Helsinki 15.10.2016 Opetus- ja kulttuuriministeriö EU-jakelut.OKM_STM@vnk.fi copyright@minedu.fi Viite: Opetus- ja kulttuuriministeriön lausuntopyyntö 19.9.2016 Lausunto komission ehdotuksesta DSM-direktiiviksi, COM(2016) 593 Viestinnän Keskusliitto kiittää mahdollisuudesta antaa lausunto Suomen kannanmuodostuksen tueksi tekijänoikeutta digitaalisilla sisämarkkinoilla koskevasta Euroopan komission direktiiviehdotuksesta (DSM-direktiivi). Lausuntonaan liitto toteaa seuraavaa: Pääviestit 1. Suomen yleisenä tavoitteena direktiiviuudistuksessa tulisi olla suomalaisten luovien alojen elinvoimaisuuden ja digitaalisen kasvun edellytysten tukeminen. 2. Viestinnän Keskusliitto esittää, että Suomi kannattaa komission ehdottamaa lehtijulkaisujen suojaa. Uusi oikeus toisi suomalaisille ja muille eurooppalaisille julkaisijoille mahdollisuuksia uuteen ansaintaan digitaalisilla markkinoilla, parantaisi heidän neuvotteluasemaansa sisältöjen kaupallisiin hyödyntäjiin nähden ja vahvistaisi merkittävästi mahdollisuuksia puuttua sisältöjen luvattomaan käyttöön. Vapaa lehdistö on demokratian, sivistyksen ja kulttuurin kannalta yhteiskunnan avaintoimijoita. Vapaan tiedonvälityksen asemaa ja ammattimaisen journalismin edellytyksiä on perusteltua vahvistaa digitaalisessa toimintaympäristössä. 3. Direktiiviin sisältyvä ehdotus kustantajan korvausosuudesta siirtyneiden oikeuksien perusteella on sekä Suomea sitovien kansainvälisten sopimusvelvoitteiden näkökulmasta että lehti- ja kirjakustantajien tasapuolisen kohtelun kannalta kannatettava. Esitämme, että Suomi tukee säännöksen hyväksymistä. 4. Viestinnän Keskusliitto pitää erittäin kannatettavana ehdotuksen tavoitetta luovien sisältöjen tuottaman taloudellisen arvon oikeudenmukaisemmasta jakamisesta sisältöjä tuottavien ja niitä liiketoiminnassaan hyödyntävien verkkopalveluntarjoajien välillä. Niin sanottua arvokuilua koskevan säännösehdotuksen muotoilu ja suhde sähkökauppadirektiiviin kaipaavat kuitenkin vielä tarkentamista jatkokäsittelyssä. 5. Aineistojen lisensiointi opetuskäyttöön on Suomen tekijänoikeuslaissa mahdollistettu sopimuslisenssillä. Suomi voi liiton mielestä puoltaa direktiivissä ehdotettua tekijänoikeuden rajoitusta opetuksen havainnollistamiseksi vain sillä edellytyksellä, että rajoitus toteutetaan kokonaisuudessaan sopimuslisenssillä saatettaessa direktiivi kansallisesti voimaan Suomessa. Täysi oikeuksien rajoitus olisi EU-sääntelyn mukaisen kolmen kohdan testin ja Suomen perustuslain turvaamien perusoikeuksien vastainen.
2 6. Tekstin- ja tiedonlouhintaa tieteellisessä tutkimuksessa koskeva täysi oikeudenrajoitus menee mielestämme liian pitkälle. Suomen tulisi puolustaa toimivaa sopimuslisenssijärjestelmäänsä. Tekijänoikeussuojatun aineiston osaksikin kaupallinen käyttö tulee sopia markkinaehtoisesti. 7. Liitto ei pidä myynnistä poistuneita teoksia koskevaa sääntelyä tarpeellisena. Sopimuslisenssi on oikeuksia vähiten rajoittavana ratkaisumallina kuitenkin hyväksyttävä. Arkistoiduille sanomalehdille rakennetaan parhaillaan kaupallista markkinaa sopimuslisenssin pohjalta. Jottei syntymässä olevaa markkinaa tuhottaisi jo alkuunsa, esitämme, että Suomi ottaisi tavoitteekseen sulkea sanomalehdet pois myynnistä poistuneita teoksia koskevan sääntelyn soveltamisalasta. 8. Viestinnän Keskusliitto pitää teosten hyödyntämisen raportointivelvoitetta tarpeettomana ja yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia kohtuuttomasti lisäävänä. Liitto esittää, että Suomi pidättäytyisi hallitusohjelman mukaisesti yritysten hallinnollisen taakan lisäämisestä. Vähintäänkin sanoma- ja aikakauslehdet, joiden vuosikerrat voivat sisältää satojen tai tuhansien oikeudenhaltijoiden teoksia, pitäisi sulkea selkeästi pois raportointivelvoitteen piiristä. 9. Komission ehdottama bestsellersäännös on haitallinen sopimusten sitovuuden periaatteen, oikeusvarmuuden ja yritysten toiminnan ennakoitavuuden kannalta. Suomen tulisi näistä syistä vastustaa ehdotusta. Jos valmistelu kuitenkin etenee esitetyltä pohjalta, Suomen tulisi edellyttää kaikkien sopimukseen liittyvien olosuhteiden ja seikkojen huomioon ottamista korvauksen määrittelyssä. Suomen yleinen tavoite Suomen tavoitteena digitaalisia sisämarkkinoita koskevassa tekijänoikeusdirektiivissä tulisi olla kotimaisten luovien alojen elinvoimaisuuden turvaaminen ja digitaalinen kasvu. Media-ala elää keskellä radikaalia muutosvaihetta. Vakiintuneisiin liiketoimintamalleihin perustuva ansainta on ollut suurissa haasteissa viime vuodet. Sisällöntuotannon perinteinen rahoituspohja on rapautumassa. On myös nähtävissä, että lehtinimikkeiden määrä ja siten ammattimaisesti tuotetun toimituksellisen sisällön määrä on ollut viime vuosina laskussa. Uuden kasvun eväät ovat digitaalisen liiketoiminnan ja uusien ansaintamallien kehittämisessä. Pirstoutuvassa mediakentässä tulot tulevat muodostumaan aiempaa useammasta lähteestä, ja pienemmätkin tulovirrat voivat olla kustannusyritysten kannalta merkittäviä. Tekijänoikeudet ovat yrityksille välttämätön investointien suojamuoto ilman oikeuksia ei sisältöliiketoiminnalle ole edellytyksiä. Uusien sisältöjen tuottaminen maksaa ja tuotantokustannuksille on saatava kate. Tekijänoikeudet mahdollistavat sisältöihin perustuvan ansainnan, mikä puolestaan on edellytys uusien sisältöjen tuottamiselle. DSM-direktiivin tulisi edesauttaa tämän positiivisen kehän ylläpitoa. Lehtijulkaisujen suoja Viestinnän Keskusliitto esittää, että Suomi kannattaa komission ehdottamaa lehtijulkaisujen suojaa. Uusi oikeus toisi julkaisijoille mahdollisuuksia uuteen ansaintaan digitaalisilla markkinoilla, parantaisi heidän neuvotteluasemaansa sisältöjen kaupallisiin hyödyntäjiin
3 nähden ja vahvistaisi merkittävästi mahdollisuuksia puuttua sisältöjen luvattomaan käyttöön. Uusi oikeus edistäisi näin riippumattoman uutismedian elinvoimaisuutta. Uuden lähioikeuden nojalla lehtikustantajat voisivat lisensioida julkaisemiaan sisältöjä ja sisältöpalveluita esimerkiksi uutisaggregointi-, mediaseuranta- ja hakupalveluille, jotka hyödyntävät kustannettuja aineistoja merkittävästi omassa liiketoiminnassaan. Viestinnän Keskusliitto on tyytyväinen, että komissio haluaa näin vahvistaa eurooppalaisten kustantajien asemaa suhteessa erityisesti globaaleihin toimijoihin. Suomen tulisi asemoida itsensä kotimaisen tiedonvälityksen ja journalismin puolustajaksi samalla tavoin kuin komissio on asemoinut itsensä eurooppalaisen lehdistön ja journalismin puolustajaksi. Kustantajat tarvitsevat uusia tulovirtoja kyetäkseen ylläpitämään ja kehittämään riippumatonta tiedonvälitystä. Vapaa kotimainen lehdistö ei ole itsestäänselvyys, vaan sen eteen on tehtävä jatkuvasti työtä. Kustantajien omien investointien ohella tarvitaan myös tekijänoikeussuojan kehittämistä. Kustantajat ja julkaisujen päätoimittajat vastaavat toimituksellisen sisällön laillisuudesta sekä oikeuksien hankinnasta toimittajilta, muilta tekijöiltä sekä sisällöntuottajilta. Kustannusyritysten on tehtävä vauhdilla muuttuvassa toimintaympäristössä laajoja investointeja uuteen teknologiaan, osaamiseen, toimituksellisiin ja tuotannollisiin prosesseihin sekä julkaisujen kehittämiseen. Uusi lähioikeus tunnustaa kustantajien vastuun, työn ja investointien arvon ja merkityksen Euroopalle. Komission ehdottama lähioikeus on sisällöltään suppeampi kuin muut voimassa olevat lähioikeudet, sillä kustantajan oikeus koskee vain lehtijulkaisujen digitaalista käyttöä. Myös ehdotettu suoja-aika, 20 vuotta, on huomattavasti lyhyempi kuin muiden lähioikeuksien 50-70 vuoden suoja-aika. Mielestämme olisi perusteltua, että kustantajien oikeus vastaisi sisällöltään ja kestoltaan muita tuottajaportaan oikeuksia. Tästä periaatteellisesta näkemyksestä huolimatta kannatamme komission ehdotusta, koska suppeammassakin muodossaan se merkitsee huomattavaa parannusta kustantajien investointien suojan kannalta. Yhteistä ehdotetulle uudelle lähioikeudelle ja muille, jo vuosikymmeniä sitten säädetyille lähioikeuksille on se, ettei suojan kohde rajaudu tekijänoikeuden perusteella. Yritysten lähioikeussuojan kohde voi olla lehtijulkaisu, äänite, kuvatallenne, luettelo tai tietokanta taikka radio- tai televisiolähetys. Lähioikeussuojan kohdetta ei ole perusteltua kytkeä teossuojaan, koska tämänkaltaisissa lähioikeuksissa, toisin kuin varsinaisessa tekijänoikeudessa, on kysymys yrityksen tekemien investointien suojasta. Kustantajan lähioikeus ei vaikuta tekijöiden oikeuksiin. Kustantajat hankkivat jatkossakin suoraan tekijöiltä julkaisutoiminnassa tarvitsemansa tekijänoikeudet. Jos kustantajan hankkima oikeus ei ole yksinoikeus, tekijä voi luovuttaa vapaasti aineistonsa muillekin käyttäjille. Kaikkien taloudellisten yksinoikeuksien hankkiminen kaikilta oikeudenhaltijoilta ei käytännössä ole mahdollista. Esimerkiksi uutis- ja kuvatoimistot ja osa free lance -journalisteista eivät myy aineistojaan kaikin oikeuksin. Kustantajien oikeusasema ei ole turvattu pelkkien hankittujen oikeuksien varassa. Itsenäinen, tekijänoikeuksista riippumaton oikeus määrätä lehtijulkaisun digitaalisesta käytöstä antaa kustantajille nykyistä paremmat mahdollisuudet puolustaa asemaansa luvatonta käyttöä vastaan. Kustantajan ei enää tarvitse näyttää toteen hankkimiaan tekijänoikeuksia teos- tai
4 tekijäkohtaisesti, vaan hänen on vain näytettävä olevansa käytetyn aineiston julkaisija. Tämä vähentää merkittävästi oikeuksien täytäntöönpanoon liittyviä kustannuksia. Suomen menestys kansakuntana on perustunut vahvaan lukemisen kulttuuriin, jota lehdistö on osaltaan edistänyt. Uusi lehtijulkaisijan oikeus tukee kotimaista ja eurooppalaista vapaata mediaa, demokratiaa ja sivistystä. Toivomme Suomen hallitukselta voimallista panosta näiden tavoitteiden edistämisessä säätämällä lehtijulkaisujen suojasta. Korvausvaateet oikeuksien siirron perusteella Direktiiviehdotuksen sääntely julkaisujen suojasta on rajattu vain lehtikustantajiin. Kirjankustantajat jäävät yhä lähioikeussuojan ulkopuolelle, mikä mielestämme ei ole perusteltua. Direktiiviin sisältyvä ehdotus kustantajan korvausosuudesta siirtyneiden oikeuksien perusteella on sekä Suomea sitovien kansainvälisten sopimusvelvoitteiden näkökulmasta (Bernin sopimuksen 2 artiklan 6-kohta) että kustantajien tasapuolisen kohtelun kannalta kannatettava. Esitämme, että Suomi tukee säännöksen hyväksymistä. Arvokuilu tietyt suojatun sisällön käytöt verkkopalveluissa Ehdotuksen mukaan Youtuben ja Facebookin kaltaisten tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien on varmistettava oikeudenhaltijoiden kanssa tekemiensä sopimusten toimivuus tai estettävä oikeudenhaltijoiden nimeämän aineiston saanti palveluissaan. Ehdotuksen taustalla on havainto siitä, että tekijänoikeussuojattujen aineistojen taloudellista arvoa on siirtynyt laajassa mitassa luovalta sektorilta sellaisten verkkopalvelujen tarjoajille, joiden alustoille kuluttajat lataavat sisältöä ja jotka toimivat aktiivisesti sisältöjen välittämiseksi yleisölle. Viestinnän Keskusliitto pitää erittäin kannatettavana ehdotuksen tavoitetta luovien sisältöjen tuottaman taloudellisen arvon oikeudenmukaisempaa jakamista sisältöjä tuottavien ja niitä liiketoiminnassaan hyödyntävien verkkopalveluntarjoajien välillä. Säännösehdotuksen muotoilu ja suhde sähkökauppadirektiiviin kaipaa mielestämme tarkentamista jatkokäsittelyssä. Ehdotuksessa on muun muassa jätetty perustelujen varaan seikkoja, jotka olisi oikeusvarmuuden vuoksi syytä kirjata itse säännökseen. Suomen tulisi edistää säännöksen selkeyttämistä niin, että palveluntarjoajien aktiivinen rooli tuotaisiin selkeästi esiin arvokuilua koskevassa 13 artiklassa. Samoin direktiivissä tulisi selväsanaisesti vahvistaa, että kysymys on suostumusta edellyttävästä suojatun aineiston yleisön saataviin saattamisesta ja yleisölle välittämisestä. Teosten käyttö opetuksessa ja tieteellisessä tutkimuksessa Direktiiviehdotuksessa esitetään muutoksia tekijänoikeuden rajoituksiin, jotka koskevat teosten käyttöä opetuksessa ja tieteellisessä tutkimuksessa. Viestinnän Keskusliiton näkemys on, että aineistojen käyttö tulisi järjestää ensi sijassa suorin sopimuksin oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien kesken. Jos suora sopiminen ei oikeuksien massakäyttötilanteissa ole mahdollista, sopiminen tulisi järjestää oikeudenhaltijoita edustavien järjestöjen välityksellä, tarvittaessa sopimuslisenssisääntelyn tukemana.
5 Tekijänoikeuksien rajoitukset julkisesti rahoitettujen julkisten toimijoiden hyväksi ovat tekijänoikeusjärjestelmän uskottavuuden kannalta kyseenalaisia. Esimerkiksi julkisten toimijoiden talousvaikeudet eivät ole hyväksyttävä syy siirtää aineetonta omaisuutta korvauksetta yksityisiltä toimijoilta julkisille. Kun EU rakentaa digitaalisia sisämarkkinoitaan, lähtökohtana pitäisi olla toimiva markkinatalous. Opetuksen havainnollistaminen. Oppilaitokset, yliopistot ja korkeakoulut ovat merkittävä markkina monien eri toimialojen yrityksille. Markkinataloudessa yrityksiä ei yleensä pakoteta antamaan tuottamiaan tuotteita ja palveluita ilmaiseksi toisille yrityksille, kuluttajille taikka muille yksityisin tai julkisin varoin rahoitetuille markkinaosapuolille. Emme näe perusteita sille, että sisältöjä tuottavat mediayritykset tai oppimateriaaleja tuottavat oppimateriaalikustantajat asetettaisiin tässä suhteessa muiden toimialojen yrityksiä huonompaan asemaan säätämällä rajoituksia tekijänoikeuteen. Direktiiviehdotuksella jäsenvaltiot velvoitetaan sallimaan teosten käyttö opetuksen havainnollistamiseksi pakottavalla rajoitussäännöksellä, jota sovellettaisiin myös rajat ylittävään opetukseen. Jäsenvaltioille annetaan kuitenkin mahdollisuus säätää, ettei rajoitusta sovelleta siltä osin kuin markkinoilla on helposti saatavilla lisenssejä. Jäsenvaltiot voivat myös säätää oikeudenhaltijoille koituneen haitan kohtuullisesta korvauksesta. Ehdotettu säännös puuttuu sopimusvapauteen ja rajoittaa media-alalla toimivien yritysten aineettoman omaisuuden suojaa. Erityisen merkittävästi sääntely vaikuttaa oppimateriaalikustantajiin, jotka harjoittavat liiketoimintaansa nimenomaan opetuksen markkinoilla tuottaen oppimateriaaleja ja erilaisia oppimisratkaisuja. Jos opetusta koskeva oikeudenrajoitus toteutettaisiin täytenä tekijänoikeuden rajoituksena, se olisi EU-sääntelyn mukaisen kolmen kohdan testin vastainen. Täysi oikeudenrajoitus olisi näkemyksemme mukaan myös kyseenalainen Suomen perustuslain kannalta rajoittaessaan suhteettomasti elinkeinovapauden ja sananvapauden perusoikeuksia sekä omaisuuden suojaa. Suomessa oppimateriaalikustantajat lisensioivat digitaalisia oppimateriaaleja koulujen opetuskäyttöön. Ei ole perusteltua, että suora sopiminen ohitettaisiin säätämällä tekijänoikeuden rajoitus. Aineistojen lisensiointi opetuskäyttöön on Suomen tekijänoikeuslaissa mahdollistettu menestyksekkäästi sopimuslisenssillä. Myös digitaalinen käyttö on ollut sallittua jo vuosia. Viestinnän Keskusliitto katsoo, että Suomi voi tukea direktiivissä ehdotettua rajoitusta opetuksen havainnollistamiseksi vain sillä edellytyksellä, että rajoitus toteutetaan kokonaisuudessaan sopimuslisenssillä saatettaessa direktiivi kansallisesti voimaan Suomessa. Tekstin- ja tiedonlouhinta tieteellisessä tutkimuksessa. Direktiiviehdotukseen sisältyy tieteellistä tutkimusta koskeva säännös, jonka mukaan tutkimuslaitokset saavat hyödyntää tekstin- ja tiedonlouhinnassa tekijänoikeussuojattua aineistoa, joihin laitoksilla on laillinen pääsy. Säännös on pakottava. Suomen tekijänoikeuslaissa oikeudenhaltijan oikeutta määrätä teoksen käyttämisestä tieteellisessä tutkimuksessa on rajoitettu sopimuslisenssisäännöksellä. Lisensioivalla järjestöllä, Kopiosto ry:llä, on valtuudet ja toimiva lisensiointimalli tieteellisen tutkimuksen tarpeisiin. Lisensiointikorvauksen määrittämisessä on mahdollista ottaa huomioon käytön ei-kaupallinen luonne. Sopimukseen perustuva aineiston käyttö on joustavaa ja lisensiointiehtoja voidaan muuttaa tarpeen mukaan.
6 Komission direktiiviehdotus merkitsisi toteutuessaan Suomen kannalta peruuttamista edistyksellisestä ja toimivasta lisensiointijärjestelmästä jäykkään ja tulkintaerimielisyyksille alttiiseen sääntelyyn. Suomen tulisi puolustaa toimivaa sopimuslisenssijärjestelmäänsä. Suomi voisi esimerkiksi edellyttää, että direktiivin 3 artiklaan taikka direktiivin johdantolauseisiin lisätään tietoyhteiskunnan tekijänoikeusdirektiivin johdantolausetta 18 vastaava kohta, jonka mukaan direktiivi ei vaikuta oikeuksien hallinnointia koskeviin jäsenvaltioiden järjestelyihin, kuten laajennettuihin kollektiivisiin lupiin. Olisi toivottavaa, että pohjoismaat tekisivät tässä suhteessa aktiivista keskinäistä yhteistyötä pohjoismaisen sopimuslisenssijärjestelmän edistämiseksi. Rajoitussäännöksen ei tule koskea ansiotarkoituksessa harjoitettavaa tutkimustoimintaa. Tekijänoikeussuojatun aineiston kaupallinen käyttö tulee sopia markkinaehtoisesti. Ehdotettua sääntelyä ei myöskään pidä tulkita laajentavasti sillä tavoin, että yrityksillä olisi velvollisuus järjestää pääsy omiin tietojärjestelmiinsä ja tietokantoihinsa. Tämä olisi mielestämme perusoikeuksien vastaista. Suomen tulisi kiinnittää kannassaan kiinnittää asiaan huomiota. Myynnistä poistuneet teokset Yleiset kirjastot, arkistot ja museot voivat direktiiviehdotuksen mukaan sopia laitoksen kokoelmiin kuuluvien, myynnistä poistuneiden teoksen digitoinnista, jakelusta, yleisölle välittämisestä ja yleisön saataviin saattamisesta sopimuslisenssityyppisen säännöksen nojalla. Aineistoa voidaan käyttää myönnetyn lisenssin nojalla kaikissa jäsenvaltioissa. Myynnistä poistuneeksi katsotaan aineisto, jota ei ole minään versiona, käännöksenä tai esitysmuotona yleisön saatavilla tavanomaisten kaupan kanavien välityksellä eikä kohtuudella voida olettaa sen tulevan saataville. Liitto pitää ehdotettua sääntelyä tarpeettomana. Varsinaista kulttuuriperintöä on sellainen vanhempi aineisto, jonka tekijänoikeussuoja on päättynyt. Tällaista aineistoa voidaan levittää tekijänoikeuden estämättä. Jos sääntelyä jostain syystä kuitenkin pidetään tarpeellisena, ehdotettu määritelmä ja erityisesti sen viimeinen osa olettavissa olevasta saataville tulosta on tärkeä, jottei syntymässä olevien digitoitujen aineistojen markkinoita tuhota jo alkuunsa. Suomessa on mahdollistettu sopimuslisenssisäännöksin teosten käyttö arkistoissa, kirjastoissa ja museoissa. Kustantajat ovat lisäksi parhaillaan avaamassa sanomalehtiaineistojaan käytettäväksi arkistoituja lehtiä koskevan tuoreen sopimuslisenssisäännöksen nojalla. Myynnistä poistuneita teoksia koskeva EU-sääntely ei saa vaarantaa Suomen edistyksellisiä lisensiointijärjestelmiä. Viestinnän Keskusliitto esittää, että Suomi ottaisi tavoitteekseen sulkea sanomalehdet pois myynnistä poistuneita teoksia koskevan sääntelyn soveltamisalasta. Jos sääntelyä muilta osin pidetään tarpeellisena, sopimuslisenssi on oikeuksia vähiten rajoittavana ratkaisumallina kannatettava.
7 Tekijöiden ja esiintyjien oikeudenmukainen korvaus sopimuksissa Avoimuusvelvoite. Direktiiviehdotus sisältää laajan velvollisuuden antaa tekijöille ja esiintyjille tietoa heidän aineistonsa hyödyntämisestä. Avoimuusvelvoite käsittää erityisesti aineiston hyödyntämistavat, syntyneet tulot ja maksettavat korvaukset. Jäsenvaltiot voivat mukauttaa velvoitetta hallinnollisen rasitteen suhteettomuuden perusteella. Jos tekijän tai esiintyjän panos ei ole merkittävä teoksen tai esityksen kokonaisuuden kannalta, jäsenvaltio voi päättää, ettei velvoitetta sovelleta. Viestinnän Keskusliitto pitää ehdotettua velvoitetta tarpeettomana ja yritysten hallinnollista taakkaa ja kustannuksia lisäävänä. Ehdotus osoittaa, ettei komissio ole sitoutunut sääntelyn keventämiseen. Liitto esittää, että Suomi pidättäytyisi hallitusohjelman mukaisesti yritysten hallinnollisen taakan lisäämisestä. Toteutuessaan direktiiviehdotus aiheuttaisi merkittäviä lisäkustannuksia kustantajille ja jäykistäisi julkaisutoimintaan liittyvää sopimista. Nykyisessä globaalin verkkoympäristön kilpailutilanteessa tavoitteiden tulisi olla aivan päinvastaisia. Vähintäänkin sanoma- ja aikakauslehdet, joiden vuosikerrat voivat sisältää satojen tai tuhansien oikeudenhaltijoiden teoksia, pitäisi sulkea selkeästi pois raportointivelvoitteen piiristä. Sopimusten sopeuttaminen (bestsellersäännös). Direktiiviehdotuksen mukaan tekijöillä ja esiintyjillä olisi oikeus hakea lisäkorvausta, jos alun perin sovittu korvaus on kohtuuttoman vähäinen verrattuna teosten tai esitysten hyödyntämisestä syntyneisiin tuloihin ja hyötyihin. Säännös on jäsenvaltioita velvoittava. Tekijänoikeuslakiin sisältyy säännös kohtuuttomien sopimusehtojen sovittelusta. Sovittelu käsittää myös oikeudenluovutuksesta sovitun korvauksen. Säännöksen mukaan kohtuuttomuutta arvioitaessa on otettava huomioon sopimuksen koko sisältö, osapuolten asema, sopimusta tehtäessä ja sen jälkeen vallinneet olosuhteet sekä muut seikat. Pidämme komission ehdottamaa bestsellersäännöstä haitallisena sopimusten sitovuuden periaatteen, oikeusvarmuuden ja yritysten toiminnan ennakoitavuuden kannalta. Suomen tulisi näistä syistä vastustaa ehdotusta. Jos valmistelu kuitenkin etenee esitetyltä pohjalta, Suomen tulisi edellyttää kaikkien sopimukseen liittyvien olosuhteiden ja seikkojen huomioon ottamista korvauksen määrittelyssä. Tekijänoikeuslain edellä siteerattu muotoilu soveltuisi hyvin muutoksen pohjaksi. Viestinnän Keskusliitto ry Jukka Holmberg toimitusjohtaja Satu Kangas johtaja, lakiasiat ja viestintäpolitiikka
8 Viestinnän Keskusliitto edustaa aikakauslehtien, sanomalehtien ja kirjojen kustantajia, painoalan yrityksiä sekä televisio ja radiotoimijoita. Työskentelemme kilpailukykyisen, yhteiskuntaa vahvistavan suomalaisen media-alan puolesta. Vaikutamme lainsäädännön ja työehtojen kehittämiseen aktiivisella edunvalvontatyöllä. Toimintaamme ohjaavia arvoja ovat jäsentyytyväisyys, asiantuntemus ja yhteistyö. Viestinnän Keskusliiton yhdistysjäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto sekä Suomen Kustannusyhdistys.