Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 12. helmikuuta 2015 (OR. en) 6142/15 SOC 68 EMPL 29 ECON 95 EDUC 26 JEUN 11 SAATE Lähettäjä: Vastaanottaja: Asia: Työllisyyskomitea Pysyvien edustajien komitea (Coreper I) / Neuvosto (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat) Luonnos: Yhteinen työllisyysraportti Hyväksyminen Valtuuskunnille toimitetaan oheisena luonnos yhteiseksi työllisyysraportiksi, joka on viimeistelty työllisyyskomiteassa. Pysyvien edustajien komiteaa pyydetään toimittamaan luonnos yhteiseksi työllisyysraportiksi edelleen neuvostolle (työllisyys, sosiaalipolitiikka, terveys ja kuluttaja-asiat) hyväksyttäväksi. 6142/15 ess/pm/si
YHTEINEN TYÖLLISYYSRAPORTTI 2015 6142/15 ess/pm/si 1
KESKEISET VIESTIT Luonnos yhteiseksi työllisyysraportiksi perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklaan. Se on osa komission vuotuista kasvuselvitystä talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson 2015 käynnistämiseksi. Yhteinen työllisyysraportti on keskeinen tekijä taloudellisen ohjauksen vahvistamisessa. Sillä tuetaan vuotuiseen kasvuselvitykseen sisältyviä tärkeimpiä työllisyyttä koskevia viestejä. Raportin sisältämä analyysi perustuu Euroopan työllisyys- ja yhteiskunnallisen tilanteen kehittymiseen, työllisyyssuuntaviivojen 1 täytäntöönpanoon ja kansallisten uudistusohjelmien tarkastelun tuloksiin, joiden perusteella neuvosto antoi 8. heinäkuuta 2014 maakohtaiset suositukset, sekä niiden tähänastisen täytäntöönpanon arviointiin. Työllisyystilanne ja yhteiskunnallinen tilanne aiheuttavat edelleen huolta Komission laatimaa syksyn talousennustetta leimaavat hidas kasvu ja korkea mutta suhteellisen vakaa työttömyys (24,6 miljoonaa ihmistä). Tilanne vaihtelee edelleen suuresti maasta toiseen etenkin euroalueella. Työttömyydestä on tulossa rakenteellista myös suhteellisen hyvin menestyvissä maissa, kuten pitkäaikaistyöttömien määrän kasvu osoittaa. Köyhyys- tai syrjäytymisvaarassa olevien osuudet ja eriarvoisuus kasvoivat monissa jäsenvaltioissa, ja lisäksi maiden välillä oli yhä suurempia eroja. Lasten köyhyysriski tai sosiaalisen syrjäytymisen riski on kasvanut viime vuosina heidän työikäisten vanhempiensa tilanteen heikkenemisen myötä. Hyvin toimivia työmarkkinoita tukevia uudistuksia on jatkettava Useat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet uudistuksia, joiden myönteiset vaikutukset ovat näkyvissä: esimerkiksi työvoimaosuus on kasvanut. Investointeja tarvitaan kuitenkin lisää, jotta voidaan tukea kasvua ja luoda sellainen toimintaympäristö, jossa syntyy laadukkaita työpaikkoja. Jäsenvaltioiden olisi jatkettava ja joissain tapauksissa tehostettava toimenpiteitä, joilla puututaan työmarkkinoiden segmentoitumiseen, huolehtien joustavuuden ja työsuhdeturvan välisestä tasapainosta. 1 Neuvoston päätös 2010/707/EU, annettu 21 päivänä lokakuuta 2010, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 308, 24.11.2010, s. 46). 6142/15 ess/pm/si 2
Nuorisotakuun täytäntöönpanoa olisi tehostettava Jäsenvaltiot ovat edistyneet nuorisotakuun toteuttamisessa torjuakseen nuorisotyöttömyyttä. Tarvitaan kuitenkin lisätoimia. Niissä tulisi painottaa etenkin julkisia työvoimapalveluja, jotka parantavat työmarkkinoiden kohtaantoa / saavat aikaan työnantajien sitoutumista, tehostavat aktiivista palveluntarjontaa sekä tukevat räätälöityjä aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä ja ammatillista koulutusta. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava yrityksille toimintaympäristö, joka auttaa niitä tarjoamaan oppisopimuspaikkoja, jotka taas helpottavat siirtymistä koulutuksesta työelämään. Investoimalla henkilöpääomaan koulutuksen kautta parannetaan tuottavuutta Monissa jäsenvaltioissa on pyritty ottamaan käyttöön toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on parantaa osaamisen tarjontaa ja edistää aikuiskoulutusta. Eräissä maissa on pyritty parantamaan ensimmäisen, toisen ja kolmannen asteen koulutusjärjestelmiä, toisissa taas on puututtu koko koulutusstrategiaan. Jäsenvaltioiden on jatkettava ammatillisen koulutuksen järjestelmiensä uudistamista lisätäkseen työntekijöiden tuottavuutta, kun taitovaatimukset muuttuvat nopeasti. Pitkäaikaistyöttömien paluuta työmarkkinoille on tuettava Työttömyysetuusjärjestelmät olisi kytkettävä paremmin aktivoimiseen. Lisäksi tarvitaan tukitoimia ja muita toimenpiteitä, joilla lisätään pitkäaikaistyöttömien integroitumista työmarkkinoille. Vero- ja etuusjärjestelmien pitäisi tukea työpaikkojen luomista Verojärjestelmiin on ryhdytty tekemään joitakin uudistuksia, joilla pyritään vähentämään työpaikan vastaanottamisen pidäkkeitä ja samalla keventämään työn verotusta, jotta yritykset voisivat palkata (uudelleen) nuoria ja pitkäaikaistyöttömiä. Useat jäsenvaltiot ovat muokanneet palkanmuodostusmekanismeja edistääkseen palkkakehityksen sovittamista tuottavuuteen ja tukeakseen kotitalouksien käytettävissä olevia tuloja. Erityisesti on keskitytty vähimmäispalkkoihin. Muutama jäsenvaltio on etsinyt keinoja työpaikkojen luomiseen kohdistamalla tukea uusien työntekijöiden (määräaikaiseen) palkkaamiseen, palkkoihin tai sosiaaliturvamaksuihin. 6142/15 ess/pm/si 3
Sukupuolieroihin on puututtava Edistystä on tapahtunut, mutta sukupuolierot ovat edelleen suuret. Naisten työllisyyttä ja työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista edistäviä toimia on toteutettu, mutta niiden laajuudessa ja tavoitteissa on suuria eroja eri puolilla EU:ta. Kohtuuhintaisten ja laadukkaiden lastenhoitopalvelujen ja kouluajan ulkopuolisen hoidon saanti, joustavat työjärjestelyt ja asianmukainen lomapolitiikka sekä pitkäaikaishoidon tukipalvelut ovat edelleen ratkaisevan tärkeitä tekijöitä, joilla tuetaan naisten työllisyyttä ja autetaan miehiä ja naisia sovittamaan yhteen työ- ja perhe-elämä. Työmarkkinoiden eriytyminen voi estää miehiä ja naisia toteuttamasta mahdollisuuksiaan täysimittaisesti ja heikentää ammattitaidon ja työpaikkojen kohtaantoa. Sosiaalisen suojelun järjestelmien nykyaikaistaminen: tehokasta suojelua kaikille ja riittävät investoinnit henkilöpääomaan Tulevaisuudessa painopisteen olisi oltava rakenteellisissa uudistuksissa, jotta niiden avulla voitaisiin voittaa kriisi ja siirtyä järjestelmiin, joita ohjaavat selkeät sosiaalisia investointeja koskevat tavoitteet ja joilla tarjotaan riittävä turva kaikissa elämänvaiheissa. Jäsenvaltiot ovat panostaneet yhä enemmän vähimmäistulojärjestelmien aktivoimisen, niiden piiriin pääsyn ja niiden riittävyyden parantamiseen, mutta järjestelmien vaikutus vaihtelee yhä huomattavasti eri puolilla EU:ta. Tavoitteena on edelleen kattavuuden ja hyödyntämisen parantaminen. Sosiaalisen suojelun järjestelmien (vähimmäistulojärjestelmät ja työttömyysetuusjärjestelmät mukaan lukien) olisi aktivoitava ne, joilla on mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille, sekä suojeltava niitä, jotka ovat ajautuneet kauimmaksi työmarkkinoilta. Työmarkkinoille palaamista olisi tuettava jatkuvasti (työpaikkakoulutuksella, työnhaun kautta jne.), ja sen olisi kuuluttava olennaisena osana sosiaaliseen suojeluun, jolloin vältetään kalliiksi tuleva henkilöpääoman kato. 6142/15 ess/pm/si 4
Kaiken kaikkiaan sukupuolieroja ollaan vähentämässä ja eläkeikää nostamassa, mikä antaa mahdollisuuksia jatkaa työelämässä pitempään ja nostaa eläkkeen määrää, mutta pelkästään eläkejärjestelmien uudistaminen ei riitä. Eläkkeiden riittävyys ja kestävyys liittyy läheisesti talouden suorituskykyyn ja työmarkkinoiden kehitykseen. Varhaisen työmarkkinoilta poistumisen torjunta on ratkaisevan tärkeää. Politiikat, joilla edistetään kustannustehokasta ja turvallista täydentävää eläkesäästämistä, ovat tärkeä osa tarvittavien toimien valikoimaa, joilla turvataan eläkkeiden riittävyys tulevaisuudessa. Terveyseroihin ja terveyspalvelujen saatavuudessa esiintyviin eroihin on puututtava useimmissa jäsenvaltioissa rajallisten terveydenhuollon määrärahojen puitteissa. Jäsenvaltioiden on myös tartuttava haasteisiin, joita ikääntyminen ja kroonisten sairauksien lisääntyminen asettavat niiden terveysjärjestelmille. 6142/15 ess/pm/si 5
1. TYÖMARKKINOIHIN JA SOSIAALISIIN SEIKKOIHIN LIITTYVÄT KEHITYSSUUNTAUKSET JA HAASTEET EUROOPAN UNIONISSA Työttömyysaste laskee EU28:ssa hiljalleen mutta on edelleen korkea. Työttömyysaste putosi vuosina 2004 2008 yli 2 prosenttiyksikköä. Finanssi- ja talouskriisi on kuitenkin aiheuttanut sen, että työttömyystilanne on tämän jälkeen heikentynyt merkittävästi (kuvio 1). Vuoden 2008 ja vuoden 2013 välisenä aikana EU28:n (kausitasoitettu) työttömyysaste nousi 7,0 prosentista 10,8 prosenttiin. Tuoreemmat Eurostatin luvut osoittavat, että sen jälkeen työttömyysaste on laskenut uudelleen: syyskuussa 2014 se oli 10,1 prosenttia (11,5 prosenttia euroalueen 18 maassa EA18). Aste on pienin sitten helmikuun 2012, ja se on pysynyt vakaana elokuuhun 2014 verrattuna. Absoluuttisina lukuina kyse on 24,6 miljoonasta työttömästä eli vähemmästä kuin edellisvuonna (26,4 miljoonaa). Kun tarkastellaan tilanteen kehittymistä työmarkkinoilla eri ryhmissä, huomataan, että nuorisotyöttömyysaste on rakenteellisesti korkeampi kuin keskimääräinen aste ja että se reagoi voimakkaammin suhdanteisiin. Myös matalan osaamistason työvoiman työttömyysaste on rakenteellisesti korkeampi. 2 Iäkkäämpien työntekijöiden työttömyysaste on suhteellisen pieni, mutta heidän on yleisesti ottaen vaikeampi löytää työtä työttömäksi jouduttuaan. Naisten ja miesten työttömyysaste on ollut lähes samalla tasolla vuodesta 2009. Kuvio 1: Työttömyysasteen kehitys 28 jäsenvaltion EU:ssa 2004 2013 kaikki yhteensä, nuoret, ikääntyneet, matalan osaamistason työvoima ja naiset (vuosittaiset tiedot) Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus 2 Sama pätee myös unionin ulkopuolisten maiden kansalaisiin ja vammaisiin. Unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten työttömyysaste oli 21,7 prosenttia vuonna 2013 (14,3 % vuonna 2008), ja vammaisten työttömyysaste on lähes kaksi kertaa niin suuri kuin muiden. 6142/15 ess/pm/si 6
Työttömyyden kehitys vaihtelee edelleen huomattavasti eri puolilla EU:ta, mutta erojen kasvu on pysähtynyt. Syyskuussa 2014 työttömyysasteiden ääripäitä edustivat Saksa (5,0 %) ja Itävalta (5,1 %) ja toisaalta Espanja (24,0 %) ja Kreikka (26,4 % heinäkuussa). Työttömyys väheni viime vuonna 21 jäsenvaltiossa, pysyi samana yhdessä ja lisääntyi kuudessa. Eniten se väheni Espanjassa, Kroatiassa, Unkarissa ja Portugalissa. Kasvu jatkui kuudessa jäsenvaltiossa (Ranska, Italia, Liettua, Luxemburg, Itävalta ja Suomi). Pitkäaikaistyöttömyys kasvaa edelleen. Vuosien 2010 ja 2013 välisenä aikana EU28:n pitkäaikaistyöttömyysaste nousi 3,9 prosentista 5,1 prosenttiin. Kehitys on ollut erityisen kielteistä Kreikassa ja Espanjassa ja hieman lievempää Kyproksella. Selvää parannusta taas on tapahtunut Baltian maissa. Pitkäaikaistyöttömien osuus kaikista työttömistä kasvoi viime vuonna EU28:ssa lisää eli 45,3 prosentista 48,7 prosenttiin (ja euroalueen 18 maassa (EA18) 47,5 prosentista 51,5 prosenttiin). Pitkäaikaistyöttömyys on miehillä, nuorilla ja matalan osaamistason työntekijöillä yleisempää kuin työmarkkinoiden muissa ryhmissä. Se koettelee erityisesti niitä, jotka työskentelevät taantuvissa ammateissa ja taantuvilla toimialoilla. Talouden yleinen tilanne on edelleen tärkeä tekijä, joka määrittää muutoksia pitkäaikaistyöttömyydessä ja siihen ajautumisessa ja siitä pois pääsemisessä. On kuitenkin voimakkaita maakohtaisia vaikutuksia, ja jotkin jäsenvaltiot (kuten Suomi, Alankomaat ja Ruotsi) pystyvät saamaan työttömiä takaisin työhön enemmän kuin muut (esimerkiksi Bulgaria, Kreikka ja Slovakia). Kokonaisuutena katsottuna yksi viidestä pitkäaikaistyöttömästä EU:ssa ei ole koskaan ollut työssä ja kolme neljästä on alle 35-vuotiaita, mikä aiheuttaa syrjäytymisriskin 3. 3 Tarkempaa analyysia työllisyyden pääosaston (PO EMPL) tulevassa julkaisussa Key Features. 6142/15 ess/pm/si 7
Kuvio 2: Pitkäaikaistyöttömyysaste prosentteina aktiiviväestöstä EU28:ssa ja jäsenvaltioissa 2010 ja 2013 Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus Nuorisotyöttömyysaste on edelleen erittäin korkea mutta osoittaa paranemisen merkkejä. Syyskuussa 2014 nuorten (15 24-vuotiaiden) työttömyysaste oli EU28:ssa 21,6 prosenttia eli 1,9 prosenttiyksikköä pienempi kuin edellisvuonna. Tilanne vaihtelee jäsenvaltioittain hyvin paljon: luvut vaihtelevat Saksan 7,6 prosentista ja Itävallan 9,1 prosentista Kreikan 50,7 prosenttiin (heinäkuussa 2014) ja Espanjan 53,7 prosenttiin. Erot eivät ole enää kasvaneet, mutta ne ovat edelleen suuret. Työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien (15 24-vuotiaiden) nuorten (NEET) osuus on edelleen suuri, jos kohta lähes 70 prosenttia nuorista EU:ssa oli vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä koulutuksen piirissä. NEET-nuorten osuus on monissa jäsenvaltioissa selvästi suurempi kuin pienimmät vuodesta 2008 kirjatut tasot ja hipoo edelleen enimmäismääriä. Näin on etenkin niissä jäsenvaltioissa, joissa osuus on suurin (esimerkiksi Bulgariassa, Espanjassa, Italiassa, Kreikassa, Kroatiassa, Kyproksella ja Romaniassa). Osuus on melko pieni ja paranemassa Alankomaissa, Itävallassa, Luxemburgissa, Ruotsissa, Saksassa ja Tanskassa. Vuonna 2013 osuus pysyi yli 10 prosentissa selvässä enemmistössä jäsenvaltioita. NEET-nuorten osuus on jonkin verran suurempi naisten kuin miesten tapauksessa: vuonna 2013 heitä oli naisista 13,2 prosenttia ja miehistä 12,7 prosenttia (yhteensä 13,0 prosenttia). Nuorten jääminen työelämän ja koulutuksen ulkopuolelle on lähinnä seurausta nuorisotyöttömyyden kasvusta mutta myös sellaisten koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten osuuden kasvusta, jotka eivät aktiivisesti hae työtä. Aktiivisesti työtä hakemattomien NEET-nuorten osuus oli joissakin jäsenvaltioissa (Bulgaria, Romania ja Italia) yli 10 prosenttia. 6142/15 ess/pm/si 8
Koulunkäynnin keskeyttäneiden nuorten osuus vähenee vähitellen. Sen ansiosta lähestytään tavoitetta, jonka mukaan heidän osuutensa olisi alle 10 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Koulunkäynnin keskeyttäneiden osuus oli vuonna 2013 pudonnut 12 prosenttiin edellisvuoden 12,7 prosentista. Keskeyttäminen on yleisempää pojilla (13,6 %) kuin tytöillä (10,2 %). Koulunkäynnin keskeyttäminen on kuitenkin edelleen vakava ongelma, sillä se koskee viittä miljoonaa ihmistä, joista työttöminä on yli 40 prosenttia. Koulunkäyntinsä keskeyttäneiden osuus oli vuonna 2013 18 jäsenvaltiossa pienempi kuin Eurooppa 2020 -strategiassa tavoitteeksi asetettu 10 prosenttia. Osuus oli suurin Espanjassa ja Maltalla yli 20 prosenttia. Euroopassa on edistytty hyvin sen tavoitteen saavuttamisessa, jonka mukaan korkea-asteen tai vastaavan tutkinnon suorittaneiden osuuden olisi oltava vähintään 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Vuonna 2013 korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus oli 36,9 prosenttia eli 1,2 prosenttiyksikköä suurempi kuin edellisvuonna. Osuudet ovat suurimmat (yli 50 %) Irlannissa, Liettuassa ja Luxemburgissa. Koko EU:ssa korkea-asteen koulutuksen suorittaa useampi nainen (39,9 %) kuin mies (31,5 %). Kuvio 3: NEET-nuorten osuus EU28:ssa ja jäsenvaltioissa vuoden 2014 toisella neljänneksellä. Suurimmat ja pienimmät arvot vuodesta 2008 Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus; kausitasoittamattomat tiedot, neljän vuosineljänneksen keskiarvo vuoden 2014 toiseen neljännekseen saakka, PO EMPL:n laskelmat). 6142/15 ess/pm/si 9
Työvoimaosuus on pitänyt pintansa kriisivuosina useimmissa jäsenvaltioissa. Tämä johtuu pääasiassa ikääntyneiden työntekijöiden (55 64-vuotiaiden) ja naisten työvoimaosuuksien kasvusta. Vuoden 2008 ensimmäisen neljänneksen ja vuoden 2014 ensimmäisen neljänneksen välisenä aikana 15 64-vuotiaiden työvoimaosuus kasvoi EU28:ssa 70,3 prosentista 72,0 prosenttiin, joskin jäsenvaltioiden välillä oli suuria eroja. Työvoimaosuus kasvoi eniten Tšekissä, Unkarissa, Liettuassa, Luxemburgissa, Maltalla ja Puolassa ja supistui eniten Tanskassa (tosin erittäin korkealta lähtötasolta) ja Irlannissa. Vaikka naisten työvoimaosuus on ajan myötä kasvanut, se on edelleen huomattavasti pienempi kuin miesten. Vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä ero oli 11,7 prosenttiyksikköä (miesten työvoimaosuus oli 77,9 prosenttia ja naisten 66,2 prosenttia). Miesten ja naisten työvoimaosuuksien erot ovat erityisen suuria Kreikassa ja Italiassa. Joissakin jäsenvaltioissa, kuten Itävallassa, Saksassa ja Alankomaissa, naisten työvoimaosuus taas on korkea ja osa-aikatyötä tekevien naisten osuus suuri. Nykyisen negatiivisen suuntauksen olisi käännyttävä jyrkästi, jotta Eurooppa 2020 -strategiassa yleistavoitteeksi asetettu 75 prosentin työllisyysaste (20 64-vuotiaat miehet ja naiset) saavutettaisiin. Työllisyysaste on kriisin puhkeamisesta lähtien EU28:ssa pudonnut lähes 1,5 prosenttiyksikköä vuoden 2008 huippuluvuista 68,4 prosenttiin vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä. Kehitys on ollut eri jäsenvaltioissa hyvin erilaista (kuvio 4). Vuosien 2008 ja 2013 ensimmäisten neljännesten välillä työllisyyskasvu oli erityisen negatiivista useissa Etelä-Euroopan maissa, Baltian maissa, Bulgariassa ja Irlannissa. Kasvu on ollut vahvaa Luxemburgissa ja Maltalla ja lievempää Saksassa. Viime vuoden aikana kehitys on ollut aiempaa hillitympää. Toisaalta työllisyys on kasvanut myös useissa sellaisissa maissa, joissa se oli aiempina vuosina heikkoa. 6142/15 ess/pm/si 10
Työllisyyskehitys ei ole ollut tasaista. Kun (20 64-vuotiaiden) miesten työllisyysaste on vuodesta 2008 vuoteen 2014 laskenut yli 3 prosenttiyksikköä (77,4 prosentista 74,0 prosenttiin vuosien 2008 ja 2012 ensimmäisten neljännesten välisenä aikana), naisten työllisyysaste on supistunut hyvin vähän, ja viime vuonna se jopa kasvoi jonkin verran (0,8 prosenttiyksikköä). Ikääntyneiden työllisyysaste on noussut merkittävästi (6,2 prosenttiyksikköä vuoden 2008 ensimmäisestä neljänneksestä vuoden 2014 alkuun, jolloin se oli 50,9 prosenttia). Nousu on ollut merkittävää Belgiassa, Saksassa, Ranskassa, Unkarissa, Italiassa, Luxemburgissa, Alankomaissa ja Puolassa, ja etenkin ikääntyneiden naisten työllisyysaste on noussut (8,4 prosenttiyksikköä). Kun tarkastellaan kehitystä koulutustasoittain, työllisyysaste on pienentynyt eniten matalan koulutustason ryhmässä ja pysynyt kutakuinkin ennallaan keskitasoisesti tai korkeasti koulutettujen työntekijöiden ryhmässä. Unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten (20 64-vuotiaat) työllisyysaste EU28:ssa on laskenut vuosien 2008 ja 2014 ensimmäisten neljännesten välisenä aikana 62,4 prosentista 55,4 prosenttiin. Työllisyyden alakohtaista kehitystä tarkasteltaessa voidaan todeta, että palvelualan osuus kasvaa edelleen ja teollisuuden ja maatalouden työllisyys heikkenee. Vastaavat osuudet ovat tätä nykyä noin 72,5 prosenttia, 22,5 prosenttia ja 5 prosenttia. Vaikka kriisivuosien aikana tapahtunut kehitys on vaikuttanut haitallisesti vakituisiin työsuhteisiin, suurin osa sopeuttamistoimista on kohdistunut tilapäisiin työpaikkoihin (työsuhdetta ei ole jatkettu). Kokoaikaisten työsuhteiden määrä vuosien 2008 ja 2014 ensimmäisten neljännesten välillä on vähentynyt noin 8,1 miljoonalla. Sen sijaan osaaikaisten työpaikkojen määrä on lisääntynyt tasaisesti viime vuosina: yli neljällä miljoonalla sitten vuoden 2008 ensimmäisen neljänneksen. Kuvio 4: Työllisyyskasvu (työlliset 20 64-vuotiaat) vuoden 2008 ensimmäisestä neljänneksestä lähtien jäsenvaltioittain Lähde: Eurostat, kansantalouden tilinpito, PO EMPL:n laskelmat; kausitasoitetut tiedot. 6142/15 ess/pm/si 11
Työllisyystilanne todennäköisesti paranee hieman tulevaisuudessa lähinnä BKT:n ennustetun kasvun seurauksena. Useat suuntaukset johtavat keskipitkällä aikavälillä työpaikkojen määrän lisääntymiseen nykyisestä etenkin tietyillä aloilla 4. Teknologian kehitys luo uusia työpaikkoja tietoja viestintätekniikan alalle (vuoteen 2020 mennessä alalla odotetaan olevan tarjolla 900 000 avointa työpaikkaa 5 ), ja ikääntyminen lisännee nykyisestä ja tulevasta julkisen terveydenhuollon määrärahojen niukkuudesta huolimatta terveysalan työntekijöiden ja palvelujen tarvetta keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi vihreä talous voi lisätä vihreiden työpaikkojen määrää 6. Myös muilla huipputekniikkaan nojaavilla aloilla on jatkossa tarvetta palkata runsaasti keskitason ja korkean osaamistason työvoimaa. Näin on esimerkiksi liikenteen alalla, jolla on vastattava ilmailun ja henkilöliikenteen kasvuun 7 ja kompensoitava vuoteen 2020 mennessä alalta eläkkeelle jäävien ikääntyneiden työntekijöiden suuri osuus. 4 5 6 7 Ks. komission yksiköiden valmisteluasiakirja Exploiting the employment potential of ICTs, 18.4.2012, SWD(2012) 96, komission yksiköiden valmisteluasiakirja aiheesta An action plan for the EU healthcare workforce, 18.4.2012, SWD(2012) 93, ja komission yksiköiden valmisteluasiakirja Exploiting the employment potential of green growth, 18.4.2012, SWD(2012) 92. Ks. E-Skills for Jobs in Europe: Measuring Progress and Moving Ahead (Euroopan komissiolle laadittu selvitys), Empirica Gesellschaft für Kommunikations- und Technologieforschung mbh, Bonn, helmikuu 2014. Ks. myös komission tiedonanto Vihreän työllisyyden aloite: Vihreän talouden työllistämismahdollisuuksien hyödyntäminen, 2.7.2014, COM(2014) 446. Ks. http://ec.europa.eu/transport/modes/air/index_en.htm. 6142/15 ess/pm/si 12
Pieniä ja keskisuuria yrityksiä pidetään perinteisesti työllisyyskasvun moottoreina. Eräiden tutkimusten mukaan 85 prosenttia uusista työpaikoista EU:ssa tuli vuosina 2002 2010 pk-yrityksiin 8.Työllisyys EU:n pk-yrityksissä sitä vastoin väheni vuosina 2010 2013 puolella prosentilla. Kun luvuista jätetään pois rakennusala, joka työllisti vuonna 2008 pk-yritysten työntekijöistä joka seitsemännen, kasvua oli hieman eli 0,3 prosenttia, mikä on selvästi vähemmän kuin suurissa yrityksissä (2 %). Muun kuin rahoitussektorin luotonsaantimahdollisuudet ovat edelleen monissa jäsenvaltioissa heikot. Taustalla on sekä tarjontaan että kysyntään liittyviä tekijöitä, kuten toimialojen rakenneuudistukset ja rahoituskriisiä seurannut velkaantumisen purkaminen. Lisäksi pankkien antolainauskorot ovat heikossa asemassa olevissa jäsenvaltioissa EKP:n hiljattaisista toimista huolimatta edelleen korkeat, mikä vaikuttaa pääasiassa pk-yrityksiin. Rahoituksen heikko saatavuus todennäköisesti myös vähentää uusyritysten määrää. Se on huolestuttavaa, kun otetaan huomioon, että pk-yrityksistä nimenomaan nuorien yritysten osuus työpaikkojen nettolisääntymisestä on merkittävä. Pk-yritysten työllisyyskehitys on ollut heikkoa vuodesta 2010, mikä osoittaa, että sopivilla ratkaisuilla rahoitussektorien ongelmiin voi olla työllisyyttä tukevia vaikutuksia. Uusyrityksiä tukevilla toimilla on niilläkin vahvaa työllisyysvaikutusta. 8 Ks. Do SMEs Create More and Better Jobs?, EIM Business & Policy Research, Zoetermeer, marraskuu 2011. Toisissa tutkimuksissa, kuten J. Haltiwanger & R.S. Jarmin & J. Miranda, 2013 Who Creates Jobs? Small versus Large versus Young in: The Review of Economics and Statistics, MIT Press, vol. 95(2), ei ole osoitettu, että yrityksen koko ja työllisyyskasvu olisivat systemaattisesti suhteessa toisiinsa, kun yrityksen ikä on jo otettu huomioon. 6142/15 ess/pm/si 13
Työmarkkinat ovat monissa jäsenvaltioissa edelleen voimakkaasti segmentoituneet. Nuorison työllisyydelle on ominaista, että sekä tilapäisten että osa-aikaisten työpaikkojen osuudet ovat suuret: vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä tilapäisten työpaikkojen osuus oli 42,4 ja osa-aikaisten 31,9 prosenttia kaikista työpaikosta. Koko työväestöä tarkasteltaessa nämä osuudet olivat huomattavasti pienemmät: tilapäisten työpaikkojen osuus oli noin 13 ja osa-aikaisten noin 19 prosenttia. Naiset tekevät osa-aikatyötä yleisemmin kuin miehet. Vuoden 2014 ensimmäisellä neljänneksellä osa-aikatyötä tekevien naisten osuus oli 32 prosenttia ja miesten 8,3 prosenttia. Osaaikatyötä tekevien naisten osuus oli yli 40 prosenttia Alankomaissa, Belgiassa, Itävallassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Nykyisessä makrotaloudellisessa tilanteessa tilapäis- ja osaaikatyö, joka ei aina perustu vapaaehtoisuuteen 9, voi auttaa luomaan työpaikkoja ja saattaa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä muodostaa perustan vakinaiseen tai kokoaikaiseen työsuhteeseen siirtymiselle (esimerkiksi nuorten tapauksessa). Segmentoituminen näkyy myös miesten ja naisten vaikeasti poistettavissa palkkaeroissa sekä niiden työntekijöiden pienessä osuudessa, joiden työsuhdeturva paranee työsopimuksen muuttumisen seurauksena 10. Kohtaanto työmarkkinoilla on heikentynyt useissa jäsenvaltioissa. Vaikka avoimien työpaikkojen määrä on muutaman viime vuoden ajan pysynyt keskimäärin suhteellisen vakaana, työttömyys on lisääntynyt, mikä saattaa kieliä kohtaannon heikkenemisestä työmarkkinoilla. Beveridge-käyrä (kuvio 5) osoittaa, että työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat ovat lisääntyneet vuoden 2011 puolivälistä alkaen 11. Kohtaanto on heikentynyt useimmissa jäsenvaltioissa merkittävänä poikkeuksena on etenkin Saksa. Tämä kielteinen yleissuuntaus on seurausta etenkin negatiivisista sokeista työvoiman kysynnässä ja osaamisen kohtaanto-ongelman 12 pahenemisesta. Se osoittaa, että talouskriisiin liittyvä työllistymismahdollisuuksien puute aiheuttaa hystereesivaikutuksia, joihin on puututtava investoimalla henkilöpääomaan ja tehostamalla osaamisen kohtaantoa. 9 10 11 12 Esimerkiksi ei-vapaaehtoisen osa-aikatyön osuus (prosentteina osa-aikatyöstä kokonaisuutena) EU28:ssa oli 29,6 prosenttia vuonna 2013 eli suurempi kuin vuonna 2008, jolloin se oli 25,3 prosenttia. Segmentoitumisen vaikutuksia ei kuitenkaan voida kytkeä pelkästään sopimustyyppeihin, koska myös sukupuolisyrjinnällä saattaa olla vaikutusta. Beveridge-käyrä eli UV-käyrä esittää graafisesti työttömyysasteen (U) ja avointen työpaikkojen (V) välisen suhteen (avointen työpaikkojen määrä osuutena työvoimasta). Käyrä on laskeva, sillä työttömyysaste on yleensä korkeampi samaan aikaan kun avoimia työpaikkoja on vähän. Jos käyrä suuntautuu ajan myötä ylös ja oikealle, tiettyä avointen työpaikkojen määrää vastaa entistä korkeampi työttömyys, mikä kertoo kohtaannon heikkenemisestä työmarkkinoilla. Labour Market Developments in Europe, 2013, Euroopan komissio. 6142/15 ess/pm/si 14
Kuvio 5: Beveridge-käyrä, EU28, 2008 (1. nelj.) 2014 (1. nelj.) Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus ja komission yksiköt, EU:n yritys- ja kuluttajakyselyt; kausitasoitetut tiedot; Huom. LSI (pystyakseli) kuvaa työvoimapulan indikaattoria, joka perustuu yritys- ja kuluttajakyselyihin (niiden teollisuusyritysten prosenttiosuus, jotka ovat ilmoittaneet työvoimapulan rajoittavan tuotantoaan). UR on työttömyysaste. Työttömien määrän lisääntyminen kriisin aikana, pitkäaikaistyöttömien osuuden kasvu ja näistä seurauksena oleva kohtaannon heikkeneminen asettavat vakavia haasteita aktiiviselle työvoimapolitiikalle ja julkisille työvoimapalveluille. Työvoiman liikkuvuus EU:n sisällä on edelleen varsin vähäistä etenkin suhteessa koko EU:n työmarkkinoiden kokoon. Joka neljäs EU:n kansalainen kertoo voivansa harkita työskentelemistä toisessa EU-maassa seuraavien kymmenen vuoden aikana, mutta vuoteen 2013 mennessä vain 3,3 prosenttia EU:n taloudellisesti aktiivisesta väestöstä asui toisessa EU-maassa. Maiden väliset erot ovat kuitenkin varsin suuria (kuvio 6). Työttömyysaste vaihtelee EU-maiden välillä merkittävästi, ja muuttohaluisten ihmisten kasvava määrä on sen vuoksi näkynyt liikkuvuuden kasvuna vuodesta 2011 vain osittain. Liikkuvuus on melko vähäistä eikä niin suurta, että se todellisuudessa tasapainottaisi EU-maiden työmarkkinoilla esiintyviä valtavia eroja. 13 13 Lisätietoja työllisyyden pääosaston (PO EMPL) julkaisussa Key Features. 6142/15 ess/pm/si 15
Kuvio 6: Liikkuvuusaste jäsenvaltioittain asumisvuosien mukaan 2013 Lähde: Eurostat, työvoimatutkimus (PO EMPL:n laskelmat); Huom. Liikkuvuusasteella tarkoitetaan toisessa jäsenvaltiossa vuonna 2013 asuneiden työikäisten määrää prosentteina sen maan työikäisestä väestöstä, jonka kansalaisia he ovat. Maltan ja Slovenian luvut eivät pienuutensa vuoksi ole luotettavia. Kyproksen, Luxemburgin, Ruotsin, Suomen, Tanskan ja Viron luvut eivät otoksen pienuuden vuoksi ole luotettavia. Osaamisen tarjontaa on edelleen parannettava. Useat suuntaukset, etenkin globalisaatio ja (osaamista edellyttävät) teknologiset muutokset, ovat vähitellen muuttaneet eri taitotasoja edustavan työvoiman suhteellista kysyntää. Lisäksi taitojen keskinäinen tärkeysjärjestys on muuttunut. Sekä tieto- ja viestintätekniikkataidoista että ns. pehmeistä taidoista, kuten viestintätaidoista, on tullut entistä tärkeämpiä monissa ammateissa. Vaikka keskimääräinen koulutustaso on ajan myötä parantunut, työntekijöiden osaaminen ei ole pysynyt osaamiskysynnän kehityksen tahdissa. Osaamisen kysynnän ja tarjonnan suhteessa tapahtuneiden muutosten vuoksi korkean osaamistason työntekijöillä on paremmat mahdollisuudet työllistyä kuin keskitason ja matalan osaamistason työntekijöillä. Työmarkkinaennusteet vahvistavat, että suuntaus jatkuu tulevina vuosina 14. 14 Ks. esimerkiksi Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) julkaisu Future Skills Supply and Demand in Europe. 6142/15 ess/pm/si 16
Euroopan osaamispohjaan liittyvät rakenteelliset puutteet uhkaavat Euroopan kasvupotentiaalia. Viimeaikaisten tietojen 15 perusteella noin 20 prosentilla työikäisestä väestöstä on hyvin matala osaamistaso, ja eräissä maissa (kuten Espanjassa ja Italiassa) tämä osuus on sitäkin suurempi. Erittäin hyvän osaamistason työntekijöiden osuus on suuri vain muutamissa maissa (Alankomaat, Ruotsi, Suomi ja Viro), ja useimmat Euroopan maat ovat vielä kaukana niistä Euroopan ulkopuolisista maista (esimerkiksi Japanista ja Australiasta), joissa tällaisten työntekijöiden osuus on suurin. Tiedot julkisesta varainkäytöstä vahvistavat, että riski henkilöpääomaan tehtävien investointien puutteellisuudesta kasvaa. Euroopassa ei investoida tehokkaasti koulutukseen ja osaamiseen. Se vaarantaa Euroopan keskipitkän aikavälin kilpailukyvyn ja sen työvoiman työllistyvyyden. Yhdeksäntoista jäsenvaltiota on vähentänyt koulutusmenojensa absoluuttista määrää ja 14 jäsenvaltiota koulutusinvestointejaan BKT:hen suhteutettuina. Palkkakehityksessä on ryhdytty ottamaan huomioon tasapainotustarpeet. Nimelliset yksikkötyökustannukset kasvoivat juuri ennen kriisiä useissa jäsenvaltioissa, etenkin Latviassa ja Romaniassa ja vähemmässä määrin Bulgariassa, Irlannissa, Liettuassa ja Virossa (kuvio 7). Kriisin myötä nimellisten yksikkötyökustannusten kasvu on näissä maissa ollut vuodesta 2009 selvästi pienempää (paitsi Bulgariassa). Irlannissa, Latviassa ja Liettuassa kustannukset ovat itse asiassa kääntyneet laskuun ja Romaniassa jääneet liki ennalleen. Nimelliset yksikkötyökustannukset ovat pienentyneet kriisin jälkeen myös Espanjassa ja Kreikassa, joissa ne olivat edellisinä vuosina kasvaneet. Saksassa kehitys on toisenlaista: se on ainoa jäsenvaltio, jossa nimelliset yksikkötyökustannukset pienenivät (joskin vain vähän) ennen kriisiä mutta ovat kasvaneet aivan viime vuosina. Nimellisten yksikkötyökustannusten kehitys on ollut lievää (ennen kriisiä selvempää) myös Alankomaissa, Belgiassa, Itävallassa, Ruotsissa ja etenkin Suomessa. Kehityssuunnan kääntyminen vaikeuksissa olevissa jäsenvaltioissa ja toisaalta "ylijäämämaissa" on tukenut ulkoisen epätasapainon vähentämistä, jota tarvittiin etenkin euroalueella. On tärkeää, että palkkakehityksessä otetaan myös vastaisuudessa huomioon tarve ulkoisen epätasapainon korjaamiseen ja työttömyyden vähentämiseen. Sen on lisäksi pitkällä aikavälillä vastattava tuottavuuden parantumista. Viimeaikaiset palkankorotukset maissa, joilla on ylijäämä, saattavat lisätä kokonaiskysyntää, jos ne ovat luonteeltaan pysyviä 16. 15 16 OECD ja Euroopan komissio julkaisivat lokakuussa 2013 aikuisten ammatillisesta osaamisesta tekemänsä uuden tutkimuksen (Survey on Adult Skills, PIAAC) tulokset. Ks. esimerkiksi Is Aggregate Demand Wage-Led or Profit-Led? National and Global Effects, International Labour Office, Conditions of Work and Employment Series No. 40, Geneve, 2012. 6142/15 ess/pm/si 17
Kuvio 7: Nimellisten yksikkötyökustannusten kehitys EU28:ssa. Keskimääräiset vuotuiset muutokset 2003 2008 ja 2009 2013 Lähde: Eurostat, kansantalouden tilinpito Yksikkötyökustannusten vähenemisen ja maltillisen palkkakehityksen vaikutukset ovat näkyneet hintojen alenemisena hitaasti ja vain osittain. Tämän vajaaksi jääneen siirtymävaikutuksen voidaan katsoa olevan osittain seurausta samanaikaisesta välillisten verojen korottamisesta ja julkisen talouden vakauttamisesta johtuvasta hintasääntelystä 17. Hintojen hitaan reagoivuuden yhteydessä tehdyt nimellisten yksikkötyökustannusten leikkaukset ovat johtaneet työtulo-osuuksien supistumiseen useissa jäsenvaltioissa, etenkin Espanjassa, Irlannissa, Kreikassa ja Portugalissa. Tästä seurauksena ollut voittomarginaalien kasvu ei kuitenkaan ole (vielä) täysin johtanut investointien lisääntymiseen. Verokiila on edelleen suuri useissa jäsenvaltioissa. Huomattavassa osassa jäsenvaltioita on ongelmana suuri ja eräissä tapauksissa kasvava verokiila, etenkin kun on kyse pienipalkkaisista työntekijöistä ja kotitalouksien toisista tulonsaajista. Esimerkkinä voidaan mainita, että pienipalkkaisten työntekijöiden (joiden palkka on 67 % keskipalkasta) tapauksessa verokiila pieneni useimmissa jäsenvaltioissa vuosina 2008 2010 mutta kasvoi jälleen tämän jakson jälkeisinä kolmena vuotena lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Vuonna 2013 verokiila vaihteli 20 prosentin tai sitä pienemmästä kiilasta (Malta 2012 ja Irlanti) yli 45 prosentin verokiilaan (Belgia, Ranska, Saksa ja Unkari) 18. 17 18 Ks. Quarterly Report on the Euro Area, Euroopan komissio, Volume 12, No. 3, 2013. Tiedoissa eivät näy kohdennetut veronhuojennukset. 6142/15 ess/pm/si 18
Kokonaisverokiilan muutoksiin on vaikuttanut lähinnä henkilötulovero, joka on noussut 15 jäsenvaltiossa 21 jäsenvaltiosta (kuvio 8). Henkilötuloveroa on (ainakin tämäntyyppisten kotitalouksien osalta ja tulotasolla 67 % keskipalkasta) nostettu erityisen paljon Portugalissa ja Unkarissa, kun taas se on pienentynyt varsin selvästi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Kreikassa. Kun otetaan huomioon sekä henkilötulovero että työntekijöiden sosiaaliturvamaksut, työntekijöiden vero- ja maksutaakka on kasvanut 10 jäsenvaltiossa. Työnantajilla vastaava taakka on kasvanut vain kolmessa jäsenvaltiossa. Työnantajien sosiaaliturvamaksut ovat yleisesti ottaen säilyneet lähes ennallaan useimmissa jäsenvaltioissa, lukuun ottamatta muutamia poikkeuksia: nousu oli suhteellisen voimakasta Puolassa ja Slovakiassa, Ranskassa taso taas putosi huomattavasti. Kuvio 8: Kokonaisverokiilan muutokset vuosina 2010 2013 osatekijöittäin (67 prosenttia keskipalkasta, naimaton, ei lapsia) Lähde: Euroopan komissio ja OECD: veroja ja etuuksia koskeva tietokanta; Huom. OECD:hen kuulumattomia maita (Bulgaria, Kroatia, Kypros, Latvia, Liettua, Malta ja Romania) koskevia tietoja ei ole saatavilla. 6142/15 ess/pm/si 19
Joissakin jäsenvaltioissa on haasteena pimeän työn torjunta. Pimeää työtä on monenlaista: virallisessa yrityksessä tehtävästä omaan lukuun tehtävään pimeään työhön. Siihen ei kuitenkaan lueta toimintaa, johon liittyy laittomia tavaroita tai palveluita. Pimeällä työllä on runsaasti kielteisiä vaikutuksia. Makrotalouden näkökulmasta se vähentää verotuloja (tuloveroja ja arvonlisäveroa) ja heikentää sosiaaliturvajärjestelmien rahoituspohjaa. Mikrotalouden näkökulmasta pimeä työ ja muut epätyypilliset työllistämisjärjestelyt, kuten näennäisyrittäjyys, usein vääristävät yritysten välistä tervettä kilpailua ja luovat edellytykset sosiaaliselle polkumyynnille, joka puolestaan estää täysimääräisen sosiaaliturvan tarjoavien laillisten työpaikkojen luomista. Ne myös heikentävät tuottavuutta, koska epävirallisessa taloudessa toimivat yritykset yleensä välttävät virallisen talouden palvelujen ja panosten (kuten luottojen) käyttämistä eivätkä kasva yrityksinä vastaavasti. Vaikka täysin luotettavia numerotietoja harmaan talouden ja pimeän työn laajuudesta ei ole helposti saatavilla, summittaisten tietojen perusteella nämä ilmiöt muodostavat haasteen joissakin jäsenvaltioissa 19. Sitä paitsi pimeä työ saattaa olla valtaamassa lisää alaa useiden sosioekonomisten suuntausten vuoksi. Sellaisia ovat resurssien uudelleenkohdentaminen toimialojen välillä, talouden kansainvälistyminen, tavanomaisten työnteon muotojen väheneminen ja sosiaalinen ahdinko joissain jäsenvaltioissa. Talouden kehitys vaikuttaa yleensä eri tavoin eri väestönosiin, mutta eriarvoisuus on lisääntynyt monissa jäsenvaltioissa. Vaikka ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhde 20 EU:ssa säilyi vuosina 2008 2013 keskimäärin ennallaan, jäsenvaltioiden välillä on suuria ja kasvavia eriarvoisuuteen liittyviä eroja (kuvio 9). Eriarvoisuus on lisääntynyt suurimmassa osassa eteläisiä jäsenvaltioita (Espanjassa, Kreikassa, Italiassa ja Kyproksella) sekä Kroatiassa, Tanskassa ja Unkarissa. Räikeintä eriarvoisuus EU28:n sisällä on Bulgariassa, Kreikassa, Romaniassa, Espanjassa, Latviassa, Liettuassa ja Portugalissa. Vaikka tilanne on viime aikoina parantunut, eriarvoisuus oli edelleen ongelma etenkin Latviassa ja Romaniassa, ja se on entisestään lisääntynyt niissä jäsenvaltioissa, joissa eriarvoisuus on jo valmiiksi ollut suurinta Euroopan unionissa (ks. myös kuvio V luvussa 3). 19 20 Ks. esim. Eurofound (2013), Tackling Undeclared Work in 27 European Union Member States and Norway: Approaches and Measures Since 2008, Eurofound, Dublin, ja Hazans, M. (2011), Informal Workers Across Europe, Research Paper 5912, World Bank, Washington DC. Ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhteella mitataan tulonjaon eriarvoisuutta. Laskennassa suurituloisimman 20 prosentin (ylin tuloviidennes) saama kokonaistulo suhteutetaan pienituloisimman 20 prosentin (alin tuloviidennes) saamaan kokonaistuloon. Tuloina otetaan huomioon ekvivalentti käytettävissä oleva tulo. 6142/15 ess/pm/si 20
Kuvio 9: Tulonjaon eriarvoisuus (ylimmän ja alimman tuloviidenneksen tulo-osuuksien suhde) 2008 2013 Lähde: Eurostat, EU-SILC. Tulojen viitevuodet 2012 ja 2007, lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa (viitevuotena käytetty tutkimusvuotta) ja Irlantia (viitevuotena käytetty tutkimusta edeltäneitä 12 kuukautta). Huom. * IE 2012: vuoden 2008 tietoja ei ole saatavilla EU28:n osalta. Köyhyys- ja syrjäytymisriskiaste (AROPE) on monissa jäsenvaltioissa kasvanut huomattavasti, ja myös erot jäsenvaltioiden välillä ovat kasvussa. Niiden eurooppalaisten määrä, joihin köyhyys- ja syrjäytymisriski kohdistuu, kasvoi huolestuttavasti vuosien 2008 (jolloin kriisi alkoi) ja 2013 välisenä aikana 4,79 miljoonalla henkilöllä (mukana ei ole Kroatia). Vuonna 2013 tämän riskiryhmän osuus oli 24,5 prosenttia EU28:n väestöstä (kuvio 10). 6142/15 ess/pm/si 21
Kuvio 10: Köyhyys- ja syrjäytymisriskiasteen (AROPE) kehitys vuosina 2008 2013 Lähde: Eurostat, EU-SILC 2013. Tulovuosi 2012. Huom. * Vuoden 2012 tiedot (vuoden 2013 tietoja ei ole vielä saatavilla). Vuoden 2008 tietoja ei ole saatavilla Kroatian ja EU28:n osalta, Irlannin osalta vuoden 2012 tiedot. Köyhyysriskiasteen osalta tulojen viitevuotena on käytetty tutkimusta edeltänyttä kalenterivuotta (2012 ja 2007), lukuun ottamatta Yhdistynyttä kuningaskuntaa (viitevuotena käytetty tutkimusvuotta) ja Irlantia (viitevuotena käytetty tutkimusta edeltäneitä 12 kuukautta). Samaten erittäin alhaisen työssäkäyntiasteen osalta viitataan edeltävään kalenterivuoteen (2012 ja 2007). Vakavan aineellisen puutteen asteen osalta viitevuotena on kuluva vuosi (2013 ja 2008). Köyhyysasteen kehittyminen vaihtelee huomattavasti ikäryhmien välillä. Kriisi on yleisesti ottaen koetellut eniten työikäisiä (kuvio 11 ja luvun 3 kuvio IV). Tämä johtuu lähinnä työttömyyden, alityöllistettyjen kotitalouksien ja työssäkäyvien köyhyyden kasvusta. Vuonna 2013 köyhyys- ja syrjäytymisriski kohdistui noin 51,8 miljoonaan työikäiseen EU28:ssa. Yhteensä 31,5 miljoonaa (10 %) kärsi vakavaa aineellista puutetta. Vuonna 2013 kaikkiaan 11,2 prosenttia 18 59-vuotiaista eli työttömässä kotitaloudessa. 6142/15 ess/pm/si 22
Kuvio 11: Köyhyys- ja syrjäytymisriskiasteen (AROPE) kehitys vuodesta 2005 EU28:ssa, yhteensä, lapset (0 17), työikäinen väestö (18 64) ja ikääntyneet (65+) Lähde: Eurostat, EU-SILC 2013. Huom. Vuosilta 2005 2009 EU27:n keskiarvo. Vuosilta 2010 2013 EU28:n keskiarvo. Ikääntyneisiin (65 vuotta täyttäneisiin) kohdistuneet vaikutukset ovat olleet suhteessa vähäisempiä, sillä heidän köyhyys- ja syrjäytymisriskinsä on pienentynyt useimmissa jäsenvaltioissa. Ikääntyneiden köyhyys koskettaa kuitenkin edelleen useammin naisia kuin miehiä. Nämä suhteelliset edistysaskeleet eivät kuitenkaan välttämättä merkitse ikääntyneiden todellisen tulotason muutosta, vaan niiden taustalla on ennen muuta se, että eläkkeet ovat pysyneet pääosin ennallaan, kun taas työikäisten tulotason kehitys on pysähtynyt tai tulot ovat pudonneet. 6142/15 ess/pm/si 23
Lasten köyhyys- ja syrjäytymisriski on kasvanut vuodesta 2008 heidän (pääosin työikäisten) vanhempiensa tilanteen heikkenemisen myötä. Riski on yli 20 jäsenvaltiossa suurempi kuin vuonna 2008. Yksinhuoltajatalouksilla köyhyys- ja syrjäytymisriski on yli kaksinkertainen (EU28: 49,7 % vuonna 2012) kahden huoltajan talouksiin verrattuna. Yksinhuoltajatalouksiin kohdistuu huomattavasti suurempi köyhyysriski kaikissa jäsenvaltioissa. Se vaihtelee 36 prosentista (Suomi ja Tšekki) 72,2 prosenttiin (Bulgaria) ja 62 prosenttiin (Latvia). Myös perheisiin, joissa on kolme tai useampia lapsia, kohdistuu merkittävästi kokonaisväestön riskiä suurempi köyhyys- ja syrjäytymisriski (EU28: 32,2 %). Kriisin aiheuttamalla työmarkkinaolosuhteiden heikentymisellä on ollut välittömämpi vaikutus työikäisiin miehiin kuin naisiin. Naisiin kohdistuu kuitenkin suurempi (jatkuvan) köyhyyden ja syrjäytymisen riski kuin miehiin hoitojärjestelyihin liittyvien työvoiman ulkopuolella vietettyjen jaksojen ja (vapaaehtoisen tai ei-vapaaehtoisen) osa-aikatyön vuoksi. Unionin ulkopuolisten maiden kansalaisten (18 64-vuotiaat) köyhyys- ja syrjäytymisriski (40,6 %) oli vuonna 2013 huomattavasti suurempi kuin EU:n kansalaisten (24,2 %). Kotitalouksien käytettävissä olevat reaaliset bruttotulot olivat EU:ssa keskimäärin kasvaneet vuoden 2013 loppuun mennessä pienennyttyään jatkuvasti lähes neljän vuoden ajan (kotitalouksien käytettävissä olevia bruttotuloja käsitellään tarkemmin luvussa 3). Taustalla oli markkinatulojen kasvaminen (työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien työvoimakustannukset ja omaisuustulot) sekä kotitalouksille myönnettyjen sosiaalietuuksien kasvu 21. Jää nähtäväksi, jatkuuko tilanteen vuonna 2013 alkanut paraneminen, kun työpaikkoja syntyy edelleen suhteellisen vähän, vero- ja etuusjärjestelmien vaikutus on edelleen heikko ja vuoden 2014 tuoreimmat tiedot viittaavat tilanteen uuteen heikkenemiseen (kuvio 12). 21 Lisätietoja julkaisussa EU Employment and social situation, Quarterly Review, kesäkuu 2014. 6142/15 ess/pm/si 24
Kuvio 12: Kotitalouksien käytettävissä olevan reaalisen bruttotulon kasvuun vaikuttavat osatekijät Lähde: Eurostat, kansantalouden tilinpito; kausitasoittamattomat tiedot; (PO EMPL:n laskelmat). Kotitalouksien käytettävissä olevien bruttotulojen reaalikasvu EU:ssa on PO EMPL:n arvio, ja siinä ovat mukana jäsenvaltiot, joiden osalta on saatavilla neljännesvuositietoja. Kotitalouksien käytettävissä olevat nimelliset bruttotulot on muunnettu kotitalouksien käytettävissä oleviksi reaalisiksi bruttotuloiksi deflatoinnin avulla käyttäen kotitalouksien kulutusmenojen deflaattoria (hintaindeksi). Kotitalouksien käytettävissä olevien bruttotulojen reaalikasvu on jäsenvaltioissa tapahtuneen kotitalouksien käytettävissä olevien bruttotulojen reaalikasvun painotettu keskiarvo. Vero- ja etuusjärjestelmien muutosten vaikutukset eri tuloryhmiin viime vuosina vaihtelivat suuresti maasta toiseen 22. Vero- ja etuusjärjestelmien muutokset vaikuttivat sisällöstään riippuen eri tavoin suuri- ja pienituloisiin kotitalouksiin. Joissakin jäsenvaltioissa haitalliset vaikutukset heikensivät etenkin pienituloisten kotitalouksien elintasoa entisestään. Toiset jäsenvaltiot, jotka kiinnittivät enemmän huomiota siihen, miten niiden vero- ja etuusjärjestelmien muutokset vaikuttivat tulonjakoon, pystyivät varmistamaan, ettei pienituloisiin kotitalouksiin kohdistunut kohtuuttomia vaikutuksia. Tällaiset eri tuloryhmiin kohdistuvat vaikutukset eivät olleet yhteydessä sopeutustoimien kokonaislaajuudessa oleviin eroihin. 22 EU Employment and Social Situation Quarterly Review (maaliskuu 2014) Supplement on trends in social expenditure (2014). 6142/15 ess/pm/si 25
Sosiaalimenojen kasvu on vuonna 2009 saavutetun huipun jälkeen ollut negatiivista vuodesta 2011. Kriisin alkuvaiheissa (vuoteen 2009 asti) sosiaalimenojen kasvu johtui pääasiassa työttömyysmenojen ja vähemmässä määrin myös muiden menojen (etenkin eläke- ja terveydenhuoltomenojen) kasvusta. Sosiaalimenojen kasvu hidastui vuonna 2010. Tämä oli seurausta yhteisvaikutuksesta, joka johtui finanssipoliittisten elvytystoimenpiteiden päättymisestä ja elpyvissä jäsenvaltioissa normaalista automaattisen vakautuksen asteittaisesta lopettamisesta. Vuodesta 2011 lähtien etenkin luontoisetuuksista ja palveluista johtuvat sosiaalimenot ovat supistuneet huolimatta siitä, että taloudelliset ja sosiaaliset olosuhteet ovat edelleen heikentyneet (kuvio 13) 23. Kuvio 13: Raha- ja luontoisetuisuuksien vaikutus julkisten reaalisten sosiaalimenojen kasvuun EU:ssa (2001 2012) Lähde: Kansantalouden tilinpito (PO EMPL:n laskelmat). 23 Ks. EU Employment and social situation, Quarterly Review, maaliskuu 2013. Analyysi osoittaa, että sosiaalimenot ovat vuodesta 2011 vähentyneet sopeutuksen seurauksena enemmän kuin viimeksi kuluneiden 30 vuoden vastaavilla taantumajaksoilla. 6142/15 ess/pm/si 26
Kriisi on muuttanut myös sosiaalisen suojelun menojen rakennetta. Asukasta kohti lasketut (reaaliset) sosiaalisen suojelun menot ovat vuodesta 2008 vuoteen 2012 kasvaneet EU27:ssä kahdeksan prosenttia (kuvio 14). Suurimmat lisäykset ovat peräisin eläkkeistä (kasvavien vanhuusja perhe-eläkkeiden osuus kokonaiskasvusta oli noin 48 %) sekä sairausmenoista, terveydenhuollosta ja työkyvyttömyydestä (32 %). Sitä vastoin työttömyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen kohdalla sosiaalisen suojelun menojen lisääntyminen asukasta kohti on ollut vähäistä, vaikka työttömyys on kasvanut voimakkaasti. Jäsenvaltioiden väliset erot ovat merkittäviä: sosiaalisen suojelun kokonaismenot asukasta kohti kasvoivat vuosina 2008 2012 alle 4 prosenttia kahdeksassa ja toisaalta yli 10 prosenttia viidessä jäsenvaltiossa (Irlanti, Bulgaria, Slovakia, Malta ja Suomi). Sosiaalisen suojelun menot asukasta kohti ovat laskeneet vuosina 2008 2012 neljässä jäsenvaltiossa (Unkari, Kreikka, Kroatia ja Liettua). Kuvio 14: Asukasta kohti laskettujen sosiaalisen suojelun menojen muutokset sosiaalisen suojelun osa-alueittain, 2008 2012 Lähde: Eurostat, ESSPROS. Huom. Eri osa-alueiden vaikutus sosiaalimenojen kokonaiskasvuun (euroa asukasta kohti vakaina vuoden 2005 hintoina); vuoden 2013 tietoja ei ole saatavilla. 6142/15 ess/pm/si 27
Heikommassa asemassa olevien ja pienituloisten väestöryhmien on joissakin jäsenvaltioissa edelleen vaikeampi saada terveydenhuoltopalveluja. Kokonaisuutena katsottuna niiden pienituloisimpien osuus, jotka ilmoittivat terveydenhuoltotarpeidensa jääneen täyttymättä, kasvoi EU27:ssä vuosina 2008 2012 vain hieman, mutta esimerkiksi Suomessa, Portugalissa ja Kreikassa se kasvoi huomattavasti (ks. kuvio 15). Osuus oli vuonna 2012 suurin Latviassa, Bulgariassa ja Romaniassa. Niiden osuus, joiden terveydenhuoltotarpeet jäivät täyttymättä, pieneni eniten Bulgariassa ( 11,4 prosenttiyksikköä 2008 2012), mutta vuonna 2012 osuus oli edelleen merkittävä (16,9 %). Kuvio 15: Täyttämättä jäänyt terveyspalvelujen tarve, pienituloisin viidennes, 2008 2012 Lähde: Eurostat, EU-SILC. Huom. Täyttämättä jäänyt terveyspalvelujen tarve: liian kallista, liian pitkä matka tai liian pitkät jonot. Maiden välisistä kulttuurieroista johtuen tätä indikaattoria ei pitäisi käyttää kansainvälisiin vertailuihin. Belgia: vuosina 2010 2011 tapahtunut kasvu selittyy pitkälti täyttämättä jäänyttä tarvetta koskevan kysymyksen sanamuodon muuttumisella vuoden 2011 SILC-kyselyssä. Vuotta 2011 edeltävien vuosien ja vuoden 2011 jälkeisten vuosien välistä kehitystä ei voida tulkita. Vuoden 2008 tiedot puuttuvat Kroatian ja EU28:n osalta. 6142/15 ess/pm/si 28
2. TYÖLLISYYSSSUUNTAVIIVOJEN TÄYTÄNTÖÖNPANO: TYÖLLISYYS- JA SOSIAALIPOLITIIKAN UUDISTUKSET Tässä jaksossa 24 esitetään yhteenveto uudistuksista ja toimenpiteistä, joita jäsenvaltiot ovat toteuttaneet 12 viime kuukauden aikana. Työllisyyssuuntaviivoissa 25 annetaan jäsenvaltioille vakiintuneet toimintaohjeet, joita ne voivat soveltaa työllisyys- ja sosiaalipolitiikan haasteisiin vastaamiseksi nykytilanteessa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamista silmällä pitäen (tavoitteet esiteltiin jaksossa 1). Vuoden 2014 vuotuisessa kasvuselvityksessä esitettiin painopisteet ja toimintaohjeet, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden oli määrä toimittaa kansalliset uudistusohjelmansa talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson 2014 puitteissa. Kansallisia uudistusohjelmia tarkasteltiin vaatimusten mukaisesti, ja neuvosto antoi komission ehdotuksiin perustuvat maakohtaiset suositukset. Työllisyyskomitea ja sosiaalisen suojelun komitea tarkastelevat jäsenvaltioiden suorituskykyä ja edistymistä eri haasteisiin vastaamisessa työllisyyskehityksen seurantavälineen ja sosiaalisen suojelun kehityksen seurantavälineen avulla. Toteutettuja toimintapoliittisia uudistuksia arvioidaan eurooppalaisen ohjausjakson 2015 yhteydessä. Euroopan sosiaalirahastosta tuetaan toimia, joilla pyritään saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet työttömyyden torjumiseen tähtäävällä toiminnalla, jossa keskitytään erityisesti nuorisoon. Toimintaan kuuluu harjoittelu- ja oppisopimuspaikkojen tarjoaminen uudelleen- ja täydennyskoulutusta varten, koulutustoimien tukeminen köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseksi sekä hallinnollisten valmiuksien lisäämisen tukeminen. Ohjelmakaudella 2014 2020 Euroopan sosiaalirahasto ja muut EU:n rakenne- ja investointirahastot on valjastettu tiukasti Eurooppa 2020 -strategian poliittisten prioriteettien edistämiseen, minkä lisäksi rahastojen toiminnassa painotetaan tuloksellisuutta. Tämä lujittaa rahastojen asemaa strategian taloudellisina tukipilareina. 24 25 Tässä jaksossa esitetään tilannekatsaus edellisen yhteisen työllisyysraportin pohjalta. Tilanpuutteen vuoksi se ei ole tyhjentävä eikä sen ole tarkoituskaan kattaa kaikkia uudistuksia ja politiikkatoimia. Yleensä toimenpiteitä, joita on vasta esitetty mutta joita ei ole toimitettu parlamentin hyväksyttäväksi tai kollektiivisiin neuvotteluihin työmarkkinaosapuolten kanssa, ei käsitellä tässä raportissa. Neuvoston päätös 2010/707/EU, annettu 21 päivänä lokakuuta 2012, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista. 6142/15 ess/pm/si 29