YMPÄRISTÖRIKOSKATSAUS VUODELTA 2013

YMPÄRISTÖRIKOSKATSAUS VUODELTA 2013 Suomen kansallinen ympäristörikosseurantaryhmä 12.5.2014

1 Tiivistelmä Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän tehtävänä on ympäristörikosten seuranta ja yhteistyön kehittäminen eri valvontaviranomaisten välillä. Seurantaryhmä laatii vuosittain kertomuksen viranomaisten tietoon tulleista ympäristörikoksista ja uhkakuvista Suomessa. Kertomus julkaistaan myös englanniksi Interpolin verkkosivuilla. Vuoden 2010 seurantaraportti valittiin Interpolin malliraportiksi. Seurantaryhmään kuuluu poliisin, tullin, Rajavartiolaitoksen, vaivakunnansyyttäjänviraston ja ympäristöviranomaisten edustajia. Ympäristörikoksiin liittyviä yleisiä uhkakuvia Suomessa ovat esimerkiksi rakennus- ja purkujätteen laiton hävittäminen, laittomat autopurkamot ja romunkerääjät, roskaaminen ja jätehuoltoon liittyvät laiminlyönnit, maatalouden lietteet ja niiden käsittely, maa-ainesten luvaton otto ja läjitys, ongelmajätteiden epäasiallinen varastointi ja käsittely sekä pohja- ja pintavesialueiden pilaaminen. Erityisenä uhkakuvana on laiminlyöntien yleistyminen sellaisilla toimialoilla, joilla jätteiden prosessoinnista ja käsittelystä aiheutuu kustannuksia, esimerkiksi kuljetus- tai lajittelukuluja. Jos niin sanottu dumppaaminen rakennus- ja purkutoimialalla yleistyy, se voi vaikeuttaa merkittävästi alalla laillisesti liiketoimintaa harjoittavien yritysten kannattavuutta ja toimintamahdollisuuksia. Esitutkintaviranomaisten tietoon tuli vuonna 2013 keskimääräistä enemmän törkeitä ympäristön turmelemisia, ympäristörikkomuksia ja törkeitä metsästysrikoksia. Puolet törkeistä ympäristön turmelemisista oli tullut poliisin tietoon paikallisen ympäristötoimen kautta. Törkeät ympäristön turmelemiset koskivat tyypillisesti jätteiden varastointa ja hävittämistä sekä jätteiden käsittelyyn liittyviä laiminlyöntejä. Törkeissä metsästysrikoksissa laittoman metsästyksen kohteena oli viime vuonna kuusi ilvestä, kolme karhua ja sutta, kaksi ahmaa ja yksi hirvi. Öljypäästöjä havaittiin viime vuonna Itämerellä yhteensä 51, joista kaksi oli öljymäärältään merkittäviä. Rajavartiolaitos aloitti viiden tapauksen osalta tutkinnan öljypäästömaksun edellytysten selvittämiseksi ja kaksi tapausta eteni suoraan rikostutkintaan. Vuosina 2011-2013 tullin tutkittavina on ollut laajempia luonnonsuojelurikosten sarjoja. Näiden tapausten tutkinnan yhteydessä on selkeästi korostunut viranomaisyhteistyön tarve Ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen, ELY keskusten ja Tullin kesken. Ympäristörikosten taustalla on taloudellisen hyödyn tavoittelu, voittojen maksimointi ja kustannusten minimointi. Suomessa tilastoitujen ympäristörikosten ja erityisesti törkeiden ympäristörikosten lukumäärä on vähäisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Tämä ei välttämättä tarkoita sitä, että Suomessa tehtäisiin vähän ympäristörikoksia. On oletettavaa, että vain osa ympäristörikoksista tulee viranomaisten tietoon niiden piilorikollisuusluonteen vuoksi. Ympäristörikosseurantatyöryhmä toteutti vuonna 2013 kaksi kyselyä ympäristöviranomaisille selvittääkseen ympäristöviranomaisten valvontatoimia ja havaittuja lainrikkomistilanteita. ELY-keskuksille tehdyssä kyselyssä selvitettiin muun muassa toteutettuja valvontatoimenpiteitä ja tarkastusten, selvityspyyntöjen, kehotusten sekä tutkintapyyntöjen määriä. Kysely osoitti, että viranomaisten kirjaamisjärjestelmät ja -käytännöt ovat erilaisia, mikä myös osaltaan hankaloittaa tietojen keruuta ja tulosten arviointia. Ympäristörikosseurantaryhmän raportissa esitetään myös suosituksia ympäristörikostorjunnan tehostamiseksi Suomessa. Ympäristörikostorjunnassa tulee edelleen kehittää paljastavaa viranomaistoimintaa. Ilmoituskynnyksen alentamiseksi ympäristöviranomaisilla tulee olla yhdenmukaiset menettelytavat ympäristörikosten havaitsemiseksi. Ympäristörikosten esitutkinta perustuu esitutkinta- ja ympäristöviranomaisen väliselle tiiviille yhteistyölle. Esitutkinnassa tehokkaalla rikoshyödyn jäljittämisellä ja konfiskaatiolla - ulotettuna myös ennallistamiskulujen määrään - on tärkeä merkitys ennalta estävyyden kannalta. Samalla estetään myös vahingon korvaaminen verovaroista. Myös jätekuljetuksien viranomaisvalvontaa ja -yhteistyötä tulee jatkossa parantaa.

2 Sisällysluettelo 1 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän perustaminen... 4 2 Ympäristöön ja ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia... 4 2.1 Ympäristöön liittyviä uhkakuvia... 4 2.2 Ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia... 6 2.2.1 Tilanne Suomessa... 6 2.2.2 Tilanne naapurimaissamme... 8 2.2.3 Ympäristörikosuhat muualla ulkomailla... 10 2.2.4 Otsonikerrosta heikentävät aineet... 11 3 Ympäristörikoksiin liittyvät kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö... 12 3.1 Ympäristörikoksia koskevat kansainväliset sopimukset... 12 3.2 Euroopan unionin ympäristörikoslainsäädäntö... 13 3.3 Suomen ympäristörikoslainsäädäntö... 13 3.4 Lainsäädännön muutoksia... 14 4 Valvonta... 14 4.1 Ympäristölainsäädännön valvonta... 14 4.2 Rajavartiolaitos... 15 4.2.1 Rajavartiolaitoksen tehtävät... 15 4.2.2 Hallinnollinen öljypäästömaksu... 16 4.3 Tulli... 17 4.3.1 Tullin tehtävät... 17 4.3.2 Uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien tuonnin, viennin ja kauttakuljetuksen valvonta... 18 4.3.3 Vaarallisten aineiden ja säteilevien kuljetusten valvonta... 18 4.3.4 Kansainvälisten jätesiirtojen valvonta... 18 4.3.5 Jäteveron kantaminen... 19 4.4 Vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonta... 19 4.5 Valvontaviranomaisten yhteistyö... 19 5 Viranomaisten tietoon tulleet ympäristörikokset... 20 5.1 Ympäristörikosten käsittelyketjusta... 20 5.2 Ympäristöviranomaisten valvontatoimista... 20 5.3 Laittomia jätekuljetuksia kansainvälisten jätesiirtojen näkökulmasta... 22 5.4 Poliisin, Tullin ja Rajavartiolaitoksen tietoon tulleet ympäristörikokset... 23 5.4.1 Rikoslaki ja törkeät ympäristön turmelemiset... 23 5.4.2 Ympäristörikkomukset ja ympäristön turmelemiset... 24 5.4.3 Luonnonvararikokset... 24 5.4.4 Törkeät metsästysrikokset... 24 5.4.5 Terveyttä ja turvallisuutta vaarantavat rikokset... 25

3 5.4.6 Vesilaki... 26 5.4.7 Muita lakeja... 26 5.5 Poliisin kansainvälinen virka- ja oikeusapu ympäristörikosasioissa... 27 5.6 Tullin tietoon tulleet ympäristörikokset... 28 5.6.1 Ympäristön turmeleminen ja ympäristörikkomus... 28 5.6.2 Luonnonsuojelurikos ja luonnonsuojelurikkomus... 29 5.6.3 Jätelain rikkominen... 29 5.6.4 Jäterikkomus... 29 5.7 Rajavartiolaitoksen tietoon tulleet ympäristörikokset... 29 5.7.1 Havaitut öljypäästöt ja määrätyt öljypäästömaksut... 31 5.7.2 Rikosoikeudelliset seuraamukset ja hallinnollinen öljypäästömaksu... 32 5.7.3 Alusöljypäästöjen esitutkinta... 32 5.8 Poliisin - Tullin ja Rajavartiolaitoksen yhteistyönä tutkimat ympäristörikokset... 33 5.9 Ympäristörikosten määristä syyttäjillä ja tuomioistuimissa... 33 6 Viranomaisten välinen yhteistyö ympäristörikollisuuden torjunnassa ja valvonnassa... 36 6.1 Tiedonkulku- ja vaihto viranomaisten välillä... 36 6.2 Taloudelliset resurssit yhteistyön reunaehtona... 37 6.3 Moniammatillinen yhteistyö... 37 6.4 Yhteistyötä kehittämässä... 38 7 Poliisin tutkinnan ja syyttäjän yhteistyö ja sen kehittämismahdollisuudet... 38 7.1 Kehittämisen liikkeellelähtö... 38 7.2 Itä-Uudenmaan poliisilaitos... 39 7.3 Länsi-Uudenmaan poliisilaitos... 40 8 Ympäristörikostapauksia vuodelta 2013... 40 9 Suositukset ja kehitysnäkymät... 44 Kansikuva: Rajavartiolaitos

4 1 Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän perustaminen Interpolin 23. 29.10.1996 pidetyn yleiskokouksen antaman päätöslauselman AGN/65/RES/25 johdosta Keskusrikospoliisin yhteyteen perustettiin 1.10.1997 kansallinen työryhmä, jonka tehtäviksi sovittiin muun muassa ympäristörikosten seuranta ja yhteistyön kehittäminen eri valvontaviranomaisten välillä. Työryhmä laatii myös vuosittaisen katsauksen ympäristörikostilanteesta Suomessa. Ryhmän puheenjohtajana toimii poliisitarkastaja Tarmo Lamminaho Poliisihallituksesta ja sihteerinä rikoskemisti Niina Viitala Keskusrikospoliisista. Ryhmän jäseniä ovat poliisitarkastaja Tommi Reen Poliisihallituksesta, rikostarkastaja Janne Järvinen, Keskusrikospoliisista, hallitussihteeri Tia Laine-Ylijoki Ympäristöministeriöstä, tulliylitarkastaja Mikko Laaksonen Tullin rikostorjunnasta, valtionsyyttäjä Christian Lundqvist Valtakunnansyyttäjänvirastosta, rajavartioylitarkastaja Silja Hallenberg sisäministeriön rajavartio-osastolta, ylitarkastaja Hannele Nikander Suomen ympäristökeskuksesta ja lakimies Satu Lyytikäinen Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta. Työryhmän asiantuntijoina toimivat erikoissuunnittelija Kirsi Jauhiainen Keskusrikospoliisista, kihlakunnansyyttäjä Heidi Nummela Itä-Uudenmaan syyttäjänvirastosta, rikoskomisario Juha Tuovinen Itä-Uudenmaan poliisilaitoksesta sekä, rikoskomisario Minna Immonen Länsi- Uudenmaan poliisilaitokselta sekä tutkija Iina Sahramäki ja erikoistutkija Terhi Kankaanranta Poliisiammattikorkeakoulusta. Ryhmä myös avustaa ja neuvoo Suomeen suuntautuvien oikeusapupyyntöjen osalta. Ryhmän jäsenet ovat tavoitettavissa parhaiten organisaatioidensa puhelinkeskusten kautta. Työryhmä on antanut vuosittaisen raportin 1997 alkaen. 2 Ympäristöön ja ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia 2.1 Ympäristöön liittyviä uhkakuvia Ympäristöön liittyviä uhkakuvia on esitetty mm. valtioneuvoston 16.12.2010 antamassa periaatepäätöksessä yhteiskunnan turvallisuusstrategiasta. Siinä yhteiskunnan kannalta keskeisinä häiriötilanteina mainitaan muun muassa: vesihuollon (ml. jätevesihuolto) häiriintyminen jätehuollon häiriintyminen vakava eläin- ja kasvitautiepidemia eliöiden joukkokuolema maa- tai vesialueen laaja-alainen saastuminen myrsky tai tulva- ja pato-onnettomuus vaarallisiin aineisiin (muun muassa kemialliset, biologiset ja säteilyä aiheuttavat aineet sekä räjähteet) liittyvä onnettomuus tai onnettomuusuhkia sekä kyseisten aineiden käyttöä vahingolliseen toimintaan, joilla tavoitellaan merkittävää fyysistä tai yhteiskunnallista vahinkoa tai tuhoa. Ympäristöuhkana voidaan pitää ympäristön muutosta, joka voi muodostua uhkaksi väestön terveydelle ja elinolosuhteille tuhoamalla taloudellisen toiminnan sekä maa- ja metsätalouden edellytyksiä, pilaamalla vesivaroja, vaarantamalla eliölajien ja -kantojen olemassaoloa sekä rappeuttamalla infrastruktuuria. Ympäristömuutoksia voivat olla käytännössä äkilliset ympäristöonnettomuudet tai hitaammin kehittyvä ympäristöuhka, kuten ympäristön vähittäinen pilaantuminen, jonka haitat ulottuvat syvälle ekosysteemien perustoimintoihin ja vahingot ovat usein huomattavan suuria. Ympäristöuhat voivat syntyä ensinnäkin luonnon ääri-ilmiöiden seurauksena. Todennäköisimpinä ääri-ilmiöinä Suomessa voidaan pitää myrskyjä, rankkasateita ja äkillistä

5 vedenpinnan nousua, joiden haittavaikutukset kohdistuvat etenkin kriittisen infrastruktuurin toimivuuteen ja jotka pahimmillaan voivat aiheuttaa ympäristökatastrofin, jolla voi olla pysyviä vaikutuksia ympäristölle ja elinolosuhteille. Ympäristöuhat voivat syntyä myös inhimillisen toiminnan seurauksena. Esimerkkeinä tällaisesta toiminnasta voidaan maininta muun muassa: Teollisuuden suunnittelematon raaka-aineiden käyttö Maa-ainesten ja mineraalien hyödyntäminen Makeavesivarojen käyttö Metsävarojen hyödyntäminen Teollisuus- ja yhdyskuntajätteet Voimakeinojen käyttö valtioiden välillä Myös suuronnettomuuksista saattaa aiheutua laajaa tuhoa tai vaaraa ympäristölle. Pahimpina suuronnettomuuksien aiheuttajina teollisuudessa voidaan pitää vaarallisia aineita käsitteleviä laitoksia, kuten ydinvoimaloita ja suuronnettomuusriskin kannalta merkittäviä niin sanottuja Seveso-laitoksia. Onnettomuus näissä laitoksissa saattaa aiheuttaa säteily- tai kemikaalionnettomuuden, joka uhkaa välittömästi raakavesilähteitä ja ympäristöä. Radioaktiivisten aineiden ja muiden vaarallisten aineiden päästöt saattavat aiheuttaa muun muassa tiettyjen alueiden käytön pitkäaikaisia rajoituksia. Mahdollisina maailmanlaajuisina seurauksina mainitaan ilmastonmuutos, ilmakehän otsonikato, luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, uusiutumattomien luonnonvarojen hupeneminen, makeavesivarojen niukkeneminen sekä maaperän eroosio. Mahdollisina alueellisina ja paikallisina seurauksina mainitaan vaikutukset Itämeren tilaan (rehevöityminen ja nopeasti kasvava laivaliikenne) sekä teollisen toiminnan puutteellisen jätehuollon seurauksena aiheutuvat pinta- ja pohjaveden sekä maaperän kohonneet raskasmetalli- ja kemikaalipitoisuudet. Kuva 1 Luvatonta jätteiden hävittämistä luonnossa (Suomen Ympäristökeskus).

6 2.2 Ympäristörikoksiin liittyviä uhkakuvia 2.2.1 Tilanne Suomessa Kansallisesta näkökulmasta katsottuna ympäristörikollisuuteen liittyvissä uhkakuvissa ei edellisten raporttien laatimisen jälkeen ole sinänsä tapahtunut muutoksia. Edellisissä seurantaraporteissa on muun muassa siteerattu KRP:n vuonna 2007 suorittamaa LOKKIprojektia, jonka tarkoitus oli kartoittaa muun muassa kuntien ympäristötarkastajille lähetyllä kyselyllä ympäristörikollisuuteen liittyviä uhkakuvia Suomessa laajemminkin. Viime vuosina ei ole eräitä yksittäistapauksia lukuun ottamatta paljastunut erityisen vakavia, suurimittaisia tai järjestelmällisesti toteutettuja törkeitä ympäristön turmelemisia. On kuitenkin syytä epäillä, ettei ympäristörikoksista ole niiden suuren piilorikollisuusasteen vuoksi tullut esitutkintaviranomaisten tietoon kuin murto-osa niiden todellisesta määrästä. Ympäristörikosten osalta niiden erityisen suuri piilorikollisuusastearvio perustuu erityisesti lähialuevertailuun Suomen ja naapurimaidemme Ruotsin ja Norjan välillä. Vaikka Ruotsissa tilastoidaan noin kymmenkertaisesti ympäristörikoksia verrattuna Suomeen, arvioivat ruotsalaiset viranomaiset siltikin, että ympäristörikokset ovat suuressa määrin piiloon jäävää rikollisuutta myös Ruotsin osalta. Alhainen kiinnijäämisriski Yhtenä keskeisenä ympäristörikollisuuden uhka- ja torjuntakuvana voidaan pitää sitä, että ympäristörikosten alhainen kiinnijäämisriski lisäisi jatkossa taloudellista voittoa tavoittelevan järjestäytyneesti osana liiketoimintaa toteutetun ympäristörikollisuuden määrä. Alhaisen kiinnijäämisriskin ohella ympäristörikosten osalta on tuomioistuimissa omaksuttu rangaistuskäytäntö, joka on varsin lievä. Ympäristön turmelemisesta tuomitaan käytännössä yleisesti päiväsakkoja. Ehdoton vankeusrangaistus on Suomessa vuoden 1995 rikoslain ympäristörikoksia koskevan muutoksen jälkeen tuomittu vain niin sanotussa Lokapojat tapauksessa. Ympäristörikosten motiivit Ympäristörikoksen motiivina on käytännössä aina tekijän tavoittelema taloudellinen tai muu hyöty. Esimerkiksi yksittäisen pienperäkärryjätekuorman metsäautotien varteen jättänyt henkilö on kaatopaikkamaksujen ohella mahdollisesti halunnut säästää myös aikaa ja vaivaa kaatopaikan ollessa kiinni tai henkilö on kokenut se olevan itselleen liian vaivalloisen matkan takana. Suomen vakaissa olosuhteissa ei siten ole oletettavissa, että ympäristörikoksiin voisi täällä syyllistyä pelkän ympäristön pillaamismotiivin kautta muu kuin yksittäistapauksessa mieleltään järkkynyt henkilö. Kuten Lokapojat-tapaus viimeistäänkin osoitti, on erityisesti liiketoiminnassa tapahtuneen ympäristörikoksen kautta mahdollista saavuttaa erittäin suurimääräistä taloudellista hyötyä. On myös mahdollista, että koko yhtiön liiketoiminta ja sen kannattavuus perustuu jätteiden hävittämiseen dumppaamalla. Erityisesti tiettyjen jätelajikkeiden (kuten ongelmajätteet sekä rakennussekajätteet) kalliit kaatopaikka- ja hävitysmaksut saattavatkin avata oven mahdollisille suuria voittoja ympäristörikosten kautta tavoitteleville hämäräyrittäjille. Italiassa mafia on oivaltanut totuuden "Jäte on kultaa" jo aikoja sitten. Yhteiskunnalle hämäräyrittäjien toiminta tulee pitkällä juoksulla hyvinkin kalliiksi. Konkurssiin ajetut varattomat bulvaanitoimijoiden nimiin rakennetut yhtiöt ovat käytännössä aina varattomia, jolloin maaperän tai vesialueiden kalliit puhdistusoperaatiot jäävät aina yhteiskunnan kustannettavaksi. Erityisenä uhkakuvana on ympäristörikosten niin sanottu arkipäiväistyminen etenkin sellaisilla toimialoilla, joiden piirissä käsitellään sellaisia jätteitä, joiden hävittäminen on kallista sekä kaatopaikkamaksujen että muiden prosessointikulujen (muun muassa kuljetus ja lajittelu) tähden. Esimerkiksi rakennusjätteiden vastaanottohinnat Ruuhka-Suomen kaatopaikoilla ovat todella korkeita. Yhden tavanomaisen rakennussekajätetonnin verollinen

7 vastaanottohinta HSY:n nykyisen hinnaston mukaan on Ämmässuon kaatopaikalla 156 euroa. Myös purkutoiminnassa yleisesti syntyvän betonipurkujätteen vastaanottohinta tonnilta voi olla noin 150 euron luokkaa. Yhden kuorma-auton viemän rakennuspurkujätteen kaatopaikkamaksut voivat olla siten jopa 1500 euroa, johon summaa tulee lisäkuluja vielä varsinaisista kuljetuskustannuksista. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kamppaileva yrittäjä saattaa säästää kymmeniä tai jopa satoja tuhansia euroja dumppaamalla esimerkiksi betonipurkujätteitä luvattomasti parkkialueiden tai metsäautoteiden pohjiin. Ympäristörikosten rangaistuskäytäntö Ympäristörikosten rangaistuskäytäntö on muodostunut niin lieväksi, että laajamittaisesta rakennusjätteen hautaamisesta maaperään voidaan tuomita vain päiväsakkorangaistus, vaikka teolla olisi liiketoiminnassa säästetty erittäin suuret kaatopaikkamaksut. Mikäli ympäristörikokseen syyllistynyt yrittäjä olisi dumppaamisen sijaan päättänyt välttää liiketoiminnan kululuja laittomasti esimerkiksi verojen osalta, niin esimerkiksi satojen tuhansien eurojen suuruisesta törkeästä veropetoksesta tuomittu olisi jo ensikertaisena saattanut saada rangaistukseksi vankeutta, joko ehdollisena tai jopa kiinteän vankeusrangaistuksen muodossa. Mikäli esimerkiksi rakennus- ja rakennuspurkutoimialalla niin sanottu dumppaaminen yleistyy ja arkipäiväistyy tulevaisuudessa, tulee tämä samalla vaikeuttamaan merkittävästi alalla laillisesti liiketoimintaa harjoittavien yritysten kannattavuutta ja toimintamahdollisuuksia. Julkisen keskustelun perusteella esimerkiksi julkisissa purkuhankkeissa annetut tarjoukset voivat vaihdella suuresti. Ei ole tavatonta, että purku-urakan voi voittaa tarjouksella, jonka kokonaisurakkasumma ei välttämättä kata edes alueen virallisten kaatopaikkojen jätemaksuja hankkeen purkujätteiden osalta. Jätteiden kierrätys Jätteen ja sen jälleenkäsittelyn ympärillä tapahtuu myös niin sanottua kierrätystoimintaa, joka toimialana on kasvussa. Ulkomailta saatujen huolestuttavien tietojen ja siellä uutisoitujen tapausten perusteella, on eräänä keskeisenä ympäristörikollisuuden tulevaisuuden uhkakuvana niin sanottu recycling- sateenvarjon alla tapahtuva liiketoiminta. Myös Suomessa on vuonna 2013 kirjattu yksi törkeä ympäristön turmelemistapaus, joka liittyy haitallisten jätteiden niin sanottuun. recycling-liiketoimintaan. Ongelmajätteiden vastaanottohinnat yrityksille ovat hyvin suuria. Erityisesti ulkomailla on tullut ilmi vakavia tapauksia, joissa järjestäytynyt rikollisuus on perustanut niin sanotut recycling-yhtiöitä, joiden toimintaperiaatteeseen kuuluu vain jätteellä rahastaminen, ei niinkään jätteen asianmukainen loppukäsittely tai "jalostaminen". Toistaiseksi vakavin tätä toimintaa osin sivuava Suomessa paljastunut ympäristörikostapaus on juuri Lokapoikien tapaus, jossa haitallisia nestemäisiä liete- ja rasvajätteitä sekä muuta jätteitä dumpattiin esimerkiksi maastoon, sadevesiverkostoon ja avo-ojiin. Recycling- hämäräyrityksen toimintakaavamalli on esimerkiksi sellainen, että yrittäjät vuokraavat kunnalta tai kaupungilta liiketilan tai -alueen, jonne haetaan ympäristölupa erilaisten jätteiden hyötyjalostamiseen. Tämän jälkeen jätteitä vain otetaan rahastaen vastaan ja niitä esimerkiksi säilötään sattumanvaraisesti sekalaisina seoksina erilaisiin säiliöihin ja astioihin. Tämä menettely jatkuu, kunnes alue on lopulta niin täynnä, että vuosia asiaa lievempien hallintopakkokeinojen kautta seurannut valvontaviranomainen lopulta on pakotettu puuttumaan siihen ankarammin. Tämän jälkeen yhtiö on valmis lopettamaan niin sanotun liiketoimintansa. Ennallistamisen kulut jäävät yhteiskunnan maksettavaksi ja asian esitutkinta- ja oikeuskäsittely on auttamattomasti vuosia myöhässä, eikä tekijöiltä saada takavarikoitua omaisuutta ennallistamiskulujen kattamiseen. Ympäristörikoksia koskevat ilmoitukset Ympäristörikoksien vähäinen tilastoitu lukumäärä Suomessa johtuu ensisijassa ympäristöviranomaisten alhaisesta ilmoituksentekomäärästä. Myöskään Suomessa poliisilla

8 ei ole ollut vakavaan ympäristörikollisuuteen keskittyvää paljastavaa toimintaa. Ympäristörikoksien keskeinen ilmoittajataho tulee olla ympäristövalvontaviranomainen, jolla lähtökohtaisesti on ensikäden tieto esimerkiksi valvontakohteen luvanvastaisesta tai luvattomasta toiminnasta tai vaikkapa valvonta-alueellaan ilmitulleesta laittomasta kaatopaikasta. Ympäristöviranomaisten tulisi myös suorittaa tarkempaa riskianalyysiä sekä tehostettua valvontatoimintaa etenkin niin sanotuilla riskitoimialoilla. Valvontaviranomaisen ilmoituksentekovelvollisuutta sääntelevää keskeistä lainkohtaa (ympäristönsuojelulain 94 ) on aiemmissakin seurantatyöryhmän raporteissa osin kritisoitu siitä, ettei se riittävän selkeästi ilmaise valvontaviranomaisen ilmoituksentekokynnyksen matalaa tasoa sekä valvontaviranomaisen ilmoituksentekovirkavastuuta epäillystä ympäristörikosasiasta. Ympäristönsuojelulakia ollaan parhaillaan muuttamassa, mutta lausunnolle lähetetyissä lainvalmisteluaineistossa ei ole työryhmän jäsenten esittämistä kannanotoista huolimatta kaavailtu muutosta tai ilmoitusvelvollisuuden selkeyttämistä nykyisen ympäristönsuojelulain ilmoitusvelvollisuuteen. Rikoslain 48 luvun tarkoittamat ympäristörikokset ovat virallisen syytteen alaisia rikoksia. Käytännön työssä on kuitenkin myös ilmennyt, että kunnissa tutkintapyyntöjen tekemisistä päätetään osin myös lautakunnissa (esimerkiksi tekninen lautakunta tai ympäristölautakunta). Tämä kunnallishallinnossa vallalla oleva laintulkinta perustuu ympäristösuojelulain 22 :n tulkintaan siitä, että lain tarkoittamia valvontaviranomaisia, jotka voivat tehdä tutkintapyynnön, olisivat vain kunnan ympäristösuojeluviranomainen ja toisaalta ELY-keskukset, mutta eivät lähtökohtaisesti ympäristövalvonnan yksittäiset viranhaltijat. Viranomaisyhteistyö Tehokas ympäristörikollisuuden torjunta ja valvonta riippuu siten osaltaan myös käytännössä laaja-alaisesti toimivasta viranomaisyhteistyöstä. Uhkakuvina viranomaisten välisen yhteistyön näkökulmasta ovat pienen suorittajapiirin vahva henkilösidonnaisuus ja henkilöstön vaihtuvuus, jonka vuoksi viranomaisten välisten toimintamallien vakiinnuttaminen ja tiiviin viranomaisseulan rakentaminen ympäristörikollisuuden torjuntaan ja valvontaan saattavat vaikeutua. Tiedonkulun ketjun katkeaminen viranomaisten välillä on eräs yhteistyöhön liittyvä uhkakuva. Tiedonkulun haasteet yhdessä henkilösidonnaisuuden kanssa voivat johtaa siihen, että torjuntaa, valvontaa ja tutkintaa ei pystytä kohdistamaan rikosoikeuden ja ympäristönsuojelun näkökulmasta tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Nämä haasteet heikentävät pahimmillaan myös ympäristörikollisuuden ennaltaehkäisyä. Viimeisimmässä 19.1.2012 hyväksytyssä harmaan talouden ja talousrikollisuuden toimintaohjelmassa (Valtioneuvoston periaatepäätös hallituksen toimintaohjelmaksi harmaan talouden ja talousrikollisuuden vähentämiseksi vuosina 2012 2015) on nyt tuotu esiin myös ympäristörikostorjunta ja sen tehostaminen. 2.2.2 Tilanne naapurimaissamme Erityisesti Itämeren alueen yhteistyön (Baltic Sea Task Force'n ympäristörikostyöryhmä) kautta on aiemmin saatu merkittävää tietoa siitä, minkä tyyppisiä uhkakuvia ympäristörikollisuuteen lähialueillamme liittyy. Kyseinen yhteistyön muoto on valitettavasti käytännössä lähes kokonaan kuihtunut aiemmin aktiivisen Norjan luovuttua muutama vuosi sitten ympäristörikosseurantatyöryhmän toiminnan järjestämisestä. Nykyisin lähialuerikollisuutemme tilannekuva syntyy suorien yhteyksien sekä tiedotusvälineiden kautta saatujen tietojen perusteella. Naapurimaidemme tilanteesta vähiten tietoa on saatu Venäjän ympäristörikollisuustilanteesta.

9 Ruotsi Ruotsissa vuosittain tilastoitujen ympäristörikosten määrä on noin 4 000 6 000 tapausta. Vuonna 2011 Ruotsissa tilastoituja ympäristörikoksia oli n. 5 700 tapausta ja vuonna 2012 yhteensä 5 609 (lähde www.bra.se). Suomen lainsäädäntöä vastaavia ympäristön turmelemisia ja törkeitä ympäristönturmelemisia kirjattiin yhteensä 1525 tapausta (vuonna 2011 yhteensä 1 728 tapausta ja vuotta aiemmin 2010 niitä oli 1134 kappaletta). (Lähde: Vuoden 2012 rikoslakitilasto rikoslain 29 luvun osalta, Brottsförebyggande rådet, www.bra.se). Ns. roskaamisrikkomuksia edellä mainittuun kokonaistilastomäärään sisältyi kaikkiaan 2092 tapausta. Ote www.bra.se kotisivuilta käsittäen ympäristörikosten osalta kirjoitetun tiivistelmän: Ympäristörikoksia tapahtuu monilla eri alueilla - metsästyksestä ja kalastuksesta laivojen jätöksiin. Sen vuoksi ei ole mitään yhtenäistä määritelmää. Suurin osa ympäristölainsäädännöstä on koottuna ympäristökaareen. Vuonna 2012 ilmoitettiin noin 5 600 ympäristökaaressa tarkoitettua rikosta. Ympäristörikoksia ovat maan, ilman tai veden saastuttaminen tai muu sellainen ympäristöön vaikuttaminen, joka voi vahingoittaa eläimiä ja kasveja tai ihmisten terveyttä. Tavallisimmat ilmoitetut ja syytteeseen johtaneet ympäristökaaririkokset ovat ympäristörikos (esimerkiksi saastuttamiset tai haitat), luvaton ympäristötoiminta (lupa tiettyyn toimintaan puuttuu tai toimintaehdot ylitetään) sekä roskaaminen. Useimmat näistä rikoksista epäillyt ovat keski-ikäisiä miehiä. Paljastuneet rikokset tapahtuvat pääasiassa elinkeinotoiminnassa. Ympäristörikoksista ilmoittavat ovat usein viranomaisia Lähtökohtaisesti toimintaan, jonka arvioidaan muodostavan riskin ympäristölle, tarvitaan lupaviranomaisen lupa. Luvassa asetetaan vaatimuksia, jotka toimintaa harjoittavan on täytettävä, ja usein juuri näiden vaatimusten laiminlyönti ovat lähtökohtana ympäristörikosepäilyille. Mitä vähemmän ilmoituksia tehdään, sitä useammat ympäristörikokset eivät koskaan paljastu. Ympäristörikoksella ei useinkaan ole selvää uhria, niin kuin ryöstössä tai pahoinpitelyssä. Sen vuoksi nämä rikokset paljastuvat pääasiassa viranomaisten tarkastus- ja valvontatoimien yhteydessä. Tämä tarkoittaa, että tarkastusten lisääminen näkyy suoraan rikostilastoissa. Aikaisempina vuosina ympäristörikollisuuden tilastoinnissa on esiintynyt puutteita. Uusi järjestelmä antaa paremman kuvan ilmoitettujen rikosten todellisesta määrästä. Lähimaistamme Ruotsin resursointi ympäristörikollisuuden torjuntaan on kaikkein korkeimmalla tasolla. Ruotsissa koulutettuja ympäristörikostutkijoita on noin 70 ja ympäristörikoksiin erikoistuneita tutkinnanjohtajasyyttäjiä noin 20. Lisäksi Rikspolisenin rahanpesuyksikön alaisuudessa toimii erillinen asiantuntijaryhmä vastuualueenaan ympäristörikokset. Tämän raportin valmistumishetkellä vuoden 2013 rikoslakitilastoja ei Ruotsissa vielä ole julkaistu, mutta on syytä olettaa, ettei tilastoitujen ympäristörikosten määrässä ole tapahtunut suuria muutoksia. Norja Vastaavasti Norjassa tilastoitiin vuonna 2012 kaikkiaan 2333 ympäristörikosta (vuonna 2011 yhteensä 2 741 ympäristörikosta ja vuonna 2010 yhteensä 2 669 ympäristörikosta (Lähde Norjan valtiollinen tilastokeskus www.ssb.no). Norjassa ympäristörikostorjunnan valtakunnallinen asiantuntijayksikkö toimii valtakunnallisen talous- ja ympäristörikostorjuntayksikön (Okokrim) alaisuudessa (www.okokrim.no). Tämän lisäksi

10 erillisen ympäristörikoskoulutuksen saaneet rikostutkijat suorittavat ympäristörikosten tutkintaa myös paikallisissa poliisipiireissä. Tämän raportin valmistumishetkellä vuoden 2013 rikoslakitilastoja ei Norjassa vielä ole julkaistu, mutta on syytä olettaa, ettei tilastoitujen ympäristörikosten määrässä ole tapahtunut suuria muutoksia. Viro Viron tilanteesta voidaan todeta siellä tapahtuneen ympäristörikosten torjunnassa ja tutkinnassa merkittää kehitystä vuoden 2011 aikana. Viron ympäristötarkastusvirasto (Keskkonnainspektsioon, www.kki.ee) on 1.9.2011 lähtien toiminut keskitettynä vastuuviranomaisena ympäristörikkomusten osalta. Lisäksi virasto on tällöin samalla saanut myös täydet esitutkintavaltuudet ja viraston palvelukseen on palkattu rikostutkijoiksi muun muassa entisiä poliisin rikostutkijoita. Suomen kansallisen ympäristörikosseurantatyöryhmän poliisijäsenet ovat tavanneet Viron ympäristörikostutkijoita muun muassa Europol- ja INTERPOL- kokouksissa ja työryhmissä. Varsinaisten ympäristörikosten tilastoitu määrä Virossa on varsin vähäinen. Viron ympäristöviraston tilastotietojen mukaan rikoslain vastaisia tapauksia on vuonna 2012 ollut yhteensä 26 kappaletta. Viron ympäristötarkastusviraston kotisivulta on kuitenkin nähtävissä myös Virossa hallinnollisesti käsiteltyjen ympäristörikkomusten tilastot sekä hallinnolliset sakot ja maksut, joita näissä hallinnollisissa rikkomustapauksissa on asetettu. Hallinnollisesti käsiteltyjä ympäristörikkomuksia Virossa on viime vuonna tilastoitu kaikkiaan yli 3000 tapausta, eli varsin suuri määrä verratessa tapausten tilastoituja lukumääriä suhteessa niiden määrään edellisinä vuosina. Näistä hallinnollisista rikkomustapauksista Viron ympäristötarkastusvirasto ilmoittaa asettaneensa kaikkiaan 280 504 euron suuruiset sakkomaksut. Tapauksia on ollut mm seuraavasti (lähde www.kki.ee): kalastuslain rikkominen 631 tapausta jätelain rikkominen 491 tapausta luonnonsuojelulain rikkominen 257 tapausta metsästyslain rikkominen 178 tapausta metsälain rikkominen 144 tapausta vesilain rikkominen 138 tapausta paikallislainsäädännön rikkominen1203 tapausta 2.2.3 Ympäristörikosuhat muualla ulkomailla Kansainvälisesti tietoa ympäristörikollisuuden uhkakuvista kerää Interpol, jonka alaisuuteen perustettiin Ympäristörikosten vastainen komitea vuonna 1992 (Environmental Crime Committee). Kyseinen komitea on perustanut kolme työryhmää, joista yksi keskittyy niin sanottuihin villieläinrikoksiin (Wildlife Working Group) ja toinen on varsinainen ympäristörikostyöryhmä (Pollution Crime Working Group). Kolmas ja samalla uusin työryhmä keskittyy kalastusrikollisuuteen (Fisheries Crime Working Group). Ympäristörikostyöryhmä on jakautunut muun muassa seuraaviin alatyöryhmiin, joiden kautta harjoitetaan yhteistyötä ja tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä: Climate Change Crime and Corruption Operational Task Force

11 Project Clean Seas Project on Exportation of Electronic Waste Työryhmän johtopäätös oli, että ympäristörikoksiin puuttumiseksi tarvitaan lisää yhteistyötä, tietojen vaihtoa, yhteisiä operaatioita ja koulutusta sekä asennemuutosta, jotta kansalliset lainkäyttöelimet suhtautuisivat ympäristörikoksiin niiden edellyttämällä vakavuudella. Interpolin pysyvän ympäristörikostoiminnon yhteydessä on erillinen tietopankki, jonne kerätään tiedot erilaisten jätteiden maastavientirikoksista, joita tehdään organisoidusti ja ammattimaisesti. Salametsästyksen ja laittoman metsänhakkuun ohella esille voidaan nostaa luonnonvararikollisuuden näkökulmasta erityisesti ryöstökalastus valtamerillä. Erityisenä ympäristökysymyksiin liittyvänä tapauksena oli esillä myös päästökauppaan liittyvät niin sanotut karusellikierrätystyyppiset petokset, jotka sinänsä eivät ole varsinaisia ympäristörikoksia. Marraskuussa 2013 Interpol järjesti toistaiseksi suurimman ympäristörikollisuuteen keskittyvän konferenssin (1st Environmental Compliance and Enforcement Committee Meeting) Nairobissa Keniassa. Interpol kutsui Suomen kansallisen ympäristörikosseurantaryhmän edustajan konferenssiin esittelemään työryhmämme toimintaa niin sanottua best practise -käytäntönä moniviranomaiskeskeisestä työryhmätyöskentelystä ympäristörikosten seurannassa. Lisätietoja kansainväliseen ympäristörikollisuuteen liittyvistä uhkakuvista ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyöstä on löydettävissä esimerkiksi juuri Interpolin kotisivuilta ja ympäristörikoskomitean alasivuilta http://www.interpol.int/crimeareas/environmental-crime/environmental-crime. 2.2.4 Otsonikerrosta heikentävät aineet 1 Otsonikerrosta heikentävien aineiden salakuljetus on edelleen mahdollinen lähivuosien uhkakuva. Erityisesti on kyse HCFC-aineista eli osittain halogenoiduista kloori-fluorihiilivedyistä (esimerkiksi R-22). Ne eivät ole yhtä voimakkaita otsonikerrosta heikentäviä aineita kuin CFC-aineet (niin kutsutut freonit), minkä vuoksi niiden käyttö kylmälaitteissa on ollut sallittua pidempään. Uusien HCFC-aineiden markkinoille saattaminen ja käyttö EU:ssa on ollut kiellettyä 1.1.2010 lähtien ja kierrätettyjen aineiden käyttö olemassa olevien laitteiden huollossa on sallittua 31.12.2014 asti. Tämän jälkeen houkutus salakuljettaa kyseisiä aineita voi kasvaa, koska vanhoja laitteita, joissa on HCFC-aineita, on todennäköisesti käytössä vielä melko paljon.. HCFC-aineita sisältävä laite saa olla edelleen käytössä, mutta siihen ei saa lisätä HCFC-kylmäainetta esimerkiksi vuodon sattuessa. Jätesiirtojen yhteydessä on lisäksi tullut esiin tapauksia, joissa vanhoja kylmälaitteita, jotka sisältävät otsonikerrosta heikentäviä aineita, on yritetty viedä EU:n ulkopuolelle. EUkomission kautta on saatu tietoa eri EU-maissa ilmi tulleista tapauksista, joissa kylmäainetai jätesäiliöiden sisältömerkintöjä on väärennetty. Tulli on hyvin perillä otsonikerrosta heikentäviä aineita koskevista rajoituksista. Keväällä 2011 rajatarkastuksessa jäi kiinni R-22 -kaasupulloilla lastattu rekka, jonka kuljettaja tuomittiin sakkoihin (vaarallisten aineiden kuljetusrikos ja otsoniasetuksen 1005/2009 rikkominen). Tulevaisuudessa, 5-10 vuoden aikavälillä, mahdollisena uutena uhkakuvana on fluorattujen kasvihuonekaasujen (F-kaasujen) salakuljetus ja kiintiöiden ylitys. F-kaasuilla on korvattu otsonikerrosta heikentäviä aineita monissa käyttötarkoituksissa. EU:n F-kaasuasetus on juuri uusittu, ja sen perusteella F-kaasujen markkinoille saattamista aletaan vähentää asteittain. 1 Nufar Finel /SYKE (otsonikerrosta heikentävät aineet; EY-asetuksen N:o 1005/2009 toimivaltainen viranomainen).

12 Tämä toteutetaan jakamalla yrityksille kiintiöt F-kaasujen valmistusta ja maahantuontia varten. Nämä rajoitukset ovat kuitenkin pääosin lievempiä kuin otsonikerrosta heikentävien aineiden rajoitukset ja kiintiöiden noudattamisen valvonta on tarkoitus hoitaa yritysten raportoinnin perusteella jälkikäteen. Otsonikerrosta heikentäviä aineita tai F-kaasuja sisältävien laitteiden asentajien ja huoltajien on täytettävä tietyt pätevyysvaatimukset ja rekisteröidyttävä Turvallisuus- ja kemikaaliviraston rekisteriin. Tarkoituksena on ehkäistä voimakkaiden kasvihuonekaasujen vuotoja ilmakehään pitämällä laitteet hyvässä kunnossa ja huolehtimalla, että asentajat osaavat käsitellä laitteita ja kylmäaineita niin, ettei vuotoja synny. Alalla on hyvin paljon pieniä yrityksiä, joista kaikki eivät täytä pätevyysvaatimuksia ja tarjoavat silti alan palveluja joskus halvemmalla kuin lain mukaan toimivat kilpailijansa. Valvontaa on tehostettu lähivuosina muun muassa viranomaisten yhteisen valvontaprojektin puitteissa. SYKE on laatinut valvontaa varten ohjeen (www.ymparisto.fi/odsfkaasuvalvontaohje) ja valvontakampanjoita on tehty eri puolilla maata. Huoltoyritysten pätevyyden lisäksi tarkistetaan, että laitteita on huollettu asianmukaisesti ja että huollosta on olemassa kirjanpito. Tarkoituksenmukaista on, että yrityksen kylmälaitteet tarkistetaan samalla kun tehdään muutakin valvontaa, esim. ympäristölupiin tai elintarvikevalvontaan liittyen. 3 Ympäristörikoksiin liittyvät kansainväliset sopimukset ja lainsäädäntö 3.1 Ympäristörikoksia koskevat kansainväliset sopimukset Suomi on sitoutunut useisiin ympäristöä ja energiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin. Sopimukset käsittelevät muun muassa ilman- ja vesiensuojelua, luonnonvarojen hyödyntämistä ja suojelua, jätteitä, kasvistoa ja eläimistöä, energiaa sekä avaruutta. Esimerkkeinä monenvälisistä sopimuksista mainittakoon kansainvälinen yleissopimus vaarallisten jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus (Basel 22.3.1989, SopS 44-45/1992), villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES), (Washington 3.3.1973, SopS 44-45/1976), vuoden 1973 kansainvälinen yleissopimus aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä (MARPOL) (Lontoo 2.11.1973, SopS 51/1983) sekä Etelämannerta koskevaan sopimukseen liittyvä ympäristönsuojelupöytäkirja (Madrid 4.10.1991, SopS 5/1998). Uhanalaisten luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kauppaa sääntelevässä CITES - yleissopimuksessa on mukana 166 jäsenmaata, ja sääntelyn piirissä on noin 22 000 kasvilajia ja runsaat 6 000 eläinlajia, joista noin tuhannen lajin kauppa on täysin kiellettyä ja muiden lajien kauppa on luvanvaraista. EU:n yhteistä CITES -lainsäädäntöä on noudatettu vuodesta 1984 lähtien ja uudistettuna vuodesta 1997 lähtien. Neuvoston ja komission CITES -asetukset säätelevät jäsenmaiden välisen kaupan lisäksi jäsenmaiden sisäistä kauppaa. Tuontisäännökset ovat yleissopimusta tiukempia ja sääntelyn piirissä on enemmän lajeja kuin sopimuksen lajiliitteessä. Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) meriympäristönsuojelukomitea hyväksyi lokakuussa 2008 MARPOL -sopimuksen ilmansuojeluliitteen uudistamisen. Uusilla säännöillä rajoitetaan alusliikenteen tavanomaisia typenoksidi ja rikkidioksidipäästöjä ilmakehään ja niiden laskeumia mereen. Laivapolttoaineen rikkipitoisuus laskee muun muassa Itämerellä 1.5 prosentista 1,0 prosenttiin 1.7.2010 alkaen sekä 0,1 prosenttiin 1.1.2015 alkaen. Ahvenanmaan osalta on huomattava, että kansainväliset sopimukset, joihin Suomi sitoutuu, eivät ilman Ahvenanmaan maakuntapäivien hyväksyntää tule automaattisesti voimaan maakunnassa niiltä osin, kun sopimus koskee maakunnan toimivaltaan kuuluvia asioita.

13 3.2 Euroopan unionin ympäristörikoslainsäädäntö Merkittävä osa Suomen ympäristölainsäädännöstä on nykyisin peräisin Euroopan unionista. Koska suurin osa unionin säädöksistä annetaan direktiiveinä, ne on saatettava kansallisesti voimaan joko lailla tai valtioneuvoston asetuksella. Direktiivit ovat yleensä luonteeltaan niin sanottuja minimidirektiivejä, joten kansallisesti voidaan säätää myös direktiiviä tiukemmasta suojelun tasosta. Unionilainsäädännön ja erityisesti ympäristölainsäädännön tehokkuutta vesittävänä on nähty muun muassa rangaistusten ja rangaistusasteikkojen suuri vaihtelu maasta toiseen. Rangaistuksia ei voida yleisesti pitää riittävinä, kun ne suhteutetaan rikosten vakavuuteen ja aiheutettujen vahinkojen suuruuteen. Koska jäsenvaltiot eivät ole rikossanktioiden osalta samalla viivalla, on Eurooppaan muodostunut eritasoisia järjestelmiä, jotka eivät ole yhdenmukaisia kaikille eurooppalaisille ja jotka ovat omiaan siirtämään rikollisuutta niihin osiin Eurooppaa, jossa sääntely ja valvonta eivät ole tehokkainta mahdollista. Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 19.11.2008 Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/99/EY ympäristönsuojelusta rikosoikeudellisin keinoin eli niin sanotun ympäristörikosdirektiivin. Direktiivin tavoitteena on taata jäsenvaltioissa ympäristönsuojelun korkea taso säätämällä vähimmäisvaatimukset vakavien ympäristöä vahingoittavien tekojen rangaistavuudesta. Direktiivin säätämisen taustalla on ollut huoli ympäristörikosten lisääntymisestä ja niiden vaikutuksista, jotka ulottuvat yhä useammin niiden valtion rajojen ulkopuolelle, joissa rikokset tehdään. Direktiivin edellyttämät muutokset täytäntöön pantiin Suomessa 25.12.2010 voimaantulleilla lakimuutoksilla. Menettämisseuraamuksia koskevia säännöksiä sovelletaan ympäristö- ja luonnonvararikoksiin. Rikoksella saatu hyöty, rikoksentekovälineet, rikoksella tuotettu, valmistettu, aikaansaatu tai rikoksen kohteena oleva esine voidaan tietyin edellytyksin tuomita valtiolle menetetyksi. 3.3 Suomen ympäristörikoslainsäädäntö Ympäristörikoksista säädetään sekä rikoslaissa että useissa ympäristöä koskevassa erityislaissa. Vakavimmat teot, joista voi seurata vankeusrangaistus, on koottu rikoslain (RL) 48 lukuun. Rangaistusasteikot vaihtelevat teon vakavuuden mukaan sakosta enintään kuuteen vuoteen vankeutta. RL 48 luvun ympäristörikoksiin sovelletaan myös oikeushenkilön rangaistusvastuuta koskevia RL 9 luvun säännöksiä yhteisösakosta. Säätely rikoslaissa korostaa tekojen moitittavuutta. Rikoslain ulkopuolissa, varsinaisessa ympäristölainsäädännössä, kuten jätelaissa, vesilaissa, luonnonsuojelulaissa ja ympäristönsuojelulaissa on lukuisia erilaisia ympäristöä koskevia rikkomuksia, joista voidaan tuomita vain sakkorangaistukseen. RL 48a luvun luonnonvararikokset ovat läheistä sukua ympäristörikoksille. Ne ovat metsästykseen, kalastukseen ja metsään käsittelyyn liittyviä tekoja, joista voidaan tuomita myös vankeuteen. Yhteisösakko ei näissä asioissa, lukuun ottamatta 48 A luvun 1 a :n törkeää metsästysrikosta, ole mahdollinen. Vähäisemmistä rikkomuksista säädetään metsästyslaissa, kalastuslaissa ja metsälaissa. Todettakoon myös, että menettämisseuraamuksia koskevia säännöksiä sovelletaan ympäristö- ja luonnonvararikoksiin. Samoin laiton hyöty tulee niissäkin tuomita valtiolle menetetyksi. Kyse voi silloin olla esimerkiksi laittomalla menettelyllä säästettyjen jätteenkäsittelykustannusten korvaamisesta.

14 3.4 Lainsäädännön muutoksia Uusi jätelaki (646/2011) tuli voimaan 1.5.2012. Samaan aikaan tuli voimaan myös valtioneuvoston asetus jätteistä (179/2012) sekä muutoksia ympäristönsuojelulakiin ja - asetukseen. Uudistus vaikutti lisäksi lukuisiin muihin jätealan säädöksiin. Tuottajavastuuta koskevia lain säännöksiä sovelletaan porrastetusti vuoden tai kahden kuluttua lain voimaantulosta. Jätelakiin ei ole tehty oleellisia muutoksia vuonna 2013. Ympäristöministeriössä on vireillä ympäristösuojelulainsäädännön uudistus, joka on hankkeena alkanut vuonna 2012. Hallituksen esitys ympäristönsuojelulaiksi ja laeiksi eräiden siihen liittyvien lakien muuttamiseksi on annettu eduskunnalle 19.12.2013. 4 Valvonta 4.1 Ympäristölainsäädännön valvonta Ympäristölakien valvonta Suomessa kuuluu pääsääntöisesti alueelliselle elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukselle (ELY-keskus) sekä kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille. ELYkeskuksen ja kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toimivalta valvonta-asioissa on osittain päällekkäistä. Myös Suomen ympäristökeskuksella ja Tukesilla on tiettyjä valvontatehtäviä. Valvontaviranomaisella on havaitessaan lainvastaisen tilan velvollisuus ryhtyä toimiin tilanteen saattamiseksi lailliseksi. Valvontaviranomainen toimii valvonta-asioissa kyseessä olevan valvottavan lain ja hallintolain säännösten mukaisesti. Mahdollisia tapoja edetä valvonta-asiassa ovat muun muassa selvityspyyntö, tarkastus (tarkastuspöytäkirja mahdollisine kehotuksineen), kehotus ja hallintopakkomääräys. ELY-keskukselle kuuluu ympäristönsuojelulain, luonnonsuojelulain, vesilain ja jätelain lupaja valvontatehtäviä. ELY-keskuksen yleisenä tehtävänä on edistää ympäristönsuojelua, valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa sekä kantaa ja vastata tuomioistuimissa ja muissa viranomaisissa. Tehtävistä on säädetty elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetussa laissa (897/2009). Vesilain, ympäristönsuojelulain ja jätelain mukaan ELY-keskus on asianomistaja ympäristörikosasioissa, jos yleistä etua on loukattu. Ympäristönsuojelulaissa sekä ympäristönsuojelun erityislainsäädännössä on kunnille määrätty keskeisiä lupa- ja valvontatehtäviä. Kunnissa ympäristölainsäädännön mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä vastaa kunnanvaltuuston asettama ympäristösuojeluviranomainen, joka usein on kunnan ympäristölautakunta. Yksi ja sama toimielin voi toimia myös usean kunnan yhteisenä viranomaisena. Suomen ympäristökeskus toimii lupa- ja valvontaviranomaisena kansainvälisissä jätesiirtoasioissa sekä eräissä kemikaalilain mukaisissa ympäristönsuojeluun liittyvissä tehtävissä. Suomen ympäristökeskus hoitaa myös uhanalaisten eläin- ja kasvilajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen (CITES), sekä vastaa valaiden ja hylkeiden suojelua koskevan lain mukaisista lupa-asioista ja alusten laittomien öljypäästöjen valvonnasta sekä ympäristövahinkojen torjuntatehtävästä. Vuoden 2011 alusta kemikaalilain mukaiset kemikaalien tuotevalvontatehtävät keskitettiin Turvallisuus- ja kemikaalivirastoon (Tukes). Eri lakien mukaisten tehtävien hoitamisen kehittämisen ja ohjaamisen ohella ympäristöministeriö voi antaa valvontaviranomaisille tarkempia valvontaohjeita ympäristönsuojelulain nojalla. Ympäristöministeriö on antanut ensisijaisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksille suunnatun ympäristölupien valvontaohjeen 7.11.2012. Uusi valvontaohje on tarkoitus antaa vuoden 2014 aikana.

15 Kuva 2 Sekajätettä metsänreunassa. 4.2 Rajavartiolaitos 4.2.1 Rajavartiolaitoksen tehtävät Rajavartiolaitos on muiden lakisääteisten tehtäviensä ohella toimivaltainen ympäristörikosten ja luonnonvararikosten esitutkinnassa. Rajavartiolaitos valvoo muun muassa metsästyslain (615/1993), kalastuslain (286/1982) luonnonsuojelulain (1096/1996), ympäristönsuojelulain (86/2000), muinaismuistolain (295/1963) ja merenkulun ympäristönsuojelulain (1672/2009) noudattamista. Käytännössä Rajavartiolaitos suorittaa pääosin luonnonvararikosten esitutkintaa ja niiden osalta lähinnä metsästys- ja kalastusrikosten sekä edellä mainittujen aineellisten Rajavartiolaitoksen valvontavastuulla olevien lakien mukaisten rikkomusluonteisten tekojen tutkintaa. Vuodesta 2011 lukien Rajavartiolaitos on suorittanut myös alusöljypäästöjen esitutkinnan merialueella. Rajavartiolaitoksen puuttumiskynnys ympäristörikoksiin on matala. Kaikkiin Rajavartiolaitoksen tietoon tulleisiin ympäristörikoksiin puututaan ja oman toimivallan piiriin kuuluvat tapaukset pyritään tutkimaan itse. Rajavartiolaitoksen tietoon tulleiden oman toimivallan ulkopuolelle jäävien rikosten osalta tehdään ilmoitus toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle. Rajavartiolaitos voi myös poliisin, Tullilaitoksen ja Rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun lain (687/2009) 2 :n 2 momentin nojalla suorittaa poliisin tai tullilaitoksen tehtäväalueeseen kuuluvaan kiireellisen rikostorjuntaan liittyvän toimenpiteen näiden puolesta käyttäen omia säädettyjä toimivaltuuksiaan, jos toimenpidettä ei voida viivyttää. Toimenpiteestä ilmoitetaan ilman aiheetonta viivytystä toimivaltaiselle esitutkintaviranomaiselle. Edellä mainittujen esitutkintaviranomaisten yhteistoimintaa koskevalla lailla turvataan viranomaisten toiminnan joutuisuus sekä niille säädettyjen tehtävien tehokas suorittaminen. Rajavartiolaitos ja poliisi ovat myös muodostaneet yhteisiä tutkintaryhmiä erityisesti metsästysrikosten tutkinnan tehostamiseksi. Rajavartiolaitos suorittaa öljypäästöjen valvontaa merialueilla sekä osallistuu onnettomuustilanteissa öljyntorjuntaan. Öljypäästövalvonnan tavoitteena on Suomen merialueilla havaittujen päästöjen osalta laittoman toiminnan keskeyttäminen, torjuntatoimenpiteiden aloittaminen, hallinnollisen öljypäästömaksututkinnan turvaaminen sekä asiassa suoritettavan esitutkinnan turvaaminen. Valvontaa suoritetaan Rajavartiolaitoksen ilma-aluksilla, Dornier-lentokoneilla ja helikoptereilla, merialueilla päivittäin. Partiot lennetään kattavasti Suomen merialueilla ja talousvyöhykkeellä. Lisäksi

16 lentovalvontaa on sovitettu yhteen sekä Ruotsin että Viron viranomaisten kanssa ja valvontaa suoritetaan osin myös edellä mainittujen maiden merialueilla. Dornier-lentokoneet on varustettu erityisesti öljypäästöjen valvontaan soveltuvalla laitteistolla. Kuva 3 Rajavartiolaitoksen helikopteri (J-P Lumilahti, Rajavartiolaitos). 4.2.2 Hallinnollinen öljypäästömaksu Yksi keskeisistä Rajavartiolaitoksen ympäristönsuojelullisista tehtävistä on osallistuminen alusöljypäästöjen ja muiden ympäristövahinkojen havainnointiin sekä onnettomuustilanteissa öljyntorjuntaan merialueilla ja talousvyöhykkeellä. Rajavartiolaitos on merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan ainoa viranomainen, joka määrää laittomasta alusöljypäästöstä hallinnollisen öljypäästömaksun. Öljypäästömaksusääntely on ulotettu Ahvenanmaan maakuntalailla koskemaan myös Ahvenanmaan maakunnan aluetta. Rajavartiolaitos huolehtii öljypäästömaksun määräämiseen liittyvistä tehtävistä myös Ahvenanmaan maakunnan alueella. Merenkulun ympäristönsuojelulain mukaan Rajavartiolaitoksen tulee määrätä öljypäästömaksu alukselle, joka päästää mineraaliöljyä tai öljypitoista seosta aluevesillä tai Suomen talousvyöhykkeellä. Vain pienistä sekä määrältään että muilta ympäristöön kohdistuvilta vaikutuksiltaan vähäisistä päästöistä maksu voidaan jättää määräämättä. Talousvyöhykkeellä kauttakulussa olevan ulkomaisen aluksen osalta edellytetään lisäksi, että siitä aiheutuu Suomen luonnolle huomattavaa vahinkoa tai sen vaaraa. Lisäksi poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa öljyn päästäminen mereen on tapahtunut esimerkiksi hätävarjelu- tai pakkotilanteessa ihmishengen pelastamiseksi tai muussa senkaltaisessa hätä- tai onnettomuustilanteessa, voidaan maksu jättää määräämättä tai alentaa sitä. Öljynpäästömaksun suuruus määräytyy päästön määrän ja aluksen bruttovetoisuuden perusteella merenkulun ympäristönsuojelulain yhteydessä olevan maksutaulukon mukaisesti. Maksun määrääminen ei edellytä sen selvittämistä, kuka päästön aluksella aiheutti, ja toimiko hän tahallaan tai huolimattomasti. Rajavartiolaitoksen on kuitenkin hankittava objektiivista näyttöä siitä, että päästö on peräisin tietyltä alukselta eikä kyse ole edellä kerrotuista aivan poikkeuksellisista tilanteista. Rajavartiolaitos suorittaa hallinnollista

17 öljypäästömaksumenettelyä varten tarvittavan tutkinnan ja lausuntoja päästöjen ympäristövaikutuksista sekä öljynäytteistä pyydetään tarvittaessa ympäristöviranomaisilta ja Keskusrikospoliisin Rikostekniseltä laboratoriolta. Rajavartiolaitoksessa hallinnollisen öljypäästömaksun määräämistoimenpiteet on keskitetty Turkuun Länsi-Suomen merivartiostoon, jonka johdolla tutkintatoimenpiteet maksun määräämiseksi suoritetaan. Edellä mainituissa tutkintatoimenpiteissä Länsi-Suomen merivartiostoa avustavat kaikki Vartiolentolaivueen ja Suomenlahden merivartioston yksiköt. Kuva 4 Merellisiin öljypäästöihin liittyvät öljynäytteet tutkitaan Keskusrikospoliisin Rikosteknisessä laboratoriossa. 4.3 Tulli 4.3.1 Tullin tehtävät Tullin tehtävä on edistää tavarakaupan sujuvuutta sekä varmistaa sen oikeellisuus, kantaa tehokkaasti tavaraverot ja suojata yhteiskuntaa, ympäristöä ja kansalaisia. Tulli huolehtii tulliverotuksesta, valmiste- ja autoverotuksesta, maahantuonnin arvonlisäverosta, maahan tuotavien ja maasta vietävien tavaroiden ja ulkomaanliikenteen tullivalvonnasta ja muista tullitoimenpiteistä sekä ulkomaankaupan tilastoinnista. Tulli toimii esitutkintaviranomaisena ja tutkii toimivaltansa puitteissa tullirikoksia. Päätehtäviä varten Tullissa on ulkomaankauppa- ja verotusosasto, valvontaosasto, hallintoosasto ja toimipaikkaosasto. Tullissa on yhdeksän itsenäisesti toimivaa tullia niihin kuuluvine toimipaikkoineen. Tullit ovat Helsingin tulli, Lentotulli, Kotka, Vaalimaa, Nuijamaa, Imatra, Turku, Tornio ja Maarianhamina.

18 Suomen tulli on osa Euroopan unionin tullijärjestelmää ja valtiovarainministeriön tulosohjaama virasto, joka toimii yhteistyössä elinkeinoelämän sekä kotimaisten ja ulkomaisten viranomaisten kanssa. Tullin kantamien verojen yhteisarvo vuonna 2012 oli 10,6 miljardia euroa 4.3.2 Uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien tuonnin, viennin ja kauttakuljetuksen valvonta Uhanalaisten kasvilajien ja niistä saatavien tuotteiden, jotka on tarkemmin määritelty CITES -sopimuksen (villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus CITES, Washington 3.3.1973) liiteosissa, tuonti, vienti ja kauttakuljetus ovat luvanvaraista. Valtaosa ns. CITES -tuotteista tuodaan Euroopan unioniin kolmansista maista, joten tuontirajoituksella suojellaan näiden maiden ympäristöä ja luonnon monimuotoisuutta. CITES -vientirajoituksella taas suojellaan ympäristöä EU:n sisällä, vaikka suurin osa uhanalaisten kasvien ja eläinten kaupasta suuntautuukin kehitysmaista teollisuusmaihin. Suomessa Tullin tehtävänä on valvoa edellä mainitun CITES -sopimuksen mukaisten uhanalaisten kasvi- ja eläinlajien kansainvälistä kauppaa koskevien määräysten noudattamista. CITES -tavaroiden vähäistä takavarikkomäärää Suomessa voidaan selittää Suomen maantieteellisellä sijainnilla sekä sillä, ettei eksoottisten eläinten pito lemmikkieläimenä ole täällä erityisen muodikasta. 4.3.3 Vaarallisten aineiden ja säteilevien kuljetusten valvonta Tullilla on merkittävä rooli ympäristönsuojelussa myös radioaktiivisten aineiden ja vaarallisten aineiden kuljetusten valvontaviranomaisena. Suomesta lähteviä ja Suomeen tulevia kuljetuksia tarkastaa sekä rajanylityspaikkojen valvontahenkilöstö että liikkuvat valvontaryhmät. Tehokkaalla valvonnalla pyritään siihen, että säännösten vastaisiin kuljetuksiin puututaan heti rajalla. Suomessa tärkeimmillä rajanylityspaikoilla on automaattiset kiinteät säteilymittausasemat eli portit tavara- ja matkustajaliikenteelle. Säteilyporttien lisäksi Tullilla on käytössä käsikäyttöisiä mittareita. 2000-luvun vaihteessa säteilykuljetuksia vielä jouduttiin käännyttämään takaisin lähtömaihin; sen jälkeen tapauksia ei ole ollut enää lainkaan. Vuosittain ajoneuvoista aiheutuu muutamia porttihälytyksiä, mutta nekin ovat osoittautuneet säteilymääriltään niin vähäisiksi, että aiheuttajaa ei ole pystytty paikallistamaan esineeksi. Hälytyksiä aiheuttavat esimerkiksi maantiesuola, keramiikka ja lannoitteet. Toistaiseksi ei ole havaittu varsinaisten ydinmateriaalien (plutonium, uraani) laittomia kuljetuksia. Tulli on järjestänyt vaarallisten aineiden tiekuljetuksiin ja ADR-kuljetuksiin kohdistettavia tehotarkastuksia, joiden lisäksi se on osallistunut Suomen ympäristökeskuksen EU/ETA - laajuisiin jätteensiirtojen valvontaoperaatioihin. Suomen rajavalvonta on Euroopan huippuluokkaa, ja erilaisia valvontajärjestelmiä on kehitetty viime vuosina merkittävästi. 4.3.4 Kansainvälisten jätesiirtojen valvonta Tullin tehtäviin kuuluu myös valvoa kansainvälisiä jätesiirtoja. Jätesiirtoja säädellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1013/2006, (myöhemmin jätteensiirtoasetus). Jätelain (646/2011) 22 :n mukaan Suomen ympäristökeskus on jätteensiirtoasetuksen 53 artiklassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, joka valvoo jätteiden kansainvälisiä siirtoja koskevien säännösten noudattamista Suomessa. Tulli ja SYKE ovat tehneet vuonna 2013 tiivistä yhteistyötä jätesiirtojen valvontaan liittyen. Tehostettu viranomaisvalvonta ja yhteiset valvontaoperaatiot ovat varmasti osasyy siihen, että laittomia jätevientejä on paljastunut.

19 4.3.5 Jäteveron kantaminen Tullilla on myös merkittävä verotuksellinen rooli ympäristönsuojelun alueella, sillä tulli kantaa jäteverolain mukaisesti jäteveroa kaatopaikalle toimitetusta jätteestä. Jäteverokysymykset ovat joissakin tapauksissa muodostuneet hyvin haasteellisiksi. Ongelmana on, että laitonta kaatopaikkaa ei ole pidetty verotuksellisessa mielessä kaatopaikkana, jonne läjittämisestä voitaisiin siten kantaa jätevero. Tällaisessa tulkinnallisessa tilanteessa veropetostutkintakin on tullut siten käytännössä usein poissuljetuksi. Laittomasta toiminnasta koitunut kustannussäästö on kuitenkin mahdollista takavarikoida rikoshyötynä mahdollisen ympäristörikostutkinnan yhteydessä. Uusi jäteverolaki (1126/2010) tuli voimaan 1.1.2011, mutta tilanne laittomien kaatopaikkojen jäteverottamisen osalta näyttää olevan edelleen ongelmallinen. Rikosasian kansainvälistä esitutkintaa varten Tullin rikostorjunta perusti tammikuussa 2012 yhteisen tutkintaryhmä (JIT) Ruotsin syyttäjä- ja poliisiviranomaisten kanssa 4.4 Vaarallisten kemikaalien teollisen käsittelyn ja varastoinnin valvonta Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) tehtävänä on teknisen turvallisuuden ylläpitämiseksi mm. valvoa, tarkastaa ja myöntää luvat laajamittaista vaarallisten kemikaalien teollista käsittelyä varten. Tukes suorittaa onnettomuustutkintaa ja kerää tiedot toimialalla tapahtuneista onnettomuus- ja vahinkotapauksista sekä vaaratilanteista vaurio- ja onnettomuusrekisteriin (VARO). Vaarallisten kemikaalien vähäisen teollisen käsittelyn ja varastoinnin tehtävät keskittyvät kemikaalilain mukaisiin valvontatehtäviin. 4.5 Valvontaviranomaisten yhteistyö ELY-keskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset tekevät säännöllistä valvontayhteistyötä, koska kyseessä olevien viranomaisten tehtävät ovat samankaltaisia ja osin päällekkäisiä. Yhteistyötä on kuitenkin syytä edelleen kehittää ja työnjakoa selkiyttää. Tämä on tärkeää erityisesti resurssien oikean kohdentamisen vuoksi. Ympäristöviranomaiset, poliisi, rajavalvontaviranomaiset, tulli ja pelastusviranomaiset tekevät yhteistyötä ympäristöasioissa tapauskohtaisesti. Yhteistyötä on syytä edelleen kehittää muun muassa molemminpuolisia virka-aputilanteita ajatellen. Vuosina 2011-2013 tullin tutkittavina on ollut laajempia luonnonsuojelurikosten sarjoja. Näiden tapausten tutkinnan yhteydessä on selkeästi korostunut viranomaisyhteistyön tarve Ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen, ELY keskusten ja Tullin kesken. Tätä yhteistyötä tullaan jatkossa tiivistämään ja kehittämään. YM:n, SYKEn ja ELY keskuksien kaksinainen rooli sekä lupaviranomaisena että asiantuntijana kytkeytyy kulloinkin tutkittavana olevan rikoksen eri vaiheisiin useissa kohdissa. Tullin selkeä rooli taas on tuoda esitutkinnan, syyttäjäyhteistyön ja kansainvälisen tutkintayhteistyön osaaminen tähän ketjuun. Tämän vuoksi säännöllisen tietojenvaihdon ja koulutusyhteistyön kehittäminen on tarpeellista erityisesti koska kansainväliset rikollisuusilmiöt näkyvät Suomessa entistä nopeammin. Tulli toimii osana Euroopan unionin tullijärjestelmää ja on siten valvontaviranomainen tavaroiden maahantuonnin-, maastaviennin sekä kauttakuljetuksen osalta. Näin ollen on luonnollista, että Tulli tekee säännöllistä valvonta- ja esitutkintayhteistyötä eri ympäristöviranomaisten kanssa. Erityisesti kansainvälisten jätesiirtojen valvonnassa Tullin ja SYKE:n yhteistyö on avainasemassa laittomien kansainvälisten jätesiirtojen paljastamiseksi ja torjumiseksi. Myös luvanvaraisten eläinten ja kasvien siirtojen valvonnassa sekä esitutkintaan siirtyneissä tapauksissa Tullin ja SYKE:n yhteistyö on tärkeässä roolissa, jotta luvattomia ja laittomia siirtoja voidaan selvittää sekä torjua.