OMAVALVONTAOHJEET Urheiluvalmisteiden, ravintolisien ja luontaistuotteiden myynnille
MITÄ ON OMAVALVONTA? Omavalvonta on osa yrityksen toimintaa, jolla pyritään säilyttämään elintarvikkeiden laatu hyvänä asiakkaalle saakka. Se on lakisääteistä toimintaa ja hyvää asiakaspalvelua. Omavalvonnan avulla toiminnanharjoittaja varmistuu elintarvikemääräysten toteutumisesta yrityksessä sekä ennaltaehkäisee tuotteiden käyttäjille aiheutuvia vaara- ja harhaanjohtamistilanteita. Lisäksi se auttaa tuotevirheiden jäljitettävyydessä. Omavalvonnassa tulee olla terveysvaaratilanteita varten ajantasainen toimintasuunnitelma ja ohjeet miten toimitaan vaaratilanteessa. Omavalvonnan toteuttamiseksi toiminnanharjoittaja laatii kirjallisen omavalvontasuunnitelman. Omavalvontasuunnitelma on aina yrityskohtainen ja omavalvontatehtäviin nimetään vastuuhenkilöt. Omavalvontasuunnitelma tulee olla kaikilla elintarvikealan toimijoilla, myös maahantuojilla, vaikka tuotteita varastoitaisiin toisessa kunnassa. Toimintaa aloittaessa omavalvontasuunnitelma annetaan tiedoksi oman kunnan elintarvikevalvojalle elintarvikehuoneiston ilmoituksen yhteydessä. Omavalvontasuunnitelmaa voidaan päivittää joko säännöllisesti tai tarvittaessa (esim. jos tiloissa, valmistusmenetelmissä tai tuotteissa tapahtuu muutoksia). Päivityksestä on syytä tehdä merkintä omavalvontasuunnitelmaan. Suunnitelmaan kirjataan oma toiminta yksityiskohtaisesti, määritellään toimenpiderajat ja laaditaan toimintaohjeet poikkeustilanteiden varalle. Toiminnan kriittisimpiin työvaiheisiin laaditaan seurantamenetelmä. Omavalvonnassa on pidettävä kirjaa sekä tuloksista että virheiden korjaamiseksi tehdyistä toimenpiteistä. Omavalvonnassa syntyvä aineisto (asiakirjat, mittaustulokset, tarkastustiedot, tutkimustulokset ym.) pitää säilyttää vähintään vuoden ajan. Jos omavalvonnassa todetaan merkkejä terveysvaaroista, esim. ruokamyrkytysepäily, on otettava yhteys valvontaviranomaiseen. Vuoden 2005 alusta lähtien omavalvontasuunnitelmaan tulee lisätä myös kuvaukset toimenpiteistä, joilla varmistetaan EU:n yleisen elintarvikeasetuksen (178/2002) edellyttämä jäljitettävyys. Seuraavassa on esitetty ohjeellinen runko omavalvontasuunnitelman tekemistä varten. Tässä omavalvontaohjeessa on käytetty lähteenä EVIn kuntosaliprojektiin 2004 laatimaa omavalvontaohjeistusta. TERVEYSVIRANOMAISEN YHTEYSTIEDOT Tampereen kaupunki / Ympäristövalvonta PL 437 (Hatanpääkatu 20) 33101 TAMPERE p. 03-314 73219 (toimisto) fax 03-31473208
1 TOIMINNAN KUVAUS Omvalvontasuunnitelmassa tulee kertoa yleisesti yrityksestä ja sen toimintaperiaatteista. Selvitetään esimerkiksi seuraavia asioita: Tiedot toiminnanharjoittajasta liikkeen nimi liikkeen omistaja kuka vastaa toiminnasta osoite ja puhelinnumero(t) Henkilökunnan määrä ja vastuualueet Tilat (kuvaus rakennuksesta/huoneistosta, sen sijainnista ja ympäristöstä) Toiminnan luonne ja laajuus mm. kuvaus siitä mitä liikkeessä tehdään (esim. lihan jauhaminen, eineskeittiössä salaattien valmistus, paistopisteessä raakapakasteiden paistaminen ym.) eri tuotteiden käsittely- ja valmistusmäärät Myyntiartikkelit ja palvelumyynti 2 TAVARAN VASTAANOTTO Omavalvontasuunnitelmassa tulee olla kuvaus siitä, mitä vastaanotettavista tuotteista tarkastetaan, miten tarkistus kirjataan ja mitä tehdään, jos tuotteissa havaitaan toimenpiderajat ylittäviä poikkeamia. Tavaran vastaanottamista varten yrittäjän on hyvä laatia lomake, johon on kirjattu kaikki vastaanoton yhteydessä tarkastettavat asiat. Tarkastus voidaan myös tehdä kuittaamalla rahtikirjoihin esim. merkitsemällä vastaanottotarkastuksesta vastuussa olevan henkilön nimikirjaimet ja OK, jos huomauttamista ei ole. Poikkeamat ja korjaavat toimenpiteet merkitään kuitenkin näkyviin. 2.1 Asiakirjojen tarkastus mm. jäljitettävyyden takia (rahti- ja ostokuitit) Omavalvontasuunnitelmassa on oltava kuvaus siitä mitä asiakirjoja tarkastetaan, kuten tuotteiden alkuperää yksilöivät asiakirjat esim. rahtikirjat tai ostokuitit.
Jäljitettävyyttä varten toimijan tulee tietää, mistä tuote on tullut ja jos hän välittää niitä edelleen toisille elintarvikealan toimijoille, myös tieto siitä, kenelle tuotteet on toimitettu. Jäljitettävyystietoja ovat mm. tuotteen nimi, tunnisteet mm. erämerkinnät tiedot erän koosta, tiedot toimitusajoista ja -määristä. 2.2 Tavarantoimittajan todistuksien/vakuuksien tarkastus Toiminnanharjoittaja voi vaatia tavarantoimittajalta todistukset/vakuudet siitä, että: tuote ei ole lääke, eikä sisällä lääkeluettelossa esiintyviä aineita tai rohdoksia tai hormoneja ja dopingaineita Jos tuote sisältää Lääkelaitoksen julkaiseman lääkeluettelon (Lääkelaitoksen päätös lääkeluettelosta 1024/2003) liitteissä 1 tai 2 mainittua ainetta tai rohdosta tai sen vitamiini- ja kivennäisainepitoisuudet ylittävät liitteessä 3 mainitut määrät, on tavarantoimittajan velvollisuus varmistaa, että tuotetta voidaan myydä elintarvikkeena esimerkiksi hankkimalla luokittelupäätöksen Lääkelaitokselta tai pyytämällä sen tuotteen toimittaneelta valmistajalta tai maahantuojalta. Lääkeluettelo on löydettävistä Lääkelaitoksen internetsivulta www.laakelaitos.fi/laaketeollisuus/luokittelu/index.html). Lääkkeitä saadaan myydä väestölle vain apteekeista, sivuapteekeista tai lääkekaapeista. Myyntiluvat lääkevalmisteille myöntää Lääkelaitos. Lääkkeiksi luokitellaan myös rohdosvalmisteet. Lääkelaitoksen luvalla joitakin rohdosvalmisteita voidaan myydä myös elintarvikeliikkeissä. Hormonien ja niiden tavoin vaikuttavien aineiden lisääminen elintarvikkeeseen on kielletty (KTM asetus 281/1972). Rikoslain mukaan dopingrikoksia ovat dopingaineiden valmistus, maahantuonti ja levittäminen. Lisätietoja hormoneista ja dopingaineista löytyy Suomen Antidopingtoimikunnan oppaasta " Kielletyt aineet ja menetelmät urheilussa" (www.antidoping.fi). tuote ei sisällä muuntogeenisiä ainesosia ilman, että tuotteessa on muuntogeenisyyttä osoittava merkintä (koskee erityisesti tuotteita, joissa soijaa tai maissia tai niistä valmistettuja ainesosia) Jos tuote sisältää muuntogeenisiä (gm) ainesosia, niin tuotteissa on oltava muuntogeenisyyttä osoittava merkintä (1830/2003/EY). Jos tuotteessa on käytetty soijaa ja mahdollisesti soijaperäisiä ainesosia (esim. proteiineja, öljyä, lesitiiniä tai rasvahappoperäisiä emulgointiaineita), maissia ja mahdollisesti maissiperäisiä ainesosia (esim. maltodekstriinejä, tärkkelyssiirappia, glukoosia, glukoosisiirappeja tai sorbitolia) tai mahdollisesti muuntogeenisen mikrobin tuottamia lisäaineita
(esim. sitruunahappoa), eikä pakkausselosteessa ole mainintaa gm-raakaaineiden käytöstä, niin elinkeinonharjoittajan on syytä varmistaa tavarantoimittajalta, että tuote on gm-vapaata. Riittäväksi osoitukseksi siitä, että raaka-aine/tuote on gm-vapaata, katsotaan gm-analyysitodistus tai tavarantoimittajan todistus/vakuutus. tuotteesta on tehty ravintolisäilmoitus Jos yritys valmistaa, valmistuttaa tai tuo maahan ravintolisiä, on yrityksen tehtävä jokaisesta markkinoille tuomastaan ravintolisästä ravintolisäasetuksen (571/2003) mukainen ravintolisäilmoitus Elintarvikevirastoon viimeistään yhtä kuukautta (1 kk) ennen ko. toiminnan aloittamista. Koska markkinoilla on vielä kumotun erityisvalmisteasetuksen mukaisia erityisvalmisteita ja ravintoainevalmisteita, on yrittäjillä 30.6.2005 asti aikaa tehdä näistä tuotteista ravintolisäilmoitus. 1.8.2005 jälkeen näitä ei saa enää myydä. jos tuotteita myydään luomutuotteina, niin tuotteissa tulee olla valvontaviranomaisen tunnus ja tavarantoimittaja kuuluu luomuvalvonnan piiriin Mikäli tavarantoimittaja valmistaa ja mm. uudelleenpakkaa, valmistuttaa tai tuo maahan EU:n ulkopuolelta elintarvikkeita, joissa on luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavia merkintöjä, tulee hänen kuulua luomuvalvonnan järjestelmän piiriin. Mikäli tavarantoimittaja vain välittää tuotteita, hänen ei tarvitse kuulua luomuvalvonnan piiriin. 2.3 Pakkausmerkintöjen tarkastus Omavalvontasuunnitelmassa on oltava kuvaus siitä mitä pakkausmerkinnöistä tarkastetaan, kuten: suomen- ja ruotsinkieliset merkintöjen tarkastus Pakkausmerkintöjen tulee olla pääsääntöisesti sekä suomen- että ruotsin kielellä. Ruotsinkielen asemasta voidaan käyttää norjan- tai tanskankielisiä merkintöjä. Tällöin on kuitenkin merkinnöissä käytettyjen ilmaisujen oltava ruotsinkieliselle kuluttajalle selviä ja ymmärrettäviä. Eri kieliversioiden on vastattava sisällöllisesti toisiaan. tekstin luettavuuden tarkastus Lakisääteiset merkinnät ovat luettavia, mikäli ne ovat helposti havaittavia, riittävän isokokoisin kirjaimin tehtyjä, ymmärrettäviä ja pysyvällä tavalla tehtyjä. Merkintöjä ei myöskään saa peittää, hämärtää tai katkaista millään kirjallisella tai kuvallisella esityksellä. päiväysmerkintöjen tarkastus Tuotteissa tulee olla selvästi merkitty päiväysmerkinnät ja myyntiaikaa jäljellä.
väitteiden tarkastus Tuotteessa ei saa olla lääkkeellisiä väittämiä ja tuotteesta annettujen väittämien tulee olla tosia. Elintarvikelain (361/1995) 6 :n mukaan elintarvikkeen pakkauksessa, esitteessä, mainoksessa tai muulla tavalla on annettava totuudenmukaiset ja riittävät tiedot elintarvikkeesta. Harhaanjohtavien tietojen antaminen on kielletty. Terveysväitteitä esitettäessä tulee olla näyttö väitteiden paikkansapitävyydestä. Väitteiden tulee olla totuudenmukaisia ja ne eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan. Lääkkeellisien väittämien, kuten ihmisen sairauksien ennalta ehkäisemiseen, hoitamiseen tai parantamiseen liittyvien ominaisuuksien esittäminen elintarvikkeesta tai sellaisiin tietoihin viittaaminen on kielletty. Siten esimerkiksi väitteet siitä, että tuote auttaa anemiaan, tuki- ja liikuntaelinsairauksiin, osteoporoosiin tai muihin sairauksiin ovat kiellettyjä. Vain lääkkeille ja rohdoksille voi esittää lääkkeellisiä käyttötarkoituksia. Tällaisten tuotteiden myynti edellyttää myyntilupaa Lääkelaitokselta, joka arvioi tuotteen laatua, tehoa ja turvallisuutta. Lisätietoja väitteistä: Terveysväitteiden valvontaopas (Valvontaopassarja 2/2002) ja Elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnät (Elintarvikeviraston julkaisuja (12/2001, liite 2), jotka löytyy Elintarvikeviraston kotisivuilta: www.elintarvikevirasto.fi (julkaisut, esitteet) 2.4 Markkinointimateriaalin väitteiden tarkastus Myös myynnin ja markkinoinnin yhteydessä tuotteista kirjallisesti ja/tai suullisesti annettavien väitteiden tulee olla määräystenmukaisia. Esim. mainokset, esitemateriaali ja internetissä oleva materiaali on tarkistettava väitteiden osalta. Markkinointimateriaalissa ei saa olla lääkkeellisiä väittämiä, eivätkä esitetyt väitteet saa olla harhaanjohtavia. 2.5 Pakkausten kunnon tarkastus Pakkausten laadun tarkastus tarkoittaa saapuvan tavaran ulkoisen laadun tarkastamista siltä osin kuin vastaanotossa on mahdollista, esim. pakkausten eheys ja kunto. 2.6 Lämpötilojen tarkastus tarvittaessa Vastaanotetuista helposti pilaantuvista tuotteista, jotka vaativat alhaisia lämpötiloja säilyäkseen, mitataan lämpötilan (Terveydensuojeluasetus 1280/1994, 26 ). Poikkeamat ja korjaavat toimenpiteet kirjataan. Pillerit ja puristeet eivät
yleensä vaadi erityisen alhaisia säilytys-, varastointi tai kuljetuslämpötiloja, vaan ne säilyvät huoneenlämmössä. 3. KAUPANPITO Omavalvontasuunnitelmassa on oltava kuvaus siitä kuinka kaupan olevien tuotteiden myyntikuntoa seurataan ja varmistetaan. Jos yrityksessä on pitkäaikaista varastointia, niin omavalvontasuunnitelmassa on oltava kuvaukset näiden tuotteiden seurannasta. Seurantaa varten yrittäjän on hyvä laatia lomake, johon kirjataan omavalvonnasta tuotteiden päiväysmerkintöjä, pakkauksien kuntoa ja lämpötilojen tarkastustietoja. Havaitut poikkeamat ja korjaavat toimenpiteet kirjataan. 3.1 Päiväysmerkintöjen tarkastus Tarkastetaan muutamien kuukausien välein, että pitkään säilyvissä tuotteilla on myyntiaikaa jäljellä. Toteutetaan FI-FO (First in - First out) -periaatetta eli varastoon ensimmäisenä tuotu tuote myös myydään ensimmäisenä. 3.2 Pakkauksien kunnon tarkastus Tarkastetaan muutamien kuukausien välein pitkään säilytettävien tuotteiden pakkausten kunto. 3.3 Lämpötilojen tarkastus tarvittaessa Lämpötilavalvonnan oikeellisuuden perustana on, että kalibroidulla lämpötilamittarilla varmistetaan aika-ajoin kylmätilojen säädetty lämpötila, jos yrityksessä on kylmäsäilytystä vaativia tuotteita. Tulokset kirjataan säännöllisin väliajoin. Merkitään poikkeamat ja korjaavat toimenpiteet. 4. SIIVOUS- JA PUHTAANAPITOSUUNNITELMA Terveydensuojelulain (763/1994, 19 ) mukaan elintarvikehuoneisto on pidettävä hyvässä kunnossa ja puhtaana. Huoneisto on siivottava säännöllisesti. Säädöksen toteuttaminen edellyttää, että omavalvontasuunnitelmassa on siivous- ja puhtaanapitosuunnitelma, jossa on kuvattu mm: * puhdistettavien kohteiden puhdistustiheys ja -tapa * puhdistusaineet ja niiden käyttöturvallisuustiedotteet * siivousvälineet Siivousvälineille ja aineille tulee olla oma erillinen ja asianmukainen säilytystila. Aistinvarainen puhtaustarkastus kirjataan omavalvontasuunnitelman mukaisesti.
5. ASIAKASPALAUTTEEN KÄSITTELY JA JÄLJITTÄMINEN Valitukset ja niiden johdosta tehdyt toimenpiteet kirjataan. Jos on havaittu, että tuote on tereydelle haitallinen tai elintarvikkeeksi soveltumaton, tulee asiasta ilmoittaa tavarantoimittajalle, ryhtyä vetämään tuotetta pois markkinoilta, ilmoittaa asiasta kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle (terveystarkastajalle) ja tarvittaessa kuluttajille. Jäljitettävyysasiakirjojen avulla aloitetaan virhekohdan jäljittäminen yhdessä kunnan elintarvikevalvontaviranomaisen kanssa. 6. TAKAISINVETOSUUNNITELMA Myös maahantuojana toimivalla tai toiselle toimijalle tuotteita välittävällä toiminnanharjoittajalla on oltava takaisinvetosuunnitelma sen varalta, että markkinoilta on poistettava määräysten vastaiset tuotteet. Takaisinvetosuunnitelmasta tulee ilmetä vastuuhenkilö ja menettelyt, miten toimitaan ja keihin otetaan yhteyttä (esim. ostajat ja kunnalliset valvontaviranomaiset), kun tuote joudutaan vetämään pois markkinoilta. Kaikki tuotteiden takaisinvedot ja tehdyt korjaustoimenpiteet kirjataan. 7. OMAVALVONNAN ASIAKIRJOJEN SÄILYTYS Yrityksessä on säilytettävä omavalvontasuunnitelma, kirjaustulokset ja kaikki muut suunnitelmaan liittyvät asiakirjat ja todistukset. Jäljitettävyyttä varten asiakirjat tulee säilyttää vähintään niin kauan kuin tuotteet ovat myynnissä. Säilytysaikaa koskeva ohje saattaa muuttua EU-komission ohjeiden valmistuttua vuoden 2004 lopussa. Alla olevassa tekstissä on kerrottu ravintolisien, erityisruokavaliotuotteiden ja luomutuotteiden ominaispiirteet. Ravintolisät Ravintolisät ovat elintarvikkeita, jotka joko ulkomuotonsa tai käyttötapansa puolesta poikkeavat tavanomaisista elintarvikkeista. Ravintolisän tarkoitus on sille ominaisten ravintoaineiden tai muiden aineiden vuoksi täydentää ruokavaliota tai muulla tavalla vaikuttaa ihmisen ravitsemuksellisiin tai fysiologisiin toimintoihin. Ravintolisiä nautitaan pieninä mitta-annoksina ja niistä saatavalla energiamäärällä ei ole merkitystä ruokavalion kannalta. Valmistemuodoltaan ravintolisät muistuttavat usein lääkkeitä eli ovat esimerkiksi puristeita, kapseleita, pastilleja, tabletteja, pillereitä, jauheita, tiivisteitä, uutteita, nesteitä tai muussa vastaavassa annosmuodossa myytäviä valmisteita. Niitä myydään valmiiksi pakattuina. Ravintolisiä ovat esimerkiksi vitamiinien, kivennäisaineiden, kuidun, rasvahappojen ja lesitiinin saantiin tarkoitetut valmisteet sekä yrtti-, valkosipuli- ja mehiläisvalmisteet. Koostumuksensa puolesta ravintolisät ovat kuitenkin elintarvikkeita, joita säätelee elintarvikelaki. Markkinoilla on vielä vanhoja erityisvalmisteasetuksen (349/1989) mukaisia erityisvalmisteita ja ravintoainevalmisteita, mutta ne poistuvat markkinoilta
31.7.2005 mennessä, jolloin tuotteiden pakkausmerkintöjen tulee olla muutettu ravintolisäasetuksen mukaisiksi. Keskeinen lainsäädäntö: Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus ravintolisistä 571/2003 Erityisruokavaliovalmisteet Erityisruokavaliovalmisteet korvaavat aterioita, aterian osia ja jopa tavanomaista päivittäistä ruokavaliota. Erityisruokavaliovalmisteilla tarkoitetaan valmisteita, jotka koostumukseltaan tai valmistusmenetelmiltään selvästi eroavat tavanomaisista elintarvikkeista siten, että ne soveltuvat henkilöille, joilla on imeytymis- tai aineenvaihduntahäiriöitä tai jotka erityisen fysiologisen tilansa vuoksi hyötyvät elintarvikkeiden sisältämien tiettyjen aineiden valvotusta saannista. Valmistusaineet voivat olla tavanomaisia esim. maito, sokeri, vilja, kasvikset, pähkinät, suklaa tai puhtaita tai konsentroituja hiilihydraatti-, proteiini- ja/tai rasvaosia (esim. proteiinihydrolysaatti, glukoosisiirappi, maltodekstriini, maitojauhe, munanvalkuaisjauhe). Tuotteita, jotka koostuvat hiilihydraateista, proteiineista ja/tai muista ravintoaineista, kutsutaan formuloiksi. Formuloiden täydentämiseen ravintoaineilla ei tarvita Elintarvikeviraston lupaa. Erityisruokavaliovalmisteita ovat mm. laihdutusvalmisteet, urheilijoiden erityisruokavaliovalmisteet esim. urheilujuomat. Keskeinen lainsäädäntö: Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus erityisruokavaliovalmisteista 662/2000, kauppa- ja teollisuusministeriön päätös laihdutusvalmisteista 904/1997 Luomutuotteet Luomutuotteilla tarkoitetaan elintarvikkeita, joissa on viittaus luonnonmukaiseen tuotantotapaan. Tällaisiksi merkinnöiksi katsotaan erityisesti seuraavat maininnat: luonnonmukainen, ekologinen ja biologinen ja niiden tavalliset johdokset (luomu-, eko- ja bio-) yksin tai yhdistettynä sekä biodynaaminen, orgaaninen ja orgaanis-biologinen sekä EU:n jäsenmaissa käytössä olevat viralliset termit: ecológico, økologisk, ökologisch, ß???????? organic, biologique, biologico, bio-logisch, biológico ja ekologisk, ekologické, ökoloogiline, ökológiai, ekologinis, biologiska, organika, ekologiczne, ekološko. Keskeinen lainsäädäntö: Neuvoston asetus (ETY) N:o 2092/91 maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta ja siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa ja elintarvikkeissa
Muut elintarvikkeet Tavanomaiset elintarvikkeet, kuten virvoitusjuomat, kahvi, suklaa ym. Mitä toiminnanharjoittajan tulee tietää myymistään tuotteista? Elintarvikelain (361/1995) 8 :n mukaan elinkeinonharjoittajalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot elintarvikkeesta, jota hän tuottaa, valmistaa, tuo maahan, vie maasta, pakkaa, pitää kaupan, tarjoilee tai luovuttaa elintarvikkeeksi. Tämä merkitsee sitä, että myös kuntosaliyrittäjät ovat vastuussa myymiensä elintarvikkeiden turvallisuudesta ja määräystenmukaisuudesta. Myytävien elintarvikkeiden tulee olla koostumukseltaan säädösten mukaisia. Säädökset koskevat myös elintarvikeautomaatista myytäviä tuotteita. Kuntosaliyrittäjän tulee hallita säädökset siinä määrin, että voivat omavalvonnassaan tarkastaa, onko tuotteiden valmistaja tai maahantuoja noudattanut säädöksiä.