Satakunnan energiantuotanto ja -kulutus sekä kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2014

Satakunnan energiantuotanto ja -kulutus sekä kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2014 RAPORTTI Porin kaupunki ympäristövirasto 1/2017

Satakunnan energiantuotanto ja -kulutus sekä kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2014 Lähtötietojen kerääminen ja laskenta: Johannes Lounasheimo Tulosten analysointi ja raportointi: Anu Pujola Julkaisuvuosi: 2017

Sisällysluettelo 1 Johdanto... 4 2 Laskennan perusteista... 5 3 Energiantuotanto... 11 4 Energiankulutus... 19 5 Alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt... 22 6 Käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt... 25 Raportoinnissa käytetyt lähteet... 29

1 Johdanto Satakunnan energiantuotannon ja -kulutuksen sekä kasvihuonekaasupäästöjen määrät vuodelta 2014 on selvitetty Satahima Kohti hiilineutraalia Satakuntaa -hankkeessa. Hanke on saanut Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tukea ja rahoituksen on myöntänyt Satakuntaliitto. Lähtötietojen kerääminen ja laskennan tekeminen on tilattu ostopalveluna ja sen on tehnyt freelancertyönä Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY:n ilmastoasiantuntija Johannes Lounasheimo. Laskenta on tehty Satakunnan maakunnan ja seuraavien 11 Satahima-hankkeeseen osallistuvien kuntien osalta: Harjavalta, Huittinen, Kankaanpää, Kokemäki, Köyliö, Nakkila, Pomarkku, Pori, Rauma, Säkylä ja Ulvila. Tulosten analysoinnista ja raportoinnista on vastannut Satahima-hankkeen ilmastoasiantuntija Anu Pujola. Laskennan lähtötiedot ja tulokset ovat soveltuvin osin saatavissa suoraan raportoinnista vastaavalta henkilöltä tai mahdollisesti myöhemmin internetsivulta www.avoinsatakunta.fi. Päästölaskennalla saadaan selville kunnan päästömäärät ja päästöjen kehitystrendi, todennetaan maakunnan ja edelleen kunnan päätösten vaikutukset päästökehitykseen ja viestitään tehdyistä ja tarvittavista toimista päätöksentekijöille ja kuntalaisille. Energiantuotanto- ja kulutustietojen sekä päästöjen raportointi on tärkeää, jotta päättäjät saavat tarvittavan tiedon ilmastopolitiikan vaikuttavuudesta ja pystyvät tarvittaessa päivittämään tavoitteita ja niihin liittyviä toimenpiteitä. Satakunnan maakunnan energiantuotannosta ja -kulutuksesta sekä päästöistä on raportoitu aiemmin vuosina 1999, 2005 ja 2007 Satakunnan Energiatoimisto Prizztech Oy:n toimesta (ks. Holttinen 2007, 2009; Kuusinen 2000). Vertailemalla vuoden 2014 tuloksia aiempiin vuosiin saadaan käsitystä muutoksen suunnasta ja tapahtuneista muutoksista sekä voidaan tarkastella Satakuntaliiton vuonna 2012 julkaiseman Satakunnan ilmasto- ja energiastrategian tavoitteiden toteutumista. 4

2 Laskennan perusteista Vuoden 2014 energiantuotantoa ja -kulutusta sekä kasvihuonekaasupäästöjä koskeva laskenta pohjautuu Suomen ympäristökeskuksen kehittämään Kasvener-laskentamalliin, joka on kuntatason kasvihuonekaasuja energiatasemalli. Mallin avulla voidaan laskea kunnan tai muun rajatun alueen, esimerkiksi maakunnan, vuotuiset kasvihuonekaasupäästöt (hiilidioksidi, metaani ja typpioksidi) sekä energiantuotanto ja -kulutus päästösektoreittain. Kasvener-mallin päästösektorit ovat energia, maatalous, jätehuolto ja teollisuuden prosessit (teollisuuden ei-energiaperäiset päästöt). Laskennassa tarkastellut päästösektorit ja niiden jakaminen edelleen päästökohteisiin on esitetty kuvissa 1, 2 ja 3. Vuotta 2014 koskevassa laskennassa voimalaitosten energiatiedot on tarkistettu suoraan laitoksilta. Kasvener-laskentamallin laskennassa noudatetaan kansainvälisen ilmastopaneelin, IPCC:n (Intergovernmental Panel on Climate Change) metodiikkaa ja käytetään Suomen päästöinventaarioiden laskentaparametreja. Suomen ympäristökeskus on päivittämässä alkuperäistä Kasvener-laskentamallia. Vuotta 2014 käsittelevä laskenta on toteutettu uuden, valmisteilla olevan laskentamallin laskentaperiaatteiden mukaisesti. Kun päivitetty laskentamalli julkaistaan, Suomen kaikkien kuntien kasvihuonekaasupäästöt voidaan laskea ja esittää luotettavasti vertailukelpoisella tavalla vuodesta 1990 ja energiasektorin osalta vuodesta 2005 lähtien. Päivitetyn laskentamallin etuina ovat laskennan ja raportoinnin helppous, käytettävyys, varmuus ja vertailukelpoisuus. Vuotta 2014 koskevassa laskennassa on tulevan päivitetyn Kasvener-laskentamallin mukaisesti käytetty yhtä hyödynjakomenetelmällä laskettua sähkön päästökerrointa kaikelle Suomessa kulutetulle sähkölle. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla on käytetty laskentaan HILMA-mallia, jossa sähkölämmitykselle on korkeampi vakiokerroin ja muulle sähkölle hieman matalampi päästökerroin. Hyödynjakomenetelmässä yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon (CHP eli Combined Heat and Power) polttoaineet ja päästöt jaetaan vaihtoehtoisten hankintamuotojen polttoainekulutusten suhteessa. Vaihtoehtona käytetään sähkölle lauhdetuotantoa ja lämmölle vesikattilalämpöä. Hyödynjakomenetelmällä yhteistuotannon hyöty jakautuu tasapuolisesti molemmille tuotteille. Energian kokonaiskulutuksen jakautuminen eri energialähteisiin Suomessa vuonna 2014 on esitetty kuvassa 4. Kuvassa esitetty energialähteiden jakauma antaa viitteitä siitä, millä energialähteillä Suomessa kulutettu sähkö on tuotettu vuonna 2014 ja mihin laskennassa käytetty sähkön päästökerroin perustuu. Koska sähkön käyttöperusteinen kulutus kunnassa tai maakunnassa esitetään valtakunnallisen sähköntuotannon ominaispäästöjen eli valtakunnallisten keskiarvojen perusteella, eivät sähkön käyttöperusteiset päästöt kuvaa todellista tilannetta kunnassa tai maakunnassa. Kuluttajat voivat nimittäin ostaa sähkönsä miltä tuottajalta ja mistä päin Suomea tahansa, joten ei myöskään voida olettaa, että sähkön käyttöperusteiset päästöt vastaisivat kunnan tai maakunnan sähkön tuotantoperusteisia päästöjä eli että kaikki kunnassa tai maakunnassa tuotettu sähkö käytettäisiin kyseisellä alueella. Laskennassa on selvitetty vuodelta 2014 Satakunnan energiantuotanto ja -kulutus (yksikkö GWh) sekä käyttö- ja alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt (yksikkö CO 2-ekvivalenttitonnia, t CO 2-ekv.). Laskennassa on myös selvitetty alueperusteisesti energiantuotannon jakaumaa eri energialähteittäin. Hiilidioksidiekvivalentit kuvaavat kolmen kasvihuonekaasun, hiilidioksidi (CO 2), metaani (CH 4) ja dityppioksidi eli typpioksiduuli (N 20), yhteismäärää. Metaanin ja dityppioksidin määrät on 5

yhteismitallistettu vastaamaan hiilidioksidin määriä, jotta eri kasvihuonekaasuja voidaan vertailla keskenään. Metaanin ja dityppioksidin päästöt voidaan yhteismitallistaa hiilidioksidipäästöiksi käyttäen niin kutsuttuja lämmitysvaikutuskertoimia (GWP- eli Global Warming Potential -kerroin): yksi kilo metaania vastaa lämmitysvaikutukseltaan 25 kiloa hiilidioksidia (aiemmin kerroin oli 21) ja yksi kilo dityppioksidia vastaa 298 kiloa hiilidioksidia (aiemmin kerroin oli 310). Nykyisen tietämyksen mukaan metaanin ilmastoa lämmittävä vaikutus on siis suurempi ja typpioksiduulin pienempi kuin aiemmissa laskennoissa on oletettu. Vuonna 2015 Suomen kasvihuonekaasupäästöjen laskenta on muuttunut uusien, kansainvälisesti sovittujen kasvihuonekaasupäästöjen arviointi- ja raportointiohjeiden takia. Tämän vuoksi Suomen päästötaso on noussut 1 3 prosenttia aikaisemmin julkaistuihin päästöarvioihin verrattuna vuodesta riippuen. Päästötason nousuun ovat vaikuttaneet muun muassa muuttuneet kasvihuonekaasujen yhteismitallistamisessa käytetyt GWP-kertoimet. (Kasvihuonekaasut A, Tilastokeskus) Vuoden 2014 kasvihuonekaasupäästöjen laskennassa on käytetty näitä uusia kertoimia. GWP-kertoimien ja laskentaohjeiden muutosten myötä vuotta 2014 koskevat tulokset kasvihuonekaasupäästöjen osalta eivät ole täysin vertailukelpoisia aiempien vuosien tuloksiin. Toisaalta laskennan suorittaneen ilmastoasiantuntija Johannes Lounasheimon mukaan vertailukelpoisuus säilyy ihan hyvin. Kertoimien muutoksen vaikutus kohdistuu lähinnä jätteiden käsittelyn päästöihin, joista tulee hieman suuremmat uusilla kertoimilla. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla uusien kertoimien mukaan laskettuna jätteiden käsittelyn päästöt ovat noin 10 prosenttia suuremmat. Energiasektorin, ja liikenteen, päästöihin kertoimien muutoksella on hyvin pieni vaikutus. LIPASTO on VTT:ssä toteutettu Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä. LIPASTO-mallit uudistettiin perusteellisesti vuosina 2013 2015. Aikaisempien LIPASTOversioiden lukuja ei voi verrata uudistettujen LIPASTO-mallien mukaisiin tuloksiin. Tämän vuoksi Satakunnan liikenteen energiankulutus- ja päästötiedot vuodelta 2014 eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien (1999, 2005 ja 2007) liikenteen tuloksiin. Pääkaupunkiseudun päästölaskentoja tehneen Johannes Lounasheimon mukaan LIPASTO:n uudella mallilla ainakin pääkaupunkiseudulla henkilöautojen ja kuormaautojen päästöt kasvoivat, pakettiautojen ja laivaliikenteen päästöt pienenivät. Linja-autojen päästöt pysyivät suurin piirtein ennallaan. Kokonaisuudessaan liikenteen päästöistä tuli noin neljä prosenttia suuremmat kuin vanhalla LIPASTO:n mallilla laskettuna. Kasvihuonekaasupäästöt lasketaan joko alueperusteisesti (aiempi termi tuotantoperusteinen) tai käyttöperusteisesti (aiemmin Kasvener-laskentamallissa käytettiin termiä kulutusperusteinen). Terminologiaa on muutettu aiemmasta, koska kulutusperusteinen-termillä tarkoitetaan useissa muissa yhteyksissä tuotteiden ja palveluiden tuottamisesta, kuluttamisesta ja hävittämisestä aiheutuvia kaikkia elinkaaren aikana syntyviä päästöjä myös maakunnan tai kunnan rajojen ulkopuolella. Alueperusteisilla päästöillä tarkoitetaan kaikkia kunnan tai maakunnan rajojen sisällä tuotettuja suoria päästöjä, riippumatta siitä, missä kunnissa päästöjä aiheuttanut tuotettu energia kulutetaan. Käyttöperusteisilla päästöillä puolestaan tarkoitetaan kunnassa käytetyn energian aiheuttamia suoria päästöjä, riippumatta siitä, missä kunnissa käytetty energia on tuotettu. Käyttö- ja alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt eroavat toisistaan energiasektorin osalta: Alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt sisältävät Satakunnan tai tietyn kunnan maantieteellisten rajojen sisäpuolella tapahtuvan energiantuotannon päästöt riippumatta siitä, missä energia on kulutettu. Käyttöperusteisissa päästöissä puolestaan energiasektorin päästöt muodostuvat pelkästään Satakunnan maakunnan tai tietyn kunnan rajojen sisäpuolella kulutetun energian päästöistä. 6

Lämmitysenergian kulutus, kaukolämpö, sähkö tai muut polttoaineet, voidaan korjata lämmitystarveluvulla, mikä helpottaa säätilaltaan erilaisten vuosien päästöjen vertailua keskenään. Vuotta 2014 koskevassa laskennassa tuloksia ei ole korjattu lämmitystarveluvulla. Korjausta ei ole tehty, koska näin ei ole tehty aiempinakaan vuosina ja toisaalta jos korjaus tehdään, irtaudutaan kyseisten vuosien tosiasiallisista päästöistä. Jätteiden käsittelyn päästöt on jyvitetty Suomen kasvihuonekaasuinventaarion tiedoista väkilukujen perusteella. Jätteiden käsittelyn päästöluokat ovat Kiinteiden jätteiden sijoittaminen kaatopaikalle (5A), Kiinteiden jätteiden biologinen käsittely (5B) ja Jätevesien puhdistus (5D). Tämä on selvästi luotettavampi tapa kuin Kasvener-laskentamallin mukainen, joka on etenkin jätepäästöjen laskennan osalta pahasti vanhentunut. Toisin sanoen Kasvener-laskentamalli ei enää toimi tässä tarkoituksessa vuoden 2014 jätteiden käsittelyn päästöjä selvitettäessä. Lisäksi Kasvener-laskentamallissa jätepäästöt vaihtelevat erittäin paljon sen mukaan, mitä aiempia vuosia malliin syöttää. Liikenteen energiankulutustiedoissa ja alue- ja käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen määrissä eivät ole mukana lentoliikenteen päästöt. Tämä ei aiheuta suurta virhettä verrattaessa vuoden 2014 tuloksia aiempien vuosien tuloksiin, sillä lentoliikenteen osuus Satakunnan liikenteen energiankulutuksesta oli vain 2,4 prosenttia ja osuus liikenteen kokonaispäästöistä vain 1,4 prosenttia vuosina 2005 ja 2007 (Holttinen 2007, 2009). Laskennan oletukset ja rajaukset: Sähkö: Valtakunnallinen hyödynjakomenetelmällä laskettu sähkönkulutuksen päästökerroin 173,9 g CO 2- ekv. / kwh, 5 vuoden keskiarvo, tuontisähkö on päästötöntä Kaukolämpö: Hyödynjakomenetelmä yhdistetyn sähkön ja lämmön tuotannon päästöjen jakamiseksi, laskentavuoden toteutunut kulutus, kaukolämmön ominaispäästöt (t/gwh) vaihtelevat kunnittain ja tuotantolaitoksittain Erillislämmitys: Oletuskulutukset sähkölämmitys 125 kwh/k-m 2, maalämpö 125/3 kwh/k-m 2, öljylämmitys 170 kwh/k-m 2 korjattuna vuoden 2014 lämmitystarpeen mukaan; Maalämpöpumpun hyötysuhde (COP = Coefficient Of Performance) kertoo, kuinka tehokkaasti kulutettu sähköenergia saadaan muutettua lämpöenergiaksi. Laskennassa käytetyn maalämpöpumpun hyötysuhde on 3 (125/3), mikä tarkoittaa sitä että 1 kilowatilla sähköä saadaan tuotettua 3 kilowattia lämpöenergiaa. K-m 2 = kerrosneliö Liikenne: Kaiken kunnan/maakunnan rajojen sisäpuolella tapahtuvan liikenteen päästöt lasketaan kuuluvaksi kunnalle/maakunnalle. Biopolttoaineet: Lasketaan nollapäästöisiksi. 7

Kasvener-laskentamallilla selvitetyt kasvihuonekaasupäästöt eivät sisällä kulutusperäisiä eli kulutuksen aiheuttamia epäsuoria päästöjä maakunnan tai kunnan rajojen ulkopuolella. Kunnan ja kuntalaisten ns. elinkaarinen hiilijalanjälki ei siis sisälly tuloksiin, joten osa julkisen sektorin ja kotitalouksien kulutuksen sekä investointien päästöistä ei ole tuloksissa mukana. Näin ollen tässä raportissa esitetyt maakunnan suorat päästöt ovat pienemmät kuin todellisuudessa, koska kulutuksen epäsuorat päästöt eivät ole mukana tuloksissa. Alueperusteisessa laskennassa teollisuuden, maatalouden ja läpikulkuliikenteen päästöt voivat vaihdella kunnissa johtuen pikemminkin tietojen saatavuuteen liittyvistä laskentamenetelmän puutteista kuin todellisista päästöistä: erityisesti pienissä kunnissa tällaiset laskentamenetelmään liittyvät puutteet voivat kohottaa asukaskohtaisia päästöjä hyvin merkittävästi. Mitä suurempaa yksikköä tarkastellaan, esimerkiksi maakuntaa tai valtiota, sitä luotettavampia päästölaskennan tulokset ovat. Päästölaskennalla saatavat tulokset ovatkin aina arvioita päästöjen suuruudesta. Raportissa esitetyt lukuarvot ovat mahdollisimman hyviä arvioita, mutta lukuja ei tule pitää ehdottomina totuuksina. Myös jokaisella alueella, maakunnalla ja kunnalla, on omat erityispiirteensä, eikä eri alueita tulisi verrata keskenään. Oleellisempaa onkin vertailla keskenään saman alueen eri vuosien energia- ja päästötietoja sekä tarkastella muutosten suuntaa ja pohtia muutosten taustalla vaikuttavia syitä. * Pääosin teollisuuden polttoainekäyttö ja kunnassa myydyn kevyen polttoöljyn ja lämmitysöljyn ym. käytön erotus sekä bensiinikäyttöisten työkoneiden arvioitu kulutus Kuva 1. Laskennassa tarkasteltavat päästösektorit. Liikenne sijoitetaan uudessa Kasvener-laskentamallissa energiasektorin alle, mutta se on haluttu tässä laskennassa ja raportoinnissa nostaa esiin omana sektorinaan, jotta sen merkitys kokonaisuuden kannalta tulee paremmin esiin. Lisäksi liikenne on merkittävässä roolissa päästökaupan ulkopuolisten päästösektoreiden päästöjen vähentämisessä. Prosessipäästöjä aiheuttavia laitoksia ei Satakunnassa ole. Porissa toimivan Huntsman Pigments Oy:n (aiemmin Sachtleben Pigments Oy ja Kemira Pigments) titaanidioksiditehtaassa titaanioksidi tehdään menetelmällä, josta ei aiheudu kasvihuonekaasupäästöjä. 8

Kuva 2. Energiasektoriin sisältyvän energiantuotannon jako eri tarkasteltaviin päästökohteisiin. 9

Kuva 3. Energiasektoriin sisältyvän energiankulutuksen jako eri tarkasteltaviin päästökohteisiin. 10

Kuva 4. Energian kokonaiskulutuksen jakautuminen energialähteittäin Suomessa vuonna 2014 (kuvaaja ja tiedot: Energian hankinta ja kulutus A, Tilastokeskus). 3 Energiantuotanto Vuonna 2014 Satakunnassa tuotettiin energiaa (sähkö, kaukolämpö ja teollisuushöyry) 24 900 GWh. Satakunnan energiantuotannon jakautuminen tuotantomuodoittain vuodelta 2014 on esitetty kuvassa 5 ja energialähteittäin kuvassa 6. Satakunnan energiantuotantomäärät olivat aiempina vuosina 28 300 GWh (vuonna 2007), 27 500 GWh (2005) ja 27 700 GWh (1999). Vuodesta 2007 vuoteen 2014 Satakunnassa tuotetun energian määrä on vähentynyt 12 prosenttia. Satakunnan energiantuotannon jakautuminen energialähteittäin vuosina 2014, 2007, 2005 ja 1999 on esitetty kuvassa 7. Kuvassa 5 kuvataan energiantuotannon jakautumista eri tuotantomuodoittain ja kuvassa 6 puolestaan tuotantomuodosta riippumatta energialähteittäin. Esimerkiksi kuvan 5 perusteella ei pystytä kertomaan, millä energialähteillä CHP- ja lauhdesähkö sekä kauko- ja teollisuuslämpö on tuotettu. Siksi kuvassa 6 on esitetty eri energialähteiden osuus koko energiantuotannosta tuotantomuodosta riippumatta. Kuvassa 8 on esitetty myös energiantuotannon jakautuminen energialähteittäin, mutta kuvaan 6 verrattuna tarkastelunäkökulma perustuu energialähteiden energiamääriin, eikä tuotantomuotojen energiamääriin niin kuin kuvassa 6. Verrattaessa esimerkiksi ydinpolttoaineen lukuarvoja kuvissa 6 ja 8 huomataan, että ydinpolttoainetta on Satakunnan energiantuotannossa ydinvoimaa käytetään pelkästään sähköntuotannossa vuonna 2014 käytetty 44 736 GWh. Kuitenkin samana vuonna ydinvoimalla on tuotettu vain 14 763 GWh energiaa. Tuotettaessa energiaa ydinvoimalla on hukkaenergian eli -lämmön määrä suuri: Ydinvoiman hyötysuhde on vain 33 prosenttia. Ydinvoima onkin energialähteistä selvästi tehottomin hyötysuhteeltaan. Jos uraanin halkeaminen lämmittää reaktorin vettä 100 wattitunnin verran, siitä saadaan 33 wattituntia sähköä ja loput 67 wattituntia päätyy hukkalämpönä mereen. Reaktori tuottaa siis kaksi kertaa enemmän hukkaenergiaa kuin hyötyenergiaa. 11

Satakunnan sähköntuotannon jakautuminen energialähteittäin vuonna 2014 on esitetty kuvassa 9. Vuonna 2014 Satakunnassa tuotettiin sähköä noin 18 400 GWh. Sähköntuotantoluvut olivat 20 500 GWh vuonna 2004 ja 18 300 GWh vuonna 1999. Satakunnan sähköntuotanto onkin vähentynyt noin 10 prosenttia vuoteen 2004 verrattuna. Kuvassa 10 on verrattu Satakunnan sähköntuotannon rakennetta vuosina 2014, 2004 ja 1999. Kuvassa 11 on esitetty sähköntuotannon energialähteet siten, että tarkastelun näkökulma on energialähteiden energiamäärissä eikä tuotantomäärien energiamäärissä niin kuin kuvassa 9. Satakunnan sähköntuotannossa (kuva 10) ydinvoiman suhteellinen osuus on kasvanut lauhdevoimalaitoksissa kivihiilellä tuotetun sähkön osuuden pienennyttyä merkittävästi. Myös sähkön- ja lämmön yhteistuotanto ja sähköntuotanto tuulivoimalla on hieman lisääntynyt viimeisimmästä vertailuvuodesta 2004, jolloin Satakunnan sähköntuotantoa on viimeksi tarkasteltu tuotantomuodoittain. Vuonna 2014 Suomen sähköntuotanto oli 65 400 GWh (Sähkön ja lämmön tuotanto, Tilastokeskus), joten Satakunnassa tuotettiin 28 % koko maan sähköstä. Vuonna 2014 Satakunnan energiantuotannosta (sisältäen sähkön, kaukolämmön ja teollisuuslämmön tuotannon) 26 prosenttia (6 581 GWh) perustui uusiutuviin energialähteisiin eli tuuli- ja vesivoimaan sekä puupohjaisiin biopolttoaineisiin. Aiempina vuosina uusiutuvan energian prosenttiosuudet olivat 22 % (vuonna 2007), 22 % (2005) ja 21 % (1999). Vuonna 2014 hiilidioksidivapaata energiantuotannosta oli 63 prosenttia (15 580 GWh). Hiilidioksidivapaaksi energiantuotannoksi on katsottu vesi- ja tuulivoimaan perustuvan tuotannon lisäksi myös ydinvoima. Energiantuotannosta 31 prosenttia (7 786 GWh) perustui kotimaisiin energialähteisiin eli vesi- ja tuulivoimaan, puupohjaisiin polttoaineisiin, jätepolttoaineisiin ja turpeeseen. Vuonna 2014 fossiilisten energialähteiden (luokat Kivihiili, Turve, Öljy ja Muu fossiilinen) osuus Satakunnan energiantuotannosta oli 13 prosenttia (3 267 GWh). Aiempina vuosina fossiilisten polttoaineiden osuus Satakunnan energiantuotannossa on ollut 23 % (vuonna 2007), 24 % (2005) ja 25 % (1999). Kivihiilen käyttö energialähteenä on vähentynyt viime vuosina. Satakunnassa on kaksi voimalaitosta, jotka käyttävät energialähteenään pelkästään kivihiiltä: Fortumin ja Teollisuuden Voiman omistama Meri-Porin voimalaitos toimii varavoimalana. Pohjolan Voiman omistaman Porin Tahkoluodon voimalaitoksen tuotannollinen toiminta on lopetettu vuoden 2015 lopussa. Tahkoluodon voimalaitoksen tuotannollisen toiminnan lopettaminen ei kuitenkaan vielä näy tässä vuoden 2014 tietoihin pohjautuvassa raportissa. Vuonna 2014 valtakunnan tasolla fossiilisista polttoaineista maakaasun käyttö väheni 11 prosenttia ja turpeen käyttö kasvoi 5 prosenttia edellisvuodesta. Hiilen (sisältää kivihiilen, koksin, masuuni- ja koksikaasun) kulutus laski 17 prosenttia. Pohjoismaissa vesivoiman saatavuus parani vuonna 2014. Suomessa vesivoiman tuotanto kasvoi 4,5 prosenttia. Tuulivoiman tuotanto kasvoi 43 prosenttia ja sen osuus oli 1,7 prosenttia tuotetusta sähköstä. Ydinvoiman tuotanto pysyi samalla tasolla. Ydinenergialla tuotettiin 34,6 prosenttia Suomen sähköntuotannosta. (Energian hankinta ja kulutus B, Tilastokeskus) 12

Kuva 5. Satakunnan energiantuotannon jakautuminen vuonna 2014. Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn tuotantomuodon energiamäärää gigawattitunteina (GWh). * = CHP-sähkö (CHP, Combined Heat and Power) tarkoittaa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa. ** = Teollisuuslämpö=teollisuushöyry, ei kaukolämpö. 13

Kuva 6. Satakunnan energiantuotannon jakautuminen energialähteittäin vuonna 2014 (tuotantomääriin pohjautuva tarkastelu). Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn energialähteen energiamäärää gigawattitunteina (GWh). * = Luokka Bio tarkoittaa biopolttoaineita, joita ovat kaikki puupohjaiset polttoaineet. 14

Kuva 7. Satakunnan energiantuotannon jakautuminen energialähteittäin vuosina 2014, 2007 (Holttinen 2009), 2005 (Holttinen 2007) ja 1999 (Kuusinen 2000). * = Luokka Biopolttoaineet tarkoittaa puupohjaisia polttoaineita. 15

Kuva 8. Satakunnan energiantuotannon jakautuminen energialähteittäin vuonna 2014 (energialähteiden määriin pohjautuva tarkastelu). Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn energialähteen energiamäärää gigawattitunteina (GWh). * = Luokka Bio tarkoittaa biopolttoaineita, joita ovat kaikki puupohjaiset polttoaineet. 16

Kuva 9. Satakunnan sähköntuotannon jakautuminen energialähteittäin vuonna 2014 (tuotantomääriin pohjautuva tarkastelu). Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn energialähteen energiamäärää gigawattitunteina (GWh). * = Luokka Bio tarkoittaa biopolttoaineita, joita ovat kaikki puupohjaiset polttoaineet. 17

Kuva 10. Satakunnan sähköntuotannon rakenne vuosina 2014, 2004 (Holttinen 2007) ja 1999 (Kuusinen 2000). * = CHP vastaa luokkaa Vastapaine vuosien 2004 ja 1999 kuvaajissa. ** = Lauhdesähkö vastaa luokkaa Lauhdevoima (ei ydinvoima) vuosien 2004 ja 1999 kuvaajissa. 18

Kuva 11. Satakunnan sähköntuotannon jakautuminen energialähteittäin vuonna 2014 (energialähteiden määriin pohjautuva tarkastelu). Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn energialähteen energiamäärää gigawattitunteina (GWh). * = Luokka Bio tarkoittaa biopolttoaineita, joita ovat kaikki puupohjaiset polttoaineet. 4 Energiankulutus Satakunnan energiankulutus vuodelta 2014 on esitetty kuvassa 12. Vuonna 2014 Satakunnassa tuotettiin energiaa noin 24 900 GWh ja energiaa kulutettiin noin 16 700 GWh, joten Satakunnassa energiaa tuotettiin 8 200 GWh enemmän kuin sitä kulutettiin. Satakunta onkin maakuntana energiantuottaja. Vuonna 2014 energiankulutus jakautui seuraavasti (suluissa on esitetty vuoden 2007 prosenttiosuudet): teollisuus (sisältäen teollisuusrakennusten lämmityksen) 66 % (61 %), liikenne 12 % (15 %), lämmitys (ei sisällä teollisuusrakennusten lämmitystä) 14 % (17 %) ja muu energiankulutus eli kulutussähkö 7 % (7 %). Energiankulutus on hieman noussut edellisestä laskentavuodesta eli vuodesta 2007, jolloin energiankulutus oli 16 600 GWh. Vuonna 2005 energiankulutus Satakunnassa oli 15 500 GWh ja 15 200 GWh vuonna 1999. Satakunnan energiankulutus on vuodesta 2007 vuoteen 2014 noussut noin 0,6 prosenttia. Vuonna 2014 Suomen energiankulutus oli 1,35 miljoonaa terajoulea, kun taas vastaavasti vuonna 2007 energiankulutus oli 1,48 miljoonaa terajoulea (Energian hankinta ja kulutus C, Tilastokeskus). Vuodesta 2007 vuoteen 2014 koko valtakunnan energiankulutus on laskenut reilut 8 prosenttia. 19

Energiankulutus Satakunnassa asukasta kohti vuonna 2014 oli 74 436 kwh eli noin 74 MWh/asukas (Satakunnan väkiluku oli 223 983 henkilöä vuoden 2014 lopussa) ja koko Suomen energiankulutus asukasta kohden oli noin 69 MWh. Vuonna 2005 energiankulutus asukasta kohti Satakunnassa oli noin 67 MWh/asukas ja koko Suomen energiankulutus asukasta kohden 73 MWh (Holttinen 2007). Valtakunnan tasolla energiankulutus asukasta kohti on hieman laskenut vuodesta 2005 vuoteen 2014, mutta Satakunnassa vastaavasti hieman noussut. Teollisuuden vaikutus energiankulutukseen ja kasvihuonekaasupäästöihin on hyvin merkittävä monessa Satakunnan kunnassa. Tämän vuoksi teollisuuden sähkönkulutus on erotettu muusta kulutussähköstä ja nostettu laskennassa omaksi luokakseen. Tällöin teollisuuden energiankulutuksen (tai päästöt) saa halutessaan selville lisäämällä Teollisuuden sähkönkulutus -luokan energiankulutuksen (tai päästöt) Teollisuus ja työkoneet -luokan energiankulutukseen (tai päästöihin) (ks. kuva 12). Vuonna 2014 teollisuuden osuus Satakunnan energiankulutuksesta oli 66 prosenttia eli noin 11 000 GWh. Teollisuuden energiankulutuslukema, 11 000 GWh, sisältää teollisuuden sähkönkulutuksen, teollisuusrakennusten lämmönkulutuksen (kaukolämpö, öljy- ja sähkölämmitys yhteensä 479 GWh) ja muun teollisuuden polttoaineen, kuten työkoneiden kevyen polttoöljyn, kulutuksen (Teollisuus ja työkoneet -luokka kuvassa 12). 20

Kuva 12. Satakunnan energiankulutuksen jakautuminen vuonna 2014. Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn kulutusmuodon energiamäärää gigawattitunteina (GWh). * = Kulutussähkö = kaikki sähkönkulutus - lämmityssähkö, maalämpöpumppujen käyttämä sähkö ja raideliikenteen sähkö. ** = Teollisuus ja työkoneet -luokalla tarkoitetaan teollisuuden muuta kuin sähkönkulutusta tai lämmitykseen käytettyä energiaa. Luokkaan sisältyy siis teollisuuden polttoainekäyttöä, joka on laskettu kunnassa myydyn kevyen polttoöljyn ja lämmitysöljyn ym. käytön erotuksen sekä bensiinikäyttöisten työkoneiden arvioidun kulutuksen perusteella. Sähkön osuus Satakunnan energiankulutuksesta on 31 prosenttia. Kuvaajaan on eritelty myös rakennusten lämmitysmuotojen ja eri liikennemuotojen jakauma Satakunnassa. 21

5 Alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt Kuvassa 13 on esitetty Satakunnan alueperusteiset kasvihuonekaasupäästöt, noin 3,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, vuonna 2014. Vuonna 2007 Satakunnan alueperusteiset päästöt olivat noin 4,0 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, joten päästöt ovat vähentyneet lähes 13 prosenttia. Kuvassa 14 on esitetty energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen vuonna 2014 ja vuosina 2007, 2005 ja 1999. Satakunnan energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöjä selvitettäessä on vuosina 1999, 2005 ja 2007 tarkasteltu kasvihuonekaasuista vain hiilidioksidin määriä. Tämä ei kuitenkaan aiheuta suurta virhettä vertailtaessa tuloksia vuoden 2014 energiantuotannon päästöihin, sillä hiilidioksidipäästöt muodostavat noin 98 prosenttia energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöistä (Kasvihuonekaasut B, Tilastokeskus). Vuodesta 2007 vuoteen 2014 Satakunnan energiantuotannon päästöt ovat vähentyneet lähes 18 prosenttia. Vastaavana ajanjaksona energiasektorin kasvihuonekaasupäästöt vähenivät valtakunnan tasolla lähes 28 prosenttia 63,6 miljoonasta hiilidioksidiekvivalenttitonnista 45,8 miljoonaan tonniin (Kasvihuonekaasut B, Tilastokeskus). Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2014 vastasivat 59,1 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (CO 2-ekv.), mikä oli 12 miljoonaa tonnia vähemmän kuin vertailuvuonna 1990. Päästötrendi on ollut laskeva viimeiset kymmenen vuotta. (Kasvihuonekaasut C, Tilastokeskus) Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat 79,3 miljoonaa tonnia vuonna 2007 (Kasvihuonekaasut B, Tilastokeskus), joten päästöt ovat vähentyneet reilut 25 % vuodesta 2007 vuoteen 2014 valtakunnan tasolla. Satakunnan kasvihuonekaasupäästöt vuosilta 2010 2013 on esitetty kuvassa 15 Tilastokeskuksen laskennan pohjalta. Suomen vuoden 2014 kokonaispäästöistä 75 prosenttia oli peräisin energiasektorilta (polttoaineiden käyttö ja haihtumapäästöt). Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin (F-kaasut mukaan luettuina) osuus oli 10 prosenttia, maatalouden 11 prosenttia ja jätteiden käsittelyn 4 prosenttia. (Kasvihuonekaasut D, Tilastokeskus) Satakunnassa energiasektori (sähkön- ja kaukolämmön tuotanto, öljylämmitys ja liikenne) muodosti noin 73 prosenttia kokonaispäästöistä. Satakunnan alue- ja käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt sisältävät myös päästökauppasektorin päästöjä. Satakunnassa on paljon teollisuutta, joten teollisuuden osuus Satakunnan energiankulutuksesta ja kasvihuonekaasupäästöistä on merkittävä. Energiaviraston internetsivuilla on kerrottu päästökauppasektorista seuraavaa: Suomessa päästökaupasta säädetään päästökauppalailla (311/2011) ja asetuksilla. Päästökauppalakia sovelletaan muun muassa polttoaineiden polttoon laitoksissa, joiden nimellinen kokonaislämpöteho on yli 20 megawattia ja niiden kanssa samaan kaukolämpöverkkoon liitettyjen pienempien polttolaitosten sekä öljynjalostamoiden, koksaamoiden, eräiden teräs-, mineraali- ja metsäteollisuuden laitosten prosessien, eräiden petrokemian laitosten prosessien sekä kivivillan ja nokimustan valmistuksen polttoprosessien hiilidioksidipäästöihin. Vuodesta 2013 eteenpäin päästökaupan piiriin ovat kuuluneet myös alumiinin tuotannon perfluorihiilipäästöt ja kemianteollisuuden typpioksiduulipäästöt. Suomessa päästökauppa koskee noin 600 laitosta. (Yleistä päästökaupasta, Energiavirasto) 22

Kuva 13. Satakunnan alueperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen vuonna 2014. Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn päästöluokan päästöjä hiilidioksidiekvivalenttitonneina (t CO2-ekv.). Liikenne-päästöluokka ei sisällä lentoliikenteen päästöjä. 23

Kuva 14. Satakunnan energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen vuonna 2014 ja vuosina 2007, 2005 ja 1999 (Holttinen 2009). 24

6 935 4 404 3 574 4 522 Kuva 15. Satakunnan kasvihuonekaasupäästöt vuosina 2010 2013 (kuvaaja ja tiedot: Tilastokeskus, Kasvihuonekaasujen inventaario). 6 Käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt Kuvassa 16 on esitetty Satakunnan käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt, noin 2,8 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, vuodelta 2014. Vuonna 2007 Satakunnan käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt olivat noin 5,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, joten päästöt ovat vähentyneet 49 prosenttia. Vähennys päästöissä johtuu muun muassa hiilen ja öljyn osuuden vähentymisestä ja biopolttoaineiden osuuden lisääntymisestä energiantuotannossa. Kuvassa 17 on vertailtu Satakunnan käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen jakautumista vuosina 2014 ja 2007 (Holttinen 2009) ja kuvassa 18 on esitetty Satakunnan käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen kehitys vuodesta 1999 vuoteen 2014. Vuonna 2014 käyttöperusteiset kasvihuonekaasupäästöt Satakunnassa asukasta kohti olivat noin 12 551 kg CO 2-ekv. (Satakunnan väkiluku oli 223 983 henkilöä vuoden 2014 lopussa). Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2014 (pois lukien LULUCF-sektori (Land Use, Land-Use Change and Forestry eli maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous) olivat yhteensä noin 57,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia ja asukasta kohti noin 10 515 kg CO 2-ekv. (Suomen väkiluku oli 5 471 753 henkilöä vuoden 2014 lopussa), kun kasvihuonekaasupäästöistä tarkastelussa mukana olivat hiilidioksidi, metaani ja dityppioksidi. Valtakunnan kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2014 yhteensä noin 59,3 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, kun tarkastelussa olivat mukana kaikki kasvihuonekaasupäästöt (edellisten 25

lisäksi mukana myös fluorihiilivedyt (HFCs), perhiilifluorivedyt (PFCs) ja rikkiheksafluoridi (SF6)) (Kasvihuonekaasut B, Tilastokeskus). Kuva 16. Satakunnan käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen vuonna 2014. Suluissa olevat luvut kuvaavat tietyn päästöluokan päästöjä hiilidioksidiekvivalenttitonneina (t CO2-ekv.). * = Käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen määriä laskettaessa on käytetty sähkölle valtakunnallista päästökerrointa (ks. infolaatikko Laskennan rajaukset ja oletukset kappaleessa 2). Kuluttajat voivat kilpailuttaa sähkösopimuksensa, joten ostettu ja käytetty sähkö voi olla tuotettu missä tahansa, eikä tuotantomuodon ja siten todellisten päästöjen selvittäminen ole mahdollista. Tämän vuoksi Satakunnan sähkölämmityksen, kulutussähkön ja teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt eivät vastaa kuvassa 13 esitettyjä Satakunnan sähköntuotannon päästöjä. 26

Kuva 17. Satakunnan käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen jakautuminen vuosina 2014 ja 2007 (Holttinen 2009). Vuoden 2007 päästötietoja koskevassa raportissa käyttöperusteisista kasvihuonekaasupäästöistä käytettiin termiä kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt. * = Muu energiankulutus -luokka sisältää seuraavat sähkölämmityksen sektorit: yksityinen, palvelut, maatalous, julkinen, häviöt pois lukien sähkölämmitteiset asunnot (Holttinen 2009). 27

Kuva 18. Satakunnan käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen kehitys vuosina 1999 2014. Vuosien 1999 (Kuusinen 2000), 2005 (Holttinen 2007) ja 2007 (Holttinen 2009) päästötietoja koskevissa raporteissa käyttöperusteisista kasvihuonekaasupäästöistä käytettiin termiä kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt. * = Vuoden 1999 kulutusperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen määrä ei sisällä jätteiden käsittelyn ja maatalouden päästöjä. Näiden sektoreiden osuus käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen määrästä on muina vuosina ollut noin 10 prosenttia. Vuoden 1999 päästölukema sisältää ainoastaan hiilidioksidipäästöt. Hiilidioksidipäästöt vastaavat noin 90 prosenttia käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen kokonaismäärästä. Edellä mainitut seikat huomioiden vuoden 1999 käyttöperusteisten kasvihuonekaasupäästöjen voidaan laskenta-aineiston pohjalta arvioida olleen noin 2 400 000 t CO2-ekv. Vuotta 1999 koskeviin lukuihin sisältyy kuitenkin huomattavaa epävarmuutta, eivätkä tulokset ole välttämättä vertailukelpoisia vuosien 2005, 2007 ja 2014 lukuihin. 28

Raportoinnissa käytetyt lähteet Holttinen, Jyrki 2009: Satakunnan energiatase ja kasvihuonekaasupäästöt 2007 sekä indikaattorit. Satakunnan Energiatoimisto, Prizztech Oy. Holttinen, Jyrki 2007: Satakunnan energiatase ja energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöt 2005. Satakunnan Energiatoimisto, Prizztech Oy. Kuusinen, Teemu 2000: Satakunnan energiatase ja energiantuotannon kasvihuonekaasupäästöt 1999. Satakunnan Energiatoimisto, Prizztech Oy. Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus A [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-795X. 2014, Liitekuvio 1. Energian kokonaiskulutus 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.10.2016]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ehk/2014/ehk_2014_2015-12-14_kuv_001_fi.html. Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus B [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-795X. 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.10.2016]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ehk/2014/ehk_2014_2015-12-14_tie_001_fi.html. Suomen virallinen tilasto (SVT): Energian hankinta ja kulutus C [verkkojulkaisu]. ISSN=1799-795X. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 12.1.2017]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ehk/tau.html. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut A [verkkojulkaisu]. ISSN=1797 6049. 2014, Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.11.2016]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2014/khki_2014_2015-05-22_kat_001_fi.html. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut B [verkkojulkaisu]. ISSN=1797-6049. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 12.1.2017]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/tau.html. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut C [verkkojulkaisu]. ISSN=1797 6049. 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.10.2016]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2014/khki_2014_2015-12- 14_tie_001_fi.html. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kasvihuonekaasut D [verkkojulkaisu]. ISSN=1797 6049. 2014, Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.10.2016]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/khki/2014/khki_2014_2015-12-14_kat_001_fi.html. Suomen virallinen tilasto (SVT): Sähkön ja lämmön tuotanto [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-5072. 2014. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.11.2016]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/salatuo/2014/salatuo_2014_2015-10-29_tie_001_fi.html. Tilastokeskus, Kasvihuonekaasujen inventaario: Kasvihuonekaasupäästöt maakunnittain [verkkojulkaisu]. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 13.1.2017]. Saantitapa: http://pxnet2.stat.fi/pxweb/pxweb/fi/statfin/statfin ymp khki/025_khki_tau_104.px/?rxid=22156db2- d9a8-4e2a-a490-1fe774c48aac. Yleistä päästökaupasta, Energiavirasto. Energiaviraston www-sivusto. <https://www.energiavirasto.fi/>. 22.11.2016. 29