Alueellisen koheesio- ja kilpailukykyohjelman. KOKO:n ohjelma-asiakirja

Alueellisen koheesio- ja kilpailukykyohjelman KOKO:n ohjelma-asiakirja 16.10.2008

Sisällysluettelo 1. Tausta, perustelut valmistelulle...1 2. Käsitteet...2 3. Tavoite...2 4. Ohjelmakausi ja ohjelman kohde...3 5. Koheesio- ja kilpailukykyohjelman sisältö...3 5.1. Toimintatapateemat...4 5.2. Kilpailukyvyn vahvistaminen ja koheesion parantaminen...4 5.3. Sisällön syventäminen aluetyypeittäin...5 6. Hakua valmistava kysely ja hakeutuminen ohjelmaan...5 7. Ohjelman organisointi sekä ohjaus- ja seurantajärjestelmät...7 8. Rahoitus...9 8.1. Perusrahoitus...9 8.2. Kannustavuus ja palkitsevuus...9 9. Aikataulut...10 10. Koheesio- ja kilpailukykyohjelman suhde aluekehittämisen suunnittelujärjestelmään ja muihin aluekehityksen kannalta keskeisiin ohjelmiin ja hankkeisiin...11 10.1. Suhde aluekehittämisen järjestelmään ja maakunnalliseen suunnitteluun...11 10.2. Suhde muihin ohjelmiin ja kehittämishankkeisiin...11 10.3. Yhteistyökumppanit ohjelman toteutuksessa alueellisella ja kansallisella tasolla...12 LIITTEET...13

1. Tausta, perustelut valmistelulle Kansallisen aluepolitiikan tavoitteena on alueiden kansallisen ja kansainvälisen kilpailukyvyn kehittyminen, elinvoimainen ja tasapainoinen aluerakenne ja alueiden erityishaasteisiin vastaaminen. KOKO (alueellinen koheesio- ja kilpailukykyohjelma) on yksi väline näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Pääministeri Matti Vanhasen II hallituksen ohjelman mukaan ohjelmaperusteista aluekehitystyötä jatketaan. Kansallista ohjelmajärjestelmää yksinkertaistetaan ja ohjelmien määrää vähennetään. Maakuntaohjelman painoarvoa kokoavana ohjelmana vahvistetaan. Nykyisin toteutettavia kansallisia erityisohjelmia ovat osaamiskeskusohjelma, aluekeskusohjelma, maaseutupoliittinen kokonaisohjelma ja saaristo-ohjelma. Valtioneuvosto päätti 20.12.2007 aluekehittämisen valtakunnallisista tavoitteista vuosille 2007 2011 (myöhemmin tavoitepäätös). Tavoitepäätöksen mukaan laaditaan alueellisen kilpailukyvyn kehittämisohjelma, jolla kansallista ohjelmatyötä ja -politiikkaa kootaan yhteen seudullisiin ja maakunnallisiin strategioihin ja monimuotoisiin verkostoihin perustuen ja päällekkäisyyksiä poistaen. KOKO:n valmistelu on käynnistetty hallitusohjelman ja hallituksen aluekehittämisen tavoitepäätöksen mukaisesti. Koheesio- ja kilpailukykyohjelmaan sulautuvat nykyisin toteutettavista alueellisen kehittämisen erityisohjelmista aluekeskusohjelma (AKO) sisältäen Uudellamaalla toteutettavat kaupunkiohjelmat, maaseutupoliittisen erityisohjelman alueellinen osio (AMO) ja saaristo-ohjelman paikallinen ja alueellinen toteuttaminen. Osaamiskeskusohjelma ei kuulu sulautettavien ohjelmien joukkoon. Vuonna 2009 AKO:a ja kaupunkiohjelmia toteutetaan 38 ohjelma-alueella. AMO:a toteutetaan 21 alueella. Nimetessään alueita AKO:on ja AMO:oon, valtioneuvosto päätti ohjelmien jatkumisesta vuoteen 2010 asti. Saaristo-ohjelman suppeampi osa kohdistuu 48 saaristokuntaan ja saaristo-osakuntaan vuonna 2009. Valtion perusrahoitus kaupunkipolitiikkaan on noin 9,5 miljoonaa euroa, AMO:on noin 1,25 miljoonaa euroa ja saaristo-ohjelmaan 0,25 miljoonaa euroa. Kaupunki-, maaseutu- ja saaristopolitiikat ovat osa kansallista aluepolitiikkaa. KOKO kattaa koko maan (pl. Ahvenanmaa). Tällöin myös metropolialue huomioidaan yhtenä aluekehittämisalueena ja sen kytkentää muihin Suomen alueisiin vahvistetaan. Tavoitepäätöksen mukaan maaseutupolitiikkaa suunnataan kokonaisohjelmalla. Aluekehityksessä ei ole tapahtunut suuria muutoksia viime vuosien aikana. Positiivisimman kehityskuvan alueita ovat yliopistoseudut, erityisesti kaupunkien läheinen maaseutu. Kehityksessä näkyy suurimpien keskusten positiiviset heijastusvaikutukset yhä laajemmalle alueelle. Vuosikymmenen takaiseen tilanteeseen verrattuna Suomessa on enemmän menestyviä maakuntakeskuksia ja muita positiivisen kehityskuvan alueita. Haastavin kehityskuva on Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäisimmillä alueilla, joissa tosin on myös paikallisesti voimakkaan kasvun alueita. Alueiden kehitykseen tulee lähitulevaisuudessa vaikuttamaan erityisesti väestön ikärakenteen muutos, osaavan työvoiman saatavuus, globalisaatio, tietotekniikan kehittyminen ja ilmastonmuutos. KOKO:n valmistelun käynnistämiselle on kolme perustetta. Alueiden kehityksessä korostuvat yhä enemmän laadulliset tekijät ja osaaminen. Eräs laadullinen tekijä alueilla on toimiva yhteistyö eri toimijoiden välillä alueellisen kehittämisen kysymyksissä. KOKO:lla pyritään parantamaan alueellisen kehittämistyön toimintatapoja. Toiseksi, osaamisperusteisessa aluekehityksessä vaaditaan yhä enemmän kykyä tehdä yhteistyötä muiden alueiden kanssa. KOKO:lla tiivistetään alueiden välistä yhteistyötä, verkotetaan alueita sekä vauhditetaan positiivisten vaikutusten leviämistä. Kolmanneksi, KOKO on mukana 1

kehittämässä eri ministeriöiden välisen yhteistyön toimintatapoja sekä kehittämässä yhteistyötä kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimijoiden kesken. Ohjelma-asiakirjan sisältö perustuu tavoitepäätöksessä määriteltyihin tavoitteisiin, koheesio- ja kilpailukykyohjelman valmistelussa kevään aikana kerättyyn materiaaliin, valmisteluryhmän näkemyksiin sekä ohjelma-asiakirjan luonnoksesta (30.4.2008) annettuihin lausuntoihin. 2. Käsitteet Koheesiopolitiikalla toteutetaan aluepoliittisia toimia, joilla pyritään lisäämään kaikkien alueiden houkuttelevuutta edistämällä innovaatiotoimintaa sekä vahvistamalla osaamisperustaa. Politiikan on mukauduttava alueiden maantieteellisten haasteiden ja mahdollisuuksien mukaisiin erityistarpeisiin ja -piirteisiin. Keskeisenä koheesiopolitiikan tehtävänä on taata tasapuoliset kehitysedellytykset erilaisille alueille sekä kytkeä erilaiset alueet ja toimijat mukaan aluekehittämiseen. Alueen kilpailukyvyllä tarkoitetaan kaikkia niitä alueen ominaisuuksia, jotka tekevät sen houkuttelevaksi ja kehittyväksi ympäristöksi taloudelliselle toimeliaisuudelle ja työvoiman sijoittumiselle. Kilpailukyvyn laaja-alaisen määrittelyn perusteella keskeistä on erilaisten toimijoiden tuominen yhteen eri aluetasoilla. Kilpailukyvyllä tarkoitetaan yhtäältä kykyä tunnistaa omat vahvuudet, kohdistaa kehittämispanostukset niihin tehokkaasti ja verkostoitua muihin alueisiin valittujen alojen kehittämisessä sekä toisaalta aluekehittämisen toimijoiden yhteistyön tiivistämistä ja toimintatapojen kehittämistä toimintaympäristön laajaalaisessa kehittämisessä. KOKO:lla vahvistetaan alueiden välisiä kehittämisvyöhykkeitä sekä osaamiskeskittymiä. Sekä vyöhykkeet että osaamiskeskittymät voivat toimia eri tasoilla: niitä voi muodostua kehitysedellytyksiltään vahvoille alueille ja toisaalta KOKO:lla voidaan vahvistaa kehitysedellytyksiltään heikompien alueiden osaamiskeskittymiä sekä kytkeä niitä vyöhykkeiden avulla vaikuttavimmiksi kokonaisuuksiksi. KOKO:ssa paikallisella tasolla viitataan toiminnalliseen tai strategiseen toiminta-alueeseen ja tämän tason toimijoihin. Alueellisella tasolla viitataan pääasiassa maakunnalliseen tasoon. Kansallisella tasolla viitataan myöhemmin perustettavaan kansalliseen ohjausryhmään, työ- ja elinkeinoministeriöön, ministeriöiden väliseen yhteistyöhön ja muihin kansallisen tason toimijoihin. 3. Tavoite Koheesio- ja kilpailukykyohjelman tavoitteena on parantaa kaikkien alueiden kilpailukykyä ja tasapainottaa aluekehitystä tukemalla vuorovaikutusta ja verkottumista. Ohjelmalla tuetaan paikallistason strategista kehittämistyötä ja aluekehittämiseen osallistuvien toimijoiden yhteistyötä. KOKO on erityisesti ennakoiva väline alueen kehitysedellytysten parantamiseksi ja strategisesti merkittävien hankkeiden käynnistämiseksi. Ohjelma jäsentyy maakunnittain ja on osa maakunnallista suunnittelu- ja aluekehittämisjärjestelmää. KOKO tukee maakuntien sisäistä tasapainoista alueellista kehitystä ja vuorovaikutusta toimintaalueiden välillä sekä luo edellytyksiä kehittämisvyöhykkeiden ja osaamiskeskittymien vahvistamiselle. Ohjelmalla vahvistetaan maakuntien yhteistyötä. KOKO:lla luodaan edellytyksiä suuralueittaisen ja muun ylimaakunnallisen kehittämistyön ja verkostojen muodostumiselle. 2

Ohjelma on alueiden kehittämislain 14 mukainen valtioneuvoston aluepoliittinen erityisohjelma. Se toimii kansallisena strategisena aluekehitystä ohjaavana ja koordinaatiota parantavana välineenä tavoitepäätöksessä määriteltyjen valtakunnallisten kehittämistavoitteiden toteuttamiseksi. Ohjelman avulla tiivistetään ministeriöiden välistä vuorovaikutusta aluekehittämisessä. Ohjelmalla edistetään myös kansallisten verkostojen syntymistä. KOKO toteuttaa Lissabonin sopimuksessa esitettyä alueellisen koheesion ulottuvuutta. Kilpailukykyä vahvistetaan Lissabonin strategialla. KOKO on yksi väline kytkettäessä kaikki alueet osaksi Suomen ja Euroopan kilpailukyvyn vahvistamista ja kansallisen innovaatiostrategian alueellistamista. KOKO tukee alueiden kansainvälistymistä. KOKO:n tavoitteena on edistää kestävää kehitystä sekä edesauttaa ekotehokkaiden toimintatapojen käyttöönottoa. Erityisen tärkeää on vastata ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. Ohjelman tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvon toteutumista. Ohjelman vaikuttavuustavoitteet ja arviointikriteerit määritellään syyskuun 2009 loppuun mennessä. Vaikuttavuustavoitteet ovat pääosin laadullisia ja liittyvät toimintatapojen kehittämiseen. Tällaisia vaikuttavuustavoitteita ovat esimerkiksi innovatiivisten kehittämiskonseptien luonti, ohjelmalla konseptoitujen kehittämishankkeiden vaikuttavuus, konseptien ja hyvien käytäntöjen levittäminen, toimenpiteiden laaja alueellinen vaikuttavuus ja alueiden välisen vuorovaikutuksen tukeminen, hanketoiminnan ylimaakunnallisuus ja kansainvälistyminen, ennakoinnin laatu ja varautuminen aluekehityksessä tapahtuviin muutoksiin sekä kumppanuus eri toimijoiden kesken. Aluekehitystä ja aluekehityksen erojen kehittymistä seurataan BTV- sekä kilpailukykyindikaattoreilla. Ohjelman toimenpiteillä voidaan olettaa olevan välillistä vaikutusta näillä mittareilla seurattaviin ilmiöihin. Määritellyt vaikuttavuustavoitteet ja arviointikriteerit jäsentävät ja ohjaavat ohjelman toteuttamista. Keskeinen tavoite kaikilla aluetasoilla on eri toimenpiteiden yhdensuuntaisuuden varmistaminen. 4. Ohjelmakausi ja ohjelman kohde Koheesio- ja kilpailukykyohjelman ohjelmakausi on 2010 2013. Ohjelma-alueita voidaan tarkistaa väliarvioinnin yhteydessä 2011. Ohjelman kohteena on koko maa (pl. Ahvenanmaa). Kansallisen ohjelman kohteet määrittyvät sekä alueellisesti että temaattisesti. KOKO:n paikallinen toiminta-alue määrittyy tarveperusteisesti. Kunta tai alue päättää itse osallistumisestaan ohjelmaan. Toiminta-alueen tulee muodostua useammasta kuin yhdestä kunnasta. Poikkeuksellisesti paikallinen toiminta-alue voi olla myös yksittäinen kunta, mikäli se on muodostunut useammasta kunnasta vuoden 2000 jälkeen ja muodostaa toiminnallisen työssäkäyntialueen. Paikallisella toiminta-alueella voidaan toteuttaa ohjelman sisältöä tarveperusteisen harkinnan mukaan, eli valituissa yksittäisissä sisällöissä voi olla erilainen kuntajoukko. Toiminta-alue voi kuulua useampaan verkostoon. 5. Koheesio- ja kilpailukykyohjelman sisältö Ohjelmalla vahvistetaan alueiden kilpailukykyä ja parannetaan koheesiota. Keskeisimpänä kohteena ohjelmassa on aluekehittämisen toimintatapojen kehittäminen. Ohjelman toimintatapateemoja ovat uudis- 3

tuvat yhteistyön muodot ja verkostoituminen, oppiva ohjelma, paikallinen ennakointi sekä kumppanuus. Ohjelman toimintatapateemat ovat yhteisiä kaikille alueille. KOKO:n avulla alueiden kehittämisen strategisuutta lisätään toimintatapoja tehostamalla. Ohjelman lisäarvona on toimijoiden mobilisoiminen, ennakoiva toimintatapa ja verkostojen rakentaminen. 5.1. Toimintatapateemat Uudistuvat yhteistyön muodot ja verkostoituminen Ohjelmalla vahvistetaan alueiden sosiaalista pääomaa ja edistetään yhteistyötä alueiden sisällä ja välillä. Kansallisilla verkostoilla tuotetaan lisäarvoa alueiden kehittämiseen osaamisen siirtäjinä, hyvien käytäntöjen vaihtajina sekä valmennustyössä. Teemaverkostoihin perustuvaa toimintaa jatketaan koheesio- ja kilpailukykyohjelmassa. Kansalliset teemaverkostot rakentuvat ohjelmassa määrittyvien keskeisimpien sisältöjen ympärille. Alueiden verkostoitumista ja vuorovaikutusta tuetaan myös muutoin kuin temaattisilla kansallisilla verkostoilla. Ohjelmassa hyödynnetään muiden kansallisten toimijoiden alueellisia verkostoja. KOKO:n verkostot, tai osa niihin kuuluvista alueista, voivat toimia yhteistyökumppaneina muiden kansallisten toimijoiden kehittämishankkeissa. Kansallisesta näkökulmasta keskeistä on myös verkottuminen osaamiskeskusohjelman klustereihin. KOKO:lla vahvistetaan, osaamiskeskusohjelmaa täydentävästi, alueiden kiinnittymistä kansainvälisiin verkostoihin ja globaalisti merkittäviin osaamisen keskittymiin. Oppiva ohjelma KOKO luo, hankkii ja siirtää tietoa ja osaamista. KOKO mallintaa, konseptoi ja testaa hyviä työvälineitä ja toimintatapoja hyödynnettäväksi muilla alueilla. KOKO kannustaa ottamaan riskejä, kokeilemaan, ideoimaan ja uudistumaan. Paikallinen ennakointi KOKO:lla syvennetään ennakointia soveltamalla sitä paikalliselle tasolle sekä analysoimalla laajaalaisesti ja ennakoivasti alueen elinkeino- ja tuotantorakenteessa sekä aluetaloudessa tapahtuvia muutoksia. Kumppanuus Kumppanuus tarkoittaa yhteiskunnan eri toimijoiden yhteistyön ja työnjaon kehittämistä. Kehittämisen kohteena on erityisesti yritysten, kolmannen sektorin ja alueiden julkisten toimijoiden yhteistyö. Tavoitteena on erityisesti kansalaisjärjestöjen aktivoiminen ja osallistaminen aluekehittämiseen. KOKO parantaa yhteiskunnan eri sektorien välistä yhteistyötä. Ohjelmassa kehitetään aie- ja ohjelmasopimusmenettelyjä kumppanuuden vahvistamiseksi. 5.2. Kilpailukyvyn vahvistaminen ja koheesion parantaminen Paikalliset toiminta-alueet määrittelevät ohjelman sisällöt tarpeidensa ja erityispiirteidensä mukaisesti. Kilpailukykyä ja koheesiota voidaan parantaa tukemalla alueiden kilpailuvaltteihin perustuvaa erikoistumista ja kannustamalla alueita verkottumiseen. Erityisesti huomiota voidaan kohdistaa kasvu- ja palveluyrittäjyyteen sekä monialaiseen yrittäjyyteen. KOKO:lla voidaan edistää osaavan työvoiman saatavuutta ja ennakoida tulevia työvoimatarpeita sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Huomiota voidaan kohdistaa esimerkiksi työperäiseen maahanmuuttoon, kotoutumiseen sekä rakennetyöttömyyden poistamiseen. 4

Innovaatiotoiminnan kehittymiseen ja alueiden kilpailukykyyn vaikuttaa vahvasti alueiden tutkimus- ja koulutusjärjestelmä. KOKO:lla voidaan tukea laaja-alaisten innovaatioympäristöjen kehittämistä erityyppisillä alueilla. KOKO:n tavoitteena on selkeyttää paikallisten toiminta-alueiden asemaa alueellisessa ja kansallisessa innovaatiojärjestelmässä sekä edistää verkostoitumista elinkeino- ja osaamisperusteisissa hankkeissa. Infrastruktuurin kehittäminen, ml. tietoliikenne- ja viestintäinfrastruktuuri, sekä saavutettavuuden tukeminen ovat edellytyksiä alueiden elinvoimaisuuden säilymiselle. KOKO:lla voidaan tukea kehittämisen teemoja maankäytössä, asumisessa ja liikenteessä, joissa tavoitteiden toteutuminen edellyttää eri sektoreiden toimien yhteensovittamista. Kestävän kehityksen mukaisten ratkaisujen löytämiseksi tarvitaan uusia keinoja niin kaupungeissa kuin maaseudullakin. Hyvinvointiin ja elämänlaatuun vaikuttavat tekijät ovat keskeisiä alueiden kilpailukyvyn kannalta. Palvelujen saavutettavuudesta muodostuu tulevaisuudessa yhä suurempi alueiden kilpailukykytekijä. KOKO:n avulla voidaan etsiä ja siirtää palvelukonsepteja, jotka perustuvat alueiden paikallisiin resursseihin ja tarpeisiin ja kootaan yhteistyössä kuntien, yritysten ja järjestöjen kesken. Aluekehittämisessä energiakysymys voidaan nähdä sekä uutena kilpailumahdollisuutena että sopeutumisena ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. 5.3. Sisällön syventäminen aluetyypeittäin KOKO:ssa huomioidaan erityyppisten alueiden mahdollisuudet ja haasteet. Toimenpiteiden tehostamiseksi sisältöä voidaan syventää aluetyypeittäin. Syventäminen aluetyypeittäin ei tarkoita rajoittavuutta tai poissulkevuutta ohjelmassa korostetaan alueiden välistä vuorovaikutusta myös erilaisten aluetyyppien välillä. 6. Hakua valmistava kysely ja hakeutuminen ohjelmaan Ohjelma-alue kattaa koko maan (pl. Ahvenanmaa), joten ohjelmaan voivat hakea kaikki alueet. Hakua valmistelee syksyllä 2008 tehtävä kysely. Ohjelmaan haetaan keväällä 2009 ohjelmakaudeksi 2010 2013. Hakua valmistava kysely Lokakuussa 2008 lähtee kaikille Manner-Suomen kunnille kysely KOKO:on hakeutumisesta. Kyselyllä kartoitetaan KOKO:on hakeutuvia kuntien muodostamia paikallisia toiminta-alueita. Paikallinen toiminta-alue voi ulottua maakuntarajan yli. Toiminta-alue voi teemoittain tai hankkeittain koostua eri kuntajoukosta. Kyselyllä kartoitetaan alustavasti paikallisen toiminta-alueen ohjelman roolia alueen kehittämisessä sekä sisältöteemoja. Kyselyn vastaukset voivat perustua olemassa oleviin seudullisiin tai maakunnallisiin innovaatio-, työllisyys- ja elinkeinostrategioihin sekä nykyisin toteutettavien erityisohjelmien (AMO, AKO, saaristo) sisältöön. Kyselyssä kunnat ilmoittavat arvioidun valtion rahoitustarpeen (perusrahoitus) sekä omarahoitusosuuden vuosittain 2010-2013. Kyselyssä kartoitetaan myös ehdotuksia kansallisten verkostojen teemoiksi sekä koordinaatiovastuuseen valmiita olevia tahoja. Lisäksi kuvataan arvioitu ohjelmaehdotuksen valmisteluprosessi, ml. osallistuvat tahot sekä potentiaalinen hakija. Toiminta-alueella olevien toimijoiden tulee olla mukana KOKO:n valmistelussa mahdollisimman monipuolisesti ja tasapuolisesti. Tässä vaiheessa kyselyn vastaukset eivät ole kuntia sitovia. Kuntien vastaukset vaikuttavat ohjelman hakuun ja kansallisen ohjelman sisällön määrittymiseen. Kysely lähetetään tiedoksi maakunnan liitoille. Liitot osallistuvat valmisteluprosessiin alueellaan, jotta varmistetaan alueen ohjelmaehdotusten yhteensovitus keskenään sekä maakuntaohjelman kanssa. Maakunnan liittojen roolina on yhteen sovittaa mahdollisesti toisistaan poikkeavia paikallisia ehdotuksia. 5

Kunnat vastaavat kysymyksiin kirjallisesti. Kunnat toimittavat vastaukset omalle maakunnan liitolle viimeistään 15. joulukuuta 2008. Liitot toimittavat maakunnittain kootut vastaukset työ- ja elinkeinoministeriön kirjaamoon 31.12.2008 mennessä. Kyselyn perusteella valitaan ne teemat, joissa käynnistetään kansalliset teemaverkostot. Hakuvaiheessa keväällä 2009 ilmoittaudutaan määriteltyihin kansallisiin verkostoihin. Työ- ja elinkeinoministeriö järjestää informaatio-ohjausta ja prosessointitukea alueille hakuprosessin ajan sekä täsmentää KOKO:n hakukriteerit kyselyn vastausten perusteella. Kunnille tehdyn kyselyn vastaukset analysoidaan työ- ja elinkeinoministeriöissä tammi-helmikuun 2009 aikana. Alueilta pyydetään tarvittaessa täsmennyksiä tai neuvotellaan alueiden kanssa vastauksista. Työ- ja elinkeinoministeriö antaa alueille helmikuun 2009 lopussa palautteen, jossa tarkastellaan ohjelman kokonaiskuvaa ja valtakunnallisten tavoitteiden muotoutumista. Palautteella parannetaan alueiden valmiuksia hakuun. Haku ohjelmaan Työ- ja elinkeinoministeriö täsmentää hakukriteereitä, laatii hakuohjeet ja julistaa haun auki maaliskuussa 2009. Hakuaika päättyy toukokuun 2009 lopussa. KOKO-hakemuksessa tulee olla määritetty kuntien muodostama paikallinen toiminta-alue ja alueen keskeiset vahvuudet ja kehittämistarpeet. Hakemuksessa kuvataan ohjelman rooli alueen kehittämisessä suhteessa muihin alueella käytössä oleviin kehittämisvälineisiin, meneillään oleviin hankkeisiin (kuvattu luvussa 10.2.) ja maakunnallisiin strategioihin, ohjelman sisältö, keskeiset teemat ja hankkeet sekä tavoitteet ja esitys, miten tavoitteisiin pääseminen mitataan. Hakemuksessa esitetään ohjelmaan tarvittava kansallinen rahoitus sekä vastinrahoitus eriteltynä mikä osa rahoituksesta kuluu ohjelman koordinaatiosta aiheutuviin kiinteisiin kuluihin ja mikä osa esiselvitysten ja pilottiprojektien rahoitukseen. Hakemuksessa ilmoittaudutaan kansallisiin teemaverkostoihin. Hakemuksessa tulee olla kuvattuna hakemuksen valmisteluprosessi sekä siihen osallistuneet tahot, ml. yritykset. Hakemuksen liitteenä esitetään arviot ohjelman ympäristö- ja sukupuolivaikutuksista, mitä on tarkemmin kuvattu ohjelma-asiakirjan liitteissä 1 ja 2. Hakemuksen vastaukset ovat sitovia. Hakemus tulee käsitellä ohjelma-alueen kuntien päättävissä elimissä delegoinnista riippuen. Hyväksyttävien hakemusten tulee olla 16.10.2008 valtioneuvoston hyväksymän kansallisen ohjelma-asiakirjan ja kunkin maakunnan maakuntaohjelman linjausten mukaisia. Hakemukset toimitetaan omaan maakunnan liittoon ja työ- ja elinkeinoministeriöön toukokuun loppuun mennessä 2009. Maakunnan liitto arvioi alueen hakemusten vastaavuuden maakuntaohjelmaan. Liitto toimittaa arvion alueen hakemuksista ja rahoitustarpeesta sekä esitykset ylimaakunnallisesta yhteistyöstä ja sen rahoituksesta työ- ja elinkeinoministeriöön kesäkuun puoleenväliin mennessä. KOKOehdotukset ovat osa vuoden 2010 puoliväliin mennessä valmisteltavan maakuntaohjelman valmisteluprosessia. Työ- ja elinkeinoministeriö voi pyytää alueita täydentämään hakemuksia. Työ- ja elinkeinoministeriö (ohjelmaryhmä) antaa hakemuksista palautteen ohjelma-alueille. Hakemusten arvioinnissa kiinnitetään huomiota seuraaviin näkökulmiin, joihin liittyvät hakukriteerit täsmennetään haun avaamisen yhteydessä: 1. Paikallisen toiminta-alueen määrittely toiminnallisuuteen ja/tai strategiseen yhteistyöhön perustuen 2. Alueen vahvuuksien ja kehittämistarpeiden tunnistaminen 3. Eri toimijoiden sitouttaminen KOKO:on monipuolisesti ja tasapuolisesti 6

4. KOKO:n roolin jäsentäminen alueen kehittämisessä suhteessa alueen muihin kehittämisvälineisiin ja hankkeisiin 5. Ohjelmaehdotuksen vastaavuus kansalliseen ohjelma-asiakirjaan ja maaliskuussa 2009 julkistettuihin hakukriteereihin (ml. vaikutusten arvioinnit) sekä maakunnallisiin strategioihin 6. Toimijoiden edellytykset toteuttaa paikallisen toiminta-alueen ohjelmaehdotuksen mukaisia teemoja ja toimenpiteitä, ml. resursointi 7. Verkottuminen eri aluetasoilla ja kansallisissa verkostoissa Työ- ja elinkeinoministeriö tekee syksyyn 2009 mennessä ohjelma-asiakirjaan sisällölliset täsmennykset, joilla määritetään ohjelman kansalliset painopisteet ja verkostot. Samalla laaditaan ohjelman sisällölliset vaikuttavuustavoitteet. Täydennys perustuu ohjelma-alueiden sisältöehdotuksiin. KOKO:lle valittava ohjausryhmä tai tämän asettama taho tekee ehdotukset KOKO:on valittavista alueista valtioneuvostolle päätettäväksi. Valtioneuvosto tekee päätökset paikallisista toiminta-alueista, rahoituksesta, ohjelman sisällöllisistä vaikuttavuustavoitteista sekä verkostojen teemoista ja niitä koordinoivista tahoista syksyllä 2009. Valtioneuvoston päätöksen jälkeen paikalliset toiminta-alueet toimittavat täsmennetyn toimintasuunnitelmansa vuosiksi 2010-2013 marraskuun 2009 loppuun mennessä maakunnan liittoon. Teemaverkostojen koordinoijiksi päätetyt tahot toimittavat esitykset verkoston kokoonpanoksi sekä täsmennetyn toiminta- ja taloussuunnitelman marraskuun 2009 loppuun mennessä maakunnan liittoon ja työ- ja elinkeinoministeriöön. KOKO käynnistyy 1.1.2010. Hakijat Hakijoina voivat olla alueen kunnat yhdessä, kuntien sopimuksen mukaisesti alueeseen kuuluva yksittäinen kunta tai kuntayhtymä tai jokin erillinen organisaatio, kuten seudullinen kehittämisyhtiö, kehittämiskeskus, rekisteröity kehittämisyhdistys, osuuskunta, säätiö, oppilaitos tai Suomen saamelaiskäräjät. Ohjelmahakemusta ei tehdä, mikäli kunta tai paikallinen toiminta-alue katsoo sen tarpeettomaksi. 7. Ohjelman organisointi sekä ohjaus- ja seurantajärjestelmät Koheesio- ja kilpailukykyohjelma on alueiden kehittämislain 14 mukainen valtioneuvoston erityisohjelma. Ohjelmasta vastaa työ- ja elinkeinoministeriö. Paikallinen taso Jokaiselle ohjelma-alueelle nimetään KOKO-koordinaattori tai vähintään KOKO-yhdyshenkilö. Paikallisen tason toimijat ovat vastuussa paikallisen toiminta-alueen tavoitteiden asettamisesta sekä ohjelman toteuttamisesta tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelman toteutuksesta vastaava taho toimii kuntien valtuuttamana ja resursoimana sekä vastaa juridisena henkilönä ohjelman operatiivisesta toteuttamisesta. Paikallisen tason toimijat raportoivat toiminnasta ja tuloksista maakunnan liitoille, työ- ja elinkeinoministeriölle ja verkostojen koordinaatiotahoille. Paikalliset toiminta-alueet tekevät vuosittaisen talous- ja 7

toimintasuunnitelman sekä toiminta- ja tuloskertomuksen maakunnan liitolle, työ- ja elinkeinoministeriölle sekä niille verkostoja koordinoiville tahoille, joihin alue osallistuu. Paikallisen tason toimijat voivat koordinoida kansallisia verkostoja. Kansallisten verkostojen koordinaattorit raportoivat suoraan työ- ja elinkeinoministeriölle. Maakunnallinen taso Maakunnan liitot ohjaavat toteutusta alueellisella tasolla ja vastaavat paikallisten toiminta-alueiden vuorovaikutuksen turvaamisesta maakunnassa. KOKO-valmisteluprosessin aikana 2008-2009 maakunnan liittojen roolina on yhteen sovittaa mahdollisesti toisistaan poikkeavia paikallisia ehdotuksia. Paikallisten toiminta-alueiden ja verkostojen varojen seuranta ja tarkastus tapahtuu maakunnan liitoissa. Maakunnan liitot raportoivat paikallisten toiminta-alueiden toiminnasta ja tuloksista työ- ja elinkeinoministeriölle. KOKO:n paikallisten toteuttajien toiminta- ja taloussuunnitelmat tulee valmistella siten, että niiden keskeiset hankkeet ja rahoitustarpeet voidaan huomioida maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmien valmistelussa. KOKO:n integroimisen tulee tapahtua suunnitelmien valmistelun aikana liittojen ja eri maakuntaohjelmaa toteuttavien tahojen välisessä vuoropuhelussa. Käytännössä paikallisten toimintaalueiden toiminta- ja taloussuunnitelmien tulee olla valmiina syyskuun alkupuolella, jotta ne voidaan ottaa huomioon lokakuun loppuun mennessä hyväksyttävissä toteuttamissuunnitelmissa. Maakunnallisen tason toimija voi koordinoida kansallisia verkostoja. Kansallinen taso Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa ohjelman toteuttamisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta kansallisella tasolla. Valtioneuvosto päättää työ- ja elinkeinoministeriön esityksestä ohjelman voimavarojen käytöstä. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa ohjelman haun aukijulistamisesta, kansallisesta koordinoinnista, alueiden ohjeistuksesta ja muusta informaatio-ohjauksesta sekä seurannasta ja arvioinnin järjestämisestä. Ministeriö määrittelee ohjelman kansalliset painotukset sekä teemat ja verkostot tavoitepäätöksen ja alueiden esitysten mukaan. Työ- ja elinkeinoministeriö vastaa ministeriöiden yhteistyön tiivistämisestä ohjelman piirissä sekä ohjelman koordinoinnista valtion talouden ohjaus- ja suunnittelujärjestelmän kanssa ja erityisesti TOTSU- TUJO neuvottelujen kehittämisestä. Ohjelmalle nimetään ohjausryhmä, joka toimii esimerkiksi aluekehittämisen neuvottelukunnan jaostona. KOKO:n ohjausryhmän alle voidaan perustaa alajaostoja tarpeen mukaan. Nykymuotoiset kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä, maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä ja saaristoasiain neuvottelukunta jatkavat. Ohjelmasta järjestetään ulkopuolisen tahon tekemä arviointi. Ohjelmasta tehdään etukäteisarviointi (ex ante) elokuuhun 2009 mennessä. Ohjelmasta järjestetään väliarviointi 2011 sekä loppuarviointi 2013. Ohjelman tueksi järjestetään konsultatiivista tukea tarpeen mukaan. Ohjelmassa panostetaan kansalliseen informaatio-ohjaukseen. Ohjelman toteutusta kaikilla aluetasoilla tuetaan aktiivisella viestinnällä, joka on osa työ- ja elinkeinoministeriön konserniviestintää. Ohjelman seurantaa tehostetaan käynnistämällä välittömästi teknisen seurantajärjestelmän kehittäminen. 8

8. Rahoitus 8.1. Perusrahoitus Valtioneuvosto osoittaa koheesio- ja kilpailukykyohjelman toteuttamiseen vuosittain perusrahoitusta työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalalle valtion talousarviossa budjetoidusta maakunnan kehittämisrahasta. Valtion perusrahoitus osoitetaan ohjelmaa toteuttaville alueille sekä kansalliseen toimintaan. Valtion perusrahoituksella luodaan ja ylläpidetään ohjelmallisen työn yhteistyömuotoja. Rahoitus kohdentuu ensisijaisesti toimintatapojen kehittämiseen, eli yhteistyömenettelyjen ja -muotojen kehittämiseen sekä koordinointiin ja prosessien käynnistämiseen, kuten esiselvitysten ja pilottiprojektien toteuttamiseen. Varsinaiset kehittämishankkeet toteutetaan eri hallinnonalojen normaalien rahoitusmuotojen kautta hyödyntäen sekä kansallisia että EU:n rahoituslähteitä, kuten EU:n rakennerahastojen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen ohjelmia sekä EU:n maaseutuohjelmaa ja siihen liittyvää Leader-rahoitusta. Valtion perusrahoitusta koskevat maakunnan kehittämisrahasäännökset. Maakunnan kehittämisrahan käytön edellytys on vastinrahoitus, jolloin osa rahoituksesta tulee työ- ja elinkeinoministeriöstä ja osa alueilta, pääosin kunnilta. Pääsääntöisesti suhde on 50/50. Jäljempänä määritetyin ehdoin alueiden vastinrahoitus voi olla 30 %. Rahoituksen jaossa ja seurannassa pyritään mahdollisimman kevyeen hallintomenettelyyn. Valtioneuvosto määrittelee vuoden 2009 päätöksen yhteydessä minimitason erikseen jokaisen paikallisen toiminta-alueen perusrahoitukselle vuoteen 2013 asti sillä varaumalla, että valtion budjetissa koheesio- ja kilpailukykyohjelmalle osoitettava määräraha ei pienene. Ohjelma toteutetaan siten, että se kyetään toteuttamaan valtiontalouden kehysten ja talousarvioiden puitteissa. Ohjelman valmisteluvaiheessa KOKO:a on suunniteltu toteutettavaksi nykyisten erityisohjelmien yhteenlasketulla rahoitustasolla, joka on noin 11 miljoonaa euroa maakunnan kehittämisrahaa. Minimitason ylittävän osan jako päätetään vuosittain. Valtioneuvosto myöntää rahoituksen maakunnan liitoille työ- ja elinkeinoministeriön esityksen perusteella. Rahoitusta ei ole kohdennettu päätöksessä paikallisten toiminta-alueiden tasolle. Maakuntien sisällä jaon perusteena on paikallisten esitysten vastaavuus työ- ja elinkeinoministeriön määrittämiin kansallisiin ohjelman linjauksiin ja kriteereihin sekä maakunnallisiin strategioihin. Kansallisten verkostojen perusrahoitus osoitetaan verkostojen koordinointiin ja toimintasuunnitelmien mukaiseen toimintaan. Rahoitus osoitetaan suoraan verkostoja koordinoiville tahoille maakunnan liittojen kautta. Ohjelma mahdollistaa kokeilevan hanketoiminnan. Kainuussa KOKO-rahoitus on osa Kainuun kehittämisrahaa ja sen käytöstä päätetään Kainuun hallintokokeilussa säädetyllä tavalla. 8.2. Kannustavuus ja palkitsevuus Paikallisten toiminta-alueiden työn vastaavuus kansallisiin linjauksiin ja maakunnan strategiaan, laadullinen taso sekä rahoituksen tarve vaikuttavat rahoituksen suuruuteen. Korkeammalla tuki-intensiteetillä voidaan tukea erityisen innovatiivista, tehokasta ja vaikuttavaa kehittämistyötä sekä ylimaakunnallista kehittämistyötä. Tällöin alueen oman vastinrahoituksen osuus on minimissään 30 %. Ohjelman innovatiivisuus arvioidaan maakunnan liitoissa, jotka tekevät esitykset kor- 9

keamman tuki-intensiteetin alueista. Kriteerit innovatiivisuudelle, tehokkuudelle ja vaikuttavuudelle määritetään vaikuttavuustavoitteiden yhteydessä syyskuussa 2009. Alueiden kehittämisen lähtökohdat ja lähtötaso huomioidaan esityksissä. Korkeamman tuki-intensiteetin saavat alueet päätetään vuosittain talous- ja toimintasuunnitelmien arvioinnin perusteella. Selvitetään mahdollisuutta, voivatko erityisen innovatiiviset ja vaikuttavat toimintatavat ja hankkeet saada tukea, jossa kansallinen rahoitusosuus on yli 70 %. Rahoitus koottaisiin myös muista kansallisista rahoituslähteistä kuin maakunnan kehittämisrahasta. Muita rahoituslähteitä olisivat ne tahot, jotka katsovat, että KOKO:ssa edistettävät teemat ovat niiden oman toiminnan kannalta relevantteja. Metodi toimisi myös kokemusten ja tiedon levittäjänä. 9. Aikataulut Valmistelun aikataulu vuonna 2008 16.10. ohjelma-asiakirjan käsittely valtioneuvostossa KOKO:n toimintatapojen kehittämiseen liittyviä toimenpiteitä yksilöidään 17.10. mennessä. Vko 43: kysely kunnille, vastausaika 15.12. asti. Vuosi 2009 Vuoden 2009 aikana toteutetaan nykyistä AKO:a, AMO:a ja saaristo-ohjelmaa. Vuoden 2009 aikana valmistaudutaan normaalissa rytmissä valtiontalouden kehysten ja talousarvioiden valmisteluun alueilta kyselyn kautta saadun informaation perusteella. Helmikuu: TEM antaa palautteen paikallisille toiminta-alueille kyselystä. Maaliskuu: TEM antaa täsmennetyt hakuohjeet ja hakukriteerit, haku julistetaan auki. Toukokuu: haku ohjelmaan toukokuun loppuun mennessä. Hakemusten laatimisen tueksi järjestetään konsultatiivista tukea tarpeen mukaan. Syksy: TEM antaa palautteen hakemuksista, täsmentää kansallista ohjelma-asiakirjaa sekä määrittelee ohjelman sisällölliset vaikuttavuustavoitteet. Syksy: valtioneuvoston päätökset paikallisista toiminta-alueista, rahoituksesta, ohjelman sisällöllisistä vaikuttavuustavoitteista sekä verkostojen teemoista ja niitä koordinoivista tahoista. Marraskuu: alueet toimittavat tarkennetut toiminta- ja taloussuunnitelmat marraskuun loppuun mennessä. Vuodet 2010 2013 KOKO käynnistyy vuoden 2010 alussa. Vuosien 2010 2013 aikana noudatetaan rytmiä, jossa vuosittaiset tarkemmat toiminta- ja taloussuunnitelmat tehdään syyskuuksi. Ohjelmien toiminta- ja taloussuunnitelmat tulee hyväksyä siinä päättävässä elimessä, jolle kunnat ovat päätösvallan delegoineet. Toiminta- ja taloussuunnitelmat ovat priorisoitu näkemys tarvittavista toimenpiteistä, niiden kustannuksista sekä esitys rahoituksen jakautumista eri rahoittajatahojen kesken. Ne otetaan huomioon maakuntaohjelman toteuttamissuunnitelmien laadinnassa. 10

Valtioneuvoston päätös rahanjaosta tapahtuu helmikuussa. 10. Koheesio- ja kilpailukykyohjelman suhde aluekehittämisen suunnittelujärjestelmään ja muihin aluekehityksen kannalta keskeisiin ohjelmiin ja hankkeisiin 10.1. Suhde aluekehittämisen järjestelmään ja maakunnalliseen suunnitteluun KOKO jäsentyy maakunnittain ja on osa maakunnallista suunnittelu- ja aluekehittämisjärjestelmää. Nykyisen suunnittelujärjestelmän muutostarpeita tullaan arvioimaan vuoden 2008 aikana käynnistyvän alueiden kehittämislain uudistamisen yhteydessä. Uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2010 alussa. Suunnittelujärjestelmän tehostaminen edellyttää mm. maakuntasuunnitelman ja -ohjelman sekä erityisohjelmien valmistelun parempaa yhteensovittamista. Maakuntaohjelmien laatimista aikaistetaan puolella vuodella KOKO:n integroimiseksi nopeasti niihin sekä aluehallinnon uudistukseen valmistautumiseksi. Maakuntaohjelmat laaditaan maakuntasuunnitelmien tarkistamisen jatkumona siten, että ne hyväksytään keväällä 2010 pidettävissä maakuntavaltuustojen kokouksissa. KOKO:n kansalliset tavoitteet voidaan ottaa huomioon uusissa maakuntaohjelmissa. Paikallisten toiminta-alueiden KOKO-esitykset perustuvat toisaalta kansallisiin tavoitteisiin ja toisaalta kunkin maakunnan maakuntaohjelman linjauksiin. 10.2. Suhde muihin ohjelmiin ja kehittämishankkeisiin Suurkaupunkipolitiikalla vahvistetaan suurimpien kaupunkiseutujen kansainvälistä kilpailukykyä, yhdyskuntarakenteen eheyttä ja ehkäistään sosiaalista ja alueellista eriytymistä. KOKO:lla voidaan osaltaan edistää suurkaupunkipolitiikan toteuttamista. KOKO:lla voidaan tukea esimerkiksi kaupunkiseutujen innovaatiostrategioiden päivittämistä ja yhteistoimintaverkostojen luomista. KOKO toimii yhtenä instrumenttina metropolipolitiikan toteuttamisessa. KOKO:n piirissä kehitetään aie- ja ohjelmasopimusmenettelyjä sekä osallistutaan TOTSU neuvottelumenettelyjen kehittämiseen. KOKO:n painopisteet valitaan siten, että ne eivät ole päällekkäisiä OSKE:n kanssa, vaan täydentävät niitä. OSKE:n ja KOKO:n välisessä työnjaossa KOKO keskittyisi toimialakehittämistä laaja-alaisempaan kehittämiseen. Esimerkkejä näistä teemoista voivat olla elinkeinoperustaan, työvoiman saatavuuteen, työllisyyteen ja julkisten palveluinnovaatioiden levittämiseen liittyvät teemat. KOKO voi kytkeä alueellista innovaatiotoimintaa kansalliseen innovaatiostrategiaan. KOKO tukee maaseutualueilla sijaitsevien klusterien syntymistä sekä edistää maaseutumaisten alueiden mahdollisuuksia osallistua sellaisiin klustereihin, joiden verkostoja alueelta puuttuu. Maaseudun kehittämisen toimijat, erityisesti paikalliset toimintaryhmät, ovat merkittävä voimavara ja toteuttaja KOKO:n valmistelussa ja toteuttamisessa alueilla. Ohjelman avulla luodaan osaamis- ja yhteistyöverkostoja alueiden maaseutu- ja kaupunkitoimijoiden välille sekä tuetaan hallinnon ja kansalaistoimijoiden yhteistyötä ja vuorovaikutusta maaseudulla ja kaupungeissa. KOKO tukee kansallisen kaupunki- ja maaseutupolitiikan vuoropuhelua. Saaristoalueet huomioidaan KOKO:ssa paikallisen ja alueellisen tason teemoituksessa. Valtioneuvosto linjaa saariston kehittämispolitiikan periaatepäätöksellään saariston kehittämisestä. 11

Valtioneuvosto linjaa kaupunkiseutujen kehittämispolitiikan periaatepäätöksellään kaupunkien kehittämisestä. Valtioneuvosto linjaa maaseudun kehittämispolitiikan maaseutupoliittisella selonteolla. TEM on järjestänyt koheesio- ja kilpailukykyohjelmasta saamelaiskäräjälain 9 mukaiset neuvottelut. Koheesio- ja kilpailukykyohjelmalla tuetaan alueiden strategista suunnittelua ja kehittämistyötä. KOKO toimii käynnistävänä ohjelmana, jonka toimenpiteiden toteutuksessa hyödynnetään kansallisia ja EUvaroja. KOKO vaikuttaa ohjelmallisen kehittämisen tehokkuuteen. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen (Paras) puitelain yleisenä tavoitteena on elinvoimainen ja toimintakykyinen sekä eheä kuntarakenne. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä tapahtuvat kuntaliitokset luovat uuden perustan koheesio- ja kilpailukykyohjelman toteuttamiselle erilaisilla seuduilla. Lisäksi tavoitteena on varmistaa koko maassa laadukkaat ja asukkaiden saatavilla olevat palvelut. Palvelujen saatavuudella on erityisen suuri merkitys maaseutu- ja saaristoalueilla. Paras-uudistuksessa tehtyjen kaupunkiseutusuunnitelmien tavoitteena on arkielämän sujuvuuden näkökulmasta hyvin toimiva kaupunkiseutu, mikä tukee kaupunkiseutujen laaja-alaisen vetovoiman kehittymistä. Tavoitteet tukevat koheesio- ja kilpailukykyohjelman toteuttamista. Koheesio- ja kilpailukykyohjelmalla edistetään ja rahoitetaan Paras-uudistuksen toteuttamiseen liittyvää yhteistyötä ja tuetaan kaupunkiseutusuunnitelmissa tai toimenpidesuunnitelmissa käyntiin lähteneitä prosesseja. Koheesio- ja kilpailukykyohjelma ja myös sitä toteuttavat alueet tulee huomioida osana maakunnan liittojen ja aluehallinnon uudistamishankkeessa (ALKU) esitettyjen elinkeino-, liikenne- ja luonnonvarakeskusten välistä kumppanuutta. Maakuntaohjelmat kytketään jatkossa nykyistä tiiviimmin osaksi keskushallinnon ja alueviranomaisten välistä tulosohjausta. Uudistus korostaa myös työ- ja elinkeinoministeriön roolia tulosohjaajana. KOKO:n alueellisen toteuttamisen varmistamisen on siksi luontevaa tapahtua maakuntaohjelman ja toteuttamissuunnitelman kautta. ALKU-hankkeen uudistukset on tarkoitus toteuttaa vuoteen 2010 mennessä. Aikataulu puoltaa myös KOKO:n aloittamista vuonna 2010, koska tuolloin on tiedossa maakunnan liittojen ja valtion aluehallinnon organisaatioiden tehtävät sekä aluejaot. Korkeakoulut ovat osaamisperustaisen aluekehittämisen keskeinen kulmakivi. Korkeakoulujen painoalat ja ohjelmallisen kehittämisen profiilit alueilla tulisi olla samansuuntaisia ja siten vahvistaisivat toisiaan. KOKO:n näkökulmasta korkeakouluverkon uudistamisessa korostuu myös osaamisen siirto sekä korkeakoulujen osallistaminen alueelliseen kehittämiseen. KOKO:n roolina on tuoda paremmin esiin toiminnallisten alueiden profiileja ja täten tukea alueellistamista. KOKO:lla voidaan tehdä esiselvityksiä alueellistamisen edellytyksistä. KOKO:lla voidaan esivalmistella rakennemuutossuunnitelmia sekä tehdä alueellisia riskikartoituksia. 10.3. Yhteistyökumppanit ohjelman toteutuksessa alueellisella ja kansallisella tasolla KOKO:n ja ministeriöiden aluestrategioiden laadintaprosessin aikana ministeriöt määrittelevät omat tavoitteensa alueiden kehittämiseksi vuoden 2008 loppuun mennessä. Alueviranomaisten tulossopimus- sekä maakunnan liittojen toteuttamissuunnitelmaneuvottelut yhdistetään. Toteuttamissuunnitelmien vaikuttavuutta ministeriöiden talousarvioprosessiin parannetaan, mikä parantaa mahdollisuuksia rahoituksen suuntaamisessa alueittain. Toteuttamissuunnitelmissa ja alueviranomaisten tulosneuvotteluissa tarkastelun painopistettä siirretään koskemaan koko kehyskautta. 12

LIITTEET 1. Suunnitelma ympäristövaikutusten arvioinnista 2. Suunnitelma sukupuolivaikutusten arvioinnista 13

LIITE 1 Suunnitelma ympäristövaikutusten arvioinnista KOKO:a koskee SOVA-lain (laki viranomaisten suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista, 200/2005) kolmannen pykälän mukainen yleinen velvollisuus selvittää ympäristövaikutukset. Myös valtioneuvoston asetuksessa alueiden kehittämisestä (1224/2002) säädetään, että alueiden kehittämislaissa tarkoitettujen ohjelmien ja suunnitelmien valmistelusta vastaavien viranomaisten on selvitettävä ja arvioitava ympäristövaikutukset riittävässä määrin (12 ). Taustaa KOKO:n ympäristövaikutusten arvioinnille KOKO:n tavoitteena on edistää kestävää kehitystä sekä edesauttaa ekotehokkaiden toimintatapojen käyttöönottoa. Erityisen tärkeää on vastata ilmastonmuutoksen asettamiin haasteisiin. Ympäristönäkökulmat otetaan huomioon KOKO:n valmisteluprosessin aikana. KOKO:n tavoitteena on parantaa alueiden kilpailukykyä ja tasapainottaa aluekehitystä tukemalla alueiden välistä vuorovaikutusta. Ohjelma toimii kansallisena strategisena aluekehitystä ohjaavana ja koordinaatiota parantavana välineenä. KOKO on väline aluekehittämisen osaamisen, toimijoiden verkostoitumisen ja ennakoinnin parantamiseksi. Ohjelman teemoja ovat uudistuvat yhteistyön muodot ja verkostoituminen, oppiva ohjelma, paikallinen ennakointi sekä kumppanuus, joita kehitetään toimintatapoina. Kansallisen ohjelman sisällölliset teemat määrittyvät alueiden ohjelmaehdotusten perusteella. Alueiden ohjelmilla voi olla merkittäviä vaikutuksia ympäristöön. Ympäristönäkökohdat on ohjelman tavoitteiden mukaisesti huomioitava alueilla ohjelmia valmisteltaessa. Kansallisen ohjelman ympäristövaikutuksia on mahdollista arvioida tarkemmin vasta, kun painopisteet ja kansalliset teemaverkostot ovat selvillä. Ympäristövaikutusten arvioinnin aikataulu KOKO:sta laaditaan lain edellyttämä ympäristövaikutusten arviointi. Koska ohjelman valmistelu tapahtuu vaiheittain, ympäristövaikutukset arvioidaan prosessin aikana eri vaiheissa. Ohjelma-asiakirjan luonnos on toukokuussa 2008 ollut lausuntokierroksella, jonka yhteydessä on ollut esillä myös luonnos ohjelman ympäristövaikutusten arvioinnista. Valtioneuvosto päättää ohjelma-asiakirjan hyväksymisestä lokakuussa 2008. Tämän jälkeen käynnistetään ohjelmien valmistelu alueilla. Alueet jättävät hakemuksensa KOKO:on toukokuun 2009 loppuun mennessä. Ohjelmaan hakeutuvat alueet arvioivat suunnitelmiensa ympäristövaikutukset, ja hakemusten liitteenä esitetään selostus ohjelman vaikutuksista ympäristöön. Alueiden ohjelmien arvioidut ympäristövaikutukset toimivat yhtenä hakemusten ja ohjelmien arvioinnin kriteerinä. Syksyllä 2009 kansallista ohjelma-asiakirjaa täydennetään sisällöllisesti alueiden jättämien hakemusten perusteella siten, että määritetään ohjelmalle kansalliset painopisteet ja teemaverkostot. Tässä vaiheessa kansallisella tasolla laaditaan KOKO:n ympäristövaikutusten arviointi kansallisen ohjelma-asiakirjan ja alueiden ympäristöselostusten perusteella. Ympäristövaikutusten arviointi etenee seuraavasti: 1. Lokakuu 2008: Suunnitelma ympäristövaikutusten arvioinnista hyväksytään valtioneuvostossa KOKO-ohjelma-asiakirjan yhteydessä. 2. Toukokuu 2009: Ohjelmaan hakeutuvat alueet laativat selostuksen ohjelmasuunnitelmansa ympäristövaikutuksista. 14

3. Syksy 2009: Kansallista ohjelmaa täydennetään sisällöllisesti, jolloin laaditaan ympäristövaikutusten arviointi alueiden ympäristöselostusten ja ohjelman määritettyjen kansallisten painopisteiden pohjalta. Kansallisen KOKO:n ympäristövaikutusten arvioinnin ja alueiden ohjelmien ympäristöselostuksen sisältö Ympäristövaikutuksella tarkoitetaan KOKO:n välitöntä ja välillistä vaikutusta 1) ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen; 2) maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen; 3) yhdyskuntarakenteeseen, rakennettuun ympäristöön, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön sekä 4) luonnonvarojen hyödyntämiseen. Alueet arvioivat ohjelmasuunnitelmansa mahdolliset vaikutukset neljän yllämainitun osa-alueen osalta ja laativat tästä selostuksen ohjelmahakemuksensa liitteeksi. Selostuksessa tulee antaa tietoa kaikista merkittävistä vaikutuksista: haitallisista sekä tavoitelluista ja tavoittelemattomista myönteisistä vaikutuksista, välittömistä ja välillisistä vaikutuksista. Vaikutukset on tunnistettava ja rajattava siten, että merkittäviä vaikutuksia ei jää arvioinnin ulkopuolelle. Vaikutuksiin liittyvä epävarmuus on tuotava selkeästi esiin. Seuraavassa on arvioitu KOKO:n ympäristövaikutuksia sen tavoitteiden ja mahdollisten sisältöjen näkökulmasta sekä annettu esimerkkejä siitä, mihin alueiden ympäristöselostuksissa voidaan kiinnittää huomiota. 1. Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen KOKO:n avulla toteutetaan valtioneuvoston päätöstä valtakunnallisista alueiden kehittämisen tavoitteista. Alueiden elinvoimaisuuden vahvistaminen ja alueellisten kehityserojen pienentäminen on tässä keskeinen tavoite. KOKO:lla pyritään edistämään alueiden vetovoimaisuutta ihmisten hyvänä elinympäristönä. Myös alueiden sisäisiä sosiaalisia eroja pyritään kaventamaan. Siten ohjelman tavoitteilla olisi toteutuessaan merkittäviä positiivisia vaikutuksia ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen. Alueiden ohjelmilla voidaan esimerkiksi edistää palvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta. Erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen saavutettavuudella sekä liikennejärjestelyjen kehittämisellä olisi toteutuessaan positiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen. Toisaalta voidaan myös arvioida, että mikäli julkista liikennettä ei pystytä riittävästi kehittämään, on tällä välillisesti negatiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen yksityisautoilun lisääntymisen myötä. Hyvinvointitekijät ovat tärkeä osa alueiden kilpailukyvyn kehittämistä. Esimerkiksi maaseutu- ja saaristoalueet voidaan tulevaisuudessa nähdä hyvinvointipalvelujen tuottajina kaupunkiseutujen asukkaille, jolloin tämä rooli hyödyttää kumpaakin osapuolta. Työvoiman saatavuuden edistäminen ja kohtaanto-ongelmien huomioiminen on yhteydessä ihmisten hyvinvointiin. Erityisesti työperusteisesta maahanmuutosta puhuttaessa on huomioitava maahanmuuttajien ja heidän perheidensä kotouttaminen, kielikoulutuksen tukeminen sekä alueen valmiudet vastaanottaa vierasperäistä työvoimaa ja vastata näiden tarvitsemien palvelujen tuotannosta. 2. Vaikutukset maaperään, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen, eliöihin ja luonnon monimuotoisuuteen Ohjelman tavoitteena on edistää ilmastonmuutoksen huomioon ottamista aluekehittämisessä ja - suunnittelussa ja tukea siten kestävää kehitystä. Ohjelman piirissä tapahtuva kehitystyö on moninaista ja erillisillä hankkeilla ja toimenpiteillä voi olla sekä negatiivisia että positiivisia vaikutuksia ympäristöön. 15

Ohjelmalla voidaan edistää alueiden elinkeinotoimintaa. Toimiva elinkeinoelämä turvaa paikalliset työpaikat, jolloin esimerkiksi tarve muuttaa suurempiin keskuksiin ja tehdä tarvittavia investointeja uusiin asuntoihin ja infrastruktuuriin vähenevät. Tämä ylläpitää Suomen asutusrakennetta, joka toisaalta merkitsee myös pitkien etäisyyksien säilymistä ja liikennepäästöjä. Ohjelmaa toteutettaessa on otettava huomioon ympäristönäkökohdat ja pyrittävä kehittämään ratkaisuja, joilla haittatekijöitä voidaan ehkäistä tai vähentää. Ohjelmalla voidaan edistää alueellisen tuotantorakenteen erikoistumista ja yrittäjyyttä. Elinkeinotoiminnan lisääntymisellä voidaan paikoin olettaa olevan haitallisia vaikutuksia ympäristöön mm. jätteiden lisääntymisen ja esimerkiksi teolliseen toimintaan ja liikenteeseen liittyvien ilmanlaatua heikentävien pienhiukkasten lisääntymisen myötä. Matkailuun liittyvät elinkeinot lisäävät ympäristön kuormitusta liikenteen lisääntyessä. Matkailun kasvu vaikuttaa mm. vesiensuojelutoimenpiteiden tarpeeseen ja maaston kulumiseen, mitä voidaan hallita aiempaa yksityiskohtaisemmalla rakentamisen suunnittelulla erityisesti herkillä saaristo- ja rannikkoalueilla. Vastuullisesti toteutettu luontomatkailu myös edistää tietoisuutta ympäristöstä, jolloin sillä voi olla välillisesti positiivisia ekologisia vaikutuksia. KOKO:n tavoitteena on ekotehokkuuden hyödyntäminen kilpailukykytekijänä. Tämä edellyttää uusien lähestymistapojen etsimistä kilpailukykyyn ja luonnonvarojen käytön uudelleen arviointia. Esimerkiksi bioenergiaan liittyvän kehittämistyön merkitys kasvaa tulevaisuudessa ja sen ympärille on eri alueilla kehittymässä elinkeinotoimintaa. Uusiutuvien energialähteiden käytön lisääminen vähentää kielteisiä ilmastovaikutuksia, mutta esimerkiksi puun poltosta syntyy toisaalta ilmanlaatua heikentäviä pienhiukkasia. Alueiden kehittämisen kannalta olennaista on edistää työvoiman saatavuutta alueilla. Ihmisten liikkuvuus lisääntyy tulevaisuudessa entisestään ja toimintapiiri laajenee. Aluepolitiikan tavoitteena on edistää alueellisesti tasapainoista kehitystä ja tukea ihmisten mahdollisuuksia asua erilaisilla alueilla. Tähän voi liittyä pendelöinti työ- ja asuinpaikan välillä. Pendelöinnillä on haitallisia ekologisia vaikutuksia, koska se lisää liikenteen päästöjä. Etätyön tukeminen on yksi keino vastata tähän haasteeseen. Etätyön lisäämisellä saadaan aikaan positiivisia ekologisia vaikutuksia, kun liikenteen päästöt vähenevät. Tämä edellyttää paitsi asennemuutoksen edistämistä etätyölle suosiollisemmaksi, myös toimivien tietoliikenneyhteyksien rakentamista kaikkialle Suomeen. Samalla turvataan monien yhteiskunnallisten palvelujen saatavuus, jotka voidaan järjestää verkossa. Palvelujen ja koulutuksen saatavuuteen, maankäyttöön ja ekotehokkaaseen asumiseen, liikennejärjestelyihin sekä energian käyttöön liittyvillä tavoitteilla on toteutuessaan positiivisia ekologisia vaikutuksia. Kevyen liikenteen ja joukkoliikenteen mahdollisuuksia pyritään parantamaan. Alueiden kehittämisen tavoitepäätöksen mukaisesti suurilla kaupunkiseuduilla edistetään erityisesti raideliikenteeseen perustuvia ratkaisuja. Harvaan asutun maaseudun osalta, jossa julkisen liikenteen kattavuus on ongelma, on tarve kehittää erilaisia liikenneratkaisuja ja malleja mm. palvelujen saatavuudenparantamiseksi. Maaseutu- ja saaristoalueiden elinvoimaisuuden kannalta mökkiläis- ja kakkosasuminen on tärkeässä roolissa. Vakituisen ja vapaa-ajan asumisen lisääminen haja-asutusalueille, saaristoon ja rannoille tuo useita ympäristöllisiä haasteita, kuten liikenteen lisääntyminen sekä palvelujen saatavuuden vaikeudet ja kustannukset. Mökkeilyn suurin ympäristövaikutus on se, että kahdessa paikassa asuminen kuluttaa luonnonvaroja kaksinkertaisesti yhdessä paikassa asumiseen verrattuna tarvittavien maa-alueiden, rakennusmateriaalien ja kestokulutustavaroiden osalta. Hiilidioksidin kokonaispäästöistä mökkeilyn osuus on alle prosentin (ks. Saaristo-ohjelman ympäristövaikutusten arviointi). 16