ARVIOINTI- SELOSTUKSEN AJANTASAISTUS

Ympäristövaikutusten Yllikkälä (Lappeenranta) Huutokoski (Joroinen) ARVIOINTI- SELOSTUKSEN AJANTASAISTUS 400 kv voimajohtohankkeessa 2008

YHTEYSTIEDOT Hankevastaava Fingrid Oyj YVA-yhteyshenkilöt: Ympäristöyksikön päällikkö Sami Kuitunen Vanhempi asiantuntija Hannu Ylönen PL 530 00101 Helsinki p. 030 395 5000 fax 030 395 5263 etunimi.sukunimi@fingrid.fi Yhteysviranomainen Etelä-Savon ympäristökeskus Yhteyshenkilö: Osastopäällikkö Pekka J. Häkkinen PL 600 50101 Mikkeli p. 020 490 106 fax 020 490 4509 etunimi.sukunimi@ymparisto.fi YVA-ajantasaistuksen konsultti FCG Planeko Oy Yhteyshenkilö: Johtava asiantuntija Hannu Kemiläinen, Hallituskatu 13-17 D 90100 Oulu 1.9.2008 alkaen biologi Marja Nuottajärvi Pyhäjärvenkatu 1 33200 Tampere p. 010 409 6700 fax 010 409 6730 etunimi.sukunimi@fcg.fi

SELITTEITÄ Voimajohdon pääosien nimitykset Voimajohdon johtoalueen ja sen osien nimitykset

iv 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski ALKUSANAT Tämän hankkeen tarkoituksena on ollut päivittää vuonna 1998 laadittu Yllikkälä- Huutokoski 400 kv voimajohdon YVA-selostus vastaamaan kymmenessä vuodessa muuttunutta tilannetta maankäytön, arvokkaiden luontokohteiden, ympäristövaikutusten ja lainsäädännön osalta. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen päivityksessä on kuvattu yhden pääreittivaihtoehdon merkittävimmät ympäristövaikutukset ja niiden lieventämistoimenpiteet. Vaihtoehtojen vertailun lisäksi ajantasaistetussa arviointiselostuksessa on täsmennetty 1990- luvulla esitettyjä tietoja, esitetty arvioinnissa käytetty aineisto ja arviointimenetelmät sekä arviointiin mahdollisesti liittyvät epävarmuustekijät. Selostusraportti koostuu raporttiosasta ja sitä olennaisesti täydentävistä liitteistä (Natura-arviointi, luontoselvitys, liitooravaselvitys, museoviraston lausunto ja muinaismuistojen inventointi sekä kartoitus). Hankkeesta vastaavasta Fingrid Oyj:stä työhön ovat osallistuneet ympäristöyksikön päällikkö Sami Kuitunen ja vanhempi asiantuntija Hannu Ylönen. Etelä-Savon ympäristökeskuksesta yhteyshenkilönä on toiminut osastopäällikkö Pekka J. Häkkinen. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn ajantasaistuksesta on vastannut konsulttityönä FCG Planeko Oy, jossa projektipäällikkönä on toiminut Hannu Kemiläinen, 1.9.2008 alkaen Marja Nuottajärvi, ja projektisihteerinä Leila Väyrynen. Natura-arvioinnin ovat laatineet biologit Jari Kärkkäinen ja Minna Eskelinen FCG Suunnittelukeskus Oy:stä. Luontoja liito-oravaselvitykset ovat laatineet biologit Jari Kärkkäinen ja Minna Eskelinen FCG Planeko Oy:n Kuopion toimistosta. Lisäksi maankäyttöön liittyvän selvityksen on laatinut Mika Uolamo ja Simo Kaksonen FCG Planeko Oy:stä. Muinaisjäännösinventoinnit ovat tehneet Mikroliitti Oy:stä Timo Jussila, Hannu Poutiainen ja Tapani Rostedt. Arviointimenettelyn ajantasaistusta on käsitelty kahdessa viranomaistapaamisessa, joihin on kutsuttu Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksien, Etelä-Savon ja Etelä- Karjalan maakuntaliittojen sekä johtoreitin kuntien edustajia. Helsinki 9.9.2008 Maanmittauslaitos, lupa nro 24/MYY/08 (Maanmittauslaitoksen peruskarttaaineisto 1:20 000) Affecto Finland Oy, lupa L7513/08 (Genimapin GT- ja YT-tiekartta-aineistot, painotuotteet) Genimap Oy, lupa N0148 (Genimapin GT- ja YT-tiekartta-aineistot, internet) Copyright Suomen ympäristökeskus

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski v TIIVISTELMÄ Hankkeesta vastaava Fingrid Oyj on valtakunnallinen kantaverkkoyhtiö, joka vastaa Suomen sähköjärjestelmän toimivuudesta sähkömarkkinalain velvoittamana. Yhtiön on hoidettava sähkömarkkinalain edellyttämät velvoitteet siten, että kantaverkko on käyttövarma ja siirtokyvyltään riittävä. Hankkeen perustelut Yllikkälä (Lappeenranta) - Huutokoski (Joroinen) 400 kv voimajohto on pituudeltaan noin 153 kilometriä, ja se sijoittuu Etelä-Suomen ja Itä-Suomen läänien alueelle sekä kymmenen kunnan alueelle: Lappeenranta, Lemi, Taipalsaari, Savitaipale, Suomenniemi, Ristiina, Mikkeli, Juva, Pieksämäki ja Joroinen (kuva 1 tiivistelmän lopussa). Uusi 400 kv voimajohto muodostaa toisen 400 kv yhteyden Yllikkälän ja Huutokosken sähköasemien välille. Uusi johto rakennetaan nykyisten voimajohtojen yhteyteen joko niiden rinnalle tai osalla reittiä nykyisen 110 kv voimajohdon paikalle yhteispylväsrakenteena. Nykytilanteessa Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan alueilla on paljon sähköntuotantoa ja tuontia. Voimansiirtoyhteydet Kaakkois-Suomesta muualle kantaverkkoon ovat kuormittuneet raskaasti ja ovat lähellä siirtokykyrajaa. Nykyinen kantaverkko ei siten kestä siirtotarpeen lisäystä ilman merkittävää kantaverkon vahvistamista. Uudet voimalaitoshankkeet ovat antaneet aiheen tarkastella alueen verkkoa kokonaisuudessaan. Kaakkois-Suomessa sijaitsee runsaasti sähkön tuotantokapasiteettia: Loviisan ydinvoimalaitos, Kymijoen ja Vuoksen vesivoimalaitokset sekä runsaasti yhdistettyä lämmön ja sähkön tuotantoa niin teollisuudessa kuin myös alueen kaukolämmityksessäkin. Lisäksi alueelle liittyy pääosa Venäjän ja Suomen välisistä sähkönsiirtoyhteyksistä. Siirtotarpeen kasvuun Kaakkois-Suomesta muualle kantaverkkoon vaikuttavat osaltaan myös teollisuudessa viime vuosina tehdyt rationalisoimistoimenpiteet ja käynnissä olevat voimantuotantohankkeet. Lopetettu Summan tehdas oli yksi suurimmista sähkönkäyttäjistä alueella. Siirtotarvetta tulevaisuudessa kasvattaa rakenteilla oleva biopolttoainetta hyödyntävä yhteisvoimalaitoshanke Lappeenrannassa ja suunnitteilla olevat Fortum Oyj:n ja Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoshankkeet Loviisassa ja Ruotsinpyhtäällä. Kaakkois-Suomeen ja muualle Etelä- ja Länsi-Suomeen rakenteilla oleva uusi sähköntuotantokapasiteetti lisää siirtotarvetta kantaverkossa, jolloin nykyisen 400 kv Yllikkälä-Huutokoski voimajohdon siirtokyky jää riittämättömäksi. Tällöin jo yksittäiset viat verkossa aiheuttavat johtojen ja asemien komponenttien ylikuormittumisen, joka voi johtaa alueelliseen verkkohäiriöön tai pahimmillaan koko kantaverkkoa koskevaan suurhäiriöön. Kantaverkko mitoitetaan kehittämisvelvoitteen mukaisesti mahdollistamaan markkinatilanteen mukainen sähköntuotanto tai rajan yli tapahtuva sähkönsiirto vahvistamalla kantaverkon siirtokykyä sähkönsiirtotarpeiden kasvaessa. Tehtyjen verkkoselvitysten perusteella kantaverkkoa on tarpeen vahvistaa uudella, pääosin nykyisen 400 kv voimajohdon Yllikkälä - Huutokoski rinnalle

vi 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski rakennettavalla voimajohdolla Lappeenrannan ja Varkauden alueiden välillä. Voimajohto tarvitaan ylläpitämään kantaverkon siirtokyky sähkönsiirtotarpeiden kasvaessa. Alueverkkoyhtiö Lappeenrannan Energiaverkko Oy tarvitsee tekemiensä selvitysten mukaan 17 kilometrin pituisen 110 kv rinnakkaisjohdon Yllikkälästä Lemin Huttulaan varmistamaan katkotonta sähkönjakelua Lemi-Savitaipale- Taipalsaari jakelualueella. Yhtiön mukaan nykyisen säteittäisen 110 kv johdon huolto- tai häiriötilanteissa sähkönkulutusta alueella ei pystytä kattamaan varasyöttöyhteyksillä. Selvityksissä on todettu, että ympäristöllisesti ja maankäytöllisesti edullisinta on rakentaa uusi 110 kv voimajohto uuden 400 kv voimajohdon yhteispylvääseen. 1990-luvun lopulla voimajohdon rakentamista suunniteltaessa perusteena oli samankaltainen kantaverkon kapasiteetin riittämättömyys Kaakkois- Suomessa tuolloin suunniteltujen voimalaitoshankkeiden edellyttämiin siirtotarpeisiin nähden. Silloin kasvava siirtotarve ratkaistiin rakentamalla vaihtoehtoisena ratkaisuna tarkasteltu Kotkan Kymistä Vantaan Länsisalmelle suuntautuva 400 kv voimajohto. Lopullisesti Yllikkälä-Huutokoski voimajohdon rakentamistarvetta lykkäsi myös eräiden voimantuotantohankkeiden peruuntuminen. Ympäristövaikutusten arviointimenettely Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA-menettely) jakautuu kahteen päävaiheeseen, jotka ovat arviointiohjelma ja arviointiselostus. Hankkeen vaiheet 1990-luvulla IVO Voimansiirto Oy (nykyinen Fingrid Oyj) antoi ensitiedotteen Yllikkälä- Huutokoski 400 kv voimajohtoyhteyden YVA-menettelyn käynnistämisestä 4.3.1997. YVA-ohjelmasta järjestettiin tuolloin tiedotustilaisuudet 12.5.1997 Joroisissa, 13.5.1997 Mikkelissä ja 14.5.1997 Savitaipaleella. YVA-menettelyn aikana neuvoteltiin viranomaisten kanssa neljä kertaa (5.3., 6.3., 13.5. ja 19.6.1997). YVA-selostusvaiheessa pidettiin tiedotustilaisuudet 25.8.1997 Juvalla ja Mikkelissä sekä 26.8.1997 Ristiinassa ja Savitaipaleella. YVAmenettely päättyi tuolloin 31.3.1998 saatuun yhteysviranomaisen (Etelä- Savon ympäristökeskus) lausuntoon. Kymen lääninhallitus myönsi tutkimusluvan 13.5.1997 ja Mikkelin lääninhallitus 16.5.1997. Maastotutkimukset tehtiin kesällä ja syksyllä 1997. Tutkimusten yhteydessä tiedotettiin maanomistajille maastotutkimuksista kirjeitse ja käytiin tarvittaessa paikan päällä. Voimajohdon yleissuunnittelu tehtiin talven ja kevään 1998 aikana. Fingrid Oyj antoi tiedotteen hankkeen siirtymisestä 29.9.1998. YVA-selostuksen päivittäminen Nykyinen hankevastaava Fingrid Oyj neuvotteli ympäristövaikutusten arvioinnin täydentämisestä 26.9.2007 Etelä-Savon ympäristökeskuksen kanssa. Viranomaisen YVA-lakiin perustuvan näkemyksen mukaan uutta YVAmenettelyä ei tarvitse käynnistää. Arviointiselostusta on kuitenkin täydennettävä yhteysviranomaisen arviointiselostuslausunnon mukaisesti ja se on ajantasaistettava nykylainsäädännön ja maankäyttötilanteen tasalle.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski vii Tämän raportin tarkoituksena on ajantasaistaa ympäristövaikutusten arviointia, koska halutaan selvittää onko suunnitteluosuuden ympäristössä tai maankäytössä tapahtunut muutoksia, jotka vaativat uudelleen suunnittelua. Nyt käsillä oleva lopullinen arviointiselostuksen ajantasaistus liitetään hankkeen lupahakemuksiin. Aineisto on saatavilla Internetistä osoitteesta www.fingrid.fi->ymparisto->yva-menettelyt->yllikkälä-huutokoski sekä vaikutusalueen kunnista. Yhteysviranomainen ei erikseen kuuluta tätä ajantasaistusraporttia eikä pyydä siitä lausuntoja tai mielipiteitä, vaan antaa lausuntonsa lunastuslupakäsittelyn yhteydessä. Myös maanomistajilla ja sidosryhmillä on hankkeen lunastuslupakäsittelyn yhteydessä mahdollisuus esittää mielipiteensä hankkeesta, ajantasaistusraportista ja muista selvityksistä viranomaisille. Tutkitut vaihtoehdot Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä tarkastellaan Yllikkälän sähköaseman (Lappeenranta) ja Huutokosken sähköaseman (Joroinen) välillä yhtä pääjohtoreittivaihtoehtoa (VE1). Konijärven yksityisen suojelualueen kohdalla on tarkasteltu yhtä alkuosastaan tarkennettua kiertovaihtoehtoa (VE1A). Pääjohtoreittivaihtoehtoon liittyy lisäksi Iso-Hulppion luonnonsuojelualueen kohdalla kiertovaihtoehto (VE1B). Yllikkälän sähköaseman ja Lemin Huttulan kytkinlaitoksen välillä tarkastellaan 400+110 kv yhteispylväsrakennetta, joka sijoittuu nykyisten johtojen rinnalle. Yhteispylväsosuuden 110 kv voimajohto tulee Lappeenrannan Energiaverkko Oy:n käyttöön. 0-vaihtoehto YVA-asetuksen mukaan yhtenä vaihtoehtona tulee olla hankkeen toteuttamatta jättäminen, jollei tällainen vaihtoehto erityisestä syystä ole tarpeeton. 0-vaihtoehtoa (hankkeen toteuttamatta jättämistä) ei tässä hankkeessa tarkasteltu, koska se ei ole Fingrid Oyj:n käsityksen mukaan kantaverkon toiminnan kannalta mahdollinen ratkaisu. Fingrid Oyj vastaa Suomen sähköjärjestelmän toimivuudesta sähkömarkkinalain perusteella sille myönnetyn sähköverkkoluvan ehtojen mukaisesti. Yhtiön toiminnan keskeisinä lähtökohtina ovat Suomen sähköverkon järjestelmävastuu ja kehittämisvelvoite, samoin kuin sähkön laadun ylläpitäminen korkeana. Työ- ja elinkeinoministeriön alainen, sähkömarkkinaviranomaisena toimiva Energiamarkkinavirasto päättää voimajohdon tarpeellisuudesta YVAmenettelyn jälkeisessä sähkömarkkinalain 18 :n mukaisessa rakentamislupakäsittelyssä. Luvan myöntäminen perustuu sähkön siirtotarpeeseen. Lupahakemuksen liitteenä tulee olla ympäristövaikutusten arviointiselostus. Jos voimajohto ei viraston näkemyksen mukaan ole tarpeellinen, virasto ei myönnä voimajohdolle rakentamislupaa. Reittivaihtoehto 1 (VE1) Uusi voimajohto sijoittuu 400+110 kv harustettuna yhteispylväsrakenteena nykyisten johtojen rinnalle Yllikkälästä Huttulaan, josta eteenpäin uusi johto

viii 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski sijoittuu nykyisen 400 kv voimajohdon rinnalle nykyisen johdon kaltaisena harustettuna portaalipylväsrakenteena Mikkelin Heinälahteen saakka. Heinälahdesta uusi johto rakennetaan harustettuna 400+110 kv yhteispylväsrakenteena nykyisen 110 kv voimajohdon paikalle Huutokoskelle asti muutamin poikkeuksin. Kaikilla osuuksilla uuden voimajohdon sijoituspuoli vaihtuu useaan kertaan. Pitkissä vesistöjen ylityksissä ja erityiskohteissa käytetään myös vapaasti seisovia pylväsratkaisuja. Mikkelin Visulahdessa voimajohto rakennetaan yhden kilometrin pituiselle uudelle reitille, jolle siirretään myös nykyinen 400 kv voimajohto. Konijärven kierto (VE1A) Alavaihtoehtona tarkastellaan Konijärven suojelualueen kiertävää reittiä. Uutta 400 kv voimajohtoreittiä syntyy noin 3 kilometriä. Iso-Hulppion kierto (VE1B) Alavaihtoehtona tarkastellaan Iso-Hulppion Natura-alueen kiertävää reittiä. Uutta 400 kv voimajohtoreittiä syntyy noin 11 kilometriä. Esitetyt johtoaluekuvat, pylväsratkaisut ja sijoituspuolen vaihtokohdat ovat alustavia ja ne tarkentuvat voimajohdon jatkosuunnittelun edetessä. Vaikutusten arvioiminen ja vuorovaikutus Arviointi käsittää suunnitellun voimajohdon aiheuttamat välittömät ja välilliset vaikutukset ympäristöön. Arviointityössä on otettu huomioon sekä voimajohdon rakentamisen että käytön aikaiset vaikutukset. Vaikutusten arviointi on tehty asiantuntijatyönä vaikutusalueen ympäristöstä saatujen tietojen perusteella. Saatavilla olevaa aineistoa on täydennetty kartta- ja ilmakuvaanalyysein, maastoinventoinnein sekä käydyn vuoropuhelun avulla. Ajantasaistustyötä varten järjestettiin viranomaistapaamisia, joihon kutsuttiin Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksien ja maakuntaliittojen sekä johtoreitin kuntien edustajia. Tapaamisia järjestettiin 17.3.2008 ajantasaistustyötä aloitettaessa ja 28.8.2008 raportin luonnosvaiheessa. Ajantasaistettu arviointiselostus esitellään neljässä kaikille avoimissa yleisötilaisuudessa syyskuussa 2008. Tässä hankkeessa ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan suunnitellun voimajohdon aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia ympäristöön. Vaikutusten arviointi käsittää sekä voimajohdon rakentamisen että käytön aikaiset vaikutukset. YVA-lain mukaisesti arvioinnissa tulee tarkastella keskinäiset vuorovaikutussuhteet mukaan lukien seuraavia tekijöitä: Vaikutukset maaperään, luonnonvarojen hyödyntämiseen, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen ja eliöihin Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Arviointiselostuksessa on käsitelty myös niitä valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, joilla voi katsoa olevan merkitystä tämän voimajohtohankkeen kannalta. Näitä ovat ainakin elinympäristön laatu (sähkö- ja magneettikentät, koronamelu), kulttuuri- ja luonnonperintö (maisema, luonnonsuojelu- ja mui-

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski ix naismuistolain mukaiset kohteet) sekä toimivat yhteysverkostot (sähkön siirto). Voimajohtoreitin ympäristövaikutusten tarkastelualueeseen kuuluu itse johtoalueen lisäksi sen ulkopuolella olevia alueita. Voimajohdon rakentaminen saattaa muuttaa esim. luonnonoloja, maisemaa sekä ihmisten elinoloja ja viihtyvyyttä johtoalueen ulkopuolellakin. Siksi vaikutusalueen laajuus tässä arvioinnissa vaihtelee noin 100 metristä (metsäalueet) jopa kolmeen kilometriin (avoimet pelto- ja vesistöalueet) voimajohtojen molemmin puolin. Useimmat vaikutukset ovat suoria, jolloin tarkastelualue ulottuu noin 100 metrin etäisyydelle uudesta voimajohdosta. Näitä ovat useimmat luonto- ja linnustovaikutukset. Maankäyttöä tarkastellaan noin 300 metrin etäisyydellä voimajohdosta. Maisemaan ja kulttuuriperintöön kohdistuvia vaikutuksia tarkastellaan maisema- ja kulttuurikohteiden muodostamina kokonaisuuksina sekä lähi- että kaukomaisemassa. Ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen liittyvä tarkastelu (sähkö- ja magneettikentät) ulottuvat noin 60-70 metrin levyiselle vyöhykkeelle johtoalueen keskeltä molempiin suuntiin. Merkittävimmät vaikutukset Tarkasteltavan päävaihtoehdon VE1 sijoittuessa nykyisen voimajohtoreitin yhteyteen ja suurelta osin nykyisille johtoalueillekin, jäävät vaikutukset luontoon, kulttuurihistoriaan, lähimaisemaan ja asumisviihtyvyyteen vähäisiksi. Sijoittamalla uusi voimajohto vuoroin eri puolille nykyistä voimajohtoreittiä, voidaan vaikutuksia voimajohdon lähelle sijoittuviin kohteisiin pienentää merkittävästi. Natura-arvioinnissa arvioitiin, että uuden voimajohdon rakentaminen päävaihtoehdon VE1 mukaisesti ei heikennä merkittävästi Iso-Hulppion tai Kuolimon Natura-alueilla esiintyvien suojeltavien luontotyyppien pinta-alaa eikä muuta tai heikennä niiden ominaispiirteitä. Voimajohtohanke ei myöskään heikennä alueen suojelun perustana olevien lintudirektiivilajien kantoja eikä heikennä tai vähennä niiden elinympäristöjä merkittävästi. Uusi 400 kv voimajohto lisää muutto- ja kanalintujen törmäysriskiä johtimiin erityisesti niiden suosimilla vesistö- tai suoalueilla. Törmäysriskiä voidaan kuitenkin lieventää varustamalla ukkosjohtimet huomiopalloilla Uskinsalmessa, Otamoinsalmessa ja Itäsuolla. Kaukomaisemavaikutukset jäävät yleisesti ottaen vähäisiksi uuden voimajohdon sijoittuessa pääosin metsäalueille ja nykyisen voimajohdon yhteyteen. Voimajohtoreitti ei ylitä missään laajoja peltoalueita. Selvimmät kaukomaisemavaikutukset kohdistuvat vesistöjen ylityksiin, jolloin rannoille ja saariin sijoittuvat kookkaat pylväät ja ylityspaikalla lisääntyvä johdinmäärä vaikuttavat kaukomaisemaan. Kaukomaisemavaikutukset lisääntyvät Lemin Uitonsalmessa, Savitaipaleen Otamoinsalmessa, Kärnänsalmessa ja Parrankapiassa, Ristiinan Uittamonsalmen ja Louhiveden ylityksissä sekä Kuonojärvellä, Mikkelin Konijärvellä ja Heinälahdessa sekä Joroisten Sysmäjärven ylityspaikalla. Vesistöylitysten kaukomaisemavaikutuksia pyritään minimoimaan käyttämällä nykyisten pylväiden kanssa samantyyppisiä pylväsrakenteita sekä sijoittamalla uudet voimajohtopylväät nykyisten rinnalle samalla jännevälillä, jolloin myös lisääntyvien johdinten määrä ei näy niin selvästi maisemakuvassa.

x 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski Vaihtoehdossa VE1A uusi 400 kv voimajohto kiertää Konijärven, mutta nykyiset 400 ja 110 kv voimajohdot jäävät paikoilleen. Alavaihtoehto VE1B Iso- Huppion kohdalla ei vaikuta vesistöjen ylityksiin. Pääreittivaihtoehto VE1 sijoittuu seutu- ja maakuntakaavojen mukaisten voimajohtoreittien yhteyteen. Alavaihtoehdot VE1A ja VE1B poikkeavat seutu- ja maakuntakaavojen mukaisista voimajohtoreiteistä. Uuden voimajohdon sijoittuessa pääosin nykyisen voimajohtoreitin yhteyteen, ei johtoalue laajene merkittävästi. Valtaosa laajennuksesta kohdistuu metsätalousmaalle. Alavaihtoehdot VE1A ja VE1B sijoittuvat uudelle johtoalueelle. Tehtyjen laskelmien mukaan voimajohto ei aiheuta sen läheisyydessä sijaitseviin asuin- ja lomarakennuksiin tai johtoalueelle tai sen läheisyyteen ohjearvot ylittävää sähkö- tai magneettikenttää nykytilanteessa tai uuden 400 kv voimajohdon toteuduttua. Aikaisempien tehtyjen mittausten perusteella asumiseen käytettävien alueiden melutason päivä- tai yöohjearvot (55 ja 50 db) eivät ylity voimajohtojen läheisyyteen sijoittuvien asuin- tai lomarakennusten kohdalla. Hankkeen aikataulu, luvat ja päätökset Fingrid Oyj valitsee lopulliset toteutettavat tekniset ratkaisut ja johtoreittivaihtoehdon lunastuslupahakemukseen. Fingrid Oyj on käynnistänyt johtoreitin kaikkia vaihtoehtoja koskevan maastotutkimukset ja yleissuunnittelun, joihin sisältyy pylväiden sijoitussuunnittelu. Maastotutkimuksia varten on haettu lunastuslain mukaisia tutkimuslupia lääninhallituksilta. Ennen hankkeen toteuttamista Fingrid Oyj hakee Energiamarkkinavirastolta sähkömarkkinalain mukaista rakentamislupaa ja valtioneuvostolta lunastuslupaa. Molempiin lupahakemuksiin liitetään ajantasaistettu ympäristövaikutusten arviointiselostus. Ennen lunastuslupahakemuksen jättämistä yhtiön edustajat neuvottelevat kaikkien maanomistajien kanssa suostumussopimuksesta, jolla maksetaan 15 % ylimääräinen korvaus lunastuksessa määrättävän korvauksen lisäksi. Tavoitteena on hakea rakentamislupaa ja lunastuslupaa vuonna 2009. Puuston poisto laajenevalta johtoalueelta on suunniteltu tehtäväksi yhteismyyntinä talvella 2010-2011. Rakentaminen suunnitellaan aloitettavaksi vuonna 2010 ja uusi voimajohto on tarkoitus saada käyttöön vuoden 2013 keväällä.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski xi Kuva 1. Tarkasteltava voimajohtoyhteys Yllikkälä (Lappeenranta) Huutokoski (Joroinen) on esitetty mustalla viivalla, kun johto sijoittuu yhteispylvääseen nykyisten johtojen rinnalle, harmaalla viivalla yhteispylvään sijoittuessa nykyisen 110 kv paikalle; sinisillä viivoilla sijaintipuolesta riippuen, kun se sijoittuu nykyisen 400 kv voimajohdon rinnalle; lilalla viivalla nykyisten johtojen rinnalle sijoittuessa ja eri reitille sijoittuessa keltaisella viivalla.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 1 SISÄLLYS YHTEYSTIEDOT... II SELITTEITÄ...III ALKUSANAT...IV TIIVISTELMÄ... V SISÄLLYS... 1 1 HANKKEEN TARKOITUS JA PERUSTELUT... 4 1.1 HANKKEEN KUVAUS... 4 1.2 HANKKEESTA VASTAAVA... 5 1.3 HANKKEEN PERUSTELUT... 5 1.4 HANKKEEN EDELLYTTÄMÄT LUVAT JA PÄÄTÖKSET... 7 1.5 HANKKEEN LIITTYMINEN MUIHIN HANKKEISIIN... 8 2 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY JA OSALLISTUMINEN... 10 2.1 ARVIOINTIMENETTELYN TARVE JA OSAPUOLET... 10 2.2 ARVIOINTIMENETTELYN VAIHEET... 10 2.3 TIEDOTTAMINEN JA KANSALAISTEN OSALLISTUMINEN... 12 3 YVA-MENETTELY OSANA VOIMAJOHDON SUUNNITTELUA... 14 3.1 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET... 14 3.2 LUONTOKOHTEET JOHTOREITIN SUUNNITTELUSSA... 14 3.3 VOIMAJOHDON KÄYTTÖOIKEUDEN LUNASTUS JA LUNASTUSKORVAUS... 16 3.4 400 KV VOIMAJOHDON JOHTOREITIN SUUNNITTELU, PYLVÄIDEN PAIKAT JA YHTEISPYLVÄIDEN KÄYTTÖ.. 16 3.5 VOIMAJOHDON RAKENTAMINEN... 18 3.6 VOIMAJOHDON KÄYTTÖ, KUNNOSSAPITO JA ELINKAARI... 20 4 TARKASTELTAVAT VAIHTOEHDOT... 22 4.1 VAIHTOEHTOJEN MUODOSTAMINEN... 22 4.2 AJANTASAISTAMISEN KRITEERIT... 22 4.3 ALUSTAVAT VAIHTOEHDOT JA NIIDEN KARSINTA... 23 4.4 YVA-MENETTELYSSÄ TARKASTELLUT VAIHTOEHDOT... 26 5 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI... 34 5.1 SELVITETTÄVÄT YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET... 34 5.2 VAIKUTUSALUEIDEN RAJAUS... 34 5.3 KÄYTETYT ARVIOINTIMENETELMÄT JA AINEISTO... 34 6 VAIKUTUKSET LUONNONOLOIHIN... 36 6.1 NYKYTILA... 36 6.2 VAIKUTUSMEKANISMIT... 37 6.3 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT... 38 6.4 NATURA-ARVIOINTI... 39 6.5 VAIKUTUKSET LUONNONSUOJELUALUEISIIN... 42 6.6 VAIKUTUKSET LINNUSTOON... 42 6.7 VAIKUTUKSET MUIHIN LUONTOKOHTEISIIN... 44 6.8 VAIKUTUKSET UHANALAISIIN JA SUOJELTAVIIN LAJEIHIN... 45 6.9 VAIKUTUKSET LUONNONTILAISIIN ALUEISIIN... 50 6.10 VAIKUTUKSET POHJAVESIIN... 51 6.11 VAIKUTUKSET LUONNON MONIMUOTOISUUTEEN... 51 6.12 HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISY JA LIEVENTÄMINEN... 51

2 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 6.13 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU...53 6.14 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...53 7 VAIKUTUKSET MAISEMAAN... 54 7.1 NYKYTILA...54 7.2 VAIKUTUSMEKANISMIT...55 7.3 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT...56 7.4 VAIKUTUKSET LÄHI- JA KAUKOMAISEMAAN...57 7.5 VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN...71 7.6 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU...71 7.7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...72 8 VAIKUTUKSET KULTTUURIPERINTÖÖN... 74 8.1 NYKYTILA...74 8.2 VAIKUTUSMEKANISMIT...74 8.3 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT...75 8.4 VAIKUTUKSET KULTTUURIHISTORIALLISIIN KOHTEISIIN...75 8.5 VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN...77 8.6 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU...77 8.7 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...77 9 VAIKUTUKSET MAANKÄYTTÖÖN... 79 9.1 NYKYTILA...79 9.2 VAIKUTUSMEKANISMIT...79 9.3 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT...79 9.4 KAAVATILANNE...80 9.5 VAIKUTUKSET MAA- JA METSÄTALOUTEEN...89 9.6 VAIKUTUKSET ASUTUKSEEN...89 9.7 VAIKUTUKSET VIRKISTYSKÄYTTÖÖN...90 9.8 VAIKUTUKSET ELINKEINOTOIMINTAAN...90 9.9 VAIKUTUSTEN LIEVENTÄMINEN...91 9.10 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU...91 9.11 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...92 10 IHMISIIN KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET... 93 10.1 IHMISIIN KOHDISTUVAT VAIKUTUKSET...93 10.2 LÄHTÖTIEDOT JA ARVIOINTIMENETELMÄT...93 10.3 VAIKUTUKSET ELINOLOIHIN JA VIIHTYVYYTEEN...96 10.4 VOIMAJOHTOJEN AIHEUTTAMAT SÄHKÖ- JA MAGNEETTIKENTÄT...99 10.5 VOIMAJOHTOJEN AIHEUTTAMA MELU...106 10.6 VOIMAJOHDON VAIKUTUKSET KIINTEISTÖJEN ARVOON...107 10.7 TV- JA RADIOHÄIRIÖT VOIMAJOHDON TUNTUMASSA...107 10.8 HAITALLISTEN VAIKUTUSTEN EHKÄISY JA LIEVENTÄMINEN...108 10.9 VAIHTOEHTOJEN VERTAILU...108 10.10 YHTEENVETO JA JOHTOPÄÄTÖKSET...109 11 EPÄVARMUUSTEKIJÄT... 110 12 KESKEISET VAIKUTUKSET... 111 12.1 LUONTOVAIKUTUKSET...111 12.2 MAISEMAVAIKUTUKSET...111 12.3 VAIKUTUKSET KULTTUURIPERINTÖÖN...111 12.4 VAIKUTUKSET MAANKÄYTTÖÖN...112 12.5 ELINOLOT JA VIIHTYVYYS...113 12.6 YHTEENVETO VAIHTOEHTOJEN VERTAILUSTA JA TOTEUTTAMISKELPOISUUDEN ARVIOINNISTA...113 12.7 VALTAKUNNALLISET ALUEIDENKÄYTTÖTAVOITTEET...116 12.8 VAIKUTUSTEN EHKÄISY JA LIEVENTÄMINEN...117 12.9 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN SEURANTA JA RAPORTOINTI...117

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 3 13 JATKOSUUNNITTELU... 119 14 LÄHTEET... 120 LIITTEET LIITE 1. Liitekartat 1-15 ERILLISESSÄ LIITERAPORTISSA: LIITE 2. Yllikkälä-Huutokoski 400 kv, arviointiselostus (1998) LIITE 3. Lampilan tilan lisäsuunnitelma (1998) LIITE 4. Luonto- ja rakennuskohteiden selvitys (2008) LIITE 5. Natura-arviointi (2008) LIITE 6. Liito-oravaselvitys (2008) LIITE 7. Museoviraston lausunto (2008) LIITE 8. Muinaisjäännöskohteiden inventointi, (2008) LIITE 9. Muinaisjäännöskohteiden kartoitus, (2008)

4 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 1 HANKKEEN TARKOITUS JA PERUSTELUT 1.1 Hankkeen kuvaus Yllikkälä (Lappeenranta) -Huutokoski (Joroinen) 400 kv voimajohto on pituudeltaan noin 153 kilometriä, ja se sijoittuu Etelä-Suomen ja Itä-Suomen läänien alueelle sekä kymmenen kunnan alueelle: Lappeenranta, Lemi, Taipalsaari, Savitaipale, Suomenniemi, Ristiina, Mikkeli, Juva, Pieksämäki ja Joroinen. Uusi 400 kv voimajohto muodostaa toisen 400 kv yhteyden Yllikkälän ja Huutokosken sähköasemien välillä. Uusi johto rakennetaan nykyisten voimajohtojen yhteyteen joko niiden rinnalle tai nykyisen 110 kv johdon paikalle yhteispylväsrakenteena. Yllikkälästä Lemin Huttulaan (17 km) uusi voimajohto toteutetaan 400+110 kv yhteispylväsrakenteena nykyisten johtojen rinnalle. Mikkelin Heinälahden ja Huutokosken välisestä noin 68 kilometrin osuudesta rakennetaan noin 62 kilometriä 400+110 kv yhteispylväsrakenteena nykyisen 110 kv voimajohdon paikalle. 400 kv johdon rinnakkaisosuudella Lemiltä Mikkeliin (65 km) uuden voimajohdon sijoituspuoli vaihtuu useita kertoja, jolloin johtojen keskinäisten ylitysten välttämiseksi kytketään nykyinen voimajohto osaksi uutta johtoa ja päinvastoin. Voimajohtohankkeen kustannusarvio on 40-50 miljoonaa euroa. Kuva 1. Tarkasteltava voimajohtoyhteys Yllikkälä (Lappeenranta) Huutokoski (Joroinen) on merkitty sinisellä viivalla. Uusi 400 kv voimajohto sijoittuu vaihdellen eri puolille nykyistä 400 kv voimajohtoa, mikä ei näy kuvassa.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 5 1.2 Hankkeesta vastaava Fingrid Oyj on valtakunnallinen kantaverkkoyhtiö, joka vastaa Suomen sähköjärjestelmän toimivuudesta sähkömarkkinalain perusteella sille myönnetyn sähköverkkoluvan ehtojen mukaisesti. Yhtiön on hoidettava sähkömarkkinalain edellyttämät velvoitteet pitkäjänteisesti siten, että kantaverkko on käyttövarma ja siirtokyvyltään riittävä. Yhtiötä valvova viranomainen on Energiamarkkinavirasto. Fingrid Oyj on perustettu 1996 ja sen operatiivinen toiminta alkoi syyskuussa 1997. Yhtiö omistaa Suomen kantaverkon ja kaikki merkittävät ulkomaanyhteydet. Voimajohtoja on yhteensä noin 14 000 kilometriä ja sähköasemia 106 kappaletta. Yhtiön asiakkaina on sähköntuottajia, suurteollisuusyrityksiä sekä alue- ja jakeluverkonhaltijoita. Vuonna 2007 Fingridkonsernin liikevaihto oli 335 miljoonaa euroa. Fingrid Oyj:llä on sähkömarkkinalain mukainen kantaverkon kehittämisvelvollisuus. Verkon kehittäminen pohjautuu yhtiön laatimiin pitkän aikavälin verkon kehittämissuunnitelmiin. Sähkömarkkinoiden toimintaedellytysten varmistamiseksi Fingrid Oyj tekee kantaverkkosuunnittelua yhteistyössä asiakkaidensa ja muiden pohjoismaisten kantaverkkoyritysten kanssa. Sähkömarkkinalain mukaisesti Fingrid Oyj:n tulee edistää myös sähkömarkkinoiden toimintamahdollisuuksia. 1.3 Hankkeen perustelut Nykytilanteessa Kymenlaakson ja Etelä- Karjalan alueilla on paljon sähköntuotantoa ja sähköntuontia Venäjältä. Voimansiirtoyhteydet Kaakkois-Suomesta muualle kantaverkkoon kuormittuvat raskaasti ja ovat lähellä siirtokykyrajaa. Nykyinen kantaverkko ei siten kestä sähkönsiirron lisäystä ilman merkittävää kantaverkon vahvistamista. Uudet sähkönsiirtoa lisäävät voimalaitoshankkeet ovat antaneet aiheen tarkastella alueen verkkoa kokonaisuudessaan. Kantaverkossa siirtokapasiteettia ja sen kehittämistarvetta arvioidaan alueiden välisenä kokonaiskapasiteettina maantieteellisesti määräytyvien rajapintojen leikkausten läpi. Kuva 2 esittää Kaakkois-Suomen aluetta rajaavaa K1-nimellä kutsuttua leikkausta. K1-leikkauksen rajaamalla alueella sijaitsee runsaasti sähkön tuotantokapasiteettia: Loviisan ydinvoimalaitos, Kymijoen ja Vuoksen vesivoimalaitokset sekä runsaasti yhdistettyä lämmön ja sähkön tuotantoa niin teollisuudessa kuin myös alueen kaukolämmityksessäkin. Lisäksi K1-leikkauksen rajoittamalle alueelle liittyy pääosa Venäjän ja Suomen välisistä sähkönsiirtoyhteyksistä. Siirtotarpeen kasvuun K1-leikkauksen yli muualle kantaverkkoon vaikuttavat osaltaan myös teollisuudessa viime vuosina tehdyt rationalisoimistoimenpiteet ja käynnissä olevat voimantuotantohankkeet. Alueelta on poistunut tuotantoa ja tuontia tasapainottavaa sähkönkulutusta viime vuosina yhteensä noin 300 MW. Siirtotarvetta kasvattaa tulevaisuudessa rakenteilla oleva Lappeenrannan Energian, Pohjolan Voiman ja UPM:n biopolttoainetta hyödyntävä yhteisvoimalaitoshanke Kaukaalla Lappeenrannassa ja suunnitteilla olevat Fortum Oyj:n YYA-vaiheessa etenevä ydinvoimalaitoshanke Loviisassa sekä Fennovoima Oy:n ydinvoimalaitoshanke Ruotsinpyhtäällä. Kaakkois-Suomeen ja muualle Etelä- ja Länsi-Suomeen rakenteilla oleva uusi sähköntuotanto- ja tuontikapasiteetti lisää siirtotarvetta kantaverkossa edelleen, jolloin nykyisen 400 kv Yllikkälä-Huutokoski voimajohdon siirtokyky jää riittämättömäksi.

6 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski Kuva 2. K1-leikkaus Kymenlaakson ja Etelä- Karjalan alueella. Tällöin jo yksittäiset viat verkossa aiheuttavat johtojen ja asemien komponenttien ylikuormittumisen, joka voi johtaa alueelliseen verkkohäiriöön tai pahimmillaan koko kantaverkkoa koskevaan suurhäiriöön (kuva 3). Häiriöuhkan vakavuus johtuu Kaakkois-Suomen alueen suuresta sähkön tuotannosta ja tuonnista. Kantaverkko mitoitetaan kehittämisvelvoitteen mukaisesti mahdollistamaan markkinatilanteen mukainen sähköntuotanto tai rajan yli tapahtuva sähkönsiirto vahvistamalla kantaverkon siirtokykyä sähkönsiirtotarpeiden kasvaessa. Tehtyjen verkkoselvitysten perusteella kantaverkkoa on tarpeen vahvistaa uudella, pääosin nykyisen 400 kv voimajohdon Yllikkälä - Huutokoski rinnalle rakennettavalla voimajohdolla Lappeenrannan ja Varkauden alueiden välillä. Uusi voimajohto parantaa myös alueellista sähköntoimitusvarmuutta häiriötilanteissa Savo- Karjalassa. 1990-luvun lopulla voimajohdon rakentamista suunniteltaessa perusteena oli samankaltainen kantaverkon kapasiteetin riittämättömyys Kaakkois-Suomessa tuolloin suunniteltujen voimalaitoshankkeiden edellyttämiin siirtotarpeisiin nähden. Silloin kasvava siirtotarve ratkaistiin mm. rakentamalla vaihtoehtoisena ratkaisuna tarkasteltu Kotkan Kymistä Vantaan Länsisalmelle suuntautuva 400 kv voimajohto. Lopullisesti Yllikkälä-Huutokoski voimajohdon rakentamistarvetta lykkäsi myös eräiden voimantuotantohankkeiden peruuntuminen. Lappeenrannan Energiaverkot Oy:n 110 kv voimajohto Lappeenrannan Energiaverkot Oy suunnittelee alueverkkonsa vahvistamista Lemin, Savitaipaleen ja Taipalsaaren jakelualueella. Nykyisin aluetta syöttävät kaikki kolme sähköasemaa ovat liittyneenä samaan säteittäiseen 110 kv voimajohtoon, jolloin sen huolto- tai häiriötilanteissa sähkönjakelu alueella jää varasyöttöjen varaan. Yhtiön selvitysten mukaan varasyöttöyhteydet eivät pitkistä etäisyyksistä johtuen ole riittäviä, joten 110 kv rinnakkaisjohtohanke Lemille on välttämätön Lemin, Savitaipaleen ja Taipalsaaren jakelualueen keskeytymättömän sähkönjakelun turvaamisen takia.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 7 Kuva 3. Tilanne nykyisestä ja suunnitellusta voimajohtoverkosta. Nykytilanteessa häiriö voi johtaa koko kantaverkkoa koskevaan suurhäiriöön, kun Yllikkälä - Huutokoski voimajohto vikaantuu. 1.4 Hankkeen edellyttämät luvat ja päätökset Laki ja asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä edellyttävät YVAmenettelyn soveltamista vähintään 220 kv maanpäällisille johdoille, joiden pituus on vähintään 15 kilometriä. Hankkeesta tehdyn YVA-menettelyn arviointiselostus valmistui vuonna 1998. Yhteysviranomaisena toimivan Etelä-Savon ympäristökeskuksen vuonna 2007 tekemän arvion mukaan YVA-menettelyä ei tarvitse käynnistää uudelleen, koska hankkeen ratkaisut noudattavat YVA:ssa esitettyjä eikä hankkeen muutokset ole kokonaisuuden kannalta olennaisia. Arviointiselostuksen käyttäminen lupamenettelyiden liitteenä edellyttää kuitenkin arviointiselostuslausunnon mukaisesti arvioinnin täydennysselvityksien, jatkosuunnittelun ja vaikutusten lievennyksien suunnittelun täydentämisiä sekä nykylainsäädännön että maankäyttötilanteen ajantasaistamista ja päivittämistä seuraavasti: luonnonsuojelualueet, luonnonsuojelulain 29 :n ja 49 :n tarkoittamat kohteet ja tiedot uhanalaisista tai rauhoitetuista lajeista Natura-aluiden tarveharkintaselvitykset LSL 65 :n mukaisesti rakennus- ja kaavatilanteiden tarkistaminen muinaismuistolain edellyttämät lausunnot ja inventoinnit rakennussuojelukohteet ja metsälain (10 ) ja vesilain (17 ) tarkoittamat kohteet. Etelä-Savon ympäristökeskus edellyttää lisäksi, että hankkeen ympäristövaikutusten arvioinnin ajantasaistamisesta ja täydentämisestä on tiedotettava kattavasti. Ympäristöviranomainen ei anna erikseen lausuntoa ajantasaistusraportista, vaan lausuu lupamenettelyssä asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti.

8 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski Voimajohdon johtoreitin maastotutkimukset voidaan tarvittaessa käynnistää jo YVA-menettelyn aikana. Maastotutkimuksia varten Fingrid Oyj on hakenut tutkimuslupia Etelä-Suomen ja Itä-Suomen lääninhallituksilta toukokuussa 2008 voimajohdon tarvittavan suunnittelutiedon saamiseksi. Tällöin mitataan nykyiset johdot, tiet, rakennukset sekä maaston profiili. Lupa antaa myös oikeuden merkitä pylväspaikat ja tutkia mahdollisten pylväspaikkojen maaperä sekä tehdä tarkentavia luontoselvityksiä. Ennen hankkeen toteuttamista Fingrid Oyj hakee sähkömarkkinalain mukaista rakentamislupaa Energiamarkkinavirastolta. Rakentamislupa ei anna oikeutta rakentaa voimajohtoa eikä siinä oteta kantaa voimajohdon reittiin, vaan luvassa todetaan sähkön siirron tarve. Rakentamislupahakemukseen liitetään ajantasaistettu ympäristövaikutusten arviointiselostus ja siitä annettu yhteysviranomaisen lausunto. Voimajohdon sijoittuessa luonnonsuojelualueelle tai vaikuttaa luonnonsuojelulailla suojeltuihin elinympäristöihin tai lajeihin (esim. liito-oravan elinalueet), Fingrid Oyj hakee tarvittaessa ympäristöministeriöltä luonnonsuojelulain 27 :n ja/tai 49 :n mukaisesti lupaa poiketa luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä. Tarvittaessa ympäristöministeriö valmistelee asetuksen täydennyksen hallintolain mukaisesti. Luonnonsuojelulain mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman heikentävän valtioneuvoston Natura 2000 - verkostoon ehdottaman tai siihen sisällytetyn alueen luonnonarvoja. Luonnonsuojelulain 66 1 momentti koskee muiden lakien mukaisesti tehtäviä päätöksiä, kuten valtioneuvoston voimajohtoa koskevaa lunastuslain mukaista päätöstä. Käytännössä lunastuslupaa valmisteleva työ- ja elinkeinoministeriö (TEM) pyytää alueelliselta ympäristökeskukselta ja Natura-alueen haltijoilta lunastuslain 8 :n mukaista lausuntoa lunastuslupahakemuksesta. Konijärven alue on Mikkelin lääninhallituksen päätöksellä (1605/13.7.1981) rauhoitettu yksityismaalla oleva luonnonsuojelualue (YSA062051). Rauhoituksen perusteena on järvi- ja metsäluonnon sekä geologian suojelu. Alueen rauhoitusmääräyksiä voi hakemuksesta lieventää alueellinen Etelä-Savon ympäristökeskus. Fingrid Oyj hakee Valtioneuvostolta lunastuslupaa voimajohdon johtoalueen lunastamiseksi ja voimajohdon tarvitseman käyttöoikeuden supistuksen määräämiseksi sekä lunastuskorvausten määräämiseksi. Lupahakemukseen tullaan liittämään lain edellyttämät selvitykset, kuten YVA-selostus (tässä tapauksessa YVAselostuksen ajantasaistus) ja yhteysviranomaisen arviointiselostuksesta antama lausunto. Lunastuslupa-asian valmistelee työ- ja elinkeinoministeriö. 1.5 Hankkeen liittyminen muihin hankkeisiin Hankkeen osana tarkastellaan uuden 110 kv alueverkon voimajohdon rakentamista Yllikkälän sähköaseman ja Lemin Huttulaan suunniteltavan kytkinaseman välille. Lappeenrannan Energiaverkko Oy:n 110 kv hankkeesta teettämän ympäristöselvityksen mukaan maankäytöllisesti ja ympäristöllisesti edullisinta olisi sijoittaa uusi voimajohto rakennettavan 400 kv johdon yhteispylvääseen. 110 kv voimajohdon sijoittaminen yhteispylvään väliorteen ei laajentaisi uuden 400 kv johdon tarvitsemaa johtoaluetta. Nykyistä 110 kv voimajohtoa ei voi poistaa siirtokäytöstä niin pitkäksi aikaa kuin uuden yhteispylväsjohdon rakentaminen sen paikalle olisi edellyttänyt, joten uusi yhteisjohto joudutaan rakentamaan nykyisten johtojen rinnalle. Tästä aiheutuu välillisesti yhteensä noin 7 hehtaarin laajennus johtoalueeseen Lappeenrannan Musta-ahossa ja Lemin Lieslahdessa verrattuna Fingridin

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 9 aiempaan 400 kv johdon suunnitelmaan. (Eltel Networks Oy 2008). 110 kv johtohankkeen viranomaisneuvottelussa 9.5.2008 on päädytty samaan vaihtoehtoon, jossa uusi 110 kv voimajohto rakennettaisiin uuden 400 kv johdon kanssa yhteispylväsrakenteena. Yhtiöt ovat arviointiselostuksen ajantasaistuksen aikana tehneet teknisiä lisäselvityksiä ja päätyneet jatkamaan voimajohtojen suunnittelua yhteispylväsrakenteena Yllikkälän ja Lemin Huttulan välisellä osuudella (17 km). Fingrid Oyj suunnittelee Huutokosken sähköaseman teknistä saneerausta. Saneeraussuunnitelmat saattavat aiheuttaa johtojärjestelyjä sähköaseman lähiympäristössä mm. Ruokoniemen ja sähköaseman välisellä alueella. Samoin Yllikkälän sähköaseman tekninen saneeraus on suunnitteilla. Alustavan suunnitelman mukaan saneerauksesta aiheutuu uuden 400 kv voimajohdon lähdön siirtyminen nykyisen länsipuolelle.

10 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 2 YMPÄRISTÖVAIKUTUSTEN ARVIOINTIMENETTELY JA OSALLISTUMINEN 2.1 Arviointimenettelyn tarve ja osapuolet Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA-laki 468/1994, 267/1999 ja 458/2006, YVA-asetus 713/2006) edellyttää arviointimenettelyn soveltamista jännitteeltään vähintään 220 kv maanpäällisille johdoille, joiden pituus on vähintään 15 kilometriä. Hankkeesta vastaava on Fingrid Oyj ja yhteysviranomaisena on toiminut Etelä-Savon ympäristökeskus. Ympäristövaikutusten arviointiselostuksen ajantasaistuksen on laatinut FCG Planeko Oy. 2.2 Arviointimenettelyn vaiheet Ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA-menettely) jakautuu kahteen päävaiheeseen, jotka ovat arviointiohjelma ja arviointiselostus. YVA-menettelyn eteneminen on esitetty kuvassa 4. Hankkeen vaiheet 1990-luvulla IVO Voimansiirto Oy (nyk. Fingrid Oyj) antoi ensitiedotteen Yllikkälä-Huutokoski 400 kv voimajohtoyhteyden YVAmenettelyn käynnistämisestä 4.3.1997. YVA-ohjelmasta järjestettiin tuolloin tiedotustilaisuudet 12.5.1997 Joroisissa, 13.5.1997 Mikkelissä ja 14.5.1997 Savitaipaleella. YVA-menettelyn aikana neuvoteltiin viranomaisten kanssa neljä kertaa (5.3., 6.3., 13.5. ja 19.6.1997). YVAselostusvaiheessa pidettiin tiedotustilaisuudet 25.8.1997 Juvalla ja Mikkelissä sekä 26.8.1997 Ristiinassa ja Savitaipaleella. YVA-menettely päättyi tuolloin 31.3.1998 saatuun yhteysviranomaisen lausuntoon. Kymen lääninhallitus myönsi tutkimusluvan 13.5.1997 ja Mikkelin lääninhallitus 16.5.1997. Maastotutkimukset tehtiin kesällä ja syksyllä 1997. Tutkimusten yhteydessä tiedotettiin maanomistajille maastotutkimuksista kirjeitse ja käytiin tarvittaessa paikan päällä. Voimajohdon yleissuunnittelu tehtiin talven ja kevään 1998 aikana. Fingrid Oyj antoi tiedotteen YVAmenettelyn jälkeen hankkeen siirtymisestä 29.9.1998. YVA-selostuksen päivittäminen Hankevastaava Fingrid Oyj on neuvotellut ympäristövaikutusten arvioinnin täydentämisestä 26.9.2007 Etelä-Savon ympäristökeskuksen kanssa. Viranomaisen YVA-lakiin perustuvan näkemyksen mukaan uutta YVA-menettelyä ei tarvitse käynnistää. Arviointiselostusta on kuitenkin ajantasaistettava nykylainsäädännön ja maankäyttötilanteen tasalle sekä täydennettävä selvityksiä arviointiselostuslausunnon edellyttämällä tavalla. Tämän raportin tarkoituksena on ajantasaistaa ympäristövaikutusten arviointia, koska halutaan selvittää onko suunnitteluosuuden ympäristössä tai maankäytössä tapahtunut muutoksia, jotka vaativat uudelleen arviointia ja suunnittelua. Arviointiohjelma Ympäristövaikutusten arviointiohjelmassa 90-luvulla kuvattiin, mitä vaikutuksia ympäristövaikutusten arviointimenettelyn yhteydessä selvitetään ja miten selvitykset tehdään. Arviointiohjelmassa kerrottiin tiedot hankkeesta, sen vaihtoehdoista ja aikataulusta sekä arviointimenettelyyn liittyvän vuorovaikutuksen (osallistumisen) järjestämisestä. Ohjelma sisälsi myös ympäristön nykytilan kuvauksen. YVA-selostuksen ajantasaistuksen yhteydessä ei ole käsitelty vuonna 1997 valmistunutta YVA-ohjelmaa.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 11 VOIMAJOHTOHANKKEEN YVA-PROSESSI Vuorovaikutus ja tiedottaminen HANKKEEN ALOITUS Yhteysviranomaisen nimeäminen Konsultin valinta Virekirje alueelliselle ympäristökeskukselle LEHDISTÖ- TIEDOTE Hankevastaava ARVIOINTI- OHJELMAVAIHE Arviointiohjelman laatiminen g Arviointiohjelma valmis Arviointiohjelma nähtävillä g ARVIOINTI- SELOSTUSVAIHE Arviointiselostuksen laatiminen g Arviointiselostus valmis Arviointiselostus nähtävillä g YVA-menettely päättyy Kuntatapaamiset Ohjausryhmän kokous YLEISÖTILAISUUDET Hankkeen ja arviointiohjelmaluonnoksen esittely, tietojen kerääminen Yhteysviranomaisen kuulutus KANNANOTOT JA MIELIPITEET YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO Ohjausryhmän kokous YLEISÖTILAISUUDET Palaute lausunnoista, hankevastaavan vastine Yhteysviranomaisen kuulutus KANNANOTOT JA MIELIPITEET YHTEYSVIRANOMAISEN LAUSUNTO ILMOITUS YLEISÖ- TILAISUUKSISTA Hankevastaava Yhteysviranomainen kuuluttaa Yhteysviranomainen tiedottaa LEHDISTÖ- TIEDOTE Hankevastaava ILMOITUS YLEISÖ- TILAISUUKSISTA Hankevastaava Yhteysviranomainen kuuluttaa Yhteysviranomainen tiedottaa HANKKEEN INTERNET-SIVUT www.fingrid.fi YVA-aineisto, raportit. Palautteen antaminen hankkeen sähköpostiosoitteeseen. HANKKEEN PÄÄTTÄMINEN Fingrid Oyj:n päätös ratkaisusta, jatkosuunnitelmat ja niihin liittyvät luvat Fingridin vastine yhteysviranomaisen lausunnosta Internet-sivuille LEHDISTÖ- TIEDOTE Hankevastaava Kuva 4. Voimajohtohankkeen YVA-menettelyn eteneminen ja vuorovaikutus.

12 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski Arviointiselostus Alkuperäinen YVA-selostus toimitettiin yhteysviranomaiselle (Etelä-Savon ympäristökeskus) vuonna 1998 (liite 2). Yhteysviranomainen antoi lausuntonsa 31.3.1998. Tuolloin yhteysviranomainen lausui seuraavista asioista: Konijärven ja Iso-Hulppion vaihtoehtojen vertailua tulee täydentää luontoselvityksin (täydentävät selvitykset tehty 1998, päivitetty 2007-2008) Lampilan tilan ympäristövaikutuksia tulee selvittää tarkemmin (laadittu 1998, päivitetty 2007-2008) Johtoreitin ongelmakohtien jatkosuunnittelu (rakentamisvaiheen toimenpiteet, maastotöiden ajankohdat, maisemallisten haittojen vähentäminen, päivitetty 2007-2008) Vaikutusten lieventämisen suunnittelu (päivitetty 2007-2008) Muinaismuistolain mukaiset selvitykset (inventointi valmistunut kesäkuussa 2008) Seurantatutkimukset (YVA-selostuksen lopussa esitetään tarpeet seurannan järjestämiseksi). Tähän ajantasaistettuun arviointiselostukseen on koottu tarvittavat selvitykset ja arviot hankkeen ympäristövaikutuksista. Selostuksessa on esitetty eri vaihtoehtojen ympäristövaikutukset, vaihtoehtojen vertailu, arvioinnissa käytetty aineisto lähdeviitteineen, arviointimenetelmät ja yhteenveto arviointityöstä. Lisäksi selostuksessa on kuvattu haitallisten vaikutusten lieventämis- ja torjuntamahdollisuuksia sekä arviointiin liittyvät epävarmuustekijät. Tämä arviointiselostuksen ajantasaistus on nähtävissä Fingridin Internet-sivuilla ja saatavissa suunnittelualueen kunnista. Koska kyseessä on arviointiselostuksen ajantasaistus, ei yhteysviranomainen kuuluta tai lausu tästä raportista erikseen, vaan antaa lausuntonsa hankkeesta ja siitä tehdyistä selvityksistä lunastusluvan hakemisen yhteydessä työ- ja elinkeinoministeriölle. Samoin muilla asianosaisilla on mahdollisuus lausua mielipiteensä hankkeesta lunastusluvan hakemisen yhteydessä. YVA-menettely ei ole lupamenettely, vaan sen tavoitteena on tuottaa tietoa päätöksentekoa varten. Ajantasaistettu arviointiselostus ja annettu yhteysviranomaisen lausunto otetaan huomioon myöhemmässä päätöksenteossa ja lupaharkinnassa. 2.3 Tiedottaminen ja kansalaisten osallistuminen YVA-menettely on avoin prosessi, johon asukkailla ja muilla intressiryhmillä on mahdollisuus osallistua. Virallisia mielipiteitä on voinut esittää yhteysviranomaisena toimivalle Etelä-Savon ympäristökeskukselle nähtävilläoloaikoina. Virallisten mielipiteiden lisäksi palautetta on voinut antaa Fingrid Oyj:lle tai YVAkonsultille. Yleisötilaisuuksia järjestettiin sekä arviointiohjelma- että selostusvaiheissa 1997-1998 Joroisilla, Mikkelissä, Ristiinassa ja Savitaipaleella. Ajantasaistusvaiheessa Fingrid Oyj on osallistunut 13.2.2008 MTK:n maanomistajille järjestämään informaatiotilaisuuteen Mikkelissä. Tilaisuudessa ja yhteydenotoista sekä mediaseurannasta saatua palautetta on hyödynnetty yksityiskohtien suunnittelussa. Arviointimenettelyn ajantasaistamista on käsitelty kahdessa viranomaistapaamisessa maalis- ja elokuussa 2008, joihin on kutsuttu Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksien, Etelä-Savon ja Etelä-Karjalan maakuntaliittojen sekä johtoreitin kuntien edustajia. Tapaamisiin ovat osallistuneet:

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 13 Pekka Häkkinen, Etelä-Savon ympäristökeskus Eero Korhonen, Etelä-Savon ympäristökeskus Saara Ryhänen, Etelä-Savon ympäristökeskus Heikki Riihimäki, Etelä-Savon maakuntaliitto Sanna Poutamo, Etelä-Savon maakuntaliitto Arto Hämäläinen, Kaakkois-Suomen maakuntaliitto Jukka Timperi, Kaakkois-Suomen ympäristökeskus Ajantasaistettua arviointiselostusta esitellään neljässä yleisötilaisuudessa syyskuussa 2008. Tilaisuudet järjestetään Juvalla ja Mikkelissä 29.9.2008 sekä Savitaipaleella ja Lappeenrannassa 30.9.2008. Tilaisuuksista ilmoitetaan lehti-ilmoituksilla ja tietoon saadut maanomistajat kutsutaan tilaisuuksiin henkilökohtaisella kirjeellä. Hankkeen tiedottamista ja osallistumista varten on perustettu Internet-sivusto osoitteeseen www.fingrid.fi -> Ympäristö ->YVA-menettelyt->Yllikkälä-Huutokoski 400 kv. Ajantasaistettu arviointiselostusmateriaali laitetaan esille Fingrid Oyj:n Internet-sivuille ja kuntien toimipaikkoihin ja kirjastoihin. Jarmo Karhula, Savitaipaleen kunta Kari Mankkinen, Suomenniemen kunta Timo Rissanen, Ristiinan kunta Marita Savo, Mikkelin kaupunki Kaj Pirinen, Juvan kunta Harri Korhonen, Rantasalmen kunta (Juva, Joroinen)

14 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 3 YVA-MENETTELY OSANA VOIMAJOHDON SUUNNITTELUA 3.1 Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet Valtioneuvosto päätti maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 22 :n mukaisista valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista 30.11.2000. Päätös tuli lainvoimaiseksi 26.11.2001. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet voivat koskea asioita, joilla on: 1) aluerakenteen, alueiden käytön taikka liikenne- tai energiaverkon kannalta kansainvälinen tai laajempi kuin maakunnallinen merkitys; 2) merkittävä vaikutus kansalliseen kulttuuri- tai luonnonperintöön; tai 3) valtakunnallisesti merkittävä vaikutus ekologiseen kestävyyteen, aluerakenteen taloudellisuuteen tai merkittävien ympäristöhaittojen välttämiseen. Valtioneuvoston päätöksessä valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista on todettu, että voimajohtolinjauksissa on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia johtokäytäviä (MRL 22 ). Yllikkälä- Huutokoski 400 kv johtoreitin suunnittelussa tukeudutaan koko matkalla päävaihtoehdossa nykyiseen johtokäytävään. Vain alavaihtoehdot VE1A ja VE1B poikkeavat nykyisestä johtokäytävästä 3 ja 11 kilometrin matkalla. Lisäksi Yllikkälän ja Huttulan välinen uusien johtojen yhteispylväsrakenne hyödyntää joka tapauksessa rakennettavaa uutta 400 kv johtorakennetta. Valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellytysten mukaisesti voimajohtohankkeissa on myös varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät luonto- ja kulttuuriperinnön arvot säilyvät. Kantaverkon voimajohdon rakentaminen on valtakunnallisesti merkittävä hanke. Kantaverkon voimajohdot on osoitettava maakuntakaavoituksessa ja otettava huomioon muussa maankäytössä. Tällöin viranomaisten on katsottava, että voimajohdon toteuttamismahdollisuudet säilyvät ja ettei muilla toimenpiteillä vaikeuteta kaavan toteuttamista. Etelä-Savon seutukaavassa (Etelä-Savon liitto 2001) on merkitty näkyviin olemassa olevat voimajohdot. Etelä-Savon maakuntakaavan luonnoksessa (Etelä-Savon liitto 2008) on nykyisten voimajohtojen lisäksi osoitettu uusi 400 kv voimajohto nykyisen johdon yhteyteen. Etelä-Karjalan seutukaava 4:ssä (Etelä- Karjalan liitto 1997) on merkitty näkyviin olemassa olevat voimajohdot. Maakuntakaavan laadinta on käynnissä, mutta energiansiirtoverkkoselvitystä ei ole vielä laadittu. 3.2 Luontokohteet johtoreitin suunnittelussa Voimajohtoreitin suunnittelussa ja nykyisten voimajohtojen kunnossapidossa huomioidaan merkittävät ympäristökohteet. Fingrid Oyj:llä on johtoreitin suunnitteluvaiheessa käytössään Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) Ympäristötiedon hallintajärjestelmä (Hertta) ja paikkatietoohjelmisto, jossa on SYKEn paikkatietoaineisto suojeluohjelmista ja -alueista sekä muista luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävistä kohteista. Johtoreitin suunnitteluvaiheessa tehdään maastossa tarvittaessa tarkastuskäyntejä, jotka liittyvät suunniteltuihin vaihtoehtoisiin johtoreitteihin ja teknisiin kysymyksiin. Reittisuunnitelmassa ei vielä määritetä voimajohdon tarkkaa sijaintia eikä sen teknisiä yksityiskohtia. Jos hankkeen toteuttaminen edellyttää YVA-menettelyä, se käynnistetään esisuunnittelun aikana. Johtoreittisuunnittelun ja YVA-menettelyn yhteydessä tehdään olemassa olevan tiedon pohjalta riittävät luontoselvitykset, joiden perusteella voidaan valita voimajohdolle toteuttamiskelpoinen vaihtoehto.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 15 Kuva 5. YVA-menettely osana voimajohdon rakentamisprosessia

16 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski YVA-selostuksessa tehtyä luonnonolosuhteiden vaikutusarviota voidaan tarvittaessa tarkentaa maastokäynnein, kun Fingrid Oyj on valinnut toteutettavan voimajohtoreitin. Näin voidaan vielä varmistaa, ettei hankkeen toteuttamisen kannalta löydy mitään sellaista, joka aiheuttaisi muutostarpeita voimajohtoreittiin. 3.3 Voimajohdon käyttöoikeuden lunastus ja lunastuskorvaus Johtoreitille haetaan valtioneuvostolta lunastuslupaa voimajohdon johtoalueen käyttöoikeuden vahvistamiseksi ja siitä maksettavien lunastuskorvausten määräämiseksi. Lupahakemukseen liitetään ympäristövaikutusselvitykset (YVA) ja siitä saatu yhteysviranomaisen lausunto. Ennen lunastusluvan myöntämistä asiaa valmisteleva Työ- ja elinkeinoministeriö kuulee kuntia, ympäristökeskusta ja maakuntaliittoa. Myös niitä maanomistajia, joita ei ole kuultu tai jotka eivät ole antaneet suostumustaan, kuullaan. Heille annetaan mahdollisuus lausua mielipiteensä hankkeesta ja nämä lausunnot liitetään lunastuslupahakemukseen. Lunastuslain edellyttämä maanomistajien kuuleminen voidaan lunastuslain mukaan järjestää kunnittain pidettävillä kuulemiskokouksilla, joissa asianosaiset voivat kertoa suullisesti mielipiteensä ja vaatimuksensa tai kokouksessa annettavassa määräajassa kirjallisesti. Saadut mielipiteet liitetään lunastushakemukseen. Toinen vaihtoehto on järjestää kuuleminen sopimusmenettelyllä, jossa maanomistajiin ollaan erikseen yhteydessä. Maanomistajille tarjottava vapaaehtoinen suostumussopimus antaa hakijalle mahdollisuuden ryhtyä rakentamisen edellyttämiin toimenpiteisiin myöhemmin määrättäviä lunastuskorvauksia vastaan. Sopimus ei rajoita mitenkään asianosaisen myöhempiä vaatimuksia lunastuskorvauksen suhteen. Sopimuksen nojalla maksetaan maanomistajalle lunastustoimituksessa määrättävälle lunastuskorvaukselle lisäpalkkio (15%). Suostumukset liitetään lunastushakemukseen. Lunastuslupa ja käyttöoikeuden supistus haetaan kaikille kiinteistöille, myös sopimuksen allekirjoittaneiden osalta. Valtioneuvoston myöntämästä lunastusluvasta voi valittaa korkeimpaan hallintooikeuteen. Lunastustoimituksesta vastaa Maanmittauslaitos. Toimituksessa määritetään johtoalueen käyttöoikeuden supistuksen edellyttämät rajoitukset ja oikeudet johdon rakentamiseksi, käyttämiseksi ja kunnossapitämiseksi. Korvaukset määrää lunastustoimikunta, johon kuuluu toimitusinsinööri ja kaksi uskottua miestä. Toimituksesta tehtävistä päätöksistä voi valittaa maaoikeuteen. Lunastettavan omaisuuden omistaja saa taloudellista menetyksistään täyden korvauksen. Lunastuskorvaus muodostuu kohteen-, haitan ja vahingonkorvauksesta. Kohteenkorvausta määrätään mm. johtoalueen maapohjasta, pylväsaloista, erikoistapauksessa puustosta ja rakennuksista Haitankorvausta määrätään muun muassa pylväshaitasta ja tilusten pirstoutumisesta Vahingonkorvausta määrätään ennenaikaisesta hakkuusta, taimikon menetyksestä, tuulenkaadoista ja sadonmenetyksestä. Korvaukset määrätään käyvän hinnan mukaan. Mikäli se ei vastaa luovuttajan täyttä menetystä, arviointi perustuu omaisuuden tuottoon tai siihen pantuihin kustannuksiin. Korvaukset määrätään viran puolesta eli läsnäolo lunastuskokouksissa ei ole välttämätöntä. Asianosaisella on oikeus saada korvausta välttämättömistä edunvalvontakustannuksista (Tietoa voimajohtoalueen lunastustoimituksesta- Maanmittauslaitos 2004).

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 17 3.4 400 kv voimajohdon johtoreitin suunnittelu, pylväiden paikat ja yhteispylväiden käyttö Suomen sähkönsiirron kantaverkosta vastaavana yhtiönä Fingrid Oyj:llä on sähkömarkkinalain perusteella mm. järjestelmävastuu Suomen sähköjärjestelmästä ja verkon kehittämisvelvollisuus. Voidakseen hoitaa lain määräämiä tehtäviä Fingrid Oyj tekee yhteistyössä asiakkaidensa (alueelliset sähkön jakelu- ja tuotantoyhtiöt sekä suurteollisuus) kanssa suunnitelmia siitä, miten kantaverkkoa tulee pitkällä aikavälillä kehittää, jotta verkko täyttää sille asetettavat tekniset vaatimukset myös tulevaisuudessa. Suunnittelua varten Suomen sähköverkko on jaettu verkkoteknisistä ja maantieteellisistä lähtökohdista 13 alueeseen. Kunkin alueen suunnitelmaan sisällytetään seuraavien noin 15-20 vuoden kantaverkon kehittämistarpeet. Näitä ns. alueellisia verkon kehittämissuunnitelmia päivitetään noin viiden vuoden välein. Lisäksi Fingrid Oyj ylläpitää pohjoismaisen sähkömarkkina-alueen kattavaa verkkosuunnitelmaa yhteistyössä pohjoismaisten kantaverkko-organisaatioiden kanssa. Ennen YVA-menettelyn käynnistämistä edellä kuvatussa päävoimansiirtoverkon suunnitteluprosessissa selvitetään voimajohdon tarpeellisuus. Tehdyn järjestelmäsuunnittelun perusteella Fingrid Oyj on tehnyt päätöksen YVA-menettelyn käynnistämisestä (kuva 5). Voimajohtoreittivaihtoehdot suunnitellaan alustavasti esisuunnitteluvaiheessa. Johtoreitti vaihtoehtoineen suunnitellaan peruskarttatasolla ottaen huomioon Suomen ympäristökeskuksen tuottama paikkatietoaineisto (suojelualueet ja - ohjelmat, maisema-alueet ja pohjavesialueet). Vaihtoehdot tarkentuvat maastokäynnein ja tehdyin ympäristöselvityksin YVA-menettelyn yhteydessä. YVAmenettely päättyy yhteysviranomaisen lausuntoon, minkä jälkeen Fingrid Oyj valitsee arviointimenettelyssä esiin nousseet asiat ja saadut lausunnot huomioon ottaen johtoreitin yleissuunnitteluun. Kantaverkon uusia johtoreittejä suunniteltaessa pyritään siihen, ettei voimajohtoja sijoiteta asuntojen, päiväkotien, leikkikenttien tai koulujen välittömään läheisyyteen. Vaikka tieteellisesti ei ole todistettu voimajohtojen sähkö- ja magneettikenttien haittavaikutuksia, Fingrid Oyj korostaa esimerkiksi kaavalausuntojensa yhteydessä ottamaan huomioon sähkö- ja magneettikenttiin liittyviä pelkoja. Julkisessa keskustelussa esiintyvät käsitykset avojohtojen aiheuttamista mahdollisista terveyshaitoista saattavat huolestuttaa ihmisiä. Yleissuunnitteluvaiheen maastotutkimuksissa linjataan maastoon valittu johtoreitti, mitataan maaston profiili, tehdään maaperätutkimukset sekä kartoitetaan risteävät johdot, tiet ja rakennukset. Saatujen mittaustulosten perusteella tehdään pylväiden sijoitussuunnittelu (kuva 5). Johtoreitin suunnittelussa huomioidaan ratkaisujen ympäristönäkökohdat, tekniset ja taloudelliset tekijät sekä nykyisen johtoalueen hyödyntäminen. Lakisääteisten asioiden lisäksi ympäristötekijöitä ovat mm. maaston topografia ja näkyvyys maisemassa. Teknisiä tekijöitä ovat mm. sähköturvallisuus, perustusolosuhteet, johtimien korkeudet erilaisissa säätiloissa tai kuormitustilanteissa sekä johtimien heilahdukset ja rakenteiden lujuudet. Käytettävät pylvästyypit suunnitellaan EU:n suurjännitejohtoja koskevan normin (EN 50341) mukaisesti huomioiden luonnonolosuhteista johtuvat kansalliset poikkeavuudet. Voimajohtosuunnittelun tavoitteena on lieventää teknisillä ratkaisuilla (esim. yhteispylväiden käyttö, sivuttaissiirrot ja pylväspaikkojen valinta) voimajohdon haitallisia luonto-, maankäyttö- ja maisemavaikutuksia. YVA-menettelyssä esiin tulleisiin asutuksen, elinkeinotoiminnan ja luonnonolojen erityiskohteisiin kiinnitetään huomiota voimajohdon jatkototeutuksen eri vaiheissa.

18 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski Yhteispylväsrakenteella voidaan kaventaa voimajohtojen tarvitsemaa johtoaluetta tai tarvittava lisäjohto voidaan sovittaa nykyiselle johtoalueelle. Erityisesti 400 kv voimajohtoja ei kuitenkaan ole suositeltavaa sijoittaa samoille pylväille pitkiä matkoja, koska tämä heikentää käyttövarmuutta sähkön siirron vikatilanteissa. Yhteispylväsosuuden vika, kuten esim. salamanisku voi johtaa useamman voimajohdon samanaikaiseen vikaantumiseen ja sitä kautta laajempaan häiriöön. Myös huoltotilanteissa toisen voimajohdon vian korjaaminen edellyttää useissa tapauksissa molempien johtojen tekemistä jännitteettömiksi. Yhteispylväiden rakentaminen nykyisen voimajohdon paikalle edellyttää sen purkamista ja siten voimajohdon siirtokeskeytystä, joka kestää koko rakentamisajan. Yhteisjohdon rakentamisaika voi siten heikentää käyttövarmuutta tai jopa rajoittaa sähkönsiirtoa. Edellämainituista syistä yhteispylväitä ei voida rakentaa yleisratkaisuna, vaan niitä käytetään erityiskohteissa lieventämään uuden voimajohdon aiheuttamia maankäyttöhaittoja. 3.5 Voimajohdon rakentaminen Puuston poisto pyritään järjestämään yhteishakkuuna, jonka järjestämiskulut ja mahdollisesta poikkeuksellisesta hakkuukohteesta johtuvat kulut Fingrid maksaa. Käytännössä paikallinen metsänhoitoyhdistys tai muu metsäalan palvelua tarjoava yritys sopii kunkin metsänomistajan kanssa yhteishakkuusta. Myyntihinta tilitetään suoraan metsänomistajalle. Voimajohdon rakentaminen jakautuu ajallisesti kolmeen päävaiheeseen. Pidempi voimajohtohanke saatetaan jakaa myös osiin, joita rakennetaan omissa tahdeissaan. Ensiksi toteutetaan perustusvaihe, jolloin pylväspaikoille asennetaan betoniset elementtiperustukset noin 1,5-2 metrin syvyyteen. Pylväsvälit ovat maaston profiilista ja jännitetasosta riippuen noin 200-400 metriä. Tarvittaessa perustuksia vahvistetaan paaluttamalla tai maanvaihdolla kantavaan maaperään saakka. Kaivutyö tapahtuu harustetulla pylväsrakenteella vinoneliön muotoisen pylväsalan kulmissa. Vinoneliön pituus johdon suuntaisesti on noin 15-30 metriä ja leveys johdon poikkisuuntaisesti noin 12-20 metriä (kuva 6). Kaivuala on yhteensä alle 200 m 2 pylvästä kohden. Ennen rakentamista poistetaan puusto uudelta tai laajenevalta johtoalueelta. Kuva 6. Pylväsala.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 19 Pylvään maadoittamiseksi kaivetaan johtoaukealle johtavuudeltaan huonossa maaperässä 1-4 kpl noin 20-50 metrin pituista maadoituselektrodia. Perustustyövaihe tehdään heti uuden voimajohdon johtoalueen hakkuun jälkeen tai nykyiselle johtoalueelle rakennettaessa osittain jopa ennen vanhan voimajohdon purkua. Perustustöiden jäljet siistitään työn jälkeen. Seuraavana työvaiheena pystytetään pylväät. Sinkityistä teräsrakenteista koostuvat pylväät kuljetetaan osina pylväspaikoille, jossa ne kootaan pulttaamalla. Harustetut pylväät pystytetään autonosturilla tai huonoissa maasto-olosuhteissa telatraktorilla vetämällä. Ns. vapaasti seisova Tannenbaum-pylväsrakenne pystytetään autonosturilla tai vaikeissa olosuhteissa kokoamalla osista paikalleen (kuva 7). Nykyiselle johtoalueelle rakennettaessa työvaihetta edeltää nykyisten rakenteiden purku. Harustetun portaalipylvään kokonaiskorkeus on 110 kv jännitetasolla keskimäärin 25 metriä ja 400 kv jännitetasolla keskimäärin 35 metriä. Harustamattoman kahden johdon Tannenbaum-pylvään kokonaiskorkeus on vastaavasti 35-60 metriä. Kuva 7. Jännitetasoltaan 400 kv kahden voimajohdon Tannenbaum-tyyppisen pylvään pystytystä nostureilla. Pystytysvaiheen yhteydessä pylvään orteen ripustetaan eristinketjut johtimien asennusta varten valmiiksi. Yleisimmin lasisista eristinyksiköistä koostuva eristinketju voi olla yksi pystyasennossa oleva tai kahden eristinketjun V-muotoon asettuva rakenne. Viimeinen päätyövaihe on johtimien asentaminen. Johtimet tuodaan paikalle keloissa, joissa kussakin on johdinta 1-3 km. Johtimet asennetaan paikalleen yleensä ns. kireänävetona, jolloin johtimet eivät lainkaan kulje maassa. Johtoreittiä risteävät tiet suojataan johtimia kannattavin telinein tai muuten valvotaan, jotta liikkumiselle aiheutuva haitta olisi mahdollisimman vähäinen. Johdinasennuksen näkyvin työvaihe on johdinten välisiteiden asennus, jossa korivaunulla johtimia pitkin liikkuvat asentajat kiinnittävät siteet estämään vaiheen osajohdinten lyömistä toisiinsa (kuva 8). Kuva 8. Johdinten välisiteiden asennusta.

20 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski Eniten häiriötä aiheuttavat työvaiheet pyritään ajoittamaan viljanviljely- ja lintujen pesimiskauden ulkopuolelle. Erityisesti perustus- ja pylväiden pystytysvaiheita pyritään ajoittamaan routa-aikaan liikkumisen helpottamiseksi ja haittojen vähentämiseksi. Myös johdinten asennus on mahdollista talviaikana. Nykyiselle johtoalueelle tai nykyisen voimajohdon rinnalle rakennettaessa tarvittavaa sähkön siirtokeskeytystä ei kuitenkaan voida aina järjestää rakentamisen aiheuttamien haittojen kannalta edullisimpaan aikaan. Viime talvien lyhyt routa-aika on vaikuttanut voimajohtohankkeiden etenemistä. Laajoissa johtohankkeissa kaikkia työvaiheita ei siis pystytä resurssisyistä ajoittamaan routa-aikaan. Työvaiheita voi osua myös sulan maan aikaan, jolloin ne voivat aiheuttaa paljonkin työjälkiä ja liikkumistarvetta johtoalueelle. Työkoneet ovat perustusvaiheessa pääosin tela-alustaisia kaivinkoneita ja pylväs- ja johdintyövaiheissa autonostureita ja kuormatraktoreita sekä telatraktoreita. Pääsääntöisesti liikkuminen tapahtuu käyttäen voimajohdolle johtavia teitä ja johtoaukeaa, jolle voidaan tehdä tilapäisiä teitä ja siltoja. Työmaaliikenteestä mahdollisesti vaurioituvat yksityistiet pidetään ajokunnossa myös rakennustyön kestoaikana. YVA- ja yleissuunnitteluvaiheissa esiin tulleet luonto- ja muut suojeltavat kohteet merkitään ja toiminta niiden läheisyydessä ohjeistetaan. Yleisesti rakentamisesta aiheutuneet jäljet siistitään rakentamisen jälkeen ja mahdollisesti aiheutuneet vahingot korvataan. Vanhoja rakenteita purettaessa poistetaan kaikki maanpäälliset rakenteet ja pelloilta myös maanalaiset rakenteet noin 1,5 metrin syvyyteen. Hankkeet kilpailutetaan julkisten hankintojen kilpailuttamista koskevan lainsäädännön mukaisesti. Fingrid Oyj edellyttää, että työmaalla on yhteyshenkilönä kotimaisia kieliä puhuva henkilö. 3.6 Voimajohdon käyttö, kunnossapito ja elinkaari Lunastetulle johtoalueelle ei saa rakentaa rakennuksia eikä yli 2 metriä korkeita muitakaan rakennelmia ilman Fingrid Oyj:n lupaa. Esimerkiksi teiden, sähkö- ja puhelinlinjojen ym. sijoittamiseen ja rakentamiseen tarvitaan lupa. Fingrid Oyj voi myös sopia maaomistajan kanssa johtoalueista, joissa kiinnitetään erityistä huomiota kasvuston käsittelyyn. Voimajohdon kunnossapitäminen sähköturvallisuusmääräysten mukaisena edellyttää johtorakenteen ja johtoalueen säännöllisiä tarkastuksia ja kunnossapitotöitä, kuten johtoaukean puuston käsittelyä noin 5 vuoden välein. Voimajohdon tekninen käyttöikä on 50-70 vuotta, jonka jälkeen voimajohto mitä todennäköisimmin perusparannetaan. Perusparannuksella käyttöikää pystytään pidentämään vähintään 20-30 vuotta. Yksi tärkeimmistä voimajohtojen kunnossapidon osa-alueista on johtoaukeiden pitäminen avoimina siten, ettei puusto häiritse sähkönsiirtoa tai vaikeuta huolto- ja kunnossapitotöitä. Käytännössä tämä tarkoittaa johtoaukean raivaamista noin viiden vuoden väliajoin. Raivaus tehdään pääasiassa miestyönä raivaussahalla. Koneellista raivausta alettiin käyttää 2000- luvun alussa, syynä paitsi kiinnostus uuteen työmenetelmään, myös raivaajien työvoimapulan uhka. Miestyönä tehtävä raivaus säilynee kuitenkin pääasiallisena työmenetelmänä vielä vuosia, vaikka ennakko-odotusten mukaisesti koneellinen raivaus osoittautui tehokkaaksi menetelmäksi verrattuna raivaussahalla tehtävään työhön. Lisäksi voimajohtojen puuvarmuutta ylläpidetään sahaamalla reunavyöhykkeiltä noin 15-20 vuoden välein helikopterisahalla johtimiin kaatumaan ylettyvien ja reunavyöhykkeiden sallitun pituuden ylittävien puiden latvat pois. Maanomistaja voi myöhemmin hakata 2-5 metriä latvastaan katkaistut puut kyseiselle metsälohkolle osuvassa hakkuussa.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 21 Kunnossapitotöitä ja tarkastuskäyntejä varten Fingrid pyrkii sopimaan yksityisteiden omistajien tai tienhoitokuntien kanssa tienkäyttökorvauksista. 10-vuotiskausittain maksettavat korvaukset noudattavat Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitto MTK ry:n, SLC rf, Suomen Tieyhdistys ry ja Fingrid Oyj:n hyväksymää suositusta. Uuden johdon rakentaminen tai nykyisen johdon isot korjaustyöt eivät sisälly käyttökorvaukseen. Voimajohdon elinkaaren ympäristövaikutukset voidaan jakaa kolmeen päävaiheeseen: valmistus ja asennus, käyttö sekä käytön jälkeinen käsittely. Lähtötietoina on käytetty toteutuneiden voimajohtoprojekteista saatuja tietoja ja kirjallisuutta. Voimajohdon käyttövaihe on merkittävin elinkaaren päävaihe ympäristövaikutusten muodostumisen kannalta. Käytön merkittävimmät ympäristönäkökohdat ovat sähkönsiirron häviöt sekä maankäytön rajoitukset ja maisemavaikutukset. Muita voimajohtojen käyttövaiheen ympäristönäkökohtia ovat huoltotoimenpiteet ja johtoaukean kunnossapitoraivaukset, kun johtoaukean puusto käsitellään joko käsin tai koneellisesti. Elinkaaren alkuvaiheen aikainen vaikutuskokonaisuus on vaikutukset biodiversiteettiin, erityisesti jos voimajohto toteutetaan uuteen maastokäytävään. Sähkönsiirron häviöiden suuruus vaihtelee voimakkaasti riippuen mm. voimajohdon siirtotilanteesta ja rakenteesta. Häviöistä aiheutuvat ympäristövaikutukset muodostuvat välillisesti häviöiden korvaamisesta tuotetulla sähköllä. Korvaavan sähkön tuotantotapa vaikuttaa voimakkaasti muodostuviin päästöihin ja ympäristövaikutuksiin. Voimajohdon johtimien ja pylväsrakenteiden valmistamisessa käytetään myös verrattain paljon energiaa. Käytön jälkeen materiaali kierrätetään lähes kokonaan. Voimajohdoilla on monia sellaisia ympäristövaikutuksia, joita on vaikea arvioida elinkaarimallein, koska vaikutusarviointimenetelmät eivät kata kaikkia vaikutuksia eivätkä ne huomioi paikallisen tason vaikutuksia. Monet ympäristövaikutuksista ilmenevät paikallisesti ja ovat sidoksissa kulloiseenkin vallitsevaan tilanteeseen.

22 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 4 TARKASTELTAVAT VAIHTOEHDOT 4.1 Vaihtoehtojen muodostaminen Voimajohtojen suunnitteluprosessi on kuvattu edellä kohdassa 3.2. Maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999, 22 ) mukaisten valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden mukaan voimajohtolinjauksissa on ensisijaisesti hyödynnettävä olemassa olevia johtokäytäviä. Koska kyseessä on aiemmin valmistuneiden arviointiselostuksen ja johdon yleissuunnitelman ajantasaistaminen, ei uusia reittejä ole tarkasteltu kiertoreittien vähäisiä tarkistuksia lukuunottamatta. 4.2 Ajantasaistamisen kriteerit Seuraavassa on esitetty tärkeimmät arviointikriteerit, joilla vuonna 1998 tehtyjä rakentamis- ja sijoitussuunnitelmia, muuttuneiden luonnonsuojelu- ja maankäyttökohteiden teknisiä ratkaisuja sekä suunniteltuja lieventämistoimenpiteitä on arvioitu uudelleen. 1. Rakennetaan ensisijaisesti nykyisten johtokäytävien yhteyteen valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteiden mukaisesti (VAT). Vältetään uuden johtokäytävän avaamista ja mahdollisuuksien mukaan myös nykyisen johtoalueen leventämistä. 2. Vältetään sijoittamasta uutta voimajohtoa lähelle asuintaloja tai pihapiirejä. Tarkasteluetäisyytenä suunnittelussa on käytetty 100 metrin etäisyyttä uuden voimajohdon keskilinjasta. Mikäli uusi voimajohto sijoittuu nykyisten johtojen taakse, etäisyys voi olla pienempi. 3. Huomioidaan uuden voimajohdon vaikutukset valtakunnallisiin luonnonsuojelualueisiin ja -kohteisiin. Mikäli uudesta voimajohdosta aiheutuisi merkittävää haittaa suojelukohteelle, käytetään kiertoreittiä. Suojelualuetta koskevan toteutusratkaisun edellyttämä säädösmuutos tehdään lainsäätämisjärjestyksessä. 4. Uuden voimajohdon rakentaminen ei saa heikentää sähkön käyttövarmuutta. Mikäli uuden voimajohdon takia joudutaan purkamaan nykyisiä johtoja, ei niiden käytöstä poissaoloaika saa heikentää merkittävästi sähköjärjestelmän käyttövarmuutta. Samoin kuluttaja-asiakkaille koituvat pidempiaikaiset sähkön käyttörajoitukset eivät ole hyväksyttäviä. Seuraavia arviointikriteereitä ei ole asetettu tärkeysjärjestykseen. Vältetään sijoittamasta uutta voimajohtoa loma-asuntojen lähelle tai pihapiiriin. Etäisyyskriteerinä suunnittelussa on käytetty 50 metriä. Uuden johdon sijoittuessa nykyisten johtojen taakse etäisyys voi olla pienempi. Mikäli uusi johto sijoittuu 50 metriä lähemmäs, Fingrid neuvottelee erikseen lomakohteen jatkokäytön mahdollisuuksista. Uuden voimajohdon maisemavaikutukset huomioidaan erityisesti järvi- ja asuinympäristössä esimerkiksi käyttämällä yhtenäisiä pylväsrakenteita ja johdinkorkeuksia. Paikallisesti arvokkaiden luontokohteiden suojelu Suojeltavat kohteet paikannetaan ja ohjeistetaan niiden suojeleminen suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa. Rakenneratkaisujen ja korvausten tasapuolisuus Korvaukset määrätään lunastustoimituksella, jolloin korvaustaso on tasapuolinen kaikille maanomistajille vaatimustasosta riippumatta. Haittojen

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 23 lieventämiseksi tehtävät sijoitus- tai rakenneratkaisut eivät saa aiheuttaa haittaa muille osapuolille. Maa- ja metsätaloushaittojen minimointi. Huomioidaan suunnittelussa erikoisviljelyssä käytettävien koneiden edellyttämä suurempi vapaa alitustila. Arvioidaan uuden voimajohdon aiheuttamia sosiaalisia vaikutuksia nykykriteereillä. Uuden voimajohdon fysikaaliset vaikutukset eivät saa ylittää suositusarvoja Erikoisratkaisujen lisäkustannuksien on oltava kohtuullisia Esimerkiksi yhteispylväsratkaisulla säästyvän talousmetsän tuotto on oltava merkittävää tasoa yhteispylvään rakentamiskustannuksiin nähden. 4.3 Alustavat vaihtoehdot ja niiden karsinta Arviointiselostuksen ajantasaistuksessa ei ole tarkasteltu uusia reittejä tai teknisiä ratkaisuja. Vuosina 1998 ja 2007-2008 tehtyjen lisäselvityksien perusteella on Iso-Huppion kohdalla oleva vaihtoehto VE1C karsittu, koska vaihtoehto sivuaa tai ylittää useita paikallisesti arvokkaita luontokohteita. Lisäksi kiertoreitin tarvitsema pintaala nousisi yli 70 hehtaaria suuremmaksi kuin nykyisten johtojen reitille suunniteltu yhteispylväsratkaisun edellyttämä johtoalue. Viranomaiset ovat esittäneet harkittavaksi vaihtoehtoja, joissa kaikki nykyiset voimajohdot siirrettäisiin pois suojelualueilta. Suojelualueet (Kuolimo, Konijärvi ja Iso-Huppio) ovat perustettu nykyisten voimajohtojen rakentamisen jälkeen. Voimajohdoilla on myös suojelualueilla toistaiseksi voimassa oleva käyttöoikeuden supistus. Suojelupäätöksissä on vastaavasti sallittu voimajohdoille rakenteiden ja johtoalueen kunnossapitotoimet. Voimajohtojen omistajat edellyttävät lunastuspäätöksen mukaisesti suojelualueelle sijoittuvien johtojen siirtämisessä uuteen paikkaan ensinnäkin teknisesti toteuttamiskelpoisen korvaavan johtoreitin hankkimista ja lunastamista johdon omistajan lukuun siirron pyytäjän toimesta. Toiseksi edellytetään voimajohtojen siirroista aiheutuvien kaikkien kustannusten suorittamista. Konijärven luonnonsuojelualueen osalta arvioidut johtojen siirtokustannukset ovat noin 1 miljoonaa euroa ja tarvittava uusi maa-alue olisi noin 17 hehtaaria (VE1A). Iso-Huppion soidensuojelualueen osalta arvioidut siirtokustannukset olisivat noin 3-4 miljoonaa euroa ja tarvittava uusi maa-alue 64 hehtaaria (VE1B). Lisäksi kummassakin tapauksessa ongelmia koituisi nykyisillä johtoreiteillä siirtoosuudelta erkanevista 110 kv johtohaaroista, joiden syöttöyhteydet olisi joko jätettävä suojelualueella ennalleen tai järjesteltävä uudelleen. Kaikkien johtojen siirtämisvaihtoehdot pois suojelualueilta on karsittu tältä osin toteutuskelvottomina. Arviointiselostuksessa vuonna 1998 esitettiin poisrajatuissa vaihtoehdoissa maakaapeliyhteys ja ruotsalainen T-pylväs. Saadussa palautteessa vaihtoehtoja on esitetty uudelleen. Lisäksi kansanedustajan kirjallisessa kysymyksessä Valtioneuvostolle vuonna 2008 tiedusteltiin voimajohdon rakentamismahdollisuutta nykyaikaisina pylväsratkaisuina tai vesistökaapelina. Kaapeliyhteydet Maakaapelivaihtoehdon hylkäämistä on perusteltu vuonna 1998 valmistuneessa Yllikkälä-Huutokoski 400 kv arviointiselostuksessa. Maakaapeleista on saatu lisätietoa ja käyttökokemuksia kuluneen kymmenen vuoden aikana. Alemmilla jännitteillä, erityisesti jakelujännitteillä 0,4-20 kv, maakaapelin käyttö on lisääntynyt. Kuitenkin investointikustannukset kohoavat kaapeleilla jyrkästi jännitteen noustessa ja siirtojännitteillä (yli 110 kv) on enää toteutettu vain joitakin kaupun-

24 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski kien ydinosiin sijoittuvia kaapeliyhteyksiä, esimerkiksi Helsingissä. Suomessa ei ole rakennettu yhtään 400 kv maakaapelia. Maa- tai vesistökaapelia ei ole teknisistä syistä mahdollista toteuttaa vaihtovirtakaapelina (HVAC). Muun muassa kaapelin pituudesta (yli 150 kilometriä) aiheutuvaa suurta loistehoa ei pystytä kompensoimaan teknisesti eikä taloudellisesti riittävästi. Kaapeli- ja avojohtoosuuksien rakentaminen pieninä pätkinä vuorotellen, ei ole etenkään käyttöteknisesti järkevää. Tasavirtakaapelina (HVDC) yhteys olisi teoriassa mahdollista toteuttaa. Tasavirtakaapelin soveltuvuutta maan sisäisen kantaverkon osaksi ei ole kuitenkaan selvitetty. Avojohdon siirtokyvyn korvaavan tasavirtakaapeliyhteyden täytyisi olla varsin järeärakenteisen tai käsittää useita kaapeleita. Kustannuksia nostavat kalliin kaapelin lisäksi sen molempiin päihin tarvittavat kalliit suuntaaja-asemat. Kokonaiskustannuksien arvioidaan olevan 15-20 kertaa avojohtoa kalliimmat. Ilmajohdon tekninen käyttöikä on noin 70 vuotta. Maakaapelin suunniteltu käyttöikä on käytännössä noin puolet siitä. Vanhimmat muovieristeiset kaapelit ovat 80- luvulta, joten lopullista elinkaarta on vielä vaikea arvioida. Ilmajohdon perusparannuksessa pystytään kuluneita rakenneosia uusimalla jatkamaan johdon käyttöikää helposti jopa kymmeniä vuosia. Kaapelia ei voi samassa määrin peruskorjata. Vuonna 2007 valmistuneessa, noin 6 kilometrin voimajohtohankkeen Länsisalmi- Vuosaari 400 kv, YVAssa arvioitiin avojohdon vaihtoehtona maakaapelivaihtoehtoa. Arviointiselostuksen mukaan sen haittatekijöitä ovat mahdollisten vikojen pitkäkestoisuus, maakaapelin korkeat investointikustannukset avojohtoa vastaavan sähkönsiirtokyvyn saavuttamiseksi ja sen rakentamisen maankaivuutöiden haitalliset vaikutukset. Maakaapelin hyöty on sen vähäinen näkyvyys maisemassa. Kaapeli on kuitenkin upotettava routarajan alapuolelle ja eräissä tapauksissa rakennettava jopa tunneliin. Lisäksi kaapelialueella on rajoitettava viljelyä ja maankaivuuta. Tässä hankkeessa täyden maisemahyödyn saamiseksi olisi myös nykyinen 400 kv voimajohto rakennettava maakaapeliksi, joka nostaisi kustannukset erittäin korkeiksi. Vesistökaapelia Yllikkälästä-Huutokoskelle ei ole teknisistä ja taloudellista syistä mahdollista rakentaa. Yhtenäisen ja riittävän syvän vesireitin puuttumisen takia jouduttaisiin mm. mittaviin kaivutöihin, jotka aiheuttaisivat merkittäviä haittavaikutuksia ympäristölleen. Sähkön siirtohintojen edullisena pitäminen tukee omalta osaltaan suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä ja on oleellinen tekijä verkon teknisiä toteutusvaihtoehtoja valittaessa. Jo sähkömarkkinalaki velvoittaa kohtuuhintaisen ja riittävän hyvänlaatuisen sähkön saantiin. Edellä esitetyistä seikoista johtuen kaapelivaihtoehdot kuuluvat karsittuihin vaihtoehtoihin. Pylväsvaihtoehdot Lehtikirjoittelussa ja MTK:n järjestämässä yleisötilaisuudessa sekä muissa mielipiteissä on ehdotettu käytettäväksi pelkästään yhteispylväitä, uusia nykyaikaisia pylvästyyppejä tai ns. ruotsalaista T- pylvästä. Uuden voimajohdon rakentamiseen käytetään Suomessa voimajohtorakenteita koskevat normit täyttäviä pylvästyyppejä. Käytettäviä perustyyppejä ovat harustettujen 110 kv ja 400 kv portaalipylväiden (kuva 9) lisäksi 400+110 kv harustettu yhteispylväsrakenne, jossa virtapiirit sijaitsevat vaakatasossa päällekkäin (kuva 9). Harustetut pylvästyypit soveltuvat erittäin hyvin käytettäväksi Suomen olosuhteissa ja ovat myös kokonaiskustannuksiltaan edullisia.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 25 Uuden yhteispylväsjohdon rakentaminen nykyisten johtojen paikalle lisää kustannuksia, koska noin 30-40 vuoden ikäisten johtojen purkaminen kesken käyttöikänsä (noin 70 vuotta) on epätaloudellista. Purettuja rakenteita voi vain vähäisessä määrin hyödyntää yhteispylväsjohdon rakentamisessa. Viime vuosina valmistuneissa hankkeissa on Fingridin mukaan kahden 400 kv voimajohdon yhteispylväsjohdon rakentaminen maksanut nykyisen voimajohdon paikalle 3-4 kertaa enemmän kuin rinnalle rakennettava harustettu portaalipylväsjohto. Kustannuksissa ei ole mukana purettavan johdon siirtokeskeytyksestä aiheutuvia kustannuksia. Nykyinen Yllikkälä-Huutokoski 400 kv voimajohto on tärkeä kantaverkon siirtoyhteys, joten yhteispylväsjohdon rakentamisen sen paikalle arvioidaan pitkästä siirtokeskeytysajasta (1-2 vuotta) johtuen heikentävän merkittävästi kantaverkon käyttövarmuutta. Tästä ja edellä esitetyistä syistä johtuen tässä johtohankkeessa rakennetaan 400 kv voimajohtojen yhteispylväitä mahdollisimman vähän. Nykyisen 110 kv voimajohdon uuden yhteispylväsjohdon tieltä purkamisesta aiheutuva siirtokeskeytys voi taas aiheuttaa kuluttajaan kohdistuvia sähkönkäyttörajoitteita, jotka eivät ole hyväksyttäviä. 110 kv sähköverkon paremmista siirtokeskeytysten järjestämismahdollisuuksista johtuen uuden yhteispylvään rakentaminen on kuitenkin nykyisen 110 kv voimajohdon paikalle 400 kv voimajohtoa hieman helpompaa. Kuva 9. Pylvästyypit. Ylhäällä vasemmalla harustettu 110 kv portaalipylväs ja oikealla 400 kv harustettu portaalipylväs; alhaalla vasemmalla 400+110 kv harustettu portaaliyhteispylväs ja oikealla kahden 400 kv voimajohdon "Tannenbaum"-pylväs. Vasemmassa reunassa on mittajana 10 metrin jaolla. 400 kv jännitteisten johtojen yhteispylväs on aina vapaasti seisova harustamaton ns. "Tannenbaum"-pylväs, jossa voimajohdon vaihejohtimet ovat päällekkäin pylvään rungon molemmin puolin (kuva 9). Pylvästyyppi on etenkin vaihtelevissa maastoolosuhteissa erittäin kallis rakentaa. Ruotsalainen T-pylvästyyppi on sähkömagneettisten kenttien minimoimiseksi kehitetty pylväsrakenne. Siinä johtimet ovat kolmioasennossa, joka pienentää sähkömagneettisen kentän muodostumista. Pylvästyyppi edellyttää kuitenkin Fingridin laskelmien mukaan uuden johdon keskilinjan sijoittamista 45 metrin (nyt 33 m) etäisyydelle rinnakkaisesta johdosta suuren johtimien sivuheilahduksen takia. Pylväsrakenteen teknisten ongelmien takia on Ruotsissa nykyisin luovuttu pylvästyypin käytöstä. Pylvästyyppi on karsittu pois myös tästä hankkeesta. Rakennettaessa useita voimajohtoja samaan johtokäytävään pystytään muun muassa uuden johdon vaihejärjestyksen optimoinnilla myös vaikuttamaan sähkömagneettisten kenttien voimakkuuteen (10.4.4). Kohdissa 3.4 ja 4.2 esitettyjen kriteerien ja teknisten suunnitteluedellytysten mukaisissa paikoissa on käytetty yhteispylväitä, joita on koko johdon pituudesta yli puolet eli 79 kilometriä (153 km). Vuoden 1998 rakentamissuunnitelmaan nähden uutta johtoaluetta tarvitaan näin ollen yli 100 hehtaaria vähemmän.

26 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 4.4 YVA-menettelyssä tarkastellut vaihtoehdot Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on tarkasteltu Yllikkälän sähköaseman (Lappeenranta) ja Huutokosken sähköaseman (Joroinen) välillä yhtä pääjohtoreittivaihtoehtoa (VE1). Kuva 10. Ns. ruotsalainen T-pylväs (Exempel på ledninsgator, Vattenfall Ab) 0-vaihtoehto YVA-asetuksen mukaan yhtenä vaihtoehtona tulee olla hankkeen toteuttamatta jättäminen, jollei tällainen vaihtoehto erityisestä syystä ole tarpeeton. 0-vaihtoehtoa (hankkeen toteuttamatta jättämistä) ei tässä hankkeessa tulla tarkastelemaan, koska se ei ole Fingrid Oyj:n käsityksen mukaan kantaverkon toiminnan kannalta mahdollinen ratkaisu. Fingrid Oyj vastaa Suomen sähköjärjestelmän toimivuudesta sähkömarkkinalain perusteella sille myönnetyn sähköverkkoluvan ehtojen mukaisesti. Yhtiön toiminnan keskeisinä lähtökohtina ovat Suomen sähköverkon järjestelmävastuu ja kehittämisvelvoite, samoin kuin sähkön laadun ylläpitäminen korkeana. Työ- ja elinkeinoministeriön alainen, sähkömarkkinaviranomaisena toimiva Energiamarkkinavirasto päättää voimajohdon tarpeellisuudesta YVA-menettelyn jälkeisessä sähkömarkkinalain 18 :n mukaisessa rakentamislupakäsittelyssä. Luvan myöntäminen perustuu sähkön siirtotarpeeseen. Lupahakemuksen liitteenä tulee olla ympäristövaikutusten arviointiselostus. Jos voimajohto ei viraston näkemyksen mukaan ole tarpeellinen, virasto ei myönnä voimajohdolle rakentamislupaa. Konijärven yksityisen suojelualueen kohdalla on tarkasteltu yhtä eteläosastaan tarkennettua kiertovaihtoehtoa (VE1A). Pääjohtoreittivaihtoehtoon liittyy lisäksi Iso-Hulppion luonnonsuojelualueen kohdalla kiertovaihtoehto (VE1B). Mikkelin Visulahdessa on tarkasteltu uutta noin yhden kilometrin pituista reittiä, jolle suunnitellaan siirrettäväksi myös nykyinen 400 kv voimajohto. Siirto on Lampilan tilan lisäsuunnitelman (1998), mukainen (liite 3). Reittivaihtoehto 1 (VE1) Uusi voimajohto sijoittuu harustettuna 400+110 kv portaaliyhteispylväsrakenteena nykyisten johtojen rinnalle Yllikkälästä Huttulaan, josta eteenpäin uusi voimajohto sijoittuu nykyisen 400 kv johdon rinnalle nykyisen kaltaisena harustettuna portaalipylväsrakenteena Mikkelin Heinälahteen saakka. Koska uuden voimajohdon sijoituspuoli vaihtuu useaan kertaan, johtojen keskinäisten ylitysten poistamiseksi käytetään niin sanottuja sivuttaissiirtoja, joissa uusi johto kytketään nykyisen johdon osaksi ja päinvastoin. Heinälahdesta uusi voimajohto rakennetaan pääosin harustettuna 400+110 kv yhteispylväsrakenteena Järvi-Suomen Energia Oy:n nykyisen 110 kv voimajohdon paikalle Visulahden Lampilaan. Lampilan ja Visulahden sähköaseman välillä johto suunnitellaan siirtyväksi uudelle reitille, jolle siirretään myös nykyinen 400 kv voimajohto. Visulahden sähköasemalta johto rakennetaan 400+110 kv yhteispylväsrakenteena nykyisen Fingridin 110 kv voimajohdon paikalle Huutokoskelle asti. Poikkeuksina Mikkelin Ala-Säynätjärvi ja Juvan Nevajärvi, joissa uusi johto sijoittuu nykyisten johtojen rinnalle asutuksen

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 27 ja luontokohteen takia. Uuden voimajohdon sijoituspuoli vaihtuu kaikilla osuuksilla useita kertoja. Pitkissä vesistöjen ylityksissä ja erityiskohteissa käytetään myös vapaasti seisovia pylväsratkaisuja. Teknisistä syistä harustettujen 400+110 kv yhteispylväiden keskinäinen etäisyys on lyhyempi verrattuna 400 kv harustettuun portaalipylväsjohtoon. Täten uuden voimajohdon yhteispylväitä on enemmän eivätkä ne sijoitu aina rinnakkain nykyisen 400 kv voimajohdon kanssa. Konijärven kierto (VE1A) Alavaihtoehtona tarkastellaan Konijärven suojelualueen kiertävää reittiä. Kiertoreittiä on tarkistettu eteläosastaan eli reitti erkanee nykyisestä johtokäytävästä Pieni- Palvasen pohjoisrannalta. Uutta 400 kv voimajohtoaluetta syntyy noin 3 km 56 metrin leveydeltä. Iso-Hulppion kierto (VE1B) Alavaihtoehtona tarkastellaan Iso- Hulppion Natura-alueen kiertävää reittiä. Uutta 400 kv voimajohtoaluetta syntyy noin 11 km 56 metrin leveydeltä. Kuva 11. Konijärven tarkennettu kiertoreitti VE1A (sininen katkoviiva). Lila katkoviiva ku-vaa alkuperäistä reittiä.paikallisesti arvokkaat luontokohteet on kuvattu lilalla vaakaviivaras-terilla ja Konijärven suojelualue vihreällä rasterilla.

28 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski Reittivaihtoehtojen poikkileikkaukset Tarkasteltavien reittivaihtoehtojen poikkileikkausten sijainnit on esitetty kuvassa 13 ja poikkileikkaukset kuvissa 14 29. Poikkileikkauskuvissa uudet rakennettavat pylväät on esitetty viivakuvina, purettavat nykyiset pylväät harmaina ja säilyvät nykyiset pylväät rakennekuvina. Uudet pylväät voivat olla viivakuvien näköisiä teräsprofiilirakenteita tai nykyisen pylvään näköisiä ristikkorakenteita. Uuden 400 tai 400+110 kv voimajohdon tarkempi pylväiden sijoitussuunnittelu tehdään voimajohdon yleissuunnitteluvaiheessa, jolloin tässä esitetyt johtoalueen leveydet ja erityisesti puolenvaihtojen kohdat voivat vähäisessä määrin muuttua. Johtoalueen leveydet ovat johtoaukean muuttuneista mitoitusvaatimuksista, muun muassa puuvarmuuden parantamisesta, johtuen kaksi metriä puolelleen suurempia kuin vuonna 1998 esitetyt. Myös johtoalueen rakennusrajaa siirretään lunastustoimituksen yhteydessä nykyisen 400 kv johdon osalta 5 metriä reunavyöhykkeen puolivälistä sen ulkoreunaan. Tämä on nykynormien mukaan vallitseva käytäntö. Rakennusrajan tarkoituksena on rajoittaa rakentamista voimajohtorakenteiden läheisyyteen siten, ettei voimajohto heilahtaessaan pääse aiheuttamaan sähköturvallisuusriskiä lähiympäristölle. Kuva 12. Iso-Huppion reittivaihtoehto 1 ja kiertovaihtoehto VE1B sekä hylätty VE1C. Selitykset kuin kuvassa 11. Tarkemmin liitekartoilla 10 ja 11.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 29 Kuva 13. Reittivaihtoehto 1 ja kiertovaihtoehto VE1B on esitetty kuvassa yleispiirteisesti. Sijaintipuolen alustavat vaihtopisteet, erityisratkaisujen paikat ja poikkileikkaukset on esitetty liitekartoilla 1-15 ja poikkileikkauskuvauksissa. Sijaintipuolen vaihtopisteet ja poikkileikkaukset tarkentuvat suunnittelun kuluessa.

30 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski Rakennusraja 10 m Rakennusraja Rakennusraja 20 m Rakennusraja 400 kv YL-HU 400 kv YL-HU B Kuva 14. Poikkileikkaustyyppi välillä Yllikkälä- Kurjenlampi (A-B) ja Monnonjoki-Turjala (C- D). Uusi 400+110 kv voimajohto sijoittuu yhteispylväsrakenteessa nykyisten voimajohtojen länsipuolelle. Uusi 110 kv johto sijoittuu yhteispylvään väliorteen. Pylväs on 0-4 metriä nykyistä 400 kv pylvästä korkeampi. Uutta johtoaluetta muodostuu 32 metriä. 10 m 5 m 21 m 33 m 18 m 72 m 92 m 10 m Uutta johtoaluetta 30 m Kuva 17. Poikkileikkaustyyppi, kun uusi 400 kv voimajohto sijoittuu nykyisen voimajohdon itäpuolelle. Uutta johtoaluetta muodostuu 30 metriä. Sijainnit esitetään liitekartoissa 2-9 (E-F, G-H, I-J, K-L, P-Q, R-S) Rakennusraja 400 kv YL-HU B Rakennusraja 400 kv YL-HU Rakennusraja 10 m Rakennusraja 20 m 10 m 18 m 33 m 72 m 92 m Uutta johtoaluetta 30 m 21 m 10 m Kuva 15. Poikkileikkaustyyppi välillä Kurjenlampi-Monnonjoki (B-C). Uusi 400+110 kv voimajohto sijoittuu yhteispylväsrakenteessa nykyisten voimajohtojen itäpuolelle. Johtoalue levenee 32 metriä. Kuva 18. Poikkileikkaustyyppi, kun uusi 400 kv voimajohto sijoittuu nykyisen voimajohdon länsipuolelle. Uutta johtoaluetta muodostuu 30 metriä. Sijainnit esitetään liitekartoissa 3-8 (F-G, H-I, J-K, L-M, N-O, Q-R) Kuva 16. Poikkileikkaustyyppi välillä Turjala- Huttula (D-E). Uusi 400+110 kv voimajohto sijoittuu yhteispylväsrakenteessa nykyisten voimajohtojen itäpuolelle. Uutta johtoaluetta muodostuu 30 metriä. Kuva 19. Uittamonsalmen (M-N) ja Louhiveden (O-P) ylitykset rinnakkaisin Y-pylväin. Uusi voimajohto sijoittuu Uittamonsalmessa nykyisen voimajohdon länsipuolelle. Louhivedellä uusi johto sijoittuu itäpuolelle (O-P; poikkileikkaus peilikuvana). Uutta johtoaluetta muodostuu 32 metriä.

405 405 40 05 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 31 400 kv YL-HU B 400 kv YL-HU Kuva 20. Tarkasteltavien vaihtoehtoisten pylväsrakenteiden poikkileikkaustyypit Salvasenlampien kohdalla (T), missä 400+110 kv voimajohdot sijoittuvat vapaasti seisovaan Y- yhteispylvääseen (20A) tai vapaasti seisovaan "Tannenbaum"-tyyppiseen pylvääseen (20B) tai harustettuun yhteispylvääseen (20C) nykyisen 400 kv voimajohdon (Y-pylväs) länsipuolelle. Uutta johtoaluetta muodostuu vaihtoehdosta riippuen 5,5-10,5 metriä. Rakennusraja Rakennusraja 110 kv MIK-RIS Rakennusraja 10 m 20 m Rakennusraja 10 m 18 m 35 m 21 m 74 m 94 m Uutta johtoaluetta 10,5 m 10 m 5 m 20A Kuva 21. Poikkileikkaustyyppi välillä Heinälahti-Salvasenlammit (S-T) ja Salvasenlammit- Yläsäynätjärvi (T-U) ja Konijärvi-Lampila (V- X).400+110 kv voimajohdot sijoittuvat yhteispylvääseen nykyisen 400 kv voimajohdon länsipuolelle. Uutta johtoaluetta muodostuu 8,5 metriä. Sijainnit esitetään liitekartoissa 9-10. 20B Kuva 22. Poikkileikkaustyyppi välillä Alasäynätjärvi-Konijärvi (U-V) sekä Hyötyy- Tutusenjoki (Å-Ä; 110kV HU-MIK). Uusi voimajohto sijoittuu nykyisen 400 kv voimajohdon itäpuolelle. Uutta johtoaluetta muodostuu 30 metriä. Sijainnit esitetään liitekartoissa 9 ja 12. 20C

32 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski Kuva 25. Lampilan muutososuus-visulahden sähköasema (Y-Z) toteutetaan vapaasti seisovana yhteispylväsrakenteena, eikä uutta johtoaluetta tarvita. Lisäksi sähköaseman lähistöllä käytetään vielä tarkentamattomia erikoispylvästyyppejä. Kuva 23. Lampilan kulmapylväät (X), nykyinen siirrettävä ja uusi 400 kv voimajohto kääntyvät Heikkala-Lampilan peltojen jälkeen koilliseen.tarvittava johtoalue on 89-92 metriä. Kuva 26. Poikkileikkaustyyppi Visulahti- Hyötyy (Z-Å) ja Tutusenjoki-Tetriniemi (Ä-Ö), jossa uusi voimajohto sijoittuu yhteispylvääseen 110 kv voimajohdon kanssa nykyisen 400 kv voimajohdon länsipuolelle. Uutta johtoaluetta muodostuu 9 metriä. Sijainnit esitetään liitekartoissa 10-15. Kuva 24. Lampilan muutososuuden poikkileikkaus, jossa molemmat johdot rakennetaan uusin pylväin (X-Y). Tarvittavan johtoalueen leveys 89 metriä. Kuva 27. Uuden 400 kv voimajohdon poikkileikkaus Konijärven kiertävän alavaihtoehdon VE1A tai Iso-Huppion kiertävän vaihtoehdon VE1B toteutuessa. Uutta johtoaluetta muodostuu 56 metriä. Sijainnit esitetään liitekartoissa 9 ja 11-12.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 33 Kuva 28. Poikkileikkaustyyppi Tetriniemi- Ruokoniemi, jossa jossa 400+110 kv johdot sijoittuvat vapaasti seisovaan yhteispylvääseen (Ö-Ö1), nykyisen 400 kv johdon länsipuolelle. Johtoalue levenee 9 metriä. Kuva 29. Poikkileikkaustyyppi Ruokoniemi- Huutokosken sähköasema (Ö1-Ö2), jossa 400+110 kv johdot sijoittuvat vapaasti seisovaan yhteispylvääseen nykyisten johtojen länsipuolelle. Johtoalue levenee 14 metriä.

34 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 5 VAIKUTUSTEN ARVIOINTI 5.1 Selvitettävät ympäristövaikutukset Tässä hankkeessa ympäristövaikutuksilla tarkoitetaan suunnitellun voimajohdon aiheuttamia välittömiä ja välillisiä vaikutuksia ympäristöön. Vaikutusten arviointi käsittää sekä voimajohdon rakentamisen että käytön aikaiset vaikutukset. YVA-lain mukaisesti arvioinnissa tulee tarkastella keskinäiset vuorovaikutussuhteet mukaan lukien seuraavia tekijöitä: Vaikutukset maaperään, luonnonvarojen hyödyntämiseen, vesiin, ilmaan, ilmastoon, kasvillisuuteen ja eliöihin, joita tässä hankkeessa voivat olla vaikutukset kasvillisuuden ja eliöstön välisiin vuorovaikutussuhteisiin sekä luonnon monimuotoisuuden ja suojeluarvojen säilymiseen. Hanke ei vaikuta olennaisesti maaperään, pienilmastoon, luonnonvarojen hyödyntämiseen, pohjavesiin eikä vesistöihin. Vaikutukset yhdyskuntarakenteeseen, rakennuksiin, maisemaan, kaupunkikuvaan ja kulttuuriperintöön, joita tässä hankkeessa voivat olla vaikutukset maankäyttöön, maa- ja metsätalouteen, kyläkuvaan, maisemaan ja kulttuuriperintöön. Hanke saattaa myös vaikuttaa pieniin yhdyskuntiin. Vaikutukset ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen, joita tässä hankkeessa voivat olla sähköja magneettikenttien mahdollisesti aiheuttamat terveydelliset ja sosiaaliset vaikutukset sekä vaikutukset asumiseen ja virkistykseen. 5.2 Vaikutusalueiden rajaus Ympäristövaikutusten laajuus ja merkitys riippuvat vaikutuksen kohteen luonteesta. Erityyppiset ympäristövaikutukset kohdistuvat alueellisesti eri tavoin. Osa vaikutuksista kohdistuu vain paikallisesti, osa koskettaa jopa laajoja valtakunnallisia kokonaisuuksia. Tyypilliset valtakunnalliset kokonaisuudet ovat Natura-ohjelma tai valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteiden asiakokonaisuudet. Johtoreitin ympäristövaikutusten tarkastelualueeseen kuuluvat itse johtoalueen lisäksi sen ulkopuolella olevat alueet, joille suunnitellun voimajohdon ja/tai niiden rakenteiden vaikutukset esim. luonnonoloihin, maisemaan, ihmisiin ja elinkeinoihin voivat ulottua. Arviointityön perusteella varsinainen vaikutusalue voi rajautua tarkastelualuetta suppeammaksi alueeksi. Tarkastelualueen leveys vaihtelee tässä arvioinnissa noin 100 metristä (metsäalueet) jopa kolmeen kilometriin (avoimet peltoaukeat ja vesistöjen ylitykset) voimajohtojen molemmin puolin. Useimmat vaikutukset ovat suoria, jolloin tarkastelualue ulottuu noin 100 metrin etäisyydelle uudesta voimajohdosta. Tällaisia ovat mm. luonto- ja linnustovaikutukset. Maankäyttöä tarkastellaan noin 300 metrin etäisyydellä voimajohdosta. Maisema- ja kulttuurivaikutuksia arvioidaan maisema- ja kulttuurialueiden muodostamina kokonaisuuksina sekä lähi- että kaukomaisemassa. Ihmisten elinoloihin ja viihtyvyyteen liittyvä tarkastelu (sähkö- ja magneettikentät sekä melu) ulottuu noin 100 metrin levyiselle vyöhykkeelle johtoalueen molemmilla puolilla. Tarkastelualueiden rajauksia ja niiden perusteita on käsitelty tarkemmin vaikutusarvioiden yhteydessä kappaleissa 7 ja 10. 5.3 Käytetyt arviointimenetelmät ja aineisto Ympäristövaikutusten arviointi on tehty pääasiassa asiantuntija-arvioina lähdeaineistoa hyödyntäen. Ajantasaistuksen merkittävin lähdeaineisto on ollut vuonna 1998 valmistunut Yllikkälä-Huutokoski 400 kv voimajohdon YVA-selostus sekä tuossa vaiheessa yhteysviranomaisen lausunnossaan edellyttämät ja laaditut lisä-

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 35 selvitykset (Konijärvi, Iso-Hulppio ja Lampila). YVA-selostuksen päivittämiseen liittyen on lisäksi tehty seuraavat lisäselvitykset: Luonto- ja rakennustietojen selvitys (FCG Planeko Oy 2008)(liite 4) Iso-Hulppion ja Kuolimon Naturaarvioinnit (FCG Suunnittelukeskus Oy 2008)(liite 5) Liito-oravaselvitys (FCG Planeko Oy 2008)(liite 6) Muinaisjäännösten inventointi (Mikroliitti Oy 2008, liite 8) Muinaisjäännöskartoitus (Mikroliitti Oy 2008, liite 9) Keväällä 2007 tehtiin voimajohtoreitillä pysty- ja etuviistoilmakuvaukset.

36 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 6 VAIKUTUKSET LUONNONOLOIHIN 6.1 Nykytila Lappeenrannan Yllikkälä sijaitsee Salpausselän reunamuodostumalla. Metsät ovat valtaosin mäntyvaltaisia kangasmetsiä. Kuusivaltaisia metsiä on niukasti ja ne keskittyvät Musta-ahon ja Suoniityn seudulla. Musta-ahon kohdalla voimajohtolinja menee peltomaiseman halki. Valtatien 13 pohjoispuolella maasto muuttuu kallioiseksi ja pienipiirteiseksi. Lemi sijaitsee Salpausselkien välissä. Maaston muodot ovat vaihtelevia johtuen kallioperän ja maaperän luonteesta. Kasvillisuus on suhteellisen karua. Kuivahkon kankaan ja tuoreen kankaat metsät ovat vallitsevia. Metsäistä maisemaa rikastuttavat pellot, jotka keskittyvät mäkialueiden väliin. Voimajohtoreitti ylittää Lemillä yhden Saimaan rehevistä ruovikkorantaisista lahdista, joka on linnustollisesti arvokas. Savitaipaleen kohdalla maisema on hyvin vesistöjen rikkomaa ja voimajohtoreitti ylittää useista kohdin vesistön. Voimajohto ylittää vesiluonnon kannalta arvokkaan Kuolimon ja linnustollisesti arvokkaan Lavikanlahden. Savitaipaleen alueella kallioperän ja maaperän ominaisuuksista johtuen kasvillisuus on karua. Valtaosa metsistä ovat mäntyvaltaisia kuivia tai kuivahkoja kankaita. Kallioalueilla ja harjuilla metsät ovat lähes puhtaita männiköitä, mutta rinteellä ja notkopaikoissa metsät ovat kuusivaltaisia tai sekakangasmetsiä. Suomenniemen alue on topografialtaan vaihtelevaa ja rikkonaista ja useimmat vesistöt sijoittuvatkin kallioperän pitkiin murtumalinjoihin. Metsät ovat alueella pääosin talouskäytössä olevia eri-ikäisiä, pääasiassa nuoria, ja karusta maaperästä johtuen kuivia tai kuivahkoja mäntykankaita. Kuusivaltaiset metsät sijoittuvat kallio- ja moreenimäkien notkoihin. Lehtomaisia metsiä ja lehtoja on vähän. Ristiinan alueella vesistöt rikkovat maisemaa. Voimajohto ylittää mm. Saimaaseen kuuluvat Yöveden ja Louhiveden. Maaperän karuudesta johtuen Ristiinan alueella kasvillisuus on varsin karua. Kuivahkot puolukkatyypin mäntykankaat ovat tavallisia ja harju- ja hiekkamailla metsät ovat kanervatyypin mäntykankaita. Lehtomaisia metsiä ja lehtoja on niukalti. Kasvillisuus muuttuu rehevämmäksi Heinälahden seudulla. Mikkelin alueella johtoreitti sijoittuu pienipiirteisesti vaihtelevaan maastoon ja maisemaan, jossa vuorottelevat metsämaat, suopainanteet, järvet ja lammet sekä peltomaisemat. Etenkin Konijärven ympäristö on topografialtaan rikkonaista kalliokumpareiden, -jyrkänteiden ja kallionalusmetsien muovaamaa maisemaa. Voimajohto sijoittuu Mikkelin kaupungin itäpuolelle sivuten Visulahden ja Sairilan asuinalueita. Voimajohtoreitin alueelle sijoittuu pieniä maa-ainestenottoalueita. Metsät ovat vaihtelevasti puolukkatyypin kuivahkoja ja mustikkatyypin tuoreita mäntykankaita, pääosin puustoltaan nuoria. Taimikoiden ja hakattujen alueiden osuus metsämaasta on huomattava. Kallioisten alueiden metsät ovat kanervatyypin kuivia ja jäkälätyypin karukkokankaita. Varttuneita männiköitä on lähinnä rantametsissä sekä kallioisilla alueilla. Kuusikoita on eniten järvien rannoilla, peltojen reunamilla sekä kallioiden alusmetsissä. Kasvillisuudeltaan ne ovat mustikkatyypin tuoreita ja käenkaali-mustikkatyypin lehtomaisia kankaita. Eteläosassa metsät ovat rehevämpiä ja lehtojen osuus metsämaasta lisääntyy. Tyypillisiä ovat käenkaali-oravanmarja-tyypin tuoreet kuusilehdot sekä puronvarsien käenkaalimesiangervotyypin kosteat suurruoholehdot ja saniaislehdot. Metsitettyjen peltojen nuoria kuusikoita ja koivikoita on asutuksen läheisyydessä. Viljeltyjä peltoja ja kulttuurimaisemaa on mm. Heinälahden ja Visulahden alueella. Suot ovat pääosin pienialaisia rämeitä ja korpia. Laajemmat suoalueet ovat ojitet-

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 37 tuja rämeitä. Voimajohto ylittää vesistöjä Myllyjoen, Sahinjoen ja Tolvalanjoen sekä Heinälahden, Ala-Salvasen, Ylä-Salvasen, Pieni-Palvasen, Konijärven, Säkälammen sekä Kauhjärven kohdalla. Lisäksi linja sivuaa useita järviä ja lampia. Konijärven luonnonsuojelualuetta kiertävä johtoreittivaihtoehto (VE1A) kulkee metsäalueilla. Juvan alueella voimajohtoreitti sijoittuu kulkee vaihtelevassa maastossa, jossa vuorottelevat harjumaastot, kangasmetsät ja niiden väliin jäävät suot ja suopainanteet. Metsät ovat valtaosin nuoria puolukkatyypin mäntykankaita. Taimikoita on paljon. Kallioisilla alueilla esiintyy myös kanervatyypin kuivia ja jäkälätyypin karukkokankaita. Kuusimetsät ovat mustikkatyypin tuoreita kankaita. Varttuneita kuusikoita on etenkin peltojen reunoilla ja kapeina kaistaleina lampien ympärillä. Lehtoja on niukasti. Lehtotyypeistä tyypillisiä ovat tuoreet käenkaalioravanmarjatyypin sekä kosteat saniaistyypin lehdot. Voimajohtoreitille sijoittuvat lehdot ovat kulttuurivaikutteisia. Lehtipuuvaltaisia metsiä on asutuksen ja peltojen läheisyydessä. Viljeltyjä peltoja ja kulttuurimaisemaa on mm. Narilan alueella. Suot ovat valtaosin ojitettuja rämeitä lukuun ottamatta rantasoita (rantaluhdat, - nevat ja rämeet), jotka ovat säilyneet luonnontilaisina. Johdon läheisyyteen sijoittuu laajoja suoalueita kuten ojitetut Naaraksensuo, Pärelamminsuo ja Purulamminsuo sekä Iso-Huppio, joka on Natura-kohde. Voimajohto ylittää vesistöjä Tutusenjoen ja Pärejoen sekä useampien pienten lampien kohdalla. Johtoalue sivuaa Pyöreisen lampea, Sikolampea ja Nevajärven kaakkoisrantaa. Iso-Huppion Natura-aluetta kiertävä johtoreittivaihtoehto (VE1B) sijoittuu metsäalueille. Metsät ovat vaihtelevasti harjualueiden varttuneita mäntykankaita sekä muita kangasmetsiä, jotka ovat pääosin nuoria puolukkatyypin kuivahkoja kankaita. Ojitettuja rämeitä on paljon, paikoin on myös ojitettuja korpia. Johtolinja ylittää Pieni-Huppion turvetuotantoon varatun suon. Lisäksi johtoreitille sijoittuu Karjalansuon turvetuotantoalue. Johtoreitti ylittää vesistön Tutusenjoen kohdalla. Pieksämäen alueella johtoreitti sijoittuu suhteellisen tasaiseen maastoon. Tyypillistä on metsämaiden ja laajahkojen soiden vuorottelu. Kasvillisuus on karua. Metsät ovat pääosin nuoria puolukkatyypin kuivahkoja mäntykankaita. Taimikoiden osuus metsämaasta on huomattava. Suot ovat valtaosin ojitettuja rämeitä lukuun ottamatta Itäsuon eteläistä osaa, joka on säilynyt suhteellisen luonnontilassa. Voimajohto ylittää vesistöjä Myllyjoen ja Hepopuron kohdalla, jotka on perattu. Myllyjoen rannoilla on kapealti luhtakasvillisuutta. Voimajohto sivuaa Etelä- Virmaksen kaakkoisrantaa Itäsuon kohdalla. Joroisten alueella, Huutokosken eteläpuolella johtoreitti kulkee Sysmäjärven lukuisten salmien, lahtien ja niemien yli. Rannat vaihtelevat karuista kivikkorannoista mataliin luhtarantoihin. Viljeltyjä peltoja ja kulttuurimaisemaa on etenkin Savuniemen alueella. Metsät ovat valtaosin puolukkatyypin kuivahkoja ja mustikkatyypin tuoreita mäntykankaita. Nuorten metsien osuus on huomattava. Paikoin esiintyy tuoreita ja lehtomaisia kuusikankaita. Lehtoja ei alueelle sijoitu. Peltojen ja asutuksen reunamilla sekä rannoilla tyypillisiä ovat nuoret koivikot ja lehtipuuvaltaiset metsät. 6.2 Vaikutusmekanismit Voimajohdon rakentaminen edellyttää puustosta vapaata johtoaukeaa. Laajimmat ympäristövaikutukset aiheutuvat uusilla johtoreittiosuuksilla, joiden johtoaukeilta raivataan puusto kokonaan. Ympäristövaikutukset ovat vähäisemmät alueilla, joissa uusi reitti sijoittuu vanhaan maastokäytävään tai leventää sitä. Voimajohtoaukeilla raivataan kasvillisuutta säännönmukaisesti noin viiden vuoden välein. Raivattaessa jätetään kasvamaan

38 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski matalia ja hidaskasvuisia lajeja, kuten katajia ja pajuja. Pylväät rakennetaan betonielementtiperustuksille ja pääosin pylväät tuetaan harustamalla. Pylväspaikkojen kohdalla maaperää joudutaan yleensä jonkin verran muokkaamaan. Rakennusvaiheiden vaikutukset ovat kutakuinkin avohakkuun suuruisia. Rakentamisen aikana lintujen pesimiselle voi aiheutua tilapäistä haittaa metsän raivauksen lisäksi työkoneiden melusta ja tärinästä. Voimajohdon käytön aikaiset vaikutukset kohdistuvat kookkaisiin lintuihin, jotka saattavat menehtyä tai loukkaantua törmätessään voimajohdon johtimiin. Uusien voimajohtoreittien rakentaminen aiheuttaa luontoalueiden pirstoutumista. Tällä voi olla kyseisen alueen laajuudesta riippuen kielteisiä vaikutuksia biotoopeille. Voimajohtohankkeella ei ole merkittäviä vaikutuksia vesistöihin tai pohjavesiin. 6.3 Lähtötiedot ja arviointimenetelmät Luontovaikutusten tarkastelualue ulottuu metsäalueilla noin 100 metrin etäisyydelle ja kosteikko- ja suoalueilla noin 200 metrin etäisyydelle uudesta voimajohdosta. Luontovaikutusten arvioinnin ovat tehneet FK Jari Kärkkäinen ja FM Minna Eskelinen FCG Planeko Oy:stä. Luontovaikutusten arviointi tehtiin Suomen ympäristökeskuksen oppaan Luontoselvitykset ja luontovaikutusten arviointi (Söderman 2003) sekä Direktiivilajien huomioon ottaminen suunnittelussa -oppaan (Sierla ym. 2004) mukaisesti. Arviointi tehtiin merkittävissä ja potentiaalisesti merkittävissä luontokohteissa kuten vesistöjen rantavyöhykkeissä, ojittamattomilla suoalueilla sekä potentiaalisissa lehto- ja lettokohteissa. Arviointiin sisältyi mm: Hankkeen vaikutusten tunnistaminen luontotyyppi- ja lajitasolla (mm. suorat, epäsuorat, pysyvät, väliaikaiset, myönteiset ja kielteiset vaikutukset). Hankkeen vaikutusten suuruus, merkittävyys ja niiden toteutumisen todennäköisyys. Tunnetut ja maastotyössä löydetyt arvokkaat kohteet arvotettiin luontoarvojen perusteella. Arvoluokitus pohjautuu seuraavaan jaotukseen: a) kansainvälisesti arvokkaat kohteet, b) kansallisesti arvokkaat kohteet, c) maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaat kohteet, d) paikallisesti arvokkaat kohteet sekä e) muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Vesilain luontotyypit arvotetaan tapauskohtaisesti poikkeuksena fladat ja kluuvijärvet, jotka luokitetaan kansallisesti arvokkaiksi kohteiksi. Epävarmuustekijöiden tunnistaminen mm. aikaisempien selvitysten ja maastotarkastelujen perusteella. Mahdolliset toimenpiteet haitallisten vaikutusten lieventämiseksi (esim. suunnittelemalla voimajohto Natura-alueen ulkopuolelle). Maaperään, vesiolosuhteisiin, kasvillisuuteen ja eläimistöön kohdistuvien vaikutusten arviointi on tehty selvittämällä luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta merkittäviin eliöyhteisöihin kohdistuvat muutokset ja niiden merkittävyys. Merkittävyyden määrittely perustuu alueiden suojelutavoitteisiin ja suojeluperusteisiin. Työn kannalta keskeisimmät lähteet olivat: HERTTA -ympäristötietojärjestelmä Maakunta- ja seutukaavat Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen luontoaineisto (mm. alueellisesti uhanalaiset lajit sekä luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit) Suomen ympäristökeskus (uhanalaiset ja silmälläpidettävät lajit) Kuntien omat luontoselvitystiedot Luontoselvitys Yllikkälä-Huutokoski 400 kv voimajohtohanke (Enviro Oy 1998). Yllikkälä-Huutokoski 400 kv voimajohtohanke. Ympäristövaikutusten arviointi. Lintujen törmäysriskin arviointi IVO Voimansiirto Oy:n hallinnassa olevan kantaverkon (110-400 kv) alueella (Piiroinen 1997).

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 39 Etelä-Savon seutukaavaliiton aluevarauskortit. Arvioinnissa selvitettiin luonnonsuojelu-, metsä- ja vesilain sekä EU:n luonto- ja lintudirektiivien (SPA, SCI) asettamat vaatimukset uhanalaisten lajien ja luontotyyppien säilymisestä. Samalla otettiin huomioon alueen kaavoissa merkityt luontokohteet. Uhanalaisten ja suojeltavien lajien esiintymät paikallistettiin hyödyntämällä Suomen ympäristöhallinnon uhanalaisten lajien rekisteriä (Eliölajit -tietojärjestelmää 24.10.05) ArcGIS- sovelluksessa. Selvityksessä hyödynnettiin myös Metsähallituksen luontotyyppi- ja biotooppiaineistoa. Maastokäynnit tehtiin syys-lokakuussa 2007, jolloin tarkistettiin vaikutusalueen Natura 2000 -alueet ja muut suojelukohteet, tiedossa olevat sekä potentiaalisesti merkittävät luontokohteet ja -tyypit sekä lajien esiintymispaikat. Kohteiden luontotyypit, kasvillisuus ja eliöstö kartoitettiin maastoinventoinnilla. Merkittävät kohteet merkittiin maastokarttaan ja alueen lajisto sekä luontotyypit kirjattiin. Maastokäyntien yhteydessä vaikutusalueen luontokohteista otettiin valokuvia. Arviointiselostuksen kappaleessa 5.5-5.9 mainitaan ne luontokohteet, jotka olemassa olevan tiedon ja maastotarkastuksen perusteella ovat hankkeen ja luonnon monimuotoisuuden säilymisen kannalta olennaisia. Luonto- ja rakennustietojen selvityksestä (FCG Planeko Oy 2008) on luonto-osuus tämän YVA-selostuksen päivityksen liiteasiakirjana 4. 6.4 Natura-arviointi Tässä hankkeessa on arvioitu Fingrid Oyj:n Yllikkälä-Huutokoski 400 kv voimajohtohankkeen vaikutukset Iso-Huppion (FI0500005) ja Kuolimon (FI0420001) Natura-alueiden luontoarvoihin. Lisäksi on esitetty keinoja, miten haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää, jotta hankkeesta ei muodostuisi merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Hankkeeseen liittyen on selvitetty myös Iso-Huppion Natura-alueen kiertävä linjavaihtoehto. Natura arvioinnin lähtökohtana on Natura 2000 alueiden suojelun turvaamiseksi säädetyt luonnonsuojelulain 65 ja 66 pykälät. Ensimmäinen mainittu säännös koskee arviointivelvollisuutta (LSL 65 ). Jos hanke tai suunnitelma todennäköisesti merkittävästi heikentää Natura-alueen suojelun perustana olevia luonnonarvoja, on vaikutukset arvioitava asianmukaisella tavalla. Sama koskee myös Natura-alueen ulkopuolella toteutettavaa hanketta, jos sillä on todennäköisesti alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Toinen mainittu säännös koskee heikentämiskieltoa (LSL 66 ). Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseksi taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos arviointimenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty Natura 2000 verkostoon. Iso-Huppion Natura-alueen osalta tehdään luonnonsuojelulain 65 :n mukainen Natura-arviointi, koska hankkeen vaihtoehdolla toteutuessaan on todennäköisesti suoria tai välillisiä vaikutuksia alueella esiintyviin luontodirektiivin luontotyyppeihin sekä lintudirektiivin liitteen I lajeihin. Kuolimon Natura-alueen osalta tehdään Natura-tarveselvitys. Arvioinnin ovat laatineet biologi FM Minna Eskelinen ja biologi FK Jari Kärkkäinen FCG Planeko Oy:stä. Seuraavassa on esitetty Naturaarvioinnissa käytetyt menetelmät ja yhteenveto vaikutuksista ja vaihtoehtojen vertailusta. Natura-arviointi kokonaisuudessaan on YVA-selostuksen liiteasiakirjana 5. Natura-arvioinnin menetelmät Natura-arvioinnissa selvitetään muodostuuko hankkeesta todennäköisesti Iso- Huppion ja Kuolimon Natura 2000- alueiden suojeluarvoille merkittäviä heikentäviä vaikutuksia vai ei. Arviointi kat-

40 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski taa kaikki ne suunnitellun voimajohtohankkeen toteutusvaihtoehdot, joilla arvioidaan olevan suoria tai välillisiä vaikutuksia Natura-alueeseen. Luonto- tai lintudirektiivissä ei ole määritetty milloin luonnonarvot heikentyvät tai milloin ne merkittävästi heikentyvät. Euroopan komission (2000) julkaisemassa ohjeessa todetaan, että vaikutusten merkittävyys on kuitenkin määritettävä suhteessa suunnitelman tai hankkeen kohteena olevan suojeltavan alueen erityispiirteisiin ja luonnonolosuhteisiin ottaen erityisesti huomioon alueen suojelutavoitteet. Esimerkiksi sadan neliömetrin menetys luontotyypin alueesta voi olla merkittävä, jos kysymyksessä on harvinaisen kasvilajin pieni kasvupaikka, kun taas laajan harjukankaan kannalta vastaava menetys voi olla merkityksetön. Arvioitaessa häiriön merkittävyyttä voidaan käyttää lähtökohtana Neuvoston direktiivin 92/43/ETY määrittelemää luontotyypin ja lajin suotuisan suojelun tasoa (http://europa.eu.int/eurlex/fi/consleg/pd f/1992/fi_1992l0043_do_001.pdf). Suotuisa suojelun taso tarkoittaa luontotyypeillä: luontotyypin luontainen levinneisyys sekä alueet, joilla sitä esiintyy tällä alueella ovat vakaita tai laajenemassa erityinen rakenne ja erityiset toiminnot, jotka ovat tarpeen luontotyypin säilyttämiseksi pitkällä aikavälillä, ovat olemassa ja säilyvät todennäköisesti ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa alueelle luonteenomaisten lajien suojelun taso on suotuisa. Suotuisa suojelun taso tarkoittaa lajeilla: lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Vaikutusten merkittävyyttä koko alueen kannalta on arvioitu alueen koskemattomuuskäsitteen kautta. Luontodirektiivissä ja komission tulkintaohjeissa korostetaan, että hanke ei saa uhata alueen koskemattomuutta ts. koko Natura alueen ekologisen rakenteen ja toiminnan täytyy säilyä elinkelpoisena ja niiden luontotyyppien ja lajien kantojen täytyy säilyä elinvoimaisena, joiden vuoksi alue on valittu Natura -verkostoon. Natura arvioinnissa keskitytään niihin luonnonarvoihin, joiden perusteella arvioinnin kohteena oleva Natura alue on valittu Natura 2000 suojeluverkostoon. Keskeiset vaikutukset ja vaihtoehtojen vertailu Iso-Hulppion Natura-alue: Voimajohdon päävaihtoehdon VE1 toteuttaminen ei pirstaloi Iso-Huppion Naturaaluetta, ei vähennä alueella esiintyvien suojeltavien luontotyyppien pinta-alaa eikä heikennä niiden ominaispiirteitä merkittävästi, sillä johtoalue levenee nykyisestä 9 metriä. Vaikutukset kohdistuvat aapasuot, keidassuot, muuttuneet ennallistamiskelpoiset keidassuot sekä puustoiset suot luontotyyppeihin. Luontotyyppiä ja kasvillisuutta menetetään pieneltä alalta johtopylväiden kohdalta sekä suoalueilla, joilla puustoa joudutaan raivaamaan uudelta johtoalueelta. Myöskään johtoalueen ulkopuolisille Natura-alueen osille ja luontodirektiivin luontotyyppien vesitaloudelle tai luontaiselle kasvillisuudelle aiheudu merkittäviä heikennyksiä. Näin ollen hankkeesta ei aiheudu merkittävää haittaa alueen suojelun perustana oleville luontodirektiivin luontotyypeille. Hankkeen toteuttamisesta merkittävimmät luontotyyppeihin kohdistuvat vaikutukset ovat rakennusaikaisia vaikutuksia, jotka aiheutuvat alueella liikkumisesta. Uusien pylväsperustuksien rakentamisesta aiheutuvaa haittaa lieventää niiden sijoittuminen nykyisten 110 kv johdon pylväspaikkojen tuntumaan. Mekaaniset häi-

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 41 riöt kohdistuvat luontotyypin luonnontilaan ja tyypilliseen lajistoon kasvillisuuspeitteen ja turvemaaperän pinnan rikkoutuessa. Häiriö on luonteeltaan tilapäinen, mutta sen vaikutusaika voi olla pitkä kasvillisuustyypin uusiutumiskyvystä johtuen. Suon vesitasapainossa ei tapahdu rakentamisesta johtuvia muutoksia. Voimajohtohanke ei myöskään heikennä alueen suojelun perustana olevien lintudirektiivilajien kantoja eikä vähennä tai heikennä niiden elinympäristöjä. Nykytilanteeseen merkittävin muutos tapahtuu siinä, että nykyinen 110 kv voimajohto korvataan korkeammalla yhteispylväsrakenteella, jossa 110 ja 400 kv voimajohdot sijoittuvat pystysuunnassa kahteen eri tasoon. Tällöin lintujen törmäysriski voimajohtoihin lisääntyy jonkin verran metson, kurjen, suopöllön ja kapustarinnan osalta. Muiden lintudirektiivilajien osalta törmäysriski on pieni tai se ei ole lähtöaineiston pohjalta pääteltävissä. Kokonaisuudessaan lintudirektiivilajeihin kohdistuva törmäysriski on nykyisin kohtalainen eikä olennaisesti kasva uuden voimajohdon rakentamisen seurauksena. Lisäksi linnustoon kohdistuu rakentamisaikaisia vaikutuksia (tärinä, melu), jotka ovat kuitenkin lyhytaikaisia ja niitä voidaan lieventää ajoittamalla rakentaminen pesimäajan ulkopuolelle. Voimajohdon rakentamisesta ei aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä tarkasteltuna Iso- Huppion Natura-alueen suojeluarvoille. Natura-alueen nykyinen tilanne pääsääntöisesti säilyy eikä uusia merkittäviä haitallisia vaikutuksia aiheudu. Iso-Huppion Natura-alueen kiertovaihtoehto VE1B toteutetaan erillispylväsratkaisulla rakentamalla kokonaan uusi voimajohtolinja pääasiassa metsämaastoon. Uuden johtoalueen leveys on tällöin 56 metriä. VE1B vaatii kokonaisuudessaan maa-alaa noin 44 ha. Reitti kulkee pääosin metsämaastossa, osin turvetuotantoalueilla. Voimajohto voi häiritä turvetuotantoa. Jos uusi johto rakennetaan VE1B:n mukaisesti, ei tilanne Iso- Hulppion Natura-alueella muutu nykyisestä. Voimajohtojen Natura-alueen eheydelle aiheuttama pirstaloittava vaikutus ja linnuille aiheutuva törmäysriski jatkuvat pitkällä aikavälillä huolimatta siitä, toteutetaanko kiertovaihtoehto vai ei, koska nykyiset voimajohdot jäävät paikalleen. Linnuston kannalta päävaihtoehto VE1 on parempi kuin Natura-aluetta kiertävä vaihtoehto, sillä voimajohtojen keskittäminen samaan johtokäytävään on parempi ratkaisu kuin hajallaan sijaitsevat voimajohdot. Kuolimon Natura-alue: Voimajohdon päävaihtoehdon VE1 toteuttaminen ei pirstaloi Kuolimon Naturaaluetta eikä vähennä Kuolimon Naturaalueella esiintyvien suojeltavien luontotyyppien pinta-alaa, eikä muuta tai heikennä niiden ominaispiirteitä. Voimajohtopylväitä ei asenneta veteen, jolloin ne eivät sijoitu Natura-alueen suojelun perustana oleville luontotyypeille. Voimajohtohanke ei myöskään heikennä alueen suojelun perustana olevien lintudirektiivilajien kantoja eikä vähennä tai heikennä niiden elinympäristöjä merkittävästi. Nykytilanteeseen merkittävin muutos tapahtuu siinä, että nykyisen 400 kv voimajohdon rinnalle rakennetaan uusi 400 kv voimajohto, jolloin johtoalue levenee 30 metriä. Tällöin lintujen törmäysriski voimajohtoihin lisääntyy kalatiiran, kuikan, kaakkurin, laulujoutsenen ja kurjen osalta. Muiden lintudirektiivilajien osalta törmäysriski on pieni tai se ei ole lähtöaineiston pohjalta pääteltävissä. Törmäysriskin kasvamisella on merkitystä lähinnä lintujen muuttoreitillä sijaitsevan Kärnänsalmen ja mahdollisella muuttoreitillä sijaitsevan Parrankapian kohdalla. Kokonaisuudessaan lintudirektiivilajeihin kohdistuva törmäysriski ei olennaisesti kasva nykyisestä. Lisäksi linnustoon kohdistuu rakentamisaikaisia vaikutuksia (tärinä, melu), jotka ovat kuitenkin lyhytaikaisia ja niitä voi-

42 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski daan lieventää ajoittamalla rakentaminen pesimäajan ulkopuolelle. Voimajohtohankkeen toteuttamisesta ei aiheudu merkittäviä haitallisia vaikutuksia lyhyellä eikä pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Voimajohtojen Natura-alueen eheydelle aiheuttama pirstaloittava vaikutus ja linnuille aiheutuva törmäysriski jatkuvat pitkällä aikavälillä huolimatta siitä, toteutetaanko hanke vai ei. Näin ollen hankkeen toteuttamisesta ei aiheudu luonnonsuojelulain 65 :n 1 momentissa tarkoitettua todennäköisesti merkittävää heikentymistä niille luonnonarvoille, joiden perusteella Kuolimon Natura -alue on sisällytetty Suomen Natura 2000- suojelualueverkostoon. Luonnonsuojelulain mukaista varsinaista Naturaarviointia ei ole tarpeen laatia. 6.5 Vaikutukset luonnonsuojelualueisiin Lappeenrannan, Savitaipaleen, Suomenniemen, Ristiinan, Pieksämäen ja Joroisten alueella ei voimajohtoalueen vaikutuspiiriin sijoitu luonnonsuojelualueita. Lemillä sijoittuu Ulapanlammen puron tervaleppäluhdan luonnonsuojelualue (LTA050053) noin 210 metrin päähän suunnitellusta voimalinjasta. Voimajohdolla ei ole vaikutusta kohteen luonnontilaan. Mikkelissä voimajohto sijoittuu Konijärven yksityismaan luonnonsuojelualueelle (YSA062051). Konijärven alue on myös seutukaavan suojelukohde (SL 01.35). Rauhoittamisen tarkoituksena on järvi- ja metsäluonnon sekä geologian suojeleminen. Alue käsittää maa- ja vesialueita. Järven ranta-alueella on jyrkkäpiirteisiä korkeita kallioita. Alueen kasvillisuus vaihtelee kallioiden lakiosien kanervatyypistä rehevään käenkaalioravanmarjatyypin kallionaluslehtoon. Alueella on myös pienialaisia isovarpu- ja korpirämeitä. Puusto on vanhimmillaan noin 150- vuotiasta. Luonnonsuojelualueen ylittää nykyisin kaksi voimajohtoa (400 kv ja 110 kv). Uusi voimajohto on suunniteltu Konijärven itäosan ylittävien voimajohtojen kanssa samaan johtokäytävään 110 kv johdon paikalle. Levenevän johtoalueen (9 metriä) alle jää Konijärven eteläpuolella varttunutta mustikkatyypin kuusikkoa ja nuorta puolukkatyypin kalliomännikköä. Konijärven pohjoisrannalla johtoalueen levennyksen alle jää nuorta puolukkatyypin kalliomännikköä ja mustikkakorpimuuttumaa. Vaikutusarvio: Sijoitussuunnitelman mukainen vaihtoehto pirstoaa vanhaa metsää ja reunavaikutusalue laajenee alueella. Tällä voi olla haitallinen vaikutus vanhojen metsien lajistoon, jota suosivat vakaata vanhan metsän pienilmastoa. Metsämaata jää johtoalueen alle noin 0,6 ha. Vaikutukset ovat kuitenkin ilmeisen vähäiset. Kiertovaihtoehdon VE1A reitti sijoittuu tehtyjen luontoselvitysten (1997 ja 2008) mukaan pääosin talousmetsäalueelle. Vuonna 1997 selvitetyn vaihtoehdon todettiin ylittävän paikallisesti arvokkaaksi luokitellun Ylä-Säynätjärven metsäalueen. Vuonna 2008 selvitetyn vaihtoehdon reittiä on tarkennettu ja se ohittaa kyseisen metsäalueen ja Pieni-Palvasen luhdan nykyisten johtojen rinnalla eikä aiheuta haittoja näille kohteille. Selvityksen mukaan huomattava osa kiertoreitin metsäalueesta on hakattu ja alueella kasvaa nuorta mäntysekametsää, joiden joukossa on vanhan metsän laikkuja. Kiertoreitti ohittaa tai sivuaa kolme paikallisesti arvokasta luontokohdetta aiheuttamatta niille haitallisia vaikutuksia (FCG Planeko Oy 2008). Juvalla nykyiset 400 ja 110 kv voimajohdot ja suunnitellun 400 kv voimajohdon päävaihtoehto VE1 ylittävät Iso- Hulppion luonnonsuojelualueen. Vaikutuksia on käsitelty edellä luvussa 6.4 (Natura-arviointi, liite 5).

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 43 6.6 Vaikutukset linnustoon Voimajohtoreitin linnustovaikutukset liittyvät etenkin suurikokoisten lintujen kasvaneeseen törmäysriskiin. Voimajohtojen aiheuttamaa törmäysriskiä on tutkittu sekä koti- että ulkomaisissa tutkimuksissa (mm. Alonso ym. 1994 ja 1999, Peltomäki & Peltomäki 1995 ja Koskimies 2003). Tutkimuksissa törmäysriskin merkitys lintupopulaatioille on todettu kokonaisuudessaan vähäiseksi ja voimajohtoihin törmänneiden lintujen määrä on ollut pieni. Mm. Koskimiehen (2003) tutkimuksessa Pernajanlahden voimajohdon linnustolle aiheuttamasta törmäysriskistä todettiin voimajohtoon törmänneiden lintujen osuudeksi 0,004 % johtojen kohdalla lentäneistä yksilöistä (1 / 22 248 yksilöä). Piiroinen (1997) on kuitenkin todennut, että jokia, järviä ja laajoja aukioita ylittävät voimajohdot ovat linnuston kannalta potentiaalisia törmäyspaikkoja. Törmäysriski on suurin vesi-, peto-, lokki- ja kahlaajalinnuilla (Janss 2000). Koskimiehen (2003) mukaan linnut kykenevät kuitenkin tehokkaasti väistämään voimajohtoja ja näin välttämään törmäyksen. Koskimiehen Pernajanlahdella tehdyssä tutkimuksessa esim. joutsenista kaikki voimajohtojen korkeudella lentäneet yksilöt väistivät niitä. On myös havaittu, että paikalliset pesivät yksilöt oppivat oletettavasti väistämään voimajohtoja todennäköisemmin kuin läpimuuttavat linnut (esim. Ferrer & Janss 1999, Hirvonen 1999). Kanta- tai alueverkon vaarallisimmaksi osaksi on lukuisissa tutkimuksissa havaittu johtorakenne, jossa varsinaisten sähköjohtimien yläpuolelle on sijoitettu vaihe(sähkö)johtimia ohuempi ukkosenjohdatin (esimerkiksi Bevanger 1994). Voimajohdon havaittavuutta voidaan parantaa merkitsemällä ylin ukkosenjohdatinlanka varoituspalloin. 400 kv voimajohdossa vaiheiden näkyvyys on parempi, koska vaihetta kohti on kolme osajohdinta, ja kukin osajohdin on paksumpi kuin 110 kv voimajohdossa. Teoreettisesti voidaan esittää, että laskennallinen törmäysriski kasvaa, koska törmäyksen mahdollistavia johtimia on enemmän. Käytännössä johtimien määrän muutoksella on kuitenkin kokonaisuutena voimajohtokokonaisuutta näkyvöittävä vaikutus ja siten johtimien määrän lisäys vaikuttaa kokonaisuutena törmäysriskiä vähentävästi (Koskimies 2003). Useita lintudirektiivilajeja tavataan eri puolilla tarkastelualuetta. Lajit on esitelty Luonto- ja rakennustietojen selvityksessä (FCG Planeko Oy 2008, liite 4). Seuraavassa on esitelty erityisesti linnuston kannalta arvokkaat kohteet suunnitellun voimajohdon vaikutuspiirissä: Lemillä nykyiset ja suunniteltu 400+110 kv voimajohto sivuaa Uskinlahden linnustonsuojelukohdetta. Uskinlahti kuuluu Pien-Saimaan pohjoisosan FINIBAkohteeseen. Kohteen kriteerilajeina ovat kaulushaikara ja ruskosuohaukka. Lahden rantametsissä elää uhanalainen pikkutikka. Vaikutusarvio: Nykyinen lintujen törmäysriski Uskinlahteen johtavassa Uitonsalmessa on arvioitu erittäin suureksi (Piiroinen 1997). Johtojen suuri lukumäärä lahden suulla riippumatta niiden sijoittelusta aiheuttaa suuren törmäysriskin linnulle. Törmäysriski nousee entisestään. Sekä nykyisten että uusien voimajohtojen linnustolle aiheuttamaa törmäysriskiä voidaan vähentää mm. varustamalla johtoalueen laitimmaiset ukkosjohtimet huomiopalloilla (FCG Planeko Oy 2008). Luontoarvioinnin maastokäynnin jälkeen suunnitelmaa on muutettu sijoittamalla uusi 110 kv voimajohto uuden 400 kv johdon väliorteen. Tämä lisää johtimien määrää kolmella. Kokonaisuutena törmäysriski on suuri. Savitaipaleella nykyinen ja suunniteltu 400 kv voimajohto ylittävät Otamoinsalmessa Lavikanlahden linnustonsuojelukohteen. Lavikanlahti kuuluu Pien- Saimaan pohjoisosan FINIBAkohteeseen, joka kriteerilajeina ovat kaulushaikara ja ruskosuohaukka.

44 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski Lahti on lintujen muuttoreitillä oleva kohde. Vesiväylällä kulkevat arktisen muuttajat, sepel- ja valkoposkihanhi, alli, mustalintu ja laulujoutsen. Syksyllä alueella lepäilee kurkia ja harmaahaikaroita. Muuttoaikoina lahdella viihtyvät useat vesilinnut. Lisäksi lahden rannoille ulottuvat pellot ovat tärkeä levähdys- ja ruokailupaikka muuttaville linnuille. Pelloilta on havaittu tavallisten lajien joukosta useita harvinaisuuksia kuten harmaasirkku, mustaleppälintu ja mustaotsalepinkäinen. Alueelta on myös tavattu pussitiainen. Lavikanlahden pesimälajisto on monipuolinen. Lavikanlahden veden laatu on heikko. Se on luokitettu luokkaan välttävä. Nykyinen voimajohto (400 kv) ylittää laajat ruovikko-, sara- ja pensasluhdat, joiden valtalajeina ovat järviruoko, jousisara, pullosara, kurjenjalka, luhtarölli, suoputki, rantakukka ja järvikorte. Vaikutusarvio: Lintujen nykyinen törmäysriski on erittäin suuri ja alueelta on havaittu lintujen kuolemaan johtaneita törmäyksiä (Piiroinen 1997). Törmäysriski lisääntyy, mutta ei merkittävästi. Sekä nykyisten että uusien voimajohtojen linnustolle aiheuttamaa törmäysriskiä voidaan vähentää mm. varustamalla johtoalueen laitimmaiset ukkosjohtimet huomiopalloilla. (Kuva 43). Pieksämäellä voimajohdot ylittävät Itäsuon luonnonsuojelullisesti arvokkaan Itäsuon kohteen (kasvillisuus- ja linnustokohde). Vaikutusarvio: Lintujen nykyinen törmäysriski on kohtalainen (Piiroinen 1997). Kanalintujen kannalta Itäsuon voimajohtoalue on vaarallinen paikka, koska suo on todennäköisesti kanalintujen soidinaluetta. Lintujen törmäysriski kasvaa selvästi hankkeen seurauksena (FCG Planeko Oy 2008). Suunnitelmaa on muutettu luontoarvioinnin maastokäynnin jälkeen sijoittamalla uusi yhteispylväsjohto nykyisen 110 kv johdon paikalle. Johtojen leveyssuunnassa peittämä alue vastaa siten likimain nykyistä tilannetta. Johtimet sijoittuvat myös kolmeen tasoon nykyisen neljän tason sijasta. Muutokset pienentävät jossain määrin uudesta johdosta aiheutuvaa törmäysriskin kasvua. Joroisissa Riihisalmen ja Riihilahden sekä Sysmän alueella on paikallisesti arvokas kasvillisuus- ja linnustokohde. Etenkin Riihisalmella on linnustollista merkitystä. Salmen luhtarannoilla pesii laulujoutsen sekä todennäköisesti naurulokki. Vaikutusarvio: Lintujen nykyinen törmäysriski on suuri etenkin joutsenten osalta (Piiroinen 1997). Törmäysriski kasvaa uuden voimajohdon myötä. Voimajohdon rakentamisella nykyisen 110 kv johdon paikalle ei ole vaikutusta rantaluhtiin (FCG Planeko Oy 2008). Suunnitelmaa on muutettu luontoarvioinnin maastokäynnin jälkeen sijoittamalla uusi yhteispylväsjohto nykyisen 110 kv johdon paikalle. Johtojen leveyssuunnassa peittämä alue vastaa siten likimain nykyistä tilannetta. Johtimet sijoittuvat myös kolmeen tasoon nykyisen neljän tason sijasta. 6.7 Vaikutukset muihin luontokohteisiin Muita luontokohteita ovat maakunnallisesti ja seudullisesti sekä paikallisesti arvokkaat kohteet, kuten suojeluohjelmissa maakunnallisesti arvokkaiksi luokitellut kohteet, seutu- ja maakuntakaavan suojelualuevaraukset, alueellisesti uhanalaisten lajien esiintymispaikat, alueellisesti ja paikallisesti arvokkaat luontokohteet, metsälakikohteet ja muut luonnonsuojelullisesti arvokkaat kohteet. Luonto- ja rakennustietojen selvityksessä (FCG Planeko Oy 2008) on muut luontokohteet suunnitellun voimajohdon vaikutuspiirissä käyty seikkaperäisesti läpi. Seuraavassa esitellään ne kohteet, joihin suunnitellulla voimajohdolla voi olla vaikutusta. Lemillä paikallisesti arvokkaan Töyrylän soistuneitten metsiköitten luontokohteesta jää osa uuden 400+110 kv voimajohdon johtoalueelle. Kohde pirstoutuu osin,

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 45 mutta säilyy pääosaltaan. Arvokkain luhtainen aluskasvillisuus säilyy johtoalueella pajupensaikon suojaamana. Seudullisesti/paikallisesti arvokkaasta Lammintalojen puronvarsilehdosta jää osa uudelle johtoalueelle. Korkea puusto poistetaan, mutta pensaikko ja aluskasvillisuus sälyvät kapealla puronvarsilehdolla. Uudella johdolla ei ole vaikutusta Ulapanlammenpuron luonnontilaan. Savitaipaleella osa paikallisesti arvokkaasta Mustakorven metsästä ja lehdosta sijoittuu suunnitellulle laajenevalle voimajohtoalueelle. Kohteen arvokkain osa säilyy. Ristiinassa paikallisesti arvokas Pyöräskälammen metsäluhta jää suunnitellun uuden laajenevan voimajohtoalueen alle. Johtoalueen raivauksen yhteydessä huomattava osa puustosta poistetaan, mutta luhtakasvillisuus säilyy. Uusi voimajohtoalue leikkaa myös osan paikallisesti arvokkaasta Surnoin lehtojen luontokohteesta. Suunniteltu voimajohto ylittää Hartikkalan maakunnallisesti ja seudullisesti arvokkaan harjualueen. Alueen harjuluonne ja geologinen arvo säilyvät. 6.8 Vaikutukset uhanalaisiin ja suojeltaviin lajeihin 6.8.1 Vaikutukset uhanalaisiin ja suojeltaviin kasveihin Tutkittavan voimajohtoreitin läheisyydestä on havaintoja seuraavista uhanalaisista tai silmällä pidettävistä kasveista: valtakunnallisesti uhanalainen lettohernesara (Carex viridula var. bergrothii) Mikkelin Säkälammen länsirannan suolla; vanha havaintotieto (1944), esiintymän nykytila ei ole tiedossa, arvioitu v. 2004; uuden voimajohdon rakentamisella ei ole vaikutusta mahdolliseen esiintymään valtakunnallisesti silmälläpidettävä etelänhoikkaängelmä (Thalictrum simplex ssp. simplex) Mikkelin Säkälammen alueelta havaintotieto; esiintymän nykytila ei ole tiedossa; uuden voimajohdon rakentamisella ei ole vaikutusta mahdolliseen esiintymään alueellisesti uhanalainen punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata) Ristiinan suurisuolla; uuden voimajohdon rakentamisella ei ole vaikutusta mahdolliseen esiintymään 6.8.2 Vaikutukset uhanalaisiin ja suojeltaviin eläimiin Vaikutuksia linnustoon on käsitelty luvussa 6.6. Luontodirektiivin liitteen IV(a) lajit: Saukko (Lutra lutra) Valtakunnallisesti silmälläpidettävää saukkoa tavataan Mikkelin Lahnalammen alueella sekä Juvan Iso-Hulppion alueella. Uuden voimajohdon rakentamisella ei ole vaikutusta saukon esiintymiseen. Liito-orava (Pteromys volans) Liito-orava on vaarantunut laji (VU), luontodirektiivin liitteen IV(a) laji, jonka lisääntymis- ja levähdyspaikan hävittäminen ja heikentäminen on luonnonsuojelulaissa kielletty (LSL 49 ). Tiedossa olevat ja potentiaaliset liitooravakohteet tarkistettiin keväällä 2008 (FCG Planeko Oy 2008, liite 6). Inventoinnissa varmistettiin Lemin, Ristiinan, Mikkelin ja Juvan alueilta voimajohtojen välittömästä läheisyydestä yhteensä seitsemän liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikkaa: Lemi, Musta-aho: Liito-oravan papanapuita todettiin Musta-ahon lehdosta, Musta-ahon pellonreunuskuusikosta ja Hauteisharjun puolen kuusikosta. Lehdon osalla papanapuita on neljä (4) ja pellonreunuskuusikossa kaksi (2) Hauteisharjun puolen kuusikosta löytyi vain yhden (1) järeän kuusen alta papanoita. Elinalue on vain 0,5 ha, ja tutkimusten mukaan liito-oravanaaras tarvitsee 4 ha:n metsikön pystyäkseen lisääntymään alueella. Kaikki papanapuut ovat kuusia, joista johdon alle jäisi kaksi, mikäli uusi voimajohto rakennettaisiin rinnalle ny-

46 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski kyisten itäpuolelle. Musta-ahon esiintymä voi olla levähdyspaikka, jossa ei ole pesintää. Lisätarkastuksessa 3.7.2008 tarkastettiin aluetta laajemmalti tarkoituksena selvittää liito-oravan reviirialue. Reviiri löytyi länsipuolelta tuoreiden hakkuualueiden takaa noin 500 metrin päässä johtoalueesta. Lisäselvityksen mukaan liitooravan johtoalueen poikki liikkuminen on siten satunnaista ja uusi yhteisjohto voidaan toteuttaa nykyisten rinnalle itäpuolelle (kuva 30). Voimajohtoalue ei levene esiintymän suuntaan (kuva 31). Elinalueelta on merkitty kulkuyhteyksiä useaan suuntaan, joista yksi myös voimajohdon poikki. Johdon levenemisen ei voida katsoa aiheuttavan heikennystä, koska pääasialliset kulkuyhteydet (neljä viidestä merkitystä yhteydestä) säilyvät. Kulkuyhteyttä voi ylläpitää myös johdonaluspuustoa hyödyntäen. Kuva 31. Mökintarhanvuoren lisääntymis- ja levähdyspaikan papana- ja reviiripuut sekä todennäköiset liikkumisväylät. Selitykset kuten kuvassa 30. Kuva 30. Musta-ahon levähdyspaikat (vihreä rasteri), papanapuut (sininen piste) sekä mahdolliset liikkumisväylät (punainen nuoliviiva). Voimajohdot sijoitetaan nykyisten rinnalle 400+110 kv yhteispylväälle (sininen katkoviiva). Lemi, Mökintarhanvuori: Mökintarhanvuoren purovarresta ja kalliojyrkänteen alta löytyi viisi (5) papanapuuta, kaksi (2) reviiripuuta ja yksi (1) kolohaapa. Suurin osa puista on kuusia. Puronvarressa kasvillisuus on saniaisvaltaista (AthOT) ja rinteellä lehtomaista (OMT) kangasta. Puusto on varttunutta ja kuusivaltaista. Kuusen lisäksi kohteella kasvaa järeää haapaa, koivua ja pihlajaa. Lemi, Monnonjoki: Monnonjoen lisääntymis- ja levähdyspaikka jakaantuu kahteen osaan. Monnonjoen varressa, pellonreunassa lähellä 400 kv voimajohtoa on pienialainen (0,04 ha) sekapuumetsikkö, missä kasvaa alle kymmenen järeää haapaa ja muutama järeä kuusi. Viiden haavan tyvellä todettiin papanoita. Yksi haapa on kolopuu. Monnonjoen varren metsikön eteläpuolella on toinen lisääntymis- ja levähdyspaikka, joka sijoittuu pellonreunaan. Pellon reunaan on hakkuiden yhteydessä jätetty vanhaa puustoa. Puusto on varttunutta ja kuusivaltaista. Kohde rajautuu nuoreen metsään tai taimikkoon. Papanoita todettiin seitsemän (7) järeän kuusen ja yhden (1) haavan tyveltä. Esiintymä sijaitsee johdon molemmin puolin. Kolohaapa on tulkittava potentiaaliseksi pesäpuuksi, joka tulee säästää. Uuteen voimajohtoon rakennetaan paikalle 400+110 kv yhteispylväin puolenvaihto, jossa uusi johto siirtyy nykyisten johtojen itäpuolelta niiden länsipuolelle, jolloin kolopuu, reviiripuu ja pääosa papanapuista säästyvät.

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 47 Kuva 32. Monnonjoen lisääntymis- ja levähdyspaikan papana- ja reviiripuut sekä todennäköiset liikkumisväylät. Selitykset kuten kuvassa 29. Lisäksi harmaat viivat kuvaavat 400 kv johtojen puolenvaihdon sijaintia. 110 kv johdon johtimet eivät näy kuvassa. Ristiina, Pommivuoret: Pommivuorten lisääntymis- ja levähdyspaikka jakaantuu kahteen osaan voimajohdon molemmin puolin (kuva 33). Liito-orava pystyy todennäköisesti ylittämään liitämällä johtoaukean, jonka leveys on noin 43-45 metriä. Osa-alueet kuuluvat todennäköisesti samaan elinalueeseen, jolloin pohjoinen osa-alue on liito-oravan ruokailualuetta. Alueen kokonaispinta-ala on 1,8 ha. Voimajohdon eteläpuolen osa-alue on liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan ydinaluetta. Tiheä, kuusivaltainen metsä rajoittuu soistumaan, jonka itäosassa kasvaa järeää haapaa, koivua ja kuusta sekä alikasvoksena harmaaleppää, kuusta ja koivua. Harmaaleppää kasvaa lisäksi voimajohtoalueen reunuspuustona. Osaalueelta todettiin papanoita yhden (1) haavan, yhden (1) koivun ja kolmen (3) kuusen tyveltä. Voimajohdon pohjoispuolelle sijoittuva osa-alue on liito-oravan ruokailualuetta. Varttunutta puustoa on harvennettu. Puuston muodostavat koivu, haapa, kuusi ja mänty. Osa-alueelta todettiin papanoita kolmen (3) haavan ja kahden (2) kuusen tyveltä. Uusi voimajohto siirtyy paikalla nykyisen 400 kv voimajohdon itäpuolelta länsipuolelle. Puolenvaihdosta johtuen johtoaukean leveys on elinpiirin kohdalla kapeimmillaan. Voimajohdon alle ei jää papanapuita, joten johtoalueen leveneminen ei todennäköisesti aiheuta heikennystä. Noin 70 metriin levenevän johtoalueen takia kulkuyhteyttä suositellaan ylläpidettäväksi johdonaluspuustoa hyödyntäen (kuva 34).

48 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski Kuvapari 33. Havainnekuvapari, johon uusi johto on lisätty. Pommivuorten lisääntymis- ja levähdyspaikat on rengastettu vihreällä viivalla. Kulkuyhteyden periaate on kuvattu kuvassa 34. Kuvaparissa näkyy myös voimajohtojen puolenvaihdon periaate. Alhaalla oikealle puolen rakennettava uusi johto yhdistetään tien varressa olevaan nykyisen johdon pylvääseen ja vastaavasti nykyinen johto jatkuu vasemmalle puolen rakennettavalla uudella voimajohdolla. Kuva 34. Kaavakuva liito-oravan liikkumista helpottavan puuston säästämisestä maastonmuotoja hyödyntäen (Fingrid Oyj:n aineistoa).

400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski 49 Mikkeli, Herttuainen: Herttuaisen lisääntymis- ja levähdyspaikka sijoittuu voimajohdon molemmin puolin (kuva 35). Osa-alueet kuuluvat todennäköisesti samaan elinalueeseen. Johtoaukean leveys on noin 45 metriä, jonka liito-orava todennäköisesti voi ylittää liitämällä. Alueelta, linjan molemmin puolin, on tehty liito-oravahavaintoja useana vuonna, sillä liito-oravan esiintymistä on selvitetty ja seurattu vuosina 2003-2007 valtatien 5 Tuppurala-Nuutilanmäki yleissuunnitelmaan liittyen. Nyt tehdyn inventoinnin tulokset ovat samansuuntaisia aiempien selvitysten kanssa, joskin papanamäärät ovat pienempiä. Voimajohdon itäpuolen osa-alue (1,6 ha) on varttunutta kuusikangasta, jossa sekapuuna kasvaa harvakseltaan koivua, haapaa ja mäntyä. Lehtipuita on niukasti. Alueelta löytyi liito-oravan papanoita ainoastaan yhden kuusen tyveltä. Voimajohto toteutetaan alueelle vapaasti seisovalla, ns. tannenbaum-pylväsrakenteella, jolloin molemmat 400 kv voimajohdot sijoittuvat samaan pylvääseen. Voimajohto mahtuu nykyiselle johtoalueelle ja rakentamisella ei ole vaikutusta liitooravan elinalueisiin. Juva, Nevainsivu: Nevainsivun laitumen lisääntymis- ja levähdyspaikan (kuva 36) ydinalue sijaitsee perinnemaisemakohteella, jonka puusto on järeää. Harvakseltaan kasvaa kuusta, haapaa ja mäntyä. Alueella on kolohaapoja. Lisäksi nuorta harmaaleppää ja haapaa kasvaa laikkuina. Perinnemaisemakohteelta todettiin nopeasti tarkasteltuna papanoita kahden (2) kuusen ja yhden (1) haavan tyveltä. Koska elinalue on säilynyt puustoltaan ennallaan, aluetta ei käyty laajemmalti läpi. Kuva 35. Herttuaisen lisääntymis- ja levähdys-paikan papana- ja reviiri-puut sijoittuvat molemmille puolille nykyistä 400 kv voimajohtoaluetta. Voimajohdon länsipuolen osa-alue (1,6 ha) on liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan ydinaluetta. Alue on havulehtipuukangasta, jonka latvus on monikerroksinen. Puustoltaan alue on uudistuskypsää havu-lehtipuukangasta. Vallitsevan latvuskerroksen muodostavat järeät kuuset, männyt, koivut ja haavat. Metsässä on useita kuusten suojaamia kolohaapoja. Elinalueen itäosan ojan varteen sijoittuva harmaaleppää ja koivua kasvava lehtipuukuvio on liito-oravan ruokailualuetta. Osa-alueelta todettiin papanoita kolmen (3) kuusen ja kuuden (6) haavan tyveltä. Kuva 36. Nevainsivun laitumen lisääntymis- ja levähdyspaikan papana- ja reviiripuut sekä todennäköiset liikkumisväylät. Uuden voimajohdon sijoittamisen kannalta merkittävin on lounaaseen suuntautuva liikkumisväylä järvenrantametsikköä pitkin. Uuden johdon sijoittuessa 110 kv paikalle johtoalue ulottuisi rantaan ja liikkumisyhteys vaarantuisi. Selitykset kuten kuvassa 30.

50 400 kv voimajohto Yllikkälä-Huutokoski Liito-oravalle sovelias alue jatkuu perinnemaisemakohteesta kaakkoon, jossa metsä muuttuu mänty-kuusivaltaiseksi sekametsäksi, alikasvoksena kasvaa harmaaleppää ja koivua. Voimajohdon läheisyydessä puusto on kuusivaltaista. Tältä kohdin löydettiin vanhoja papanoita yhden (1) kuusen tyveltä. Liito-oravan elinalue rajautuu idässä nykyisiin 110 kv ja 400 kv voimajohtoihin. Voimajohtoalueen itäpuolella on taimikkoa, minkä vuoksi tässä kohdin liitooravalla ei ole latvusyhteyttä itään päin. Pääasialliset kulkuyhteydet muodostuvat ranta- ja tienvarsimetsien kautta etelään ja luoteeseen. Voimajohto ei levene esiintymän suuntaan eikä voimajohtoalueen poikki ole esitetty kulkuyhteyttä, joten uudella johdolla ei siis ole vaikutuksia esiintymälle. Juva, Kivimäki-Mustapää: Kivimäki- Mustapään lisääntymis- ja levähdyspaikka jakaantuu kahteen osaan voimajohdon molemmin puolin (kuva 37). Mustapään elinalue sijoittuu voimajohdon länsipuolelle. Talolle menevän tien molemmin puolin sijoittuva metsä (1,7 ha) on osin uudistuskypsää, osin varttunutta kuusikangasta. Voimajohdon reunassa on ruokailualueina tärkeitä lehtipuukaistaleita, joissa kasvaa vaihtelevasti harmaaleppää, koivua ja haapaa. Voimajohdon länsipuolelta todettiin papanoita kahdeksan (8) kuusen ja yhden (1) koivun tyveltä. Puut sijaitsevat lähimmillään viisi metriä voimajohtoalueen reunasta. Liki kaikki esiintymän papanapuut ovat kuusia, eikä esiintymällä ei ole kolopuita. Risupesien puuttumista ei voida poissulkevasti todeta. Kivimäen elinalue sijoittuu voimajohdon itäpuolelle rajoittuen pihapiiriin. Alue on valtaosin hakamaaluonteista entistä metsälaidunta (1,2 ha), jossa harvan, järeän puuston muodostavat kuusi, koivu ja haapa. Alikasvoksena kasvaa harmaaleppää ja kuusta. Eteläosassa on tiheäpuustoista kuusikkoa. Alueella on kolohaapoja. Lähiympäristössä on runsaasti ruokailualueiksi soveltuvia koivikoita. Voimajohdon itäpuolelta todettiin papanoita seitsemän (7) kuusen tyveltä. Liito-oravan elinalueet voivat olla joko kaksi erillistä lisääntymis- ja levähdyspaikkaa tai kuuluvat samaan elinalueeseen. Liito-orava pystyy todennäköisesti ylittämään liitämällä johtoaukean, jonka leveys on noin 55 metriä. Muuten liitooravan lisääntymis- ja levähdyspaikat rajautuvat suoalueisiin, taimikoihin ja peltoihin. Uusi 400 kv voimajohto on suunniteltu rakennettavaksi nykyisen rinnalle länsipuolelle 110 kv johdon paikalle. Johtoalue levenee noin 9 metriä. Välittömästi uuden johdon vierellä on papanapuukeskittymä ja osa puista tulisi kaadettavaksi. Heikennystä ei välttämättä uuden voimajohdon myötä tapahdu. Esiintymien osien välillä on kulkuyhteys, jota suositellaan ylläpidettäväksi johdonaluspuustoa hyödyntäen. Kuva 37. Kivimäki-Mustapään lisääntymis- ja levähdyspaikan papana- ja reviiripuut sekä todennäköiset liikkumisväylät. Selitykset kuten kuvassa 30. 6.9 Vaikutukset luonnontilaisiin alueisiin Yllikkälä-Huutokoski 400 kv voimajohdon luonto- ja rakennustietojen selvityksen yhteydessä (FCG Suunnittelukeskus Oy 2008) selvitettiin myös tarkastelualueelle mahdollisesti sijoittuvat luonnontilaiset alueet edellä käsiteltyjen arvokkaiden luontokohteiden lisäksi.