Q 19/23/2623/1991/1 PELLO Naamij oki Pertti Turunen 30.5.1991 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto Työraportti SEISMISET REFRAKTIOLUOTAUKSET PELLON NAAMWOELLA VUONNA 1989
Q 19/23/2623/1991/1 PELLO Naamijoki Pertti Turunen 30.5.1991 GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Pohjois-Suomen aluetoimisto Työraportti SEISMISET REFRAKTIOLUOTAUKSET PELLON NAAMUOELLA VUONNA 1989 JOHDANTO Pellon Naamijoella luoclattiin seismisii refraktio- keusmittauksia ei tehty ja korkeudet jouduttiin poimiprofiileja tarkoituksena tutkia Kielisenvaaran harju- maan topografikartalta linjojen ja korkeuskäyrien jen paksuutta, kalliopinnan syvyyttii ja mahdollisesti leikkauspisteistä. harjujen sisiisiii rakenteita. Havaintoja harjujen Kohteen sijainti topografikartalla nikyy kuvasta 1. rakenteesta oli saatavissa soranottomontuista ja myöhemmin tehdystä niiytteenotosta. Luotaukset tehtiin lokakuussa 1989 GTK:n Pohjois-Suomen aluetoimiston geofysiikan tutkimusryhmän voimin. Kolmen piivin aikana luodattiin kolme linjaa yhteispituudeltaan 1400 m. Kalustona oli 12- kanavainen ABEMin TRIO. Luotaukset tehtiin kaksipuoleisina vastakkaisluotauksina jolloin kutakin geofonilevitysti kohti ammuttiin kaukolataukset V ja N, Iihilataukset T ja E sekä keskipanos K. Niin x74m saatiin informaatiota maaperiin rakenteesta kymmenien metrien syvyyteen saakka. Tissä raportissa esitetiän luotausten tulkinnat. Tulkintatulokset esitetgn kuvina liitteissi 1-3 minkä lisiksi niitä selitetain lyhyesti tekstissä. Y496 TUTKIMUSKOHTEEN SIJAINTI Kuva 1. Naamijoen seismiset luotaukset. 1:20 000. Tutkimuskohteina olivat Pellon Naamijoella kartta- Taulukosta 1 ilmeneviit luodattujen linjojen piitelehdellä 2623 12 sijaitsevat harjut ja muut kerrostu- pisteiden koordinaatit. mat, joita geologi Kalevi Mikinen on tutkinut. Harjuja ympiröivät suot ovat n. 103 m merenpinnan ylapuolella, mistii tasosta Kielisenvaara nousee parhaim- Taulukko 1. Seismiset luotaukset Naamijoella. millaan yli 30 m ylemmäksi. Ylemmän Kielisenjärven pinta on 8.5 m ympiristön soiden tasoa ylempi- Linja X, Y, X, Y, Pituus nä, miki tietää sitä, että jirvet ovat ilmeisesti orsivettä. Näin ollen ei ole mahdotonta etteikö muual- 1A 7428.65 495.07 7428.84 495.11 200 lakin ha rjuissa olisi orsivesikerroksia eli harjut eivät 1B 7428.87 495.12 7429.46 495.68 800 ilmeisesti ole tiiysin homogeenisia rakenteeltaan. Se 2 7428.91 495.87 7429.12 496.22 400 aiheuttaa epivarmuutta seismiseen tulkintaan. Suuren korkeusvaihtelun vuoksi oli vilttimätönta ottaa huomioon geofonien suhteelliset korkeudet. Kor
TULKITSEMISESTA Täss2 esitettävät tulkinnat on tehty geofysiikan osastossa kehitetylli detaljitulkintaohjelmalla. Detaljitulkinta tehden viivistysaikaperiaatteella ja kiyttimilli fantomointia, jolla kaukopaukun antamia tuloksia voidaan kiyttäi syvempien kerrosten tulkintaan. Ohjelma laskee myös paalusyvyydet. Niitä voidaan kiyttii eriinlaisina kontrollituloksina detalji tulkinnan oikeellisuutta arvioitaessa. Toisaalta jos kallionpinnan korkeusvaihtelut ovat suuria, myös kontrollitulos voi olla vaara. Liitteiden 1-3 tulkintatuloksissa on jätetty piirtämitti pahiten ristiriitaiset tulokset. Pohjavedenpinta on pakotettu suoraksi kiyttämälla ohjelman syvyydenkii~itysmahdollisuutta. Vesikerroksen yläpintaa ei ole määrätty detaljitulkintana, koska vedenpinta on ilmeisesti tasainen. Epitismillisyytti tihin aiheuttavat mahdolliset orsivesi- ja muut piilokerrokset seka matalan nopeuden kerrokset. Vesikerroksessa nikyvit hypihdykset voitaisiin tulkita myös kyseisen pinnan epitasaisuudeksi, mutta Pissa niiden oletetaan olevan peräisin materiaalin sisäisesti epihomogeenisuudesta kuten lohkareista. Koska pohjavetti on kaikkialla profiileilla, sen vakiokorkeuden ja naapurilinjoilta saadun kerrosnopeuden perusteella saadaan myös alapuolisen kallionpinnan syvyys miirityksi. PROFIILIEN TULKITSEMINEN Linja 1A Tien eteläpuolella sijaitseva linja 1A on 200 m pitkä ja kokonaisuudessaan kuivalla maalla. Korkeusvaihtelua on n. 2.5 m. Kumpareen korkeimmalla kohdalla pintamateriaalin on todettu olevan moreenia. Liitteessi 1 on kuva linjalla tehdyistä luotauksista ja tulkinnasta. Mittakaava on 1:2500 eli 1 cm vastaa 25 metri2 tai 25 millisekuntia. Ylimpini olevat kiyrat ovat lähipanosten T ja E sekä kaukopaukkujen V ja N erotukset eri geofoneilla. Jyrkempi (sininen) käyri tarkoittaa edellisten ja loivempi (punainen) jilkimmiisten erotusta. Koska kaukopaukut tulevat enimmäkseen kalliosta, kiiyrän kaltevuus ilmoittaa suoraan kallionopeuden linjan eri paikoissa. Toisesta käyriista saadaan joissakin tapauksissa pohjavesikerroksen nopeus. Usein paksut irtomaat kuitenkin estivit pohjavesikerroksen näkymisen. Keskelli kuvaa ovat matka-aikakuvaajat tavalliseen tapaan esitettyinä. Kaukopaukut on piirretty punaisella, lähilataukset siniselli ja keskipaukku vihreälli. Keskipanoksia on kiytetty vain kvalitatiivisesti ensimmäisen kerroksen tutkimiseen. Alimpana on tulkintatulos. Violetilla on piirretty kartalta poimittu maanpinnan topografia, sinisellä pohjaveden pinta ja punaisella kallionpinta. Syvyysasteikko on vain likimääriinen, koska se on poimittu topografikartalta. Linjan rekisteröimit olivat terivii eik8 tuikinnanvaraisuutta tuloajoissa ollut. Näin onkin tavallista tiiviissä moreenissa. Moreeniin viittaavat myös pinta- ja toisesta kerroksesta saadut nopeudet. Muiden linjojen tarkastelun yhteydessä nähdään, että kuivan hiekan ja soran nopeudet ovat paljon tati alempia. Yhteenveto linjan nopeuksista on taulukossa 2. Taulukko 2. Linjan 1A nopeuksia. Levitys Irtomaita linjalla on niin paljon, ettei lihipaukku ulotu ollenkaan kallioon linjan ensimmäisellä puoliskolla. Kokonaisuutena kallionpinta on tasainen eikä kalliossa ole selviii heikkousvyöhykkeitii. Moreeni on ensimmiisen levityksen alueella homogeenista ja kaikki vaihtelu matka-aikakuvaajissa tulee kallionpinnasta. Jälkimmäiselli puoliskolla moreenissa näyttää olevan lohkareita, koska kaikissa käyrissä keskimmäistä lukuunottamatta on samanlainen sahausilmiö. Yhdeksinkymmenen metrin kohdalla kaikissa kuvaajissa nikyvä nykiiys on peräisin pintakerroksesta. Kaukopaukkuja on kiytet ty toisen ja kolmannen kerroksen valisen rajapinnan tulkitsemiseen. Vedenpinnan mlirittimisti ei ole tehty detaljitulkintana, koska sen voidaan olettaa olevan vaakasuora ja tasainen. Jälkimmiisellä puoliskolla ei alkumatkalla ole tehty detaljitulkintaa ollenkaan, koska kaikki piirteet viittaavat toiseen kerrokseen. Vaihtelua ei ole mielekistä tulkita vedenpinnan korkeuden vaihteluksi, koska ilmeisin syy sille on moreenin sisäinen epähomogeenisuus. Linja 1B Linja 1B sijaitsee tien pohjoispuolella edellisen jatkeella. Timi 800 m pitkä linja menee kahden harjun yli niin etti korkeusvaihtelua on kaikkiaan n. 10 m. Ha jujen korkeimmilla kohdilla on näytteenottopisteiti (kuvaan 1 merkittyni pienelli tihdelli); kaakkoisempi kuitenkin n. 40 m linjalta sivussa. Kuva linjan mittaustuloksista ja tulkinnoista on liitteessä 2. Taulukossa 2 on yhteenveto linjan nopeuksista. Ensimmiiisen sadan metrin matkalla nikyy ohut, kolmisen metri; paksu kerros materiaalia, joka nopeutensa puolesta parhaiten soveltuisi kuivaksi hiekaksi. Timin alla tulee vedenpinta ja mahdollisesti maalaji vaihtuu moreeniksi. Detaljitulkintaa kalliosta ei saada muualta kuin alkumatkasta, koska kaikkien kiyrien mukaan yksityiskohdista kertovat piirteet tulevat pintakerroksista.
PELLO NaamiJokf 2623 12 Profiflf 1B 16.-17.10.1989 Sefsminen refraktfoluotaus RBEM TRIO 1 : 2500 Lffte 2.