KIRJALLINEN KYSYMYS 16/2005 vp Omaishoidon järjestäminen yhtenä sosiaalipalvelun muotona Eduskunnan puhemiehelle Omaishoidon tuen saannin ja korvauksen tason ehdot ovat kunnan itsensä päätettävissä. Tiettävästi valtaosassa kuntia omaishoito on koettu yhtenä merkittävänä hoivapalveluiden täydentäjänä, joka on hyvin inhimillinen hoitomuoto mutta lisäksi myös yhteiskunnan kannalta edullinen. Tämänhetkisen lain tulkinnan mukaan kunnan ei myöskään ole pakko järjestää omaishoitoa. Jos kunta ei budjetoi rahaa toimintaan, jäävät omaishoitoa koskevat lain ja asetuksen säännökset täysin kuolleeksi kirjaimeksi. Tällainen tilanne tapahtui nyt Juuan kunnassa. Omaishoidon tukea aikaisemmin saaneet henkilöt ovatkin nyt täysin ihmeissään siitä, miten näin voi päästä tapahtumaan. Sosiaalihuoltolaissa kuitenkin todetaan, että omaishoito on yksi sosiaalipalvelun muoto, ja lain omaishoitoa koskevissa pykälissä todetaan mm. seuraavaa: 27 a Omaishoidon tuella tarkoitetaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön kotona tapahtuvan hoidon tai muun huolenpidon turvaamiseksi annettavaa hoitopalkkiota ja palveluja, jotka määritellään hoidettavan hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Omaishoidon tukea voidaan antaa, jos henkilö alentuneen toimintakyvyn, sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen syyn vuoksi tarvitsee hoitoa tai muuta huolenpitoa, joka on mahdollista järjestää hoidettavan kotona sopimalla siitä hänen omaisensa tai läheisensä kanssa ja tarpeellisten palveluiden avulla. Sopimus omaishoidon tuesta voidaan tehdä myös muun henkilön kuin hoidettavan omaisen tai läheisen kanssa. Hoito ja muu huolenpito voidaan erityisistä syistä järjestää myös hoitajan kotona. Hoitajan kotona järjestettyyn ympärivuorokautiseen hoitoon sovelletaan kuitenkin perhehoitajalain säännöksiä silloin, kun myös muut perhehoidolle asetetut edellytykset täyttyvät. 27 b Omaishoidon tuesta laaditaan hoitajan ja kunnan välillä sopimus, jonka liitteenä on aina hoito- ja palvelusuunnitelma. Omaishoidon tuesta sopimuksen tehnyt henkilö ei ole työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa sopimuksen tehneeseen kuntaan, hoidettavaan tai hoidettavan huoltajaan. Omaishoidon tuesta kunnan kanssa sopimuksen tehneellä henkilöllä on oikeus pitää vapaata vähintään vuorokausi sellaista kalenterikuukautta kohti, jonka aikana hän on yhtäjaksoisesti tai vähäisin keskeytyksin sidottu hoitoon ympärivuorokautisesti tai jatkuvasti päivittäin. Lakisääteisen vapaan pitäminen ei vähennä hoitopalkkion määrää. Kunnan on huolehdittava hoidettavan hoidon tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä hoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi. Asetuksella säädetään tarkemmin omaishoidon tuesta laadittavasta sopimuksesta, hoitopalkkion suuruudesta ja perusteista, annettavasta vapaasta sekä hoito- ja palvelusuunnitelmassa tarkoitetuista muista palveluista samoin kuin muis- Versio 2.0
ta hoitajan, hoidettavan ja kunnan kannalta tarpeellisista seikoista. Juuan kunnan omaishoitajat ovatkin kyselleet, eivätkö hallitus ja eduskunta voisi ryhtyä toimiin, ettei mikään kunta pääsisi luikertelemaan omaishoidon järjestämisvastuusta ja jättäisi läheisiään hoitavia ilman mitään korvausta pohtimaan, vievätkö he hoidettavan laitokseen ja millaiset omantunnon ja syyllisyyden tunteet siitä saattavat tulla. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Onko hallituksen tietoon tullut Juuan kunnan kaltaisia tapauksia, joissa kunta lopettaa koko omaishoidon järjestämisen ja onko hallitus aikonut välittömästi ryhtyä toimiin, joilla selkeästi ilman tulkintoja todetaan, että kunnan on järjestettävä tavalla tai toisella omaishoito yhtenä sosiaalipalvelun muotona? Helsingissä 3 päivänä helmikuuta 2005 Esa Lahtela /sd 2
Ministerin vastaus KK 16/2005 vp Esa Lahtela /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Esa Lahtelan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 16/2005 vp: Onko hallituksen tietoon tullut Juuan kunnan kaltaisia tapauksia, joissa kunta lopettaa koko omaishoidon järjestämisen ja onko hallitus aikonut välittömästi ryhtyä toimiin, joilla selkeästi ilman tulkintoja todetaan, että kunnan on järjestettävä tavalla tai toisella omaishoito yhtenä sosiaalipalvelun muotona? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Sosiaalihuoltolain 5 :n mukaan kunnan on pidettävä huolta sosiaalihuollon suunnittelusta ja toteuttamisesta sen mukaan, kuin sosiaalihuoltolaissa tai muutoin säädetään. Lain 13 :n mukaan sosiaalihuoltoon kuuluvina tehtävinä kunnan on huolehdittava sen sisältöisinä ja sen laajuisina kuin kulloinkin säädetään sosiaalipalveluiden järjestämisestä asukkailleen. Omaishoidon tuki kuuluu sosiaalihuoltolain 17 :ssä säädettyihin niin sanottuihin yleisiin sosiaalipalveluihin. Omaishoidon tuella tarkoitetaan sosiaalihuoltolain 27 a :n mukaan vanhuksen, vammaisen tai sairaan henkilön kotona tapahtuvan hoidon tai muun huolenpidon turvaamiseksi annettavaa hoitopalkkiota ja palveluja, jotka määritellään hoidettavan palvelu- ja hoitosuunnitelmassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvelvollisuutta koskeva lainsäädäntö on pääosin väljähköä puitelainsäädäntöä. Erityisesti yleisiä sosiaalipalveluita koskeva kuntien järjestämisvelvollisuus ei täsmällisesti määrittele järjestettävien palvelujen laajuutta tai sisältöä. Tämä merkitsee, että kunnalla on laaja harkintavalta palvelujen toteuttamisessa. Valtio osallistuu sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusjärjestelmän kautta niihin kustannuksiin, joita kunnille aiheutuu palvelujen järjestämisestä. Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta ja annetun lain (733/1992) 3 :n mukaan kunnan on osoitettava voimavaroja valtionosuuden perusteena olevaan sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Kunnalla on kuitenkin perustuslain yhdenvertaisuusvaatimuksen asettamissa rajoissa harkintavaltaa palvelujen painotuksissa ja voimavarojensa kohdentamisessa. Juuan kunnasta saadun tiedon mukaan Juuassa kaikki omaishoidon tuesta tehdyt sopimukset ovat olleet määräaikaisia. Vuoden 2004 lopussa päättyneitä noin 35 sopimusta ei ole jatkettu. Omaishoidon tukea saaneiden ja omaishoidon tuella hoidettavien henkilöiden kanssa ei ole neuvoteltu muista hoidon tai huolenpidon järjestämistavoista. Vuodelle 2005 kunta ei ole varannut lainkaan määrärahoja omaishoidon tukeen. Omaishoidon tuki kuuluu sosiaalipalveluihin, joiden järjestämisestä kunnan on huolehdittava. Sosiaali- ja terveysministeriön tietoon ei ole tullut Juuan kunnan tilannetta vastaavia tapauksia muista kunnista. Omaishoidon tuesta tehtiin viimeksi laaja kuntakohtainen selvitys vuonna 2002. Läänin alueella sosiaalihuollon suunnittelu, ohjaus ja valvonta kuuluvat lääninhallitukselle (SHL 3 2 mom.). Kuntien valtionosuuslain (1147/1996) 24 :n nojalla lääninhallituksilla on 3
Ministerin vastaus oikeus, sosiaali- ja terveysministeriötä kuultuaan, sakon uhalla määrätä kunta tai kuntayhtymä täyttämään velvoite, jonka se on valtionosuustehtäviä järjestäessään jättänyt noudattamatta. Pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmaan kuuluu omaishoidon kehittäminen lainsäädännöllisesti ja osana palvelujärjestelmän kokonaisuutta. Keväällä 2004 sosiaali- ja terveysministeriön asettama selvityshenkilö Elli Aaltonen jätti ehdotuksensa omaishoidon tuen perusteelliseksi uudistamiseksi. Tämän vuoden aikana sosiaalija terveysministeriö käynnistää yhteistyössä Stakesin, Suomen Kuntaliiton ja muiden sidosryhmien kanssa omaishoidon tukea koskevan oppaan laatimisen. Oppaan keskeisenä tarkoituksena on yhdenmukaistaa omaishoidon tukeen liittyviä kuntien käytäntöjä. Omaishoidon tukea koskevaa lainsäädäntöä on tarkoitus uudistaa tulevina vuosina. Asiakkaan aseman vahvistamiseksi sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan säännöksiä ikäihmisten oikeudesta sosiaalihuollon palvelujen kattavaan arviointiin. Säännösten on tarkoitus koskea myös omaishoidon tuen tarpeen arviointia. Oikeutta palvelutarpeen arviointiin koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa Eduskunnalle kevätistuntokaudella 2005. Helsingissä 28 päivänä helmikuuta 2005 Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä 4
Ministerns svar KK 16/2005 vp Esa Lahtela /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 16/2005 rd undertecknat av riksdagsledamot Esa Lahtela /sd: Har regeringen fått information om fall där kommunen i likhet med Juga kommun totalt upphör med att ordna närståendevård och har regeringen omedelbart ämnat vidta åtgärder genom vilka klart och entydigt fastställs att kommunen är tvungen att på ett eller annat sätt ordna närståendevård som en form av socialservice? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 5 i socialvårdslagen skall kommunen ombesörja planeringen och verkställandet av socialvården i enlighet med vad som bestäms i socialvårdslagen eller annars. I 13 sägs att såsom till socialvården hörande uppgifter av det innehåll och den omfattning som i varje särskilt fall föreskrivs skall kommunen sörja för att socialservice anordnas för kommunens invånare. Stöd för närståendevård hör till de så kallade allmänna formerna av socialservice, vilka anges i 17 i socialvårdslagen. Med stöd för närståendevård avses enligt 27 a vårdarvode som betalas för tryggande av vård av och annan omsorg om åldringar, handikappade eller sjuka i hemmet samt service som anges i en vård- och serviceplan för den vårdbehövande. Lagstiftningen om skyldigheten att ordna social- och hälsovård är till största delen allmänt utformad ramlagstiftning. I anslutning till kommunernas skyldighet att ordna i synnerhet allmän socialservice fastställs inte på ett detaljerat sätt omfattningen av eller innehållet i den service som skall ordnas. Detta innebär att kommunen har omfattande prövningsrätt i fråga om tillhandahållandet av service. Via systemet med statsandelar för social- och hälsovård deltar staten i de kostnader som ordnandet av servicen föranleder kommunerna. Enligt 3 i lagen om planering av och statsandel för social- och hälsovården (733/1992) skall varje kommun anvisa resurser för den social- och hälsovård som ligger till grund för statsandelen. Kommunen har dock inom ramen för det krav på jämlikhet som anges i grundlagen prövningsrätt i fråga om prioriteringen av service och allokeringen av sina resurser. Enligt uppgifter från Juga kommun har samtliga avtal om stöd för närståendevård i kommunen ingåtts för viss tid. Vid utgången av år 2004 upphörde ca 35 avtal och dessa har inte förlängts. Kommunen har inte förhandlat med dem som har fått stöd för närståendevård eller med dem som har vårdats med hjälp av stöd för närståendevård om övriga sätt att ordna vård och omsorg. Kommunen har inte alls reserverat anslag för stöd för närståendevård för år 2005. Stöd för närståendevård hör till den socialservice som kommunen skall sörja för att anordna. Social- och hälsovårdsministeriet har inte fått kännedom om fall i andra kommuner som skulle motsvara situationen i Juga kommun. Den senaste omfattande kommunvisa utredningen om stöd för närståendevård gjordes år 2002. Planeringen, ledningen och övervakningen av socialvården inom länet ankommer enligt 3 2 mom. i socialvårdslagen på länsstyrelsen. Enligt 24 i lagen om statsandelar till kommunerna (1147/1996) får länsstyrelsen, efter att ha hört so- 5
Ministerns svar cial- och hälsovårdsministeriet, vid vite ålägga en kommun eller en samkommun att uppfylla en förpliktelse som den vid ordnandet av statsandelsåliggandena har underlåtit att uppfylla. I regeringsprogrammet för statsminister Vanhanens regering ingår att utveckla närståendevården på lagstiftningsväg och som en del av den helhet som servicesystemet utgör. Utredare Elli Aaltonen, som tillsatts av social- och hälsovårdsministeriet, överlämnade på våren 2004 sitt förslag om en totalreform av stödet för närståendevård. Social- och hälsovårdsministeriet börjar i år i tillsammans med Stakes, Finlands Kommunförbund och övriga intressentgrupper utarbeta en handbok för stöd för närståendevård. Det centrala syftet med handboken är att förenhetliga kommunernas praxis i anslutning till stödet för närståendevård. Avsikten är att lagstiftningen om stöd för närståendevård skall revideras under de kommande åren. För att stärka klientens ställning bereder social- och hälsovårdsministeriet som bäst bestämmelser om de äldres rätt till en övergripande bedömning av socialvårdstjänsterna. Bestämmelserna är också avsedda att gälla bedömningen av behovet av stöd för närståendevård. Avsikten är att en proposi tion med förslag till bestämmelser om rätt till bedömning av behovet av service skall överlämnas till riksdagen under vårsessionen 2005. Helsingfors den 28 februari 2005 Omsorgsminister Liisa Hyssälä 6