EUROOPAN PARLAMENTTI

EUROOPAN PARLAMENTTI 1999 Istuntoasiakirja 2004 LOPULLINEN A5-0223/2002 6. kesäkuuta 2002 MIETINTÖ Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja seksuaali- ja lisääntymisoikeudet (2001/2128(INI)) Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunta Esittelijä: Anne E.M. Van Lancker RR\471232.doc PE 305.485

PE 305.485 2/17 RR\471232.doc

SISÄLTÖ Sivu ASIAN KÄSITTELY...4 PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS...5 PERUSTELUT...12 RR\471232.doc 3/17 PE 305.485

ASIAN KÄSITTELY Parlamentin puhemies ilmoitti istunnossa 6. syyskuuta 2001, että naisten oikeuksien ja tasaarvoasioiden valiokunnalle on annettu lupa laatia työjärjestyksen 163 artiklan mukaisesti valiokunta-aloitteinen mietintö seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista (2001/2128(INI)). Naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunta oli nimittänyt kokouksessaan 12. heinäkuuta 2001 esittelijäksi Anne E.M. Van Lanckerin. Valiokunta käsitteli mietintöluonnosta kokouksissaan 17. huhtikuuta ja 4. kesäkuuta 2002. Viimeksi mainitussa kokouksessa se hyväksyi päätöslauselmaesityksen äänin 19 puolesta, 11 vastaan ja 2 tyhjää. Äänestyksessä olivat läsnä seuraavat jäsenet: Anna Karamanou (puheenjohtaja), Marianne Eriksson (varapuheenjohtaja), Olga Zrihen Zaari (varapuheenjohtaja), Anne E.M. Van Lancker (esittelijä, Christa Pretsin puolesta), María Antonia Avilés Perea, Regina Bastos, Geneviève Fraisse, Fiorella Ghilardotti, Lissy Gröner, Christa Klaß, Rodi Kratsa- Tsagaropoulou, Maria Martens, Emilia Franziska Müller, Amalia Sartori, Miet Smet, Patsy Sörensen, Joke Swiebel, Helena Torres Marques, Feleknas Uca, Elena Valenciano Martínez- Orozco, Lousewies van der Laan, Sabine Zissener, Winfried Menrad (Robert Goodwillin puolesta), Maria Berger (Elena Ornella Paciottin puolesta), María Izquierdo Rojo (Hans Karlssonin puolesta), Eryl Margaret McNally (Mary Honeyballin puolesta), Rosa Miguélez Ramos (María Rodríguez Ramosin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Anne-Karin Glase (Astrid Lullingin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Dieter-Lebrecht Koch (James L.C. Provanin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti), Jürgen Zimmerling (Marielle de Sarnezin puolesta), Cecilia Malmström (Lone Dybkjærin puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti) ja Anne Elisabet Jensen (Marieke Sanders-ten Holten puolesta työjärjestyksen 153 artiklan 2 kohdan mukaisesti). Mietintö jätettiin käsiteltäväksi 6. kesäkuuta 2002. Tarkistusten jättämisen määräaika ilmoitetaan sen istuntojakson esityslistaluonnoksessa, jonka aikana mietintöä käsitellään. PE 305.485 4/17 RR\471232.doc

PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS Euroopan parlamentin päätöslauselma seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja seksuaalija lisääntymisoikeuksista (2001/2128(INI)) Euroopan parlamentti, joka ottaa huomioon vuonna 1948 hyväksytyn ihmisoikeuksien julistuksen, ottaa huomioon vuonna 1966 hyväksytyn kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen yleissopimuksen, ottaa huomioon vuonna 1966 hyväksytyn taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien kansainvälisen yleissopimuksen 12 artiklan, ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 5 ja 152 artiklan, ottaa huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan, ottaa huomioon kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen 12 artiklan 1 kohdan ja 16 artiklan 1 kohdan e alakohdan sekä naisiin kohdistuvan syrjinnän poistamista käsittelevän komitean yleiset suositukset nro 21 ja nro 24, ottaa huomioon vuonna 1989 hyväksytyn lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen 24 artiklan, ottaa huomioon Kairossa 13. syyskuuta 1994 järjestetyn YK:n väestö- ja kehityskonferenssin julistuksen ja toimintaohjelman ja vuonna 1999 järjestetyn kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD +5) avaintoimintoja koskevan asiakirjan, ottaa huomioon Pekingissä 15. syyskuuta 1995 järjestetyn neljännen naisten maailmankonferenssin julistuksen ja toimintaohjelman ja New Yorkissa 10. kesäkuuta 2000 järjestetyn neljännen naisten maailmankonferenssin +5- seurantakonferenssin loppuasiakirjan, ottaa huomioon 29. syyskuuta 1994 antamansa päätöslauselman 1 Kairon kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin seurannasta ja 4. heinäkuuta 1996 antamansa päätöslauselman 2 Kairon väestö- ja kehityskonferenssissa hyväksytyn toimintaohjelman täytäntöönpanosta, ottaa huomioon 15. kesäkuuta 1995 antamansa päätöslauselman 3 Euroopan unionin osallistumisesta Yhdistyneiden Kansakuntien neljänteen naisten maailmankonferenssiin Pekingissä: "Tasa- arvo, kehitys ja rauha", 21. syyskuuta 1995 antamansa 1 EYVL C 305, 31.10.1994, s. 80. 2 EYVL C 211, 22.7.1996, s. 31. 3 EYVL C 166, 3.7.1995, s. 92. RR\471232.doc 5/17 PE 305.485

päätöslauselman 1 neljännestä naisten maailmankonferenssista Pekingissä ja 18. toukokuuta 2000 antamansa päätöslauselman 2 Pekingin julistuksen ja toimintaohjelman seurannasta, ottaa huomioon 9. maaliskuuta 1999 antamansa päätöslauselman 3 naisten terveyden tilasta Euroopan yhteisössä, ottaa huomioon Euroopan komission 21. marraskuuta 2001 antaman valkoisen kirjan "EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet", 4 ottaa huomioon Maailman terveysjärjestön asiakirjan "Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimistossa käytettävät perhesuunnittelun, äitien ja lasten terveyden sekä lisääntymisterveyden määritelmät ja indikaattorit" maaliskuulta 1999, ottaa huomioon STOA:n hedelmällisyyttä ja ehkäisyä käsittelevän loppuraportin "Fertility awareness and contraception" (työsuunnitelma 1995), ottaa huomioon työjärjestyksen 163 artiklan, ottaa huomioon naisten oikeuksien ja tasa-arvoasioiden valiokunnan mietinnön (A5-0223/2002), A. katsoo, että naisilla ja miehillä pitäisi olla oikeus tehdä omat tietoiset ja vastuulliset valintansa seksuaali- ja lisääntymisterveyttään ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksiaan koskevien asioiden suhteen, jättämättä kuitenkaan samalla huomioon ottamatta muiden terveyttä, ja heillä pitäisi olla tähän tarkoitukseen käytössään kaikki keinot ja mahdollisuudet, B. ottaa huomioon, että EU:n toimivalta tällä alalla koostuu suuntaviivojen tarjoamisesta ja käyttökelpoisinten aloitteiden tekemisestä yhteistyön edistämiseksi, C. katsoo, että hallituspolitiikka, joka väestötieteellisten tavoitteidensa vuoksi ei anna naisille eikä miehille mahdollisuutta suostua tietoisesti ehkäisyvälineiden käyttöön, saattaa johtaa pakkokäytäntöihin, D. panee merkille EU:n sisällä ja jäsenvaltioiden välillä olevat eroavaisuudet seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia koskevissa asioissa ja erityisesti valtavan eriarvoisuuden, josta eurooppalaiset naiset kärsivät lisääntymisterveyttä, ehkäisyä ja raskauden keskeyttämistä koskevien palveluiden saatavuudessa heidän tuloistaan ja/tai asuinmaastaan johtuen, E. toteaa, että kaikkien tutkimusten mukaan abortteja tehdään vähemmän eräissä jäsenvaltioissa, joissa erittäin liberaali raskaudenkeskeyttämistä koskeva lainsäädäntö yhdistyy tehokkaaseen sukupuolivalistukseen, korkealaatuisiin perhesuunnittelupalveluihin ja ehkäisyvälineiden helppoon saatavuuteen; katsoo, että 1 EYVL C 269, 16.10.1995, s. 146. 2 EYVL C 59, 23.2.2001, s. 258. 3 EYVL C 175, 21.6.1999, s. 68. 4 (KOM(2001) 681). PE 305.485 6/17 RR\471232.doc

toisaalta joissakin samankaltaista politiikkaa harjoittavissa jäsenvaltioissa sekä aborttiettä teiniraskausluvut ovat silti hyvin korkeat, F. katsoo, että huomiota ei pitäisi kiinnittää vain epätoivottujen raskauksien keskeyttämiseen, vaan erityisesti niiden ehkäisemiseen, G katsoo, että naisten lisäksi vastuu epätoivottujen raskauksien ehkäisemisestä on myös miehillä, H. ottaa huomioon, että epätoivottujen raskauksien ehkäisemisessä erittäin tärkeää on asianmukainen tiedottaminen muun muassa seksuaalisuudesta, vastuusta muita kohtaan suhteissa, terveydestä ja erilaisista ehkäisymahdollisuuksista; katsoo, että tässä vanhemmat ja koulut voivat olla merkittävässä roolissa, I. katsoo, että kaikentyyppisen ehkäisyn hyvä saatavuus vähentäisi merkittävästi epätoivottuja raskauksia ja sukupuolitauteja, J. katsoo, että vaarallisissa olosuhteissa tehdyt raskauden keskeytykset vaarantavat vakavasti naisten fyysisen ja psyykkisen terveyden, K. panee merkille aborttien suuremman määrän ja ehkäisyvälineiden vähäisemmän käytön ehdokasmaissa jäsenvaltioihin verrattuna sekä järjestelmällisen ja riittävän, naisille annettavan seksuaalikasvatusta koskevan tiedotuksen puuttumisen ehdokasmaissa, L. panee merkille lääketieteellisten välineiden puutteen ja riittämättömän hygienian monien ehdokasmaiden terveydenhuoltojärjestelmissä sekä terveydenhuoltojärjestelmien riittämättömän suuntaamisen väestön tarpeita vastaavalla tavalla, M. panee merkille teiniraskauksien kasvaneen määrän ja korkeatasoisen sukupuolivalistuksen puutteen sekä erityisesti nuorille suunnattujen seksuaali- ja lisääntymisterveysneuvonnan ja -palvelujen puutteen joissakin jäsenvaltioissa, N. panee merkille sukupuolitautien huolestuttavan leviämisen, suojaamattoman sukupuolikontaktin vaarat sekä ehkäisyyn liittyvät stereotypiat, joissa HIV/aidsinfektiovaara virheellisesti liitetään tiettyihin tarttumismekanismeihin huolimatta EU:ssa jaetusta tiedosta taudin ennaltaehkäisystä ja tarttumismekanismeista, ja katsoo, että on tärkeää edistää seksuaaliterveyden korkeaa tasoa, jolla estetään sukupuolitautien tarttumista, O. ottaa huomioon, että seksuaalisella väkivallalla on tuhoisa vaikutus seksuaalisuuteen ja naisten ja teini-ikäisten tyttöjen lisääntymisterveyteen ja että naisten sukupuolielinten silpomisella on sukupuolisuhteita, raskauksia ja lasten syntymistä vahingoittava vaikutus, P. toteaa, että tällä hetkellä ei ole olemassa täydellisiä tilastotietoja seksuaali- ja lisääntymisterveysindikaattoreista Euroopan tasolla, Q. katsoo, että vieläkin liian monet naiset ja myös nuoret tytöt tulevat raskaaksi haluamattaan, RR\471232.doc 7/17 PE 305.485

R. ottaa huomioon, että aihetta seksuaali- ja lisääntymisterveys ja oikeudet ei voida käsitellä pelkästään ehkäisyvälineiden ja raskauden keskeytyksen näkökulmasta, S. ottaa huomioon, että ehkäisyvälineitä käyttävät enimmäkseen naiset, T. toteaa, seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikkojen vertailu on vaikeaa sekä EU:n sisällä että EU:n ja ehdokasmaiden välillä, Ehkäisy 1. toteaa, että lisääntymisterveyttä koskevan lainsäädännön ja määräysten alalla harjoitettava politiikka kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan, mutta EU voi tukea tätä politiikkaa vaihtamalla tietoa parhaista käytännöistä; 2. suosittelee, että jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallitukset kehittävät korkealaatuista kansallista seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikkaa yhteistyössä moniarvoisten kansalaisjärjestöjen kanssa tarjoten kattavaa tietoa tehokkaista ja vastuullisista perhesuunnittelumenetelmistä ja taaten korkealaatuisten ehkäisymenetelmien sekä hedelmällisyyskierron tuntemiseen perustuvien menetelmien tasa-arvoisen saatavuuden; 3. suosittelee, että jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallitukset varmistaisivat, että naiset ja miehet voivat antaa täysin tietoisen suostumuksensa ehkäisyvälineiden käytölle sekä hedelmällisyyskierron tuntemiseen perustuville menetelmille; 4. kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia pyrkimään kaikin tavoin tarjoamaan ilmaisia tai edullisia ehkäisy- ja seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluita näiden suhteen huonossa asemassa oleville ryhmille, kuten nuorille, etnisille vähemmistöille ja sosiaalisesti syrjäytyneille; 5. vaatii jäsenvaltioita varmistamaan vähävaraisille henkilöille paremmat mahdollisuudet käyttää lisääntymisen ja seksuaalielämän alaan kuuluvia terveydenhuoltopalveluita tarjoten heille erityisesti mahdollisuuksia ehkäisyvälineiden valintaan ja seksuaaliteitse tarttuvien tautien ehkäisyyn ja diagnosointiin; 6. vaatii jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia edistämään hätäehkäisyä, esimerkiksi käsikauppalääkkeiden tarjonnan ja riittävän edullisten hintojen avulla, yleisenä seksuaalija lisääntymisterveydenhuollon käytäntönä; 7. kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia edistämään miehille tarkoitetun ehkäisyn tieteellistä tutkimusta, jotta voitaisiin varmistaa ehkäisymenetelmien käytön vaikutuksia koskeva miesten ja naisten tasa-arvo; Epätoivotut raskaudet ja abortti 8. tähdentää, että aborttia ei saisi pitää perhesuunnitteluvälineenä; 9. suosittelee, että jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallitukset pyrkivät sellaisen terveydenhoito- ja sosiaalipolitiikan käyttöönottamiseen, joka johtaa aborttien määrän vähentymiseen, erityisesti tarjoamalla perhesuunnitteluneuvontaa ja -palveluita ja PE 305.485 8/17 RR\471232.doc

aineellista ja taloudellista tukea vaikeuksissa oleville lasta odottaville naisille ja pitämällä vaarallisissa olosuhteissa tehtyä aborttia suurena kansanterveydellisenä ongelmana; 10. suosittelee, että jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallitukset varmistavat, että seksuaalija lisääntymisterveyden alalla tarjotaan puolueetonta, tieteellistä ja helppotajuista tietoa ja neuvontaa, myös epätoivottujen raskauksien ehkäisystä ja niistä vaaroista, joita vaarallisiin, epäasianmukaisissa olosuhteissa tehtyihin abortteihin liittyy; 11. kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia tarjoamaan erikoistuneita seksuaalija lisääntymisterveyspalveluita, joihin sisältyy korkealaatuista ja ammattimaista neuvontaa ja ohjausta, joka on sovitettu erityisryhmien tarpeisiin (esimerkiksi maahanmuuttajat) ja jota tarjoaa koulutettu, monella alalla toimiva henkilökunta; tähdentää, että neuvonnan ja ohjauksen täytyy olla luottamuksellista, eikä se saa olla tuomitsevaa, ja että jos palvelun tarjoaja perustelluista syistä ei voi tarjota palvelua, asiakas ohjataan muihin palveluihin; katsoo, että aborttineuvonnassa on tuotava esiin abortin (fyysiset ja psyykkiset) terveysriskit ja tarjottava vaihtoehtoisia ratkaisuja (adoptio, tuki siinä tapauksessa, että lapsi synnytetään); 12. suosittaa, että naisten lisääntymisterveyden ja -oikeuksien takaamiseksi abortista pitäisi tehdä laillinen kaikkialla ja turvallinen ja mahdollinen kaikille naisille; 13. kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia pidättäytymästä joka tapauksessa haastamasta oikeuteen naisia, jotka ovat tehneet laittoman abortin; Nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja sukupuolivalistus 14. tähdentää, että nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja heidän seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevat tarpeensa eroavat aikuisten vastaavista tarpeista; 15. muistuttaa, että nuorten aktiivinen osallistuminen (nuorten oikeudet, näkökannat ja asiantuntemus) on tärkeää sukupuolivalistusohjelmien kehittämisessä, täytäntöönpanossa ja arvioinnissa yhteistyössä muiden osapuolten ja erityisesti vanhempien kanssa; katsoo, että vanhempien taitojen ja kykyjen vahvistamisella on asiassa myös suuri merkitys; 16. muistuttaa, että sukupuolivalistusta olisi annettava sukupuolten väliset erot huomioon ottaen, eli on otettava huomioon sekä poikien että tyttöjen kannalta tärkeät erityiset kysymykset, ja valistus olisi aloitettava varhain ja sitä olisi jatkettava aikuisuuteen saakka eri elämänvaiheissa ja erilaisia elämäntapoja kunnioittaen; toteaa, että seksuaaliteitse tarttuviin tauteihin (kuten HIV/aids) olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota; 17. korostaa, että seksuaalikasvatusta on tarkasteltava kokonaisvaltaisella ja myönteisellä tavalla kiinnittäen huomiota sekä psykososiaalisiin että biolääketieteellisiin näkökohtiin ja sen on perustuttava keskinäiseen kunnioitukseen ja vastuullisuuteen; 18. kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia hyödyntämään erilaisia menetelmiä nuorten ihmisten tavoittamiseksi virallisen opetuksen ja arkioppimisen, julkisuuskampanjoiden, kondominkäytön sosiaalisen markkinoinnin ja sellaisten hankkeiden kautta kuten luottamukselliset puhelinneuvontalinjat ja ottamaan huomioon erityisryhmien tarpeet; kannustaa käyttämään vertaisopettajia seksuaalikasvatuksessa; RR\471232.doc 9/17 PE 305.485

19. kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia parantamaan ja laajentamaan nuorille suunnattujen terveyspalvelujen saatavuutta (nuorten perhesuunnittelukeskukset, koulut jne.) ja muokkaamaan nämä palvelut heidän preferenssiensä ja tarpeidensa mukaisiksi; 20. kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia tarjoamaan tukea raskaina oleville nuorille (riippumatta siitä, haluavatko he keskeyttää raskauden vai viedä sen päätökseen), ja takaamaan heidän myöhemmät kouluttautumismahdollisuutensa; 21. kehottaa jäsenvaltioiden hallituksia ylläpitämään ja parantamaan yleisölle tarkoitetun tiedon tasoa (erityisesti yhteiskunnassa kaikkein syrjimmässä olevien ryhmien keskuudessa, joiden on vaikeinta saada tietoa) HIV/aids-infektiosta, sen tartuntatavoista ja tartuntaa edistävästä seksuaalisesta käyttäytymisestä; EU:n yleinen seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikka 22. pitää tervetulleena Euroopan komission äskettäin tukemaa tutkimusta olennaisista seksuaali- ja lisääntymisterveyden indikaattoreista ja yhdenmukaistetuista määritelmistä ja kehottaa komissiota takaamaan näiden aloitteiden jatkuvuuden uuden yhteisön terveydenhuollon toimintaohjelman yhteydessä; 23. kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia toimittamaan komissiolle tärkeitä tietoja toimista Euroopan laajuisen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevan tilastotietokannan laatimiseksi ja parhaita käytäntöjä ja myönteisiä kokemuksia seksuaalija lisääntymisterveyden alalla koskevan käsikirjan laatimiseksi; 24. kehottaa jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden hallituksia tarjoamaan seksuaali- ja lisääntymisterveyspalveluiden käyttömahdollisuuksia ilman mitään sukupuolisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai siviilisäädyn perusteella tapahtuvaa syrjintää; 25. suosittaa vastavuoroisen koulutushankkeen käynnistämistä perustuen seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevien tietojen vertailuun ja jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden seksuaali- ja lisääntymisterveysohjelmista ja -politiikoista saatujen myönteisten kokemusten ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen; 26. kehottaa komissiota ottamaan huomioon nuorten mielipiteet seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista tärkeänä osana valkoisen kirjansa "EU:n nuorisopolitiikan uudet tuulet" seurantaa; 27. kehottaa neuvostoa ja komissiota antamaan liittymistä edeltävässä strategiassaan enemmän teknistä ja taloudellista tukea ehdokasmaille kehittääkseen ja toteuttaakseen terveydenhuolto-ohjelmia ja seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen laatustandardeja sekä varmistamaan, että nykyinen EU:n Itä-Euroopan ja Keski-Aasian maille myöntämä apu kattaa tämäntyyppiset ohjelmat; 28. kehottaa komissiota erityisesti Keski- ja Itä-Euroopan maille suunnattujen ohjelmien kohdalla ottamaan huomioon Bushin hallinnon "Mexico City -politiikan" tuhoisan vaikutuksen, koska sillä on kielletty sellaisten kansalaisjärjestöjen rahoittaminen, jotka PE 305.485 10/17 RR\471232.doc

toisinaan ohjaavat naisia aborttiklinikoille viimeisenä vaihtoehtona; kehottaa komissiota täyttämään "Mexico City -politiikan" aiheuttaman rahoitusvajeen; 29. kehottaa komissiota varmistamaan, että kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin ja neljännen naisten maailmankonferenssin toimintaohjelmien seurantaa ja arviointia jatketaan, sekä lähettämään yhteenvetoraportteja säännöllisesti Euroopan parlamentille; 30. pitää tervetulleina neljännen naisten maailmankonferenssin +5-seurantakonferenssin loppuasiakirjassa esitettyjä tavoitteita yleisestä korkealaatuisesta perusterveydenhuollosta vuoteen 2015 mennessä, ml. seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuolto; pyytää neuvostoa kehittämään toimivaltansa rajoissa seurannan yhteydessä kriittisiä aloja koskevia indikaattoreita ja analyysejä sekä lähettämään yhteenvetoraportteja säännöllisesti Euroopan parlamentille; 31. kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille sekä ehdokasmaille. RR\471232.doc 11/17 PE 305.485

PERUSTELUT I. Peruskäsitteet A. Seksuaali- ja lisääntymisterveys Maailman terveysjärjestön mukaan lisääntymisterveys tarkoittaa lisääntymisprosesseja sekä lisääntymiseen liittyviä toimintoja ja järjestelmiä kaikissa elämän vaiheissa. Tämä tarkoittaa, että ihmisillä on oikeus vastuulliseen, tyydyttävään ja turvalliseen sukupuolielämään ja että heillä on mahdollisuus hankkia lapsia ja päättää vapaasti, hankkivatko lapsia, sekä milloin ja kuinka usein hankkivat lapsia. Miehillä ja naisilla on oltava oikeus saada tietoa ja mahdollisuus käyttää turvallisia ja tehokkaita syntyvyydensäännöstelyvälineitä, joihin heillä on varaa, sekä oikeus käyttää asianmukaisia terveydenhuoltopalveluita, joilla naisille taataan turvallinen raskausaika ja synnytys ja pariskunnille taataan parhaat mahdollisuudet saada terve lapsi 1. Seksuaaliterveys määritellään seksuaalisen olemuksen somaattisen, emotionaalisen, älyllisen ja sosiaalisen aspektin yhdentymäksi tavalla, joka myönteisesti rikastaa ja vahvistaa persoonallisuutta, kommunikointia ja rakkautta. Ihmisen seksuaalisuutta lähestytään siis positiiviselta näkökannalta. Seksuaaliterveydenhuollon tavoitteena pitäisi olla elämänasenteen ja henkilökohtaisten suhteiden vahvistaminen, ei pelkästään lisääntymiseen tai sukupuolitauteihin liittyvä neuvonta ja huolto 2. B. Seksuaali- ja lisääntymisoikeudet Pekingin toimintaohjelman 96 kohdassa todetaan seuraavaa: "Naisten ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus hallita omaa seksuaalisuuttaan ja päättää itse vapaasti ja vastuullisesti ilman pakkoa, syrjintää tai väkivaltaa siihen liittyvistä asioista, mukaan lukien terve sukupuolielämä ja suvunjatkaminen. Naisten ja miesten tasavertaiset suhteet sukupuolielämässä ja suvunjatkamisessa mukaan lukien täysi henkilökohtaisen koskemattomuuden suoja edellyttävät keskinäistä kunnioitusta ja suostumusta sekä molempien vastuullisuutta sukupuolikäyttäytymisestä ja sen seurauksista". Kansainväliset järjestöt, kuten Kansainvälinen perhesuunnittelujärjestöjen liitto (IPPF), ovat muotoilleet seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön perusteella. Yhdistyneiden kansakuntien väestörahasto ja Maailman terveysjärjestö ovat tunnustaneet IPPF:n seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien peruskirjan vuodelta 1995. II. Kansainvälinen lainsäädäntö ja politiikka A. Kansainvälinen lainsäädäntö Kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa (CEDAW, 1979) todetaan, että sopimusvaltioiden on varmistettava, että miehillä ja naisilla on "yhtäläiset oikeudet vapaasti ja vastuuntuntoisesti päättää lastensa lukumäärästä ja syntymisajoista...". Sopimuksessa edellytetään tarpeellisen tiedon ja opetuksen antamista ja oikeutetaan naiset ja miehet käyttämään erilaisia välineitä säännelläkseen perheensä kokoa 3. CEDAW:n suosituksen nro 21 mukaan perhesuunnittelu tarkoittaa sukupuolivalistuksen takaamista, perhesuunnittelupalvelujen saatavuutta, turvallisten ja luotettavien ehkäisymenetelmien PE 305.485 12/17 RR\471232.doc

saatavuutta, kaikkien perheenjäsenten terveyteen ja hyvinvointiin perustuvan vapaaehtoisen syntyvyyden säännöstelyn vapaata saatavuutta ja asianmukaisia toimia. Yleisissä huomioissaan (nro 14/2000) taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan YK:n kansainvälisen yleissopimuksen 12 artiklaan, joka koskee oikeutta nauttia korkeinta saavutettavissa olevaa terveyttä, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia käsittelevä komitea tunnustaa oikeuden seksuaaliseen ja lisääntymistä koskevaan vapauteen, oikeuden valistukseen ja tietoon seksuaali- ja lisääntymisterveyttä koskevissa asioissa sekä oikeuden laadukkaiden terveydenhuollon, terveydenhuoltotuotteiden ja -palvelujen saatavuuteen ja hyväksyttävyyteen. B. Kansainvälinen politiikka Sekä YK:n kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (Kairo, 1994) että YK:n neljännen naisten maailmankonferenssin (Peking, 1995) julistukset ja toimintaohjelmat merkitsivät käännekohtaa seksuaali- ja lisääntymisasioita koskevassa ajattelussa. Ennen kansainvälistä väestö- ja kehityskonferenssia ja neljättä naisten maailmankonferenssia näitä asioita käsiteltiin yksinomaan väestön lisääntymisen ja väestöpolitiikkojen kannalta. Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin ja neljännen naisten maailmankonferenssin yhteydessä seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuoltoa tarkasteltiin ensimmäisen kerran ihmisoikeusnäkökulmasta. Ajatus naisten oikeuksista ihmisoikeuksina nähtiin erittäin tarpeellisena naisten vaikutusvallan lisäämiseksi ja yleensäkin yhteiskunnan kehittämiseksi. Perhesuunnittelun käsite antoi tilaa laajalle lisääntymisterveyden käsitteelle, joka sulki sisäänsä sekä naiset että miehet ja jossa kuvattiin koko fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa kaikkiin lisääntymisjärjestelmiin liittyviin asioihin nähden. C. Poliittinen kehitys Euroopassa Päätöslauselmassaan kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin seurannasta Euroopan parlamentti kehottaa EU:ta ryhtymään edelläkävijäksi edistämällä verkkojen, tutkimus- ja vaihtopisteiden luomista lisääntymisterveydenhuollon alalla. Päätöslauselmassaan Pekingin toimintaohjelman seurannasta Euroopan parlamentti vaatii, että oikeuteen lisääntymisterveydenhuoltoon on kiinnitettävä erityistä huomiota; se vaatii toimia erityisesti nuorten tyttöjen lisääntyvien raskauksien ehkäisemiseksi huolehtimalla siitä, että nuorilla on ehkäisyvälineitä helpommin saatavilla, hyödyntämällä tiedotuskampanjoita paremmin ja parantamalla sukupuoliopetuksen laatua ja saatavuutta. Päätöslauselmassaan naisten terveyden tilasta Euroopan yhteisössä Euroopan parlamentti myöntää, että naisten seksuaalija lisääntymisterveydelliset olosuhteet vaihtelevat paljon Euroopan unionissa. Päätöslauselmassa kehotettiin jäsenvaltioita laillistamaan abortti tietyin edellytyksin, ainakin jos kyseessä on ei-vapaaehtoinen raskaus tai raiskaus, sekä silloin kun naisen terveys tai henki on vaarassa, sillä periaatteella, että nainen itse tekee lopullisen päätöksen, ja varmistamaan, että vapaaehtoiset abortit suoritetaan terveyden kannalta turvallisella tavalla ja että psykologista ja sosiaalista tukea on saatavilla. Euroopan neuvosto on käsitellyt seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksia useilla tasoilla. RR\471232.doc 13/17 PE 305.485

III. Seksuaali- ja lisääntymisterveys ja seksuaali- ja lisääntymisoikeudet A. Ehkäisy Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin ja neljännen naisten maailmankonferenssin toimintaohjelmat vahvistivat CEDAW:n henkeä. Esimerkiksi kansainvälisessä väestö- ja kehityskonferenssissa päätettiin, että kaikkien maiden pitäisi vuoteen 2015 mennessä pyrkiä tarjoamaan kaikille kattavat, turvalliset ja luotettavat perhesuunnittelumenetelmät. Lisäksi neljännen naisten maailmankonferenssin +5-seurantakonferenssin loppuasiakirjassa määrättiin, että tavoitteena on saavuttaa vuoteen 2015 mennessä korkealaatuisen perusterveydenhuollon, ml. seksuaali- ja lisääntymisterveydenhuolto, yleinen saatavuus. Tilannekatsaus EU:ssa käytetään moderneja ehkäisyn menetelmiä keskimäärin 65-prosenttisesti. Itävallassa ja Kreikassa määrä on 53 %. Saksassa, Suomessa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa sekä Alankomaissa määrä on korkein, noin 75 %. Hakijamaissa ehkäisyvälineitä käytetään keskimäärin huomattavasti vähemmän kuin EU:ssa, noin 31 %. Romaniassa ja Liettuassa niitä käytetään vähiten (noin 13,5 %) ja Tšekin tasavallassa, Slovakian tasavallassa, Unkarissa ja Sloveniassa eniten (noin 47 %) 4. Yhdelläkään EU:n jäsenvaltion hallituksella ei ole selkeää erillistä seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikkaa, mutta useimmat maista tukevat perhesuunnittelupalveluja, jotka kokonaisuudessaan ovat laajalti terveydenhuoltojärjestelmien käytettävissä, yleensä yleislääkäreiden palvelusten muodossa. Palvelut, ml. ehkäisyvälineet, ovat ilmaisia Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Portugalissa. Muissa maissa asiakas maksaa, mutta useimmiten hän saa palveluista korvauksen joko osittain tai täysin. Perhesuunnittelu ei kuulu terveysjärjestelmään Espanjassa ja Kreikassa, ja Irlannin valtio rahoittaa ainoastaan "luonnollisia menetelmiä" tarjoavat keskukset. Ehkäisyvälineiden käyttö vaihtelee sekä jäsenvaltioittain että jäsenvaltioiden sisällä. Joissakin maissa nuoret, siirtolaiset ja maaseudun väestö eivät saa palveluja yhtä helposti. Koska Itä- ja Keski-Euroopassa asianmukaisten ehkäisyvälineiden saanti on rajallista ja ne ovat kalliita ja koska ei ole olemassa neuvontapalveluja, abortti on näissä maissa edelleen pääasiallinen syntyvyydensääntelykeino. Abortti voidaan periaatteessa tehdä erittäin vähäisin kustannuksin tai ilmaiseksi, kun taas ehkäisyvälineet saattavat maksaa kolmanneksen palkasta. Useimmilla naisilla ei siis ole vaihtoehtoja. Lisäksi lisääntymisterveyspalveluja tuetaan vähän poliittisesti väestökehitykseen liittyvien huolten takia. B. Abortti Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelmassa todetaan, että aborttia ei pitäisi missään tapauksessa kannustaa perhesuunnittelumuotona. Kaikkia hallituksia ja asiasta vastaavia hallitusten välisiä ja kansalaisjärjestöjä vaaditaan tiukentamaan sitoutumistaan naisten terveydenhuoltoon, tarkastelemaan vaarallisissa olosuhteissa tehtyjen aborttien terveysvaikutusta yleisenä kansanterveydellisenä ongelmana ja vähentämään aborttien määrää laajennettujen ja parannettujen perhesuunnittelupalvelujen kautta. Tahtomattaan raskaina olevilla naisilla pitäisi olla mahdollisuus saada luotettavaa tietoa ja myötätuntoista neuvontaa. Silloin, kun abortti ei ole lainvastaista, sen pitäisi olla turvallinen. PE 305.485 14/17 RR\471232.doc

Kaikissa tapauksissa naisilla pitäisi olla mahdollisuus saada laadukkaita palveluja abortista johtuvien komplikaatioiden hoitoon 5. Neljännen naisten maailmankonferenssin toimintaohjelmassa todetaan, että hallitusten pitäisi harkita lainsäädännön uudistamista niiden rankaisutoimenpiteiden osalta, joita kohdistetaan laittoman abortin tehneisiin naisiin 6. Tilannekatsaus EU:n raportoimat laillisten aborttien lukumäärät ovat alhaisimpia Belgiassa, Hollannissa ja Saksassa (abortin tekee noin 7 naista tuhannesta). Väliryhmän muodostavat Suomi, Ranska ja Italia (noin 12/1000:sta), ja korkeimmat luvut ovat Ruotsissa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Tanskassa (noin 17/1000:sta). Ruotsin luku on korkein (18/1000:sta). Hakijamaissa aborttien lukumäärät ovat paljon suurempia kuin EU:ssa. Vähiten abortteja tehdään virallisen tiedon mukaan Tšekin tasavallassa (17/1000:sta), Liettuassa, Slovakiassa ja Sloveniassa (21/1000:sta); keskitasolla ovat Bulgaria, Latvia, Viro ja Unkari (noin 40/1000:sta), ja eniten abortteja tehdään Romaniassa (52/1000:sta) 7. Aborttipolitiikka on erilaista EU:n eri jäsenvaltioissa. Sen tähden naiset matkustavat EU:n jäsenvaltiosta toiseen saadakseen abortin. Irlanti rajoittaa abortteja eniten, siellä abortit sallitaan vain naisen hengen pelastamiseksi. Portugalissa ja Espanjassa abortit ovat laillisia ainoastaan sikiön viallisuuden tai raiskauksen vuoksi tai naisen fyysisen tai henkisen terveyden suojelemiseksi, mutta todellisuudessa aborttikäytännöt vaihtelevat huomattavasti. Muut maat sallivat abortit lääketieteellisistä ja sosioekonomisista syistä. Abortin aikaraja on useimmissa maissa 12 viikkoa; tämän jälkeen abortti on joissakin maissa yhä mahdollinen poikkeustapauksissa. Joissakin maissa aborttiin tarvitaan alaikäisten kohdalla vanhempien hyväksyntä. Abortin kustannukset vaihtelevat. Monet hallitukset sisällyttävät abortin kansallisiin sairausvakuutusjärjestelmiin, jotkut ainoastaan lääketieteellisistä syistä tehtävän abortin. Keski- ja Itä-Euroopassa abortti on suurin syy äitien sairastuvuuteen. Puolassa abortista on tehty laiton, vaikka se on ollut lähes 40 vuotta laillinen ja helposti saatavilla. Kypros on rajoittanut aborttioikeutta (raiskaustapauksiin, sikiön vajavuuksien vuoksi tehtäviin abortteihin ja naisten fyysisen tai henkisen terveyden suojaamiseksi). Turkissa aborttiin tarvitaan puolison hyväksyntä. C. Nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveys ja sukupuolivalistus Lapsen oikeuksista vuonna 1998 tehdyn yleissopimuksen 24 artiklassa todetaan: "Sopimusvaltiot tunnustavat, että lapsella on oikeus nauttia parhaasta mahdollisesta terveydentilasta sekä sairauksien hoitamiseen ja kuntoutukseen tarkoitetuista palveluista. Sopimusvaltiot pyrkivät varmistamaan, ettei yksikään lapsi joudu luopumaan oikeudestaan nauttia tällaisista terveyspalveluista.". Kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman 6.15 kohdassa todetaan, että nuoriso pitäisi ottaa aktiivisesti mukaan heidän päivittäistä elämäänsä suoraan koskevien kehitystoimien suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin. Tämä on erityisen tärkeää tiedottamisen, kouluttamisen ja kommunikaation kannalta sekä lisääntymis- ja seksuaaliterveyttä koskevien palvelujen kannalta, ml. teiniraskauksien välttäminen, sukupuolivalistus ja HIV:n ja aidsin sekä muiden sukupuolitautien ennaltaehkäisy. Näiden palvelujen saatavuus sekä niiden luottamuksellisuus ja yksityisyyden kunnioitus on taattava vanhempien tuella ja ohjauksella lasten oikeuksista RR\471232.doc 15/17 PE 305.485

tehdyn yleissopimuksen mukaisesti. Lisäksi on suunniteltava koulutusohjelmia elämää koskevan suunnittelun, terveiden elämäntapojen ja aktiivisen huumeidentorjunnan edistämiseksi. Tilannekatsaus Teiniraskauksien lukumäärä on yleisessä nousussa EU:ssa (tällä hetkellä määrä on 12 25 tuhannesta 15 19-vuotiaasta tytöstä). Vähiten teiniraskauksia on Alankomaissa ja Belgiassa, keskitason ryhmä muodostuu Saksasta, Ranskasta, Suomesta ja Tanskasta. Suurimmat luvut löytyvät Ruotsista, Italiasta, Englannista ja Walesista 8. Nuoret eivät edelleenkään ole EU:ssa samassa asemassa seksuaalisuuteen liittyvien tietojen ja perehtyneisyyden suhteen. Erot teiniraskauksien määrässä (esim. Yhdistyneessä kuningaskunnassa 28 tuhannesta 15 19-vuotiaasta tytöstä vastaan Alankomaiden seitsemää tuhannesta) ovat silmiinpistäviä. Alankomaita pidetään kaikkialla maailmassa esimerkkinä seksuaaliasioita koskevasta avoimuudesta ja laadukkaista palveluista. Itäisessä Euroopassa sukupuolivalistuksen puute johtaa siihen, että ehkäisyvälineitä ei käytetä riittävästi. Ylipäänsä tarvitaan enemmän nuorille suunnattuja terveysohjelmia. Joissakin maissa, kuten Latviassa ja Bulgariassa, perhesuunnittelupalveluja varten tarvitaan perheen lupaa. Puolassa ei ole järjestetty minkäänlaista sukupuolivalistusta. IV. Suositukset EU on aina ollut tärkeässä asemassa seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien edistäjänä. Tässä mietinnössä jäsenvaltioita ja hakijamaita kehotetaan tarkistamaan, miten ne ovat panneet täytäntöön kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelman ja turvanneet kansainväliset ihmisoikeudet. Seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien asemaa on vahvistettava EU:ssa ja hakijamaissa. Edellä esitetyistä luvuista voimme päätellä, että EU:n jäsenvaltioiden ja hakijamaiden välillä on suuria eroja. Pitäisi kuitenkin ottaa huomioon, että tiedot eivät ole täydellisiä eivätkä ne välttämättä heijasta todellista tämän hetken tilannetta, koska virallisia tietoja ei ole käytettävissä eikä niitä ole annettu tarpeeksi. Siksi on tarve saada selvempi kuva seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksien tilasta ja tehdä yleiskatsaus parhaisiin käytäntöihin. Tätä varten kehotamme komissiota kehittämään tietokantaa seksuaalija lisääntymisterveydestä ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista yhdenmukaisten lisääntymisterveysindikaattoreiden perusteella. Yhteisön uuden terveydenhuollon toimintaohjelman yhteydessä olisi jatkettava Euroopan komission tällä hetkellä tukemaa tutkimusta, ts. Reprostat-hanketta, jolla pyritään kehittämään lisääntymisterveysindikaattoreita ja -määritelmiä lisääntymisterveyden valvomiseksi ja arvioimiseksi EU:ssa, sekä ECHI-hanketta, joka lisää seksuaalisen käyttäytymisen EU:n terveysstrategian terveyttä koskeviin määritelmiin. Lisäksi kehotamme komissiota ottamaan huomioon nuorten mielipiteet seksuaali- ja lisääntymisterveydestä ja seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista tärkeänä osana nuorisoa koskevan valkoisen kirjan seurantaa. PE 305.485 16/17 RR\471232.doc

Vaikka lisääntymisterveyspolitiikka pysyykin puhtaasti jäsenvaltioiden toimivallan rajoissa, EU voisi tuoda siihen lisäarvoa käynnistämällä vastavuoroisen opettamisen kampanjan, joka perustuisi lisääntymisterveyttä koskevien tietojen vertailuun ja jäsenvaltioiden ja hakijamaiden seksuaali- ja lisääntymisterveysohjelmista ja -politiikoista saamien myönteisten kokemusten ja parhaiden käytäntöjen jakamiseen. 1 Maailman terveysjärjestö: Global Policy Committee, 2. toukokuuta 1994 WHO:n asiakirja "Health, Population and Development for the International Conference on Population and Development", Kairo, 5. 13. syyskuuta 1994. 2 WHO: "Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimistossa käytettävät perhesuunnittelun, äitien ja lasten terveyden sekä lisääntymisterveyden määritelmät ja indikaattorit", maaliskuu 1999 3 Ks. 16 artiklan 1 kohdan e alakohta. 4 Concise Report on World Population Monitoring 2002, laatijana YK:n taloudellis- ja sosiaaliasioista vastaavan osaston väestöyksikkö WHO:n ja UNAIDS:n tuella. Euroopan neuvosto, lisääntymistä ja elämäntapoja koskevien päätösten teon vapaudesta vastaava asiantuntijaryhmä: Draft Recommendation on the Right to Free Choice in Matters of Sexuality and Reproduction, 1998. 5 ICPD, kohta 8.25. 6 FWCW, kohdan 106 k alakohta. 7 Ks. alaviite 4. 8 Ks. alaviite 4. RR\471232.doc 17/17 PE 305.485