Allostructs Laura A. Janda with help from Lene Antonsen in collaboration with the CLEAR group at the University of Tromsø for the Third Finnish-Estonian Cognitive Linguistics Conference, November 2011 laura.janda@uit.no What are we as cognitive linguists to make of allomorphy? The traditional definition of allomorphy stipulates a relationship between two morphological forms that are a) semantically identical and b) in complementary distribution (Bloomfield 1935: Chapters 10 & 13; Matthews 1993: Chapter 6). Both of these stipulations are problematic when stated in absolute terms, and we furthermore need to reexamine the assumption that the definition of allomorphy rests on, namely that the morpheme is the unit of meaning. Do different forms ever have exactly the same meaning, or do they always bring along some distinctions? Cognitive linguistics takes surface form seriously and recognizes meaning as the driving force behind linguistic phenomena. Even if two forms are found in perfect complementary distribution, we expect those forms to at least index the difference between the environments they appear in. Thus for example if we say that the Russian dative singular adjectival ending has two allomorphs -oj (for agreement with feminine nouns) and -omu (for agreement with masculine and neuter nouns), we would be justified in arguing that the meaning is not identical because -oj and -omu are distinct with reference to gender. Given these considerations, the topic of study should be forms with very similar, rather than identical, meanings. Is complementary distribution a relevant expectation for linguistic phenomena? Linguists now have large electronic corpora and statistical software at their disposal, and we find that distributions we had assumed to be guided by absolute rules show instead overlap and variation. Instead of clear boundaries, we find continua and gradual phenomena. For example, despite prescriptivist rules that English a should appear only before consonants and an only before vowels, there is considerable variation: a google search for a elephant turns up over 440,000 hits. Does complementary distribution fail when there is one counterexample? Or 100? Or 10%? Given these considerations, the topic of study should be distributions that show some distinction but may include some overlap. The traditional definition of allomorphy rests on the assumption that the morpheme is the relevant unit of meaning. Within the framework of cognitive linguistics, construction grammar states instead that the relevant unit of meaning is the construction (Goldberg 1995, 2006). Since constructions are recognized at different levels, this includes not just the level of the morpheme but also the level of larger linguistic units. From this perspective, allomorphs are part of a larger phenomenon that we could term allostructs. We can define allostructs as different grammatical constructions that express similar meanings and have different, but possibly overlapping distributions in terms of the words that appear in them. A prominent example of allostructs at the level of grammatical constructions are the goal-object vs. theme-object constructions found in many languages, such as Russian and English: gruzit telegu(acc) senom(inst) load the wagon with hay (goalobject) vs. gruzit seno(acc) na telegu(acc) load the hay onto the wagon (themeobject).
We focus on the allostructs of adpositions in (North) Sámi, which can function as both prepositions and postpositions. Indo-European languages tend to prefer prepositions and use of these words as postpositions is rare (cf. English over in He traveled over the border/the world over and Russian spustja after, later in Spustja neskol ko let/neskol ko let spustja several years later ). Finno-Ugric languages like Sámi have a stronger preference for postpositions, but these words can often appear as prepositions as well. For example, the Sámi adposition miehtá over, through, across, around can appear both as a postposition (1-2) and as a preposition (3-4), and some of the same lexemes appear in both allostructs, as we see in these examples with dálvi winter and Eurohpa Europe. (1) Guovža oađđá dálvvi miehtá. [Bear-NOM sleeps winter-gen over] The bear sleeps through the winter. (2)...biegga doalvvui daid (radioaktiivvalaš gavjjaid) viidát Eurohpa miehtá. [wind-nom brought it (radioactive dust)-acc widely Europe-GEN over]...the wind distributed it (radioactive dust) widely over Europe. (3) Sirkus Merano lea juo 24. jagi vánddardan miehtá Eurohpa... [Circus Merano was already 24. year-gen wandered over Europe-GEN] Circus Merano has already been wandering around Europe for 24 years... (4) Mis lei buorre oktavuohta boazosápmelaččaiguin miehtá dien dálvvi. [We-LOC was good contact-nom Sámi-reindeer-herders-COM over this winter-gen] We had good contact with the Sámi reindeer herders this winter. Though it is known that the allostructs of Sámi adpositions differ in meaning (Nickel 1993, Pre- ja postposišuvnnaid birra), the nature of the differences, both in terms of the meanings and their distributions, has not previously been studied in detail. From a corpus of over 10 million words from Sámi newspapers (1997-2011), we have extracted and tagged over 100 examples for each allostruct of four Sámi adpositions: miehtá over, čađa through, rastá across, maŋŋel after. In our sample there are differences between the postpositional and prepositional allostructs of the Sámi adpositions along factors such as the type of meaning (time, motion, fictive motion, etc.), frequency of lexical items that appear in the allostructs, and (less often) position of the allostruct relative to the verb. For example, in the postposition allostruct miehtá over usually expresses time as in (1), while spatial expression as in (2) is relatively rare; the reverse is true of the preposition allostruct, where (3) is a common use and examples like (4) are less common. I will present the findings for the allostructs of Sámi adpositions in some detail and connect them to the theoretical questions of identity of meaning, complementary distribution and the status of allostructional variation. I will also compare the findings in our study with those of Huumo (forthcoming). References Bloomfield, L. 1935. Language. London. Goldberg, Adele. 1995. Constructions: A Construction Grammar Approach to Argument Structure. Chicago: Chicago University Press.
Goldberg, Adele. 2006. Constructions at Work: The Nature of Generalizations in Language. Oxford: Oxford University Press. Huumo, Tuomas. forthcoming. Path settings: How dynamic conceptualization permits the use of path expressions as setting adverbials. Pragmatics & Beyond series of John Benjamins. Matthews, P. H. 1974. Morphology. Cambridge: Cambridge University Press. Nickel, Klaus Peter. 1993. Samisk grammatikk. Karasjok: Davvi girji. Pre- ja postposišuvnnaid birra. http://giellatekno.uit.no/oahpa/pp.html Sokolova, Svetlana, Laura A. Janda, and Olga Lyashevskaya. forthcoming. The Locative Alternation and the Russian empty prefixes: A case study of the verb gruzit load In: D. Divjak & St. Th Gries (eds.). Frequency effects in cognitive linguistics (Vol. 2): what statistical effects can(not) explain (Trends in Linguistics Series). Berlin: Mouton de Gruyter. Abbreviations: NOM = nominative ACC = accusative COM = comitative LOC = locative GEN = genitive INST = instrumental Acknowledgements: Special thanks to Dirk Geeraerts who coined the term allostruct, and to Anastasia Makarova who assisted with the study of Russian spustja after, later.
"There are many colorful parasols in China" Dirk Geeraerts Professor of Linguistics RU Quantitative Lexicology and Variational Linguistics University of Leuven, Faculty of Arts, Box 3308 Blijde Inkomststraat 21, BE-3000 Leuven, Belgium dirk.geeraerts@arts.kuleuven.be In this paper, I intend - first, to present the reasons why many researchers in cognitive semantics are turning to advanced quantitative methods; - second, to present an overview of the basic methods of quantitative corpus semantics as currently practized, highlighting not the technical but the functional and analytical differences between the various techniques; - third, to emphasize the importance of introducing lectal context into these methods and to present the ways in which that can be achieved.
Astuinko neulaan, vai menikö enemmänkin neula jalkapohjaan? Sisäpaikallissijoista ja suunnankääntämisen ilmiöstä unkarissa ja suomessa. Csenge Fekete Babes-Bolyai Yliopisto / Babes-Bolyai University fekete_csenge@yahoo.de Esitelmässäni etsin vastauksia siihen, millainen konseptualisaatiostrategia hattu päässä tai astuin neulaan tyyppisten rakenteiden takana on. Jos katsomme näitä ilmauksia tarkemmin, niin silmiinpistävä on se, että molemmissa tapauksissa kyse on periaatteessa juuri päinvastaisesta relaatiosta: pää on se, mikä on hatussa (eikä hattu päässä), ja neula taas se, joka menee jalkaan, eikä jalka neulaan. Suomessa tämä ilmiö on aika frekventti. Ruumiinosiin ja vaatteisiin liittyvät ilmaukset käyttävät sitä hyväksi, mutta se ilmestyy muissakin konteksteissa, kuten se näkyy myös astuin neulaan esimerkistä. Säiliön ja sisällön suhde näyttää kääntyvän, niiden roolit on vaihdettu. Mikä voi siis johtaa tähän käyttöön? Suomessa sisäpaikallissijoja käytetään myös tiiviin kontaktin ilmaisemiseen (hyttynen katossa, lappu ovessa), tämä käyttö on saattanut vaikuttaa hattu päässä tyyppisten ilmausten esiintymiseen (onhan siinäkin kyse tiiviistä kontaktista). Mielenkiintoista on kuitenkin se, että samanlainen rakenne ilmenee myös unkarissa (fejébe húzza a sapkát joku vetää pipon päähän tai szegbe lép astuu neulaan), vaikka unkarissa tiiviin kontaktin kuvaamiseen ei voida käyttää sisäpaikallissijoja, vaan pelkkiä ulkopaikallissijoja. Voiko "hattu päässä-ilmiötä" siis selittää toisellakin tavalla? Kognitiivinen semantiikka saattaa antaa meille keinoja tarkistelemaan sitä toisestakin näkökulmasta. Jos otamme tausta-kuvio jaottelun huomioon, niin minkä tahansa tilanteen hahmottamisessa, kiintopiste (joka on sisältymisrelaation tapauksessa prototyyppisesti säiliö) on useimmiten tilanteen liikkumaton elementti, kun taas liikkuva elementti on yleensä muuttuja. Kun hattu laitetaan päähän, niin hattu on muuttuja ja pää kiintopiste, vaikka sisältymisrelaation kannalta, niiden suhde on juuri päinvastainen. Tämä seikka on saattanut vaikuttaa tilanteen tällaiseen konseptualisaatioon. Hahmottajan on siis tehtävä päätös: kuvaileeko hän tilanteen kuvio-tausta jaottelun näkökulmasta "oikein", vai ottako hän lopullisen sisältymisrelaation huomioon. Kun molempia halutaan mukaan, niin suhteen suunta on käännettävä. Näyttää siis siltä, että meille on riittänyt yksi kielellinen keino (sisäpaikallissijojen systeemi) ilmaisemaan sisältämistä. Tätä käytämme kanonisesti silloin, kun jonkinlainen muuttuja menee jonkinlaiseen säiliöön, mutta näköjään marginaalisesti on sallittu myös sellainen käyttö, jossa keskitytään vain jonkinlaista sisältymisrelaation kuvaamiseen tai hahmottamiseen. Esitelmässäni kerron lisäksi muista konteksteista, jossa "hattu päässä" tyyppinen ilmiö voi esiintyä sisäpaikallissijojen käytön kohdalla, sekä siitä, missä muualla kielessä suunnankääntämisen ilmiö on havaittavissa.
Mõnedest kollokatiivsetest adjektiividest soome, eesti ja vadja keeles Heinike Heinsoo Tartu Ülikool / University of Tartu heinike.heinsoo@ut.ee Adjektiivide maailm on rikkalik ja kasutusvõimalusi palju. Adjektiivi kasutamine võib olla vältimatu: *tänään on ilma Adj: huono~halb ilm, hyvä~ hea ilm, kaunis~ ilus ilm, ohut~ hõre õhk, raikas/raitis~ värske õhk, ruma~ kole ilm, tunkkainen~ umbne õhk. Ilma on soome keeles õhk, ilm. Adjektiiv aitab eristada põhisõna tähendust: Ulkona on huono ilma väljas on hea ilm, huoneessa on tunkkainen ilma toas on halb/umbne õhk ; vdj üvä ilma hea ilm, rankk ilma raske õhk, üvä vozduh hea õhk Sageli tingib kontekst kindla adjektiivi kasutamise, nt on viisakusväljendid sageli kollokatiivsed, ja neis kasutatakse kindlaid adjektiive, nt ee Head uut aastat, sm Hyvää uutta vuotta!, ee Rahulikke jõule! sm Rauhallista joulua!, vdj üvää uutta vootta! Samas puudub soovi iseloomustav adjektiiv vene keelest: С новым годом! С Pождеством! Soov, et aasta tuleks hea, on n.ö inkorporeeritud kogu väljendisse. Sm Hyvää päivää, päivää! (tervitus) ee Head päeva! (hüvastijätt) Uus ja vana: sm uudet perunat, vi värsked kartulid, sm uusi kuu, vanha kuu; vdj uusi kuu, vana kuu; ee noor kuu, vana kuu; vdj noori piimä: kase on murtšina piimä, on veel noor piimä see on hommikune piim, veel värske piim, ee värske piim, sm tuore maito. Sõnad suur ja iso pole soome keeles sünonüümsed (Klemettinen 2010), aga sugulaskeeltes esinev suur, vdj suuri kasutus võib olla soome keele kummagi adjektiivi kasutusest erinev. Suured sõbras, vdj üvät tovariššad, sm hyvät ystävät Oma ettekandes tahan rääkida mõningate tavalisemate adjektiivide kollokatiivsest kasutamisest eesti, soome ja vadja keeles. Kirjandus Heinsoo, Heinike 2010, Adjektiivide tajumine ja õpetamine. Lähivertailuja 19. Eesti Rakenduslingvistika Ühing, 120-136. Jaanits, Kadri ja Riet, Made 2000, Leksikaaliset kollokaatiot. Ba-työ. Tarton yliopisto. Itämerensuomalaisten kielten laitos. Tartto. Klemettinen, Riina 2010, Suurella sydämellä tai isolla. Kielikello no 2, 14-26.
I think but I don t know : 1st and 2nd person subjects and verbs of cognition Marja-Liisa Helasvuo Turun Yliopisto / University of Turku mlhelas@utu.fi Discourse studies have indicated that there is a tendency for 1st and 2nd person subjects to cooccur with verbs of cognition. Inter alia, Scheibman (2002: 63) shows that in her data from American English conversation, 1st person subjects most often appear with verbs of cognition (32% of 1st person singular subjects; see also Kang 1997 on spoken French and Tao 1996: 152 on Mandarin). Furthermore, there are several studies which point to the fact that in English, 1st and 2nd person subjects form regular and frequent combinations with certain cognition verbs that they crystallize into one fixed unit, such as I think, you know, I mean etc. (see e.g. Kärkkäinen 2003, Thompson & Mulac 1991, Östman 1981). Helasvuo (2001) suggests that there may be similar crystallization processes in Finnish also. This paper is based on a morphosyntactically coded database of conversational Finnish. The data show that 1st person subjects tend to occur with verbs of cognition. A statistical analysis of the data shows the correlation between 1st and 2nd person subjects and mental verbs is statistically significant. Furthermore, there is a strong negative correlation between 3rd person subjects and mental verbs. (Helasvuo & Kyröläinen 2011.) In this paper, I will look more closely into the patterning of verbs of cognition with different kinds of subjects. I will show that there are several recurring patterns which could be considered as emergent discourse patterns (cf. Scheibman 2001) or prefabs (Hopper & Thompson 2008). The analysis suggests that there indeed is crystallization of recurrent patterns, but this crystallization shows features that are specific to individual verbs and types of subject (zero vs. pronominal vs. full NP). Also relevant are polarity and tense. I will discuss the syntactic and interactional implications of the findings. References Helasvuo, Marja-Liisa 2001: Emerging syntax for interaction. In Margret Selting & Elizabeth Couper-Kuhlen (eds), Studies in interactional linguistics. Amsterdam: John Benjamins. Helasvuo, Marja-Liisa & Aki-Juhani Kyröläinen 2011: Ilmisubjekti vai nolla? Syntaktisen variaation kontekstuaaliset piirteet tarkastelussa. Paper given in the conference Kielioppia lypsämässä, April 1, 2011. University of Tartu, Estonia. Hopper, Paul J. & Sandra A. Thompson 2008: Projectability and clause combining in interaction. In Ritva Laury (ed.), Crosslinguistic studies of clause combining. Amsterdam: John Benjamins. Kärkkäinen, Elise 2003: Epistemic stance in English conversation. Amsterdam: John Benjamins. Scheibman, Joanne 2001: Local patterns of subject and verb type in American English conversation. In Joan Bybee & Paul Hopper (eds), Frequency and the emergence of linguistic structure. Amsterdam: John Benjamins. Scheibman, Joanne 2002: Point of view and grammar. Structural patterns of subjectivity in American English conversation. Amsterdam: John Benjamins. Thompson, Sandra A. & Anthony Mulac 1991: A quantitative perspective on the grammaticization of epistemic parentheticals in English. In Elizabeth Closs Traugott & Bernd Heine (eds), Approaches to grammaticalization. Amsterdam: John Benjamins. Östman, Jan-Ola 1981: You know : A discourse functional study. Amsterdam: John Benjamins.
Kielen ja musiikin suhteista. Esimerkkitapauksena suomen onomatopoeettisten sanat. Anni Jääskeläinen Helsingin Yliopisto / University of Helsinki anni.m.jaaskelainen@helsinki.fi Kielellä ja musiikilla on paljon yhteistä: Molemmat ilmenevät ajassa muuttuvana äänenä, jonka muistiin merkitsemiseen, välittämiseen ja uudelleen tuottamiseen on erilaisia kirjoitusjärjestelmiä. Musiikista puhutaan eräänlaisena kielenä kielisanaston avulla, ja vastaavasti kielestä puhuttaessa haetaan vertauskuvia luontevasti musiikista. Kielen ja musiikin yhteys on havaittu myös tieteellisessä tutkimuksessa todelliseksi. On esitetty, että musiikin fraasit ja sävelet vastaavat kestoltaan ja intonaatio-ominaisuuksiltaan puheen lausumia ja tavuja (ks. esim. Fenk-Oczlon ja Fenk 2009), ja kielen ja musiikin prosessointi tapahtuukin ihmisaivoissa oleellisesti samalla tavalla, samoja mekanismeja käyttäen (Koelsch ja Siebel 2005). Lisäksi esimerkiksi lapsen kielenoppiminen tapahtuu musikaalisesti, kokonaisten fraasien ja intonaatiokuvioiden varassa (Wray 2002, 1998). Onkin esitetty, että musiikilla ja kielellä on ollut yhteinen esimuoto tai jopa että musiikki on kielen esi-isä ja että itse asiassa kieli onkin yhdenlaista musiikkia (ks. Koelsch ja Siebel 2005, Fenk-Oczlon ja Fenk 2009). Tässä esitelmässä tarkastelen erästä kielen ilmiötä, onomatopoeettista sanastoa, joka ääntä jäljittelevänä, ekspressiivisenä ja ilmaisuvoimaisena on sekin monesti yhdistetty musiikkiin (esim. Hakulinen 1976: 262). Kuvaan suomen onomatopoeettista sanastoa, erityisesti taipumattomia imitatiiveja, käyttäen apuna musiikin peruskäsitteitä. Sanan äännerakennetta ja sen suhdetta sanan merkitykseen voi tarkastella suhteessa musiikista tuttuihin käsitteisiin äänenkorkeus (frekvenssi, paikka sävelasteikolla), äänen voimakkuus (amplitudi, musiikissa dynamiikka), rytmi ja tempo, harmonia (mm. dissonanssi, konsonanssi) ja sointiväri. Osoitan, että suomen onomatopoeettisissa sanoissa on paljon foneettista säännönmukaisuutta, ja onomatopoeettisten sanojen äännemuutokset heijastavat suhteellisen ennustettavasti muutoksia niiden kuvaamissa äänissä. Äännemuutokset voivat saada aikaan muutoksen mm. kuvattavan äänen voimakkuudessa (rits vs. rats vs. ruts), korkeudessa (pim vs. pom), sointivärissä (pörisee vs. pärisee; löts vs. läts) ja samalla sovellettavuudessa (pörisee vs. pirisee vs. porisee; lirisee vs. pirisee). Äänisanojen toistolla ja ikonisella jäsentelyllä saadaan aikaan myös eroa äänen (ja sitä kautta jäljiteltävän prosessin) teonlaadussa ja voidaan osoittaa tempon kiihtymistä tai hidastumista. Äänteitä yhdistelemällä voidaan saada aikaan myös uusia äänen kuvauksia, joilla on osista ennustettava merkitys (vrt. Rhodes 1994). Onomatopoeettinen sanasto on ääntä jäljittelevänä yhteydessä musiikkiin myös siten, että myös musiikissa tavataan samanlaista imagista ikonisuutta: onomatopoeettiset sanat ja niin kutsuttu ohjelmamusiikki (tuttuna esimerkkinä Vivaldin Vuodenajat) jäljittelevät molemmat luonnon, ympäristön, ihmisten ja eläinten ääniä, omalla tavallaan ja omia säännönmukaisuuksiaan hyväksi käyttäen. Lähteet Fenk-Oczlon, Gertraud Fenk, August 2009: Some paralles between language and music from a cognitive and evolutionary perspective. Musicae Sciantiae, Special issue 2009 2010 s. 201 226. Hakulinen, Lauri 1968: Suomen kielen rakenne ja kehitys. Kolmas, korjattu ja lisätty painos. Helsinki: Otava.
Koelsch, Stefan Walter A. Siebel 2005: Towards a neural basis of music perception. Trends in cognitive sciences 9/12 s. 578 584. Rhodes, Richard 1994: Aural images. Teoksessa Hinton, Leanne Johanna Nichols John J. Ohala (toim.): Sound symbolism s. 276 292. Cambridge: Cambridge University Press. Wray, Alison 1998: Protolanguage as a holistic system for social interaction. Language and communication s. 47 67. Wray, Alison 2002: Formulaic language and the lexicon. Cambridge: Cambridge University Press.
Frequency Effects in Grammaticalization of Estonian Adpositional Phrases Anni Jürine Tartu Ülikool / University of Tartu anni.jyrine@ut.ee The present study is concerned with the grammaticalization of Estonian adpositional phrases. The adverbialization of some Estonian adpositional phrases has been discussed by Habicht & Penjam (2007) and Author (forthcoming) who have suggested that the lexicalization (and grammaticalization) of adpositional phrases is indicated by univerbation and semantic change. However, so far, the research has tended to focus on formal variation of the construction. Furthermore, the conclusions rely upon results obtained by linguistic experiments that have not considered the possible effect of some factors, such as frequency. This paper aims to determine the relationship between frequency and grammaticalization, and to provide a more in-depth semantic analysis of the grammaticalizing adpositional phrases. The data comes from the Estonian Reference Corpus (249,745,108 tokens). The correlation between frequency and grammaticalization has been described in a number of studies (e.g. Bybee 2007, Brinton & Traugott 2005). This paper presents the correlation between token frequency and other characteristics of grammaticalization that the studied adpositional phrases bear, such as figurative meaning (see example 1) and extension (example 2). In both examples the phrase käe all under one s hand expresses non-spatial meanings. However, sentence 2 exemplifies a usage where extension has occurred, for the modifier (juhtkond management ) of the phrase refers to a collective, rather than a human being. 1. Treeni-b uue- Ø treener-i käe-ø all Train-sg3 new-gen coach-gen hand-gen under [He is] training under the hand of a new coach [He] is training under a new coach 2. Firma on uue-ø juhtkonna-ø käe-ø all Company is new-gen management-gen hand-gen under The company is under the hand of the new management The company is under new management The initial inquiry suggests that although there is a correlation between high frequency and grammaticalization the characteristics of grammaticalization are to be found among some low frequency phrases as well. Nevertheless, it is only the most frequent ones that bear multiple (grammatical) functions. References Brinton, Laurel.J., Traugott, Elizabeth. C. 2005. Lexicalization and language change. Cambridge University Press. Bybee, Joan 2007. Frequency of Use and the Organization of Language. New York: Oxford University Press. Habicht, Külli, Penjam, Pille 2007. Kaassõna keeleuurija ja -kasutaja käsituses. [Adpositions as viewed by a linguist and by a language user] Emakeele Seltsi aastaraamat 52 (2006). Tallinn: Eesti Teaduste Akadeemia Emakeele Selts, 51 68. Author (Forthcoming) Vormierinevused tähenduserinevuse ilminguna: kaassõnaühendite grammatiseerumine konstruktsioonides. [Change in Form as a Manifestation of Change in Meaning: Estonian Adpositional Phrases] Keel ja Kirjandus. (Accepted).
Lexical Origins of the Grammar of (Outer) Space in Eastern Circum-Baltic Languages Andres Karjus Tartu Ülikool / University of Tartu andres.karjus@hotmail.com This paper deals with grammaticalization in Baltic-Finnic, Russian, Polish, Latvian and Lithuanian, more precisely with items of the lexicon referring to regions in landscapes that have become desemanticized to the extent of becoming spatial grams (as termed by Svorou 1994) with the general meaning of 'out (of)' (usually termed adverbs, adpositions or location nouns in traditional grammars). Examples of such lexical items include 'field', 'street' and 'yard', but also pathways to an outer region, such as 'door' and 'window'. In Estonian and Latvian, the resulting spatial grams themselves have continued to grammaticalize, yielding other functions such as aspect. The fact that the combination of a lexical item for outer space and a case suffix (or adposition) have lexicalized and then evolved into a spatial gram is not surprising in itself (cf. also Heine & Kuteva 2004:121,122,133,240,279), but what is interesting is the extent and diversity of the various grammaticalization paths. This paper asks and attempts to answer the question of what drives and what limits such language change(s), paying close attention to the relevant grammatical characteristics of the Baltic-Finnic, Slavic and Baltic languages under observation. The region has a long history of contacts and in many cases, sub- and superstratum relations therefore, the applicability of the notion of grammatical replication (cf. Heine & Kuteva 2006) must be taken into account as well. The data for this study is being gathered using an online survey with visual stimulus, wherefore the presentation is first and foremost a report on a work in process. Initial pilot interviews carried out beforehand with a number of speakers from the aforementioned languages have already shown considerable (presumably dialectal) variation in the usage of certain grams, especially so in the case of Latvian. The presentation will be accompanied by semantic maps (following Haspelmath 2003, François 2008) with semantic functions derived from the gathered data, but the issue of language-internal micro-variation and how it should be represented in cross-linguistic comparison remains to be tackled. References François, Alexandre 2008. Semantic maps and the typology of colexification. Studies in Language Companion Series, volume 106: From Polysemy to Semantic Change. Towards a typology of lexical semantic associations. Ed. Martine Vanhove. Amsterdam/Philadelphia: John Benjamins B.V. Haspelmath, Martin 2003. The Geometry of Grammatical Meaning: Semantic Maps and Cross- Linguistic Comparison. The new psychology of language: cognitive and functional approaches to language structure (vol. 2). Ed. Michael Tomasello. Mahwah: Lawrence Erlbaum Associates, Inc., Publishers, 211-242. Heine, Bernd, Tania Kuteva 2004. World Lexicon of Grammaticalization. Cambridge: Cambridge University Press. Heine, Bernd, Tania Kuteva 2006. The Changing Languages of Europe, New York/Oxford: Oxford University Press. Svorou, Soteria 1994. The Grammar of Space. Amsterdam and Philadelphia: John Benjamins.
Helen Kirsipuu Tartu Ülikool / University of Tartu helen_kirsipuu@yahoo.com Referentsiaalsed noomenifraasid laste narratiivides Ettekande eesmärgiks on kirjeldada laste narratiivide viitamisstrateegiaid ja võrrelda neid täiskasvanute omadega. Viitamine ehk referentsiaalne akt on suhtlustegu, mille käigus mingi märgi (keelelise üksuse või žesti) abil osutatakse, millest räägitakse. Viitamise käigus paigaldatakse reaalsuses või diskursuse maailmas olevad referendid kõneleja ja kuulaja referentsiaalsesse võrgustikku. Eduka suhtluse jaoks peavad need võrgustikud olema võimalikult sarnased, kuulaja peab suutma identifitseerida kõneleja poolt viidatud referendid või, kui referent on uus, siis looma uue diskursuse referendi. Laps omandab emakeele referentsiaalsed vahendid aegamööda. Eesti keele pronoomenite omandamist on käsitlenud eelkõige Maigi Vija (Vija 2007, Vija, Pajusalu 2009). Need käsitlused puudutavad aga keele arengu varasemaid etappe. Siinses ettekandes vaatleme, milliseks on kujunenud eelkooliealiste laste viitamissüsteem. Uurimuse andmed pärinevad 6 7-aastaste laste (kokku 41 narratiivi; kasutatud ka Piret Soodla doktoritöös 2011) ja täiskasvanute (kokku 19 narratiivi) ühe pildiseeria põhjal suuliselt jutustatud lugudest. Vaatleme seda, milliseid strateegiaid lapsed kasutavad erineva infostaatusega referentidele viitamisel ja millised nimisõnafraasid viiteahelates esinevad. Eraldi vaadeldakse seda, kuidas erinevad teineteisest eri lauseliikmeid kodeerivad fraasid ja kuidas kasutatakse 3. isiku personaalpronoomeneid ning määratlejaid (eelkõige see ja üks). Uuringust selgub, et 6 7 aastased lapsed ei ole veel lõplikult omandanud viitavate fraaside kasutusmehhanisme. Enamik lastest kasutab narratiivide loomisel pigem täiskasvanulikke strateegiaid, viidates referentidele sarnaste fraasidega kui täiskasvanud. Siiski esineb teatud kontekste, kus lapsed täiskasvanulikule keelele iseloomulikke vorme väldivad. Meie andmestikus ilmnes see eriti mitmuse 3. isiku pronoomeni puhul, mida lapsed, erinevalt täiskasvanutest, sageli eksplitsiitselt ei väljenda. Seevastu ainsuse 3. isiku pronoomeneid kasutavad lapsed palju, kuid ei suuda alati tagada seda, et liigne pronoomeni kasutus ei lõhuks sidusat viiteahelat. Jutustades ei lasku lapsed referentide kirjeldamisel detailidesse, vaid keskenduvad viidatava referendi nimetamisele substantiivi või pronoomeniga. Lapsed eristavad uusi ja vanu referente tekstis laiendamata substantiivide ja pronoomenite vaheldusega. Üldine tendents on, et loo esimeses pooles viidatakse substantiivi või pärisnimega ning loo teises pooles minnakse üle pronoomenite kasutusele. Lastel, kelle narratiivides esinevad täiskasvanupärased, sidusad viiteahelad, vahelduvad substantiivid ja pronoomenid loomulikumalt. Narratiivide üldpilt aga näitab, et referendi infostaatuse määratlemise vahendeid on jutustamisel kasutatud suhteliselt korrapäratult. Eriti märgatav on see määratlejate (see, üks) kasutuses eelkooliealised lapsed ei erista süstemaatiliselt uusi ja vanu referente. Sellegipoolest suudavad lapsed üldjuhul jutustada nii, et kuulaja suudab vajalikud viiteahelad tuvastada. Soodla, Piret 2011. Picture-Elicited Narratives of Estonian Children at the Kindergarten-School Transition as a Measure of Language Competence. Dissertationas Pedagogicae Universitatis Tartuensis. Tartu: Tartu University Press. Vija, Maigi 2007. Pronoomenid lapsekeeles: mõnda MINA ja SINA omandamisest. Rakenduslingvistika aastaraamat. Tallinn: Eesti Keele Sihtasutus, 373 384. Vija, Maigi.;Renate Pajusalu 2009. Pronouns in Estonian Child Language. Ad verba līberorum: Linguistics & Pedagogy & Psychology, 1(1), 23 31.
Kuulemma ei näköjään ilmaisekaan suoraa kuulohavaintoa: miten suomen evidentiaalisilla partikkeleilla näköjään ja kuulemma otetaan kantaa tiedon alkuperään Seppo Kittilä Helsingin Yliopisto / University of Helsinki kittila@mappi.helsinki.fi Erika Sandman Helsingin Yliopisto / University of Helsinki esandman@mappi.helsinki.fi Evidentiaalisuus on (joissain kielissä pakollinen) kieliopillinen kategoria, joka ilmaisee tiedon alkuperää; perustammeko väitteemme esim. kuulopuheeseen vai suoraan aistihavaintoon. Suomi lukeutuu kieliin, joissa evidentiaalisuus ei ole kieliopillinen taivutuskategoria, vaan suomi ilmaisee evidentiaalisuutta partikkeleilla (näköjään, näemmä, kuulemma) ja verbimuodoilla (näyttää, tuntua, tietääkseni). ISK luokitteleekin partikkelit näköjään ja kuulemma evidentiaalisuutta ilmaiseviksi partikkeleiksi (ISK: 1523). Näistä näköjään ilmaisee puhujan suoraa havaintoa tai päättelyä ja kuulemma taas ilmaisee ensisijaisesti toisen käden tietoa, joka voi perustua kuulopuheeseen tai kirjoitettuun tietoon, mutta ei suoraan kuulohavaintoon (ISK: 1484, 1523f). Esitelmämme tarkoitus on kartoittaa suomen evidentiaalisuuspartikkelien käyttöä tarkemmin tutkimalla partikkelien näköjään ja kuulemma käyttöä erilaisissa tilanteissa. Haluamme selvittää, mitä maailman kielissä esiintyviä evidentiaalisia merkityksiä suomen evidentiaalisuuspartikkeleilla voidaan ilmaista. Erilaisia tietolähteitä ovat esimerkiksi seuraavat (Aikhenvald 2004): - näköhavainto (visual) - muu aistihavainto, kuten kuulo, tunto, maku ja haju (non-visual sensory) - inferentiaalinen (epäsuora) päättely (inference) - oletus (assumption) - kuulopuhe (reported) - suora lainaus toisen puheesta (quotative) Willet (1988) taas jakaa tietolähteet kolmeen; suora aistihavainto, epäsuora päättely ja kuulopuhe. Sekä Aikhenvald että Willett jättävät mainitsematta kaksi tutkimuksemme kannalta merkittävää tietolähdettä; ego-evidentiaalit (ks. Sandman & Kittilä 2011) ja faktuaalinen tieto. Faktuaalisia evidentiaaleja on esim. monissa Amerikan intiaanikielissä (Mithun 1999: 181 186). Päättely voidaan edelleen jakaa alaryhmiin ja voimme päätellä jotain esimerkiksi suoran havainnon, aikaisempien kokemusten tai yleisen tiedon perusteella (Vilkki 2011). Onkin kiinnostavaa tutkia, minkälaista päättelyä näköjään voi suomessa ilmaista. Tutkimme suomen evidentiaalisuuspartikkelien funktioita tarkoituksenamme selvittää, minkälainen suomen systeemi on kielitypologisesti tarkasteltuna, ts. minkälaisia tiedonlähteitä suomen evidentiaalisuuspartikkeleilla voidaan ilmasta. Tätä varten olemme luoneet kyselylomakkeen. Lomakkeen täyttää noin 200 Helsingin yliopiston kieliaineiden opiskelijaa. Lomaketta varten olemme luoneet erilaisia tilanteita, ja koehenkilöiden pitää täydentää lomakkeen lauseet joko jommallakummalla evidentiaalisuuspartikkelilla tai jättää kohta tyhjäksi, jos kumpikaan ei sovi tiettyyn tilanteeseen. Kohtia on yhteensä 25. Koetta varten luodut kontekstit vaihtelevat suuresti. Tieto voi perustua suoraan aistihavaintoon (näkö-, kuulo-, maku-, haju- tai tuntoaistiin), se voi olla päättelyä joko yleisen tiedon (faktojen), tulosten/toisen tilanteen tai aikaisempien kokemusten perusteella tai kyseessä voi olla yllätyksellisyys. Olemme myös luoneet konteksteja, joissa meillä on useammanlaista tietoa käytettävissämme (esimerkiksi näköhavaintoon ja kuulopuheeseen perustuvaa). Lähtöoletuksemme on se, että suomi on sensory evidence vs. reported-kieli; näköjään liittyy suoraan aistihavaintoon, kun taas kuulemma ilmaisee kuulopuheeseen perustuvaa
tietoa. Näköjään ilmaisee suoran aistihavainnon lisäksi myös monia inferentiaalisia merkityksiä. On kuitenkin tärkeää selvittää tätä laajemmalla otoksella. Kartoitamme tarkemmin myös sitä, mitä tapahtuu tilanteissa, joissa meillä on käytettävissä sekä aistihavaintoon perustuvaa että muilta kuultua tietoa. Tällaista tutkimusta on olemassa vielä vähän, joten tällä tutkimuksella on mahdollisesti myös laajempaa sovellettavuutta, vaikka tutkimuksemme perustuukin vain suomeen. Lähteet Aikhenvald, Alexandra. 2004. Evidentiality. OUP ISK = Hakulinen, Auli Vilkuna, Maria Korhonen, Riitta Koivisto, Vesa Heinonen, Tarja Riitta Alho, Irja (toim.) 2004: Iso suomen kielioppi. Helsinki: SKS Mithun, Marianne 1999: Languages of Native North America. CUP Sandman, Erika & Kittilä, Seppo. 2011. Evidentiality, mirativity and transitivity: how does the nature of evidence affect the coding of events? Konferenssiesitelmä 44. SLE:n konferenssissa. Vilkki, Liisa. 2011. A cross-linguistic comparison of inferential meanings. Konferenssiesitelmä 44. SLE:n konferenssissa.
Kielitieteilijöiltä semanttisia rooleja: mihin verbiä tarvitaan semanttisten roolien määrittelyssä? Seppo Kittilä Katja Västi Helsingin Yliopisto / University of Helsinki Oulun Yliopisto, Helsingin Yliopisto / kittila@mappi.helsinki.fi University of Oulu, University of Helsinki katja.vasti@oulu.fi Semanttisia rooleja on kielitieteen historiassa määritelty monella tavalla, eikä vieläkään ole päästy täyteen yhteisymmärrykseen siitä, miten ne olisi määriteltävä ja miten suuri roolivalikoima tarvitaan (vrt. esim. Newmeyer 2010). Semanttiset roolit on ymmärretty joko verbin määrääminä osallistujatyyppeinä (ks. esim. Levin & Rappaport Hovav 2005: 35 50, Van Valin 2001: 22 33) tai piirrekimppuina, jotka ovat sinällään yksittäisestä verbistä riippumattomia (ks. esim. Næss 2007), ja kattavaksi valikoimaksi on esitetty vaihtelevan kokoisia listoja (esim. Fillmore 1968). Tässä esitelmässä lähestymme semanttisia rooleja hiukan eri näkökulmasta, koska tarkastelumme kohteena ovat verbittömät rakenteet. Lähestymistavallamme on yhtäläisyyksiä Goldbergin (1995) tavan kanssa kuvata (argumentti)roolit konstruktioiden, ei yksittäisten verbien ominaisuuksina. Tässä yhteydessä tarkastelemme ongelmaa vain suomen esimerkkien valossa, mutta tutkimuksellamme on nähdäksemme myös laajempaa teoreettista merkitystä. Haemme vastausta seuraaviin kysymyksiin: 1. Millaiset rakenteet eivät tarvitse verbiä? 2. Mistä tarvittava tieto tulee, kun verbiä ei ole? 3. Millaista tietoa jää käsitteistämättä, kun rakenteessa ei ole verbiä? Kysymykset kytkeytyvät toisiinsa, mutta käsittelemme niitä yksitellen. Lähestymme kysymyksiä otsikkoaineiston avulla (pääasiassa Kielipankin osakokoelmat Aamulehti 1999, Demari 2000 ja Kaleva 1998 1999). Yleistäen voidaan sanoa, että rakennetyyppi NOM/PTV + obliikvi (semanttinen sija/adpositio/adverbi) (Väestötietojärjestelmä alas, Ruotsista suosikki) esiintyy produktiivisesti kuvattaessa tapahtumia, kun taas rakennetyyppi NOM/PTV + NOM/PTV on rajoittunut kopulattomiin predikatiivirakenteisiin (Turvapuhelin monen hädän pelastus). Ensin mainitun rakennetyypin esiintyminen verbittömissä tapahtumanilmauksissa on sikäli odotuksenmukaista, että verbin puuttuessa jonkin muun elementin täytyy huolehtia prosessin ilmaisemisesta: koska semanttisilla sijoilla, adpositioilla ja adverbeilla on itsenäiset merkityksensä, ne sopivat siihen tehtävään (ks. paikallissijoista predikaatteina Siro 1964: 26 29; Helasvuo 2001: 123 124). Ne eivät kuitenkaan yksin pysty spesifioimaan prosessin tyyppiä, minkä seurauksena verbittömät rakenteet eivät kuvaa tapahtumia yhtä yksityiskohtaisesti kuin verbilliset. Verbittä ilmaistusta tapahtumasta siis menetetään spesifiä informaatiota, mikä ei kuitenkaan vaikuta merkittävästi argumenttien semanttisiin rooleihin. Tutkimuksemme tarkoituksena on myös pohtia semanttisten roolien määrittelyä teoreettisemmin. Voidaanko kaikki yleisimmin esitetyt roolit määritellä ilman verbiä? Onko verbin tehtävä täten spesifioida kuvattu prosessi? Tällöin verbi ei suoraan projisoisi semanttisia rooleja, vaan ne kytkeytyisivät yleisempiin käsitteistämistapoihin. Esimerkkinä voidaan mainita siirtotapahtuma X Y:n (elolliselle) Z:lle, jota voidaan suomessa (ja muissakin kielissä) spesifioida erilaisilla verbeillä, kuten antaa, heittää, lähettää tai ostaa. Kuitenkaan verbillä ei ole radikaalia merkitystä argumenttien semanttisille rooleille; kuvatun tapahtuman roolit ovat aina agentti, teema ja vastaanottaja.
Lähteet Fillmore, Charles J. 1968. The case for case. In Universals in Linguistic Theory, Emmond Bach & Robert T. Harms (eds.), 1 88. London: Holt, Rinehart and Winston. Goldberg, Adele E. 1995. Constructions. A Construction Grammar Approach to Argument Structure [Cognitive Theory of Language and Culture]. Chicago: The University of Chicago Press. Helasvuo, Marja-Liisa. 2001. Syntax in the Making. The Emergence of Syntactic Units in Finnish Conversational Discourse. Amsterdam: John Benjamins. Levin, Beth & Rappaport Hovav, Malka. 2005. Argument Realization [Research Surveys in Linguistics]. Cambridge: Cambridge University Press. Newmeyer, Frederick. J. 2010. On comparative concepts and descriptive categories: A reply to Haspelmath. Language 86 (3): 688 695. Næss, Åshild. 2007. Prototypical transitivity. Amsterdam: John Benjamins. Siro, Paavo. 1964. Suomen kielen lauseoppi. Helsinki: Tietosanakirja. Van Valin, Robert. D. 2001. An Introduction to Syntax. Cambridge: Cambridge University Press.
Distinctive collexeme analysis of Estonian locative cases and adpositions Jane Klavan Tartu Ülikool / University of Tartu jane.klavan@ut.ee This paper presents a distinctive collexeme analysis of the six Estonian locative cases (illative, inessive, elative, allative, adessive, ablative) and the corresponding adpositions (sisse into, sees in, seest out of, peale onto, peal on, pealt off ). It is claimed in Estonian reference grammars that the adpositions sees in and peal on and their corresponding lative forms have more or less the same meaning as the respective case endings, as in (1a-c) and (2a-c) below: (1) a. Paneb raamatu lauale/ laua peale. put-prs.3sg book.sg.gen table.sg.all table.sg.gen on.all He/She puts the book on(to) the table. b. Raamat on laual/ laua peal. book.sg.nom be-prs.3sg table.sg.ad table.sg.gen on.ad The book is on the table. c. Võtab raamatu laualt/ laua pealt. take-prs.3sg book.sg.gen table.sg.abl table.sg.gen on.abl He/She takes the book from the table. (2) a. Paneb raamatu kasti/ kasti sisse. put-prs.3sg book.sg.gen box.sg.ill box.sg.gen in.ill He/She puts the book in(to) the box. b. Raamat on kastis/ kasti sees. book.sg.nom be-prs.3sg box.sg.ine box.sg.gen on.ine The book is in the box. c. Võtab raamatu kastist/ kasti seest. take-prs.3sg book.sg.gen box.sg.ess box.sg.gen on.ess He/She takes the book from the box. Proceeding from the premises of both cognitive grammar (Langacker 1987, 2008) and construction grammar (Goldberg 1995, 2006) that when there is difference in form, there is also difference in meaning, it is, however, hypothesised that Estonian locative cases and the corresponding adpositions exhibit differences in their behaviour and use. In the relevant typological literature it is a frequent albeit at times not sufficiently verified claim that cases are more abstract and adpositions more specific (e.g. Bartens 1978, Comrie 1986, Hagège 2010: 37-38, Lestrade 2010b, Luraghi 1991: 66-67, Ojutkangas 2008). The aim of the present paper is to validate the aforementioned claim by employing a modern statistical-corpus method to study the Estonian locative cases and adpositions. Distinctive collexeme analysis (Gries and Stefanowitsch 2004) makes it possible to identify Landmarks that exhibit a strong preference for one locative construction (cases) as opposed to the other (adpositions) and to identify subtle distributional differences between the members of these case-adposition pairs. It is predicted that locative cases prefer one type of Landmarks and the adpositions sisse, sees, seest, peale, peal, pealt another type and that
these differences are statistically significant and reflect the general claim about the differences between cases and adpositions put forward by Hagège (2010) and others. Nevertheless, one should be cautious about the kinds of inferences drawn from a frequency study (cf. Schmid 2010, Divjak 2008). Another aim of this paper is to evaluate how well a method that previously has been predominantly applied to studying verb constructions is applicable to other syntactic phenomena such as cases and adpositions, i.e. locative constructions. Bibliography Bartens, Raija. 1978. Synteettiset ja analyyttiset rakenteet lapin paikanilmauksissa [Suomalais-ugrilaisen Seuran toimituksia 166]. Helsinki: Suomalais-Ugrilainen Seura. Divjak, Dagmar. 2008. On (in)frequency and (un)acceptability. In Barbara Lewandowska-Tomaszczyk (ed.), Corpus linguistics, computer tools and applications State of the art, 213 233. Frankfurt: Peter Lang. Comrie, Bernard. 1986. Markedness, grammar, people, and the world. In Fred R. Eckman, Edith A. Moravcsik, and Jessica R. Wirth (eds.) Markedness. New York: Plenum, 85 106. Goldberg, A. 1995. Constructions: A Construction Grammar Approach to Argument Structure. USA: University of Chicago Press. Goldberg, A. 2006. Constructions at Work: The Nature of Generalization in Language. Oxford: Oxford University Press. Gries, S. Th. and Stefanowitsch, A. 2004. Extending collostructional analysis: A corpus-based perspective on alternations. International Journal of Corpus Linguistics, 9(1), 97-129. Hagège, Claude. 2010. Adpositions. Oxford: Oxford University Press. Langacker, R. W. 1987. Foundations of Cognitive Grammar. Volume I: Theoretical Prerequisites. Stanford: Stanford University Press. Langacker, R. W. 2008. Cognitive Grammar. A Basic Introduction. Oxford: Oxford University Press. Lestrade, Sander. 2010. The Space of Case. PhD thesis, Radboud University Nijmegen. Luraghi, Silvia. 1991. Paradigm size, possible syncretism, and the use of adpositions with cases in flective languages. In Paradigms: the economy of inflection, Frans Plank (ed), 57-74. Berlin: Mouton de Gruyter. Ojutkangas, Krista. 2008. Mihin suomessa tarvitaan sisä-grammeja? Virittäjä (3): 382 400. Helsinki: Vammalan Kirjapaino Oy. Schmid, Hans-Jörg. 2010. Does frequency in text instantiate entrenchment in the cognitive system? In Dylan Glynn and Kerstin Fisher (eds.), Quantitative methods in cognitive semantics: Corpus-driven approaches, 101 133. Berlin: Mouton de Gruyter.
Building Constructional Networks: Proximities, Inheritance Relations and Linking Constructions Aki-Juhani Kyröläinen Turun Yliopisto, Tartu Ülikool / University of Turku, University of Tartu akkyro@utu.fi The basic principle of constructionist approaches to linguistic structure rests on the assumption that constructions (form-meaning pairings) are not random and isolated instances. Instead they form a network. The principles governing the formation of the network are fundamental properties of construction grammar. In this presentation, a unified framework is put forward for establishing these properties in a data-driven manner building on such machine learning algorithms as random forest (Breiman, 2001) and clustering (Kaufman & Rousseeuw, 2005 [1990]). The organizing principle of the network is captured by positing links between constructions. Additionally, the links themselves are treated as objects in the network having their own structure and hierarchy. Thus, generalizations across different types are established through the network model. (cf. Croft, 2001; Goldberg, 1995). However, studies dedicated to exploring these principles are almost completely absent in the literature. In this vein, these facets of construction grammar constitute an unexplored territory, for example how the links would be established and how the construction types would be connected by them when a large number of construction types are simultaneously investigated. As the number of corpus-based studies has increased in recent years, the answer to these questions becomes crucial. The proposed framework is explored with 11 argument constructions marked with the Reflexive Marker (-sja) in Russian. (cf. Geniušienė, 1987; Gerritsen, 1990; Князев, 2007). The data (n=1674, unique verbs n=685) extracted from the Russian National Corpus is a subset of author's PhD work. The constructions are operationalized with 21 variables ranging from case marking, subject role, referent type, aspect and causation to the frequency of the verbs, among others. In addition to functioning as a classifier, the random forest algorithm contains a proximity measure between the classified instances mirroring the iconic principle of the network model. By utilizing the proximity measure in conjunction with clustering, a data-driven approach to mapping distances between constructions and formulating linking constructions is established. The results suggest a network of five linking constructions. The implications of this model is discussed in detail. Finally, the proposed model offers a way to formulating strong hypotheses about the structure and evolution of the network: 1) the distances between the nodes will decrease over time and 2) the connections between the nodes will increase over time. This global hypothesis can be motivated with evidence from diachronic studies. Bibliography Breiman, L. (2001). Random Forests. Machine Learning, 45(1), 5-32. Croft, W. (2001). Radical Construction Grammar: Syntactic Theory in Typological Perspective. Oxford: Oxford University Press. Geniušienė, E. (1987). The Typology of Reflexives. Berlin: Mouton de Gruyter. Gerritsen, N. (1990). Russian Reflexive Verbs. In Search of Unity in Diversity. Amsterdam: Rodopi. Goldberg, A. E. (1995). Constructions. A Construction Grammar Approach to Argument Structure. Chicago: The University of Chicago Press.
Kaufman, L., & Rousseeuw, P. J. (2005 [1990]). Finding Groups in Data: An Introduction to Cluster Analysis. New Jersey: John Wiley & sons Inc. Князев, Ю. П. (2007). Грамматическая семантика. Русский язык в типологической перспективе. Москва: Языки сланянских культур.
Kersten Lehismets Tartu Ülikool / University of Tartu klehismets@gmail.com The role of verb semantics in the interpretation of Finnish path adposition expressions Finnish is a primarily postpositional language with having also some prepositions (Grünthal 2003). There is also subtype called two-faced adpositions (Huumo 2010, also ambipositions, Glück ed.2000: 38 or bipositions Grünthal 2003: 59), adpositions that can be used either as preposition or postposition. I am going to discuss the semantic functions of Finnish two-faced path adpositions kautta 'via', läpi 'through', pitkin 'along', and yli 'over', 'across'. In some cases, there is no meaning difference between the prepositional and postpositional use of these adpositions: Juoks-i-n yli silla-n. Run-PST-1SG over bridge-gen. Juoks-i-n silla-n yli. Run-PST-1SG bridge-gen over. I ran over the bridge. However, there sometimes is a difference in meaning depending on the adposition s prepositional or postpositional usage. Most often it concerns the adpostions kautta and pitkin. A crucial semantic difference can be seen between actual motion and directional existence or occurrence of entities scattered on the path. In the latter case, Talmy s notion of sequential perspectival mode illustrated by the sentence There is a house every now and then through the valley (Talmy 2000: 71) gets involved. There is a possibility of scanning in a particular direction from a certain perspective point attending attention to a particular portion of the path. In Alhoniemi s (1978) study on Finnish terminative expressions ('all the way to/from X', 'as far as X') he distinguishes four types of terminative paths: 1) paths of actual motion 2) paths of location involving fictive motion (see Talmy 2000: 99 175), The pathway goes through the woods 3) paths of occurrence (unbounded quantity of entities being on the path, There are houses here and there in the valley) 4) paths of states, events, or activities, i.e. processes (a process takes place, It rains across the whole country). This classification can be successfully applied to in an analysis of Finnish path adpositions. The analysis reveals that postpositions are used in the sentences of actual motion and location, prepositions in sentences expressing occurrence and processes (Huumo and Lehismets in press). However, dynamic reading of the sentence does not only arise from the semantics of the adpostions. Also other functional elements such as the verb, the mover, the site of motion and also our encyclopedic knowledge about the world influences how we conceptualize the situation (Evans and Tyler 2005: 250-252). That is, all those factors should be taken into an account in an analysis of the actual usage of these adpoitions. In this study I discuss the verb of these constructions. I have divided the verbs that occur in my data as follows: motion (run, walk), state (stay, be), mental/cognitive (think, consider),