VUOSISADAN TALOUSMURROS KANNATTAA HYÖDYNTÄÄ Elämme nyt teknologian ja talouden murrosta, jollaisia koetaan vain kerran vuosisadassa. Talouden uudet muutosvoimat pitää osata käyttää tälläkin kertaa hyväksi.
Elämme talouden uuden rakennemuutoksen aikaa. Tieto- ja viestintäteknologia sekä digitalisaatio luovat uusia tuotteita, ammatteja ja toimintatapoja samalla tavoin kuin sähkövoima sata vuotta sitten. Sähkö on vaikuttanut sekä ihmisten elämään että kansantalouden tuotantorakenteeseen niin voimakkaasti, että on vaikea kuvitella, millainen maailma olisi ilman sitä. Tieto- ja viestintäteknologia vaikuttaa vastaavalla tavalla. Jos historia toistaa itseään, sadan vuoden kuluttua vain 30 prosenttia tavaroista ja palveluista on sellaisia, joiden varhaisia versioita nyt käytämme. Industrialismi ja nationalismi olivat historioitsija Markku Kuisman mukaan ne maailmantalouden muutosvoimat, jotka viitoittivat sata vuotta sitten Suomelle tien maailman vauraimpien kansakuntien joukkoon. Vaurastumisen resepti oli yksinkertainen: hiotaan puu paperiksi ja jalostetaan malmit metalleiksi sähköä käyttövoimana hyödyntäen. Jalostusarvon nousun myötä työn tuottavuus, palkat ja elintaso kasvoivat. Teolliset yritykset erityisesti metsä- ja metalliteollisuuden yritykset kulkivat kehityksen kärjessä. Kansantalouden elinkeinorakenteessa teollistuminen näkyi siirtymisenä maatalousvaltaisesta tuotantorakenteesta sellaiseen, jossa teollisten toimialojen osuus on suuri. Nyt on meneillään muutos teollisesta yhteiskunnasta kohti palveluyhteiskuntaa, erityisesti kohti sellaista palveluyhteiskuntaa, jossa tietointensiivisten palvelujen merkitys kasvaa. Digitalisaatio ja globalisaatio ovat maailmantalouden uudet muutosvoimat. Kasvun vetureina ovat tietotekniikkaa ja digitaalisia palveluja valmistavat ja käyttävät globaalit yritykset esimerkkeinä Apple, Google ja Microsoft. Taloudellinen arvo ei enää riipu tuotteen fyysisestä olomuodosta, vaan se on digitaalisessa muodossa eli bitteinä. Bitit eivät tunnista toimialojen eivätkä kansallisvaltioiden välisiä rajoja. Niiden tuotanto ja kulutus rakentuvat globaaleille digitaalisille palvelualustoille esimerkkinä Facebook. Tietointensiiviset palvelualat kulkevat kehityksen kärjessä. Teollisuuden osana on sopeutua ja uudistua, kuten maatalouden osana oli 1950- ja 1960-luvuilla. Tässä kirjoituksessa kuvataan elinkeinorakenteen muutosta ja pohditaan talouskasvun tulevaisuutta kansantalouden tilinpidon käsittein. Suomea verrataan meille tärkeisiin verrokkimaihin, erityisesti Ruotsiin. Lopuksi korostetaan tarvetta luoda talouskasvulle uusi visio sellainen, jossa tietointensiiviset palvelut ja digitalisaatio nostetaan keskiöön elinkeinorakenteen uudistamisessa ja talouskasvun edistämisessä.
Vuosisadan talousmurros kannattaa hyödyntää TEOLLISUUDEN SUPISTUMINEN JA TALOUSKASVUN HIDASTUMINEN Kuviosta 1 näkyy, että teollisuuden suhteellisen merkityksen väheneminen deindustrialisaatio on tyypillinen ilmiö korkean tulotason kansantalouksissa. Teollistumisen edelläkävijämaassa Isossa-Britanniassa tehdasteollisuus luo enää 10 prosenttia kansantalouden bruttoarvonlisäyksellä mitatusta kokonaistuotannon arvosta. Tulojen kasvaessa hyödykkeiden kysyntä siirtyy sekä elintarvikkeista että teollisista tuotteista palveluihin. Suomessa kehitys on poikennut muista teollisuusmaista siten, että deindustrialisaation prosessi keskeytyi 1990-luvun alussa 15 vuodeksi. Nokian matkapuhelimien menestyminen maailmanmarkkinoilla moninkertaisti elektroniikkateollisuuden Kuvio 1. Tehdasteollisuuden prosenttiosuus tuotannon, mikä vahvisti kansantalouden bruttoarvonlisäyksestä koko tehdasteollisuuden (aineistolähde: OECD.Stat) asemaa. Nokian menetettyä puhelinmarkkinansa tehdasteollisuuden merkitys on vähentynyt nopeasti vuoden 2007 jälkeen. Sen osuus kansantalouden bruttoarvonlisäyksestä on enää 17 prosenttia, joka tosin on vielä yhtä suuri kuin Ruotsissa ja euroalueella. Kehitykseen on vaikuttanut myös muun metalliteollisuuden, erityisesti metallien jalostuksen, sekä metsäteollisuuden supistuminen. Teollisuuden osuus kokonaistuotannosta on viimeksi ollut yhtä pieni 1920-luvun alussa. Tehdasteollisuuden merkitys Suomen talouskasvussa on ollut kiistatta suuri kautta itsenäisyytemme historian, mutta sen vaikutus kansantalouden kokonaistuotannon kasvuun on romahtanut vuoden 2007 jälkeen, eikä ole vielä toipunut. Tämä käy ilmi kuviosta 2, joka esittää koko kansantalouden
bruttoarvonlisäyksen volyymin kumulatiivisen kasvun sekä eri sektoreiden kontribuutiot eli vaikutukset kasvuun sekä Suomessa että Ruotsissa vuosina 2001-2015. Vuotuiset kasvuvauhdit on laskettu kumulatiivisesti yhteen siten, että kunkin tekijän vuoden 2001 kasvuprosenttiin on lisätty vuoden 2002 kasvu, saatuun summaan vuoden 2003 kasvu jne. Sektorin kasvukontribuutio saadaan kertomalla kyseisen sektorin arvonlisäyksen volyymikasvu sektorin osuudella koko kansantalouden bruttoarvonlisäyksestä. Suomen kansantalous kasvoi vuoteen 2008 mennessä yli 20 prosenttia, josta liki puolet syntyi tehdasteollisuudessa. Kasvu oli jopa Ruotsia nopeampaa. Sen jälkeen bruttoarvonlisäys on teollisuustuotannon romahduksen myötä supistunut Suomessa niin, että koko ajanjakson kasvuksi jää vain 14 prosenttia ja tehdasteollisuuden kontribuutioksi kaksi prosenttiyksikköä. Vuonna 2015 kokonaistuotanto oli vuoden 2006 tasolla. Ruotsin talous on kasvanut yhtäjaksoisesti vuoden 2009 taantumaa lukuun ottamatta niin, että kumulatiiviseksi kasvuksi tulee 31 prosenttia. Suomea selvästi parempi tulos ei ole syntynyt niinkään tehdasteollisuudessa vaan palvelualoilla. Tehdasteollisuuden kontribuutio oli nimittäin vain neljä prosenttiyksikköä Suomea suurempi. TIETOINTENSIIVISET PALVELUT JA TALOUSKASVUN KIIHTYMINEN Vaikka kokonaistuotanto ei ole Suomessa kasvanut kymmeneen vuoteen, ei talouskasvu ole loppunut, sillä markkinapalvelut ovat pitäneet sitä kaiken aikaa yllä (kuvio 2). Yli puolet bruttoarvonlisäyksen kasvusta on syntynyt tässä sektorissa ajanjaksolla 2001-2015. Se koostuu niistä palvelutoimialoista, joiden tuotos hinnoitellaan pääsääntöisesti markkinoilla. Kansantalouden tilinpidon päätoimialoista markkinapalveluja ovat kauppa (G), kuljetus ja varastointi (H), majoitus- ja ravitsemistoiminta (I), informaatio ja viestintä (J), rahoitus ja vakuutus (K), ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (M) sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta (N). Markkinapalvelujen kasvukontribuutiosta puolestaan runsas puolet on syntynyt tietointensiivisissä palveluissa. Tässä tarkastelussa niitä ovat informaatio ja viestintä, rahoitus ja vakuutus sekä ns. liike-elämän palvelut eli ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelut. Ne ovat OECD:n mukaan aloja, jotka joko tuottavat tietoa tai käyttävät runsaasti tietoa ja korkeasti koulutettua työvoimaa tuotantopanoksina.
Vuosisadan talousmurros kannattaa hyödyntää Kuvio 2. Kansantalouden bruttoarvonlisäyksen volyymin kumulatiivinen kasvu (%) ja eri sektorien kasvukontribuutiot (%-yksikköä) Suomessa (ylempi kuvio) ja Ruotsissa (alempi kuvio) 2001-2015 (aineistolähde: Tilastokeskus, Kansantalouden tilinpito ja Eurostat Statistical Database) Tietointensiiviset markkinapalvelut ovat kiihdyttäneet talouskasvua myös viime vuosina, kun muu kansantalous on ollut taantumassa. Niiden vaikutus ei vain ole vielä ollut riittävän suuri nostamaan koko kansantaloutta uuteen nousuun.
Ruotsin Suomea parempi kasvu on syntynyt valtaosin markkinapalveluissa. Niiden kontribuutio kansantalouden 31 prosentin kasvuun oli 18 prosenttiyksikköä vuosina 2001-2015, kun se Suomessa jäi vain kahdeksaan prosenttiyksikköön. Yli puolet markkinapalvelujen kasvusta on molemmissa maissa tullut tietointensiivisistä palveluista. Niiden kasvuvertailussa Ruotsi on selvästi Suomea parempi rahoitus- ja vakuutuspalveluissa sekä liike-elämän palveluissa. Suomi pärjää Ruotsille vain informaatio- ja viestintäpalveluissa, joita ovat kustannustoiminta, audiovisuaalinen toiminta, televiestintä sekä tietojenkäsittelypalvelu. Lähes 60 prosenttia informaation ja viestinnän bruttoarvonlisäyksestä syntyy meillä tietojenkäsittelypalveluissa. Informaatio ja viestintä sekä liike-elämän palvelut ovat luoneet Suomessa talouskasvua enemmän kuin mikään muu kansantalouden sektori kymmenen viime vuoden aikana. Molemmat toimialat ovat arvonlisäyksiltään kaksi kertaa niin suuria kuin metsäteollisuus ja kaksi kolmasosaa metalliteollisuudesta. Meillä tietointensiivisten markkinapalvelujen osuus kansantalouden bruttoarvonlisäyksestä on jo yhtä suuri kuin tehdasteollisuuden osuus, mutta se on vielä selvästi pienempi kuin keskeisissä verrokkimaissa (kuvio 3). Ero Kuvio 3. Tietointensiivisten markkinapalvelujen Isoon-Britanniaan on lähes 10 prosenttiyksikköä, Ruotsiin, Saksaan ja lisäyksestä (aineistolähde: OECD.Stat) prosenttiosuus kansantalouden bruttoarvon- euroalueeseen 3-4 prosenttiyksikköä. Elektroniikkateollisuuden menestyminen viivästytti meillä elinkeinorakenteen muutosta teollisuusvaltaisesta sellaiseksi, jossa tietointensiivisten palvelujen osuus kokonaistuotannosta on tehdasteollisuutta suurempi. Nyt koetun murroksen nopeutta kuvaa hyvin se, että teollisuuden osuuden kasvattaminen sille tasolle, jolta se on nyt 10 vuodessa romahtanut kesti aikanaan 40 vuotta, 1910-luvulta 1950-luvulle. Tietointensiivisten markkinapalvelujen vertailussa Suomi häviää
Vuosisadan talousmurros kannattaa hyödyntää verrokeilleen sekä rahoitus- ja vakuutuspalveluissa että liike-elämän palveluissa. Informaatio- ja viestintäpalvelujen osuus kokonaistuotannosta (5,8 prosenttia vuonna 2015) on sen sijaan yhtä korkea kuin Ruotsissa ja vain hieman Isoa-Britanniaa ja Yhdysvaltoja pienempi. Erityisen hyvin Suomi pärjää korkean teknologian tietointensiivisten palvelujen luomaa työllisyyttä koskevassa vertailussa (kuvio 4). OECD:n ja Eurostatin luokituksessa näitä palveluja ovat informaatio ja viestintä sekä tieteellinen tutkimus ja kehittäminen. Vuonna 2015 niiden osuus koko kansantalouden työllisyydestä oli Suomessa Euroopan unionin korkein (4,7 prosenttia). Kuvio 4. Korkean teknologian tietointensiivisten palvelujen prosenttiosuus kansantalouden työllisyydestä vuonna 2015 (aineistolähde: Eurostat Statistical Database) Vastaavassa korkean ja keskikorkean teknologian tehdasteollisuutta koskevassa vertailussa Suomi jää sijaluvulle 12 työllisyysosuuden ollessa myös 4,7 prosenttia. Kärjessä on Tsekki 11,2 prosentin osuudellaan. Korkean teknologian tehdasteollisuutta ovat elektroniikka- ja lääketeollisuus, keskikorkeaa puolestaan kemian teollisuus, sähkölaitteiden valmistus sekä koneet, laitteet ja kulkuneuvot.
ELINKEINORAKENTEEN TULEVAISUUS Kansainvälisen vertailun perusteella (kuviot 1 ja 3) vaikuttaisi olevan helppoa ennustaa, millaiseksi Suomen elinkeinorakenne muuttuu. Teollisuus supistuu, koska elintason noustessa teollisten tavaroiden osuus kotitalouksien kulutuksessa vähenee ja palvelujen kasvaa. Väestön ikääntyminen vaikuttaa samaan suuntaan. Lisäksi tieto- ja viestintäteknologian sekä digitalisaation nopea kehitys laskevat tietointensiivisten palvelujen suhteellisia hintoja, jolloin niiden kysyntä sekä kulutuksessa että tuotantopanoksina kasvaa. Näin ei kuitenkaan välttämättä tapahdu pienessä ulkomaankauppaa käyvässä kansantaloudessa. Elinkeinorakenteen ei tarvitse vastata kotitalouksien kulutuksen rakennetta, sillä eron voi tasoittaa viennillä ja tuonnilla. Kansantalous voi erikoistua teolliseen valmistukseen ja ostaa tietointensiiviset palvelut ulkomailta. Elinkeinorakenne määräytyy kansantalouden suhteellisen edun perusteella. Sen mukaan markkinataloudessa kannattaa jokaisen yrityksen ja siten kansantalouden erikoistua sellaisten tuotteiden valmistamiseen, johon sen tuotannolliset voimavarat parhaiten soveltuvat eli jossa kokonaiskustannukset ovat suhteellisesti pienimmät. Kansantalouden suhteellisen edun määräävät näin ollen kaikki ne tekijät, jotka vaikuttavat tuotantokustannuksiin: luonnonvarojen, energian, työvoiman, aineellisen ja henkisen pääoman määrä ja hinta sekä tuottavuuden ja teknologian taso. Suhteellinen etu ei välttämättä myöskään säily vakiona ajan kuluessa, vaan muuttuu teknologian kehittyessä, pääoman ja osaamisen karttuessa sekä tuotteiden ja tuotantopanosten hintojen muuttuessa. Tukemalla koulutusta sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa julkinen valta voi myös vaikuttaa siihen, millaisessa tuotannossa kansantaloudella on suhteellinen etu. Vaikka vienti ei itsessään ole talouskasvun lähde, on se erityisesti pienille kansantalouksille tärkeä keino hyödyntää osaamistaan. Vientimarkkinoiden kautta yritykset hyötyvät suurtuotannon eduista, kun valmistuksen kiinteät kustannukset esimerkiksi tuotekehityksen kustannukset alenevat markkinoiden koon kasvaessa. Erikoistumalla siihen, mitä parhaiten osataan, voidaan osaaminen näin skaalata suuremmille markkinoille. Tuotanto tehostuu ja tuottavuus kasvaa. Kansantalous vie ulkomaille niitä tuotteita, joiden valmistuksessa sillä on suhteellinen etu. Viennin rakenne paljastaa näin ollen, millaisia tavaroita ja palveluja maassa osataan parhaiten tehdä. Suomen viennin suhde brutto-
Vuosisadan talousmurros kannattaa hyödyntää kansantuotteeseen on lähes 40 prosenttia. Viennistä 70 prosenttia on tavaroita. Palvelujen osuus on kuitenkin kasvanut 15 viime vuoden aikana 15 prosentista 30 prosenttiin, yhtä suureksi kuin Ruotsissa. Tavaraviennin suurimmat ryhmät ovat perinteiset eli paperi ja pahvi, rauta ja teräs, erilaiset koneet ja laitteet sekä verrattain uutena ryhmänä moottoriajoneuvot. Palvelujen (pl. kuljetus ja matkailu) suurimmat erät ovat puolestaan tietotekniikkapalvelut, liike-elämän palvelut, rakentaminen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulosten käyttölisenssit. Vuonna 2015 tietotekniikan viennin arvo oli lähes yhtä suuri kuin paperin ja pahvin, t&k-lisensseistä saatiin puolestaan yhtä paljon vientituloja kuin paperimassasta. Kuvaa Suomen osaamisen perustasta voidaan tarkentaa vertaamalla viennin rakennetta muihin maihin. Kansantaloudella sanotaan nimittäin olevan suhteellinen etu jonkin tuotteen valmistuksessa silloin, kun sen osuus maan viennistä on suurempi kuin kyseisen tuotteen kansainvälisen kaupan osuus koko maailmankaupasta. Paperin, pahvin ja paperimassan osuus Suomen tavaraviennin arvosta on noin 17 prosenttia, mikä on peräti kymmenkertainen 35 kehittyneen maan keskiarvoon verrattuna. Suomi on siten erikoistunut muita maita selvästi enemmän niiden valmistukseen. Muita tavaroita, joiden tuotannossa Suomella on suhteellinen etu, ovat sahatavara ja puutuotteet, metallien jalostus, öljytuotteet sekä eräät koneet ja laitteet. Palvelutuotannossa vahvin ala on tietotekniikkapalvelut, joiden osuus palveluviennistä on nelinkertainen muihin maihin verrattuna. Kansantaloutemme suhteellisen edun voi näin päätellä olevan siirtymässä perinteisestä tehdasteollisuudesta palveluihin. Kun myös teollisuus voi uudistua tavara- ja palvelutuotantoa yhdistämällä, Suomella on hyvät mahdollisuudet hyötyä niistä maailmantalouden uusista muutosvoimista digitalisaatiosta ja globalisaatiosta, jotka nyt kasvattavat tuottavuutta ja nostavat elintasoa. Tietointensiiviset palvelualat toimivat kasvun vetureina. RAKENNEMUUTOSTA TUKEVAA JA TALOUSKASVUA EDISTÄVÄÄ POLITIIKKAA Talouspolitiikan tulisi edistää käynnissä olevaa rakennemuutosta, jotta kansantalouden uudet vahvuudet entisestään voimistuisivat. Keinot ovat samat kuin rakennemuutoksessa maataloudesta teollisuuteen: investoiminen koulutukseen ja uuteen teknologiaan sekä sääntelyn purkaminen.
Nyt koulutuksesta kuitenkin leikataan, vaikka olemme koulutuksen tasossa selvästi muun muassa Yhdysvaltoja, Ruotsia ja Saksaa jäljessä, kun tasoa mitataan työikäisen väestön keskimääräisillä koulutusvuosilla. Tilanne ei myöskään automaattisesti ajan myötä parane, sillä suomalaiset nuoret eivät ole enää vanhempia ikäluokkia paremmin koulutettuja. Myös julkisia tutkimus- ja kehitysinvestointeja supistetaan nyt tilanteessa, jossa yritykset ovat leikanneet omia investointejaan 30 prosenttia kymmenessä vuodessa. T&k-investointien osuus kokonaistuotannosta on meillä jo noin prosenttiyksikön alempi kuin Ruotsissa, kun se vielä kymmenen vuotta sitten oli samaa noin 4 prosentin luokkaa. Julkisia investointeja tutkimukseen ja kehittämiseen tulisi kasvattaa, sillä niiden positiiviset vaikutukset muuhun talouteen ovat suuria. Kun niiden yksityiset tuottoasteet ovat 20-30 prosenttia, ovat yhteiskunnalliset tuottoasteet jopa 50-100 prosenttia suuremmat. Myönteistä talouspolitiikassa on, että digitalisaation merkitys talouden muutosvoimana on ymmärretty ja että julkinen sektori nähdään sen mahdollistajana. Kansallinen palveluväylä, liikennekaari ja digitaalinen sote-uudistus ovat hyviä esimerkkejä. Eroa maailman kärkeen on kuitenkin vielä kiinni kurottavana. Kansantalouden tilinpidon tilastot paljastavat nimittäin, että ohjelmistojen ja tietokantojen osuus kansantalouden pääomakannasta on meillä nyt samalla tasolla kuin se oli Yhdysvalloissa jo 20 vuotta sitten. Tämä ei välttämättä johdu siitä, että suomalaiset yritykset käyttäisivät vähemmän tietotekniikkaa kuin amerikkalaiset, vaan pikemminkin siitä, että tietointensiivisten toimialojen osuus kokonaistuotannosta on Suomessa pienempi kuin Yhdysvalloissa (kuvio 3). Siksi pitää purkaa kaikki sellainen sääntely, joka hidastaa uuden teknologian hyödyntämistä ja tietointensiivisten palvelualojen kasvua. Elämme nyt teknologian ja talouden murrosta, jollaisia koetaan vain kerran vuosisadassa. Mahdollisuudet elintason ja hyvinvoinnin kasvattamiseen ovat vähintään yhtä hyvät kuin Suomen teollistuessa sata vuotta sitten. Talouden uuden muutosvoimat pitää vain osata käyttää tälläkin kertaa hyväksi.
Vuosisadan talousmurros kannattaa hyödyntää LÄHTEET: Kuisma, Markku, Suomen poliittinen taloushistoria, 1000 2000, Siltala, Helsinki 2009. Pohjola, Matti, Taloustieteen oppikirja, 11. uudistettu painos, SanomaPro, Helsinki 2014.
Tiiviisti Taloudellinen arvo ei enää riipu tuotteen fyysisestä olomuodosta, vaan se on digitaalisessa muodossa eli bitteinä. Bitit eivät tunnista toimialojen eivätkä kansallisvaltioiden välisiä rajoja. Niiden tuotanto ja kulutus rakentuvat globaaleille digitaalisille palvelualustoille. Tietointensiiviset markkinapalvelut ovat kiihdyttäneet talouskasvua myös viime vuosina, kun muu kansantalous on ollut taantumassa. Kun teollisuus voi uudistua tavara- ja palvelutuotantoa yhdistämällä, Suomella on hyvät mahdollisuudet hyötyä niistä maailmantalouden uusista muutosvoimista digitalisaatiosta ja globalisaatiosta, jotka nyt kasvattavat tuottavuutta ja nostavat elintasoa.
Vuosisadan talousmurros kannattaa hyödyntää Talouspolitiikan tulisi edistää käynnissä olevaa rakennemuutosta, jotta kansantalouden uudet vahvuudet entisestään voimistuisivat. Keinot ovat samat kuin rakennemuutoksessa maataloudesta teollisuuteen: investoiminen koulutukseen ja uuteen teknologiaan sekä sääntelyn purkaminen. Elämme nyt teknologian ja talouden murrosta, jollaisia koetaan vain kerran vuosisadassa. Mahdollisuudet elintason ja hyvinvoinnin kasvattamiseen ovat vähintään yhtä hyvät kuin Suomen teollistuessa sata vuotta sitten