PIRKANMAAN TUMMAVERKKOPERHOSNIITYT VUONNA 2010

PIRKANMAAN TUMMAVERKKOPERHOSNIITYT VUONNA 2010 Yhteenvetoraportti 12.11.2010 Marja-Liisa Pitkänen Kuva Susanna Lainamo 1

Sisältö 1. JOHDANTO... 3 2. TUMMAVERKKOPERHONEN... 3 2.1. Uhkatekijöitä tummaverkkoperhosen säilymiselle... 3 2.2. Tummaverkkoperhosniittyjen hoitomenetelmiä... 4 2.2.1. Pensaikon ja puuston raivaus... 4 2.2.2. Laiduntaminen tai niitto... 4 2.2.3. Maanmuokkaus ja lehtovirmajuuren lisääminen... 4 2.2.4. Tummaverkkoperhosen siirtoistutukset... 5 3. TUMMAVERKKOPERHOSNIITTYJEN TILAN ARVIOINTI 2010... 5 3.1. Tummaverkkoperhosinventointien tarve... 5 3.2. Niittyjen hoidon tarpeen arviointi... 6 4. PIRKANMAAN TUMMAVERKKOPERHOSNIITYT... 6 4.1. Tampereen tummaverkkoperhosniityt... 7 4.1.1. Kämmenniemi-Teisko-Asuntila-Niemenkylä-Ukaa... 7 4.1.2. Aitoniemi-Kolunkylä... 12 4.1.3. Kolunkylän pohjoisosa-sisaruspohja-viitapohja... 14 4.1.4. Pulesjärvi... 20 4.1.5. Hirviniemi-Aitolahti-Sorila-Nurmi-Palo... 22 4.2. Oriveden tummaverkkoperhosniityt... 26 4.2.1. Siitaman alue... 26 4.2.2. Naappilan alue... 29 4.2.3. Yliskylän alue... 29 4.3. Kangasalan tummaverkkoperhosniityt... 31 4.3.1. Mäyrän alue... 31 4.3.2. Ruutanan alue... 33 5. LÄHDELUETTELO... 35 6. LIITTEET... 37 2

1. JOHDANTO Tämä raportti on suunnattu viranomaisten käyttöön lajisuojelun käytännön toimien edistämiseksi Pirkanmaalla. Raporttiin on koottu tietoja vuosien 1995-2009 aikana tehtyjen tummaverkkoperhoskartoitusten tuloksista, mukaan lukien Helsingin yliopiston vuosina 2006-2008 tekemät tutkimukset. Raportti sisältää tietoja myös perhosniittyjen nykytilasta ja niille tehdyistä suojelupäätöksistä, hoitosuunnitelmista ja toteutetuista hoitotöistä. Näiden koottujen tietojen sekä karttatarkastelun pohjalta on laadittu kiireellisyysluokitus niittyjen hoidolle. 2. TUMMAVERKKOPERHONEN Tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina) on harvinainen koko Euroopassa. Suomessa sitä tavataan Pirkanmaalla, Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Tummaverkkoperhonen elää Suomessa levinneisyysalueensa pohjoisrajalla (Somerma 1997). Tummaverkkoperhonen on luokiteltu vuonna 2000 Suomessa erittäin uhanalaiseksi. Luonnonsuojeluasetuksen (160/97) mukaan se on erityisesti suojeltava laji, jonka säilymiselle tärkeiden esiintymispaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Tummaverkkoperhosen populaatiorakenne on metapopulaatio (Wahlberg ym. 1996). Tummaverkkoperhonen elää niittyverkostossa, jossa osa niityistä on ajoittain asuttuja ja osa asumattomia. Lajin esiintymisen kannalta on tärkeää säilyttää asuttujen ja asumattomien niittyjen toisiinsa kytkeytynyt niittyverkostokokonaisuus. Tummaverkkoperhosen elinympäristöjä ovat tuoreet ja kosteat niityt, ojanpientareet ja järvien ja jokien niitty- ja luhtarannat. Aikuiset tummaverkkoperhoset käyttävät ravinnokseen rönsyleinikkiä ja lehtovirmajuurta sekä vähemmässä määrin myös metsäkurjenpolvea, vuohenputkea ja kaunokkeja. Toukat käyttävät ravinnokseen ainoastaan lehtovirmajuurta. Suomen ulkopuolella toukkien on todettu hyödyntävän myös rohtovirmajuurta, pikkuvirmajuurta, heinäratamoa ja nurmitädykettä. (Wahlberg 1998). Tummaverkkoperhosen elinympäristöjen tulee olla riittävän valoisia, jotta toukat saavat tarpeeksi lämpösäteilyä, mutta ne eivät saa kuitenkaan olla niin paahteisia, että heinät alkaisivat vallita alueella. Elinympäristöjen tulee olla sopivan varjoisia, jotta lehtovirmajuuret kukkisivat mahdollisimman pitkään. Kasvualusta on usein melko vähäravinteinen, mikä estää heiniä ja pajuja valtaamasta elintilaa lehtovirmajuurilta. (Heliölä 1998). Intken (2003) tekemien tutkimusten mukaan tummaverkkoperhosen esiintymisrunsauteen vaikuttavat merkittävästi niityn pinta-ala, tehdyt hoitotoimet ja lehtovirmajuuren kokonaismäärä. 2.1. Uhkatekijöitä tummaverkkoperhosen säilymiselle Suurimpia uhkatekijöitä tummaverkkoperhosen säilymiselle ovat sopivien elinympäristöjen puute ja elinalueiden pirstoutuminen. Elinympäristöjen vähenemistä ja häviämistä aiheuttavat mm. niittyjen laidunnuksen tai niiton loppuminen, niittyjen metsittäminen, umpeenkasvu, raivaus pelloiksi ja rakentaminen. (Mikkonen 3

2010). Erityisesti niittyjen kosteusolosuhteiden muutokset voivat heikentää elinympäristön soveltuvuutta tummaverkkoperhoselle, sillä toukkien ravintokasvi lehtovirmajuuri viihtyy kosteilla kasvupaikoilla. Elinalueiden pirstoutumiseen vaikuttavat mm. tummaverkkoperhosen pieni populaatiokoko, heikko leviämiskyky ja uusien soveltuvien elinympäristöjen vähyys. Lisäksi nykyisten populaatioiden eristyminen toisistaan voi aiheuttaa alueellisen perinnöllisen muuntelun vähenemistä ja sitä kautta sopeutumisen heikkenemistä (Mikkonen 2010). 2.2. Tummaverkkoperhosniittyjen hoitomenetelmiä 2.2.1. Pensaikon ja puuston raivaus Pensaikon ja puuston raivauksia on tehty Pirkanmaan tummaverkkoperhosniityillä paikoitellen 1990-luvulta lähtien. Raivausten ei ole todettu aiheuttavan haittaa tummaverkkoperhoselle, ja lehtovirmajuureen raivauksilla on ollut positiivinen vaikutus (Heliölä 2000). Raivausjäte tulisi sijoittaa niittyjen ulkopuolelle, sillä se voi kuormittaa niittyjä ja näin ollen hidastaa perhoskannan palautumista niitylle (Intke 2003). 2.2.2. Laiduntaminen tai niitto Laidunnus voi olla ainoa kestävä hoitomuoto tummaverkkoperhosniittyjen säilymiseksi, mutta liiallinen laidunnus voi johtaa myös kasvillisuuden liikakulumiseen (Heliölä 2000). Tummaverkkoperhosniittyjen laidunnuksen tulisikin olla suunnitelmallista ja oikean laidunpaineen mukaista. Suositeltavia laiduneläimiä kosteille niityille ovat nauta ja hevonen. Luonnonlaiduntajana toimiva hirvi syö mielellään lehtipuuvesaikkoa ja hidastaa siten niittyjen umpeenkasvua (Heliölä 2000). Toisaalta lehtovirmajuuren on todettu kelpaavan myös hirven ravinnoksi (Eerola 2010). Laidunnukselle vaihtoehtoinen hoitotapa on kasvillisuuden niitto. Lehtovirmajuurikasvustot tulisi jättää niiton ulkopuolelle. Kasvillisuutta voi niittää myös laikuttaisesti lehtovirmajuurten ympäriltä. Niittojäte tulisi kerätä ja kuljettaa pois niityltä. 2.2.3. Maanmuokkaus ja lehtovirmajuuren lisääminen Lehtovirmajuuren on todettu versovan hyvin paljastuneella maa-aineksella. Soistuneilla niityillä mahdollinen hoitomenetelmä onkin pinnan laikuttaminen. Niittyjen ojitus puolestaan voi johtaa maapohjan kuivumiseen ja metsittymiseen. (Heliölä 2000). Osalla Pirkanmaan niittyjä on kokeiltu laikutusta ja äestystä. Maanmuokkauksen vaikutusta on myös tehostettu kylvämällä muokatulle alueelle lehtovirmajuuren siemeniä. 4

2.2.4. Tummaverkkoperhosen siirtoistutukset Tummaverkkoperhosten siirtoistutukset on täydentävä hoitotoimi, jolla lajia voidaan saada levittäytymään laajemmalle pitkienkin välimatkojen päähän. (Heliölä 2000). Pirkanmaalla tummaverkkoperhosten siirtoistutuskokeiluja ei ole toistaiseksi tehty. 3. TUMMAVERKKOPERHOSNIITTYJEN TILAN ARVIOINTI 2010 Kaikki tällä hetkellä tiedossa olevat nykyiset ja soveltuvat niityt on numeroitu jatkoseurannan ja tietojen päivittämisen helpottamiseksi. Liitteessä 1 olevaan taulukkoon on koottu oleellisimmat tiedot kartoitetuilta niityiltä ja liitteessä 2 on esitetty kaikki niityt karttapohjalla. Niittyjen numerointi perustuu Heliölän ym. (2000) numerointiin (niityt 1-132), jota on täydennetty Pirkanmaan ympäristökeskuksessa myöhempinä vuosina (niityt 133-151). Tämän työn yhteydessä numeroitiin muut aiemmin yhtenäistä numeroa vailla olleet niityt (152-269). Havaintotiedot on merkitty vuosittain, ja havaintomääräksi on kirjattu suurin yksittäisellä kartoituskerralla havaittu yksilömäärä. Tuoreiksi havaintotiedoiksi on luokiteltu vuonna 2005 tai sen jälkeen niityiltä tehdyt perhoshavainnot. Tummaverkkoperhosniityt on jaoteltu nykyisiin ja soveltuviin elinympäristöihin. Heliölän ym. (2000) tekemää luokitusta on tämän työn yhteydessä tarkistettu siten, että kaikki ne niityt, joilla kasvaa tummaverkkoperhosen isäntäkasvia lehtovirmajuurta, mutta joilta ei ole tiedossa tummaverkkoperhoshavaintoja, on luokiteltu soveltuviin elinympäristöihin. Nykyisiä niittyjä ovat kaikki niityt, joilta on tehty tummaverkkoperhoshavaintoja vuonna 1995 tai sen jälkeen. Rajauspäätöksistä on kirjattu päätöksen tekovuosi, rajatun alueen nimi ja pinta-ala. Hoitosuunnitelmasta on kirjattu suunnitelman valmistumisvuosi ja suunnittelijoiden nimikirjaimet (SL = Susanna Lainamo, TP = Tero Piirainen, RS = Riikka Söyrinki). Tehdyistä hoitotöistä on kirjattu toteutusvuosi ja hoitomenetelmä (raivaus, puuston poisto, niitto, äestys, lehtovirmajuuren kylvö). Niityn sijaintiin on kirjattu kunta, kylä ja rekisterinumero. Lehtovirmajuuren määrään ja hoitotarpeeseen on kirjattu raporttien tietoja maastokäynneiltä. 3.1. Tummaverkkoperhosinventointien tarve Kaikilla nykyisillä perhosniityillä tummaverkkoperhoset tulisi kartoittaa vähintään 3-5 vuoden välein. Tummaverkkoperhonen vaatii isäntäkasvikseen lehtovirmajuurta, joka voi heikentyä ja hävitä erityisesti kasvuympäristön kuivumisen, pensoittumisen tai muiden kasvilajien voimistumisen vuoksi muutamassa vuodessa. Kiireellisin selvitystarve on niillä nykyisiksi elinympäristöiksi luokitelluilla niityillä, joilta perhoshavainnot ovat vanhoja eikä uusia inventointeja ole juurikaan tehty. Näitä niittyjä on kahdeksan (12, 14, 16, 19, 27, 28, 83, 85). Myös pitkään tiedossa olleita niittyjä, joita ei ole viime vuosina juurikaan inventoitu, olisi tarpeellista kartoittaa. Näitä niittyjä on 36 kpl (6, 11, 13, 18, 20-21, 23, 25, 30, 32-33, 48, 50, 56-57, 75-76, 79-80, 84, 86, 90, 92-94, 105, 110, 114, 116, 122, 130-131, 135-136, 145, 151). 5

3.2. Niittyjen hoidon tarpeen arviointi Kaikille niityille on tehty hoitotarveluokitus raporteissa esitettyjen hoitotarpeiden sekä niityn sijainnin, laajuuden ja merkityksen perusteella. Hoitotarveluokkia on kuusi. Liitteessä 3 on esitetty karttapohjalla niittyjen hoitoluokat. Luokan 0 niityt ovat jo hoitosuunnittelun ja/tai hoitotoimenpiteiden alaisia. Luokan 1 niittyjen hoito on ensisijaista eli kaikkein kiireellisintä toteuttaa. Luokan 2 niittyjen hoito on kiireellistä, ja se tulisi toteuttaa lähivuosien aikana. Luokan 3 niityille on tarpeellista järjestää hoito, mutta niityillä ei ole välittömiä uhkatekijöitä. Luokan 4 niityillä ei ole tiedossa hoitotarvetta tai ne sijaitsevat niin erillään elinvoimaisista niityistä, että niiden hoitoa ei ole luokiteltu kiireelliseksi. Luokan 5 niityt ovat tuhoutuneet tai niiden hoito olisi tarpeellista, mutta hoito ei ole tarkoituksenmukaista, koska tummaverkkoperhosella ei ole mahdollisuuksia levitä kunnostetuille niityille niiden eristyneisyyden ja nykyisiin esiintymiin olevan pitkän etäisyyden vuoksi. 4. PIRKANMAAN TUMMAVERKKOPERHOSNIITYT Pirkanmaalla on tällä hetkellä 126 tummaverkkoperhosen nykyistä elinympäristöä ja 139 tummaverkkoperhoselle soveltuvaa elinympäristöä. Aiemmin inventoiduista elinympäristöistä kaksi niittyä (38, 120) on liitetty toiseen kohteeseen ja kolme niittyä (15, 21, 51) on hävinnyt vuonna 1999. Seitsemän niittyä (72-74, 113, 128, 143-144) on todettu hävinneeksi viime vuosina. Pirkanmaan vahvimmat perhoskannat ovat Tampereella. Merkittävin niittyverkosto sijaitsee Hirviniemestä Aitolahden ja Sorilan kautta Nurmeen ja Paloon. Myös Sisaruspohjasta Viitapohjaan sijoittuva niittyverkosto on erittäin merkittävä tummaverkkoperhoskantojen säilymisen kannalta. Orivedellä esiintyy elinvoimainen perhoskanta, jolla ei ole tiedossa olevaa toimivaa yhteyttä lähimpänä oleviin Viitapohjan alueen tummaverkkoperhosiin. Kangasalan Mäyrässä on pieni perhoskanta, jolla ei ole tiedossa olevaa toimivaa yhteyttä lähimpänä olevaan Oriveden niittyverkostoon. Kaikkien nykyisten tummaverkkoperhosniittyjen säilyminen avoimuudeltaan, varjoisuudeltaan, kosteudeltaan ja kasvillisuudeltaan tummaverkkoperhosille sopivina sekä niittyjen välisten kulkuyhteyksien rakenteellinen ja toiminnallinen säilyminen ovat erittäin tärkeitä Pirkanmaan tummaverkkoperhospopulaation turvaamiseksi. 6

4.1. Tampereen tummaverkkoperhosniityt 4.1.1. Kämmenniemi-Teisko-Asuntila-Niemenkylä-Ukaa Kämmenniemi-Teisko-Asuntila-Niemenkylä-Ukaan alueella on kartoitettu tummaverkkoperhosia 13 niityllä (kuvat 1-4). Alueella on 3 tummaverkkoperhosen nykyistä elinympäristöä (niityt 44, 85, 173) ja 10 tummaverkkoperhoselle soveltuvaa elinympäristöä (niityt 84, 86, 90-94, 131, 180, 262). Soveltuvaksi luokiteltu niitty 90 on historiallinen tummaverkkoperhosen elinympäristö. SUOJELU- JA HOITOTILANNE Kämmenniemi-Teisko-Asuntila-Niemenkylä-Ukaan alueen niityt eivät sijaitse suojelualueilla eikä niille ole tehty erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöksiä. Alueen niittyjä ei ole hoidettu tummaverkkoperhosniittyinä. JATKOTOIMENPITEET Nykyisistä elinympäristöistä kiireellistä hoitoa tarvitsee yksi niitty (173). Hoitoluokkaan 3 kuuluu yksi niitty (44), kuten myös hoitoluokkaan 4 (85). Soveltuvista elinympäristöistä hoitoluokkaan 3 kuuluu kaksi niittyä (180, 262). Kahdeksan niittyä (84, 86, 90-94, 131) sijaitsee niin eristyksessä, että niiden hoitoa ei ole katsottu hyödylliseksi toteuttaa. 7

Kuva 1. Kämmenniemen alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). 8

Kuva 2. Teiskon alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). 9

Kuva 3. Asuntilan alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). 10

Kuva 4. Niemenkylän-Ukaan alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). 11

4.1.2. Aitoniemi-Kolunkylä Aitoniemi-Kolunkylän alueella on kartoitettu tummaverkkoperhosia 20 niityllä (kuva 5). Alueella on 7 tummaverkkoperhosen nykyistä elinympäristöä (niityt 17, 19, 22, 115, 123, 178-179) ja 13 tummaverkkoperhoselle soveltuvaa elinympäristöä (niityt 18, 20, 122, 130, 181-187, 263-264). SUOJELU- JA HOITOTILANNE Aitoniemi-Kolunkylän alueen niityt eivät sijaitse suojelualueilla eikä niille ole tehty erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöksiä. Hoitotöitä on tehty vain niityllä 115, jossa on raivattu pajukkoa vuonna 2001. JATKOTOIMENPITEET Nykyisistä elinympäristöistä kiireellistä hoitoa tarvitsee kaksi niittyä (123, 178). Hoitoluokkaan 4 kolme niittyä (17, 22, 115). Hoitotarve tulee selvittää kahdelta niityltä (19, 179). Soveltuvista elinympäristöistä hoitotarve tulee selvittää yhdeltä niityltä (18). Kaikki muut soveltuvat niityt kuuluvat hoitoluokkaan 4. 12

Kuva 5. Aitoniemi-Koulunkylän alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). Niittyjen väliset yhdyskäytävät on merkitty vihreällä värillä. 13

4.1.3. Kolunkylän pohjoisosa-sisaruspohja-viitapohja Kolunkylän pohjoisosa-sisaruspohja-viitapohjan alueella on kartoitettu tummaverkkoperhosia 73 niityllä (kuvat 6-10). Alueella on 41 tummaverkkoperhosen nykyistä elinympäristöä (niityt 1-5, 7-10, 12, 16, 26, 39, 49, 83, 96, 107, 124-127, 132, 152, 161-172, 174-177, 209 b, 121 b) ja 35 tummaverkkoperhoselle soveltuvaa elinympäristöä (niityt 6, 11, 13, 110, 114, 188-191, 193-218, 209 a, 212 a). SUOJELU- JA HOITOTILANNE Niityt 5, 26 ja 132 sijaitsevat Harjunvuori-Viitapohjan Natura 2000 alueella ja niitty 39 Iso- Murron haan Natura 2000 alueella. Niitty 5 sijaitsee Majakedon luonnonsuojelualueella. Erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöksiä on tehty niityille 5 (Kuivajärvi 1,5 ha), 7 (Heinäsenjärvi 1,2 ha), 8 (Hepokatti 0,3 ha) ja 9 (Ruohosuo 0,2 ha). Niittyä 1 on raivattu vuosina 1998, 2003 ja 2010. Niittyä 2 on raivattu vuosina 1998 ja 2003 sekä niitetty 2010. Niittyä 4 on raivattu vuonna 1998 sekä raivattu, poistettu kantoja ja kylvetty lehtovirmajuurta 2010. Niittyä 7 on raivattu vuosina 1998, 1999 ja 2003 sekä raivattu ja äestetty 2010. Niittyjä 8 ja 9 on raivattu vuosina 1998, 1999 ja 2003. Niittyä 10 ja 26 on raivattu vuonna 1998. Niittyä 11 on raivattu vuonna 1998 ja osittain myös vuonna 2004. Niittyä 12 on raivattu vuosina 1998 ja 1999 sekä osittain myös vuonna 2004. Niittyä 39 on raivattu ja niitetty osittain vuonna 2005. Niittyä 96 on raivattu vuonna 1998 sekä raivattu, poistettu kantoja ja kylvetty lehtovirmajuurta vuonna 2010. Niittyä 197 on raivattu vuonna 2010. JATKOTOIMENPITEET Nykyisistä elinympäristöistä ensisijaista hoitoa tarvitsee neljä niittyä (3, 8, 49, 132) ja kiireellistä hoitoa kolme niittyä (39, 107, 176). Hoitoluokkaan 3 kuuluu kymmenen niittyä (5, 12, 16, 124, 164-165, 167-170) ja hoitoluokkaan 4 kaksi niittyä (83, 171). Hoitotarve tulee selvittää kiireellisesti seitsemältä niityltä (26, 125-127, 161-163) sekä kuudelta niityltä (10, 166, 172, 174-175, 177). Viittä niittyä (1-2, 4, 7, 96) hoidetaan ProAgria Pirkanmaan koordinoimassa Ympäristöyrittäjyys kannattavaksi hankkeessa ja yhtä niittyä (9) maanomistajan toimesta. Soveltuvista elinympäristöistä ensisijaista hoitoa tarvitsee yksi niitty (191) ja kiireellistä hoitoa kaksi niittyä (190, 201). Hoitoluokkaan 3 kuuluu kuusi niittyä (11, 193, 199, 203-204, 217) ja hoitoluokkaan 4 kolmetoista niittyä (13, 114, 188, 194-195, 200, 202, 208-210, 213-215). Hoitotarve tulee selvittää 12 niityltä (6, 110, 189, 196, 198, 205-207, 211-212, 216 ja 218). Niittyä 197 hoidetaan ProAgria Pirkanmaan koordinoimassa Ympäristöyrittäjyys kannattavaksi hankkeessa. 14

Kuva 6. Kolunkylän pohjoispuolen alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). Niittyjen väliset yhdyskäytävät on merkitty vihreällä värillä. 15

Kuva 7. Sisaruspohjan alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). Niittyjen väliset yhdyskäytävät on merkitty vihreällä värillä. 16

Kuva 8. Sisaruspohjan itäosan alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). Niittyjen väliset yhdyskäytävät on merkitty vihreällä värillä. 17

Kuva 9. Viitapohjan alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). Niittyjen väliset yhdyskäytävät on merkitty vihreällä värillä. 18

Kuva 10. Viitapohjan itäpuolen alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). Niittyjen väliset yhdyskäytävät on merkitty vihreällä värillä. 19

4.1.4. Pulesjärvi Pulesjärven alueella on kartoitettu tummaverkkoperhosia yhdellä niityllä (kuva 11). Kyseinen niitty (48) on tummaverkkoperhoselle soveltuva elinympäristö. Pulesjärven niitty sijaitsee Pohtolan ja Sorilan niittyjen välissä, mutta etäisyys kumpaankin suuntaan on suuri. SUOJELU- JA HOITOTILANNE Pulesjärven niitty ei sijaitse suojelualueella eikä sille ole tehty erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöstä. Niittyä ei ole hoidettu tummaverkkoperhosniittynä. JATKOTOIMENPITEET Niityn 48 hoitotarve ei ole selvillä, mutta koska niitty on eristyksessä tiedossa olevista tummaverkkoperhosesiintymistä, ei sen hoitaminen ole ajankohtaista. 20

Kuva 11. Pulesjärven alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). 21

4.1.5. Hirviniemi-Aitolahti-Sorila-Nurmi-Palo Hirviniemi-Aitolahti-Sorila-Nurmi-Palon alueella on kartoitettu tummaverkkoperhosia 84 niityllä (kuvat 12-14). Aiemmin erillisinä olleista elinympäristöistä niitty 38 on liitetty niittyyn 37 ja niitty 120 niittyyn 119. Alueella on 38 tummaverkkoperhosen nykyistä elinympäristöä (niityt 24, 27-28, 31, 34-36, 40-43, 45-47, 98-102, 117-118, 121, 146-148, 150, 152, 154-157, 158-160, 233, 266-268) ja 46 tummaverkko-perhoselle soveltuvaa elinympäristöä (niityt 23, 25, 29-30, 32-33, 37, 44, 116, 119, 149, 151, 153, 157, 192, 221-235, 237-251, 265, 269). SUOJELU- JA HOITOTILANNE Erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöksiä on tehty niityille 24 (Mutianniitty 4,7 ha), 40 (Tuomisto 0,1 ha), 41 (Pihlajisto (1,6 ha), 42 (Myllypuro 0,1 ha, Orikorpi (1 ha), 47 (Männistön niitty 0,1 ha, Pirjola 0,2 ha) ja 101 (Tiikonoja 0,2 ha). Niittyä 24 on raivattu vuonna 1998 sekä poistettu kuusia vuosina 2004-2007. Niittyä 36 on raivattu vuonna 1998. Niittyä 40 on raivattu vuonna 2003 sekä niittyjä 41 ja 42 vuosina 1998 ja 2003. Niittyä 47 on raivattu vuonna 1998 sekä osittain myös vuonna 2005. Niittyä 98-100 ja 102 on raivattu vuonna 1998. Niittyä 101 on raivattu vuosina 1998 ja 2003. Niityllä 42 sijaitsevalla Orikorvessa tehtiin raivausten lisäksi vuonna 2003 lehtovirmajuuren lisäämiskokeilu rikkomalla maanpintaa koneellisesti muutamien kasvustojen ympäriltä. Raivaustähteet kuljetettiin pois alueelta. Vuonna 2010 Orikorvessa raivattiin koneellisesti traktorin kauhalla ja raivaussahalla. Raivaustähteet kuljetettiin pois alueelta. Lehtovirmajuurta lisättiin rikkomalla kasvustojen läheisyydestä maanpintaa. Aholan ja Näätäsuon niityille tehdyt hoitosuunnitelmat ovat esimerkkinä liitteessä 4. JATKOTOIMENPITEET Nykyisistä elinympäristöistä ensisijaista hoitoa tarvitsee seitsemän niittyä (24, 40, 41, 43, 46, 121, 156) ja kiireellistä hoitoa viisi niittyä (47, 99, 146, 158-159). Hoitoluokkaan 3 kuuluu viisi niittyä (28, 98, 100, 118, 148) ja hoitoluokkaan 4 kuusi (27, 31, 34, 101-102, 150). Hoitotarpeen selvittäminen on kiireellisestä kuudelta niityltä (35,45, 117, 154-155, 157) sekä tarpeellista kahdelta niityltä (147, 160). Aholan alueeseen kuuluvaa kuutta niittyä (36, 42, 152, 266-268) hoidetaan maanomistajan toimesta. Soveltuvista elinympäristöistä kiireellistä hoitoa tarvitsee kuusi niittyä (229, 237-239, 245, 247). Hoitoluokkaan 3 kuuluu yhdeksän niittyä (44, 221, 230, 234-235, 242, 246, 249, 251) ja hoitoluokkaan 4 kahdeksantoista niittyä (23, 25, 30, 32-33, 119, 149, 151, 222-227, 232, 240, 250, 265). Hoitotarpeen selvittäminen on kiireellistä yhdeltä niityltä (157) ja tarpeellista yhdeksältä niityltä (29, 192, 228, 231, 241, 243, 248 ja 269). Aholan alueeseen kuuluvia kahta niittyä (153, 244) hoidetaan maanomistajan toimesta. Kaksi niittyä (37, 116) sijaitsee niin eristyksessä, että niiden hoitoa ei ole katsottu hyödylliseksi toteuttaa. 22

Kuva 12. Hirviniemen alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). Niittyjen väliset yhdyskäytävät on merkitty vihreällä värillä. 23

Kuva 13. Aitolahti-Sorilan alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). Niittyjen väliset yhdyskäytävät on merkitty vihreällä värillä. 24

Kuva 14. Palon-Nurmen alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). Niittyjen väliset yhdyskäytävät on merkitty vihreällä värillä. 25

4.2. Oriveden tummaverkkoperhosniityt 4.2.1. Siitaman alue Siitaman alueella on kartoitettu tummaverkkoperhosia 32 niityllä (kuvat 15-16). Siitaman alueella on 26 tummaverkkoperhosen nykyistä elinympäristöä (niityt 58-74, 87-88, 103-104, 106, 108-109, 113, 128) ja 6 tummaverkkoperhoselle soveltuvaa elinympäristöä (56-57, 105, 259-261). SUOJELU- JA HOITOTILANNE Erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöksiä on tehty niityille 58 (Purovainion niitty 1,9 ha), 61 (Jokisalo 2 0,7 ha) ja 106 (Jokisalo 1 0,2 ha). Aiemmin nykyisiksi elinympäristöiksi luokitellut niityt 72-74, 113 ja 128 on todettu vuonna 2008 tuhoutuneeksi (Nylund & Huttunen 2008). Niittyä 58 on raivattu vuosina 1996 ja 2004 sekä niitetty vuosina 1998, 2000 ja 2003. Niittyä 59 on raivattu vuonna 1997 ja osittain myös vuonna 2004. Niittyjä 61, 65 ja 106 on raivattu vuosina 1997 ja 2003. Niittyä 62 on raivattu vuosina 1993, 1996 ja 2004. Niittyjä 63, 64, 66 ja 68 on raivattu vuonna 1997. Niittyä 69 on hoidettu vuonna 1997 ja raivattu vuonna 2004. Niittyä 87 on raivattu vuonna 2004 ja niittyä 108 vuonna 2003. JATKOTOIMENPITEET Nykyisistä elinympäristöistä ensisijaista hoitoa tarvitsee 11 niittyä (58-63, 65, 67, 69, 88, 106). Hoitoluokkaan 3 kuuluu seitsemän niittyä (60, 64, 66, 70, 104, 108-109) ja hoitoluokkaan 4 kaksi niitty (71, 105). Hoitotarve tulee selvittää kuudelta niityltä (68, 72-74, 87, 103). Soveltuvista elinympäristöistä hoitoluokkaan 4 kuuluu neljä niittyä (105, 259-261). Kaksi niittyä (56-57) sijaitsee niin eristyksessä, että niiden hoitoa ei ole katsottu hyödylliseksi toteuttaa. 26

Kuva 15. Siitaman alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). 27

Kuva 16. Siitaman eteläpuolen alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). 28

4.2.2. Naappilan alue Naappilan alueella on kartoitettu tummaverkkoperhosia 9 niityllä (kuva 17). Naappilan tummaverkkoperhosniityt sijaitsevat Oriveden Siitaman ja Yliskylän niittyjen välissä. Suoraa niittyverkostoyhteyttä alueiden välillä ei kuitenkaan ole. Naappilan alueella on 2 tummaverkkoperhosen nykyistä elinympäristöä (niityt 140 ja 141) ja 4 tummaverkkoperhoselle soveltuvaa niittyä (niityt 75, 142, 145 ja 219). Kolme soveltuvaa niittyä (77, 143-144) todettiin tuhoutuneeksi vuonna 2008 (Nylund & Huttunen 2008). SUOJELU- JA HOITOTILANNE Erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöksiä on tehty niityille 140 (Lahtua 2 0,56 ha) ja 141 (Lahtua 1 0,07 ha). Alueen niittyjä ei ole hoidettu tummaverkkoperhosniittyinä. JATKOTOIMENPITEET Nykyisistä elinympäristöistä ensisijaista hoitoa tarvitsee kaksi niittyä (140-141). Soveltuvista elinympäristöistä ensisijaista hoitoa tarvitsee kaksi niittyä (142, 145). Niitty 75 kuuluu hoitoluokkaan 4. Hoitotarve tulee selvittää niityltä 219. 4.2.3. Yliskylän alue Yliskylän alueella on kartoitettu 8 tummaverkkoperhosniittyä (kuva 17). Yliskylän niityiltä on yhteys muihin tummaverkkoperhosniittyihin ainoastaan Naappilan kautta. Yliskylässä on 2 tummaverkkoperhosen nykyistä elinympäristöä (niityt 133 ja 139) ja 6 tummaverkkoperhoselle soveltuvaa elinympäristöä (niityt 76, 135-138, 220). SUOJELU- JA HOITOTILANNE Yliskylän alueen niityt eivät sijaitse suojelualueilla eikä niille ole tehty erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöksiä. Alueen niittyjä ei ole hoidettu tummaverkkoperhosniittyinä. JATKOTOIMENPITEET Nykyisistä elinympäristöistä ensisijaista hoitoa tarvitsee yksi niitty (139). Hoitoluokkaan 4 kuuluu niitty 133. Soveltuvista elinympäristöistä hoitoluokkaan 3 kuuluu kaksi niittyä (137, 220). Hoitotarve tulee selvittää neljältä niityiltä (76, 135-136, 138). 29

Kuva 17. Naappilan ja Yliskylän alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). Niittyjen väliset yhdyskäytävät on merkitty vihreällä värillä. 30

4.3. Kangasalan tummaverkkoperhosniityt 4.3.1. Mäyrän alue Mäyrän alueella on kartoitettu tummaverkkoperhosia 11 niityllä (kuva 18). Mäyrän alueella on 4 tummaverkkoperhosen nykyistä elinympäristöä (niityt 78, 81, 82 ja 89) ja 7 tummaverkkoperhoselle soveltuvaa elinympäristöä (niityt 79-80, 111-112, 256-258). SUOJELU- JA HOITOTILANNE Mäyrän alueen niityt eivät sijaitse suojelualueilla eikä niille ole tehty erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöksiä. Niityillä 78 ja 112 on raivattu pajuja. JATKOTOIMENPITEET Nykyisistä elinympäristöistä ensisijaista hoitoa tarvitsee niitty 82. Hoitoluokkaan 3 kuuluu kaksi niittyä (81, 89) ja hoitoluokkaan 4 yksi niitty (78). Niitty 81 on laidunnuksessa, ja tarvitsee sopivan laidunpaineen seuraamista. Soveltuvista elinympäristöistä kiireellistä hoitoa tarvitsee niitty 111. Hoitoluokkaan 3 kuuluu kolme niittyä (112, 258) ja hoitoluokkaan 4 kolme niittyä (78, 80, 256-257). 31

Kuva 18. Mäyrän alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). 32

4.3.2. Ruutanan alue Ruutanan alueella on kartoitettu tummaverkkoperhosia 11 niityllä (kuva 19). Niitty 51 todettiin vuonna 1999 tuhoutuneeksi (Heliölä ym. 2000). Niitty 53 on liitetty niittyyn 52. Ruutanan alueella esiintyy yksi vuoden 1999 perhoshavaintoon perustuva tummaverkkoperhosen nykyinen elinympäristö (niitty 54) ja 8 tummaverkkoperhoselle soveltuvaa elinympäristöä (niityt 50, 52, 55, 129, 252-255). Vuoden 2008 kartoitusten perusteella näyttää epätodennäköiseltä, että lajia esiintyisi enää Ruutanassa. Niityt sijaitsevat erillään toisistaan rakentamisen ja umpeenkasvun seurauksena. Ruutanan niityt ovat kaukana myös elinvoimaisesta Tampereen niittyverkostosta. (THS 2008). SUOJELU- JA HOITOTILANNE Ruutanan alueen niityt eivät sijaitse suojelualueilla eikä niille ole tehty erityisesti suojeltavien lajien rajauspäätöksiä. Alueen niittyjä ei ole hoidettu tummaverkkoperhosniittyinä. JATKOTOIMENPITEET Mikäli niityltä 129 on tiedossa havaintoja viime vuosilta, on niityn kunnostus ensisijaista. Hoitoluokkaan 4 kuuluu kaksi niittyä (52, 54) Kuusi niittyä (55, 129, 252-255) on tummaverkkoperhoselle vielä kunnostettavissa, mutta niittyjen kunnostus ei ole kuitenkaan perusteltua, sillä elinvoimaiset tummaverkkoperhoskannat sijaitsevat nykyisellään niin kaukana, että lajin leviäminen kunnostettaville niityille ei ole mahdollista. (THS 2008). 33

Kuva 19. Ruutanan alueen tummaverkkoperhosen nykyiset elinympäristöt (punaisella) ja tummaverkkoperhoselle soveltuvat elinympäristöt (keltaisella). 34

5. LÄHDELUETTELO Eerola, E. 2010: Suullinen tiedonanto. Heliölä, J. 1998: Tummaverkkoperhosen suojelutoimet Oriveden Siitamassa kesällä 1997. Raportti. Heliölä, J. 2008: Tummaverkkoperhonen Pirkanmaalla. Janne Heliölän omat ja osa alkuvuosien muistakin havainnoista. 10.7.2008. Heliölä, J., Liinalaakso, O-P., Martikainen, R. & Schultz, T. 2000: Tummaverkkoperhonen Pirkanmaalla. Pirkanmaan ympäristökeskuksen monistesarja 6, Pirkanmaan ympäristökeskus. Intke, S. 2003: Niittyjen hoitotoimenpiteet uhanalaisen tummaverkkoperhosen (Melitaea diamina) suojelussa. Pro gradu tutkielma, Jyväskylän yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Ekologia ja ympäristönhoito. Iso-Tuisku, J. 2007: Tummaverkkoperhosen esiintyminen Aitolahden Hirviniemen ja Sisaruspohjan osayleiskaava-alueilla. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry. 30.7.2007. Iso-Tuisku, J. 2008: Tummaverkkoperhosen esiintyminen Aitolahden Aitoniemen ja Kolunkylän osayleiskaava-alueilla sekä merkittävimmät siirtymäreitit Tampereen Tiikonojan ja Haapakorven välillä. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry. 3.9.2008. Kekkonen, M. & Rönkä, K. 2009: Tummaverkkoperhoskartoitus Pirkanmaalla 2009. Helsinki 19.11.2009. Mikkonen, A. 2010: Mitä kuuluu, tummaverkkoperhonen? Suomen tummaverkkoperhosten (Melitaea diamina) tila, mihin lajia käytetään ja tulevaisuuden näkymät Suomessa. Luonnontieteen kandidaatin tutkielma, Helsingin yliopisto, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Ekologia ja evoluutiobiologia. Nylund, S. & Huttunen, K. 2008: Tummaverkkoperhoslaskenta kesällä 2008 Tampereen Sorilassa ja Oriveden Siitamassa. Helsinki 23.7.2008. Pirkanmaan ympäristökeskus 1999: Tummaverkkoperhosen (Melitaea diamina) esiintyminen Pirkanmaalla 1995-1999. Taulukko. Somerma, P. 1997: Suomen uhanalaiset perhoset. Ympäristopas 22. Suomen ympäristökeskus, Suomen perhostutkijain seura. THS 2003: Raportti uhanalaisten hyönteislajien kartoituksesta ja seurannasta Pirkanmaalla vuonna 2003. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry. THS 2004: Raportti uhanalaisten hyönteislajien kartoituksesta ja seurannasta vuonna 2004. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry. THS 2005: Raportti uhanalaisten hyönteislajien kartoituksesta ja seurannasta Pirkanmaalla vuonna 2005. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry. 35

THS 2005: Raportti tummaverkkoperhosen esiintymisestä Nurmin ja Sorilan alueella. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry. 27.9.2005. THS 2006: Raportti uhanalaisten hyönteislajien kartoituksista ja seurannasta. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry. THS 2008: Raportti tummaverkkoperhosen esiintymisestä Kangasalan Ruutanassa. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry. 30.9.2008. THS 2008: Raportti uhanalaisten hyönteislajien kartoituksesta ja seurannasta Pirkanmaalla vuonna 2008. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry. 15.11.2008. THS 2009: Raportti uhanalaisten hyönteislajien kartoituksesta ja seurannasta Pirkanmaalla vuonna 2009. Tampereen Hyönteistutkijain Seura ry. 31.12.2009. Wahlberg, N., Moilanen, A. & Hanski, I. 1996: Predicting the occurence of endangered species in fragmented landscapes. Science 273: 1536-1538. Wahlberg, N. 1998: Suomen uhanalaisia lajeja: Tummaverkkoperhonen (Melitaea diamina). Suomen ympäristö, Luonto ja luonnonvarat, Suomen ympäristökeskus. Yliopisto 2005: Helsingin yliopiston aineisto vuosilta 1997-2005. 2 taulukkoa. 36

6. LIITTEET Liite 1. Yksityiskohtaiset tiedot Pirkanmaan tummaverkkoperhosniityistä. Liite 2. Nykyiset ja soveltuvat tummaverkkoperhosniityt Pirkanmaalla. Liite 3. Pirkanmaan tummaverkkoperhosniittyjen hoidon kiireellisyys. Liite 4. Esimerkkejä tummaverkkoperhosniittyjen hoidosta. A) Ahola B) Näätäsuo 37