Kruunuasunnot Oy:n sidosryhmälehti Nro 2 / 2008 marraskuu Jalkaväen historiaa Mikkelin kasarmialueella maalajaiset Dragsvikin tiilikasarmit Muuntamorakennus muuntui taiteeksi Hämeenlinnassa Kiinteistötaidetta Upinniemeen Hyrylän asuntojen historiaa
HISTORIA ON OLEMASSAOLOMME PERUSTA Olemme ylpeitä yhtiöömme liittyvästä historiasta ja perinteistä. Kruunuasunnot Oy on saanut nimensä vanhasta armeijan iskulauseesta: Kyllä Kruunu pojistaan huolta pitää. Yhtiömme perustaminen vuonna 1999 osoitti itse asiassa vastaavanlaista vastuuntuntoa ja välittämistä. Ilman Kruunuasunnot Oy:n perustamista puolustusvoimien asuntokannan ongelmien ratkaisijaksi ja työsuhdeasuntokannan siirtämistä yhtiölle olisivat puolustusvoimien henkilökunnan työsuhdeasunto-olot kehnot nykyiseen verrattuna. Puolustusvoimille tällä hetkellä vuokratusta 2000 asunnon kannasta reilusti yli puoleen on tehty parannus- ja korjaustoimenpiteitä. Uuttakin on jo rakennettu ja nytkin yksi kohde on Hämeenlinnassa työn alla. Vuonna 2002 aloitetun aktiivisen asuntojen ja asumisen kehitysyhtiötoiminnan aikana on yli 120 miljoonaa euroa panostettu peruskorjaus- ja perusparannusinvestointeihin. Siitä suurin osa on suuntautunut puolustusvoimien ja sen henkilöstön hyväksi. Tässä Avaimet-lehden numerossa Lehden lukijapalaute 3 Mikkelin vanhan kasarmialueen historiaa 4-5 Maalajaiset Mikkelissä 5 Mistä on hyvät harjannostajaiset tehty? 6-7 Dragsvikin asuntojen historiaa 7-8 Kun muuntamo sai uudet kasvot 8-9 Kiinteistötaidetta Upinniemeen 10 Upinniemen Rantatien perusparannus 11 Tuusulan asuntojen historiaa 12-13 Yksi meistä: Aija Ratilainen 14 Kehuja ja kehotuksia 14 Organisaatio marraskuussa 2008 15 Tapahtui Kruunuasunnoissa 16 Asiakaspalvelun yhteystiedot 16 Kansikuva Mikkelin puukasarmien maalaus toteutettiin alkuperäisten värisävyjen mukaisesti perinnemaalilla. Kuvassa ikkunoiden kunnostaminen on vielä kesken. Toimitusjohtaja Reijo Savolainen Perustaessaan yhtiömme ja mahdollistaessaan toimintamme ongelmien ratkaisijana valtionhallinto teki myös kulttuurihistoriallisesti arvokkaan teon. Ilman toimintaamme osa rakennuskulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisestikin arvokkaasta kiinteistökannasta olisi jo ajautunut korjauskelvottomaan kuntoon. Nyt on jo kymmeniä historiaa huokuvia asuintaloja pelastettu siirtymään tuleville sukupolville. Eräät arvokkaimmista taloistamme tulevat itsenäisyyttämme edeltävältä ajalta, osa edustaa sotien jälkeistä rakentamista, mutta pääosa kuitenkin on aikansa lapsia 1960- ja 1970-luvuilta. Mielenkiintoinen perusparannustoiminnan yhteydessä esiin tullut kokemusperäinen totuus liittyy asuntokantamme kolmeen eri rakennuskulttuuriin. Vuosisadan taitteessa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa rakennetut kerrostalot edustavat perinteistä, kestävää ja jämäkkää rakentamista ja nämä talot ovat useimmiten jo sinänsä taideteoksia. Mainitut rakennukset ovat parhaimmillaan kestäneet ilman laajamittaista peruskorjausta jopa sata vuotta. Sotien jälkeen 1940-1950-luvuilla rakennettiin kerrostaloja vielä asiallisesti ja laatutavoitteet olivat varsin korkealla. Materiaalipula aiheutti jonkin verran ongelmia ja säästäminen oli arvossaan. Nämä talot ovat elinkaareltaan varsin pitkäikäisiä. Ilman peruskorjausta on pärjäilty ehkä 50-60 vuotta. Tuorein rakennuskulttuurijakso alkoi 1960-luvun puolivälin tienoilla. Sen ominaispiirteet vahvistuivat 1970-luvulla elementtirakentamisen räjähdysmäisen kasvun myötä. Tätä rakennuskulttuurijaksoa voisi luonnehtia nopean ja määrällisen rakentamisen jaksoksi. Kerrostalojen elinkaari ei tämän rakennuskulttuurin aikana ulotu juuri 30 vuotta pidemmäksi. Tämä rakennuskulttuuri ei ainakaan täysin ole vielä muuksi muuttunut. Ikävä kyllä, pääosa Kruunuasuntojen asuntokannasta on nopean pikarakentamisen kaudelta. Siten perusparannustarvetta riittää viljalti. Tässä lehtemme numerossa haluamme erityisesti esitellä kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteitamme. Niitä löytyy lukuisilta paikkakunnilta. Nämä kohteet eivät juuri kaipaa persoonallisuutensa kehittämiseksi kiinteistötaidetta, koska ne ovat sitä jo itse. Sen sijaan 1900-luvun loppupuolen kerrostalot ovat usein toistensa näköisiä ja kaipaavat luonteen vahvistamista kiinteistötaiteen keinoin. Siitä löytyy eräitä esimerkkejä tästä lehdestämme. Kiinteistötaidettakin voidaan toteuttaa perinteitä kunnioittaen ja historiaa esitellen. Hämeenlinnan Suomen kasarmin läheisyydessä ruma ankanpoikanen kasvoi joutseneksi. Selkäsuonkatu 9:ssä sijaitseva rakennus muuttui taideteokseksi, joka esittelee alueen historiaa. Historian esittely jatkuu myös Hämeenlinnan Selkäsuonkatu 11:n porraskäytävissä. Myös rakentamiseen liittyy runsaasti historiaa ja perinteitä. Eräs historiallinen ilmiö on harjannostajaisperinne. Harjannostajaisilla osoitetaan perinteisesti arvostusta raskaan rakennustyön tekijöille. Kruunuasunnot Oy on pyrkinyt elvyttämään ja kehittämään omalta osaltaan harjannostajaisperinteitä. Harjannostajaisjuhlalla haluamme osoittaa arvostusta yhteistyökumppaneillemme, rakentajien lisäksi myös kohteen asukkaille. Haluamme tässä lehdessämme avata myös harjannostajaisten syvintä, perinteistä olemusta. Pyrkikäämme siirtämään perinteikkäät rakennuksemme ja arvokkaat perinteemme tehokkaasti tuleville sukupolville! 2
Kehuja, keppiä ja kehotuksia AVAIMET lehden edellinen numero ilmestyi kesäkuussa 2008. Lehteen liitettyä kilpailulomaketta palautui 259 kpl. Kilpailulomakkeista 94 sisälsi myös palautetta asumisesta ja lehdestä. Palaute oli ilahduttavan myönteistä ja iloisia olemme myös kiinteistökantaan liittyneestä kritiikistä ja kehitysehdotuksista. Julkaisemme tässä osan saamastamme palautteesta yhtiömme kommentein. Olemme arponeet Avaimet -lehden lukijakilpailun 1/2008 palkinnot. Lasitaidetta saivat Marjatta Jormakka Jyväskylästä, Juho Salovesi Tampereelta ja Satu Saari Nahkelasta. Lisäksi arvottiin viisi muuta palkintoa, jotka on lähetetty seuraaville vastaajille: Anne Kiri Hamina, Marja-Leena Joutti Hämeenlinna, Heikki Saariaho Hämeenlinna, Seija Juvonen Joensuu ja Juha Nikula Kankaanpää. Palkinnot on lähetetty voittajille 5.9.2008. KEPPIÄ Palaute Rissalanpuiston asunnot kaipaisivat kipeästi kylpyhuoneremonttia. Eletäänkö Rissalanpuistossa niin lopun alun aikoja, ettei pieniäkään kohennuksia voida tehdä? Lasten leikkipaikalla pihalla on vanhat, osin vaarallisetkin telineet. Lapsiperheitä on asuntoalueella useita, joten asiaan kaivattaisiin parannusta. Tuntuu hullulta, että asunnot Hallissa pistetään maan tasalle jo toistamiseen. Onko rakentaminen ollut niin huonoa ja virheellistä? Joissakin isännöitsijätoimistoissa on liikaa töitä. Ongelmia tulee vastaan varsinkin talojen vanhetessa ja korjausten lisääntyessä. Isot huoltoyhtiöt ovat ahneita. Huoltopojalla on pilvin pimein alueita, taloja ja töitä. Vuokra-asuntoja pitäisi löytyä myös maaseudulta! Välitättekö niitä ja mistä niistä saa tietoa? Kommentti Rissalan lentokentän lähituntumassa sijaitsevat talomme kaipaisivat kylpyhuoneremontin lisäksi myös muuta perusparannusta. Asunnot soveltuvat lähinnä lennoston väelle, eivätkä yleiset vuokra-asuntomarkkinat ulotu kentän reunalle. Siten perusparannusinvestointeja voimme tehdä vain sopimusperusteisesti. Mikäli puolustusvoimien kanssa syntyisi pitkäaikainen vuokrasopimus riittävällä vuokralla, perusparannus toteutuisi. Ennen sopimusta kylpyhuoneremontitkaan eivät valitettavasti ole mahdollisia. Pieniä kohennuksia voidaan tehdä vuositalousarvion puitteissa. Olemme antaneet isännöitsijöillemme ohjeet, että leikkipaikkojen kunto on säännöllisesti tarkastettava ja vaaralliset leikkivälineet on poistettava. Mahdollisuuksiemme mukaan leikkialueita myös kohennetaan ja uusia varusteita hankitaan. Parhaiten se yleensä onnistuu perusparannusten yhteydessä. Kuoreveden Hallissa todella toteutettiin purkua talvella 2008. Puretuiksi tulivat viisi rivitaloa, 28 asuntoa. Asunnot olivat olleet lähes kymmenen vuotta käyttämättöminä ja se aika oli tehnyt tehtävänsä. Talot olivat alun perin kevyesti rakennettuja, peruskorjauksia ei ollut tehty eikä kyseisiä asuntoja tarvittu. Kysyntää ei ollut sen enempää puolustusvoimien taholla kuin muuallakaan. Huono kunto ja markkinoiden puute johtaa useimmiten lopulta purkamiseen. Hallissa on kuitenkin parempiakin asuntoja. Asunnoista 25 myytiin syksyllä pikkurahalla kuten valtakunnan mediassa kerrottiin. Parisenkymmentä hyväkuntoista asuntoa on vielä puolustusvoimien käytössä. Ongelmia mainituilla alueilla kieltämättä esiintyy. Olemme kiinnittäneet asiaan huomiota ja pyrimme koko ajan parempiin ratkaisuihin uusia sopimuksia tehdessämme. Emme välitä asuntoja. Vuokraamme asuntojamme myös maaseudulta esimerkiksi Keuruulta ja vaikkapa Vekaranjärveltäkin joskus. Erityisesti maaseudun pieniltä paikkakunnilta olemme myyneet pienihintaisia asuntoja ja jossain määrin myytävää on jatkossakin. Juuri nyt olemme aloittaneet asunto-osakkeiden myynnin Kajaanin Hoikankankaalla. 3 Palaute Ihmettelen suuresti virolaisten suurta määrää työmaillanne. Tosi huonosti löytyy tietoa Hämeenlinnan vuokrauskohteista. En löytänyt mistään mitään tietoa. Miksi Keuruun varuskunnan asuntojen ulkoalueita ja julkisivuja kunnostetaan, mutta varsinaisen asumisviihtyvyyden sydämeen, sisätiloihin, ei ole tehty mitään sitten rakennusvuosien 1973? Kertoisitteko rehellisesti, mitä suunnitelmia Teillä on Rovaniemen Someronhajun suhteen. Kommentti Elämme EU-aikaa, jolloin työvoimalla on vapaus liikkua EU-valtiosta toiseen. Rakennusalaa on viime vuosina rieponut työvoimapula, joten työvoima-apu ulkomailta on ollut tervetullutta. Nyt olemme tulleet suhdannevaiheeseen, joka saattaa johtaa siihen, että Etelä- Suomen työmaillakin puhutaan lähinnä Suomea. Tietoa yleensä vuokrauskohteistamme kannattaa haeskella kotisivuiltamme: www.kruunuasunnot.fi sekä SKV:n ja Ovenian sivuilta tai konttoreista. Hämeenlinnassa leijonan osan vuokra-asunnoistamme on vienyt puolustusvoimat ja siellä on ollut kovin vähän vuokrattavaa markkinoille. Joitakin asuntoja vapautuu loppuvuonna Aulangontieltä ja silloin tällöin myös Hämeenlinnan Vanhasta kaupungista. Aloitimme marraskuun alussa 32-asuntoisen vuokra-asuntokohteen rakentamisen Suomen kasarmin läheisyydessä. Kohde valmistunee jouluksi 2009 ja jonkin verran asuntoja jäänee puolustusvoimilta myös yleisille markkinoille. Ulkoalueiden ja julkisivujen korjauksia on ollut pakko tehdä, jotta talojen olemassaolo on saatu turvatuksi. Asuntoremonttejakin on toki tehty erityisen tarpeellisissa tapauksissa ja lähinnä asukkaan vaihtuessa. Taloissa esiintyy perusparannustarpeita. Perusparannusta ei ole kuitenkaan tehtävissä ilman sopimusta vuokralaisemme eli puolustusvoimien kanssa. Kallis perusparannus edellyttäisi pitkäaikaista vuokrasopimusta ja merkittävää vuokrannousua. Muutoin investointi on mahdoton alueella, missä yleistä vuokraasuntojen kysyntää ei ole. Tällä hetkellä perusparantaminen lähitulevaisuudessa ei vaikuta kovin todennäköiseltä. Alueen perusparantaminen osoittautui mahdottomaksi, koska puolustusvoimat ei pystynyt lähtemään talkoisiin pitkäaikaisella vuokrasopimuksella ja korkeammalla vuokralla. Perusparannusinvestointi osoittautui mahdottomaksi, koska yleistä vuokra-asuntojen kysyntää ei alueella ole. Puolustusvoimien kanssa on sovittu, että asuntojen vuokraus puolustusvoimille ajetaan alas vaiheittain vuoden 2010 loppuun mennessä. Alueen taloille pyrimme löytämään jatkossa uuden omistajan / uusia omistajia lähinnä muuta kuin asuntokäyttöä silmälläpitäen. Pahimmassa tapauksessa alueella tarvitaan jatkossa purkutoimenpiteitä. Kehut ja kehotukset sivulla 14
Jalkaväkimuseo on puolustusvoimien ja Mikkelin vanhan kasarmialueen historiaa Jalkaväkimuseo on perustettu vuonna 1982. Se on Jalkaväen säätiön ylläpitämä laitos, jonka tehtävänä on koota, tallentaa, tutkia ja asettaa näytteille jalkaväelle kuulunutta sotilasmateriaalia. Museoesineitä on saatu lahjoituksina yksityishenkilöiltä ja lainaksi Sotamuseolta. Museo toimii kolmessa 1880-luvulla rakennetussa puukasarmissa. Näyttelytilaa on noin 2000 neliömetriä ja näytteillä on noin 70 erilaista sotilasasua, 120 käsiasetta, 20 kone- ja pikakivääriä, 20 kranaatinheitintä ja tykkiä sekä runsaasti muuta sotilasvarustusta. Museoesineitä täydentää runsas valokuvakokoelma myös värikuvina sekä pienoismallit Tuuloksen ja Ihantalan taisteluista. Päärakennuksessa on esillä maamme itsenäisyyden ajan historiaa sotilaallisesta ja erityisesti jalkaväen näkökulmasta tarkasteltuna. Esillä ovat armeijamme varustautuminen, sotiemme aikaiset tapahtumat ja kehitystä sotien jälkeen. On myös osasto, joka kertoo sotilaspoikien toiminnasta jatkosodan aikana. Museossa on myös valokuvat jalkaväen 151:stä Mannerheim-ristin ritarista ja kirja nimitysperusteista. Näytteillä on korkeita suomalaisia ja ulkomaisia kunniamerkkejä, kuten ensimmäisen ja toisen luokan Mannerheim-ristit. Museoesineitä on 1700-luvun lopulta peräisin olevasta tykistä maassamme käytössä olleisiin sotilaspukuihin kolmelta vuosisadalta. Museo kertoo sotilaan elämästä niin sotatantereilla kuin rauhan ajan kasarmeilla ja harjoituskentillä. Kolmannessa rakennuksessa on erikoisnäyttelynä Jalkaväen 60 rauhan vuotta. Museolla on myös pieni myymälä museokahvilan yhteydessä, jossa myydään käytöstä poistettua sotilasmateriaalia, pinssejä ja sotilasaiheisia postikortteja. Everstiluutnantti (evp.) Kalevi Salovaara esitti kattavan kuvauksen alueen historiasta. Hän ehti toimia neljätoista vuotta Jalkaväkimuseon johtajana. Kasarmialueen suunnittelun käynnisti Venäjän keisari Aleksanteri II:n armollinen julistus Julistuksen mukaan jokainen miespuolinen Suomen kansalainen oli asewelwollinen. Tämän seurauksena kasarmialueen ensimmäiset asukkaat olivat sotaväkeen kuuluvan kuudennen Mikkelin tarkk ampujapataljoonan asevelvollisia. Suomen sodassa 1808-1809 Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Pistintä käytettiin lähitaistelussa tai, sitten kun ammukset olivat loppuneet. Rakennustyylinä paviljonkijärjestelmä Kasarmialueen suunnitteli silloisen rakennushallituksen ensimmäinen arkkitehti, kollegiasessori August Boman. Tiilirakenteista leipomoa lukuunottamatta kaikki rakennukset olivat hirsisiä ja ne päällystettiin vaaleaksi vernissatulla laudoituksella, jotta ne erottuisivat venäläisistä punatiilikasarmeista. Annetun yleisohjeen mukaan rakentamisessa oli noudatettava suurinta mahdollista säästäväisyyttä. Koska rakennustyön valvonta oli satunnaista eikä joukko-osaston päällystön näkemyksiä otettu huomioon, jouduttiin kasarmialueella pian sen valmistuttua tekemään korjaus- ja perusparannustöitä. Kasarmialue otettiin käyttöön vuonna 1882 Luovutushetkellä kasarmit eivät suinkaan olleet valmiita. Ehdotuksessa Suomenmaan Valtiosäädylle todettiin: vaikk`ei mitään laajempaa remonttia oikeastaan pitäisi ensi vuosina kysymykseen tuleman, tarvitaan kuitenkin melkoisia kustannuksia sisustukseen ja puukasarmien laudoittamiseen. Keisarillinen Majesteetti ehdotti valtiopäiville hyväksyttäväksi korjauksiin 500 000 silloista markkaa. Suomalaiset astuvat kuvaan Suomen itsenäistyttyä Mikkelin kasarmialueelle tuli venäläisten sijaan kotimaista sotaväkeä. Ensin alueelle tuli Savon jääkärirykmentti, sitten Itä-Suomen jalkaväkirykmentti ja pian Pohjois-Savon rykmentti. Vuoden 1920 lopulla Joensuussa perustettu Polkupyöräpataljoona 3 (PPP 3) siirtyi Mikkelin kasarmialueelle kesällä 1921. PPP 3 - vuodesta 1936 Jääkäripataljoona 3 (JP 3) - pysyi Mikkelin varusväkenä talvisotaan saakka. 4
Syyskuusta 1922 alkaen Mikkelissä oli myös tykistöä, kun kasarmialueelle sijoitettiin PPP 3:n lisäksi Kenttätykistörykmentti 3:n kolmas patteristo. Vuonna 1934 tämän tilalle tuli ratsuväkiprikaatiin kuulunut Ratsastava patteri. Ratsastava patteri siirrettiin talvisodan alla, lokakuussa Karjalan kannakselle ja talvisodan jälkeen se lakkautettiin liian pienenä ja niukkatulisena yksikkönä. Jonkinlaisina maskotteina Mikkelin kasarmilla oli 1930-luvulla tallipässejä. Sellainen oli PPP 3:n tallilla kuin myös ratsastavan patterin talleilla. Tykkiväen pässi oli Simeoni. Se oli kotoisin Tähkämäen Hamosten katraasta. Simeoni oli varsinainen sotapässi, joka kävi ainakin kaksi kertaa Perkjärven ampumaleirillä Muolaan kunnassa Kannaksella. Puskupäällä ollessaan se joskus sotki iltahartauden vieton. Aikaisemmin hiekkapuhallettu maalipinta jouduttiin työläästi hiomaan ennen uudelleenmaalausta, joka paikoin tehtiin kolmeen kertaan perinteisellä pellavaöljymaalilla. Värisävyt määritteli Museovirasto tarkasti alkuperäisten mukaan. Maalajaiset Mikkelissä juhlistivat kasarmirakennusten ulkomaalauksen entisöintityön valmistumista 1950-luvulla kasarmit uhattiin purkaa Silloinen komentaja piti huonosti ylläpidettyä rakennuskantaa kypsänä purettavaksi. Näin ei kuitenkaan tehty, vaan vuonna 1957 alettiin kehittää Karkialammen kasarmialuetta Savon Prikaatin uudeksi majapaikaksi. Vuoteen 1976 mennessä vanhat kasarmit tyhjenivät. Jäljelle jäivät soittokunta ja vaatetuskorjaamo. Tänään alue on puolustusvoimien asuntoina. Karkialammen rivitaloasuntojen mahdollinen perusparannushanke on vuokralaisen eli puolustusvoimien harkittavana. Kuvassa vasemmalta työmaan valvojana toiminut projektipäällikkö Pasi Piispa Insinööritoimisto Creo3:sta, maavoimien asuntoasioista valtakunnallisesti vastaava sosiaalipäällikkö Timo Lahti ja maalauksen urakoinut Kauko Turunen Kaukomaalaus Oy:stä. Kasarmialueen viehättävässä kahvilassa pidetyn tiedotustilaisuuden jälkeen aloitettiin maalaustyön tekijöille, asukkaille ja kutsuvieraille järjestetyt maalajaiset Harjannostajaisia mukaillen kiitospuheenvuoroja pitivät urakoitsijan, puolustusvoimien, asukkaiden ja isännöitsijätoimiston edustajat. Ohjelmaan kuului myös tietokilpailu, jossa maalajaisvieraat selvittivät annettujen savon kielen sanojen merkitystä. Esnahka ei todellakaan liity anatomiaan, vaan tarkoittaa nahkaista esiliinaa, Reijo Savolainen selvitti oikeita vastauksia paljastaessaan. 5 Asukkaiden edustajana puheenvuoron käytti farkkuasuinen Reino Puustinen. Hän kiitteli Kruunuasuntoja, joka oli erityisen hyvin ottanut asukkaiden toivomuksia vastaan remontin aikana ja pitänyt ihmisiä tapahtumien tasalla. Vaativan kilpailun tositietäjinä palkittiin tilaisuuden ravintolan baarin henkilökuntajoukkue. Tietokilpailutulosten tarkistaminen pisti Kruunuasuntojen suunnittelujohdon vakavaksi. Mietteliäänä Juhani Solkinen.
Mistä on hyvät harjannostajaiset tehty? Nykysuomessa sanat harjakaiset ja harjannostajaiset sekoitetaan keskenään. Alunperin harjakaiset-sana tarkoittaa hevoskaupan vahvistukseksi otettua ryyppyä (vrt. hevosen harja). Yleisemmin harjakaisilla tarkoitetaan sovitun kaupan johdosta annettua kestitystä tai kaupantekijäisiä. Länsi-Suomessa harjakaiset on kuitenkin vakiintunut merkitsemään harjannostajaisia. Vastauksen otsikon kysymykseen antaa satoja harjannostajaisjuhlia kokenut ja järjestänyt Kruunuasuntojen toimitusjohtaja Reijo Savolainen. Kiitos saadusta naapuriavusta Harjannostajaiset on vanha skandinaavinen perinne, jonka historia ulottuu myös Keski-Euroopan puolelle. Suomessa ja Pohjoismaissa perinteen lähtökohtana oli talon rakentaminen. Kun urakasta ei omin voimin selvitty, tarvittiin naapuriapua. Talkoilla naapuri auttoi toista ja apua saanut puolestaan naapuriaan tarpeen mukaan. Perinteinen harjannostajaisten pitämisen ajankohta oli, kun kurkihirsi saatiin paikalleen. Historiasta käy ilmi, että harjannostajaisissa talon isäntä kiipesi kurkihirren päälle ja pyysi muut rakentajat sinne mukanaan tarjoten heille wiinaryypin eli pari. Tämä tapa on onneksi jäänyt menneisyyteen. Tilaisuuden joskus reippaasta luonteesta Mikael Agricola on kirjannut runomittaan: otettiin esiin wiinanakka ja pian sammui sekä ukko eli akka. Kohteen mukaan harjannostajaisilla oli muitakin nimiä, kuten veneen tervajaiset rannikkoseudulla, maaseudun lannanlevittäjäiset ja pohjantervajaiset rakennuksen perustuksen tultua valetuksi. vanhan perinteen mukaan myös uunin rakentaneelle muurarille täytyi pitää harjannostajaiset. Uuninmuuraaja asetti hormistoon tukkeen, usein lasin, joka esti uunin toimimisen. Muurari korjasi uunin toimintakuntoiseksi, sen jälkeen kun työn teettäjä oli tarjonnut harjannostajaiset (savuviinat). Siis hyviä syitä työn tekemisen juhlimiseksi on ollut useita. Harjannostajaiset on työn arvostamisen juhla Oleellista harjannostajaisissa on työn tekemisen, tehdyn työn ja hankkeen arvostaminen. Mikäli harjannostajaiset ovat jääneet pitämättä, työntekijät ovat vastaiskuna osoittaneet mieltään nostamalla harjan nuripäin talon harjalle, koska työntekijöille kuuluvaa arvostusta ei ole annettu. 1970-luvun hullun rakentamisen aikoina harjannostajaisia ei ehditty viettää ja perinne alkoi vesittyä. Käytäntö hiipui niin paljon, että monet rakennuttajat kuittasivat juhlan antamalla rakentajille Koskenkorvapullon. Tämä on arvokkaan perinteen aliarvostamista. Nyttemmin harjannostajaiset ovat uudessa nousussa, vaikka eräät järjestävät niitä vieläkin kaavamaisesti tai sitten ei ollenkaan. Tilaisuudet ovat väkinäisiä, suunnittelemattomia eikä niitä räätälöidä, Reijo Savolainen kertoo. Yhteistyön iloinen juhla Juhlaa ei tarvitse viettää orjallisesti vanhojen perinteiden mukaan, vaan jokaisen rakennuttajan mieltymysten mukaisesti ottamalla huomioon kunkin tilaisuuden luonne. Periaatteena on, että rakennuttaja tarjoaa kustannuksellaan juhlat ja urakoitsija on tilaisuudessa vieraana. Eräät urakoitsijat tosin järjestävät erikseen iltatilaisuuden, joka on eri asia. Rakennuttaja voi tietenkin olla samanaikaisesti hankkeen urakoitsijana. Tänä päivänä rakentaminen on hyvin moninainen vyyhti, jossa on useita toimijoita. Siksi harjannostajaiset onkin parhaimmillaan yhteistyön juhla. On tärkeää olla yhdessä ja tarkastella aikaansaannoksia yhdessä. Alkoholiakin voi tilaisuuteen liittyä, mutta tarkoitus ei ole epäterveesti humaltua. Harjannostajaiset on iloinen työn juhla ja seurustelutilaisuus. Hyvä tilaisuus on etukäteen suunniteltu ja juhlittavan kohteen mukaan räätälöity. Reijo Savolaisen mielestä räätälöimättömät harjannostajaiset olivat tulleet tiensä päähän: Olen ollut alalla liki 30 vuotta ja osallistunut satoihin harjannostajaisiin. Urani alkuvaiheessa olin mukana lähinnä osanottajana ja tilaisuudet olivat erittäin tylsiä. Niitä vietettiin, koska niitä piti viettää ja työntekijät kiukuttelivat, jos ei vietetty. Ensiksi urakoitsija piti puheen, sitten rakennuttaja piti puheen ja lopuksi työntekijöiden edustaja piti puheen, jos he siihen kykenivät tai löysivät sopivia sanoja. Puheet olivat etukäteen kirjoitettuja, muodollisia ja varmuuden vuoksi vielä pitkiä. Huumoria oli puheissa niukasti. Puheitten jälkeen alkoi haitarinsoitto tai joku esiintyi. Tapio Rautavaara oli varsin suosittu esiintyjä ja M. A. Nummisen muistan 30 vuoden takaa. Se tilaisuus sinänsä oli hauska. Kruunuasuntojen harjannostajaisista tulee runsaasti positiivista palautetta Kun parikymmentä vuotta sitten tulin toimitusjohtajan roolissa harjannostajaisten järjestämiseen mukaan edellisen työnantajani tehtävissä, ajat- 6
telin, että rasitteena koettu harjannostajaisjuhla voidaan kääntää positiiviseksi mahdollisuudeksi. Erityisen tärkeitä harjannostajaiset ovat perusparannushankkeissa, koska hankkeisiin osallistuu asukkaita, alueen toimijoita ja useita muita tahoja. Perusparannushankkeet ovat alvariinsa myös vaativia ja tuskan sävyttämiä, Reijo Savolainen kuvaa ajatuksia Kruunuasuntojen harjannostajaisjuhlan taustalla. Asukkaat kuuluvat tietysti juhlijoiden joukkoon, koska he joutuvat kärsimään tietyistä hankaluuksista hankkeen aikana ja kokevat tulevansa häirityiksi. Asukkaiden osallistumisesta olemme saaneet hyvin myönteistä palautetta. Kruunuasuntojen harjannostajaiset on suunnitelmallinen kokonaisuus. Tiedotustilaisuus medialle on julkisuuskuvan kannalta tärkeä. Peruskiven muurauksesta jalostettu perusparannusjulistuksen muuraus kuuluu ohjelmaan ja perusparannetun kiinteistön esittely vaikkapa rahoittajille, tuleville vuokraajille ja muille yhteistyökumppaneille on luonteva osa tilaisuutta. Tilaisuus on myös hyödyllinen verkoistoitumistilaisuus nykyajan terminologiaa käyttäen. Urakoitsijoiden työntekijätkin tuntuvat arvostavan Kruunuasuntojen tapaa juhlia: emme tienneetkään, että harjannostajaisissa voi olla hauskaa tai emme tienneetkään, että harjannostajaisista voi saada ihan oikeaa tietoa. Harjannostajaiset ovat osa viestintästrategiaa Harjannostajaiset on oivallinen tilaisuus solmia ja ylläpitää kontakteja eri toimijoihin. Oman henkilökunnan mukanaolo mahdollistaa saadun palautteen hyödyntämisen Kruunuasunnoissa. Valitettavasti henkilöstömme mahdollisuudet osallistua ovat kiireisen työn vuoksi rajallisia.tilaisuus on myös omiaan lisäämään yhteisöllisyyttä isännöinnin, asukkaiden, vuokranantajan ja muiden hankkeeseen osallistuneiden kesken. Samalla tilaisuudet lisäävät kaikkien osallistujien ammattiylpeyttä, josta rakentamisen alalla tuntuu tänään olevan puutetta, Savolainen uskoo. Pietari Suuren merilinnoitus Dragsvikin asuntojen historiaa Alunperin osa Suomenlahden puolustuslinjaa Venäläisen sotilasjohdon suursijoituksella Tammisaaren idyllisen pikkukaupungin liepeille 1800-luvun lopulla oli suurpoliittinen tausta. Tavoitteena oli luotettavan puolustusjärjestelmän rakentaminen silloisen pääkaupungin, Pietarin suojaksi. Pääajatuksena oli Suomenlahden suun sulkeminen jättimäisen linnoitus- ja puolustusketjun avulla. Ketju rakentui vahvoista rannikkolinnakkeista lahden pohjois- ja eteläpuolella. Tätä puolustusrakennetta kutsuttiin pitkään Pietari Suuren merilinnoitukseksi. Poliittisen jännityksen kasvaessa Euroopassa 1900-luvun alussa saksalais-preussilaista nopeasti rakentuvaa sotakoneistoa alettiin Pietarissa pitää tulevaisuuden keskeisimpänä uhkatekijänä. Sotilasliitto Ranskan kanssa oli solmittu jo vuonna 1894, samana vuonna, jona Nikolai II nousi valtaistuimelle. Tämä ei kuitenkaan antanut pysyvää turvallisuudentunnetta, vaan kävi yhä ilmeisemmäksi, että pääkaupungin puolustusta oli vahvistettava edelleen. Muun muassa läntiselle Uudellemaalle rakennettiin uusia puolustusasemia strategisesti merkityksellisen Hankoniemen läheisyyteen. Lainvastainen maa-alueen pakkolunastus Kaikkiaan 40,26 hehtaaria maata ja 22,45 hehtaaria vesialueita siirtyi vuonna 1910 venäläisten puolustustarkoituksiin. Pakkolunastus toteutettiin Venäjän keisari Nikolai II:n määräyksestä, koska Tammisaaren kaupunki oli haluton myymään maita ja venäläisillä oli kiire. Ennen rakentamisen aloittamista alueelle oli jo tehty pistoraide, jota pitkin tiilet tuotiin rakennuspaikalle. Rakentajat olivat pääosin venäläisiä Töiden aloittamista häiritsi asukkaiden haluttomuus vuokrata juopotteleville ja järjestyshäiriöitä aiheuttaville työmiehille asuntoja. Myös Tammisaaren kaupungin oma komitea viivästytti töitä osoittamalla mieltä pakkolunastukselle. Ongelmia rakennustöille aiheuttivat myös maksamattomat palkat, joita oli rästissä 111:lle työmiehelle. Vaikeuksista huolimatta ensimmäisenä muurattiin 13.8.1911 kirkon peruskivi, ja kolmen kuukauden kuluttua osa kasarmeista oli lähes valmiita. jatkuu sivulla 8 7
Varuskunnan aloitusvahvuus oli 4000 miestä Oli selvää, että joukkojen päätehtävänä oli puolustaa Hankoniemeä Itämeren suunnasta tulevia hyökkäyksiä vastaan. Ilmiselvää oli myös, että Saksaa pidettiin päävihollisena. Koko tämä valtava puolustusjärjestelmä luhistui ensimmäisen maailmansodan aikana, eli juuri sen voimankoetuksen aikana, jota varten se alun perin oli rakennettu. Pelätty saksalaisten maihinnousu Hankoon tapahtui 3. huhtikuuta 1918. Hästö- Busön linnakkeet räjäytettiin ilmaan ja siitä syntynyt kova pamaus kuului kauas. Dragsvikin joukkoja oli kuitenkin alettu jo tammikuussa siirtää itärintamalle, kohti tuntematonta kohtaloa. Kasarmit seisoivat tammikuusta toukokuun puoliväliin tyhjillään. Sen jälkeen varuskunta-alueen historiassa kasarmeja käytettiin vuoroin vankileirinä, lähinnä poliittisten vankien vankilana, pakkotyöleirinä ja osittain myös alkoholistiparantolana. Alueen rappeutuminen oli täydellistä ja tuhoisaa. Uudelleen varuskunnaksi Vuonna 1937 sairaalavankilaksi Kruunuasunnot Oy:n omistuksessa olevaa Dragsvikin asuntokantaa. Oikealla kasarmirakennuksia. muuttunut alue väistyi armeijan tieltä 5.9.1940. 1940-luvun puolivälissä kantahenkilökuntaa oli alueella sata henkilöä. Asuntopulasta kärsittiin aina 1950 -luvulle, jolloin rakennettiin neljä kerrostaloa tilannetta helpottamaan. Seuraavan vuosikymmenen aikana suunniteltiin toteutettaviksi mittavia purku- ja uudisrakentamishankkeita, jotka ilmeisesti rahan puutteen vuoksi jäivät tekemättä. Suunnitelmista toteutuivat sotilaskodin laajennus, urheilutalo ja uusi ruokala. Kruunuasunnot Oy:n omistukseen Vuoden 2003 alussa asuinrakennukset maa-alueineen siirtyivät 1999 perustetun Kruunuasunnot Oy:n omistukseen. Varuskunta muuttui omistajasta vuokralaiseksi. Varuskunnan välittömässä läheisyydessä sijaitsevan, niin sanotun yläalueen kiinteistöt myytiin marraskuussa 2007. Kauppa käsitti neljä kerrostaloa, joissa on yhteensä 42 asuntoa sekä neljä rakennuspaikkaa. Kruunuasuntojen omistukseen jäänyttä asuntoaluetta asemakaavoitetaan parhaillaan. Myös koko varuskunta-aluetta ja naapurissa olevaa sairaala-aluetta koskeva asemakaavoitus valmistunee vuoden kahden aikana. Kun muuntamo sai uudet kasvot Rankka kesäsade kasteli Hämeenlinnan Selkäsuonkatu 7:n harjannostajaisvieraat perusparannusjulistuksen aikana. Ohjelma jatkui salaperäisen pihakuution paljastuksella. Tuhrittu muuntamorakennus oli muuttunut kiinteistötaiteeksi, jonka aiheena ovat vanhat valokuvat Myllymäen asuinalueelta. Taiteen toteutti arkkitehti Iiro Toivonen. Virallisen harjannostajaisohjelman aloittivat Hyvinkään Rautatie Soittajien puhaltajat pullojen ja muiden juoma-astioiden avaamismarssilla. Pidemmittä puheitta ryhdyttiin perinteisen muistolieriön muuraamiseen, jota sitkeästi paikallaan pysynyt sade yritti tehokkaasti häiritä. Lieriön muuraamista seurasi ohjelmassa kiinteistötaiteeksi muutetun muuntamorakennuksen paljastus. Teoksen luomisen tuskaa selosti arkkitehti Iiro Toivonen. Harjannostajaisjuhlat Hämeen Linnan Leipomossa Tilaisuuden avajaispuheenvuoron esitti Kruunuasunnot Oy:n projektipäällikkö Ari Paajanen, joka kiitti projektin eri osapuolia: Työn jälki on sitä, mitä olemme toivoneet. Tämänkokoisen hankkeen toteuttamisessa on tarvittu noin tuhannen ihmisen työpanosta. Kruunuasuntojen toimitusjohtaja Reijo Savolainen jatkoi puheessaan työn toteuttaneiden kiittämistä: Kiinteistöjen perusparannustyö on huomattavan työvoimavaltaista. Selkäsuonkatu 7:n kohdalla se tarkoittaa lähes sataa henkilötyövuotta. 8