KIRJALLINEN KYSYMYS 349/2010 vp Talousrikollisten vankeusrangaistuksen suorittaminen valvotussa koevapaudessa Eduskunnan puhemiehelle Valvottu koevapaus on ollut Suomessa käytössä lokakuusta 2006. Koevapauden piirissä olevien vankien määrää on tarkoitus nykyisestään kasvattaa. Koevapaus tarkoittaa sitä, että vangit voivat tehdä töitä ja asua kotona. Näille vangeille asetetaan matkustusrajoituksia ja/tai kotiintuloaikoja, joista päätetään tapauskohtaisesti. Tyypillisenä valvontakeinona käytetään vakituista soittoaikaa, jolloin vangin on soitettava viranomaiselle. Koevapaudesta on säädetty siten, että siihen on mahdollista päästä puoli vuotta ennen ehdonalaisen vankeusrangaistuksen alkamista. Ensikertalaisen kohdalla ehdonalaiseen pääsee yleensä puolivälissä rangaistusta. Julkisuudessakin on herättänyt huomiota eräiden talousrikollisten vankeusrangaistukset. Näissä tapauksissa tuomitut ovat saaneet oikeuden käydä töissä vankilan ulkopuolella vain parin kuukauden vankeudessaolon jälkeen ja koevapauteenkin päästiin jo kahdeksan kuukauden jälkeen, vaikka tuomioiden pituus on ollut yli kaksikin vuotta vankeutta. On siis päässyt syntymään tilanne, jossa törkeistäkin talousrikoksista pitkiin vankeustuomioihin tuomitut henkilöt eivät käytännössä joudu suorittamaan vankilassa rangaistustaan kuin hyvin pieneltä osin ja tämänkin aikaa yleensä avovankiloissa. Edellä kuvatun kaltainen tilanne, jossa vakavista rikoksista tuomitut henkilöt eivät käytännössä "istu" vankilassa kuin erittäin pienen osan tuomiostaan, on omiaan heikentämään rangaistusten ennalta ehkäisevää vaikutusta sekä vähentämään kansalaisten luottamusta rikoksiin syyllistyneiden lainmukaisesta rankaisemisesta ja tuomitun rangaistuksen sovittamisesta. Valvotun koevapauden kaltaisia keinoja, joilla voidaan toki helpottaa vankeusrangaistuksen kärsineen sopeutumista yhteiskuntaan, tulisi käyttää harkiten ja siten, ettei annetun vankeusrangaistuksen luonne oleellisesti muutu. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, ettei esimerkiksi vakavista talousrikoksista tuomittujen rikollisten vankeusrangaistuksia liian helposti ja jo vankeusrangaistuksen alkuvaiheessa muuteta kärsittäviksi valvottuna koevapautena, koska tällainen kehitys, jossa käytännössä vain hyvin pieni osa vankeusrangaistuksesta tosiasiallisesti kärsitään Versio 2.0
vankilassa, on omiaan heikentämään rangaistusten ennalta ehkäisevää vaikutusta? Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 2010 Raimo Vistbacka /ps 2
Ministerin vastaus KK 349/2010 vp Raimo Vistbacka /ps Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Raimo Vistbackan /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 349/2010 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, ettei esimerkiksi vakavista talousrikoksista tuomittujen rikollisten vankeusrangaistuksia liian helposti ja jo vankeusrangaistuksen alkuvaiheessa muuteta kärsittäviksi valvottuna koevapautena, koska tällainen kehitys, jossa käytännössä vain hyvin pieni osa vankeusrangaistuksesta tosiasiallisesti kärsitään vankilassa, on omiaan heikentämään rangaistusten ennalta ehkäisevää vaikutusta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Ehdotonta vankeusrangaistusta suorittava voidaan rikoslain 2 c luvun 8 :n nojalla päästää valvottuun koevapauteen kuusi kuukautta ennen varsinaista ehdonalaista vapauttamista. Valvotun koevapauden tavoitteena on edistää vangin sijoittumista yhteiskuntaan. Koevapauden edellytyksenä on, että se edistää vangin rangaistusajan suunnitelman toteutumista. Lisäksi vangin rangaistusaikaisen käytöksen ja hänestä ja hänen rikollisuudestaan saatujen tietojen perusteella on voitava pitää todennäköisenä, että vanki noudattaa koevapauden ehtoja. Vangin on sitouduttava päihteettömyyteen, yhteydenpitoon vankilaviranomaisten kanssa ja muihin koevapaudelle asetettaviin ehtoihin. Laissa ei ole säädetty vähimmäisaikaa, joka rangaistuksesta täytyy suorittaa vankilassa ennen mahdollista koevapauteen pääsyä. Käytännössä koevapauden edellytyksistä seuraa kuitenkin, että koevapauteen päästettävät ovat pääasiassa suorittamassa pitkiä vankeusrangaistuksia, joissa rangaistusajan suunnitelmassa on voitu ottaa huomioon mahdollisuus koevapauteen päästämisestä ja koevapauteen päästämisen edellytyksiä on voitu seurata vankeuden aikana. Lyhyisiin vankeusrangaistuksiin valvottu koevapaus ei yleensä sovellu. Koevapauteen ei myöskään välttämättä pääse laissa säädettyä kuutta kuukautta ennen ehdonalaista vapauttamista, vaan koevapaudessa suoritettava aika voi olla lyhyempikin esimerkiksi, jos suoritettava rangaistus on lyhyehkö. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksen Valvotun koevapauden toimeenpano ja sovellettavuus (Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 249) mukaan koevapauden tähän mennessä suorittaneista suurin ryhmä olivat väkivaltarikoksiin syyllistyneet (45 %). Toiseksi suurin ryhmä olivat huumausainerikoksiin syyllistyneet (14 %). Talousrikoksiin tuomittuja oli tutkimuksen mukaan noin 10 % koevapauteen päästetyistä. Koevapauteen päästettyjen rangaistusten keskipituus on tutkimuksen mukaan ollut 3 vuotta, mikä on yhteydessä siihen, että koevapauden kautta vapautetaan usein juuri törkeistä väkivalta- ja huumausainerikoksista tuomittuja, joilla on pitkän vankeusrangaistuksen vuoksi tarvetta erityisen suunnitelmalliseen vapauttamiseen tulevan yhteiskunnassa selviämisen turvaamiseksi. Näin ollen koevapauteen päästään harvoin jo lyhyen vankilassaolon jälkeen. Kuitenkin koevapauteen pääsyn edellytyksiä on arvioitava yhdenmukaisesti jokaisen vangin osalta ja joissain yksittäisissä tapauksissa myös lyhyeen vankeusran- 3
Ministerin vastaus gaistukseen tuomittu voi täyttää valvotun koevapauden edellytykset. Oikeusministeriössä on vireillä lainsäädäntöhanke, jossa on tarkoitus täsmentää valvottua koevapautta koskevaa lainsäädäntöä. Muun muassa valvotun koevapauden määräämistä ja sisältöä on tarkoitus täsmentää sen käytöstä käytännössä saatujen kokemusten perusteella. Helsingissä 11 päivänä toukokuuta 2010 Oikeusministeri Tuija Brax 4
Ministerns svar KK 349/2010 vp Raimo Vistbacka /ps Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 349/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Raimo Vistbacka /saf: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att fängelsestraff av de brottslingar som dömts t.ex. för allvarliga ekonomiska brott inte för lätt och redan i början av fängelsestraffet förvandlas att avtjänas som övervakad frihet på prov, eftersom en sådan utveckling där i praktiken bara en mycket liten del av straffet faktiskt avtjänas i fängelse är ägnad att försvaga den förebyggande effekten som straffen har? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Den som avtjänar ett ovillkorligt fängelsestraff kan enligt 2 c kap. 8 i strafflagen placeras i övervakad frihet på prov sex månader före den egentliga villkorliga frigivningen. Syftet med övervakad frihet på prov är att främja en fånges anpassning i samhället. En förutsättning för friheten på prov är att den främjar genomförandet av planen för strafftiden. Dessutom måste det med stöd av fångens uppförande under strafftiden och den information som inhämtats om fångens person och brottslighet kunna anses sannolikt att villkoren för friheten kommer att iakttas. Fången måste förbinda sig till rusmedelsfrihet, kontakter med fängelsemyndigheterna och övriga villkor som ställs för friheten. I lagen har det inte bestämts någon minimitid för strafftiden som ska avtjänas i fängelse innan fången eventuellt kan placeras i frihet på prov. Av förutsättningar för frihet på prov följer i praktiken ändå att de som placeras i frihet på prov håller huvudsakligen på att avtjäna långa fängelsestraff där möjligheten till placeringen i frihet på prov har kunnat beaktas i planen för strafftiden och förutsättningar för placeringen har kunnat uppföljas under fängelset. Den övervakade friheten på prov lämpar sig vanligen inte för korta fängelsestraff. Fången placeras inte nödvändigtvis i frihet på prov sex månader före den villkorliga frigivningen som det har bestämts i lagen utan tiden som avtjänas i frihet på prov kan vara kortare, t.ex. om straffet som avtjänas är kort. Enligt Rättspolitiska forskningsinstitutets undersökning Valvotun koevapauden toimeenpano ja sovellettavuus (Verkställigheten och tillämpligheten av övervakad frihet på prov. Rättspolitiska forskningsinstitutets undersökningar 249) är den största gruppen av dem som hittills har avtjänat friheten på prov sådana som gjort sig skyldiga till våldsbrott (45 %). Den näststörsta gruppen är sådana som gjort sig skyldiga till narkotikabrott (14 %). Av dem som hade placerats i frihet på prov var det enligt undersökningen ca 10 % sådana som hade dömts för ekonomiska brott. Den genomsnittliga längden på straff hos dem som placerats i frihet på prov har enligt undersökningen varit 3 år. Detta har samband med att det ofta är sådana som har dömts för grova våldsoch narkotikabrott som friges med hjälp av frihet på prov, eftersom dessa personer på grund av ett långt fängelsestraff har behov för en särskilt planerad frigivning för att det kan tryggas att de i fortsättningen klarar sig i samhället. Således blir man sällan placerad i frihet på prov efter ett kort fängelsestraff. Förutsättningar för att bli placerad i frihet på prov måste ändå bedömas enhetligt för varje fånge och i några enskilda fall kan ock- 5
Ministerns svar så den som dömts till ett kort fängelsestraff uppfylla kriterierna för den övervakade friheten på prov. Vid justitieministeriet bereds ett lagstiftningsprojekt som syftar till att precisera lagstiftningen om övervakad frihet på prov. Det är bl.a. mening att precisera bestämmandet av och innehållet i övervakad frihet på prov med stöd av de erfarenheter som erhållits i praktiken. Helsingfors den 11 maj 2010 Justitieminister Tuija Brax 6