KIRJALLINEN KYSYMYS 530/2002 vp Kansallisen terveydenhuoltoprojektin aluehankkeet Eduskunnan puhemiehelle Viime vuosina tehtyjen mielipidemittausten mukaan suomalaiset ovat olleet EU-kansalaisista tyytyväisimpiä nykyisiin terveyspalveluihinsa. Tämä kertonee siitä, että kolme vuosikymmentä sitten luotu, kansanterveyslakiin keskeisesti nojaava terveydenhuoltojärjestelmä on yksilötasolla koettu tarkoituksenmukaiseksi. Tosiasioidenkin valossa arvioituna Suomen terveydenhuolto on yleisesti ottaen ollut toimivaa ja tarjonnut laatupalveluita kohtuullisin kustannuksin. Suomalainen julkinen terveydenhuolto ei kuitenkaan ole ongelmatonta; muun muassa voimavarojen riittämättömyys, terveydenhuollon eri toimijoiden välisen yhteistyön heikkous ja terveydenhuoltojärjestelmän hajanaisuus sekä alueelliset erot yhdessä väestön ikääntymisen kanssa ovat pakottaneet ottamaan kantaa järjestelmän kehittämiseksi. Terveydenhuollon toimivuutta sekä terveyspalvelujen saatavuutta ja laadun varmistamista käsittelevä selvitystyö valmistui maaliskuussa 2002 Kansallinen terveydenhuoltoprojekti -nimikkeellä. Terveydenhuoltoprojektissa tuodaan esille, että terveydenhuollossa kaiken lähtökohtana on riittäviä voimavaroja saava ja hyvin toimiva perusterveydenhuolto. Myös ennalta ehkäisevän työn merkitys perusterveydenhuollon kulmakivenä on projektissa otettu huomioon. Lisäksi muun muassa kansalaisille tärkeät hoitoonpääsyn turvaaminen sekä terveydenhuoltohenkilökunnan osaamisen turvaaminen ja riittävä henkilölukumäärä saavat keskeisen huomion terveydenhuoltoprojektin esityksissä. Terveydenhuoltoprojektissa katsotaan, että nykyiseen järjestelmään liittyy rakenteellisia ongelmia, jotka lisäävät kustannuksia, heikentävät terveyspalvelujen laatua sekä vaikeuttavat henkilöstön rekrytointia. Projektin selvityksissä on päädytty siihen, että osa ongelmista liittyy erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyöhön ja työnjakoon, osa erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon organisaatioihin ja osa eri toimijoiden toimintatapoihin. Lisäksi on havaittu, että pienet yksiköt ovat haavoittuvia henkilöstön poissaoloille ja saatavuusongelmille. Terveydenhuollon palvelujärjestelmän rakenteellinen uudistaminen nähdäänkin näin ollen välttämättömänä. Toimijoiden välinen lisääntyvä yhteistyö ja työnjako ovat keskeisiä keinoja uudistaa nykyisiä ongelmallisilta näyttäviä terveydenhuollon rakenteita. Kansallinen terveydenhuoltoprojekti lähteekin ajatuksesta, että perusterveydenhuolto järjestettäisiin seudullisina, toiminnallisina kokonaisuuksina. Mielenterveystyön avopalveluiden, psykososiaalisten palveluiden ja päihdepalveluiden sekä niihin liittyvän päivystyksen osalta seudullinen ja toiminnallinen kokonaisuus esitetään tulevaisuudessa järjestettäväksi yhteistyössä yksityisen ja niin sanotun kolmannen sektorin kanssa. Erikoissairaanhoidon toiminnallinen yhteistyö ja työnjako esitetään toteutettavaksi erityisvastuualueittain. Lisäksi lääkkeiden ja materiaalien yhteishankintamenettelyn kehittäminen ja päivystystoiminnan järkiperäistäminen saavat aikaan kustannussäästöjä terveydenhuol- Versio 2.0
lon sektorilla. Projektin mukaan toiminnallinen yhteistyö tulee tapahtumaan siten, että sairaanhoitopiirit solmivat yhteistyösopimuksia, yhdistyvät tai muodostavat terveydenhuoltopiirejä. Yhteistyön ja työnjaon muodot ovat moninaisia. Esimerkiksi epävirallisen sektorin yhä näkyvämpi integroiminen viralliseen sektoriin näyttäytyy huomionarvoisena vaihtoehtona tehostaa toimintoja, alasta riippumatta. Tähän toimintamalliin on päätynyt Jyväskylän kaupunki, joka käynee malliesimerkistä virallisen ja epävirallisen sektorin yhdistäjänä paremman hyvinvoinnin saavuttamiseksi. Jyväskylä on näin ollen hakenut ratkaisua toimintaverkon pirstaleisuuden ja voimavarojen nykyistä tehokkaamman käytön parantamiseksi ainutlaatuisen laajamittaisella säätiöhankkeellaan: yhteistoimintahankkeen tarkoituksena on nimenomaan pyrkiä yhdistämään julkinen sektori ja niin sanottu kolmas sektori sosiaali- ja terveysalalla paremman palvelutason saavuttamiseksi ja sitä kautta hyvinvoinnin edistämiseksi. Myös alueellisen ja seudullisen yhteistyön vaikuttavuuden merkitys ylipäänsä on saanut ansaitsemansa huomion, ja moninaisia yhteistyöhön pohjautuvia menettelyjä onkin käynnistetty toimintojen tehostamiseksi. Verkostoituminen ja verkostuneisuuden tuottama lisäarvo näyttävät olevan keskeisiä käsitteitä puhuttaessa alueellisesta ja seudullisesta yhteistyöstä. Tätä verkostoitumisen synergeettistä merkitystä ilmentää esimerkiksi hallitusohjelman mukaisen aluepoliittisen linjauksen mukainen aluekeskusten kehittämisen ohjelmatyö, jonka tavoitteena on vahvistaa aluekeskuksia niiden itsensä laatimien aluekeskusohjelmien pohjalta. Tämä aluekeskusten saamaan lisäarvoon tähtäävä konsepti saakin perustelunsa siitä, että aluekeskusten menestyksen kannalta tulevaisuudessa ei ole niinkään olennaista se, millaisia ne ovat yksinään, vaan miten toimivia yhteistyöverkostoja ne ovat kyenneet tai kykenevät luomaan. Voidaankin sanoa, että voimakkaimmin merkitystään alueiden menestystekijöinä tulevat kasvattamaan kansallisen ja kansainvälisen verkostuneisuuden ohella seutuyhteistyö sekä eri toimijoiden yhteistyön ja vuorovaikutuksen onnistuminen. Tämä merkitsee yhtäältä mahdollisuutta ja toisaalta haastetta aluekeskusohjelmille ja niiden toteuttajille muun muassa Etelä-Karjalan aluekeskusohjelmalle. Verkostoitumiseen liittyvä mahdollisuuden ja haasteen yhtälö koskee vähintäänkin yhtä paljon aluekeskusohjelmia laajempia ja kunnianhimoisempia hankkeita, kuten esimerkiksi kuntaliitoksiin tähtäävää Saimaankaupunki-projektia. Saimaankaupunki-hankkeen nimenomaisena tarkoituksena on tuottaa lisäarvoa palveluiden tehostamisen, siitä seuraavien kustannussäästöjen ja siten paremman yleisen hyvinvoinnin muodossa. Vaikka kuntaliitoshanke onkin järkiperäisesti hyvin perusteltavissa, mielipidemittaukset osoittavat valtaosan hankkeessa mukana olevien kuntien asukkaista olevan vastentahtoisia Saimaankaupunki-hankkeen toteuttamiseen. Osaltaan mitattua vastentahtoisuutta selittänee asukkaiden identifioituminen ja sitoutuminen omaan nykyiseen kuntayhteisöönsä. Ihmisten subjektiivisten tunneperäisten kytkentöjen olemassaoloa ei näin ollen voi täysin jättää huomiotta objektiivisten järkiperäisten perusteiden jalkoihin. Jotta Saimaankaupunki-hankkeen muodostaminen voisi tosiasiallisesti toteutua eikä se jäisi yksinomaan virkamieshankkeeksi, se edellyttää alueen kuntien asukkaiden halua sitoutua siihen. Sitoutumisen kannalta makrotason kustannushyötylaskelmia tärkeämpiä lienevät ihmisten yksilötason kokemukset hankkeen kannattavuudesta; ihmisten täytyy mikrotasolla saada hyödyttäviä kokemuksia kuntaliitosten kannattavuudesta, jotta he voisivat pitää sitä mielekkäänä. Kansallisessa terveydenhuoltoprojektissa tuotiin esille terveydenhuollon rakenteiden merkitys järjestelmän uudistamiseksi. Koska rakenteiden uudistaminen edellyttää nykyistä laajempaa yhteistyötä ja työnjakoa, Saimaankaupungiksi nimetty kuntaliitoshanke tarjoaisi olemassaolollaan mahdollisuuden laajaan, monenväliseen yhteistyöhön ja siten palvelujärjestelmän tehostamiseen. Lisäksi verkostuneisuuden tuottama lisäarvo voisi antaa Saimaankaupungin asukkaille yksilötasolla merkityksellisiä, hyödyttäviä kokemuksia entistä laajempien alueellisten ja seudullisten yhteenliittymien kannattavuudesta. 2
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Voidaanko kansalliseen terveydenhuoltoprojektiin liittyviä hankkeita käynnistää aluetasolla? Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2002 Jussi Ranta /sd 3
Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Jussi Rannan /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 530/2002 vp: Voidaanko kansalliseen terveydenhuoltoprojektiin liittyviä hankkeita käynnistää aluetasolla? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa tänä vuonna seutukunnallisia kehittämishankkeita ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän kehittämiskokeiluja yhteensä 2,9 miljoonalla eurolla. Ministeriö on lähettänyt asiasta kuntatiedotteen toukokuussa. Terveyspalvelujärjestelmän kehittämiskokeiluja koskevat hakemukset lähetetään sosiaali- ja terveysministeriöön kuluvan vuoden aikana. Valtioneuvosto antoi 11.4.2002 periaatepäätöksen terveydenhuollon tulevaisuuden turvaamiseksi. Sen mukaan palvelujärjestelmää kehitetään vaiheittain etenevänä ohjelmatyönä, johon osoitetaan valtion budjetissa ensi vuonna 8 miljoonan euron suuruinen hankerahoitus. Valtioneuvosto antaa ensi vuoden talousarvioesityksen antamisen yhteydessä asetuksen sosiaali- ja terveydenhuollon voimavaroista. Asetus sisältää valtionavustukseen oikeutettavien kehittämishankkeiden valinnassa huomioon otettavat valtakunnalliset painopisteet ja kriteerit. Valtionavustuksen myöntämisen edellytyksenä on, että kunta tai kuntayhtymä osallistuu hankkeen rahoittamiseen. Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2002 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 4
Ministerns svar KK 530/2002 vp Jussi Ranta /sd Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Jussi Ranta /sd undertecknade skriftliga spörsmål SS 530/2002 rd: Kan projekt som hänför sig till det nationella hälso- och sjukvårdsprojektet startas på regional nivå? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Social- och hälsovårdsministeriet finansierar i år utvecklingsförsök inom hälso- och sjukvårdens servicesystem och regionala utvecklingsprojekt för sammanlagt 2,9 miljoner euro. Ministeriet sände ut ett kommuninfo om saken i maj. Ansökningar som gäller utvecklingsförsök inom hälsooch sjukvårdsservicesystemet kan skickas till social- och hälsovårdsministeriet under innevarande år. Statsrådet gav den 11 april 2002 ett principbeslut i syfte att trygga framtiden inom hälso- och sjukvården. Enligt beslutet skall servicesystemet utvecklas som ett programarbete som framskrider i faser. För arbetet anvisas i statsbudgeten för nästa år i projektfinansiering 8 miljoner euro. I samband med överlåtandet av nästa års budgetproposition utfärdar statsrådet en förordning om social- och hälsovårdens resurser. Förordningen innehåller de riksomfattande tyngdpunkter och kriterier som skall tas i beaktande vid valet av de utvecklingsprojekt som är berättigade till statsunderstöd. En förutsättning för beviljandet av statsunderstöd är att en kommun eller en samkommun deltar i finansieringen av projektet. Helsingfors den 18 juni 2002 Omsorgsminister Eva Biaudet 5