Toimintamahdollisuuksien etiikka ja henkilökohtaisen avun merkitys Simo Vehmas Henkilökohtaisen avun päivät 21.9.2010
Poliittinen filosofia Pyrkimyksenä hahmottaa parhain tapa järjestää ihmisyhteisöjen elämä ja tarjoamaan perustelut näille järjestelyille Yhteiskuntasopimus: irtautuminen luonnontilasta sitoutuminen normeihin ja lakeihin turvallisen elämän takaamiseksi Oletuksena sopimuksen tuottama vastavuoroinen oikeudenmukaisuus ja hyöty Sopimuksen ajatus: kuvitellaan että kuka tahansa, jolta kysyttäisiin suostutko siihen, että yhteiskunnassa on tietty järjestys, (vs. ei mitään järjestystä, jokainen omillaan) vastaisi myöntävästi ja sitoutuisi noudattamaan järjestystä.
Sopimusteorioiden tyypilliset piirteet (Hypoteettinen) sopimus vaatii tietyt oikeudenmukaisuuden olosuhteet Objektiiviset: neuvottelut käydään yhteisellä maaperällä, osapuolilla on samankaltaiset fyysiset ja henkiset ominaisuuden, jotta toisten dominointi ei ole mahdollista ja resursseja ei ole määrättömästi (muuten ei tarvetta neuvottelulle). Osapuolten oltava rationaalisia yksilöitä. Subjektiiviset: osapuolilla on suhteellisen samankaltaiset tarpeet ja intressit, mikä mahdollistaa yhteistyön. Eroja voi olla, mutta ne jäävät normaalin rajojen sisäpuolelle (Rawls).
Vapaat, tasa-vertaiset ja riippumattomat osapuolet? Vapaita: kukaan ei omista toista (vs. hierarkiat ja tyrannia). Jokainen saa tavoitella omaa onnellisuuttaan kunhan ei rajoita toisten pyrkimyksiä. Oman onnellisuuden tavoittelu vaatii kykyä suunnitella elämäänsä ja tehdä moraalisia arviointeja. Tasa-vertaisia: vallan ja kykyjen tasa-arvo. Syntyperän, varallisuuden ja yhteiskuntaluokan aiheuttamat eriarvoisuudet kuvitellaan pois. Ihmisten kyvyt ilman näitä samankaltaisia ja siksi ovat ilman sopimusta uhka toisilleen. Riippumattomia: osapuolia ei dominoi kukaan, eivätkä he ole kenestäkään asymmetrisesti riippuvaisia. Yhtäläisen riippumattomia tai riippuvaisia, jokainen toisistaan sen verran, että yhteistyö kannattaa.
Sopimusteorian ongelmia Jättää ulkopuolelleen kaikki kyvyiltään ei-tasavertaiset ja toisista asymmetrisesti riippuvaiset yksilöt: lapset ja vanhukset Aiemmin (?) naiset ja palvelijat vammaiset ihmiset Normaalin rajojen sisäpuolella olevat suunnittelevat itselleen oikeudenmukaisen yhteiskunnan. Muita ryhmiä ei huomioida oikeudenmukaista yhteiskuntaa suunniteltaessa koska: lähtökohtaisesti jokainen ajaa omaa etuaan asymmetriset hyötysuhteet sekoittavat systeemin: samat rakenteet eivät hyödytä kaikkia samalla tavalla.
Toimintamahdollisuuksien etiikka Yhteiskuntasopimusteoria: yhteiskunta on reilu, jos sen rakenteista on päätetty reilun prosessin kautta. Vs. toimintamahdollisuuksien näkökulma: yhteiskunta on reilu, jos se takaa kaikille jäsenilleen tietyt toimintamahdollisuudet lopputuloksen oikeudenmukaisuus ratkaisee. Yhteiskuntasopimusteoria: puhutaan resurssien oikeudenmukaisesta jaosta. Vs. toimintamahdollisuuksien näkökulma: resurssit eivät kerro koko tarinaa pitää huomioida myös, miten ihmiset pystyvät hyödyntämään niitä. Yhteiskunnan velvollisuus on taata kaikkien yhteiskunnan jäsenten hyvinvoinnin ja inhimillisen arvokkuuden minimitaso. Minimi tulee määritellä objektiiviseksi. Subjektiivisesti ihmiset voivat tuntea tulevansa kohdelluksi hyvin myös objektiivisen standardin alittavissa olosuhteissa.
Alustava toimintamahdollisuuksien luettelo (Nussbaum Frontiers of Justice, 2006, 76-78) 1. Elämä mahdollisuus elää normaalipituinen elämä. 2. Ruumiillinen terveys suoja, ruoka, terveydenhoito. 3. Ruumiillinen arvokkuus (integrity) mahdollisuus liikkua paikasta toiseen, olla kokematta väkivaltaa, mahdollisuus seksuaalisuuteen ja reproduktiivisiin valintoihin. 4. Aistit, mielikuvitus ja järki mahdollisuus käyttää näitä kykyjä, koulutus, joka mahdollistaa näiden käytön. 5. Tunteet mahdollisuus kiintyä ihmisiin ja esineisiin, mahdollisuus rakastaa ja surra, oikeus oikeutettuun vihaan, mahdollisuus tuntea ilman pelkoa. 6. Käytännöllinen järki (moraalinen ulottuvuus) mahdollisuus muodostaa käsitys hyvästä ja arvioida omia elämän suunnitelmiaan.
Toimintamahdollisuuksien luettelo jatkuu... 7. Yhteenkuuluvuus a) mahdollisuus elää toisten ihmisten kanssa, kiintyä heihin ja osallistua sosiaaliseen toimintaan. b) mahdollisuus sosiaalisesti rakentuvaan itsekunnioitukseen ja nöyryyttämättömyyteen, mahdollisuus jokaiselle ihmiselle yhtäläiseen ihmisarvoon, eli mahdollisuus olla tulematta syrjityksi rodun, sukupuolen, seksuaalisen suuntauksen, etnisen taustan, kastin, uskonnon tai kansallisuuden perusteella 8. Muut lajit mahdollisuus elää yhteydessä ihmisen ulkopuoliseen luontoon (muut eläimet, kasvit). 9. Leikki mahdollisuus nauraa, leikkiä ja nauttia vapaa-ajan aktiviteeteistä.
Toimintamahdollisuuksien luettelo jatkuu.. 10.Vaikuttaminen omaan ympäristöön a) poliittinen: mahdollisuus osallistua omaan elämään vaikuttaviin poliittisiin päätöksiin. Sanan ja kokoontumisen vapaus. b) materiaalinen: mahdollisuus yhtäläiseen omistusoikeuteen muiden kanssa. Mahdollisuus hakea töitä tasa-arvoisena muiden kanssa, vapaus oikeuttamattomista pidätyksistä ja tarkastuksista. Työssä mahdollisuus inhimillisiin työtapoihin, käytännöllisen järjen käyttöön ja mielekkäisiin, kunnioittaviin suhteisiin työtovereiden kanssa.
Eroja yhteiskuntasopimusteoriaan Ihmiskuva aristoteelinen ihmiskuva korostaa ihmistä biologisena sosiaalisena olentona, joka ruumiillinen siinä missä rationaalinenkin. Ruumiillisuus tekee kaikista ihmisistä riippuvaisia toisistaan. Riippuvaisuus ainakin yhtä tärkeä inhimillinen piirre kuin itsenäisyys. Kaikkien sillä kaikki ovat joskus hoivan tarpeessa edun mukaista on, että myös toisista enemmän riippuvaisille ihmisille taataan mahdollisimman suuret toimintamahdollisuudet.
Eroja yhteiskuntasopimusteoriaan Sopimusmallissa keskitytään yksilöiden tasavertaiseen kohteluun. Toimintamahdollisuuksien näkökulmasta keskeisin kysymys koskee hyvän inhimillisen elämän toteutumista. Yhteiskunnallisten järjestelyjen tehtävä on taata hyvä inhimillinen elämä. Toimintamahdollisuuksien toteutuminen on suhteessa kunkin ihmisen yksilöllisiin ominaisuuksiin.
Toimintamahdollisuuksien näkökulmasta hoiva on julkisen elämän piiriin kuuluva asia On yhteiskunnan tehtävä taata se hoiva, jonka kunkin yksilön toimintamahdollisuuksien toteutuminen vaatii. Yhteiskunnan tehtävä on siten taata toimintamahdollisuudet myös niille, jotka vastaavat toisista eniten riippuvaisten ihmisten hoivasta. Myös vammaispalveluiden toteuttajien (työkseen vammaisia hoitavien ja perheenjäsenten) pitää esimerkiksi saada leikkiä, nauraa ja nauttia vapaaajan aktiviteeteistä.