Suomen Eläinlääkäriliiton opas Eläinlääkärin veroilmoitus vuodelta 2013 MINNA TANSKA, OTK, VEROASIANTUNTIJA Sisältö A. YLEISTÄ VEROILMOITUSMENETTELYSTÄ... 3 Kuittien ja tositteiden säilyttäminen... 3 Jäännösverojen ja veronpalautusten korko... 4 Muista ennakon täydennysmaksu!... 4 Vuoden 2013 esitäytetty veroilmoitus... 4 Veroilmoituslomakkeista... 5 B. PALKANSAAJAN VEROILMOITUS, ESITÄYTETTY VEROILMOITUS... 5 ILMOITUSOSA... 5 1. Ansiotulot... 5 1.1 Palkka ja luontoisedut... 6 1.2 Eläkkeet... 6 1.3 Etuudet... 6 1.4 Muut ansiotulot... 6 2. Ennakonpidätykset ansiotulosta... 7 3. Ansiotuloista tehtävät vähennykset... 7 3.1 Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut... 7 3.2 Pakolliset eläkevakuutusmaksut... 7 3.3 Muut vähennykset... 7 3.4 Muut tulonhankkimiskulut... 7 3.5 Matkakulut... 9 4. Pääomatulot... 10 4.1 ja 4.2 Vuokratulot ja vuokraustoiminnan tappiot... 10 4.3 ja 4.4 Arvopapereiden luovutusvoitot ja -tappiot (lomake 9A)... 10 4.5 ja 4.6 Muun omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot (lomake 9)... 10 4.7 Osakaslainat... 11 4.8 Pääomatuloa olevat eläkkeet ja suoritukset... 11 4.9 Muut pääomatulot... 11 5. Osinkotulot... 12 6. Ennakonpidätykset pääomatuloista ja osingoista... 13 7. Pääomatuloista tehtävät vähennykset... 13 1
7.1 Arvopapereiden ja arvo-osuuksien hoito- ja säilyttämismenot... 13 7.2 Takaisin maksettu osakaslaina... 13 7.3 Muut tulonhankkimiskulut... 13 7.4 7.7 Velkojen korot... 13 7.8 Vapaaehtoiset eläkevakuutusmaksut ja PS-sopimuksen maksut... 14 7.9 Verotusyhtymän maatalouden verovuoden tappio... 14 8. Alijäämähyvitys... 14 9. Perhe- ja huoltosuhteen muutos... 14 10. Ulkomaan tulot... 14 10.1 Ulkomaan eläketulot... 14 10.2 Muut ulkomaan ansiotulot... 14 10.3 Ulkomaan pääomatulot... 14 11. Ulkomaan tulosta maksetut ulkomaiset verot... 15 12. Verosta tehtävät vähennykset... 15 12.1 Kotitalousvähennys... 15 12.2. Opintolainavähennys... 16 12.3 Maksetut elatusavut... 16 13. Maksetut ennakkoverot ja ennakon täydennysmaksut... 16 14. Varat ja velat... 16 ERITTELYOSA... 17 VEROTUSPÄÄTÖS... 17 VEROTUSTODISTUS/TILISIIRTOLOMAKE... 17 C. ELÄINLÄÄKÄRIN YKSITYISPRAKTIIKASTA SAAMAT TULOT... 18 Sähköinen veroilmoitus... 18 Ammatinharjoittajan verotus... 18 Kirjanpito... 18 Yhdenkertaista kirjanpitoa pitävän eläinlääkärin veroilmoitus... 19 I Tuloverolaskelma... 19 Elinkeinotoiminnan tuotot... 19 Elinkeinotoiminnan kulut... 20 II Verovuoden elinkeinotoiminnan tappio... 22 III Tulojen jako yrittäjäpuolisoiden kesken... 22 IV Irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenosta tehtävät poistot... 23 V Erittelyt yksityiskäytöstä... 23 VI Lisäselvitykset ja erittelyt elinkeinotoiminnan kuluista... 24 VIII Varallisuus ja nettovarallisuus... 24 X Toimintavaraus ja XI maksetut palkat... 25 XII Käyttöomaisuusarvopapereiden ja -kiinteistöjen luovutusvoitot... 25 XIII Vaatimus pääomatulon enimmäismäärästä... 25 D. VEROVAPAAT PÄIVÄRAHAT 2013... 26 E. OIKEUSTAPAUKSIA... 27 2
ELÄINLÄÄKÄRIN VEROILMOITUS VUODELTA 2013 Tämä opas on kirjoitettu helmikuussa 2014 ennen kuin Verohallinnon ohjeet esitäytetystä veroilmoituksesta ovat ilmestyneet. Oppaassa saattaa siitä syystä olla joitain eroavuuksia lopullisen esitäytetyn veroilmoituksen ja/tai Verohallinnon täyttöoppaan kanssa, mikä pyydetään ottamaan huomioon. A. YLEISTÄ VEROILMOITUSMENETTELYSTÄ Kaikki luonnolliset henkilöt ja kotimaiset kuolinpesät saavat huhtikuussa 2014 esitäytetyn veroilmoituksen. Esitäytetylle veroilmoitukselle on merkitty sivullisilta, esimerkiksi työnantajalta ja Kansaneläkelaitokselta, saadut sekä muut Verohallinnolla olevat tiedot. Verovelvollisen on tarkistettava esitäytetyt tiedot, korjattava mahdolliset virheet ja lisättävä puuttuvat tiedot. Esitäytetty veroilmoitus palautetaan vain, jos siihen on korjattavaa tai lisättävää. Viimeinen palautuspäivä on joko 7.5. tai 15.5.2014 sen mukaan, miten esitäytetyn veroilmoituksen etusivulle on merkitty. Elinkeinonharjoittajan veroilmoitus Elinkeinonharjoittajille on lähetetty elinkeinotoiminnan veroilmoitus (lomake 5) helmikuun 2014 aikana. Elinkeinotoiminnan veroilmoitus on aina annettava. Esitäytetty veroilmoitus lähetetään elinkeinonharjoittajille maaliskuun alussa tai huhtikuussa riippuen palautuspäivästä. Useimmilla elinkeinonharjoittajilla veroilmoituksen palautuspäivä on 2.4.2014. Elinkeinonharjoittajat antavat kaikki veroilmoituslomakkeensa eli esitäytetyn veroilmoituksen (palautetaan vain, jos tietoihin on korjattavaa tai lisättävää) sekä elinkeinotoiminnan veroilmoituksen mahdollisine liitelomakkeineen yhtä aikaa joko 2.4., 7.5. tai 15.5.2014 sen mukaisesti kuin esitäytetylle veroilmoitukselle on merkitty. Jos et ole saanut esitäytettyä veroilmoitustasi huhtikuun loppuun mennessä, ota yhteyttä verotoimistoon. Elinkeinonharjoittajan puoliso antaa veroilmoituksensa samaan aikaan, kuin elinkeinonharjoittaja. Esitäytetyn veroilmoituksen palauttamisaikaa voidaan yksittäistapauksessa pidentää, jos sitä koskeva perusteltu pyyntö tehdään Verohallinnolle ennen edellä mainittujen määräaikojen päättymistä. Ilmoita verkossa Verohallinto suosittelee sähköistä ilmoittamista Esitäytetyn veroilmoituksen tietoja voit täydentää tai korjata Veroilmoitus verkossa -palvelussa. Palveluun kirjaudutaan henkilökohtaisilla verkkopankkitunnuksilla osoitteessa www.vero.fi/veroilmoitus. Myös liikkeen- ja ammatinharjoittajat voivat nyt täydentää ja korjata esitäytettyä veroilmoitusta Veroilmoitus verkossa palvelussa. Katso tästä mahdollisuudesta tarkemmin Verohallinnon täyttöoppaasta. Jos ilmoitat tiedot verkossa, älä palauta paperista veroilmoitusta liitelomakkeineen. KUITTIEN JA TOSITTEIDEN SÄILYTTÄMINEN Palautettavaan veroilmoitukseen ei liitetä kuitteja tai tositteita, vaan Verohallinto pyytää niitä tarvittaessa. Verovelvollisen tulee säilyttää kuitit ja tositteet kuusi vuotta verovuoden päättymisestä. Verovuoden 2013 kuitit on siis säilytettävä vuoden 2019 loppuun saakka. Esitäytetyn veroilmoituksen tietojen tarkistamiseksi tulee säilyttää kaikki verotukseen liittyvät tositteet, muun muassa 3
palkkatositteet. Esitäytetyn veroilmoituksen tarkistamisen jälkeen tulee säilyttää ne tositteet, joiden perusteella esitäytettyyn veroilmoitukseen on tehty muutoksia tai lisäyksiä. Näitä ovat esimerkiksi kuitit tulonhankkimiskuluista. Niistä tiedoista, jotka ovat oikein jo esitäytetyllä veroilmoituksella, ei välttämättä tarvitse säilyttää kuitteja. Huom! Kotitalousvähennystä sekä luovutusvoittoja ja -tappioita koskevat kuitit ja tositteet on kuitenkin aina säilytettävä. Tietoja ja tositteita voi Verohallinnon antamien ohjeiden mukaan säilyttää sähköisessä muodossa, kunhan ne ovat tarvittaessa paperille tulostettavissa. Teknisistä syistä Verohallinnolla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta ottaa näitä tietoja vastaan sähköisessä muodossa. Verovelvollisen tulee pyydettäessä toimittaa ne verotoimistoon paperilla. JÄÄNNÖSVEROJEN JA VERONPALAUTUSTEN KORKO Verovuodelta 2013 maksettaviin jäännösveroihin ja veronpalautuksiin liittyy korko. Veronpalautuksille maksetaan korkoa 0,5 prosenttia 1.2.2014 alkaen palautuskuukautta edeltävän kuukauden loppuun (marraskuun 2014 loppu). Jäännösveroille peritään korkoa myös 0,5 prosenttia, jos jäännösveron määrä ylittää noin 4 874 euroa. Siltä osin kuin jäännösvero ylittää 10 000 euroa, jäännösveron korko on kuitenkin 2,5 prosenttia. Jäännösveron korkoa lasketaan 1.2.2014 alkaen jäännösveron 1. erän eräpäivään saakka (1.12.2014). Palautukselle saatu korko on verovapaata tuloa ja vastaavasti jäännösverolle maksettava korko on verotuksessa vähennyskelvoton. Alle 20 euron jäännösveron korkoa ei panna maksuun, koska ennen maksuunpanoa korosta vähennetään enintään 20 euroa. MUISTA ENNAKON TÄYDENNYSMAKSU! Koron välttämiseksi voi oma-aloitteisesti maksaa ennakon täydennysmaksua 30.9.2014 saakka. Tällöin ennakon täydennysmaksu otetaan huomioon verovuoden 2013 verojen suorituksena laskettaessa jäännösveron korkoa tai palautuskorkoa. Jäännösveron koron määrää voi siis pienentää maksamalla ennakon täydennysmaksua 1.2. 30.9.2014. Maksulomakkeita (VEROH 5116) on saatavana verotoimistoista tai Verohallinnon sivuilta (www.vero.fi/lomakkeet kohdasta Muut lomakkeet). Jotta jäännösveron koron olisi välttänyt kokonaan, ennakon täydennysmaksu olisi tänä vuonna tullut maksaa viimeistään 31.1.2014. Sen jälkeen ennen lokakuun alkua maksettu ennakontäydennysmaksu pienentää kuitenkin korkoseuraamusta. Jatkossa on hyvä muistaa, että verovuoden ennakon täydennysmaksu on maksettava seuraavan vuoden tammikuun loppuun mennessä, jotta välttyy jäännösveron korolta. Jos henkilö maksaa ennakon täydennysmaksua tai jäännösveroa huhtikuun ja syyskuun lopun 2014 välisenä aikana, saa hän uuden verotuspäätöksen, jossa suoritus on otettu huomioon veron ja koron määrässä. VUODEN 2013 ESITÄYTETTY VEROILMOITUS Korjattu veroilmoitus tulee palauttaa Verohallinnolle. Esitäytetyt veroilmoitukset palautetaan joko 2.4., 7.5. tai 15.5.2014 sen mukaan kuin veroilmoituslomakkeelle on merkitty. Veroilmoitusten korjaamiseen ja täydentämiseen on siis varattu aikaa noin kolmesta neljään viikkoa. Jos tämä aika ei yksittäistapauksessa ole riittävä tietojen tarkistamiseksi ja korjaamiseksi sekä tarpeellisten lisäselvitysten hankkimiseksi, Verohallinto voi verovelvollisen pyynnöstä pidentää veroilmoituksen palauttamisaikaa. Verovelvollinen voi veroilmoituksen antamisen jälkeenkin täydentää veroilmoitustaan lisäselvityksillä. Mikäli esitäytetyssä veroilmoituksessa ei ole mitään korjattavaa, sitä ei tarvitse palauttaa. Postitse saapunut veroilmoitus katsotaan oikeaan aikaan annetuksi, jos se on jätetty veroilmoituksen jättöaikana postin kuljetettavaksi. Sähköisesti annetut tiedot katsotaan oikeaan aikaan annetuksi silloin, kun ne ovat saapuneet Verohallintoon veroilmoituksen viimeisenä jättöpäivänä ennen kello 24.00 ja lähettäjä on saanut kuittauksen ilmoituksen vastaanottamisesta. Veroilmoituksen antamisaikaa voidaan siis poikkeuksellisesti esimerkiksi sairauden perusteella pidentää, mikäli pidennystä koskeva perusteltu pyyntö tehdään kirjallisena Verohallinnolle viimeistään veroilmoituksen palautuspäivänä. Jos veroilmoituksen antamisaikaa on pidennetty, tulee veroilmoitus jättää Verohallinnolle viimeistään pidennyspäätöksessä mainittuna päivänä. Jos veroilmoitusta ei ole annettu määräajassa tai se annetaan puutteellisena, seurauksena on yleensä veronkorotus. Käytännössä muutaman päivän myöhästymisestä ei vielä määrätä veronkorotusta. Veronkorotuksen suuruus riippuu 4
myöhästymisen pituudesta ja vaihtelee yleensä 50 eurosta 150 euroon. Myös perusteettomista vähennysvaatimuksista voidaan määrätä veronkorotus. VEROILMOITUS-LOMAKKEISTA Jos eläinlääkärillä on palkkatulon lisäksi ammatin harjoittamisesta saatua tuloa, tulee esitäytetyn veroilmoituksen lisäksi täyttää elinkeinotoiminnan veroilmoitus (lomake 5). Kiinteistötietojen ilmoittamista varten Verohallinto lähettää henkilötiedoillasi esitäytetyn ilmoitusosa lomakkeen (kiinteistöveroilmoitus). Lomaketta ei tarvitse palauttaa, jos kiinteistötiedoissasi ei ole tapahtunut muutoksia. Elinkeinotoiminnan käytössä olevan rakennuksen tiedot ilmoitetaan lomakkeella 3A. Useimmiten tarvitaan edellä mainittujen lomakkeiden lisäksi vielä liitelomakkeita, joita ovat muun muassa kotitalousvähennyslomake (lomake 14A tai 14B sekä tarvittaessa 14 C), laskelma luovutusvoitoista (lomake 9 tai 9A) ja selvitys vuokratuloista (lomake 7 H tai K). Veroilmoituslomakkeet ja niiden liitteet löytyvät sähköisesti Verohallinnon sivuilta www.vero.fi/lomakkeet. B. PALKANSAAJAN VEROILMOITUS (ESITÄYTETTY VEROILMOITUS) Esitäytetty veroilmoitus koostuu kolmesta osasta, jotka ovat: 1. esitäytetty veroilmoitus (ilmoitusosa) 2. erittelyosa 3. verotuspäätös (tilisiirtolomakkeet ja verotustodistus). Esitäytetyllä veroilmoituksella on verovelvollisen yksilöintitietojen lisäksi Verohallinnon saamia tietoja verovelvollisen verovuonna saamista tuloista, pidätetyistä ennakoista, tietoja verovelvollisen maksamista verovähennysten perusteena olleista menoista ja muita verotukseen vaikuttavia tietoja. Tulotietoja ovat esimerkiksi saadut palkat, eläkkeet ja osingot. Vähennystietoja taas ovat esimerkiksi tiedot maksetuista velkojen koroista ja työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksuista. Muita verotukseen vaikuttavia tietoja ovat esimerkiksi verovelvollisen kotikunta ja hänen perhesuhteensa. Korjaukset tehdään Verohallinnolle palautettavaan esitäytettyyn veroilmoitukseen, sen valkoiseen sarakkeeseen, virheellisen tiedon viereen. Virheellinen tieto viivataan yli. Selvitä lisäksi korjaamasi tieto lisätiedoissa ilmoitusosan kääntöpuolella tai vapaamuotoisella liitteellä. Jos annat veroilmoituksesi sähköisesti, korjaa vastaavasti sähköisellä veroilmoituksellasi virheellinen tai puutteellinen tieto. Verohallinnolle palautetaan vain korjattu osa veroilmoituksesta, muut osat jäävät verovelvolliselle. Jos verovelvollinen on etukäteen toimittanut Verohallinnolle tietoja, esimerkiksi liitelomakkeilla, ne eivät välttämättä näy esitäytetyssä veroilmoituksessa. Verovelvolliselle lähetetään tällöin uusi verotuspäätös, kun aikaisemmin toimitetut tiedot on käsitelty. ILMOITUSOSA Ilmoitusosaan on esitäytetty muun muassa työnantajilta, pankeilta, vakuutusyhtiöiltä ja eläkelaitoksilta saadut tiedot. Ilmoitusosan tiedot on tarkistettava omista kuiteista ja tositteista. Yksityiskohtaisemmat tiedot näet erittelyosasta. Jos kaikki tiedot ovat oikein, ilmoitusosalle ei tarvitse tehdä mitään. Ilmoitusosa palautetaan Verohallinnolle vain, jos siihen on tehty lisäyksiä tai korjauksia. Muutettuihin tietoihin liittyvät tositteet on säilytettävä, mutta niitä ei liitetä korjatun ilmoituksen mukaan. Ilmoitusosa allekirjoitetaan, mikäli siihen tehdään muutoksia. 1. ANSIOTULOT Tarkistetaan esimerkiksi joulukuun palkkakuitista, että tiedot ovat oikein. Mahdolliset sivutulot ja esimerkiksi luento- ja kirjoituspalkkiot on muistettava tarkistaa myös. Ansiotulojen ennakonpidätykset on merkitty ansiotulojen jälkeen ja pääomatulojen ennakonpidätykset pääomatulojen ja osinkotulojen jälkeen. Ennakkoverot ja ennakon täydennysmaksun näet ilmoitusosan kohdasta 13.1 ja erittelyosasta. Muista aina ilmoittaa tulot, joista olet maksanut ennakkoja tai täydennysmaksua! 5
1.1 Palkka ja luontoisedut Ansiotuloina verotetaan päätoimesta saatu rahapalkka sekä luontoisedut. Myös sivutoimesta ja tilapäisestä työstä saadut palkat ilmoitetaan tässä kohdassa. Ulkomailta saadun palkan osalta täytetään lomake 16 ja tieto siirretään kohtaan 10.2. Tavallisimpia luontoisetuja ovat työnantajan kustantama auto-, asunto- ja ravintoetu. Myös työnantajan kustantama kotipuhelin, matkapuhelin, autotalli, vapaa-ajan asunto, vene ja muut vastaavat edut tulee ilmoittaa tässä kohdassa. Etujen arvot ilmenevät työnantajalta saadusta palkkalaskelmasta. Verohallinto vahvistaa vuosittain niin sanottujen tavanomaisten luontoisetujen raha-arvot (muun muassa auto- ja asuntoetu). Esimerkiksi etu sekä työnantajan työntekijän kotiin kustantamasta kotipuhelimesta puhelinkuluineen että työntekijälle kustannetusta matkapuhelimesta puhelinkuluineen on kummastakin 20 euroa kuukaudessa. Verotettavaa etua puhelimesta ei synny silloin, kun työntekijä maksaa yksityispuhelunsa työnantajalle erillisen selvityksen perusteella tai työntekijä maksaa itse koko puhelinlaskun, mutta perii työnantajalta työpuheluiden osuuden. Jos työntekijällä on samanaikaisesti työnantajan järjestämä kotipuhelin ja matkapuhelin, syntyy kummastakin puhelimesta luontoisetu, jollei työntekijä itse maksa yksityispuheluitaan. Niiden luontoisetujen arvona, joita Verohallinto ei erikseen vahvista, pidetään niiden käypää arvoa (esimerkiksi veneetu). Ongelmana näissä tapauksissa on, miten käypä arvo määritetään. Verovapaita päivärahoja ja matkakustannusten korvauksia ei ole merkitty esitäytettyyn veroilmoitukseen eikä niitä tarvitse ilmoittaa verolomakkeella. Verovapaan kotimaan päivärahan enimmäismäärä vuonna 2013 oli 38 euroa ja osapäivärahan 17 euroa. Verovapaa kilometrikorvaus oman auton käytöstä työajoihin oli 0,45 euroa/km. (Katso ulkomaan päivärahat oppaan lopusta.). Jos kustannusten korvauksena on suoritettu verovapaita määriä enemmän, ovat korvaukset ylimenevältä osin veronalaista tuloa, joka tulee ilmoittaa kohdassa 1. Työnantajalta työmatkasta saatuun matkakustannusten korvaukseen rinnastetaan yleishyödylliseltä yhteisöltä (esim. rekisteröity yhdistys tai säätiö) saatu matkakustannusten korvaus yhteisön hyväksi sen toimeksiannosta tehdystä matkasta, vaikka verovelvollinen ei olisikaan työsuhteessa yhteisöön tai ei muuten saisi palkkaa tekemästään työstä, johon matka liittyy. Yleishyödyllinen yhteisö voi suorittaa verovapaasti päivärahoja enintään 20 päivältä ja matkustamiskustannusten korvauksia muulla kuin julkisella kulkuneuvolla tehdyistä matkoista enintään 2 000 euroon asti kalenterivuodessa sekä majoittumiskorvauksia. Veronalainen osa matkakustannusten korvauksista merkitään veroilmoitukselle. Kohdassa 1.1. ilmoitetaan esimerkiksi: työkorvaukset silloin, kun niitä ei ilmoiteta elinkeinotoiminnan veroilmoituksella 5 yleishyödyllisten yhteisöjen maksamat veronalaiset kustannusten korvaukset. 1.2 Eläkkeet Tiedot tarkistetaan. Jos ulkomaan eläkkeitä puuttuu esitäytetyistä tiedoista, ne ilmoitetaan kohdassa 10.1. 1.3 Etuudet Tässä kohdassa ilmoitetaan sairasvakuutuslain mukaiset päivä-, äitiys- tai isyysrahat, työttömyyspäivärahat, opintorahat, aikuiskoulutustuki ja muut vastaavat. 1.4 Muut ansiotulot Tässä kohdassa ilmoitetaan muun muassa: veronalaiset apurahat porotalouden ansiotulo palvelurahat, tulot yksityisopetuksesta yms. lomakkeella 15 ilmoitetut tulot taiteellisesta ja freelance-toiminnasta. Stipendit ja apurahat julkisyhteisöiltä opintoja tai tieteellistä tutkimusta varten ovat verovapaita tuloja. Samoin tieteellisen toiminnan tunnustukseksi saatu palkinto on verovapaa. Julkisyhteisöjä ovat muun muassa valtio, kunnat, kuntayhtymät, ja Suomen Akatemia. Suomalaisia yliopistoja ja korkeakouluja ei enää verotuksessa pidetä julkisyhteisöinä. Muilta kuin julkisyhteisöiltä saadut stipendit ja apurahat ovat veronalaisia siltä osin, kuin niiden määrä yhdessä julkisyhteisöiltä saatujen stipendien, apurahojen ja tunnustuspalkintojen kanssa ylittää valtion vuotuisen taiteilija-apurahan määrän. Verovapaan apurahan määrä on 19 728,90 euroa vuonna 2013. Jos apurahan tms. on myöntänyt oma työnantaja, apuraha on usein tulkittu palkaksi. Jos apuraha on kuitenkin annettu työssä tarvittavaa ammattitaitoa täydentävää opiskelua varten, se voidaan rinnastaa työnantajan järjestämään koulutukseen, jolloin se olisi verovapaata tuloa. 6
2. ENNAKONPIDÄTYKSET ANSIOTULOISTA Tarkistetaan kohdan 2.1 tiedot. Jos olet maksanut ennakkoveroa tai ennakontäydennysmaksua, ne otetaan huomioon maksetun suuruisina. Määrän oikeellisuuden voit tarkistaa kohdasta 13.1. ja erittelyosasta. 3. ANSIOTULOISTA TEHTÄVÄT VÄHENNYKSET 3.1 Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut samoin kuin työttömyyskassamaksut ovat verotuksessa vähennyskelpoisia. Vähennyksellä ei ole enimmäismäärää. Työmarkkinajärjestön jäsenmaksua ei voi vähentää eläketuloista. 3.2 Pakolliset eläkevakuutusmaksut Pakolliset ja muut lakisääteiset eläkevakuutusmaksut (esimerkiksi TyEL-maksut) ovat kokonaisuudessaan vähennyskelpoisia verotuksessa. Jos verovelvollinen on maksanut itse pakollisia eläkevakuutusmaksuja, maksutositteet tulee säilyttää kuten muutkin kuitit ja tositteet vuoden 2019 loppuun saakka. Yksityisenä ammatinharjoittajana toimiva eläinlääkäri voi vähentää pakolliset eläkevakuutusmaksut (YEL-maksut) lomakkeella 5. Lakisääteisestä työntekijän eläkevakuutusmaksusta ja työttömyysvakuutusmaksusta on merkintä palkkatositteella, jota on verrattava veroilmoituksen tietoihin. Maksut ovat vähennyskelpoisia. 3.3 Muut vähennykset Tässä kohdassa ilmoitetaan vähennys takaisin perityistä etuuksista. Tässä kohdassa voi vaatia myös veronmaksukyvyn alentumisvähennystä. 3.4 Muut tulonhankkimiskulut Tulonhankkimiskulut ovat vähennyskelpoisia siltä osin, kuin ne ylittävät tulonhankkimisvähennyksen enimmäismäärän, joka on 620 euroa (kuitenkin enintään palkkatulon määrä). Tulonhankkimiskuluista tehtävällä vähennyksellä ei ole ylärajaa. Veroilmoitukseen on liitettävä selvitys siitä, miten kulut ovat liittyneet tulonhankintaan. Muita tulonhankkimiskuluja ovat esimerkiksi ammattikirjallisuuden hankkimisesta aiheutuneet kustannukset sekä muut tarvikekustannukset ja ammattitaidon ylläpitämisestä ja kehittämisestä aiheutuneet menot, kuten erilaiset kurssimaksut. Myös opinto- tai kongressimatkoista aiheutuneet menot voivat olla joko kokonaan tai osittain vähennyskelpoisia matkan luonteesta riippuen. Opintomatkojen osalta veroilmoitukseen tulee liittää selvitys matkaohjelmasta, matkakohteesta sekä tilaisuuden järjestäjästä. Opintomatkoista aiheutuneina menoina voi vähentää matkakulut, majoituskulut, osallistumismaksut ja lisääntyneet elantokustannukset tositteiden mukaan. Lisääntyneet elantokustannukset voi vähentää tositteiden sijasta kaavamaisesti vähentämällä kyseisen maan ulkomaan päivärahaa vastaavan summan per päivä. Kotimaan matkoilta voit vaatia vähennettäväksi yli 6 tuntia kestäneeltä matkalta 12 euroa ja yli 10 tuntia kestäneeltä matkalta 24 euroa vuorokaudessa. Edellytyksenä on lisäksi, että ns. erityinen työntekemispaikka (eli paikka, jonne työmatka tehdään) on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty ja yli 5 kilometrin päässä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta (ks. tarkemmin Verohallinnon yhtenäistämisohjeet vuodelta 2013 toimitettavaa verotusta varten). Tilapäisestä työmatkasta aiheutuneet matkustamiskustannukset vähennetään toteutuneiden kulujen määräisinä. Muun selvityksen puuttuessa vähennys on omaa autoa käytettäessä 0,25 euroa/km. Verohallinto on antanut koulutusmenoista kaksi ohjetta: uuden ohjeen Työnantajan kustantaman koulutuksen verotus (20.12.2013, Diaarinumero A181/200/2013) sekä Koulutusmenot henkilöverotuksessa (10.11.2011, Diaarinumero 473/32/2011). Jos haluat tutustua ohjeisiin tarkemmin, löydät ne Verohallinnon sivuilta kohdasta Syventävät veroohjeet. Ohjeissa on käsitelty erilaisten koulutusmenojen palkanluonteisuutta sekä vähennyskelpoisuutta verotuksessa ja esitelty laajasti aiheeseen liittyvää oikeuskäytäntöä. Peruskoulutuksesta ja tutkinnon suorittamiseen tähtäävästä jatkokoulutuksesta aiheutuneita menoja on oikeuskäytännössä yleensä pidetty elantomenoina, jotka eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia. Verotuksessa vähennyskelpoisina on sitä vastoin pidetty koulutusmenoja, joita henkilöllä on ollut hänen tehtävässään tarvittavan ammattitaidon ylläpitämiseksi tai kehittämiseksi. Verohallinnon em. ohjeiden mukaan ammatillista kehittymistä edistävää ja täydentävää MBA-koulutusohjelmaa voidaan pitää sen luonteisena koulutuksena, josta aiheutuneet kustannukset ovat koulutettavan itsensä suorittamina vähennys- 7
kelpoisia eikä niistä myöskään työnantajan maksamina synny palkaksi katsottavaa tuloa. Edellytyksenä on, että koulutukseen osallistuva on työelämässä jo toimiva ja koulutuksen tarkoituksena on hänen nykyisen tehtävänsä vaatiman ammattitaidon säilyttäminen tai kehittäminen. Mikäli vaadit koulutuskuluja vähennettäväksi tulonhankkimiskuluina, laadi koulutuksen liittymisestä tulonhankkimistoimintaani huolellinen selvitys. Perustele, miksi koulutus/kurssi tms. on tarpeellinen nykyisissä työtehtävissäsi. Koulutuskulujen vähennyskelpoisuudesta voi hakea verottajalta myös ennakkoratkaisun. Erään korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun mukaan lääketieteen professori ja ylilääkäri sai vähentää tieteellisten seurojen, kuten koti- ja ulkomaisten kirurgi- ja gynekologiyhdistysten ja Lääkäriseura Duodecimin jäsenmaksut. Nämä jäsenmaksut ovat vähennyskelpoisia silloin, kun ne liittyvät kiinteästi ammatin harjoittamiseen. Palkansaajan osalta on usein hyväksytty vähennykseksi se osa jäsenmaksusta, joka on korvausta yhdistyksen ammattiasioita käsittelevästä lehdestä. Omat työvälineet ovat myös vähennyskelpoisia tulonhankkimiskustannuksia edellyttäen, ettei työnantaja ole niitä korvannut. Henkilökohtaisten tietokoneiden hankintameno voi olla myös tulonhankkimismenona vähennyskelpoinen. Tietokoneiden vähennysoikeuden määränä voidaan pitää seuraavia prosenttiosuuksia hankintamenosta: 0 % ei näyttöä laitteiden käytöstä työssä 50 % näyttöä työkäytöstä 100 % näyttö pääasiallisesta työkäytöstä (esimerkiksi huomattavat sivutulot). Hankintameno vähennetään verotuksessa 25 prosentin vuotuisin poistoin. Pienet hankintamenot ja menojäännökset voidaan kuitenkin poistaa kerralla. Alle 1 000 euron suuruiset hankintamenot ja menojäännökset voidaan poistaa kerralla. Esimerkki hankintamenon poistamisesta verotuksessa: Vuonna 2013 on hankittu tietokone hintaan 2 000 euroa, josta työkäytön osuudeksi arvioidaan 50 prosenttia. Vähennetään vuonna 2013 25 % x 1 000 euroa = 250 euroa. Jää 750 euroa, joka voidaan vähentää kokonaisuudessaan vuonna 2014. Tietoliikenneyhteyden (esim. laajakaistaliittymä) kulut oikeuttavat vähennykseen siltä osin, kuin yhteyttä on käytetty tulonhankinnassa. Tulonhankinnassa käytetyn tietoliikenneyhteyden kuluista vähennys voidaan myöntää samoja prosenttiosuuksia ja periaatteita noudattaen kuin tietokoneiden hankintamenoa vähennettäessä. Myös työhuonekulut ovat tulonhankkimismenoina vähennyskelpoisia, jos esimerkiksi kodin yhteydessä on erillinen työhuone, jota on käytetty työhön kuuluvien tehtävien tekemiseen tai sivutulojen hankintaan. Ensisijaisesti vähennys lasketaan todellisten kustannusten mukaisesti (yhtiövastike, sähkö tai muu vastaava) tai vaihtoehtoisesti kaavamaisen vähennyksen mukaisesti (ns. työhuonevähennys). Muun selvityksen puuttuessa työhuonevähennys on 390 euroa vuodessa niille, jotka käyttävät työhuonetta osapäiväisesti pääansiotulojensa tai huomattavien sivutulojensa hankkimiseksi. Jos omaa asuntoa käytetään satunnaisten sivutulojen hankkimiseksi, myönnetään kaavamaisena vähennyksenä 195 euroa. Jos molemmat puolisot käyttävät osapäivätoimisesti pääansiotulojensa tai pysyväisluontoisten sivutulojen hankkimiseen työhuonetta, vähennyksen määrä on yhteensä 585 euroa. Mikäli työnantaja ei ole järjestänyt työhuonetta tai mikäli työhuonetta käytetään pääansiotulojen hankkimiseksi (esimerkiksi freelancer-toimittaja), on vähennyksen määrä muun selvityksen puuttuessa 780 euroa. Yksityispraktiikkaa pitävä eläinlääkäri vähentää tulonhankkimiskulunsa ja työhuonevähennyksen yleensä lomakkeella 5 (ks. jäljempänä). Työasuntovähennys Työasuntovähennys myönnetään, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät: olet varsinaisen työpaikkasi sijainnin vuoksi vuokrannut käyttöösi ns. työasunnon työasunto on vuokra-asunto, työsuhdeasunto tai asumisoikeus-/osaomistusasunto (työasuntovähennykseen ei ole oikeutta, jos työasunto on omistusasunto) sinulla on työasunnon lisäksi samanaikaisesti vakituinen asunto, jossa asut puolisosi ja/tai alaikäisen lapsesi kanssa tai olet perheetön henkilö ja hankkinut työasunnon, koska sinulla on kaksi varsinaista työpaikkaa varsinainen työpaikkasi sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä vakituisesta asunnostasi työasuntosi sijaitsee yli 100 kilometrin etäisyydellä vakituisesta asunnostasi Esimerkki: Helsingissä asuvalla perheettömällä lääkärillä on virka helsinkiläisessä sairaalassa. Hän työskentelee siellä noin kolmena päivänä viikossa. Lisäksi lääkäri työskentelee säännöllisesti Tampereella olevalla lääkäriasemalla noin kahtena päivänä viikossa. Lääkäri on vuokrannut Tampereelta asunnon, jossa hän yöpyy siellä työskennellessään. Lääkärin vakituinen asunto on Helsingissä ja Tampereella oleva asunto on hä- 8
nen työasuntonsa, jonka perusteella hän voi saada työasuntovähennyksen. Työasuntovähennyksenä vähennetään työasunnosta kuukaudessa maksetun vuokran määrä, kuitenkin enintään 250 euroa kuukaudessa. Työasuntovähennys myönnetään vain täysiltä kalenterikuukausilta, joiden aikana käytössäsi on ollut kaksi asuntoa (vakituinen asunto ja työasunto). Myös työasuntovähennys vähennetään tulonhankkimiskuluna ja vain siltä osin kuin työasuntovähennyksen ja muiden tulonhankkimiskulujen yhteismäärä ylittää viran puolesta myönnettävän tulonhankkimisvähennyksen määrän (620 euroa, kuitenkin enintään palkkatulon määrä). Täytä työasuntovähennyksestä lomake 19. Lisätietoja vähennyksestä löydät Verohallinnon julkaisusta Työasuntovähennys verotuksessa. 3.5 Matkakulut Asunnon ja työpaikan väliset matkakulut ovat vähennyskelpoisia siltä osin kuin ne ylittävät 600 euroa. Vähentää voi enintään 7 000 euroa. Matkakulut asunnolta työpaikalle ja takaisin lasketaan halvimman kulkuneuvon mukaan (esim. seutulippu Pääkaupunkiseudulla 95,80 euroa/kuukaudessa). Vaikka kulkisi työmatkansa työsuhdeautolla, voi työmatkakulut vähentää halvimman kulkuneuvon mukaisesti. Vain poikkeuksellisesti työmatkakulut voidaan vähentää myös oman auton tai työsuhdeauton käytön perusteella. Oman auton tai työsuhdeauton käyttö hyväksytään, kun työhön meno tai paluu tapahtuu yöllä tai julkisia kulkuneuvoja ei ole kohtuudella käytettävissä (vähintään 3 km:n osuudella työmatkasta). Oman auton mukaan kulut voi vähentää myös silloin, kun julkiset yhteydet ovat niin huonot, että niitä joutuisi työmatkalla (meno/paluu) odottelemaan yhteensä vähintään kaksi tuntia. Mikäli omaa autoa pidetään halvimpana kulkuneuvona, tästä aiheutuneina kuluina voi vähentää Verohallinnon päätöksen mukaan 0,25 euroa/km. Työsuhdeauton ollessa halvin kulkuneuvo asunnon ja työpaikan välisiin matkoihin vähennys on 0,20 euroa/km. Moottoripyörällä vähennys on 0,17 euroa/km. Jos kulkee työmatkansa pyörällä, saa vähentää 85 euroa vuodessa. Jos eläinlääkäri on hankkinut asunnon vieraalta paikkakunnalta, missä hän työskentelee viikon arkipäivät ja perhe asuu toisella paikkakunnalla, saa hän vähentää matkakustannukset kotona käynneiltä pääsääntöisesti vain kerran viikossa halvinta kulkuneuvoa käyttäen (3.5 Matkakulut, B. Viikonloppumatkat). Jos eläinlääkäri lähtee aamulla palkkatyöhön ja jatkaa sieltä matkaansa yksityispraktiikalleen ja tulee sieltä kotiin, kodin ja työpaikan välisenä matkana pidetään matkaa aamulla palkkatyöhön ja matkaa illalla yksityisvastaanotolta kotiin. Siirtymiset vastaanotoilta toisille sen sijaan ovat niin sanottuja varsinaisia työmatkoja ja näistä aiheutuneet kulut vähennettävissä todellisten kustannusten mukaan eikä välttämättä halvimman kulkuneuvon mukaan. Myöskään 600 euron omavastuuta ei sovelleta varsinaisiin työmatkoihin. KHO:1982-B-II-547 Henkilö K oli hoitanut varsinaisen virkansa päivittäin 8.00-10.00 ja 14.00-18.00 välisinä aikoina ja lisäksi hoitanut isännöitsijän tehtäviä 10.00-14.00 välisenä aikana toisaalla samassa kaupungissa. Ehtiäkseen työkohteesta toiseen hän oli joutunut käyttämään omaa autoaan. Verotuksessa oli työmatkakustannukset vähennetty vain linja-auton kuukausilipun mukaan. KHO katsoi, että asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkat oli vähennettävä linja-auton mukaan. Eri työpaikkojen välisistä matkoista aiheutuneet kustannukset eivät olleet tulo- ja varallisuusverolain 26 :n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettuja matkakustannuksia. K:lla oli näin ollen tulo- ja varallisuusverolain 25 :n nojalla oikeus tulon hankkimisesta johtuneina menoina vähentää tulostaan oman auton käytöstä eri työpaikkojen välisiltä matkoilta aiheutuneet kulut. Työmatkakulujen osalta työnantaja voi korvata verovapaasti toissijaiseen työpaikkaan tehdystä matkasta johtuvat matkaja majoituskustannukset sellaisille työntekijöille, jotka työskentelevät säännöllisesti useammassa saman työnantajan toimipisteessä. Toissijaisena työpaikkana pidetään sellaista työnantajan tai tämän kanssa samaan intressipiiriin kuuluvan yhteisön vakituista toimipaikkaa, joka sijaitsee toisella paikkakunnalla kuin työntekijän ensisijaisena pidettävä varsinainen työpaikka. Sen sijaan mikäli työnantaja korvaa työntekijälle työntekijän kodin ja ensisijaisen työpaikan väliset matkakustannukset tai osan niistä, korvaus on työntekijän veronalaista palkkatuloa. Mikäli työnantaja ei ole korvannut toissijaiselle työpaikalle tehdyistä matkoista aiheutuneita matkustamiskustannuksia ja kohtuullisia majoittumiskustannuksia, verovelvollinen saa vähentää kustannukset omassa verotuksessaan (kohta 3.5 Matkakulut, D Toissijaisen työpaikan matkat). Esimerkki: Eläinlääkäri työskentelee kuntayhtymän palveluksessa. Vakituinen koti hänellä on Joensuussa. Hän työskentelee joka viikko kolme päivää viikossa Joensuussa ja yhden päivän Liperissä sekä yhden päivän Rääkkylässä kyseisen kuntayhtymän lukuun. Joensuuta voidaan pitää hänen vakituisena työpaikkanaan ja Liperiä sekä Rääkkylää toissijaisena työpaikkana. Työnantaja voi korvata matka- sekä majoittumiskustannukset Liperissä ja Rääkkylässä käynneiltä verovapaasti. Verovapaata päivärahaa ei näiltä matkoilta voida 9
maksaa. KHO 2013:137 Silmälääkäri A oli tehnyt omistamansa B Oy:n palveluksessa asuinpaikkakunnaltaan kuudessa muussa kunnassa sijaitseviin C Oy:n optikkoliikeketjun liikkeisiin matkoja yhteensä 138 työpäivänä. B Oy:llä oli yhteistyösopimus optikkoliikeketjun kanssa siitä, että silmälääkäri tuotti lääkäripalvelut potilaille, päätti itsenäisesti palkkioista ja toimitutti laskutuksen optikkoliikkeiden kautta. Optikkoliikeketju antoi B Oy:n silmälääkärin käyttöön vastaanottotilat tarvittavine laitteineen ja avustavine henkilökuntineen, huolehti potilasasiakirjoista sekä maksun perinnästä ja tilityksestä B Oy:lle. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että optikkoliikeketjun eri paikkakunnilla olevia liiketiloja oli pidettävä B Oy:n vakituisina toimipaikkoina. A:n asuinpaikkakunnalla sijaitsevia vastaanottotiloja oli pidettävä A:n ensisijaisina varsinaisina työpaikkoina ja muita mainittuja vastaanottotiloja A:n toissijaisina työpaikkoina. Kun näihin toissijaisiin työpaikkoihin tehdyistä matkoista A:lle maksettavat matkustamiskustannusten korvaukset olivat näin ollen A:n verovapaata tuloa, B Oy:n ei ollut toimitettava ennakonpidätystä maksamistaan korvauksista. 4. PÄÄOMATULOT Tässä kohdassa ilmoitettavia pääomatuloja ovat korkotulot, vuokratulot, myyntivoitot, puun myyntitulot (uusi metsäverojärjestelmä) sekä muu sellainen tulo, jota varallisuuden voidaan katsoa kerryttäneen. Pääomatulojen tuloveroprosentti on 30 vuonna 2013. Jos pääomatulojen yhteismäärä ylittää 50 000 euroa kalenterivuoden aikana, ylimenevästä määrästä on maksettava 32 prosentin suuruinen vero. 4.1 ja 4.2 Vuokratulot ja vuokraustoiminnan tappiot Vuokratulot osakehuoneistosta ja kiinteistöstä sekä alivuokralaistulot selvitetään liitelomakkeella 7 (H tai K) ja ilmoitetaan lomakkeen kohdassa 4.1. Verottaja tutkii muun muassa vuokratulosta vähennettyjen kulujen oikeellisuutta. Pidä saatavilla vuokraukseen liittyvät muistiinpanot ja tositteet, koska ne voidaan pyytää nähtäväksi. Verotuksessa tutkitaan myös sellaisten huoneistojen ja rakennusten käyttöä, joiden käyttötarkoitus ei ole Verohallinnon tiedossa. Jos palautat veroilmoituksen, voit samalla jo esittää selvityksen esimerkiksi tyhjinä pitämistäsi tai sukulaiselle yhtiövastiketta vastaan vuokraamastasi huoneistoista. Voit selvittää asian Lisätietoja-kohdassa. Vuokratulot tulostetaan viran puolesta lomakkeelle, jos tiedot ovat Verohallinnon tiedossa. Vuokratuloista vähennetään lomakkeella 7 (H tai K) vuokratulon hankkimiseen liittyvät kustannukset, kuten yhtiövastikkeet (hoitovastike) ja huoneiston kunnossapitokulut. Rahoitusvastikkeen vähennyskelpoisuus tulee aina selvittää veroilmoituksella erikseen. Rahoitusvastike on vähennyskelpoinen, jos se on luettu asunto-osakeyhtiön tuloksi (tuloutettu). Tämän tiedon voit tarkistaa asunto-osakeyhtiön isännöitsijältä. Kiinteistöstä saadusta vuokratulosta voidaan vähentää vuokrattuun osaan kohdistuva kiinteistövero. 4.3 ja 4.4 Arvopapereiden luovutusvoitot ja -tappiot (lomake 9A) 4.5. ja 4.6 Muun omaisuuden luovutusvoitot ja -tappiot (lomake 9) Luovutusvoitot ja -tappiot on merkitty lomakkeelle valmiiksi, mikäli voiton tai tappion määrä on Verohallinnon tiedossa. Tarkista aina esitäytetyt tiedot! Omaisuuden hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärän sijasta luovutusvoitto voidaan laskea vähentämällä luovutushinnasta ns. hankintameno-olettama. Hankintameno-olettamaa käytetään vain luonnollisen henkilön tai kuolinpesän verotuksessa ja vain silloin, kun luovutusvoitto verotetaan tuloverolain mukaan. Hankintamenoolettamaa voidaan käyttää myös silloin, kun luovutetaan perintönä, lahjana tai osituksessa saatua omaisuutta. Hankintameno-olettama tarkoittaa sitä, että luovutusvoittoa laskettaessa luovutushinnasta vähennetään aina vähintään 20 prosenttia luovutushinnasta, jos olet omistanut omaisuuden luovutushetkellä alle 10 vuoden ajan. Hankintamenoolettama on 40 prosenttia luovutushinnasta, jos olet omistanut omaisuuden luovutushetkellä vähintään 10 vuoden ajan. Hankintameno-olettama vähennetään hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärän sijasta, jos hankintameno-olettaman mukaan laskettu vähennys on suurempi. Voitto lasketaan verovelvolliselle edullisemmalla tavalla. Voittoa laskettaessa vähennetään joko hankintamenon ja voiton hankkimisesta olleiden menojen yhteismäärä tai hankintameno-olettaman mukaan laskettu vähennys, mutta ei molempia. Hankintameno-olettaman lisäksi ei siis saa vähentää (todellista) hankintamenoa tai voiton hankkimisesta olleita menoja (myyntikuluja). Vähennyskelpoinen luovutustappio vähennetään omaisuuden luovutuksista syntyneistä veronalaisista voitoista luovutustappion syntymisvuonna ja viitenä seuraavana verovuonna. 10
Jos esitäytetyt tiedot ovat virheellisiä, korjaa tiedot. Omaisuuden myynnistä tai vaihtamisesta saadut luovutusvoitot ja - tappiot selvitetään lomakkeella 9 tai 9A. Lomakkeiden mukaisesti lasketut luovutusvoitot ja -tappiot siirretään lomakkeelle kohtiin 4.3 ja 4.4. tai 4.5 ja 4.6. Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän saama omaisuuden luovutusvoitto ei ole veronalaista tuloa, jos verovuonna luovutetun muun omaisuuden kuin tavanomaisen koti-irtaimiston yhteenlasketut luovutushinnat ovat enintään 1 000 euroa. Sellaisen omaisuuden luovutusta, josta saatu voitto on sitä koskevien erityisten säännösten mukaan verovapaa, ei oteta huomioon 1 000 euron rajaa laskettaessa. Näin ollen esimerkiksi oman asunnon verovapaa luovutusvoitto ei vaikuta vapaaosaan. Ilmoita myös verovapaat luovutusvoitot ja vähennyskelvottomat luovutustappiot. Huomattava on, että myös perintönä saadun omaisuuden (esimerkiksi asunto-osake) myynnistä syntyvästä myyntivoitosta joudutaan maksamaan myyntivoittoveroa. Myyntivoitto on näissä tapauksissa myyntihinnan ja perintöverotuksessa käytetyn verotusarvon välinen erotus ja vero tästä siis 30/32 prosenttia. Jos aikoo myydä perintönä saadun omaisuuden välittömästi perinnön saatuaan, kannattaa miettiä, kummasta verosta muodostuu suurempi rasitus, perintöverosta vai myyntivoittoverosta. Jos laskee perintöveron muodostuvan edullisemmaksi, on kannattavaa ilmoittaa perintöverotusarvo mahdollisimman korkeaksi, jolloin myyntivoittoa syntyy vähemmän. 4.7 Osakaslainat Kohdassa 4.7 ilmoitetaan osakaslaina eli osakeyhtiöstä vuonna 2013 otettu laina ja verovuoden päättyessä eli 31.12.2013 takaisin maksamatta oleva rahalaina. Edellytyksenä on, että lainansaaja, hänen perheenjäsenensä tai he yhdessä omistavat vähintään 10 prosenttia lainan myöntäneen yhtiön osakkeista tai äänimäärästä. Suoraan omistukseen rinnastetaan välillinen omistus eli omistus toisen yhtiön kautta. Osakaslaina luetaan lainan saajan pääomatuloksi, vaikka hän ei itse omistaisi lainkaan yhtiön osakkeita. Lainansaajalla on oikeus vähentää tulonhankkimismenona pääomatuloistaan tuloksi luetusta osakaslainasta takaisin maksamansa määrä, jos maksu on suoritettu vähintään viidentenä verovuonna lainan nostamisvuoden jälkeen. Mikäli aikaisempina vuosina tuloksi luetusta osakaslainasta on osa maksettu takaisin vuonna 2013, takaisin maksettu erä ilmoitetaan kohdassa 7.2. 4.8 Pääomatuloa olevat eläkkeet ja suoritukset Ilmoita tässä kohdassa pääomatulona verotettavat vapaaehtoisen eläkevakuutuksen tai pitkäaikaissäästämissopimuksen (PS-sopimuksen) suoritukset. 4.9 Muut pääomatulot Tässä kohdassa ilmoitettavia tuloja ovat muun muassa seuraavat: Korkotulot Lähdeverotettuja (pankki perinyt 30 prosentin lähdeveron) tai verovapaita korkotuloja ei ilmoiteta veroilmoituksessa. Muut korkotulot tulee sen sijaan ilmoittaa kohdassa 4.9. Myös viimeksi mainittuihin liittyvä pääoma tulee ilmoittaa varallisuutena. Kurssivoitto Luonnollisen henkilön saama muuhun kuin tulonhankkimistoimintaan liittyvien kurssivoittojen yhteismäärä 500 euroon asti vuodessa on verovapaata tuloa. Mainitun määrän ylittävät kurssivoitot ovat veronalaista tuloa. Sijoitusrahaston tuotto Kotimaisen sijoitusrahaston tuotto-osuuksille maksettu vuotuinen tuotto on veronalaista pääomatuloa. Tuottoa ei kuitenkaan ilmoiteta veroilmoituksella, koska Verohallinto saa tiedot suoraan sijoitusrahastosta. Ulkomaisen sijoitusrahaston tuotto-osuus ja rahasto-osuuden pääoma on sen sijaan ilmoitettava veroilmoituksella. Sijoitusrahaston rahasto-osuuksien lunastuksista tai luovutuksista saadut voitot, jotka ovat veronalaista pääomatuloa, on ilmoitettava lomakkeella 9A. 11
5. OSINKOTULOT Vuonna 2013 saadut ja nostettavissa olleet osingot ilmoitetaan kohdissa 5.1 5.2. Osinkotulot erotellaan sen mukaan, ovatko ne saatu pörssinoteeratusta (julkisesti noteeratusta eli listatusta) yhtiöstä vai ei. Osinkotulot on merkitty ilmoitusosalle ja verovelvollinen korjaa niitä bruttomääräisenä. Verotuspäätöksessä näytetään verovapaa ja veronalainen osinko. Osinko voi olla kokonaan verovapaata, osittain verovapaata tai kokonaan veronalaista pääoma- tai ansiotuloa. Listatun yhtiön maksama osinko on luonnolliselle henkilölle ja kuolinpesälle kokonaisuudessaan pääomatulo-osinkoa verovuonna 2013 siten, että 70 prosenttia osingosta on veronalaista pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Esimerkki: Anna saa vuonna 2013 pörssiyhtiöstä osinkoa 10 000 euroa. Annan veronalainen osinkotulo (70 % x 10 000 e) = 7 000 euroa Vero pääomatulosta (30 % x 7 000 euroa) = 2 100 euroa Ei-listaamattoman yhtiön jakama osinko luonnolliselle henkilölle tai kuolinpesälle jaetaan pääomatulo-osinkoon ja ansiotulo-osinkoon. Pääomatulo-osinkoa on yhdeksän prosentin vuotuinen tuotto osingonsaajan omistamien osakkeiden matemaattiselle arvolle. Osakkeen matemaattinen arvo lasketaan yhtiön verovuotta edeltävän vuoden nettovarallisuuden perusteella siten, että yhtiön tilinpäätöshetken nettovarallisuus (varat velat) jaetaan yhtiön ulkona olevien osakkeiden lukumäärällä. Yhtiön lunastamia ja muutoin hankkimia omia osakkeita ei oteta laskelmassa huomioon. Osingonsaajan verovuonna listaamattomista yhtiöistä saatujen pääomatulo-osinkojen yhteismäärästä 60 000 euroa on verovapaata tuloa. Raja on verovelvolliskohtainen, ei yhtiökohtainen. Ylimenevästä osasta 70 prosenttia on vuonna 2013 veronalaista pääomatuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Esimerkki: Antti omistaa kaikki Yhtiö Oy:n osakkeet, joiden yhteinen matemaattinen arvo on 1 500 000 euroa. Hän saa yhtiöstä vuonna 2013 osinkoa 55 000 euroa. Osinko on alle 9 prosenttia matemaattisesta arvosta (9 % x 1 500 000 e = 135 000 e) ja samalla alle 60 000 euroa, joten se on kokonaan verovapaata tuloa. Esimerkki: Edellisen esimerkin Antti saakin osinkoa Yhtiö Oy:stä 120 000 euroa. Osinko on alle 9 prosenttia osakkeiden matemaattisesta arvosta, joten se on 60 000 euroon asti kokonaan verovapaata tuloa. Ylimenevästä osasta (60 000 eurosta) on veronalaista pääomatuloa 42 000 euroa (70 % x 60 000 e) ja verovapaata tuloa on 18 000 euroa (30 % x 60 000 e). Pääomatulona verotettavasta osingosta menee veroa 30 % x 42 000 euroa eli 12 600 euroa. Jos osinko ylittää osakkeen matemaattiselle arvolle lasketun yhdeksän prosentin tuoton, yhdeksän prosentin tuoton ylimenevästä osasta 70 prosenttia on vuonna 2013 osingonsaajalle ansiotuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Esimerkki: Felix saa osinkoa Osake Oy:ltä 20 000 euroa. Hänen omistamiensa osakkeiden matemaattinen arvo on 50 000 euroa. Felixillä on myös palkkatuloja. 9 prosentin tuotto laskettuna 50 000 euron matemaattiselle arvolle on 4 500 euroa. Tämä määrä on kokonaan verovapaata tuloa, sillä se on alle 60 000 euroa. Verovapaan osuuden (4 500 euroa) ylittävästä osingosta (15 500 eurosta) on veronalaista ansiotuloa 70 % x 15 500 e = 10 850 euroa. Loput 4 650 euroa (30 % x 15 500 e) on verovapaata tuloa. Vero ansiotulosta (Felixin oman veroprosentin mukainen vero), esim. 37 % x 10 850 e = 4 014,50 euroa. Luonnollisen henkilön tai kuolinpesän elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvista osakkeista saaduista osingoista on 70 prosenttia veronalaista yritystoiminnan tuloa verovuonna 2013. Merkitystä ei ole sillä, onko osinko saatu listatusta vai listaamattomasta yhtiöstä. Elinkeinotoiminnan tuloon sisältyvän osingon verovapaa osa, 30 prosenttia, vähennetään ennen yritystulon jakamista ansiotulo- ja pääomatulo-osuuksiin. Jos osakkeet kuuluvat elinkeinotoiminnan varallisuuteen, saadut osingot selvitetään lomakkeella 5. Ulkomaiselta yhtiöltä saadun osingon veronalaisuus määräytyy samalla tavalla kuin suomalaisesta yhtiöstä saadun osingon veronalaisuus, kun ulkomaisen yhtiön verotuksellinen kotipaikka on toisessa EU-valtiossa tai sellaisessa valtiossa, jonka kanssa Suomella on osinkoihin sovellettava verosopimus. Muusta kuin EU-valtiosta tai verosopimusvaltiosta saatu osinko on kokonaan veronalaista ansiotuloa. Ulkomaisista yhtiöistä saadut osinkotulot ilmoitetaan kohdassa 10.3. 12
6. ENNAKONPIDÄTYKSET PÄÄOMATULOISTA JA OSINGOISTA Tarkistetaan tiedot. Jos olet maksanut ennakkoveroa tai ennakontäydennysmaksua, ne otetaan huomioon maksetun suuruisina. Määrän oikeellisuuden voi tarkistaa kohdasta 13.1. 7. PÄÄOMATULOISTA TEHTÄVÄT VÄHENNYKSET 7.1 Arvopapereiden ja arvo-osuuksien hoito- ja säilyttämismenot Kyseisiä menoja koskee 50 euron omavastuuosuus, jonka Verohallinto vähentää viran puolesta. 7.2 Takaisin maksettu osakaslaina Mikäli aikaisempina vuosina tuloksi luetusta osakaslainasta on osa maksettu takaisin vuonna 2013, takaisin maksettu erä ilmoitetaan kohdassa 7.2. 7.3. Muut tulonhankkimiskulut Jos pääomatulojen hankintaan liittyy muita tulonhankkimiskuluja, vähennetään ne tässä kohdassa. Tässä kohdassa ilmoitetaan esimerkiksi jälkimarkkinahyvitys. Tässä kohdassa ilmoitetaan myös takausvelan korot. Milloin takaaja tai muun vakuuden asettaja sitoumuksensa perusteella on maksanut takausvelan korkoja, ovat nämä vähennyskelpoisia vain, jos alkuperäisellä velallisella olisi ollut oikeus niiden vähentämiseen elinkeinotoimintaan tai maatalouteen kohdistuvina korkoina. Vähennyskelpoisia ovat ne korot, jotka ovat kertyneet sinä aikana, kun velallinen on esimerkiksi ulosotossa todettu maksukyvyttömäksi. Alkuperäinen velallinen saa vähentää takaajalle tai muulle vakuuden asettajalle maksamansa hyvitykseen sisältyvän velan korkoa vastaavan osuuden korkoa koskevia säännösten mukaan eli jos alkuperäinen velka on asunto-, opinto- tai tulonhankkimisvelka. 7.4 7.7 Velkojen korot Korkokulut vähennetään ensisijaisesti pääomatuloista. Jos korkoja on enemmän kuin pääomatuloja, voi pääomatuloista vähentämättä jääneet korot vähentää ansiotuloista määrättävästä verosta niin kutsuttuna alijäämähyvityksenä. Alijäämähyvitys, joka vähennetään ansiotulojen veroista, on 30 prosenttia siitä määrästä, jolla korkomenot ylittävät pääomatulot. Alijäämähyvityksen enimmäismäärää on rajoitettu. Korkoina voi vähentää asuntovelan, opintovelan ja tulonhankkimisvelan korkoja. Muiden velkojen korkoja ei voida vähentää. Vuonna 2013 vähennyskelpoista on enintään 80 prosenttia asuntolainan koroista. Vuodesta 2014 alkaen vähennyskelpoista on enintään 75 prosenttia koroista. Muilta osin korkojen vähentämistä koskevat säännökset ovat ennallaan. Asuntolainan korkojen vähennyskelpoisuuden rajoittaminen koskee sekä pääomatulosta vähennettäviä että ansiotulon verosta alijäämähyvityksen kautta vähennettäviä korkoja. Alijäämähyvityksen määrä on siten vuodesta 2013 alkaen 30 prosenttia vähennyskelpoisen koron määrästä. Enimmäismäärää korotetaan 2 prosenttiyksiköllä siltä osin kuin kyseessä on ensiasunnon hankintaan otetun asuntovelan korko. Esimerkiksi vuonna 2013 maksetun, 1 000 euron suuruisen asuntovelan koron perusteella vähennettävän alijäämähyvityksen määrä on (80 % x 1 000 x 30 %) 240 euroa. Ensiasunnon korkoihin liittyy siis suurempi alijäämähyvitys kuin muihin korkoihin (32 %). Ensiasuntona pidetään vakituista asuntoa, josta verovelvollinen omistaa vähintään puolet. Ensiasunnon korot vähennetään kohdassa 7.6. Alijäämähyvityksen korotuksen saa verotuksessa enintään ensiasunnon käyttöönottovuodelta ja yhdeksältä seuraavalta vuodelta. Tulonhankkimisvelan korot ilmoitetaan kohdassa 7.7. Tulonhankkimisvelasta on kyse silloin, kun velka on otettu sellaista toimintaa varten, jolla on tarkoitus hankkia veronalaisia tuloja. Tulonhankkimisvelkaa on esimerkiksi velka, joka on otettu vuokralle annettavan asunnon hankkimista varten. Yhdenkin asunnon vuokraukseen liittyvä velka on vähennyskelpoinen tulonhankkimisvelkana. Tulonhankkimisveloista on kyse myös esimerkiksi osakesäästämiseen liittyvissä veloissa. Yritystoiminnan hankkimiseen otettujen velkojen korot vähennetään ensisijaisesti yhtiöstä saadusta tulo-osuudesta tai osingosta ennen tulo-osuuden tai osingon jakoa ansio- ja pääomatuloihin. Näin korkovähennyksestä saadaan suurempi hyöty, kun korkoja voidaan vähentää osittain myös ansiotuloista, joihin kohdistuu yleensä pääomatulojen 30/32 prosentin verokantaa ankarampi progressiivinen verotus. Yritystoiminnan hankkimisveloilla (tulonhankkimisvelkoja) tarkoitetaan avoimen tai kommandiittiyhtiön vastuunalaisen yhtiömiehen osuuden hankintaan otettuja velkoja. Yritystoiminnan hankkimisvelasta on kyse myös silloin, kun hankitaan yksin tai perheen kanssa yli 50 prosenttia osakeyhtiön osakkeista, jossa 13
itse toimitaan johtavassa asemassa. Jos edellä mainitut korot ylittävät osingon määrän, vähennetään ylimenevä osa koroista kohdassa 7.7 tulonhankkimisvelan korkona. 7.8 Vapaaehtoiset eläkevakuutusmaksut ja PS-sopimuksen maksut Tähän kohtaan on merkitty vapaaehtoiset eläkevakuutusmaksut. Tiedot vakuutuksittain ilmenevät erittelyosasta. Vapaaehtoisista eläkevakuutuksista on esitäytetylle veroilmoituslomakkeelle ilmoitusosaan tulostettu verovelvollisen maksama määrä (brutto). Verotuspäätökselle sen sijaan tulostetaan verotuksessa vähennetty määrä. Jos tätä kohtaa korjataan, selvitys tulee antaa Lisätietoja-kohdassa. Myös pitkäaikaissopimuksen (PS-sopimukset) perusteella maksetut maksut on merkitty tähän kohtaan. 7.9 Verotusyhtymän maatalouden verovuoden tappio Maatalousyhtymälle verovuonna 2013 syntynyttä tappiota voidaan vähentää pääomatuloista tässä kohdassa. Tappion määrä merkitään joko prosentteina tai euroina. 8. ALIJÄÄMÄHYVITYS Jos pääomatuloista tehtävät vähennykset ovat suuremmat kuin pääomatulojen yhteismäärä tai pääomatuloja ei ole lainkaan, syntyy pääomatulojen alijäämää (negatiivinen erotus). Esimerkki: Vuokratulot Korkokulut (oma ja vuokra-asunto) Alijäämä 3 500 euroa 6 000 euroa 2 500 euroa Alijäämästä 2 500 euroa voidaan 30 prosenttia vähentää ansiotuloista määrättävästä verosta. Tässä tapauksessa verosta vähennettäisiin alijäämähyvityksenä 750 euroa. Alijäämähyvitys ei voi olla rajoittamattoman suuri ja niinpä siihen liittyykin 1 400 euron yläraja verovelvollista kohti. Ylärajaa korotetaan 400 eurolla yhdestä ja 800 eurolla kahdesta tai useammasta lapsesta (lapsien määrä ilmoitetaan kohdassa 8.1). Puolisot voivat esittää vaatimuksen lapsikorotuksen huomioimisesta jommallakummalla puolisoista. Lapsikorotus voidaan myös jakaa puolisoiden kesken. Puolisot voivat siirtää alijäämähyvityksen vähennettäväksi toisen puolison veroista, mikäli puolisolla itsellään ei ole ansiotuloista määrättäviä veroja tai ne eivät riitä koko alijäämähyvityksen vähentämiseen. Vaatimus siirrosta tehdään kohdassa 8.2. Jos verovelvollisen omat tai puolison verot eivät riitä alijäämähyvityksen vähentämiseen, taikka vähennykset ylittävät alijäämähyvityksen enimmäismäärän, vahvistetaan tältä osin pääomatulolajin tappio. Tappio on vähennettävissä pääomatuloista seuraavan 10 vuoden kuluessa. 9. PERHE- JA HUOLTOSUHTEEN MUUTOS Kohdassa 9.1. ilmoitetaan pysyvä puolisosta erilleenmuuttopäivä sekä kohdassa 9.2. merkitään rasti ruutuun, jos yhteishuollossa olevat lapset ovat suurimman osan verovuodesta asuneet luonasi. 10. ULKOMAAN TULOT 10.1 Ulkomaan eläketulot Tässä kohdassa ilmoitetaan ulkomailta saadut eläkkeet ja kohdassa 11. niistä ulkomaille maksettu vero. 10.2 Muut ulkomaan ansiotulot Puutteet tai virheelliset tiedot korjataan ja ilmoitetaan lomakkeella 16. Ulkomaille maksetuista veroista olevat selvitykset on säilytettävä kuten muut kuitit ja tositteet. 10.3 Ulkomaan pääomatulot Kohtaan on tulostettu ulkomailta saadut osingot (esimerkiksi Nordea), jotka ovat Verohallinnon tiedossa. Puuttuvat tiedot lisätään veroilmoituslomakkeelle. 14
11. ULKOMAAN TULOSTA MAKSETUT ULKOMAISET VEROT Ilmoita tässä kohdassa ulkomaan tulosta maksamasi ulkomaiset verot. Ulkomaille maksetuista veroista olevat selvitykset on säilytettävä kuten muut kuitit ja tositteet. 12. VEROSTA TEHTÄVÄT VÄHENNYKSET 12.1 Kotitalousvähennys Kotitalousvähennys merkitään ilmoituksen kohtaan 12.1. Kotitalousvähennystä vaadittaessa on täytettävä lomake 14A tai 14B, jotka löytyvät Verohallinnon sivuilta kohdasta www.vero.fi. Jos työ on tehty muussa ETA-valtiossa kuin Suomessa, anna lisäksi selvitys ulkomaisen yrityksen verovelvoitteiden hoitamisesta lomakkeella 14C. Säilytä kuitit ja tositteet itselläsi. Verotoimisto pyytää niitä tarvittaessa. Vuonna 2013 kotitalousvähennyksen enimmäismäärä on 2 000 euroa, joka koskee kaikkea vähennykseen oikeuttavaa työtä. Kotitalousvähennys myönnetään vain siltä osin kuin vähennettävä osuus kustannuksista ylittää 100 euroa. Koska vähennys tehdään verosta, suora hyöty vähennyksestä on rahallisesti enimmillään kyseinen 2 000 euroa. Vähennys tehdään ensisijaisesti valtion tuloverosta ja valtion tuloveron ylittävältä osin kunnallisverosta, vakuutetun sairasvakuutusmaksusta ja kirkollisverosta. Vähennys on henkilökohtainen, joten aviopuolisot voivat vähentää yhteensä enimmillään 4 000 euroa (2 000 euroa molemmat). Molempia puolisoita koskee kuitenkin vähennyksen 100 euron omavastuuosuus. Puolisoille vähennys tehdään siten kuin he ovat sitä ennen verotuksen päättymistä vaatineet. Siltä osin kuin vähennystä tai osaa siitä ei voida tehdä vähennystä vaatineella puolisolla, vähentämättä jäänyt määrä vähennetään hänen puolisonsa veroista. Kotitalousvähennykseen oikeuttaa yksityisen palveluntuottajan (ei esimerkiksi kunnan tuottama) tavanomainen kotitalous-, hoiva- tai hoitotyö sekä asunnon kunnossapito- tai perusparannustyö. Esimerkkeinä vähennykseen oikeuttavista töistä voidaan mainita lasten tai vanhusten hoito, siivous, ruoanlaitto sekä kodissa tai vapaa-ajan asunnossa tehty remontti. Kodinkoneiden huolto ei ole asunnon remontointia eikä talon rakentaminen vähennyksen oikeuttavaa kunnossapito- tai perusparannustyötä. Myöskään sijoitusasunnossa tehty korjaus- tai perusparannustyö ei ole vähennykseen oikeuttavaa työtä. Vuodesta 2009 vähennykseen on oikeuttanut myös tieto- ja viestintätekniikan laitteiden, ohjelmistojen, tietoturvan ja tietoliikenneyhteyksien asennus-, kunnossapito- ja opastustyön kustannukset. Verovelvollisen itsensä tai hänen kanssa samassa taloudessa asuvan tekemästä työstä ei saa kotitalousvähennystä. Kotitalousvähennystä ei myönnetä myöskään, jos henkilö on saanut välittömästi samaan työsuoritukseen omaishoidon tukea, lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tukea tai työnantajana toimivalle kotitaloudelle maksettavaa palkkatukea. Vähennyksen estää myös kunnan myöntämä sosiaali- ja terveyshuollon palveluseteli. Pientalojen lämmitystapamuutokseen saatu avustus ei estä vähennystä. Vähennyksen myöntämistä ei kuitenkaan enää estä, että yritys/yrittäjä, jolta kotitalous ostaa palveluja, on saanut edellä mainittuja tukia. Vähennykseen oikeuttava työ voi olla järjestetty niin, että kotitalous palkkaa työntekijän (esimerkiksi lastenhoitajan) itse, jolloin vähennyskelpoista on 15 prosenttia lastenhoitajalle maksetusta palkasta sekä maksettuun palkkaan liittyvät sivukulut, kuten työnantajan sosiaaliturvamaksu, pakollinen työeläkemaksu, tapaturmavakuutusmaksu, työttömyysvakuutusmaksu ja ryhmähenkivakuutusmaksu. Esimerkki: Maksettu lastenhoitajalle palkkaa 3 500 euroa. Sosiaalikuluja palkan lisäksi on maksettu 870 euroa (työeläkemaksu tai muu vastaava). Kotitalousvähennyksenä voi vähentää suoraan verosta tehtävänä vähennyksenä 1 295 euroa (omavastuu 100 euroa). Vähennykseen oikeuttava työ voi olla myös ostettu ennakkoperintärekisteriin merkityltä palvelun tuottajalta, esimerkiksi remonttiliikkeeltä tai yksityiseltä kodinhoitopalvelujen tuottajalta. Tällöin kotitalousvähennyksenä voidaan vähentää 45 prosenttia työkorvauksen osuudesta. 15
Esimerkki: Siivousta 1.1. 3.12.2013 Siivouspalvelu Ahkera-Liisan lasku työ 2 000 euroa tarvikkeet 200 euroa alv 506 euroa yhteensä 2 706 euroa Työn osuudesta 2 000 euroa sekä siihen sisältyvästä arvonlisäverosta eli 460 eurosta on vähennyskelpoista 45 % eli yhteensä 1 107 euroa. Tästä vähennetään 100 euron omavastuu. Vuoden 2013 alusta verovelvollinen, jolla on Suomessa verotettavaa tuloa, saa muuna kuin palkkana maksamastaan suorituksesta kotitalousvähennyksen Suomen verotuksessa myös silloin, kun kotitalousvähennykseen oikeuttava työ on tehty toisessa Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluvassa valtiossa. Tällöin verovelvollisen on kuitenkin osoitettava, että suorituksen saajalla ei ole olennaisia verotukseen liittyviä maksu- ja ilmoituslaiminlyöntejä tai kirjanpidon laiminlyöntejä (esim. lomakkeella 14 C tai ao. valtion veroviranomaisen antamalla todistuksella tai suorituksen saajan ennakkoperintärekisteriä vastaavalla rekisterimerkinnällä). Muutosta sovelletaan taannehtivasti: vähennyksen voi saada toisessa ETA-valtiossa tehdystä työstä jo 1.1.2007 lukien. Tällöin vähennystä on kuitenkin vaadittava erikseen tehtävällä oikaisuvaatimuksella oikaisuvaatimukselle säädettyjen määräaikojen puitteissa ja samalla selvitettävä, että vähennyksen edellytykset kaikilta osin täyttyvät. Esimerkiksi vuotta 2008 koskeva oikaisuvaatimus on tehtävä viimeistään vuoden 2014 loppuun mennessä. 12.2. Opintolainavähennys Kohtaan on merkitty Kelan ilmoittamat opintolainavähennykseen oikeuttavat opintolainan lyhennykset. 12.3 Maksetut elatusavut Merkitään kohtaan 12.3, kuinka monesta lapsesta elatusapua on maksettu. 13. MAKSETUT ENNAKKOVEROT JA ENNAKON TÄYDENNYSMAKSUT 13.1. Ennakot ja ennakon täydennysmaksut on merkitty tähän kohtaan. Maksut on otettu huomioon myös verotuspäätöksessä. Jos maksamasi maksut eivät näy tässä kohdassa, ne eivät jostain syystä ole ehtineet veroilmoitukseesi ja saat syksyllä uuden verotuspäätöksen. Tarkista uudesta verotuspäätöksestäsi tuolloin, että maksut on otettu huomioon! 14. VARAT JA VELAT Varat Varallisuusverotus poistui verovuodesta 2006 alkaen. Varallisuus on silti edelleen ilmoitettava veroilmoituksella. Myös ulkomailla olevat varat on ilmoitettava. Varat ilmoitetaan 31.12.2013 tilanteen mukaisina. Verohallinnon tiedossa olevat varat on merkitty erittelyosalle. Jos näitä tietoja korjataan tai niihin on lisättävää, kohtaan 14.1 merkitään rasti. Korjaukset ja lisäykset ilmoitetaan lisätiedoissa. Varojen arvoa ei tarvitse enää ilmoittaa. Joukkovelkakirjoista ja muista saamisista (esimerkiksi lainat lapsille) on kuitenkin ilmoitettava niiden nimellisarvo. Velat Tarkemmat tiedot löytyvät erittelyosasta. Virheet ja puutteet korjataan ja lisäksi lisätiedoissa ilmoitetaan luoton antaja, velan määrä ja käyttötarkoitus. Velat on ilmoitettava vain, jos luotonantaja on pankki tai muu luotto- ja rahoituslaitos, valtio, kunta, vakuutus- tai eläkelaitos, huoltokonttori tai työnantaja. Muiden antamat lainat ilmoitetaan vain, jos lainan korko on verotuksessa vähennyskelpoinen. 16
Muut vähennykset verotuksessa Verottaja tekee viran puolesta muun muassa seuraavat vähennykset: tulonhankkimisvähennys (620 euroa, kuitenkin enintään palkkatulon määrä) eläketulovähennys perusvähennys ansiotulovähennys työtulovähennys opintorahavähennys opintolainavähennys invalidivähennys elatusvelvollisuusvähennys pakolliset eläkevakuutusmaksut (työntekijän eläkemaksu ja työttömyysvakuutusmaksu). Näet myös yle-veron määrän verotuspäätökseltäsi. Verottaja laskee yle-veron määrän. Yle-vero on enintään 140 euroa. Veron määrä riippuu tulojesi määrästä. Jos veron määrä on alle 50 euroa tai verovelvollinen on alle 18-vuotias, yle-veroa ei tule maksettavaksi. Yle-vero tuli televisiomaksun tilalle 1.1.2013 alkaen. Veronpalautus puolisolle Mikäli veronpalautuksen haluaa siirtää käytettäväksi puolison jäännösveronmaksuun, merkitse rasti ruutuun. Pankkitilinumero ilmoitetaan kohdassa 15. Muista lisätä puuttuva tilinumero tai korjaa muuttunut tilinumero, jotta saat mahdollisen veronpalautuksen suoraan tilillesi. Korjattu/täydennetty ilmoitus allekirjoitetaan! ERITTELYOSA Erittelyosasta näet tarkemmin, mistä ilmoitusosan esitäytetyt tiedot koostuvat. Esimerkiksi palkkojen osalta erittelyosaan on merkitty työnantajan nimi, palkan määrä, ennakonpidätys sekä pakolliset työttömyys- ja eläkevakuutusmaksut. Erittelyosassa voi olla myös seuraavia tietoja, joita ei ole merkitty ilmoitusosaan: maa- ja metsätalouden tietoja arvopapereiden, osakehuoneistojen ja kiinteistöjen luovutukset, joista on itse annettava selvitys ja laskettava luovutusvoiton tai -tappion määrä muut tiedot, esimerkiksi perhesuhteet ja maksetut ennakkoverot ja ennakon täydennysmaksut. Erittelyosan tiedot on tarkistettava kuiteista ja tositteista. VEROTUSPÄÄTÖS Verotuspäätökseltä näet muun muassa, kuinka tuloja on verotettu ja mitä vähennyksiä verotuksessa on hyväksytty sekä mahdollisen veronpalautuksen tai jäännösveron määrän. Jos veroilmoitusta korjataan tai jos Verohallinto saa muualta verotukseen vaikuttavia lisätietoja, verovelvollinen saa lokakuun loppuun mennessä uuden verotuspäätöksen. Vuoden 2013 verotus päättyy 31.10.2014. VEROTUSTODISTUS/TILISIIRTOLOMAKE Verotustodistukseen on merkitty verotettavat ansio- ja pääomatulot. Säilytä verotustodistus! 17
C. ELÄINLÄÄKÄRIN YKSITYISPRAKTIIKASTA SAAMAT TULOT Eläinlääkäri, jolla on praktiikkatuloja omasta vastaanotostaan, antaa esitäytetyn veroilmoituslomakkeen lisäksi elinkeinotoiminnan veroilmoituslomakkeen 5, jossa selvitetään ammatista saadut tulot. Lomakkeella 5 ilmoitetaan vain elinkeinotoiminnan tuotot ja kulut sekä varat ja velat. Elinkeinotoiminnan tulos lasketaan tuloverotuksessa elinkeinotoiminnan verottamisesta säädetyn lain (EVL) mukaan. Elinkeinotoiminnalla tarkoitetaan liikeja ammattitoimintaa. SÄHKÖINEN VEROILMOITUS Verohallinto suosittelee, että elinkeinotoiminnan veroilmoitus annetaan sähköisesti Liikkeen- tai ammatinharjoittaja voi antaa elinkeinotoiminnan veroilmoituslomakkeen 5 sähköisesti. Jos elinkeinotoiminnan veroilmoitus annetaan sähköisesti, tulisi myös mahdolliset liitteet antaa sähköisessä muodossa. Lisätietoja löydät www.vero.fi/ilmoitaverkossa. Sähköiseen ilmoittamiseen tarvitset henkilökohtaiset pankkitunnukset tai Katso -tunnisteen. TÄYTTÖOPAS NETISTÄ! Verohallinnon täyttöopas on uudistunut. Kaikille lähetetään aikaisempaa suppeampi paperinen opas, joka antaa perustiedot veroilmoituksen antamisesta yksityiskohtaiset ohjeet löydät Verohallinnon sivuilta www.vero.fi/lomakkeet/5. Myös osoitteesta vww.vero.fi/ammatinharjoittaja löytyy ajankohtaista tietoa elinkeinonharjoittajien verotuksesta. AMMATINHARJOITTAJAN VEROTUS Ammattitoiminnasta saatu tulo jaetaan verotuksessa ansio- ja pääomatuloksi. Ansiotulo-osuus lisätään muihin verotettaviin ansiotuloihin (esim. palkkatulot) ja näiden yhteissummasta maksetaan valtionvero progressiivisen valtion tuloveroasteikon mukaisesti sekä kunnallisvero. Ansiotulon perusteella määrätään lisäksi kirkollisvero sekä kansaneläkelaitokselle suoritettava vakuutetun sairausvakuutusmaksu. Pääomatulosta maksetaan suhteellinen 30 prosentin vero (yli 50 000 euron pääomatulojen yhteismäärän osalta veroprosentti on 32). Jako ansio- ja pääomatuloihin tapahtuu verovuotta edeltävän vuoden päättyessä (2012) olleen elinkeinotoiminnan nettovarallisuuden perusteella. Nettovarallisuudella tarkoitetaan ammattitoimintaan kuuluvien varojen ja velkojen erotusta. Tälle erotukselle laskettu 20 prosentin vuotuinen tuotto verotetaan pääomatulona (jollet esitä vaatimusta, että vain 10 prosenttia verotetaan pääomatulona tai että yritystulo verotetaan kokonaan ansiotulona, ks. tarkemmin jäljempänä). Voit vaatia myös, että jaettava yritystulo verotetaan kokonaan ansiotulona. Esimerkki: Ammattitoiminnan verotettava tulo vuonna 2013 on 50 000 euroa. Ammattitoiminnan nettovarallisuus verovuoden 2012 päättyessä on ollut 33 000 euroa. Tilikausi on kalenterivuosi. Pääomatulo-osuus 33 000 x 20 % = 6 600 euroa. Ansiotuloa 50 000 euroa 6 600 euroa = 43 400 euroa. Tämän laskelman suorittaa verottaja viran puolesta, joten sitä ei tarvitse tehdä itse. KIRJANPITO Kirjanpito muodostaa praktiikkaa harjoittavan eläinlääkärin verotuksen perusteen. Kirjanpito on syytä pitää huolellisesti, sillä epäluotettava kirjanpito voi olla peruste arvioverotukselle. Eläinlääkäri voi pitää joko yhdenkertaista maksuperusteista tai kahdenkertaista suoriteperusteista kirjanpitoa. Yhdenkertaisessa kirjanpidossa kirjataan tulot sitä mukaan, kun ne on saatu ja menot kertaalleen sitä mukaa, kun ne on maksettu. Useimmiten pienimuotoista vastaanottoa harjoittavan eläinlääkärin kirjanpito on yhdenkertainen. Yhdenkertaista kirjanpitoa on helppo pitää itsekin. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa tulot ja menot kirjataan aina kahdelle tilille sen mukaan kuin niiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt, esimerkiksi silloin kun lasku on saapunut, vaikkei sitä vielä ole maksettu. Kahdenkertaista kirjanpitoa 18
pidettäessä on laadittava myös suoriteperusteinen tilinpäätös. Kahdenkertaisen kirjanpidon pitäminen vaatii useimmiten jonkin kirjanpito-ohjelman hankkimista ja hieman perehtymistä kirjanpidon pitämiseen. Yhdenkertaisen kirjanpidon tilikausi on aina kalenterivuosi. Kahdenkertaista kirjanpitoa pitävillä tilikausi voi olla kalenterivuodesta poikkeava. Verovuodesta 2006 alkaen elinkeinotoiminnan veroilmoitus on annettu lomakkeella 5 riippumatta siitä, onko kirjanpito yhdenkertainen tai kahdenkertainen. Seuraavassa selvitetään yhdenkertaista kirjanpitoa pitävän eläinlääkärin ammattitoiminnan veroilmoitusta, koska lääkäreiden veroilmoitukset ovat pääsääntöisesti yhdenkertaiseen kirjanpitoon perustuvia. Koska tässä täyttöoppaassa on otettu esille vain eläinlääkäreille tyypillisiä tilanteita, lisäksi kannattaa tutustua Verohallinnon täyttöoppaaseen Liikkeen- tai ammatinharjoittajat, joka postitetaan lomakkeen 5 mukana sekä Verohallinnon sivuilla oleviin yksityiskohtaisiin täyttöohjeisiin. YHDENKERTAISTA KIRJANPITOA PITÄVÄN ELÄINLÄÄKÄRIN VEROILMOITUS Ammatinharjoittajan on annettava tuloverolaskelma elinkeinotoiminnan tuotoista ja kuluista lomakkeen 5 sivuilla 1 ja 2 sekä varallisuuslaskelma sivulla 4. Sivulla 3 annetaan muun muassa erittelyt yksityiskäytöstä, selvitys tilapäisestä työmatkasta aiheutuneista lisääntyneistä elantokustannuksista sekä selvitys yksityisvaroihin kuuluvan auton käytöstä elinkeinotoiminnassa. Verotettava tulo lasketaan siten, että tuloverolaskelman kohdassa 1 eriteltävistä elinkeinotoiminnan veronalaisista tuotoista vähennetään kohdassa 2 ilmoitettavat elinkeinotoiminnan verotuksessa vähennyskelpoiset kulut. Tuloverolaskelmassa eritellään vain elinkeinotoiminnan tulolähteen tuotot ja kulut. Tuloverolaskelmassa on niiden tuottojen ja kulujen kohdissa, joissa kirjanpito ja verotus saattavat erota toisistaan, omat sarakkeensa kirjanpidon euromäärälle ja verotuksen euromäärälle. Verohallinnon ohjeen mukaan sekä kirjanpito- että verotus-sarakkeet on molemmat täytettävä, vaikka luvut olisivat yhtä suuret. Merkitse luvut sentin tarkkuudella. I TULOVEROLASKELMA ELINKEINOTOIMINNAN TUOTOT: Liikevaihto / tuotot ammatista yhteensä (300): Tähän kohtaan merkitään ammatista saadut tuotot ilman arvonlisäveron osuutta. Saadut avustukset ja tuet (318): Tähän kohtaan merkitään elinkeinotoimintaa varten saatujen tukien ja avustusten yms. määrä Muut tuotot (301): Kohdassa ilmoitetaan mahdolliset muut veronalaiset tuotot. Muita tuottoja voi olla esimerkiksi ammattia varten hankitusta omaisuudesta saadut vuokratulot tai käyttöomaisuuden luovutusvoitot. Tuloutus yksityiskäytöstä: Tässä kohdassa ilmoitetaan yksityiskäytön osuus kirjanpidossa vähennetyistä kuluista. Yksityiskäytöstä aiheutuneita menoja ei voi vähentää elinkeinotoiminnan kuluina. Auton yksityiskäyttö (313): Tähän kohtaan merkitään auton yksityiskäyttöä vastaava osuus silloin, kun autoa käytetään pääasiassa elinkeinotoiminnassa ja kaikki autokulut on vähennetty elinkeinotoiminnan kuluina. Elinkeinotoiminnan tuottoihin lisätään se suhteellinen osuus kokonaiskuluista, joka johtuu muista kuin elinkeinotoiminnan ajoista. Autokulut eritellään sivulla 3 kohdassa V Erittelyt yksityiskäytöstä A. Mikäli eläinlääkärin omistamaa autoa ei kuitenkaan hyväksytä kuuluvaksi ammattitoiminnan tulolähteeseen ei siitä näin ollen voi esimerkiksi tehdä poistoja, jotka olisivat vähennyskelpoisia ammattitulosta. Auton kulut eivät tällöin ole myöskään rasittamassa ammattitoiminnan tulosta. Tällöin kohdan V A täyttäminen sivulla 3 ei ole tarpeellista. Jos autokuluja on kirjanpidossa kuitenkin vähennetty, tulee lomakkeella selvittää, mikä osa kuluista on yksityiskäytöstä johtuvaa ja mikä ammattitoiminnasta johtuvaa vähennyskelpoista menoa. Jotta auto voitaisiin hyväksyä ammattitoiminnan tulolähteeseen ja muun muassa poistot tehdä, tulee yli puolet auton käytöstä olla ammattiajoa. Tavaroiden yksityiskäyttö (314): Tässä ilmoitetaan tavaroiden tai palvelujen otto omaan käyttöön niiden alkuperäisen hankintamenon suuruisina ilman arvonlisäveroa. Muu yksityiskäyttö (315): Tässä kohdassa ilmoitetaan muun kuin auton tai tavaroiden yksityiskäytön osuus. Saadut osingot ja osuuspääoman korot: Ilmoita kohdassa 319 sellaiset osinkotulot, jotka on saatu elinkeinotoimintaan kuuluvien osakkeiden perusteella (esim. eläinlääkäriaseman osakkeet). Osingot ilmoitetaan kokonaismääräisinä. Kohdassa 320 ilmoitetaan osinkojen veronalainen osuus eli 70 prosenttia osinkojen määrästä. Liikkeen- tai ammatinharjoitta- 19
jan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluvista osakkeista saaduista osingoista on 70 prosenttia veronalaista yritystoiminnan tuloa ja 30 prosenttia verovapaata tuloa. Merkitystä ei ole sillä, onko osinko saatu listatusta vai listaamattomasta yhtiöstä. Pääomatulo-osinkoja koskevaa 60 000 euron verovapausrajaa ei sovelleta elinkeinotoiminnan tulolähteeseen kuuluviin osinkoihin. Osingot ja osuuspääoman korot on maksajan antaman ilmoituksen perusteella otettu huomioon tuloina esitäytetyllä veroilmoituksella. Esitäytettyä veroilmoitusta on tarvittaessa korjattava, etteivät osingot ja osuuspääoman korot tule kahteen kertaan verotettua. Korkotuotot ja muut rahoitustuotot (323): Tässä kohdassa ilmoitetaan esimerkiksi korkotuotot saamisista. Varausten vähennys (312): Tähän kohtaan merkitään varausten vähennys (esim. toimintavarauksen tuloutus, ks. kohta 871). Muut veronalaiset tuotot (324): Tässä kohdassa ilmoitetaan veronalaiset tuotot, jotka eivät sisälly tilikauden tuloslaskelmaan. Elinkeinotoiminnan veronalaiset tuotot yhteensä (316): Tähän kohtaan lasketaan Verotus-sarakkeesta yhteen ammattitoiminnan veronalaiset tuotot. Tuloslaskelman verovapaat tuotot (317): Kohtaan merkitään tuloslaskelmaan sisältyvien verovapaiden tuottojen määrä lisätietona Verohallinnolle. Ilmoita tässä kohdassa myös korkotulon lähdeverolain alaiset talletustilien korot. ELINKEINOTOIMINNAN KULUT: Ostot ja varastojen muutokset (333): Tässä kohdassa ilmoitetaan ostot tilikauden aikana sekä varaston muutos eli alkuvarasto (esim. myytäväksi hankitut lääkkeet) lisättynä ostoilla tilikauden aikana ja vähennettynä loppuvarastolla. Ulkopuoliset palvelut (334): Tässä kohdassa ilmoitetaan ulkopuolisilta ostettujen palvelujen hankintahinnat (esimerkiksi vastaanottotilan siivouspalvelu). Henkilöstökulut: Ammattitoimintaa harjoittava eläinlääkäri ei voi vähentää itselleen, puolisolleen tai alle 14-vuotiaalle lapselleen maksamiaan palkkoja. Muille, kuten vastaanottoapulaiselle, maksettu palkka on vähennyskelpoinen ja ilmoitetaan kuluna kohdassa 335. Kohdassa 336 ilmoitetaan esimerkiksi työntekijöiden palkanmaksuun liittyvät henkilösivukulut. Eläinlääkärin omat, ammattitoimintaan liittyvät pakolliset eläkevakuutusmaksut (YEL-maksut) ovat myös vähennyskelpoisia ammattitoiminnan tulosta ja voidaan ilmoittaa tässä kohdassa. Sen sijaan eläinlääkärin omien vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksut voidaan vähentää vain esitäytetyllä veroilmoituksella. Myös YEL-maksut voidaan vaihtoehtoisesti vähentää esitäytetyllä veroilmoituksella. Poistot: Jos vastaanottoa varten hankitun irtaimen käyttöomaisuuden todennäköinen taloudellinen käyttöikä on enintään kolme vuotta, voidaan tällaisen lyhytikäisen irtaimen käyttöomaisuuden hankintameno poistaa kuluna kokonaisuudessaan hankintavuonna. Jos käyttöaika todennäköisesti ylittää kolme vuotta, tulee hankintameno vähentää vuosittain tehtävin poistoin. Irtaimen käyttöomaisuuden poistot ovat 25 prosenttia kaiken irtaimen käyttöomaisuuden hankintamenojen yhteenlasketusta hankintamenosta (menojäännös). Menojäännökseen lisätään vuosittain hankittu irtain käyttöomaisuus ja vähennetään myydyistä hyödykkeistä saadut hinnat ja näin saadusta yhteissummasta poistetaan 25 prosenttia. Vaikka hyödykkeen todennäköinen käyttöikä ylittäisi kolme vuotta ja sen hankintameno voidaan vähentää vain vuotuisin poistoin, voidaan niin sanotut pienhankinnat vähentää kokonaan jo hankintavuonna. Tämän säännön perusteella alle 850 euron arvoinen hankinta voidaan kirjata kuluksi jo hankintavuonna. Pienhankintoina voidaan vähentää verovuonna yhteensä enintään 2 500 euroa. Vastaanottotilojen hallintaan oikeuttavien asunto-osakkeiden osakkeet ovat kulumatonta käyttöomaisuutta, joista ei voi tehdä poistoja. Ilmoita kohdassa Poistot (337) kirjanpidossa vähennettyjen poistojen määrä. Jos elinkeinotoiminnan varoihin kuuluu vain irtainta käyttöomaisuutta, tarkempi erittely poistoista tulee antaa sivulla 2 kohdassa IV. Jos poistoja on tehty muustakin kuin irtaimesta omaisuudesta, tarkempi selvitys on annettava lomakkeella 62. Kohdassa 338 ilmoitetaan verotuksessa vähennyskelpoisten poistojen määrä. Edustuskulut (341 ja 342): Edustusmenoista vain puolet on vähennyskelpoista. Sarakkeeseen 342 merkitään vain vähennyskelpoinen osa eli puolet edustuskulujen kokonaismäärästä. Vuokrat (343): Tässä kohdassa ilmoitetaan esimerkiksi vastaanottotilojen vuokrat. Muut vähennyskelpoiset kulut (344): Tässä kohdassa ilmoitetaan kaikki sellaiset elinkeinotoiminnassa vähennyskelpoiset kulut, jotka sisältyvät tilikauden tuloslaskelmaan ja joita ei ilmoiteta muissa kulukohdissa (esimerkiksi ammattiin liittyvät matkakulut, puhelinkulut, koulutus- ja kurssikulut, ammattikirjallisuus jne. - katso tulonhankkimis- 20