POHJOIS-KARJALAN YMPÄRISTÖKESKUS PL 69, 80101 JOENSUU Puh. (013)*1411 PÄÄTÖS Annettu julkipanon jälkeen 29.12.2006 Dnro PKA-2004-Y-206 (121) 1 (Päätöksen lupamääräystä 27 on korjattu 11.1.2008 hallintolain 51 :n nojalla kirjoitusvirheenä. Virheellinen määräyksen osa on hakasuluissa) Kirmo Saastamoinen ASIA Ympäristölupa, joka koskee kaatopaikkaa, sen sulkemista, siirtokuormausaseman perustamista ja eräitä muita toimintoja HAKIJA Kiteen kaupunki PL 3 82501 Kitee LAITOS JA SEN SIJAINTI Sopensuon jätteenkäsittelyalue on hakijan omistamalla Ritoniemen tilalla RN:o 7:41 Kiteen kaupungin Päätyen kylässä. Osoite on Puhoksentie 15. Jätteenkäsittelypaikalla otetaan vastaan Kiteen ja sen naapurikuntien Kesälahden, Rääkkylän ja Tohmajärven sekä Parikkalan kunnan Uukuniemen jätteet. LUVAN HAKEMISEN PERUSTE JA LUPAVIRANOMAISEN TOIMIVALTA Ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin 4 kohdan mukaan jätteen laitos- tai ammattimaiseen hyödyntämiseen tai käsittelyyn on oltava ympäristölupa. Ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 3 momentin mukaan ympäristölupaa on haettava kaatopaikalle tai muulle jäteasetuksen liitteissä 5 tai 6 määriteltyyn jätteen hyödyntämiseen tai käsittelyyn, joka on ammattimaista tai laitosmaista. Ympäristönsuojeluasetuksen 43 :n 2 momentin mukaan ympäristölupaa on ollut haettava viimeistään 31.12.2004 kaatopaikkaa varten. Puheena olevalla alueella on useita ympäristöluvanvaraisia toimintoja. Osa niistä on sellaisia, joille ympäristöluvan myöntäisi, jos lupaa haettaisiin erikseen, kunta. Koska eri toiminnoilla kuitenkin on sellainen ympäristönsuojelulain 35 :n 4 momentissa tarkoitettu tekninen ja toiminnallinen yhteys, että niiden ympäristövaikutuksia tai jätehuoltoa on tarpeen tarkastella yhdessä, lupa-asian ratkaisee lain 31 :n 3 momentin nojalla ympäristökeskus. ASIAN VIREILLE TULO Hakemus on tullut vireille 23.12.2004. Hakemusta on täydennetty olennaisesti 10.7.2006.
LAITOKSEN LUPATILANNE 2 Sopensuon jätteenkäsittelypaikka on ollut käytössä jo 1970-luvun alusta lähtien. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on myöntänyt ympäristölupamenettelylain mukaisen ympäristöluvan kaatopaikalle ja muille toiminnoille 21.6.1999. Päätöksen mukaan jätteenkäsittelypaikan nykyisin käytössä olevaa osaa saadaan käyttää tämän luvan mukaisesti siihen saakka, kun lopullinen täyttökorkeus on saavutettu, korkeintaan kuitenkin vuoden 2006 loppuun saakka. Muilta osin päätös on voimassa toistaiseksi. Ympäristökeskus on hyväksynyt jätteenkäsittelypaikan varautumissuunnitelman 6.3.2000 ja kaatopaikan toiminnan ja ympäristövaikutusten seuranta- ja tarkkailuohjelman 27.6.2000. Elintarviketurvallisuusvirasto on päätöksessään 8.11.2006 antanut Sopensuon kompostointilaitokselle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1774/2002 mukaisen laitoshyväksynnän. Päätös koskee eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä kompostoinnissa. LAITOKSEN LÄHIALUEEN KAAVOITUSTILANNE JA MUU ALUEEN MAANKÄYTTÖ Sopensuon kaatopaikka on Pohjois-Karjalan 3. seutukaavassa osoitettu kaatopaikkatarkoitukseen. Pohjois-Karjalan maakuntaliiton maakuntavaltuusto on hyväksynyt koko maakunnan käsittävän maakuntakaavan 21.11.2005. Kaava on ympäristöministeriön vahvistettavana. Kaavalla on tarkoitus korvata voimassa olevat seutukaavat. Maakuntakaavassa Sopensuon alue on merkitty jätteenkäsittelyalueeksi (ej). Kaavassa edellytetään, että jätteenkäsittelyalueen ympärille tulee riittävä suoja-alue ympäristöhaittojen vähentämiseksi. Sopensuon jätteenkäsittelypaikan itäpuolella, lähimmillään 150 metrin päässä, sijaitsee Sopensuon Natura 2000-kohde. Se on monipuolinen, laajahko suo- ja metsäalue, joka kuuluu myös vanhojen metsien suojeluohjelmaan. Alueelle on vanhaa havu- ja lehtipuusekametsää ja puustoisia soita. LAITOKSEN SIJAINTIPAIKKA JA SEN YMPÄRISTÖ Yleistä Sopensuon jätteenkäsittelyalue sijaitsee 2,5 kilometrin päässä Kiteen kaupungin keskustasta länteen. Alue on matalaa mäntymetsää kasvavaa suota, joka rajoittuu kaakkois-eteläosistaan selänteeseen. Käsittelypaikan eteläpuolella on Kiteen ja Puhoksen välinen maantie 268. Välittömästi maantien eteläpuolella on Matolampi-niminen lampi. Lähimmät asuinrakennukset sijaitsevat noin 0,8 kilometrin etäisyydellä pohjoissuunnassa, 1,2 kilometrin etäisyydellä itä-kaakkoissuunnassa ja 0,8 kilometrin etäisyydellä länsisuunnassa. Noin 0,5 kilometrin etäisyydellä käsittelypaikan eteläpuolella Matolammen itärannalla on loma-asutusta. Liikennöinti Sopensuon jätteenkäsittelypaikalle tapahtuu Puhokselle johtavalta maantieltä. Maantiellä on liikennettä keskimäärin 3 200 ajoneuvoa vuorokaudessa. Jätteen-
3 käsittelypaikan ja maantien välissä on vähintään 250 metriä leveä metsää kasvava suojavyöhyke. Länsi-, pohjois- ja itäpuolilla kaatopaikka rajoittuu suoalueisiin, jotka on ojitettu. Ympäristöolosuhteet ja ympäristön laatu Maaperä Alue on lähes kokonaan suota. Turvekerroksen paksuus on suurimmillaan noin kuusi metriä. Turvekerros on pintaosaa lukuun ottamatta hyvin tai keskinkertaisesti maatunutta. Pinnassa on 30-50 senttimetrin paksuinen kerros maatumatonta turvetta. Turvekerroksen alla on savinen silttikerros, jonka paksuus vaihtelee neljästä kymmeneen metriin. Turvekerros on heikosti kantavaa ja puristuu täyttöalueella kuormitettaessa kokoon noin 50 prosenttia. Turvekerroksen alapuolisissa silttikerroksissa voi raskaalla kuormituksella tapahtua myös vähäistä painumista. Kallioperä Suoritetuissa kairauksissa kallionpinta havaittiin vain yhdessä pisteessä (15 metrin syvyydessä). Pohjavesi Jätteenkäsittelypaikan yläpuolisella valuma-alueella pohjavettä muodostuu lähinnä eteläosassa sijaitsevan hiekka-sora-alueen sekä itäpuolisen moreenialueen suota kohti viettävillä rinteillä. Valtaosa valuma-alueesta on suota, missä muodostuvan pohjaveden määrä on vähäinen. Pohjaveden pinta vaihtelee välillä +82,6-+86,3 metriä. Pohjaveden päävirtaussuunta on luoteeseen kohti Suursuo-nimistä laajaa suoaluetta. Suoalueella turvekerroksen alla tavattavan siltti-savikerroksen vedenläpäisevyys vaihtelee välillä 9,8 x 10-9 7,1 x 10-8 m/s. Vedenläpäisevyysarvojen perusteella turvekerroksen alla oleva savinen silttikerros johtaa heikosti vettä. Alueen lähiympäristössä ei ole talousvesikaivoja eikä vedenottamoita. Jätteenkäsittelypaikka ei sijaitse pohjavesialueella. Pintavedet Alueella muodostuvat pintavedet purkautuvat Sopensuon ja Matolamminsuon ojia pitkin Myllypuroon. Myllypuron valuma-alue on kaatopaikan yläpuolisilla osilla noin 14 neliökilometriä. Puron vedet laskevat Sirkkajoen ja Lepikonjoen kautta Ätäskön järveen. Lepikonjoen valuma-alue on noin 775 neliökilometriä. Purkureitin pituus jätteenkäsittelyalueelta Ätäsköön on noin 11 kilometriä. Ätäskön tila on ollut käyttökelpoisuudeltaan välttävä ja rehevyydeltään luokkaa lievästi rehevä rehevä. Happitilanne on ollut hyvä. Sinilevää on esiintynyt usein. LAITOKSEN NYKYINEN TOIMINTA Täyttöalue Yhdyskuntajätteen jätetäytön pinta-ala on noin 3,2 hehtaaria. Täyttöalueella ei ole pohjarakenteita. Aluetta on jo reunaosiltaan väliaikaisesti viimeistelty. Käytettävä alue täytetään lohkoittain kerrostäyttönä täyttösuunnitelman mukaisesti korkeustasoihin. Täyttökerroksittain alueen reunalle rakennetaan penger, jota vasten jätetäyttökerrokset tehdään. Täyttö tehdään vanhan jätetäytön päälle. Kerrospaksuutena käytetään kahta
metriä. Jätetäyttöä on kerrallaan avoimena enintään 4 000 neliömetriä. Jätteet murskataan ja tiivistetään säännöllisesti, minkä jälkeen ne peitetään 10-20 senttimetrin paksuisella maakerroksella. 4 Täyttöalueelle sijoitetaan tavanomaisen yhdyskuntajätteen lisäksi erityistä käsittelyä vaativaa tavanomaista jätettä. Kyseisiä jätteitä ovat muun muassa ulkomaisten laivojen ruoka- ja sekajäte sekä eläinraadot. Laivojen mainittua jätettä varten kaivetaan jätetäyttöön kuoppa, joka peitetään välittömästi jätteen sijoittamisen jälkeen. Eläinraadot haudataan jätetäyttöön kalkilla peitettyinä. Lopputäytön suurin korkeus on noin +99 metriä. Luontainen maanpinta on alueella on +85-+87 metriä. Rasvan- ja hiekanerotuskaivojen liete Rasvan- ja hiekanerotuskaivojen lietettä varten alueella on oma allas. Ainekset ovat muun muassa sadevesiviemäreiden hiekanerotuskaivojen, keittiöiden ja huoltoasemien pesuhallien lietteitä. Vesi suotautuu penkereen läpi avo-ojaan ja siitä edelleen kaatopaikkavesien ilmastukseen ja selkeytykseen. Altaasta aika ajoin tyhjennettävä liete siirretään toistaiseksi yhdyskuntajätepenkkaan. Teollisuuden tuhka Myös teollisuuden puun poltosta syntyneelle tuhkalle alueella on oma allas. Tuhka siirretään aika ajoin yhdyskuntakaatopaikalle. Öljyisten maiden vastaanotto Öljyiset maat ja öljyvesiseokset öljyvahinkojen torjunnasta ynnä muista kohteista otetaan vastaan betonirakenteisiin, tiiviisiin esikäsittelyaltaisiin. Esikäsittelyaltaissa tapahtuu öljyn ja veden eroamista sekä öljyn hajoamista. Myös sadevesi huuhtelee maamassoista öljyä. Altaista tuleva öljyvesiseos johdetaan öljynerottimeen. Erottunut öljy kerätään varastosäiliöihin ja toimitetaan asianomaisen luvan saaneeseen käsittelypaikkaan. Lievästi pilaantuneet ainekset sijoitetaan yhdyskuntakaatopaikalle ja voimakkaasti pilaantuneet asianomaisen luvan saaneeseen sijoituspaikkaan. Vesi puolestaan johdetaan kaatopaikkavesien käsittelyyn. Hyötyjätteet Jätteenkäsittelypaikalla on pientuojia varten hyötyjätteiden lajittelu- ja varastointialue. Siellä varastoidaan lajiteltuja hyötyjäte-eriä kuten paperia, pahvia, lasia ja metallia. Tarkoitusta varten alueella on siirtolavoja erilaisia hyötyjätteitä varten. Suurempaa metalliromua otetaan vastaan omalle erilliselle kentälle. Sähkö- ja elektroniikkaromun vastaanotto lopetettiin tuottajavastuulain tultua voimaan 1.8.2005. Puujätteelle on oma erillinen kenttä, jossa puujäte haketetaan polttoaineeksi lämpölaitoksille. Kompostointiin tarvittava lehtipuurankajäte hankitaan erikseen. Ongelmajätteiden pienerien vastaanotto Alueella otetaan vastaan ongelmajätteiden pieneriä kotitalouksilta ja maataloudelta. Jätteet laitetaan ongelmajätevarastoon, joka on lukittavissa. Varasto on mitoiltaan 3,5 x 4,6 metriä ja sähkölämmitteinen. Molemmilla seinillä on hyllyt eri ongelmajätteille ja lisäksi varastossa on erilaisia muoviastioita ja tynnyreitä erilaatuisille jätteille. Hyl-
lyjen alla on kaukalosyvennykset siltä varalta, että astioista pääsee valumia. Vastaanotto tapahtuu tapahtuu henkilökunnan valvonnassa. 5 Jäteöljyä varten on oma maanalainen säiliö. Puhdistamolietteen ja biojätteen kompostointi Kompostointilaitoksessa kompostoidaan Kiteen kaupungin kuivattu puhdistamoliete ja Kiteeltä sekä yhteistyökunnista tuotava erilliskerätty biojäte. Puhdistamoliete kuivataan Kiteen Vesikunnan jätevedenpuhdistamolla lietteenkuivauslingolla. Kuivattu liete sekoitetaan Sopensuolla kompostorissa käsiteltävään kompostiin. Laitoksen prosessi perustuu tunnelikompostointitekniikkaan. Tunneleita on rakennuksessa kolme ja kunkin tilavuus on 44 kuutiometriä. Laitokseen kuuluu lisäksi vastaanotto- ja sekoitustila, suuruudeltaan 63 kuutiometriä, ja konehuone. Laitoksen poistoilma käsitellään ammoniakkipesurilla ja biopuhdistimella. Prosessivedet johdetaan viemäriin. Biosuodattimena toimii Vapo Oy:n kehittämä turvepohjainen suodatinmateriaali, johon on ympätty hajuyhdisteitä ravinnokseen käyttävä mikrobikasvusto. Kutakin kaasua varten on oma mikrobikantansa, joka on erikoistunut hajottamaan kaasut hiilidioksidiksi ja vedeksi. Kaasut johdetaan suodattimeen kaasupesurin kautta. Biojätteen ja kuivatun lietteen vastaanotto tapahtuu suljetun vastaanottotilan takaosassa etuosan jäädessä sekoitusta varten. Ennen kompostoitavan materiaalin vastaanottoa vastaanottotilan betonilattialle levitetään tukimateriaalia, esimerkiksi turvetta, haketta tai kuorta, noin 30 senttimetriä paksu kerros. Kerroksen tarkoitus on imeä kosteutta ja estää lietteen kiinnittyminen lattiaan. Tukiainekerroksen päälle puretaan biojäte ja kuivattu liete. Ennen tunnelin täyttämistä vastaanottotilassa olevat jätteet ja tukiaineet sekoitetaan keskenään ja tarvittaessa lisätään tukiainetta. Sekoitus ja murskaus tehdään seulamurskakauhalla. Jätteen kompostointiprosessi tapahtuu suljetussa teräsbetonielementtirakenteisessa kompostointitunnelissa pakotetun ilmastuksen avulla. Tunnelin pohjalle levitetään ennen täyttöä 20-30 senttimetriä haketta ja tämän päälle kompostoitavaa materiaalia 2-3 metrin paksuisena kerroksena. Komposti käännetään tunnelivaiheen aikana kerran siirtämällä kompostoitava materiaali tunnelista toiseen. Prosessin valvonta tapahtuu logiikkaohjelmalla täysin automaattisesti. Ohjelman avulla tunnelissa ylläpidetään jatkuvasti kompostointiprosessin vaatimat optimiolosuhteet säätämällä ilman lämpötilaa ja määrää ja poistuvan ilman happipitoisuutta. Kostutuslaitteen avulla voidaan säädellä kompostin kosteutta. Lämpötilaa mitataan massaan laitettavien antureiden avulla kompostin eri kerroksissa. Mahdollista on, että tästä mittaustavasta luovutaan ja lämpötilaa ryhdytään mittaamaan kolmella poistoilmakanavaan asennettavalla keskiarvoanturilla. Kompostointiprosessissa käytettävää ilmaa kierrätetään ja prosessissa syntyvä lämpö otetaan talteen ja hyödynnetään korvausilman ja uuden puhallusilman lämmittämiseen. Prosessista syntyvät hajukaasut johdetaan pesurin kautta biosuodattimelle ja suodatetaan hajuttomiksi. Tavoitelämpötilana kussakin käsiteltävässä kompostierässä on 55 astetta kolmen tai neljän vuorokauden ajan. Kompostointiprosessin lämpötiloja seurataan tunneleihin sijoitetuilla puikkoantureilla, joita on neljä kussakin tunnelissa. Antureilta lämpötilat kirjautuvat päivittäin laitoksen konehuoneessa olevaan valvomotietokoneeseen. Massa pidetään tunneleissa 14 vuorokautta.
6 Komposti tyhjennetään tunnelista pyöräkuormaajalla ja siirretään jälkikypsytykseen 0,17 hehtaarin suuruiselle kentälle, joka sijaitsee varsinaisen käsittelykeskuksen ulkopuolella alueelle johtavan tien varrella. Jälkikypsytyksessä olevien kompostiaumojen lämpötilamittaukset aloitettiin vuonna 2005. Mittauksia tehdään nykyisin kahden viikon välein ja mittauspisteitä on neljä. Jälkikypsytysaika on seitsemästä kahdeksaan viikkoon. Mikäli kompostoinnissa syntyy epäkuranttia tavaraa eli tuote ei ole riittävästi kompostoitunut, aine palautetaan kompostointiprosessiin. Kypsytetty komposti seulotaan ja tukiaine kierrätetään takaisin kompostointiprosessiin. Valmis komposti jalostetaan mainitulla kentällä viherrakentamiseen ja peltoviljelyyn. Lopputuotteen hygieenisyys varmistetaan mittaamalla salmonella, e-koli ja fekaaliset streptokokit. Alueen jätevedet johdetaan jätevesiviemäriin. Lumenkaatopaikka Jätteenkäsittelyalueen yhteydessä on myös 200 x 200 metrin laajuinen kaupungin lumenkaatopaikka. Alueen rakennelmat Jätteenkäsittelyalueelle rakennettiin vuonna 1982 toimisto- ja sosiaalirakennus. Sen yhteydessä on konesuoja kaatopaikan työkoneelle. Alueella ei ole autovaakaa. Sinne on rakennettu vesijohto ja jätevesiviemäri. Alue on aidattu keskeiseltä osin. Eri kohteiden sijainti on esitetty vastaanottoalueelle sijoitetuissa opasteviitoissa. Nykyisen täyttöalueen ja pysyvän jätteen (ylijäämämaiden ja rakennusjätteiden tuleva läjitysalue) alueen ympäri on rakennettu huoltotie ja patopenger, joka on ulotettu alueen länsireunalla vesienkäsittelyaltaille asti. Penger on tiivistetty muovikalvolla. Aukioloaika Jätteenkäsittelypaikka on avoinna arkisin maanantaista perjantaihin klo 9.00-17.00. Alueelle toimitettavat jätteet Sopensuon jätteenkäsittelypaikalle tuodut jätteet laadultaan ja määrältään olivat vuonna 2005 seuraavat (tonnia): yhdyskuntajäte 2 762 naudan teurasjäte 8 teollisuuden jäte 340 betoni-tiiliasfalttijäte 602 puutarhajäte 411 rakennustoiminnan jäte 925 ylijäämämaa 1 495 teollisuuden tuhka 288 hiekanerotuskaivojen liete 143 öljyinen maa 6 rakennuspuujäte 297 puhdistamoliete 1 025 biojäte 281 lumi 11 483 ongelmajätteet 57* *sisältää lyijyakkuja 25 tonnia ja jäteöljyä 16 tonnia
7 Jätehuoltoalueen vesien käsittely Sopensuon jätteenkäsittelypaikalla ja sen ympäristössä muodostuvat vedet kerätään ja käsitellään seuraavasti: - alueen ulkopuoliset puhtaat pintavedet johdetaan niskaojilla alueen ohi - kaatopaikkavedet täyttöalueelta käsitellään paikallisesti kaatopaikan omassa vesienkäsittelyjärjestelmässä - kompostointilaitoksen ja kompostointikentän sekä toimisto- ja sosiaalirakennuksen jätevedet viemäröidään yhdyskuntajäteveden puhdistamolle Kaatopaikan paikallisesta vesienkäsittelystä vedet lasketaan käsittelyn jälkeen maastoon. Lumenkaatopaikan vedet purkautuvat aluetta ympäröiviin ojiin. Vesienkäsittelyjärjestelmä perustuu tasaukseen, selkeytykseen ja suodatukseen. Vesienkäsittelyä on tehostettu vuonna 1995 järjestämällä tasausaltaaseen ilmastus ja rakentamalla nykyiselle täyttöalueelle suodatusallas. Tasaus- ja ilmastusaltaan pinta-ala on noin 1 200 neliömetriä ja tehollinen tilavuus noin 1 800 kuutiometriä. Ilmastus tapahtuu pintailmastimella. Selkeytysaltaan pintaala on noin 1 200 neliömetriä ja tehollinen tilavuus noin 1 800 kuutiometriä. Altaiden välissä on sorasuodatin. Selkeytysaltaan yhteydessä on pumppaamo (teho noin 10 kuutiometriä tunnissa). Pumppaamo on varustettu virtaamamittarilla. Ilmastus- ja selkeytysaltaiden yhteenlaskettu tasaustilavuus on noin 3 600 kuutiometriä. Pumppaamon teho ja ympärysojien varastokapasiteetti huomioon ottaen käsittelyjärjestelmän tasaustilavuus on riittävä noin viiden vuorokauden kevätylivaluman (120 l/s/km 2 ) varastoimiseen. Ilmastus- ja selkeytysaltaat pumpataan lähes tyhjiksi ennen talven tuloa, jolloin niiden tasaustilavuus on keväällä lumien sulamisaikaan käytettävissä. Pumppaamolla kaatopaikkavedet pumpataan nykyiselle täyttöalueelle rakennettuun suodatusaltaaseen, jonka pinta-ala on noin 200 neliömetriä (pintakuorma noin 0,05 metriä tunnissa). Suodattimen hiekkakerros on salaojitettu. Suodatettava vesi jaetaan tasaisesti suodattimelle pinta-asenteisten rei'itettyjen putkien avulla. Salaojista suodattunut vesi johdetaan lähtökaivon kautta ympärysojaan. Lähtökaivon avulla voidaan säätää suodatusaltaan vesipintaa. Vesi voidaan kierrättää vielä suodatusaltaasta tasausja ilmastusaltaaseen. Mainitun pumppaamon painejohdossa on kierrätysyhteys tulevalle pysyvän jätteen kaatopaikalle. Pumppaamalla vettä pysyvän jätteen kaatopaikalle voidaan parantaa kaatopaikkavesien laatua. Kierrätetyt vedet imeytetään turpeeseen, jonka kasvillisuus käyttää hyväkseen kaatopaikkavesien ravinteita. Turveimeytyksellä voidaan vähentää muun muassa kaatopaikkavesien typpikuormitusta. Uudelleen suodatusaltaaseen kierrättämisessä suodattimen salaojista suodattunut vesi johdetaan lähtökaivon kautta ympärysojaan. Ympärysojasta suodatettu vesi palaa takaisin ilmastusaltaaseen ja sieltä edelleen uudelleen suodatinaltaan kautta tasausaltaaseen. Kierrätystä suodatusaltaan kautta voidaan käyttää vähävetisenä kautena. Kierrätys parantaa veden laatua ja vähentää tarvetta purkaa vettä laskuojaan. Kaatopaikkavesien purkuojassa on vesienkäsittelyaltaiden jälkeen kolmiomittauspato, jota on luettu vuodesta 1987 lähtien viikoittain.
pvm keskiarvo 8 Kaatopaikkavesien määrää on arvioitu erilaisilla perusteilla. Kaatopaikkaveden kokonaismäärä on arvion mukaan noin 32 000 kuutiometriä vuodessa eli keskimäärin 88 kuutiometriä vuorokaudessa. Maksimikuukausivalunta osuu kevääseen heti lumien sulamisaikaan eli huhtitoukokuulle. Kaatopaikkavesimäärä on tällöin noin 11 000 kuutiometriä kuukaudessa eli noin 35 prosenttia vuotuisesta vesimäärästä. Sopensuon jätteenkäsittelypaikalta lähtevä virtaama, BHK-, fosfori- ja typpikuormitus ja lähtevän veden pitoisuudet 1996-2004. Tiedot ovat pisteestä K1, jossa on virtaaman mittausta varten kolmiopato. N=havaintojen ja saatujen näytteiden lukumäärä. virtaama l/s BKH fosfori typpi kaikkien havaintojen keskiarvo näytteenottopäivien keskiarvo mg/l kg/d µg/l kg/d µg/l kg/d 2004 0,09 0 (N=1) 27 0 84 0 7 400 0 (N=53) 2003 0,05 0,15 (N=3) 3,5 0,1 42 0 25 000 0,5 (N=52) 2002 0,19 0 (N=1) 32 0 170 0 12 000 0 (N=30) 2001 0,31 0,14 (N=1) 17 0,2 66 0,0008 38 000 0,46 (N=28) 2000 0,17 1,3 (N=1) 19 2,1 120 0,013 82 000 9,1 (N=52) 1999 0,30 * (N=0) * 0 * 0 * 0 (N=26) 1998 0,35 0,24 (N=4) 96 2,2 114 0,002 73 000 1,6 (N=52) 1997 0,56 0,6 (N=4) 16 0,73 130 0,008 80 000 4,4 (N=51) 1996 0,87 (N=56) 0,7 (N=4) 16 0,80 39 0,002 66 000 4,4 * Piste K1 oli kuiva kaikilla vuoden 1999 näytteenottokerroilla Vesistön vuoden 2004 yhteistarkkailuraportin mukaan jätteenkäsittelypaikalta lähtevässä ojassa (noin 300 metriä jätteenkäsittelypaikalta) vesi oli kirkasta, vahvasti ruskeaa ja hajutonta. Kaatopaikan vaikutus näkyi vahvana. Myllypuron pisteillä (taustapiste ja kaatopaikan ojan yhtymäkohdan alapuolella oleva piste) veden ulkonäkö oli havaintokerrasta riippuen kirkasta tai vähän sameaa tai vähän sameaa ja lievästi tai vahvasti ruskeaa. Vesi oli kaikilla näytteenottokerroilla hajutonta. Vuonna 2004 kaatopaikan vaikutus oli Myllypurossa melko pieni kuten aiempinakin vuosina. Kaikilla havaintokerroilla Myllypuron kaatopaikan ojan yhtymäkohdan alapuolisessa pisteessä havaittiin suolistoperäisiä bakteereja enemmän kuin taustapisteessä tai kaatopaikan ojassa, mikä johtui musta ympäristöstä tulevasta kuormituksesta. Sirkkajoen/Lepikonjoen tarkkailupiste 29 sijaitsee noin kahdeksan kilometriä jätteenkäsittelypaikalta. Sen pitoisuudet olivat samaa suuruusluokkaa kuin Myllypurossa vuonna 2004, lukuun ottamatta Myllypuron ajoittain korkeita bakteerien ja kokonaisfosforin pitoisuuksia sekä kemiallista hapenkulutusta, jollaisia ei Sirkkajoessa havaittu. Sirkkajoen näytepisteellä ei ollut erikseen erotettavissa jätteenkäsittelypaikan vaikutusta.
MUUTOKSET JÄTTEENKÄSITTELYLAITOKSEN TOIMINNASSA 9 Yhdyskuntajätteen kaatopaikkatoiminta loppuu alueella 31.10.2007, minkä jälkeen alkavat kaatopaikan sulkemistoimet. Toiminnan loputtua viereistä aluetta käytetään edelleen ylijäämämaiden ja pysyviksi jätteiksi luettavien rakennusjätteiden läjitykseen. Tämän läjitysalueen pinta-ala on noin 4,2 hehtaaria. Alueella on painuvia turvekerroksia, joiden alla on tiivistä silttiä ja savea, jonka vedenläpäisevyysarvo on alle 10-7 m/s. Laajennusalueen esitäyttö tehdään ylijäämämailla. Alue täyttää pohjaolosuhteiltaan pysyvän jätteen kaatopaikan pohjalle asetetut vaatimukset. Täyttökorkeus on +95 metriä, jolloin täyttötilavuus on noin 220 000 kuutiometriä. Yhdyskuntajätteen kaatopaikkatoiminnan lakkaamisen yhteydessä alueelle perustetaan siirtokuormausasema. Sen puristimen täyttöaukko varustetaan sivukaukalolla, johon jäte kaadetaan. Kaukalosta jäte syötetään puristimeen. Kaukalon avulla jätteen syötön hallinta ja hoitohenkilökunnan työ helpottuu. Pakattavia säiliöitä tarvitaan vähintään neljä, joiden kunkin tilavuus on noin 30 kuutiometriä. Aseman vastaanottopuoli katetaan, jotta sää ei vaikuta pakattavaan jätteeseen eikä jätettä pääse leviämään ympäristöön. Vastaanottokatokseen sijoitetaan valvomotila. Siirtokuormaussäiliöön jätettä mahtuu noin 10 tonnia. Jatkosiirrot tapahtuvat täysperävaunullisilla rekoilla, jolloin yhden kuljetuksen kapasiteetti on noin 30 tonnia. Kuormaustarpeeksi riittää yhdestä kahteen kuljetusta viikossa. Kompostointi jatkuu, mutta kompostin jälkikypsytys siirretään kokonaisuudessaan laitoksen viereiselle alueelle, johon rakennetaan uusi tiivispintainen kompostointikenttä. Sen pinta-ala on 0,23 hehtaaria. Kentän sadevedet johdetaan viemäriin. Nykyistä jälkikypsytyskenttää ryhdytään käyttämään kompostituotteen valmistukseen ja välivarastointiin. Alue yhdistetään aikanaan jätevesiviemäriin. Jätteenkäsittelyalueelle varaudutaan rakentamaan kuivan jätteen lajittelulaitos. Se koostuu tarvittavista vastaanotto- ja lajittelulaitteista sekä varastotiloista. Laitos tuottaa raaka-ainetta kierrätyspolttoainetta (RDF) käyttävälle polttolaitokselle. Lajittelulaitosta käyttää yrittäjä, joka hankkii tarvittavat laitteet laitokseen. Yhdyskuntajätteen kaatopaikkatoiminnan loputtua hyötyjätteiden ja ongelmajätteiden vastaanottoa jatketaan nykyiseen tapaan. Lokakuun 2007 jälkeen rasvan- ja hiekanerotuskaivojen lietteet siirretään alueella olevasta altaasta sellaiselle jätteenkäsittelypaikalle, jolle ne analyysitulosten mukaan sopivat. Tyhjennetyt tuhka-altaat puretaan ja altaiden rakenteiden kelpoisuus tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoittamiseen selvitetään. Öljyisten maiden vastaanotto katastrofialtaaseen jatkuu ja sinne sijoitetut ainekset toimitetaan aika ajoin luvan saaneeseen käsittelypaikkaan. Alueelle sijoitetaan SER-romua varten kontti, jonne tuodaan vuosittain arviolta 200 tonnia sähkö- ja elektroniikkaromua. Kerralla varastoitavan tällaisen romun määrä on enintään 10 tonnia. Romut varastoidaan umpinaisessa kontissa asfaltoidulla alueella siten, että kuvaputkelliset laitteet ovat omassa häkissään ja muu SER-romu omassa häkissään. Suuret kodinkoneet varastoidaan sellaisenaan. Kontti tyhjennetään tarpeen mukaan eli arviolta kuukauden välein ja tavarat toimitetaan asianmukaisen ympäristöluvan saaneeseen käsittelypaikkaan. Vastaanotetusta ja jatkokäsittelyyn toimituista mainitusta romusta pidetään kirjaa ja yhteenveto kirjanpidosta toimitetaan ympäristökeskukselle vuosittain.
10 KAATOPAIKAN SULKEMINEN Yleiset periaatteet Kaatopaikka suljetaan vaiheittain vuosien 2008-2011 aikana. Sulkemisvaiheet ovat seuraavat: 1. luiskien muotoilu 2. jätetäytön tasaaminen ja mahdollinen lisätiivistys 3. varsinaisten pintakerrosten rakentaminen Kaatopaikan täyttöalue muotoillaan jätteellä ja maa-aineksella suunnitelmien osoittamiin korkeusasemiin. Kaatopaikan luiskat ovat kaltevuudeltaan 1:3-1:4. Pintarakenteet Rakennekerrosten tehtävät Täyttöalueen saavutettua lopullisen korkeutensa sen päälle rakennetaan pintakerros, joka koostuu jätetäytön viimeisen peitemaakerroksen (esipeittokerroksen) päälle rakennettavista rakennekerroksista. Rakennekerrokset ovat ylhäältä alaspäin lueteltuina seuraavat: - pintakerros (kasvukerros) - kuivatuskerros - tiivistyskerros - kaasunkeräyskerros - esipeittokerros Viimeistelyvaiheessa rakennettavien pintakerrosten tarkoituksena on estää mahdollisimman tehokkaasti sadevesien imeytyminen jätetäyttöön ja toimia kasvualustana täyttöalueen maisemoitumiselle. Lisäksi rakenteen tarkoituksena on ohjata jätetäytössä muodostuvaa kaasua kaasunpoistokaivoihin. Esipeittokerros Tasattu jätetäyttö esipeitetään vähintään 0,3 metrin paksuisella esipeittokerroksella, jonka tehtävät ovat: - estää mineraalitiivisteen ja jätteen sekoittuminen - edistää paineen jakautumista ylempää kerrosta tiivistettäessä - johtaa kaasua kaasunkeräysrakenteisiin Lisäksi kerroksen tulee kestää suotovirtauksia ja aggressiivisia kaasukomponentteja. Kerroksen rakentamisen yhteydessä jätetäytön pinta muotoillaan siten, että sillä on joka kohdassa pintavaluntaa ajatellen riittävä kaltevuus. Kerrosmateriaalina voidaan käyttää työstämiskelpoisia kivennäismaa-aineksia, kuten lievästi pilaantuneita maita, ylijäämämaata tai muuta luonnonmaata taikka nykyisin alueella olevan tuhka-altaan ainesta. Materiaalivalinnassa otetaan huomioon maaaineksen riittävä kaasunjohtokyky, sillä esipeittokerros toimii myös kaasunkeräyskerroksena. Ennen kuin tuhkaa aletaan käyttämään pintarakenteissa, tulee varmistaa, että se täyttää tavanomaisen jätteen kaatopaikalle sijoitettavalle jätteelle asetetut vaatimukset. Lisäksi saattaa olla aiheellista varmistaa, etteivät tuhka-altaassa olevan tuhkan vanadiini-, PAH- ja PCB-pitoisuudet ylitä esimerkiksi lievästi pilaantuneille maille sallittuja raja-arvoja.
Kaasunkeräyskerros Kaasunkeräyskerroksena toimii esipeittokerros, jonka materiaalin valinnassa otetaan huomioon kaasunjohtavuus. Tiivistyskerros Tiivistyskerroksen tarkoituksena on estää sadevesien imeytyminen jätetäyttöön ja ohjata jätetäytössä muodostuvaa kaatopaikkakaasua kaasunpoistokaivoihin. Tiivistyskerroksen paksuus on maa-aineksista tehtynä vähintään 0,5 metriä. Tiivistyskerroksen materiaalin vedenläpäisevyyskerroin on pienempi kuin 10-8 m/s. Tiivistysmateriaalina voidaan käyttää ympäristökelpoisuuden ehdot täyttäviä sivutuotteita, kuten tuhkia tai metsäteollisuuden vesienkäsittelyn kuitulietteitä, luonnonmaita, maabentoniittiseoksia, polymeerilisäyksellä vahvistettuja maabentoniittiseoksia tai bentoniittimattoja. Suunnitellun pintarakenteen toimivuus osoitetaan laskennallisesti kaatopaikan pintarakenteen käyttöolosuhteissa. Lisäksi rakentamisvaiheessa tehdään koekenttä todellisissa olosuhteissa. On mahdollista, että nykyisin alueella olevaa, tuhka-altaaseen varastoitua tuhkaa käytetään myös tiivistyskerroksessa. Tiivistysmateriaali valitaan toteuttamisajankohtana saatavilla olevista vaihtoehdoista ottaen huomioon myös kustannukset. Tarjouksia rakentamisesta kysytään useammilta urakoitsijoilta, joilla kullakin voi olla tarjottavana erilaisia kerroksen perusvaatimukset täyttäviä rakennemateriaaleja. Kilpailun mahdollistamiseksi ja kustannuksiltaan edullisen lopputuloksen varmistamiseksi tiivistyskerroksen materiaalia ei tässä vaiheessa haluta sitoa, vaan antaa ainoastaan perusvaatimukset kerroksen materiaalille. Kuivatuskerros Kuivatuskerros rakennetaan tiivistyskerroksen päälle. Sen tehtävänä on alentaa tiivisterakenteeseen kohdistuvaa hydraulista gradienttia (vesipainetta) ja johtaa pintarakenteessa kasvukerroksen läpi suotautuva sadevesi pois rakenteesta. Vesi poistuu kuivatuskerroksesta painovoimaisesti, mikäli kaltevuus on riittävä. Kuivatuskerroksen vedenläpäisevyys on k 10-3 m/s. Kuivatuskerroksen materiaalina voidaan käyttää esimerkiksi soraa. Vaihtoehtoisesti kuivatuskerroksen rakennemateriaalina käytetään esimerkiksi rengasrouhetta. Kuivatuskerroksen paksuus on noin 0,5 metriä. Kuivatuskerros erotetaan tarvittaessa (käytettävistä materiaaleista riippuen) ala- ja yläpuolisista rakennekerroksista suodatinkankailla. Kuivatuskerroksen osalta otetaan huomioon seuraavat tekijät: - hydrostaattisen paineen minimointi ottaen huomioon vedenläpäisevyys, hydraulinen gradientti, imeytyvät vesimäärät ja yläpuoliset rakenteet - eroosiokestävyys - liukumisen estäminen luiskissa - pinnan suojaustarve pintamaan rakeisuudesta riippuen Pintakerros Pintakerroksen toiminnalliset tavoitteet ovat: - mineraalitiivisteen routasuojaus ja sen kuivumisen estäminen - sadevesien imeytymisen vähentäminen ja pintavalunnan edistäminen - kasvillisuuden vedensaannin turvaaminen 11
- alempien kerrosten suojaaminen kasvien juurilta 12 Pintakerroksen materiaalin ja kerrospaksuuden valinnassa otetaan huomioon yllä esitetyt tavoitteet. Erityisesti luiska-alueilla materiaalin on kestettävä pintaeroosiota. Pintakerros erotetaan tarvittaessa alapuolisesta kuivatuskerroksesta suodatinkankaalla. Kuivatuskerroksen päälle tuleva noin metrin paksuinen pintakerros koostuu kahdesta osasta: - pintakerroksen alaosan muodostava perusmaakerros, jonka paksuus on noin 70 senttimetriä - pintakerroksen yläosan muodostava kasvukerros, jonka paksuus on 30 senttimetriä. Se tehdään perusmaakerroksessa käytettävästä materiaalista sekoittamalla siihen esimerkiksi turverouhetta. Kasvukerroksen materiaalin tulee tarjota hyvä kasvualusta. Kasvillisuus Kasvillisuus lisää haihduntaa ja vähentää pintakerrokseen ja edelleen jätetäyttöön imeytyvän veden määrää. Kasvien juuret sitovat maa-ainesta ja vähentävät siten eroosiota. Toisaalta kasvien juuret saattavat tunkeutua tiivistyskerrokseen saakka ja vaurioittaa sitä, joten maisemoinnissa suositaan matalajuurisia lajeja. Pinta- ja kaatopaikkavesien johtaminen, kierrätys ja käsittely Kaatopaikan ympärillä on huoltotienä toimiva tiivis patopenger. Se erottaa kaatopaikan suotovedet puhtaista pintavesistä. Viimeistellyt pintakerrokset ulotetaan ympärysojan yli, jolloin puhtaat pintavedet voidaan johtaa kaatopaikkavesien keräilyjärjestelmän ohi niskaojiin. Ympärysojaan rakennetaan salaoja, jolla kerätään jätetäytön suotovesi. Tiivistyskerroksen alapuolelle rakennettava kaasunkeräyskerros johtaa jätetäytöstä suotautuvaa vettä luiskan alareunan salaojaan. Viimeistellyn kaatopaikan suotovedet käsitellään nykyisissä vesienkäsittelyaltaissa. Kaatopaikkakaasu Kaatopaikkakaasu kerätään ja käsitellään nykyisenkaltaisissa kaasunpoistokaivoissa, jotka toimivat samalla biologisina kaasun hapetuskaivoina. Asiakirjoissa olevan piirroksen mukaan kaivot on rakennettu alemmalta osalta louheesta ja ylemmältä osalta sorasta. Kaasunpoistoputken korkeus maanpinnalta on 2,5 metriä. Kaivot on aidattu. Muut sulkemis- ja viimeistelytyöt Kunnostustöiden yhteydessä kaatopaikka-alueen ympäristö siivotaan. Valvomaton ajoyhteys viimeistellylle täyttöalueelle estetään puomilla ja kaatopaikan käyttökielto kerrotaan opastetaulussa. Jälkihoito ja tarkkailu Kaatopaikan jälkitarkkailuun kuuluvat: - jätetäytön tarkkailu - kaasunpoistojärjestelmän tarkkailu ja huolto - kaatopaikkaveden kierrätysjärjestelmän tarkkailu ja huolto - kaatopaikan luvattoman käytön tarkkailu Maisemoidulle kaatopaikalle suoritetaan säännöllisesti tarkastuskäyntejä, joiden yhteydessä:
13 - tutkitaan kaasunkeräysjärjestelmän, suotovesien keräys- ja kierrätysjärjestelmän, pintarakenteiden ja muiden viimeistelyrakenteiden (mittaus- ja tarkkailukaivot, ojitukset, patopenger ynnä muut) kunto ja järjestetään tarvittaessa niiden korjaus - seurataan maisemoidun kaatopaikan kasvillisuuden muutoksia ja poistetaan puut - mikäli kaatopaikan luvatonta käyttöä todetaan, ryhdytään toimiin sen estämiseksi Jätteenkäsittelypaikalle on hyväksytty toiminnan ja vaikutusten tarkkailuohjelma. Sitä esitetään noudatettavaksi edelleen yhdyskuntajätteen kaatopaikan loppukäyttöaikana lokakuun 2007 loppuun asti. Kaatopaikan sulkemisen jälkeen tarkkailuohjelma muutetaan kaatopaikan osalta jälkitarkkailuohjelmaksi. Tämä tarkkailuohjelma esitetään tehtäväksi myöhemmin vuoden 2007 aikana, jolloin tiedetään tarkemmin jätteenkäsittelypaikalle jäävät toiminnot. Hakijan mielestä lupaan tulisi laittaa määräys jälkitarkkailuohjelman tekemisestä ja toimittamisesta ympäristökeskukselle aikatauluineen. VAHINKOTILANTEISIIN VARAUTUMINEN JA NIIDEN HOITO Varsinaiseen kaatopaikkatoimintaan liittyviä vahinkotilanteita ovat seuraavat: - jätetäytön sortumat - rakenteiden vauriot - kone- ja laiteviat - sähkön syötön katkeaminen - palo- ja räjähdysvaara - ongelmajätteiden joutuminen täyttöalueelle Sopensuon jätteenkäsittelypaikalle on laadittu varautumissuunnitelma, jonka Pohjois- Karjalan ympäristökeskus on hyväksynyt 6.3.2000. Jätteenkäsittelypaikalla on myös kattava ympäristövaikutusten tarkkailuohjelma, joka mahdollistaa vaurioiden nopean havaitsemisen. Tällöin voidaan välittömästi käynnistää myös toimenpiteet vaurioiden korjaamiseksi ja haittojen rajoittamiseksi. PÄÄSTÖJEN VÄHENTÄMISTÄ JA PUHDISTAMISTA KOSKEVAT TOIMET Hajupäästöt Merkittävin päästölähde ilmaan on jätetäyttö. Päästöjä ilmaan muodostuu orgaanista ainesta sisältävän jätteen eri käsittelyvaiheissa. Merkittävin päästön aiheuttaja on jätteen mätänemisessä muodostuva kaatopaikkakaasu. Ennen kaatopaikan viimeistelyä kaatopaikkakaasun päästö on enimmäkseen hajapäästöä. Viimeistelyvaiheessa täyttöalueelle rakennetaan pintakerros, joka koostuu tiivistys- ja kaasunkeräyskerroksista. Viimeistelyn edetessä päästö muuttuu yhä enemmän pistemäiseksi. Kompostointiprosessista poistettava ilma käsitellään hajujen eliminoimiseksi sekä pesurilla että biosuotimella ennen sen johtamista ulkoilmaan. Tunnelien täytön, kääntöjen ja tyhjennyksien yhteydessä vapautuvien hajapäästöjen hallinta on vaikeaa. Päästöt ovat kuitenkin lyhytaikaisia. Kompostointilaitoksella tehtiin hajumittauksia vuonna 1997. Niitä suoritettiin viisi kertaa, joista ensimmäisellä kerralla hajukaasut ylittivät sovitut arvot (600 OU/m 3 ). Muilla kerroilla arvo alittui biosuodattimen jälkeen otetuissa näytteissä. Vuoden 1997 jälkeen alueella ei ole tehty uusia hajuselvityksiä.
Perustettavan siirtokuormausaseman päästöt ilmaan aiheutuvat jätteen hajoamisesta sekä jätteiden siirtelystä. Merkittävimpien päästöjen voidaan arvioida olevan pöly ja haju. Hajun osalta päästöjen voidaan arvioida olevan pieniä johtuen jätteen nopeasta kierrosta. Kaatopaikkakaasu Kaatopaikkakaasun laatua mitataan kaksi kertaa vuodessa. Mittaukset suoritetaan kenttämittauslaitteella jätetäyttöalueelle asennetuista kolmesta tarkkailuputkesta ja kunkin mittauskerran yhteydessä asennettavista huokosilmaputkista neljässä pisteessä kolmelta eri syvyydeltä. Kaasusta mitataan metaani, hiilidioksidi ja happi. Kiinteät kaasuntarkkailuputket on asennettu kesäkuussa 1999. Sopensuon jätteenkäsittelypaikan tarkkailutuloksia vuodelta 2004 kuukausi metaanipitoisuus tilavuus-% toukokuu 0-42,7 lokakuu 0-42,9 Kiinteässä kaasunmittausputkessa 3 havaittiin vuonna 2004 korkeita metaanipitoisuuksia. Toukokuussa metaanipitoisuudet olivat pieniä putkissa 1 ja 2. Lokakuussa kiinteässä putkessa 1 metaanipitoisuus oli myös pieni eikä kiinteässä putkessa 2 metaania havaittu ollenkaan. Täyttöalueen laskennallinen kaasuntuotto on nykyään noin 85 kuutiometriä tunnissa. Kaasumäärä vastaa 70 prosentin kaasusaannolla noin 300 kilowatin polttoainetehoa. Täyttöalueelle on rakennettu kaasunpoistokaivoja luonnonkivistä ja louheesta. Niiden rakentamista jatketaan pintakerrokseen saakka. Kaivojen kautta kaasut johdetaan hallitusti jätetäytöstä. Sopensuon jätteenkäsittelypaikan kaasuntuotto on pienehkö hyötykäyttöä ajatellen, joten käsittelynä on kaatopaikkakaasun muuntaminen vaarattomampaan muotoon biologisella hapetuksella. Vesipäästöt Yhdyskuntajätteen kaatopaikan sulkemisen jälkeen kompostointilaitoksen ja toimistoja sosiaalitilojen vesien käsittelyä jatketaan nykyisellä tavalla puhdistamolle viemäröimällä. Alueelle rakennettavien siirtokuormausaseman vedet viemäröidään myös jätevedenpuhdistamolle. Yhdyskuntajätteen loppusijoituksen loputtua alueella jatketaan edelleen ylijäämämaiden ja rakennusjätteiden läjitystoimintaa, josta ei aiheudu merkittävästi likaantunutta kaatopaikkavettä. Kaatopaikkatoiminnan loputtua alueella nykyinen täyttöalue viimeistellään ja viimeistellyltä alueelta tulevat puhtaat pintavedet ohjataan kaatopaikkavesien käsittelyjärjestelmän ohi. Läjitysalueilla muodostuvat likaantuneet vedet käsitellään edelleen vesienkäsittelyaltaissa. 14
Yhdyskuntajätteiden kaatopaikan viimeistelykerrokset vähentävät merkittävästi jätetäyttöön suotautuvan veden määrää. Suotovettä voidaan kierrättää suljetulle kaatopaikalle. Kierrätyksellä nopeutetaan jätteen hajoamista ja jätetäytön stabilisoitumista. Edellisen perusteella kaatopaikkaveden määrän ja siitä aiheutuvan kuormituksen arvioidaan vähenevän merkittävästi. 15 ARVIO PARHAAN KÄYTTÖKELPOISEN TEKNIIKAN (BAT) SOVELTAMISESTA Jätteenkäsittelyalueen merkittävimmät tekniset ratkaisut ovat seuraavat: - jätteiden vastaanotto - erityyppisten jätteiden täyttöalueiden pohjarakenteet - erilaiset lajittelu- ja varastokentät ja muu infrastruktuuri - vesien keräys ja käsittely - kaasun keräys ja käsittely - kaatopaikan viimeistelyrakenteet - käsittelylaitokset Jätteenkäsittelyteollisuudelle on laadittu BAT-vertailuasiakirja (BREF). Hakemusta laadittaessa asiakirja oli valmis, mutta ei vielä virallisesti hyväksytty. Asiakirjassa ei käsitellä jätteen loppusijoitusta. Sopensuon jätteenkäsittelypaikka on aidattu tarvittavilta osin ja alueella on valaistus. Alueelle otetaan vain sellaista jätettä, jonka laatu tunnetaan. Sellaiset jätekuormat, jotka eivät sovellu jätteenkäsittelypaikalle vastaanotettaviksi, ohjataan asianmukaiseen vastaanottopaikkaan ja niistä ilmoitetaan lupaviranomaisille. Lajittelu- ja varastokentät on rakennettu jätteen laadun edellyttämällä tavalla. Ongelmajätteet välivarastoidaan asianmukaisessa, tarkoitukseen suunnitellussa rakennuksessa ynnä muissa varastointivälineissä. Öljyisten maiden esikäsittelylaitoksessa käytetty tekniikka edustaa Suomessa yleisesti käytössä olevia ratkaisuja. Öljyisten maiden käsittelyssä muodostuvien, öljyä sisältävien vesien pääsy ympäristöön on estetty viemäröimällä öljyisten maiden esikäsittelyaltaat öljyisten vesien käsittelyyn. Alueen toiminnasta pidetään kirjaa ja alueen ympäristövaikutuksia tarkkaillaan. Sopensuon jätteenkäsittelypaikalla kompostoidaan biojätettä ja lietettä. Kompostointi tapahtuu tarkoitusta varten suunnitellussa laitoksessa, joka edustaa Suomessa yleisesti käytettyä tekniikkaa. Kompostin jälkikypsytyskenttä on suunniteltu tarkoitusta varten. Kentällä muodostuvat vedet johdetaan jätevedenpuhdistamolle. Siirtokuormausasema ja lajittelulaitos suunnitellaan parasta käyttökelpoista tekniikkaa noudattaen. Täyttöalue on rakennettu aikana, jolloin sen pohjarakenteelta ei edellytetty nykyisen kaltaisia tiiveysvaatimuksia. Kaatopaikkaveden suotautumisen ja siitä aiheutuvien haittojen ehkäisy on kuitenkin otettu huomioon kaatopaikan sijaintipaikkaa valittaes-
sa. Jätteiden loppusijoitus täyttöalueelle tehdään suunnitelmallisesti. Käytössä oleva täyttöalue tiivistetään ja peitetään säännöllisesti. Kaatopaikkavesien käsittelyä on parannettu vuonna 1995. Käsittelyjärjestelmä tarjoaa mahdollisuuden myös veden kierrättämiseen ja siten sen haitallisuuden ja määrän vähentämiseen. Altaat, joissa käsitellään kaatopaikkavesiä, on tehty tiiviiksi. Vesien keräilyssä ja johtamisessa käytettävät putket ja laitteet ovat jätevesitekniikassa yleisesti käytettyjä ja käyttöön hyväksyttyjä. 16 VAIKUTUKSET YLEISEEN VIIHTYISYYTEEN JA IHMISTEN TERVEYTEEN Alueen lähiympäristössä ei ole talousvesikaivoja eikä vedenottamoita. Haittaeläimistä rottakantaa on saatu vähennettyä säännöllisin myrkytyksin. Haittalintukantaa vähennetään jätetäytön säännöllisellä peittämisellä. Lintukannan pienenä pitämiseksi alueella myös pyydystetään lintuja. Roskaantumista ehkäistään jätetäytön säännöllisellä peittämisellä. Tarvittaessa, esimerkiksi voimakkaan tuulen jälkeen, roskia kerätään pois yleisölle näkyviltä alueilta. Sopensuon jätteenkäsittelypaikan ja sen ympäristön perusteellisempi siivous tehdään keväisin ja syksyisin. Sopensuon jätteenkäsittelypaikan maisemahaitat jäävät jätteidenkäsittelypaikan sijainnista ja ympäristön maankäytöstä johtuen vähäisiksi. Jätetäyttömäki tukeutuu hyvin alueen kaakkois-eteläosistaan selänteeseen. Viimeistelyvaiheessa rakennettava täyttöalueen pintakerros toimii kasvualustana täyttöalueen viherrakentamiselle. Tiivis pintakerros ehkäisee kaatopaikkakaasujen kulkeutumista kasvualustaan ja parantaa siten viherrakentamisen onnistumisedellytyksiä. Sopensuon jätteenkäsittelypaikka on toiminut jo vuosia, joten kaatopaikkatoiminnan jatkamisella 31.10.2007 saakka ja siirtokuormausaseman ynnä muiden sellaisten rakentamisella ei arvioida olevan uusia laadullisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. ASIANTUNTEMUS Kiteen kaupungilla on pitkäaikainen kokemus Sopensuon jätteenkäsittelypaikan hoitamisesta. PÄÄTÖKSEN NOUDATTAMINEN MUUTOKSENHAUSTA HUOLIMATTA Hakija pyytää, että se saisi jatkaa kaatopaikan käyttämistä vuoden 2007 alusta lupapäätöstä noudattaen mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Sopensuon jätteenkäsittelypaikka on ollut käytössä jo 1970-luvun alusta lähtien. Tähän ympäristölupahakemukseen kuuluvat toiminnot sisältyvät jo voimassa olevaan ympäristölupaan. Yhdyskuntajätteen loppusijoitustoiminnan jatkaminen vajaalla vuodella ei aiheuta merkittäviä muutoksia alueen olosuhteissa.
17 ASIAN KÄSITTELY Tarkastukset ja neuvottelut Tarkastus jätteenkäsittelyalueella pidettiin 1.8.2006. Tarkastuskertomus on liitetty asiakirjoihin. Lisäksi asiasta on neuvoteltu 19.12.2006. Siinä on saatu lisätietoja hakemuksesta. Hakemuksesta tiedottaminen Hakemuksesta on tiedotettu kuuluttamalla Kiteen kaupungin ja ympäristökeskuksen ilmoitustauluilla 7.8-15.9.2006 sekä sanomalehti Karjalaisessa 7.8.2006. Lähikiinteistöjen omistajia on kuultu kirjeillä. Muistutukset Timo Pirinen: Muuta huomautettava ei ole kuin että alueella ei pöyhittäisi silloin, kun tuuli käy taajamaan päin, jotta hajuhaitat vähenisivät. Näin on viime aikoina ollutkin, myöskään rottia ei ole näkynyt. Savo-Karjalan tiepiiri: Jätteenkäsittelyalue sijaitsee liikenneturvallisuuden kannalta ongelmalliseksi koetun niin sanotun Lepikon liittymän vaikutuspiirissä. Tehdyistä selvityksistä huolimatta alueen liikennejärjestelyjen parantamiseen ja toteuttamiseen liittyy merkittävä epävarmuus. Ympäristölupahakemuksesta ei käy ilmi alueen tämänhetkisen toiminnan aiheuttamia liikennemääriä eikä arvioita liikennemäärien muutoksista tai suuntautumisesta tulevaisuudessa. Liikennemäärien lisäksi tulisi arvioida toiminnan aiheuttamat liikenteen haittavaikutukset lähiympäristöön (melu, pöly, tärinä), liikenneverkon kuormitukseen ja liikenneturvallisuuteen. Mikäli alueella aiotaan tuottaa raaka-ainetta Puhoksen teollisuusalueelle suunnitellulle kierrätyspolttolaitokselle, joka sijaitsee valtatien 6 länsipuolella, on lupahakemuksessa esitettävä arviot myös Sopensuon jätteenkäsittelyalueen ja kierrätyspolttolaitoksen välisistä liikennemääristä ja liikenteen vaikutuksista, erityisesti raskaan liikenteen osalta. Ympäristölautakunnan lausunto: Jätteenkäsittelypaikalle tuotavan tuhkan kaatopaikkakelpoisuudesta joko tavanomaisen tai pysyvän jätteen kaatopaikalle tulee olla valtioneuvoston asetuksen mukaiset selvitykset ennen niiden vastaanottoa. Lupahakemuksessa tulee tarkemmin selvittää tuhkan varastointiin ja erityislietteiden sijoittamiseen tarkoitettujen altaiden rakenne sekä se, miten niiden kuntoa seurataan. Hakemuksessa on mainittu, että öljyisten maiden käsittelyaltaasta öljyinen vesi johdetaan öljynerottimeen ja siitä edelleen kaatopaikkavesien käsittelyyn. Sitä, missä kohtaa vesi purkautuu maastoon ja miten sen laatua öljypitoisuuden osalta seurataan, ei käy hakemuksesta ilmi. Jälkikypsytyskentän siirtäminen kokonaisuudessaan kompostointilaitoksen läheisyyteen on lopputuotteen hygieenisyyden, hajuhaittojen ja logistiikan kannalta hyvä ratkaisu.
Kaikki terveydelle ja ympäristölle vaaralliset nestemäiset kemikaalit ja ongelmajätteet on varastoitava ja säilytettävä siten, että niiden pääsy viemäriin, maaperään sekä pohja- ja pintavesiin estyy. Maanalaisten jäteöljysäiliöiden, öljynerottimien ja muiden toimintaan liittyvien rakenteiden ja laitteiden kuntoa ja toimintaa on seurattava säännöllisesti ja vuotavat tai rikkoontuneet osat ja rakenteet on korjattava välittömästi. Siinä vaiheessa, kun maanalaisten jäteöljysäiliöiden uusiminen tulee ajankohtaiseksi, on ne määrättävä vaihtamaan kaksoisvaippasäiliöihin. Laitoksen toimintaa, ympäristökuormitusta ja ympäristövaikutuksia tulee tarkkailla ympäristökeskuksen erikseen hyväksymällä tavalla. Nykyistä tarkkailusuunnitelmaa on korjattava ja täydennettävä seuraavasti: - Tarkkailusuunnitelmassa on mainittu, että Kiteen kaupungilla on kompostointilaitoksen ilmanpuhdistuslaitteiston toimittajan kanssa ylläpitosopimus, jolla varmistetaan, että laitteiston puhdistusteho vastaa sovittua. Sopimus ei ole enää useisiin vuosiin ollut voimassa, joten tarkkailusuunnitelma ei tältä osin pidä enää paikkaansa. Tarkkailusuunnitelmaa tulee korjata tältä osin ja samalla määrätä, miten jatkossa kompostointilaitoksen päästöjen ja ilmanpuhdistuslaitteiston kunnon seuranta toteutetaan. - Tarkkailusuunnitelmassa ei ole kerrottu, miten esimerkiksi viemäriin johdettavien jätevesien ph:ta seurataan (mistä ph mitataan ja kuinka usein) ja miten neutralointi käytännössä toteutetaan. Neutraloinnin seuranta on viemäriin johdettavien jätevesien käyttökelpoisuuden varmistamiseksi aiheellista ja sen vuoksi tarkkailusuunnitelmaa tulee täydentää tältä osin. - Kompostituotteen hygieenisyyden varmistamiseen bakteeritestein tulee lisätä enterokokkien lisäksi myös salmonella ja E.coli. Pohjavesitarkkailun osalta tarkkailusuunnitelmassa on esitetty, että tarkkailua suoritetaan kolmesta pohjavesiputkesta A, B ja C. Käytännössä on osoittautunut, että pohjavesiputki B sijaitsee sellaisessa paikassa, että siitä on hyvin harvoin saatu otettua näytettä putken hankalan sijainnin takia. Näytteenoton mahdollistamiseksi kyseinen putki tulee siirtää sellaiseen paikkaan, missä näytteenotto on aina mahdollista. Hakijan vastine: Hakija on vastannut, että se ei näe tarvetta vastineen antamiseen. 18 YMPÄRISTÖKESKUKSEN RATKAISU Pohjois-Karjalan ympäristökeskus myöntää Kiteen kaupungille ympäristönsuojelulain 28 :n mukaisen ympäristöluvan Sopensuon jätteenkäsittelyalueelle. Lupaan sisältyvät seuraavat toiminnat: - kaatopaikan jatkokäyttö - kaatopaikan sulkeminen - siirtokuormausaseman perustaminen - lietteen ja biojätteen kompostointilaitos - öljyisten jätteiden vastaanotto - hyödynnettävien jätteiden käsittely - ongelmajätteiden käsittely - pysyvän jätteen kaatopaikka
Hakemus, siltä osin kuin se koskee kuivan jätteen lajittelulaitosta, hylätään. 19 Tällä päätöksellä kumotaan 21.6.1999 myönnetty ympäristölupa Sopensuon jätteenkäsittelypaikalle. Pohjois-Karjalan ympäristökeskus määrää, että jätteenkäsittelyalue kaikkine toimintoineen saa jatkaa toimintaansa 1.1.2007 lukien mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta lupapäätöstä noudattaen. LUPAMÄÄRÄYKSET Jätteenkäsittelyalueen toiminnassa sekä toiminnan tarkkailussa on noudatettava Suunnittelukeskus Oy:n laatimien, ympäristölupahakemuksen mukaisten suunnitelmien lisäksi seuraavia lupamääräyksiä: 1) Yleisiä lupamääräyksiä 1. Jätteenkäsittelyalueelle saa tuoda jätteitä pääasiassa Kiteen kaupungin sekä Kesälahden, Rääkkylän ja Tohmajärven kuntien alueilta ja Parikkalan kunnan Uukuniemeltä. 2. Alueen erilaiset käsittelytoiminnot ja rakenteet on suunniteltava, perustettava, tehtävä ja hoidettava suunnitelmallisesti siten, ettei alueen käytöstä, sisäisestä liikenteestä tai muusta siihen liittyvistä toiminnoista aiheudu haittaa tai vaaraa ihmisen terveydelle tai ympäristölle roskaantumisen, melun, pölyn, haittaeläinten, jätevesien tai muun niihin rinnastettavan haitan muodossa. Tämä koskee myös yhdyskuntajätteen kaatopaikan sulkemista. Alueen portti on pidettävä lukittuna muina kuin aukioloaikoina. 3. Jätteenkäsittelyalueen eri toimintoja varten on nimettävä riittävän asiantunteva henkilö, joka valvoo ja vastaa siitä, että työt toteutetaan annetun ympäristölupapäätöksen ja hyväksyttyjen suunnitelmien mukaisesti ja joka on yhteydessä viranomaisiin. Valvonnasta vastaavan henkilön ja hänen sijaisensa nimi ja yhteystiedot tulee ilmoittaa ympäristökeskukselle. Eri toimintoja varten tulee olla riittävästi henkilökuntaa, jonka asiantuntemuksen ylläpidosta tulee huolehtia muun muassa koulutuksen avulla. 4. Jätteenkäsittelyalueen ollessa avoinna tulee alueella olla valvoja. Valvojan on tarkastettava kuormat ja otettava tarvittaessa näytteet, tarkastettava kuormia koskevat asiakirjat ja osoitettava kuormille käsittely- tai sijoituspaikka. Valvojan on annettava jätteen tuojalle kirjallinen todistus vastaanotetuista kuormista. 5. Sellaiset käsittelyyn tulevat jätekuormat, jotka sisältävät merkittävissä määrin erilleen kerättäväksi määrättyjä jätejakeita tai joiden käsittely alueella tai läjittäminen kaatopaikoille on kielletty, tulee palauttaa jätteen haltijalle tai toimittaa laitokseen, jonka ympäristöluvassa jätteen vastaanotto ja käsittely on sallittu. Sama koskee kompostointialueella käsiteltäviä jätteitä ja myös perustettavan siirtokuormausaseman toimintaa. 6. Jätteenkäsittelyalueen pitäjän on pidettävä kirjaa vastaanotetun jätteen lajista, määrästä, alkuperästä, toimituspäivämäärästä, tuottajasta ja tuojasta. Kirjanpito on tehtävä ympäristöministeriön yleisimpien jätteiden sekä ongelmajätteiden luettelosta antaman asetuksen (1129/2001) käyttämällä luokitustarkkuudella.