Hollolan pienjärvien tila ja seuranta Vesiensuojelusuunnittelija Matti Kotakorpi, Lahden ympäristöpalvelut
2016 2017 2018 2019 2020 2021 Pienjärvien seuranta Pienjärvien vedenlaadun seuranta Hollolassa Näytteitä otetaan maaliskuussa ja elokuussa 1 metrin syvyydestä ja metri pohjan yläpuolelta. Syviltä havaintopaikoilta otetaan tarvittaessa välisyvyyksistä happinäytteitä. Elokuun näytteenoton yhteydessä otetaan 0-2 metrin näyte a-klorofylli-pitoisuuden määritykseen. Määritykset: lämpötila, näkösyvyys, haju, ulkonäkö, väriluku, ph, sähkönjohtokyky, COD Mn, happi, happikyllästys, kokonaisfosfori, kokonaistyppi, klorofylli-a. Järven nimi Kokonaissyvyys m Vesiala ha Kokonaisrantaviiva km Arkiomaanjärvi 19-19,5 207 12,7 4 4 4 Hahmajärvi 92 6,1 Iso Tiilijärvi 14-16 51 3,7 4 4 4 Keski-Tiilijärvi 12 8,3 1,2 4 4 4 Kutajärvi 163 6,4 2 2 2 Likojärvet (isompi) 14 Matjärvi 2 47 3,4 2 2 2 Sairakkalanjärvi 30 3,0 Työtjärvi 8 55 3,4 4 4 4 4 4 4 Vähä Tiilijärvi (7) 8 10 1,3 4 4 4 Valkjärvi 10 74 3,8 4
Ekologinen tila Viisiportainen luokitus: E, H, T, V, Hu Tyydyttävässä tilassa: -Kutajärvi, Hahmajärvi Hyvässä tilassa: -Arkiomaanjärvi, Pääjärvi Ei luokiteltu: Tiilijärvet, Likojärvet, Matjärvi, Sairakkalanjärvi, Työtjärvi ja Valkjärvi
Hahmajärvi -Hahmajärven pintavesityypiksi on määritelty Pienet humusjärvet (Ph) ja -Vuoden 2013 tilaluokituksessa Hahmajärven ekologiseksi tilaksi on määritelty tyydyttävä (Hertta ympäristötietojärjestelmä). -Levämäärää kuvastava klorofyllipitoisuus on ollut välttävän tilan puolella. -Vedenlaatu on tyydyttävä sekä fosforin että typen osalta. -Viime vuosina pitoisuudet ovat olleet varsin tasaiset 2010-luvun keskiarvon ollessa sekä talvi- että kesäajalta 36 µg/l. 1990-luvun alkupuolella jopa 150 µg/l pitoisuuksia. -Typpipitoisuus 2010-luvun pintaveden kesäkeskiarvo on rehevällä tasolla (990 µg/l).
Arkiomaanjärvi -Ekologinen tila hyvä -Klorofylli 5,3 µg/l, hyvä tilaluokka -Ravinteet kuvaavat hyvää tilaa P16,75 µg/l, N 427,5 µg/l
Kutajärvi -Kutajärven luontaiseksi järvityypiksi on määritelty Matalat humusjärvet (Mh). -Kutajärvi on rehevä lintujärvi, kuuluu Kutajärven Natura-alueeseen. -Kutajärven ekologiseksi tilaksi on vuoden 2013 luokituksessa määritelty tyydyttävä -Klorofyllipitoisuus on mittaushistorian aikana vaihdellut välillä 20 100 µg/l, 2010-luvun keskiarvon ollessa 85 µg/l -Ravinnepitoisuudet korkeita, välttävää/huonoa tilaluokkaa kuvaavia: 2010- luvun kesäajan keskiarvot P 94 µg/l (talviarvo 30 µg/l), N 2500 µg/l.
Työtjärvi -Matala humusjärvi, -Klorofyllipitoisuus keskimäärin erittäin rehevä (25 µg/l), kuvaa tyydyttävää ekol. Tilaa. vaihtelu (8,8 59 µg/l) -Ravinnepitoisuudet: Keskiarvot kesäajalta P 31 µg/l, N 520 µg/l -Matalille humusjärville määritellyt ravinteiden tilaluokkarajat ovat varsin korkeat, joten pintaveden fosforipitoisuus on hyvän ja typpipitoisuus jopa erinomaisen tilan puolella (Aroviita ym. 2012). -Työtjärvellä esiintyy ilmeisesti ajoittain uimareille kiusallista limalevää (Gonyostomum semen), mikä sisältää biomassaansa nähden runsaasti klorofylliä. Levä on tyypillinen reheville humusjärville.
Matjärvi -Alle 50 ha:n kokoisen Matjärven ekologista tilaa ei ole luokiteltu. -Matjärven kokonaisfosforipitoisuus on vaihdellut välillä 41 126 µg/l. Korkeimmat arvot on mitattu vuonna 2001, mutta muutoin arvoissa näyttäisi olevan lievä laskusuunta. 2010-luvun keskiarvo on kesäajalta 83 µg/l ja talviajalta 54 µg/l. Tämä on rehevyysluokituksessa erittäin rehevä taso (Oravainen 1999). -Erityisen kova happikato järvellä oli talvella 2002 2003, jonka jälkeen järvessä ei ollut muuta kalaa kuin ruutanaa. Kalasto toipui nopeasti.
Valkjärvi -Ei vesinäytteitä kesäajalta toistaiseksi Iso Tiilijärvi -Ekologista tilaa ei luokiteltu -Näkösyvyys jopa 8,7 m, kokonaisfosfori normaalisti alle 10 µg/l Keski-Tiilijärvi -Näkösyvyys jopa 3,8 m, kokonaisfosfori keskimäärin 10 20 µg/l Likojärvet (isompi) Sairakkalanjärvi Vähä Tiilijärvi -Näkösyvyys 2,2 3,5 m.