 2016 tieto). Koulutuksen toistuvan luonteen vuoksi tällaisten tapausten määrä voisi 15 vuodessa nousta 100 000:een. Komission mukaan koulutuksen sisällön lujittamisella on myönteinen vaikutus tieliikenneturvallisuuteen ja polttoainetehokkuuteen. Direktiivi on luonteeltaan täydentävä monien tieliikenneturvallisuuteen ja polttoainetehokkuuteen vaikuttavien seikkojen osalta, mutta vaikutusten uskotaan jäävän vähäisiksi. Parhaaksi katsottu vaihtoehto johtaisi poikkeusten ja ammattiin pääsyn alaikärajan johdonmukaiseen soveltamiseen, mikä toimialan kertoman mukaan voisi lieventää pulaa alalle tulevista uusista kuljettajista. Komission ehdotus on sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevan REFIT-ohjelman tavoitteen mukainen. Hallinnolle ja yrityksille koituvia hallinnollisia kustannuksia voitaisiin komission mukaan alentaa sujuvoittamalla vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyviä hallinnol- 4
lisia menettelyjä. Ratkaisemalla vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvät ongelmat voitaisiin kustannuksia alentaa. Komissio arvioi kustannuksiksi 6,3 miljoonaa euroa vuosina 2018 2030. Muutoksen katsotaan hyödyttävän toimialaa tuomalla kustannussäästöjä, joiden arvioidaan olevan yrityksille 2,3 miljoonaa euroa ja kuljettajille 6,7 miljoonaa euroa vuosina 2018 2030. Lisäksi komission mukaan muutoksella tehostetaan koulutusjärjestelmää, koska perustason ammattipätevyyteen johtavan koulutuksen ja jatkokoulutuksen sisältöä tarkistetaan turvallisuuden parantamiseksi ja ympäristöhyötyjen saamiseksi. Tämän katsotaan lieventävän sisältöjen muuttumiseen liittyviä siirtymäkustannuksia (yhteensä 14,1 miljoonaa euroa vuosina 2018 2030). Komission mukaan suuri osa kuljetusyrityksistä on mikroyrityksiä tai pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä). Tämän alan yrityksistä 65 95 prosentissa on alle kymmenen työntekijää. Koska myös mikroyritykset kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan, direktiivillä olisi niihin vaikutuksia lähinnä vastavuoroiseen tunnustamiseen liittyvän menettelyn, koulutuksen sisällön muuttumisen ja poikkeusten nykyistä johdonmukaisemman soveltamisen kautta. Komission mukaan ehdotuksella ei vaikuteta ehdottomiin oikeuksiin. Yleisenä toimintapoliittisena tavoitteena on parantaa EU:n lainsäädäntöön sisältyvällä perusoikeuskirjalla määrättyjen perusoikeuksien täytäntöönpanoa keskeisenä tavoitteena kuljetustyöntekijöiden turvallisuuden tukeminen. Komission mukaan ehdotuksella ei ole vaikutusta unionin talousarvioon. 3.2 Vaikutukset Suomen lainsäädäntöön Komission ehdotuksella ei olisi olennaisia vaikutuksia lainsäädäntöön. Suomessa on käytössä kuljettajan ammattipätevyyskortti erityisesti niitä tapauksia varten, jolloin henkilöllä ei ole ajokortin antamisen edellyttämää vakinaista asuinpaikkaa. Direktiivissä edellytetyt muissa jäsenvaltioissa annetut asiakirjat tunnustetaan vastavuoroisesti direktiivin vaatimusten mukaisesti. Tältä osin ehdotuksesta ei aiheutuisi muutostarpeita lainsäädäntöön. Poikkeuksiin ehdotetut muutokset tarkentaisivat pääosin niiden soveltamista ja edellyttäisivät säännösten tarkistamista samoin kuin koulutuksen sisältöön ja toteuttamiseen ehdotetut muutokset. 3.3 Muut vaikutukset Poikkeuksiin ehdotetuista muutoksista ongelmallinen voi olla kaupallisten kuljetusten kielto ajokortti- ja ammattipätevyyskoulutuksessa. Muuten monet nykyisten kohtien tarkennuksista on käytännössä toteutettu samansuuntaisesti soveltamiskäytäntöä ohjeistamalla. Kaupallisten kuljetusten kielto ajokortti- ja ammattipätevyyskoulutuksessa voisi käytännössä haitata ammatillisen koulutuksen järjestämistä ja ammatin harjoittelua. Vaatimus ei vaikuttaisi kuudesta kuukaudesta kolmeen vuoteen kestävässä ammatillisessa kuljettajakoulutuksessa olevien työharjoittelussa tapahtuviin kuljetuksiin koulutuskeskuksen hyväksymisasiakirjalla ajokortin suorittamisen jälkeen, koska sen sisältämää 3 artiklaa ei ehdoteta muutettavaksi. Sen sijaan rajoitus voisi koskea ennen ajokortin suorittamista opettajan ohjauksessa tapahtuvan opetusajon kuljetuksia. Jatkokoulutuksessa edellytetään kansallisin säännöksin ehdotuksessa tarkoitettu turvallisuussisältöjen mukainen vähimmäismäärä ennakoivan ajamisen koulutusta, mutta tämän tai muiden koulutusaiheiden sisällölle ei muuten ole määritelty ehdotuksessa tarkoitetun kaltaisia saman 5
aihealueen useampikertaista suorittamista koskevia rajoituksia. Ehdotuksen mukaisten samaa aihealuetta koskevan rajoituksen valvominen olisi käytännössä vaikeaa, eikä sitä voisi pitää tarkoituksenmukaisena syystä, että samastakin aihealueesta voidaan muodostaa vaihtelevia opetuskokonaisuuksia. Myös muilla toimialoilla EU:n edellyttämiä kuljettajien jatkokoulutuksia on hyväksytty osana jatkokoulutusta, jos koulutusta koskevat vaatimukset täyttyvät ja siitä on ollut esittää asianmukainen todistus. Vaihtoehtoisten koulutustapojen mahdollistaminen monipuolistaa opetuksen toteutusta. Uusi h kohta selkeyttäisi poikkeusten soveltamista esimerkiksi maatilan ajoissa, mikä nykyisin elinkeinon harjoittamisena ei kuulu poikkeusten soveltamisen piiriin. Käytännössä uusi poikkeuskohta poistaisi ammattipätevyysvaatimukset esimerkiksi maatalouden harjoittajilta, jotka suorittavat oman tilan kuljetuksia kuorma-autolla tai kuorma-autokorttia edellyttävällä traktorilla (rakenteellinen nopeus yli 60 km/h). Tällöin poistuisi vaatimus perustason ammattipätevyyden suorittamisesta ja viiden vuoden välein tapahtuva ammattipätevyyskortin uusiminen jatkokoulutuksineen ja siitä aiheutuvine kustannuksineen. 4 Oikeusperusta Direktiiviehdotuksen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 91 artiklan 1 kohdan c kohta (entinen 71 artikla), jossa on peruste EU:n lainsäädännölle liikenneturvallisuuden ja tieliikenneturvallisuuden parantamiseksi. Valtioneuvosto pitää ehdotuksen oikeusperustaa asianmukaisena. 5 Toissijaisuus- ja suhteellisuusperuste Ehdotuksessa sovelletaan toissijaisuusperiaatetta, koska SEUT-sopimuksen 4 artiklan 2 kohdan mukaan EU- ja jäsenvaltiot jakavat sääntelyvallan liikenteen alalla. Kaikista EU:ssa raskaan liikenteen ajoneuvoilla tehdyistä matkoista noin kolmasosa ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan. Näistä matkoista noin kahdeksan prosenttia kuljetaan linja-autoilla, ja määrät ovat olleet kasvussa. Komissio katsoo EU:n lainsäädäntötoimia tarvittavan, koska toisessa jäsenvaltiossa suoritetun jatkokoulutuksen vastavuoroisessa tunnustamisessa on todettu ongelmia, joita ei ole saatu muuten ratkaistua eikä niitä kyetä ratkaisemaan EU:n laajuisesti yksittäisten jäsenvaltioiden toimilla. EU:n lainsäädäntötoimin varmistetaan se, että jäsenvaltioiden hallintokäytännöt mahdollistavat koulutuksen vastavuoroisen tunnustamisen. Komissio katsoo direktiivin erilaisen tulkinnan ja jäsenvaltioiden käytännön erilaisuuden vaikuttavan haitallisesti sisämarkkinoiden toimintaan, minkä vuoksi tarvitaan EU:n lainsäädäntöä tasavertaisten toimintaedellytysten luomiseksi liikenteen harjoittajille ja liikenneturvallisuuden vähimmäistason takaamiseksi. Vaikka jäsenvaltiot voivat sovittaa jatkokoulutuksen vaatimukset kansallisiin tarpeisiin ja prioriteetteihin, komission mukaan EU:n on säännöksin varmistettava, että koulutussisältöjen vähimmäistaso on linjassa yleisten tavoitteiden kanssa. Komission mukaan ongelmana on, että joissakin valtioissa on poikettu turvallisuustavoitteisiin pyrkimisestä sallimalla saman kurssimoduulin suorittaminen useaan kertaan tai tarjolla ei ole ollut lainkaan turvallisuusasioita käsitteleviä aiheita. Koska EU:n lainsäädännössä vaaditaan vaarallisten aineiden kuljetuksiin, vammaisuutta koskevaan tietoisuuteen ja eläinkuljetuksiin liittyvää erityiskoulutusta, komissio katsoo EU:n tehtäväksi selkeyttää lainsäädäntöä ja varmistaa johdonmukaisuus sen eri oikeudellisten välineiden kesken. 6
Komission mukaan direktiivin soveltamisessa havaittuihin ongelmiin voidaan parhaiten puuttua EU:n tason direktiivillä, millä varmistettaisiin koulutuksen vähimmäisvaatimusten toteutuminen ja sen tunnustaminen EU:n laajuisesti. Komission mukaan direktiivi on oikeasuhtainen toimenpide, koska sillä voidaan yhdenmukaistaa koulutusvaatimuksia pidemmälle ja ratkaista ongelmia, mutta jättää kuitenkin jäsenvaltioille joustovaraa mukauttaa koulutus niissä vallitsevaan taloudelliseen ja sosiaaliseen ympäristöön sekä niiden tieliikennesektorin erityistarpeisiin ja ominaispiirteisiin. Valtioneuvosto katsoo, että direktiiviehdotus on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukainen. 6 Toisten jäsenmaiden kannat Ehdotuksen käsittely on vasta käynnistynyt eikä muiden jäsenvaltioiden kannoista ole vielä käytettävissä kuin alustavia tietoja. Tällä hetkellä vaikuttaa, että jäsenvaltioiden kannoissa ei ole merkittäviä, perustavaa laatua olevia ristiriitoja, vaan ehdotuksen käsittely etenee työryhmätasolla ripeästi. 7 Ehdotuksen kansallinen käsittely ja käsittely EU:ssa Kirjelmän valmistelussa on kuultu EU-asioiden komitean alaista EU-liikennejaostoa (EU22). Muutosehdotuksen käsittely on käynnistynyt EU:n neuvoston maantieliikennetyöryhmässä. Puheenjohtajamaa Maltan tavoitteena on, että neuvoston yleisnäkemys direktiiviehdotuksesta voitaisiin hyväksyä liikenneneuvoston kokouksessa 8.6.2017. Euroopan parlamentissa vastuuvaliokunnaksi on nimetty liikenne- ja turismivaliokunta (TRAN). Lisäksi työ- ja sosiaalivaliokunnalta pyydetään lausuntoa. Ehdotuksen raportööriä ja varjoraportöörejä ei ole vielä valittu. 8 Ahvenanmaan itsehallinto Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 18 :n 21 kohdan mukaan maakunnalla on lainsäädäntövalta tieliikennettä koskevissa asioissa. 9 Valtioneuvoston kanta Valtioneuvosto kannattaa direktiivin vaatimusten selkeyttämistä ja eri aloilla tapahtuneen kehityksen huomioon ottamista sen sisällöissä. Valtioneuvosto katsoo, että direktiiviehdotuksen oikeusperusta on asianmukainen ja että ehdotus on toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukainen. Valtioneuvosto kannattaa ehdotuksia, joilla parannetaan eri jäsenvaltiossa annetun koulutuksen tunnustamista toisissa jäsenvaltioissa. Valtioneuvosto katsoo, että vastavuoroisesti tunnustettavien selvitysten ja asiakirjojen tulee olla luotettavia, millä varmistetaan vastavuoroisuutta koskevien vaatimusten yhdenmukainen ja luotettava soveltaminen. Tämä voidaan valtioneuvoston näkemyksen mukaan taata erilaisin keinoin teknologianeutraalisti. 7
Valtioneuvosto kannattaa vaihtoehtoisten opetusmenetelmien, kuten verkkoopintomahdollisuuden, käytön sallimista ja koulutusta koskevien sisältöjen tarkentamista. Valtioneuvosto katsoo, että jatkokoulutuksen tulee olla joustavasti toteutettavissa, eikä jatkokoulutuksen antamista tai sen sisältöjä tule tarpeettomasti rajoittaa. Valtioneuvosto pitää tärkeänä, että jatkokoulutus on mahdollista toteuttaa lyhyempinä kokonaisuuksina, mikä edistäisi oppimista ja jaksamista ja vähentäisi vapaapäivien käyttämistä koulutukseen. Valtioneuvosto kannattaa komission ehdottamia poikkeuksia direktiivin soveltamisalaan. Valtioneuvosto pitää kuitenkin tärkeänä, että kaupallisten kuljetusten sulkeminen ammattipätevyyskoulutuksessa tehtävistä kuljetuksista ei vaikuta ammatillisen koulutuksen järjestämiseen eikä mahdollisuuteen harjoitella työelämässä silloin, kun kysymyksessä on laajemman ammatillisen kuljettajakoulutuksen aikana tapahtuva harjoittelu kuljetustehtävissä. 8