Liikennemerkkien rakenne ja pystytys Rakenteita ja laatua koskevat vaatimukset

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys Rakenteita ja laatua koskevat vaatimukset SFS-EN 128991-1 Liikennemerkit ja vastaavat liikenteenohjauslaitteet. Osa 1: Liikennemerkit

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys Rakenteita ja laatua koskevat vaatimukset Suunnittelu- ja toteuttamisvaiheen ohjaus Tiehallinto Helsinki 2004

ISBN 951-803-184-3 TIEH 2000004-04 Verkkojulkaisu pdf ( www.tiehallinto.fi/julkaisut) ISBN 951-803-185-1 TIEH 2000004-v-04 Edita Prima Oy Helsinki 2004 Julkaisua myy: asiakaspalvelu.prima@edita.fi Telefaksi 020 450 2470 Puhelin 020 450 011 Tiehallinto Opastinsilta 12 A PL 33 00521 HELSINKI Puhelinvaihde 0204 22 150

MÄÄRÄYS/OHJE 7.1.2004 306/2002/20/4 VASTAANOTTAJA Tiepiirit, Suomen Kuntaliitto, Suomen Tieyhdistys SÄÄDÖSPERUSTA Tieliikennelaki 50 ; Laki yleisistä teistä 117 KOHDISTUVUUS Tiehallinto: koko julkaisu Kunnat ja yksityistiet: kohta 2 KORVAA/MUUTTAA Liikennemerkkien pystytys TIEL 2131911/1994 TYLT Varusteet ja erityisrakenteet TIEL 2212461-93 liikennemerkkien osalta Liikennemerkkien rakenne TVH 741911/1983 Tietoa tiensuunnittelun nro 48 Liikennemerkkien ja opastustaulujen törmäysturvallisuus ja mitoituskuormat (22.5.2000) VOIMASSA 1.2.2004 alkaen toistaiseksi ASIASANAT Liikenteen ohjaus, liikennemerkit Liikennemerkkien rakenne ja pystytys Julkaisussa käsitellään liikennemerkkien kalvon, pohjamateriaalin ja pystytysrakenteiden valintaperusteet ja laatuvaatimukset. Kohta 2.1 ja 2.2 Liikennemerkkien kalvon valinta on määräys ja se koskee Suomessa kaikkia tienpitäjiä. Muut kohdat koskevat vain yleisiä teitä, ellei myös muu tienpitäjä päätä käyttää laatuvaatimuksena tätä julkaisua. Kohdat 1, 3, 4, 5 ja 6 kuuluvat luokkaan ohje. Kohta 7 Liikennemerkkien hankinta kuuluu luokkaan muu ohjaus. Tähän julkaisuun on yhdistetty suunnitteluohje ja tienrakennustöiden yleiset laatuvaatimukset ja työselitykset, ja sitä voidaan käyttää laatuvaatimuksena rakennusurakassa, johon kuuluu suunnittelu. Tiehallinto voi hyväksyä myös tässä esitetyistä laatuvaatimuksista poikkeavia materiaaleja ja ratkaisuja, jos niillä saavutetaan vähintään sama kokonaistaloudellisuus ja toimivuus. Tällöinkin hankintalainsäädäntö edellyttää aihetta koskevien EN-standardien (EN 12899-1 jne.) huomioon ottamista. LISÄTIETOJA JAKELU/MYYNTI Mikko Karhunen, Kari Lehtonen, Esko Tuhola www.tiehallinto.fi/julkaisut Tiehallinto, tekniset palvelut, kunnossapidon hankinta asiakaspalvelu.prima@edita.fi Puh. 0204 22 2289, 0204 22 2317, 0204 22 2288 Telefaksi 020 450 2470

Tämä julkaisu on ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY mukaisesti sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/48/EY. Johtaja Aulis Nironen Apulaisjohtaja Pauli Velhonoja TIEDOKSI TIEDOKSI ilman liitettä Liikenne- ja viestintäministeriö Ympäristöministeriö Liikennemerkkien valmistajat Tiekonsultit Tiehallinnon prosessit Tp/liikennetekniikka Tp/tietekniikka Lehtonen Karhunen Linsén Tuhola Kari Lehtonen

ESIPUHE Tämän julkaisun on laatinut työryhmä Esko Tuhola Tiehallinto Kari Lehtonen Tiehallinto Mikko Karhunen Tiehallinto Per-Olof Linsén Tiehallinto Ville Voltti Linea-konsultit Hanna Linna Linea-konsultit Julkaisussa on yhdistetty asiaa koskevat suunnitteluohjeet ja tienrakennustöiden yleiset laatuvaatimukset ja työselitykset osalta. Lisäksi tässä on esitetty, miten standardia SFS-EN 12899-1:2001 Liikennemerkit ja vastaavat liikenteen ohjauslaitteet. Osa 1: Liikennemerkit (Road equipment, Fixed, vertical road traffic signs, Part 1: Signs) sovelletaan Suomessa. Nykykäytäntöön verrattuna muuttuneita asioita ovat: Liikennemerkkien kalvoluokkien numerointi ja määrittely on muuttunut, mutta käytäntö pysyy lähes ennallaan. Liikennemerkkien varrelle ja perustuksille on annettu toiminnalliset Eurocodien käyttöön perustuvat vaatimukset, jotka suurentavat joissakin tapauksissa perustuksen ja pystytysrakenteen kokoa. Tyyppipiirustuksia Ty 12/51 53 ei käytetä laatuvaatimuksena, koska niissä ei ole otettu huomioon uusia EN-standardeihin perustuvia tuuli- ja aurauskuormia. Opastusmerkeissä käytetään törmäysturvallisia tai suojattuun paikkaan sijoitettuja rakenteita vilkasliikenteisillä teillä (KVL > 1500 ja nopeus > 50 km/h); ja vakiomerkeissäkin vältetään 114 mm putkea. Merkeissä käytettäville kalvoille ehdotetaan uutta kylmänkestävyystestiä. Hankintojen osalta esitetään tapa, jolla mitoitusvastuuta siirretään urakoitsijalle. Työmaalla tarvitaan lähinnä kohtaa 3.6 Vakiomerkkien varren ja perustuksen valinta ja kohtaa 5 Asennusta koskevia vaatimuksia. Tiehallinto seuraa alan eurooppalaista standardisointia ja muuttaa ohjeet niiden mukaisiksi uusien standardien valmistuttua. Helsingissä 2004 Tiehallinto Liikennetekniikka

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 7 YLEISTÄ Sisältö 1 YLEISTÄ 9 1.1 Soveltaminen 9 1.2 Käyttöönottoaikataulu 9 1.3 Muussa maassa valmistettu tuote 10 1.4 Liikennemerkkejä koskevat muut ohjeet 10 2 LIIKENNEMERKKIEN KALVON VALINTA 11 2.1 Yleiset tiet 11 2.2 Kadut ja yksityistiet 12 3 VAKIOMERKIT 13 3.1 Koon valinta 13 3.2 Pohjamateriaali 13 3.3 Kalvon ja pohjamateriaalin kylmänkestävyys 14 3.4 Vakiomerkkien varret 15 3.5 Vakiomerkkien perustaminen 16 3.6 Varren ja perustuksen valinta 16 3.7 Varren ja perustuksen tarkemmat mitoitustaulukot 18 3.8 Vaihtoehtoiset varret ja tarkemmat kuormalaskelmat 21 3.9 Vakiomerkkien sijoittaminen 23 4 OPASTUSMERKIT 25 4.1 Opastusmerkkien sijainti 25 4.2 Opastusmerkkien tekstin koko 25 4.3 Opastusmerkkien kuormat 25 4.4 Rakenteiden mitoitus 27 4.5 Perustukset 27 4.6 Törmäysturvallisuus 28 4.7 Ulkonäkövaatimukset ja varaosatarve 29 5 ASENNUSTA KOSKEVIA VAATIMUKSIA 31 5.1 Merkin kiinnitys pylvääseen 31 5.2 Pylvään kiinnitys jalustaan 31 5.3 Jalustan asentaminen 32 6 PORTAALIT 33 7 LIIKENNEMERKKIEN HANKINTA 35 7.1 Liikennemerkkien valmistuksen laadunvalvonta 35 7.2 Hankekohtaiset laatuvaatimukset 35 7.3 Urakkamuotojen eroja 35

8 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 9 YLEISTÄ 1 YLEISTÄ 1.1 Soveltaminen Tämä liikennemerkkien rakennetta ja pystytystä käsittelevä työselitys ja laatuvaatimus koskee yleisen liikenteen ohjauksessa käytettäviä liikennemerkkejä ja niiden pystytysrakenteita lukuun ottamatta muuttuvia opasteita. Julkaisu on tarkoitettu liikennemerkkien tilaajille, suunnittelijoille, valmistajille ja asentajille. Asiakirja sisältää liikennemerkkejä koskevat laatuvaatimukset, periaatteellisia esimerkkejä rakenteista sekä kelpoisuuden toteamisohjeet. Liikennemerkkejä ovat tieliikenneasetuksen ja liikenneministeriön (LVM) liikenteenohjauslaitteita koskevan päätöksen mukaiset merkit lisäkilpineen sekä tiehallinnon hyväksymät tiemerkit. Opastusmerkit ovat liikennemerkkejä, joita käytetään tiellä kulkevan opastusta ja suunnistusta varten. Tässä julkaisussa viitataan standardiin SFS-EN 12899-1:2001 Liikennemerkit ja vastaavat liikenteen ohjauslaitteet Osa 1: Liikennemerkit. Sitä tarvitaan tuotekehittelyssä. Lisäksi viitataan opastustaulujen mitoitusohjelmaan Opta2.xls. Sitä tarvitaan opastustaulujen pystytysrakenteiden mitoituksessa kaikissa kohteissa. Ilman sitä on vaikea laskea tuuli- ja aurauskuormaa. Ohjelman voi kopioida korvauksetta Tiehallinnon internetsivulta; www.tiehallinto.fi/tlohje Tiehallinnon tyyppipiirustuksissa esitetyt pystytysrakenteet eivät kaikissa tapauksissa täytä uusiin Eurocodeihin perustuvia kuormia. Laki julkisista hankinnoista ja siihen liittyvät asetukset edellyttävät, että laatuvaatimuksina käytetään ensisijaisesti EN -standardien toiminnallisia vaatimuksia, kuten lujuus, turvallisuus törmäyksessä, säänkestävyys. Tietyn tuotteen vaatiminen tiettyyn kohteeseen voi kuitenkin olla perusteltua esim. ulkonäkösyistä tai varaosahuollon kannalta. Liikennemerkkien ja niiden pystytysrakenteiden suunnittelu vaiheistetaan siten, ettei etukäteen suljeta mitään valmistajaa tai tuotetta pois. Laatuvaatimukset kuvataan toiminnallisina vaatimuksina ilmoittamalla, mitä rakenteiden tulee kestää ja miten niiden pitää toimia törmäyksessä. Eräitä rakenteista laadittuja tyyppipiirustuksia ei vaadita noudatettavaksi, mutta niitä voidaan käyttää esimerkkeinä. 1.2 Käyttöönottoaikataulu Liikennemerkkien kalvojen laatuvaatimukset otetaan käyttöön uusissa uusia liikennemerkkejä sisältävissä tarjouspyynnöissä, kun riittävän moni tuote on todettu uudet laatuvaatimukset täyttäväksi, viimeistään, kun CE-merkintään liittyvä menettely on toiminut kolme vuotta. Tämä ohje ei edellytä vanhojen merkkien korvaamista tai vanhojen urakkasopimusten päivittämistä.

10 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys YLEISTÄ Opastustaulujen tukiin sovelletaan uusia vaatimuksia laadittaessa uusia hankekohtaisia tuotevaatimuksia. Liukulaippoja koskevaa rajoitusta aletaan soveltaa vuonna 2004 laadittavissa tarjouspyynnöissä. Tämä ohje ei edellytä vanhojen tukien korvaamista eikä vanhojen urakkasopimusten päivittämistä. 1.3 Muussa maassa valmistettu tuote Tuotteet, jotka on valmistettu tai saatettu markkinoille toisessa Euroopan unionin jäsenmaassa tai muussa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa maassa, tulee katsoa hakemuksesta tässä julkaisussa esitettyjen laatuvaatimusten mukaiseksi seuraavin edellytyksin: testaukset ja tarkastukset valmistajamaassa on suoritettu Suomessa käytettävien tai vastaavan laatu- ja turvallisuustason antavien muiden menetelmien ja vaatimusten mukaisesti ja tulokset osoittavat tuotteen täyttävän sille asetetut vaatimukset; sekä testaukset ja tarkastukset suorittanut laitos on valmistajamaan näihin tehtäviin hyväksymä. 1.4 Liikennemerkkejä koskevat muut ohjeet Liikennemerkkien suunnittelua, valmistusta ja hyväksyntää koskevat seuraavat ohjeet: liikennemerkkien käyttöohjeet ja lainsäädäntö: Yleisohjeet liikennemerkkien käytöstä TIEL 2000006-03. liikennemerkkien symbolien ja tekstien mitoitus: Liikennemerkkipiirustukset, TIEH 2131908; viitoituskohteiden, taulutyyppien sekä tekstikoon määrittely: Viitoitus, TIEL 2130006-96; perustukset: Sivukuormitetut pilariperustukset TIEH 2100006-01; opastustaulujen kuormitus ja mitoitus, taulukkolaskentaohjelma: Opta2e.xls tai uudempi (www.tiehallinto.fi/tlohje); käyttöohje: Varusteluettelot TIEL 3200625 liikennemerkkejä koskeva standardi: SFS-EN 12899-1:2001 Liikennemerkit ja vastaavat liikenteen ohjauslaitteet Osa 1: Liikennemerkit (Fixed, vertical road traffic signs - Part 1: Fixed signs EN 12899-1: 2001 E) Törmäysturvalliset opastustaulut vuonna 2002, Tietoa tiensuunnitteluun 69A tai uudempi (www.tiehallinto.fi/tlohje ) Liikennemerkkien kunnossapitoa koskevat ohjeet: Liikennemerkkien ja reunapaalujen kuntoluokitus, TIEL 2230007 Teiden talvihoito, Laatuvaatimukset 2001, TIEH 2230018-01, kohta 6.2 Teiden talvihoito, Menetelmätieto TIEH 2230006-01, kohta 6.1 Hoidon tuotekortit 2.1 Asetus julkisista rakennusurakoista ja asetus julkisista hankinnoista edellyttää, että laatuvaatimuksena käytetään eurooppalaisia eritelmiä: ENstandardia tai eurooppalaista teknistä hyväksyntää (ETA tai CUAP), jos sellainen on voimassa hankittavasta tuotteesta.

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 11 LIIKENNEMERKKIEN KALVON VALINTA 2 LIIKENNEMERKKIEN KALVON VALINTA 2.1 Yleiset tiet Uudet liikennemerkit valmistetaan tarkoitukseen soveltuvasta levymateriaalista, jonka toimiva osa on heijastavaa kalvomateriaalia. Kalvotyypit on jaettu luokkiin R1, R2 ja R3, jossa suurempi numero tarkoittaa kalvomateriaalin paluuheijastuvuuden suurempaa arvoa. Luokkien R1 ja R2 paluuheijastuvuuden minimiarvot on määritelty liikennemerkkejä koskevassa standardissa SFS-EN 12899-1: 2001. Luokka R1 vastaa standardin luokkaa ref 1 ja luokka R2 vastaa standardin luokkaa ref 2. Luokan R3 paluuheijastavuusvaatimukset ovat oheisen taulukon mukaiset. Muilta osin sovelletaan SFS-EN 12899-1: 2001 vaatimuksia. Mittausgeometria cd/(lux*m 2 ) 1 Valkoinen Keltainen Punainen Oranssi Sininen Vihreä ( 2 = 0) 0,33 o 5 o 300 195 60 150 19 30 30 o 165 110 33 83 11 17 Liikennemerkkien kalvo suositellaan valittavaksi taulukon 1 mukaisesti. Taulukko 1: Liikennemerkkien kalvotyypin valinta. Tieliikenneasetuksen mukaiset liikennemerkit Vakiomerkit Pimeä ympäristö Tievalaistus tai vilkkaat päätiet 151, 152 ja 153 Muut varoitusmerkit R 2 R 1 R 2 R 2 Etuajo-oikeus- ja väistämismerkit R 1 R 2 Kielto- ja rajoitusmerkit R 1 R 2 Määräysmerkit: 421 427 Muut Ohjemerkit: 511 Muut Opastusmerkit R 1 R 1 R 2 R 1 R 1 R 2 R 2 R 2 Opastusmerkit: 643, 644, 645, 752 710 745 Muut Ajoradan yläpuoliset merkit (jos portaali on valaistu niin voidaan käyttää vaihtoehtoisesti R2- luokan kalvoa) R 1 R 1 R 1 R 3 R 3 R 1 R 1 tai R 2 R 2

12 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys LIIKENNEMERKKIEN KALVON VALINTA Jos vanhan vakiomerkin kanssa samaan pylvääseen kiinnitetään uusi merkki tai tieto, tulee varmistaa, ettei materiaalien heijastavuusominaisuuksissa ole merkittävää eroa. 2.2 Kadut ja yksityistiet Kaduilla ja yksityisteillä käytetään kalvotyyppejä R1, R2 ja R3. Taulukkoa 1 voi soveltaa myös kaduille ja yksityisteille.

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 13 VAKIOMERKIT 3 VAKIOMERKIT Vakiomerkkejä ovat tieliikenneasetuksen mukaiset varoitusmerkit, etuajooikeus- ja väistämismerkit, kielto- ja rajoitusmerkit, määräysmerkit ja ohjemerkit. 3.1 Koon valinta Vakiomerkkejä on kolmea kokoa: suuri koko, normaali koko ja pieni koko. Yleensä käytetään normaalikokoisia liikennemerkkejä, ellei liikenteen ohjauksen yleissuunnitelmassa ole määritelty käytettäväksi normaalikoosta poikkeavaa kokoa. Merkkien yksityiskohtaiset piirustukset on esitetty Tiehallinnon Liikennemerkkipiirustukset kansioissa 1 ja 2, TIEH 2131908. Jos yleissuunnitelmaa ei ole, noudatetaan ohjetta Yleisohjeet liikennemerkkien käytöstä (TIEL 2000006-03). Lisäkilpi Liikenneministeriön päätöksessä liikenteen ohjauslaitteista (203/1982, muutettu 384/1994 23 ) määrätään: Lisäkilpi sijoitetaan päämerkin alapuolelle sen kanssa samaan pystytasoon. Lisäkilven koko määräytyy liikennemerkin koon mukaan. Lisäkilpi ei saa olla olennaisesti leveämpi kuin varsinainen liikennemerkki. Tiehallinto antaa lisäkilpien mitoista tarkemmat ohjeet. Liikennemerkin ja lisäkilven vastaavien värien tulee olla samalla tavalla heijastavia.. 3.2 Pohjamateriaali Liikennemerkit voidaan valmistaa tarkoitukseen soveltuvasta levymateriaalista kuten vanerista tai alumiinista. Merkit voidaan valmistaa myös muusta materiaalista, jonka tulee kestää säätä ja kuormitusta laatuvaatimuksia vastaavasti. Jos materiaalista ei ole kokemuksia Suomen ilmastoa vastaavista olosuhteista, materiaalin toimivuus on osoitettava selvityksin. Pohjamateriaalin ja kalvon yhteensopivuus tulee varmistaa sekä optisten ominaisuuksien että kylmänkestävyyden osalta. Optisten ominaisuuksien osalta testit on kuvattu standardissa SFS-EN 12899-1:2001 Liikennemerkit ja vastaavat liikenteen ohjauslaitteet Osa 1: Liikennemerkit. Kylmänkestävyysvaatimus, joka perustuu em. standardin kohtaan 1 on kuvattu tämän ohjeen kohdassa 3.3. Kun merkit valmistetaan vanerista, paksuutena käytetään yleensä 9 mm pinta-alaltaan alle 0,5 m 2 merkeissä ja 12 mm pinta-alaltaan yli 0,5 m 2 merkeissä. Pintaviilun syysuunnan on oltava yhdensuuntainen merkin pidemmän sivun kanssa. Tasasivuisissa tai pyöreissä merkeissä on pintaviilun syysuunta vaakasuunta. Kun merkit valmistetaan alumiinista, käytettävän alumiinilevyn tulee olla paksuudeltaan 3 mm (kaduilla myös 2 mm). Liikenneministeriön päätöksen liikenteen ohjauslaitteista (203/1982, muutettu 384/1994 12 ) mukaan liikennemerkin takasivun on harmaa. Merkkien takasivulla tulee olla merkintä valmistajasta, valmistusajankohdasta ja kalvomateriaalista.

14 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys VAKIOMERKIT 3.3 Kalvon ja pohjamateriaalin kylmänkestävyys Kalvon kylmänkestävyys osoitetaan vaihtoehtoisesti jollakin seuraavista tavoista: a) Näytettä säilytetään 2 vuotta ulkona sateelle ja auringonvalolle alttiina alueella, jolla esiintyy useina vuorokausina alle 35 o C lämpötiloja b) Näytettä säilytetään vähintään 2 vuotta sateelle ja auringonvalolle alttiina, minkä jälkeen se viedään 3 vuorokaudeksi 35 o C lämpötilaan c) Osoitetaan muulla Tiehallinnon hyväksymällä tavalla, että kuvatunlainen sääaltistus ei vaikuta haitallisesti kalvon eikä pohjamateriaalin kestävyyteen ja yhteistoimintaan, ja viedään näyte 3 vuorokaudeksi 35 o C lämpötilaan. Tutkittava näyte sisältää pohjamateriaalin ja kalvon, siten kuin niitä normaalisti käytetään. Jokainen kalvon ja pintamateriaalin yhdistelmä on tutkittava, jos ei voida muuten osoittaa, että materiaali toimii samalla tavalla kuin jokin aikaisemmin tutkittu ja hyväksytty pohjamateriaalin ja kalvon yhdistelmä. Näytepalan koko on vähintään 1,0 m x 0,2 m. Testissä ei saa syntyä kalvon läpäiseviä halkeamia, kalvon irtoamista eikä haitallisia värimuutoksia. Kenttäkokeen tarkoituksena on todeta kosteuden ja auringonvalon vaikutus kalvoon ja sen kiinnittymiseen. Esimerkiksi haihtuuko kalvosta pehmittimiä, syntyykö pohjamateriaaliin kuivumisesta tai kostumisesta halkeamia tai kerääntyykö kalvon alle kosteutta, mistä seuraisi kylmässä kalvon kutistumishalkeama tai kalvon irtoaminen. Tienpitäjä voi antaa luvan myös testaamattomien tuotteiden käyttöön. Tällöin on harkittava riittävän pitkän takuun vaatimista.

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 15 VAKIOMERKIT 3.4 Vakiomerkkien varret Vakiomerkeille sovelletaan samoja kuormia kuin opastusmerkeille (kohta 4.3). Pinta-alaltaan alle 0,8 m 2: n vakiomerkkien kuormia ei kuitenkaan yleensä ole tarpeen laskea erikseen, kun sovelletaan kohtaa 3.5. Liikenneministeriön päätöksen liikenteen ohjauslaitteista (203/1982, muutettu 384/1994 12 ) mukaan liikennemerkkien pylväät ovat harmaita, mutta erityisistä syistä voidaan käyttää keltaisia pylväitä. Keltaisia pylväitä voidaan käyttää tietyömailla ja muiden tilapäisten liikennemerkkien pylväinä. Vakiomerkkien pystytyspylväinä käytetään tavallisesti standardin SFS-EN 10219 mukaisia pyöreitä teräsputkipalkkeja. Suomessa käytettävien putkien ulkohalkaisijoiden nimellismitat ovat 60,3; 88,9 ja 114,3 mm kiinnikkeiden ja jalustojen yhteensopivuuden vuoksi. Jäljempänä käytetään pyöristettyjä arvoja. Kun teräslaatu on S355J2, riittävät seuraavat putkikoot. taajamissa ulkohalkaisija 60 mm tai (90 mm) ja ainepaksuus 2 mm taajamien ulkopuolella ulkohalkaisija 90 mm (tai 114 mm) ja ainepaksuus 2 mm. Toissijaista 114/2 mm putkikokoa tulisi välttää, koska se voi aiheuttaa törmäyksessä turhia vahinkoja ja on ulkonäöltään raskas. Jos sitä käytetään nopean liikenteen teillä, on käytettävä nykyisenkaltaista betonijalustaa, joka murtuu törmäyksessä. Taajamissa 90 mm putki voi olla tarpeen, kun aurauslumi osuu merkkiin tai kun merkkejä on kaksi. Kivettyyn saarekkeeseen upotetussa jalustassa käytetään enintään 60/2 mm pylvästä tai paksumpaa pylvästä, johon on asennettu törmäyksessä taipuva tai murtuva nivel. Muuten auto tai saarekkeen kivetys vaurioituu tarpeettoman paljon mahdollisessa törmäyksessä. Teräsputkien ruostuminen estetään vähintään 0,055 mm kuumasinkityksellä tai 0,015 alusinkkikerroksella tai vastaavalla, tai sinkkikäsittelyllä ja vähintään 0,2 mm sintratulla muovikerroksella. Kerrospaksuudet tarkoittavat ISO 1461 mukaisia keskimääräisiä kerrospaksuuksia. Kuumasinkittävyysvaatimuksesta johtuen ja värien säilymisen vuoksi teräksen Si pitoisuus on korkeintaan 0,03 % ja Si+P pitoisuus korkeintaan 0,04 %. Putkikoko päätetään tavallisesti hankkeittain tarvittaessa erikseen päätielle ja sivuteille, jotta varaosatarve ei kasva tarpeettomasti. Samaa hankekohtaista putkikokoa voidaan yksittäistapauksissa käyttää myös tilanteissa, joissa kuormituslaskelmat edellyttäisivät korkeintaan 40 % suurempaa momenttikestävyyttä.

16 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys VAKIOMERKIT 3.5 Vakiomerkkien perustaminen Liikennemerkeissä käytetään yleensä seuraavia perustustapoja: elementtivalmisteinen betonijalusta maahan lyöty teräsjalusta maahan kierretty teräsjalusta Betonijalustojen tavallisimmat koot on esitetty taulukossa 3. Koko valitaan kohdan 3.6 tai 3.7 perusteella. L = h 50 mm Taulukko 2. Esimerkkejä yleisesti käytössä olevista jalustoista ja niihin liittyviä DL 3 mittoja. Jalustan halkaisija Pylvään Jalustan Mitoitusarvot merkin tasossa halk. korkeus D1 D2 h L D DL 3 (mm) (mm) (mm) (mm) (m 4 ) 200 160 60 500 450 180 0,016 210 160 60 700 650 185 0,051 315 260 90 900 850 285 0,175 490 300 114 1300 1250 395 0,771 3.6 Varren ja perustuksen valinta Kun käytetään taulukon 3 mukaisia betonijalustoja, jalustan koko voidaan valita kuvien 1 4 perusteella. Kun käytetään muita perustamistapoja, vaadittava DL 3 -mitta valitaan taulukosta 3 5 tai perustus mitoitetaan tarkemmin kohdan 3.7 tai 3.8 mukaan.

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 17 VAKIOMERKIT 60/2 60/2 2,2...2,4 > 2,2 > 2,2 2,2...2,4 1...4 m H500 päällystetyssä paikassa n. 1,5m 1:3 H700 muissa maalajeissa ( pehmeässä savessa kapea mursketäyte) Kuva 1. Liikennemerkin varren ja jalustan koko taajamateideillä ja väistämisvelvollisissa liittymissä, kun aurauslumi ei osu liikennemerkkeihin. 60/2 90/2 60/2 2,4...2,5 > 2,2 > 2,2 2,4...2,5 1...4 m n. 1,5m H700 murskeessa H900 muissa maalajeissa ( pehmeässä savessa kapea mursketäyte) 1:3 Kuva 2. Liikennemerkin varren ja jalustan koko taajamien sisääntuloteillä ja yleisrajoituksen (80 km/h) teillä, joilla aurauslumi osuu merkkiin ja aurausnopeudeksi oletetaan 50 km/h. Varren koko riippuu merkkien määrästä ja jalustan koko maalajista.

18 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys VAKIOMERKIT Kuva 3. Liikennemerkin varren ja jalustan koko maaseudun teillä, joilla aurausnopeudeksi oletetaan 60 km/h. Tuulikuorma on maastoluokan 2 mukainen. n.1,5 m 60/2 (ei paksumpi, jos ei törmäyksessä taittuvaa niveltä) H 500 päällystetyssä paikassa Kuva 4. Liikennemerkin varren ja jalustan koko saarekkeiden matalassa liikennemerkissä. 3.7 Varren ja perustuksen tarkemmat mitoitustaulukot Taulukoiden 3 5 perusteella nähdään tarkemmin eri olosuhteissa tarvittavan betonijalustan tai varren koko. Niistä saadaan myös muiden perustamistapojen edellyttämä perustuksen koko.

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 19 VAKIOMERKIT Taulukko 3. Liikennemerkin varren ja jalustan koko taajamateiden ja väistämisvelvollisissa liittymissä, kun aurauslumi ei osu liikennemerkkeihin. Tuulikuorma on maastoluokan 3 mukainen. Taulukko koskee tapausta, jossa alimman merkin alareunan korkeus on 2,2 2,4 m tien tai jalkakäytävän pinnasta. Vaihteluväliä pienempi korkeus antaa pienemmän momentin ja jalustan koon. Merkkien lukumä ärä Luiska Mitoittava momentti M pylvään tyvessä Vaadittava varren koko Vaadittava jalustan DL 3 - mitta (m 4 ) ja esimerkkijalusta Tiivis murske SiMr, löyhä Hk 1 tasamaa tuuli: 0,5 knm 60/2 mm 0,017 (H700) 0,034 (H700) 1 1:3 tuuli: 0,7 knm 60/2 mm 0,023 (H700) 0,056 (H700) 1) 2 tasamaa tuuli: 1,2 knm 60/2 mm 1) 0,038 (H700) 0,076 (H700) 1) 2 1:3 tuuli: 1,4 knm 60/2 mm 1) 0,065 (H700) 1) 0,130 (H900) 1) Yksittäisissä tapauksissa kuorma saa ylittää varren ja jalustan laskennallisen momenttikapasiteetin 40 %:lla Nähdään, että betonijalustaksi riittää D185/H700 (DL3 = 0,051 m 4 ) useimmissa tapauksissa. Pylvääksi riittää 60/2 mm (M u = 1,7 knm, jolloin sallittu M = 1,7 knm/1,5 = 1,1 knm). Taulukko 4. Liikennemerkin varren ja jalustan koko taajamien sisääntuloteillä ja yleisrajoituksen (80km/h) teillä, joilla aurauslumi osuu merkkiin ja aurausnopeudeksi oletetaan 50 km/h. Tuulikuorma on maastoluokan 3 mukainen. Taulukko koskee tapausta, jossa merkin alareunan korkeus on 2,4 2,5 m tien pinnasta. Vaihteluväliä pienempi korkeus antaa suuremman momentin ja jalustan koon, kun mitoittavana on auraus ja suurempi korkeus antaa suuremman momentin ja jalustan koon, kun mitoittavana on tuuli. Merkkien lukumäärä Luiska Mitoittava momentti M pylvään tyvessä Vaadittava varren koko Vaadittava jalustan DL 3 - mitta (m 4 ) ja esimerkkijalusta Tiivis murske SiMr, löyhä Hk 1 tasamaa auraus: 0,9 knm 60/2 mm 0,03 (H700) 0,06 (H900) 1 1:3 auraus: 1,3 knm 60/2 1) mm 0,06 (H700) 1) 0,12 (H900) 2 tasamaa tuuli: 1,2 knm 90/2 mm 0,04 (H700) 0,08 (H900) 2 1:3 tuuli: 1,5 knm 90/2 mm 0,07 (H700) 1) 0,14 (H900) 1) Yksittäisissä tapauksissa kuorma saa ylittää varren ja jalustan laskennallisen momenttikapasiteetin 40 %:lla Nähdään, että pylvääksi riittää 60/2 mm, kun merkkejä on yksi (Mu = 1,7 knm, jolloin sallittu M = 1,7 knm/1,5 = 1,1 knm), ja 90/2, kun merkkejä on kaksi, ja jalustaksi tiiviissä murskeessa D185/H700 (DL3 = 0,51 m 4 ) ja silttimoreenissa D285/H900 (DL3 = 0,175 m 4 ).

20 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys VAKIOMERKIT Taulukko 5. Liikennemerkin varren ja jalustan koko maaseudun teillä, joilla aurausnopeudeksi oletetaan 60 km/h. Tuulikuorma on maastoluokan 2 mukainen. Taulukko koskee tapausta, jossa merkin alareunan korkeus on 2,5 m tien pinnasta. Pienempi korkeus antaa suuremman momentin ja jalustan koon, kun mitoittavana on auraus ja suurempi korkeus antaa suuremman momentin ja jalustan koon, kun mitoittavana on tuuli. Merkkien lukumä ärä Luiska Mitoittava momentti M pylvään tyvessä Vaadittava varren koko Vaadittava jalustan DL 3 - mitta (m 4 ) ja esimerkkijalusta Tiivis murske SiMr, löyhä Hk 1 1:3 auraus: 1,4 knm 90/2 mm 0,065 (H900) 0,13 (H900) 1 1:1,5 auraus: 1,4 knm 90/2 mm 0,09 (H900) ei esiinny 2 1:3 tuuli: 1,7 knm 90/2 mm 0,08 (H900) 0,16 (H900) 2 1:1,5 tuuli: 1,7 knm 90/2 mm 1) 0,10 (H900) 1) ei esiinny 1) Yksittäisissä tapauksissa kuorma saa ylittää varren ja jalustan laskennallisen momenttikapasiteetin 40 %:lla Nähdään, että pylvääksi riittää 90/2 mm ja betonijalustaksi D285/H900 (DL3 = 0,175 m 4 )..

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 21 VAKIOMERKIT 3.8 Vaihtoehtoiset varret ja tarkemmat kuormalaskelmat Paalumaisten perustusten mitoituksen perusteet on kuvattu ohjeessa Sivukuormitetut pilariperustukset, TIEH 2100006-01, jonka perusteella on laskettu myös edellä esitetyt tyypilliset DL 3 -arvot. Vakioliikennemerkeissä varmuuskerroin F on kuitenkin 1,0 ja pilariperustusohjeen kohdan 2.3 mukaisessa mitoituksessa käytetään viereisen paremman maalajiluokan maaparametreja. Edellisistä esimerkeistä poikkeavat tilanteet mitoitetaan tarvittaessa Opta2.xls taulukolla ja julkaisun Sivukuormitetut pilariperustukset kaavoilla. Yksittäisissä (enintään joka kymmenennessä) enintään 0,8 m 2 vakiomerkeissä sallitaan 40 % suurempi kuorma kuin, mitä laskennallinen mitoitus sallisi, jos siten vältetään varaosatarvetta lisäävä varsi- tai jalustavalikoiman kasvu. Opta2.xls taulukossa vakiomerkkien a (korkeus) ja b mitoiksi (leveys) annetaan: pienille vakiomerkeille 0,4 m normaalikokoisille vakiomerkeille 0,6 m suurille vakiomerkeille 0,9 m lisäkilpiä ei oteta huomioon Opta2.xls-laskennoissa aurausnopeudeksi valitaan 60 km/h vapaassa maastossa 50 km/h taajamien sisääntuloteillä 0 taajaman sisäisillä väylillä ja väistämisvelvollisissa liittymissä (jolloin varren mitoituksessa käytetään momenttia 1,5xMtuuli ja perustuksen mitoituksessa momenttia Mtuuli, joka syötetään julkaisun Sivukuormitetut pilariperustukset kaavan 9 tekijän e x H paikalle). Opta2.xls-laskennoissa tuulen maastoluokaksi valitaan 3 taajamissa 2 pelto- ja metsämaastossa 1 aavan meren rannalla tai erityisen tuulisella penkereellä. Julkaisun Sivukuormitetut pilariperustukset kaavaa 9 käytettäessä tekijän e x H paikalle sijoitetaan tapauksesta riippuen suurempi momentti M tuuli tai M auraus. Erityisesti maahan painettavia tai kierrettäviä perustuksia käytettäessä perustusten kapasiteetti voidaan määrittää myös pilariperustusohjeen kohdan 5 koekuormitusten avulla, ja tuloksia voidaan käyttää muutenkin kuin paikallisesti, jos koekuormituskohteita on riittävän kattavasti.

22 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys VAKIOMERKIT Suurehkoissa hankkeissa voidaan tilaajan luvalla käyttää myös muita kuin 60/2, 90/2 tai 114/2 mm putkia merkkien varsina. Ratkaisun tulee kestää tuuli- ja aurauskuormat ja pylvään jäykkyyden tulee olla laatuvaatimusten mukainen. Rakenteen suunnittelijan on osoitettava, että rakenne täyttää vaatimukset näiden tekijöiden osalta. Profiilin momenttikapasiteetti M U on taivutusvastus W kertaa sallittu jännitys jaettuna aineosavarmuuskertoimella (teräksellä 1,1). Momenttikapasiteetin on oltava vähintään Opta2.xls-taulukon antaman M d :n suuruinen. Pienissä kohteissa vaihtoehtoiset profiilit lisäävät varaosatarvetta, mitä ei pitäisi suosia. Yksittäisten merkkien lisääminen toteutetaan vallitsevan järjestelmän mukaisesti. Yleisimpien betonijalustojen sijasta voidaan käyttää muun kokoisia betonijalustoja tai esimerkiksi maahan lyötävää tai kierrettävää teräsjalustaa, jonka DL3-mitta on riittävä. Liikennemerkin varsi on voitava irrottaa ja kiinnittää uudelleen jalustaan. Tästä vaatimuksesta voidaan kuitenkin poiketa tienpitäjän luvalla.

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 23 VAKIOMERKIT 3.9 Vakiomerkkien sijoittaminen Liikenneministeriön päätöksessä liikenteenohjauslaitteista 203/1982, muutettu 384/1994 on määrätty liikennemerkkien sijoittamisesta seuraavaa: 7 Liikennemerkki sijoitetaan yleensä kohtisuoraan sitä liikennesuuntaa vastaan, jonka nähtäväksi se on tarkoitettu. Liikennemerkki ei saa kuitenkaan näkyä muuhun tulosuuntaan siten, että merkin tarkoituksesta saattaa aiheutua väärinkäsityksiä. Samaan pylvääseen tai telineeseen saa kiinnittää yleensä enintään kaksi liikennemerkkiä varustettuna tarvittavilla lisäkilvillä. Tämä määräys ei koske opastusmerkkejä eikä ajoradan yläpuolisia merkkejä. 8 Jollei jäljempänä toisin määrätä, tulee alimman liikennemerkin tai lisäkilven alareunan korkeuden olla 1,5 3,2 metriä ajoradan pinnasta, jalkakäytävällä tai pyörätiellä kuitenkin 2,0 3,2 metriä näiden pinnasta mitattuna. Jollei jäljempänä toisin määrätä, saa liikennemerkin lähimmän reunan etäisyys ajoradan reunasta olla enintään 3,5 m tai pientareen ulkoreunasta 1,5 metriä. Merkin vähimmäisetäisyys ajoradan reunasta on 0,5 metriä. Taajamassa merkki voidaan kuitenkin sijoittaa edellä mainittua lähemmäksi ajoradan reunaa, jos siitä ei aiheudu vaaraa eikä kohtuutonta haittaa kunnossapidolle. Tiehallinnon ohje Yleisohjeet liikennemerkkien käytöstä, TIEL 2000006-03 sisältää tarkempia ohjeita liikennemerkkien sijainnista. Merkkien sijainti tien pituussuunnassa Kuvat, joissa esitetään sijainti poikkileikkauksessa Jalankulku- ja pyöräteillä ja välikaistoilla lisäkilven alareunan korkeus vähintään 2,2 m maanpinnasta merkin kohdalla Luiskassa lisäkilven alareunan korkeus vähintään 2,0 m tien pinnasta Tässä ohjeessa esitetyn aurauskuorman kannalta voi kuitenkin olla parempi valita varsinaisen liikennemerkin (ei lisäkilven) korkeudeksi 2,3 2,5 m tien pinnasta, kun tiellä käytetään suurta aurausnopeutta.

24 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys VAKIOMERKIT Liikennemerkit sijoitetaan suunnitelmassa esitettyyn paikkaan. Merkin näkyvyys tarkistetaan ennen asennusta maastossa, jolloin varmistetaan, että merkki näkyy havaintosuunnassa. Jos merkin suunniteltu sijainti ei ole tyydyttävä, sitä siirretään parempaan paikkaan säädösten sallimissa rajoissa. Siirtoon tarvitaan kuitenkin suunnittelijan hyväksyntä taajamassa aina sekä taajaman ulkopuolella, kun sivusuuntainen muutos on suurempi kuin yksi metri tai pituussuuntainen muutos yli 10 metriä. Erityisesti taajamaympäristössä liikennemerkkejä voidaan kiinnittää valaisin- tai liikennevalopylväisiin taajamakuvallisista syistä. Liikennemerkit kiinnitetään valaisin-, liikennevalo- tai portaalipylvääseen siten, että kytkentäluukut voidaan avata. Muita sijoituksessa huomioon otettavia asioita ovat: merkkejä ei saa sijoittaa pylvään tai muun näkemäesteen taakse merkkejä ei saa sijoittaa ojan pohjaan. Varsinkaan pohjaveden suojausalueilla merkkiä ei saa sijoittaa 1 m lähemmäksi ojan pohjaa, koska vesitiivistä läpivientiä ei voida tehdä Erikoiskuljetusten reiteillä oleville korotetuille saarekkeille ei asenneta sellaisia irrotettavissa olevia liikennemerkkejä, joiden jalustaan jää yli 20 mm korkeudella maan pinnasta olevia rakenteita. Irrotettavien merkkien tulee olla irrotettavissa myös talviolosuhteissa. Liikenteenohjauslaitteiden sijoittelussa kiertoliittymiin tulee ottaa huomioon, että ajoradan ulkopuoliset alueet sekä liikennesaarekkeiden sisäpuoliset alueet tulisi jättää vapaaksi kiinteistä esteistä 1 m:n etäisyydelle. Lisäksi erikoiskuljetusten vaatima lisätila tehdään yleensä kiertosaarekkeen ulkoreunalle yliajettavana, joten vapaaksi jätettävän tilan tarve on tapauskohtaisesta varmistettava ajouramallien avulla.

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 25 OPASTUSMERKIT 4 OPASTUSMERKIT 4.1 Opastusmerkkien sijainti Moottoriteillä ja mahdollisuuksien mukaan muillakin pääteillä sovelletaan kuvaa 5. 4...6 m > 1m 2,0 m 1:4 Kuva 5. Opastustaulun sijoittaminen pääteillä. Taulu sijoitetaan 4 6 m etäisyydelle tien reunasta. Pylväiden sijoittamista 1 m lähemmäksi ojan pohjaan vältetään. Leikkauksessa lähimmän pylvään suositeltavin sijainti on vähintään 1,5 2 m ojan pohjaa ylempänä. Taulun alareunan korkeus tien pinnasta on normaalisti 2 m. Ulkoluiskaan sijoitettaessa taulun etäisyys maan pinnasta on vähintään 1 m, ettei lumi tai kasvillisuus peitä liian helposti merkkiä. Muita ohjeita on kohdassa 4.6 ja julkaisussa ohje Yleisohjeet liikennemerkkien käytöstä, TIEL 2000006-03. 4.2 Opastusmerkkien tekstin koko Opastusmerkeissä viitoitettavien kohteiden tekstikoko sekä taulujen ulkonäkö esitetään liikenteen ohjauksen yleissuunnitelmassa. Jos tekstikokoa ei ole esitetty yleissuunnitelmassa, se määritellään Viitoitus-ohjeen (TIEL 2130006-96) mukaisesti (taulukot 1 ja 2). Taulujen ulkonäkö sekä värit määritellään myös kyseisen ohjeen periaatteiden mukaan. 4.3 Opastusmerkkien kuormat Tiehallinnon kohteissa sovelletaan liikennemerkkistandardin SFS-EN 12899-1 mukaisia aurauskuormia, tuulikuormia ja taipumaluokkia seuraavalla tavalla:

26 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys OPASTUSMERKIT Aurauskuorma Aurauskuorma on esitetty kuvassa 6 ja taulukossa 6. Se ei vaikuta yhtä aikaa tuulen kanssa. Tilaaja voi määritellä aurausnopeuden hankekohtaisestikin. Kuva 6. Aurauskuorma kohdistuu enintään 2 x 2 m alalle. Kuormitusalueen alareuna on 0,5 m ja yläreuna 2,5 m korkeudella tien pinnasta. Yksitukisissa rakenteissa on otettava huomioon myös toispuolinen kuorma, joka voi pyöräyttää merkkiä. Voima kohdistuu kohtisuoraan taulua vastaan. Mitoittava aurausnopeus ja kuorma valitaan taulukon 6 perusteella. Epäselvissä tapauksissa tilaaja voi määritellä nämä hankekohtaisesti. Taulukko 6. Aurauskuormat Etäisyys d (m) Aurausnopeus 60 Aurausnopeus 50 Aurausnopeus niin auratun alueen km/h (pääteiden km/h (taajamat ja alhainen, ettei lumi reunasta vapaa maasto) yleisrajoituksen tiet) osu tauluun *) 0 3,4 4 kn/m 2 2,5 kn/m 2 0 3,5 4,9 3 1,5 0 5 5,9 2,5 0 0 6.6,9 1,5 0 0 *) valo-ohjatut ja väistämisvelvolliset liittymät, tontti- ja kokoojakadut, linjaautopysäkit ja tienpitäjän päätöksen mukaan mahdolliset muut tiet Tuulikuorma Opastaulujen ja liikennemerkkien tuulikuorma voidaan laskea SFS-EN 12899-1 mukaan. Käytännössä ne mitoitetaan yleensä Opta2.xls -ohjelmalla. Tuulikuorma ei saa aiheuttaa materiaalin sallittujen jännitysten ylittymistä eikä tuulikuorma saa aiheuttaa rakenteen taipumisen vuoksi taulun

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 27 OPASTUSMERKIT yläreunaan ylisuurta siirtymää. Tiehallinnon kohteissa tien reunassa olevan taulun yläreunan sallittu siirtymä on 10 % (100 mm/1m) rakenteen korkeudesta. Tuulikuorma on alle 4 m korkuisissa tauluissa yleensä alle 0,6 kn/m 2 ja 4 6 m korkuisissa yleensä enintään 0,67 kn/m 2 Suomessa maastoluokassa 2 (avoin, ei kuitenkaan rannikko). Tuen osuus tuulikuormasta on yleensä 5 10 %. Tauluun nähden epäkeskeistä tuulta ei oteta huomioon. Verrattaessa kuormia sallittuun jännitykseen tai momenttiin kuormat kerrotaan 1,5:llä. Suomessa mitoittava tuulen nopeus on 23 m/s. 4.4 Rakenteiden mitoitus Opastusmerkkejä tai pelkästään merkkien tukia koskeva luettelo on helpointa tehdä Excel-taulukon Opta2.xls -ohjelman avulla (saatavissa www.tiehallinto.fi /tlohje), johon täytetään kunkin taulun sijainti ja mitat (osoite, leveys, korkeus, korkeus tienpinnasta, luiskan korkeus, etäisyys tien reunasta). Lisäksi annetaan törmäysturvallisuutta ja ulkonäköä koskevat vaatimukset. Taulukko laskee EN standardien mukaisesti taulun tuilta vaadittavan jäykkyyden ja perustusten mitoituskuomat sekä laatii tarjouspyyntöä varten luettelon. Taulukossa on neljä toisiinsa linkitettyä lomaketta: 1. Suunnittelulomake, johon syötetään sijainti- ja mittatiedot ja joka laskee vaadittavat jäykkyydet. Lähtötiedot voidaan syöttää suoraan muista ohjelmista. Lisäksi lomakkeeseen voidaan kirjoittaa ulkonäköä ja törmäysturvallisuutta koskevat vaatimukset. Lomake laskee automaattisesti rakenteeseen kohdistuvat kuormat ja tuilta vaadittavan jäykkyyden. 2. Tarjouspyyntölomake, johon tulostuu suunnittelulomakkeelta suunnistustaulujen mitat ja tuilta vaadittava jäykkyys. Tarjoaja lisää luetteloon tarjoamansa tuotteen. Taulukosta näkyy helposti, onko tauluihin tarjottu liian heikkoja tukia. Hyväksytty tarjouslomake toimii myös rakennussuunnitelmana. 3. Kapasiteettilomake, johon urakoitsija voi lisätä tukien tarkemmat mitat asentajia varten. Lomake tarkistaa vielä lopullisen mitoituksen monitukisten taulujen tapauksessa. 4. Asennuslomake, jonka perusteella asentajien on helppo tehdä asennus. Lomake päivitetään lopuksi toteutuneen mukaiseksi ja luovutetaan tien kunnossapitäjän käyttöön. Silloin se toimii laiterekisterinä. 4.5 Perustukset Perustukset mitoitetaan kohdan 3.8 mukaan. Varmuuskerroin F on 1. Yksittäisissäkään merkeissä ei kuitenkaan sallita 40 % alimitoitusta kuten vakiomerkeillä. Ympärystäytteet on tiivistettävä heti.

28 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys OPASTUSMERKIT 4.6 Törmäysturvallisuus Liikennemerkit luokitellaan seuraaviin luokkiin törmäysturvallisuuden perusteella: A. EN 12676 mukaisesti törmäysturvalliset: Tuote tai sen suurikokoisempi versio on testattu törmäyskokeella ja hyväksytty standardin mukaisesti. Luokkien HE100,3; LE100,3 ja NE 100,1...3 tuotteet kelpaavat kaikille teille ja luokkien HE70,3; LE70,3 ja NE70,1...3 tuotteet kelpaavat enintään 80 km/h teille (teoreettinen iskunopeus THIV < 27 km/h). Kun opastusmerkki tulee tien ja kevyen liikenteen tien väliin tulisi harkita energiaa vaimentavaa luokan HE tai LE rakennetta, joka hidastaa auton nopeutta. Tieosuuksilla, joilla merkkejä asetetaan jyrkempään kuin 1:4 sisä- tai ulkoluiskaan tai heti luiskan taitteen taakse, on varmistettava, että törmäysturvamekanismi toimii luiskassa. B. Rajatapaukset, jotka eivät täytä em. vaatimuksia mutta, jotka eivät ole aiheuttaneet runsaasti henkilövahinkoja mm. opastusmerkit, joissa on kaksi tai kolme 114 mm putkea betonijalustassa. C. Selvästi vaaralliset rakenteet: Portaalien tuet, opastusmerkit, joissa on vähintään neljä 114 mm:n putkea sekä muut rakenteet, joissa on yli 120/3 mm:n teräsputki ilman erityistä turvalaitetta. Kun liikennemäärä ylittää 1500 ajon/d tai nopeusrajoitus on vähintään 80 km/h, vanhat vaaralliset portaalit suojataan uusien ohjeiden mukaisella kaiteella. Vilkasliikenteisillä teillä uusissa opastusmerkeissä käytetään kohdan A törmäysturvallisia rakenteita. Vaihtoehtoisesti rakenteet sijoitetaan riittävän etäälle tai riittävän pitkän kaiteen taakse. Etäisyys- ja kaiteen pituusvaatimukset on esitetty julkaisussa Teiden suunnittelu V 2 Kaiteet ja suistumisonnettomuuksien ehkäisy. Vähäliikenteisillä teillä (alle 1500 ajon/d tai nopeus enintään 50 km/h) voidaan käyttää myös ryhmän B rajatapausrakenteita. Suuret opastustaulut sijoitetaan kaiteen taakse, koska riittävän turvallisia ja kestäviä tukia on vaikea saada niihin. Törmäysturvallisen opastusmerkin perusratkaisut ovat Yksi liukulaipallinen pylväs ja tavallinen taulu Kokemusten mukaan liukulaippa ei toimi yli 1:4 sisä- tai ulkoluiskassa tai heti luiskan taitteen takana luotettavasti, eikä sitä asenneta tällaisiin olosuhteisiin kohdan 1.2 siirtymäajan jälkeen. Yksi testattu kaikilla testinopeuksilla murtuva tuki (esim. murtuva muovitai puupylväs tai ristikko) ja tavallinen taulu Kaksi (> 2 m välein sijoitettua) testattua kaikilla testinopeuksilla murtuvaa tukea ja taulu, joka ei rajoita törmätyn pylvään väistymistä, vaikka toinen pylväs olisi pystyssä. Yksi tai kaksi tukea, joka murtuu tai taipuu auton alle törmäyksessä, ja törmäyskokeessa näiden kanssa turvalliseksi todettu taulu.

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 29 OPASTUSMERKIT 4.7 Ulkonäkövaatimukset ja varaosatarve Opastusmerkkien pohjamateriaalina voidaan käyttää säätä kestävää vaneria, alumiinilevyä tai muuta laatuvaatimukset täyttävää rakennetta. Tarkempia vaatimuksia kohdassa 3.2. Maaseutuoloissa vanerista valmistettu taulu on usein käyttökelpoinen ja hyvin lumen aurauksen rasituksia kestävä. Tämä vaihtoehto on sopiva ja kustannuksiltaan edullinen olosuhteissa, joissa merkin pystytys on ratkaistu usean pylvään periaatteella. Vaativissa olosuhteissa ja korkealuokkaisilla teillä pystytysjärjestelmän perustuessa yksi- tai kaksijalkaiseen tukeen alumiinilevystä tai -profiilista valmistettu taulu on usein tarkoituksenmukainen vaihtoehto. Taulun korkeusasema voidaan myös tällöin valita aurauskuorman ulkopuolelle, jolloin levyjen lommahtamisvaaraa ei ole. Alumiinilevystä valmistettu taulu kootaan yleensä alumiinilamelleista, joiden mitat ovat 240, 400, 480, 600 tai 720 mm. Kiinnitys tapahtuu reunataivutuksessa olevasta rei'ityksestä. Tilaaja voi asettaa erityisiä vaatimuksia myös taulun taustan ulkonäölle. Uusia suurehkoja tiekohteita rakennettaessa urakoitsija saa tavallisesti valita liikennemerkin pohjamateriaalin ja pystytysrakenteissa käytettävä materiaalin, kunhan se täyttää rakenteen lujuudelle ja kestävyydelle annetut tässä julkaisussa annetut vaatimukset ja hankekohtaiset ulkonäkö- ja erityisvaatimukset. Lisäksi vaaditaan, että kaikki taulut tehdään käyttäen samaa järjestelmää. Vakiomerkeissä, suurissa ja pienissä opastusmerkeissä ja portaaleissa voi olla kussakin oma järjestelmä. Tällöin samalle tielle ei tule häiritsevästi vuorotellen putkesta, puusta ja ristikosta koottuja tukia. Menettely helpottaa myös varaosien ylläpitoa. Tilaaja voi edellyttää laitteiden pintakäsittelyltä (kuumasinkitys, väritys) yhtenäisyyttä. Uusilla teillä tilaajan tulisi päättää vaaditaanko suurissa ja keskisuurissa opastusmerkeissä ulkonäkösyistä ristikko, vai sallitaanko sekä ristikko että putkirakenne. Uusilla teillä ei tavallisesti sallita ulkonäkösyistäkään yli 2- putkisia rakennelmia, ellei Tiehallinto erikseen anna lupaa. Jos vilkasliikenteisellä tiellä käytetään yksi- ja kaksiputkisia törmäysturvallisia tukia, käytetään ulkonäkösyistä myös kaiteiden takana samannäköisiä yksi- ja kaksiputkisia tukia samankokoisissa opastusmerkeissä, vaikka tuen ei tarvitse kaiteen takana olla törmäysturvallinen. Pienissä rakennuskohteissa ja vanhaa liikenteen ohjausta täydennettäessä käytetään varaosatarpeen vähentämiseksi tavallisesti samanlaisia tukia kuin alueella on käytetty aiemmin. Jos vanha rakennesarja ei täytä nykyisiä vaatimuksia tai on selvästi epätaloudellisempi kuin uudenaikaiset, voidaan käyttää muita ulkonäöllisesti hyväksyttäviä nykyiset laatuvaatimukset täyttäviä rakenteita. Yksittäiset merkit toteutetaan aikaisempaa järjestelmää noudattaen.

30 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys OPASTUSMERKIT Vakiomerkissä halkaisijaltaan 114 mm putki on ulkonäöltään raskas. Jalustojen määrä pienenee, kun käytetään monijalkaisten suunnistustaulujen sijasta yksijalkaisia liukulaipallisia putkia tai ristikoita. Samalla jalustan koko kasvaa. Se helpottaa asennustöitä ja parantaa routimisen sietoa.

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 31 ASENNUSTA KOSKEVIA VAATIMUKSIA 5 ASENNUSTA KOSKEVIA VAATIMUKSIA 5.1 Merkin kiinnitys pylvääseen Merkin kalvoon ei saa tulla kuljetuksen tai asennuksen aikana läpi meneviä halkeamia tai luettavuutta haittaavia naarmuja, eikä kalvo saa irrota. Liikennemerkki kiinnitetään pylvääseen kuumasinkityillä kiinnittimillä tai muilla, ominaisuuksiltaan vastaavilla kiinnittimillä. Kiinnittimien tulee kestää samat kuormitukset kuin muiden rakenneosien. Kilpien läpi menevissä kiinnityksissä käytetään ruostumattomia teräsruuveja. Hankekohtaisissa tuotevaatimuksissa tai tarjousvertailuissa voidaan suosia kilpeä lävistämättömän kiinnitysmenettelyn käyttöä. Korroosion torjunta arvioidaan SFS-ENV 1993-1-1, Eurocode 3 mukaan: Kuumasinkitystä koskevat vaatimukset ovat standardissa EN-ISO 1461. Yhteen liitettävät tukirakenteen osien teräs valitaan niin, että sinkityksestä tulee yhtenäisen värinen. Tukirakenteissa voidaan käyttää myös yhdistettyä sinkki ja maalipinnoitetta, jos yhdistelmän pitkäaikaiskestävyys voidaan osoittaa. Kiinnitystarvikkeiden tulee kestää aurauksen ja tuulen aiheuttamat kuormat, sekä näissä tilanteissa mahdollisesti syntyvä vääntö. Kun puuosia käytetään vain opastustaulun taustatukena, käytetään ABluokan puutavaraa, jossa ei ole CCA-kyllästettä. Tukirakenteiden maahan upotettavat puuosat ja pystytuet tehdään A-luokan puutavarasta, jolloin muutkin puuosat voidaan tehdä samasta materiaalista. (Suomen ympäristökeskus on hyväksynyt CCA- ja CC-kyllästeiden käytön 1.5. 2007 saakka. Näillä kyllästeillä saa kyllästää vain puutavaraa, joka on tarkoitettu jatkuvaan maa- tai vesikosketukseen taikka pitkäaikaista suojausta vaativiin rakenteisiin.) Tukirakenteen ratkaisusta riippuen voi olla tarpeen lisätä liikennemerkkiin lisätukia, jotka voidaan valmistaa esim. teräsputkesta. Myös erilaisia kehysrakenteita voidaan käyttää. Valmistajan tulee varmistaa rakenteen kestävyys maaston mukaisessa kuormitustilanteessa, ja lisätä tarpeen mukaan lisätukia. 5.2 Pylvään kiinnitys jalustaan Pylväs kiinnitetään jalustaan lukitusrenkain, kiinnitysruuveilla tai kuumasinkityillä kiinnittimillä. Niiden tulee estää pylvään kiertyminen tai irtoaminen jalustasta. Lisäksi niiden tulee kestää samat kuormitukset kuin muiden rakenneosien. Pylvään sallittu poikkeama luotisuorasta on enintään 20 mm 1,5 m korkeudella.

32 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys ASENNUSTA KOSKEVIA VAATIMUKSIA Kuva 7. Taulujen sijoittaminen peiliheijastusten estämiseksi. Taulu asennetaan tukiin siten, että taulun pinnan tasaisuuspoikkeama ei ylitä 10 mm 2 m: n pituudella. Opastusmerkit asennetaan 3 5 asteen kulmassa tiehen nähden peiliheijastuksen estämiseksi. Kuva 3. 5.3 Jalustan asentaminen Käytettäessä kaivamalla asennettava (betoni)jalustaa, ympärystäyte on tiivistettävä niin hyvin, että liikennemerkin varsi ei heilu haitallisesti sitä käsin puisteltaessa. Perusmaan tiivistäminen on vaikeaa, jos maa on hienorakeista, märkää tai osittain jäätynyttä. Silloin käytetään ensisijaisesti mursketäyttöä. Maahan lyötävällä tai kierrettävällä jalustalla vastaavaa ongelmaa ei ole, jos maa on muuten kantavaa. Louheessa, lohkareisessa maassa ja jyrkillä penkereillä lyötävän tai kierrettävän perustuksen sijaan käytetään porapaalua. Puiset tuet voidaan upottaa suoraan maahan. Perustamisessa on noudatettava erityistä huolellisuutta, sillä katu- ja tiealueilla on runsaasti johtoja ja kaapeleita, jotka voivat vahingoittua kaivutyössä tai lyöntiputkia ja kierrettäviä jalustoja käytettäessä. Törmäysturvallisia tukia käytettäessä jäykän jalustan tienpuoleinen reuna ei saa ulottua yli 100 mm luiskan yläpuolelle. Ulkoluiskassa raja on 150 mm. Tarvittaessa luiskaa muotoillaan. Myös valmistajan mahdollisesi tiukempia asennusohjeita on noudatettava.

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 33 PORTAALIT 6 PORTAALIT Portaalit suunnitellaan yleensä käyttäen apuna Tiehallinnon tyyppipiirustuksien sarjaa Ty 12/111 -.Sekä putki- että ristikkorakenteisista portaaleista on laadittu tarkat detaljiesitykset. Piirustuksissa on esitetty portaalityypin ja perustustavan valinta eri tilanteissa sekä jalustoihin, taulujen kiinnitykseen ja mahdollisen valaistukseen liittyviä ratkaisuja. Vaihtoehtoisesti käytetään muita Tiehallinnon laatuvaatimukset täyttäviä portaaleita. Toimittajan on laskelmin osoitettava, että portaali täyttää Tiehallinnon laatuvaatimukset. Portaalit mitoitetaan standardin SFS-ENV 1991-2-4 Eurocode 1: Suunnitteluperusteet ja rakenteiden kuormat mukaan: tuulikuorma valitaan tuulennopeuden 23 m/s mukaan, tavallisesti maastoluokassa II. Laskettaessa rakenteen kestävyyttä murtorajatilassa pysyvien kuormien osavarmuuskerroin on 1,2 ja muuttuvien 1,5. Lisäksi otetaan huomioon oma paino ja lumikuorma. Käyttörajatilassa tuuli saa aiheuttaa ulokeportaalin päähän pylvään ja orren taipuman vuoksi siirtymän, joka on suurin sallittu siirtymä on 0,1 x H + L, missä H + L on pylvään ja orren yhteenlaskettu pituus. Lisäksi pylvään vääntymä saa aiheuttaa 1,15 o /m x H kulmamuutoksen orteen. Siirtymät lasketaan 0,49-kertaista tuulenpainetta käyttäen. Lisäksi hyväksytään Suomessa 1990- luvulla voimassa olleiden Rakenteiden kuormitusnormien mukaan niiden voimassaoloaikana mitoitetut tuotteet. Korroosiontorjuntaan ja kiinnityksiin sovelletaan kohtaa 5. Uudet portaalit varustetaan aina kaiteilla. Kaiteen pituus määräytyy julkaisun Teiden suunnittelu ja suistumisonnettomuuksien ehkäisy mukaan ja portaalin ja kaiteen välillä tarvittava tila arvioidaan julkaisujen Tietoa tiensuunnitteluun nro 61 ja 62 (uusin www.tiehallinto.fi/tlohje) mukaan. Poikkeuksena on keskikorokkeelle tuettu kehä, koska keskikorokkeelle ei mahdu toimivaa kaidetta voidaan kuitenkin sijoittaa myötäävä aputuki, kun portaali mitoitetaan pysymään pystyssä törmäyksen jälkeen ulokkeena ilman aputukea.

34 Liikennemerkkien rakenne ja pystytys PORTAALIT S V P S 2...4 O Taulu orsi Kuva 8. Pystytetyn portaalin osien sallitut suoruuspoikkeamat (ulkonäkösyistä) ilman tuulikuormaa taulut asennettuna: pylvään sallittu poikkeama pystysuoruudesta (p) 0,0 +0,02 x H, missä positiivinen poikkeama on tieltä poispäin ja H pylvään pituus orren poikkeama vaakasuoruudesta (v) ulokeportaalissa 0,0 +0,04 x L, missä positiivinen poikkeama on ylöspäin, ja kehäportaalissa 0,02 +0,02 x L pylvään suoruuspoikkeama (s) 0,02 x H orren suoruuspoikkeama (s) 0,04 x L, missä L on orren pituus taulut asennetaan 2 4 astetta alaviistoon. Pystysuoruusvaatimukset hoidetaan asennusvaiheessa säätämällä rakenne pystysuoraksi. Rakenneosien suoruus hoidetaan mitoituslaskelmia tehtäessä ja konepajalla ottamalla rakenteiden oman painon aiheuttama taipuma huomioon.

Liikennemerkkien rakenne ja pystytys 35 LIIKENNEMERKKIEN HANKINTA 7 LIIKENNEMERKKIEN HANKINTA 7.1 Liikennemerkkien valmistuksen laadunvalvonta Tiehallinto hyväksyy auditointimenettelyllä yleisille teille liikennemerkkejä valmistavat yritykset ja ylläpitää luetteloa internet -sivuillaan auditoiduista valmistajista. Auditointi käsittää valmistajan laatujärjestelmän sekä valmiin tuotteen auditoinnin. Tulevaisuudessa hyväksymisen hoitaa rakennustuotedirektiivin mukainen hyväksymislaitos. Tarkemmat tiedot tullaan myöhemmin esittämään standardissa hen 12899-1:200X. 7.2 Hankekohtaiset laatuvaatimukset Tämä julkaisu riittää yleensä laatuvaatimukseksi yhdessä viitoituksen yleissuunnitelman kanssa. Laatutasoa voidaan kuitenkin täydentää seuraavilla asioilla: 1. Opastustaulujen tukien ja portaalien ulkonäkövaatimukset: Vaaditaanko ristikkorakenne tai maksetaanko maisemallisesti arvokkailla paikoilla normaalia siistemmistä tukirakenteista bonus? 2. Sallitaanko merkin läpäisevien kiinnikkeiden käyttö? Voidaan esimerkiksi periä arvonvähennys xx /vakiomerkki ja xx /m 2 muista merkeistä, joissa käytetään kalvon läpäiseviä kiinnityksiä. 3. Sallittujen pystysuoruus- ym. poikkeamien lievistä ylityksistä, kalvon lievästä naarmuuntumisesta jne. voidaan määrätä arvonvähennys. 7.3 Urakkamuotojen eroja 7.3.1 ST -urakka (Suunnittelu ja toteutus) Kun hankintaan kuuluu sekä liikennemerkkien suunnittelu että rakentaminen (ST-urakka), noudatetaan tavallisesti seuraavaa vaiheistusta: Tilaaja (Tiehallinto) kuvaa laitteiden sijainnin ja toiminnalliset vaatimukset, mahdolliset ulkonäkövaatimukset sekä tuotteen valinnan kannalta välttämättömät lisätiedot, joilla täydennetään tämän julkaisun vaatimuksia. Näiden tietojen perusteella pyydetään tarjous. Tarjouspyynnössä on määrättävä, esitetäänkö ratkaisut tilaajalle heti tarjousvaiheessa vai vasta myöhemmin. Tuotevaatimuksissa voidaan viitata tähän julkaisuun. Toteuttaja (Pääurakoitsija) valitsee materiaalit ja mitoittaa rakenteet toiminnallisten vaatimusten mukaisesti. Apuna voidaan käyttää perustusten mitoituksessa käytettävää opta2.xls -ohjelmaa, jonka avulla voidaan laatia myös tarvittavat tarjouspyyntölomakkeet aliurakoitsijalle.