VANTAAN KESTÄVÄN KEHITYKSEN

YMPÄRISTÖKESKUS VANTAAN KESTÄVÄN KEHITYKSEN RAPORTTI 2007 VANTAAN KAUPUNKI

Sisällysluettelo Kaupunginjohtajan katsaus 1. Johdanto 5 2. Vantaan kaupunkiorganisaatio 6 3. Ympäristöjohtaminen Vantaalla 7 4. Vantaan ekologinen kestävyys 8 4.1 Yleinen kehitys 8 4.1.1 Ekologinen jalanjälki 8 4.1.2 Kasvihuonekaasupäästöt 10 4.1.3 Asukastyytyväisyys 12 4.1.4 Kaupungin henkilöstön ympäristöasenteen ja -tietoisuus Vuonna 2007... 15 4.2 Maankäytön ja kaupunkirakenteen kestävyys 16 4.2.1 Asemakaava-alueelle rakennettujen rakennusten ja asuntojen osuudet 16 4.2.2 Virkistysalueiden osuus asemakaava-alueella 17 4.3 Luonnonsuojelualueet ja varaukset 18 4.2.4 Palveluiden saavutettavuus 19 Vantaan uusi yleiskaava täydentää kaupunkirakennetta kiitettävästi 24 Vantaalla metsä kasvaa kohisten 26 Vuonna 2007... 28 4.4 Toiminnan kuormitus ja ekotehokkuus 30 4.4.1 Sähkönkulutus Vantaalla 30 4.4.2 Kaukolämpöön liittyneiden kiinteistöjen ja asukkaiden osuus 31 4.4.3 Sähkön, lämmön ja veden ominaiskulutus kaupungin rakennuksissa 31 4.4.4 Yhdyskunnan ilman laatu 33 4.3.6 Ilmanlaatuindeksi 34 4.3.6 Veden kulutus 35 4.3.7 Yhdyskunnan jätevesikuormitus 4.3.8 Yhdyskunnan jätteet Vantaa torjuu katupölyä hoitamalla koko katualueen 38 Vuonna 2007... 40 4.5 Liikkumisen kestävyys 42 4.4.1 Autoistuminen 42 4.4.2 Joukkoliikenteen matkustajamäärät 42 4.4.3 Kevyen liikenteen verkon pituus 43 Vuonna 2007... 44 4.6 Ympäristövastuullinen kulutus ja ympäristökasvatus 46 4.6.1 Paperin kulutus kaupungin virastoissa ja laitoksissa 46 4.6.2 Ympäristönäkökohdat huomioivat kaupungin hankinnat 46 4.6.3 Vihreä lippu päiväkodit ja koulut 46 4.6.4 Kaupungin järjestämään ympäristökasvatukseen osallistuminen 47 Jätteiden lajittelu on yhtä helppoa kuin logoilla leikkiminen 48 Vuonna 2007... 49 5. Vantaan sosiaalinen kestävyys 50 6. Ympäristön taloudelliset tunnusluvut 53 6.1 Ympäristötilinpitotyön tausta 54 6.2 Vantaan ympäristötaloudelliset tunnusluvut vuonna 2007 55 6.3 Ympristötuotot, -kulut ja -investoinnit aihealuieittain 57 Lähteet 58 Kuvaluettelo 58 Liite 1 59 Liite 2 60

Kaupunginjohtajan katsaus Hyvä ympäristö on meille kaikille tärkeä. Me kaikki toivomme raikasta ilmaa, puhtaita vesiä, rauhallisia asuinalueita sekä viihtyisiä ja monipuolisia viheralueita. Itse asiassa me toivomme niitä enemmän kuin ennen, ne ovat keskeinen osa elämänlaatuamme, jolle asetamme yhä korkeampia vaatimuksia. Samalla kun me asetamme ympäristömme laadulle yhä suurempia vaatimuksia, myös ympäristöön kohdistuvat uhat ovat kasvaneet. Vuosi 2007 tulee varmaankin jäämään kaikkien mieleen vuotena, jolloin ympäristönsuojelun suurimmaksi haasteeksi nousi ilmastomuutos. Julkisessa keskustelussa ja lehtien otsikoissa ilmastonmuutos ohitti yleisyydessään muut suuret ympärisuojelulliset kysymykset, kuten luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen ja luonnonvarojen kestävän käytön. Ja tähän huutoon myös vastattiin. Ilmastonmuutoksen aiheuttama uhka aktivoi hallintoa kaikkialla maailmassa ja kaikilla hallinnon tasoilla ennennäkemättömällä tavalla ja nopeudella. Hyvä niin, sillä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi asetetut tavoitteet edesauttavat myös kaikkien muiden ympäristönsuojelun tavoitteiden toteutumista. Vuonna 2007 ilmastonmuutokset kansainväliset ja kansalliset tavoitteet konkretisoituivat myös pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaan ja Vantaan kaupungin tavoitteisiin. Vantaalla asetettiin kaupungin kriittiseksi menestystekijäksi ilmastonmuutoksen torjuminen ja siihen varautuminen sekä ympäristöjohtamisen kehittäminen. Käytännössä tämä tarkoittaa kaupungissamme jo pitkään ympäristön hyväksi tehdyn työn vahvistamista sekä ympäristöjohtamisen nostamista kaupungin muiden johtamisjärjestelmien rinnalle. Ympäristöjohtamisen kehittäminen edellyttää myös ympäristöraportointijärjestelmän tehostamista, josta on seurannut mm. tämän kestävän kehityksen raportin kokoaminen. Vantaan vuoden 2007 kestävän kehityksen raportissa on uutta se, että se pitää sisällään kaikki kestävän kehityksen näkökulmat. Ekologisten ja sosiaalisten indikaattoreiden lisäksi julkaisussa on raportoitu ensimmäisen kerran kaupunkiorganisaation ympäristötaloudelliset tunnusluvut. Ympäristötilinpidon tunnuslukujen keräämien oli suuri urakka ja kiitos siitä kuuluu ennen kaikkea kaupungin toimialoille ja liikelaitoksiin perustetuille ympäristötilinpidon työryhmille, jotka tunnistivat ja laskivat kukin yksikkönsä ympäristötulot, -menot ja -investoinnit vuodelle 2007. Kestävän kehityksen raportin ekologiset, sosiaaliset ja ympäristötaloudelliset tunnusluvut kertovat ympäristömme tilasta, ympäristömme hyväksi tehdystä työstä sekä siitä, mihin suuntaan ympäristömme on kehittymässä. Raportista käy ilmi, että monella tapaa vuosi 2007 oli Vantaalla ympäristönsuojelun kannalta menestyksellinen. Uusi kestävän kehityksen näkökulmat hyvin huomioon ottava yleiskaava valmistui luoden näin pitkäjänteiset suuntaviivat kaupungin kehittämiselle kestävälle pohjalle. Ympäristömyönteisiä linjauksia tehtiin myös uuden kaupungin metsäsuunnitelman laatimisessa, jossa luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja metsien virkistyskäyttö nousivat entistä merkittävimmiksi metsien hoitoa ohjaaviksi tekijöiksi. Muitakin hyviä uutisia on paljon, kuten luonnonsuojelualueiden määrän kasvu ja verrattain hyvä ilman laatu. Toisaalta muun muassa sähkönkulutuksen jatkuva nousu sekä Vantaalla rekisteröityjen autojen määrän kasvu kertovat karua kieltään siitä, että kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen ilmastostrategian tavoitteiden mukaisesti runsaalla kolmanneksella vuoteen 2030 mennessä vaatii runsaasti työtä ja kaikkien, niin kunnan kuin kuntalaistenkin, sitoutumista. Säästötalkoisiin sitoutuminen edellyttää tuekseen tietoa ja viestintää, jota tullaankin jatkossa entisestään lisäämään. Tiedon tarve ilmeni myös kaupungin työntekijöiden parissa vuonna 2007 tehdyssä ympäristöasennetutkimuksessa. Se kertoo halukkuudesta toimintatapojen muuttamiseen ja myös siitä, että yhä useampi on valmis kyseenalaistamaan nykyisen tuhlaillen energiaa ja materiaalia kuluttavan elämäntavan. Juhani Paajanen kaupunginjohtaja.

1 Johdanto Tämä Vantaan kestävän kehityksen vuosiraportti, joka käsittää kaikki kestävän kehyksen näkökulmat on ensimmäinen laatuaan kaupungissa. Ekologisia ja sosiaalisia indikaattoreita kaupungissa on seurattu jo vuosia, sen sijaan taloudellinen näkökulma eli kaupungin ympäristötilinpito on nyt ensimmäistä kertaa mukana. Lisäksi raporttiin on koottu merkittävimpiä ympäristönsuojelullisia toimia vuodelta 2007 Kestävän kehityksen indikaattorit ovat Suomen kuuden suurimman kaupungin (Helsinki, Espoo, Turku, Tampere, Oulu ja Vantaa) yhteisesti valitsemia, ja ne vastaavat myös kansallisesti ja kansainvälisesti käytössä olevia ympäristöindikaattoreita. Indikaattorit kuvaavat kestävän kehityksen suuntaa kaupunkiorganisaatiossa. Suurin osa tiedoista kerätään vuosittain. Osa kuitenkin kerätään neljän vuoden välein, joko siksi, että ne vaativat laajempia laskelmia tai siksi, että ilmiöt, joita ne kuvaavat, muuttuvat hitaasti. Vantaan kestävän kehityksen raportin on koonnut ympäristösuunnittelija Tina Kristiansson kaupungin ympäristökeskuksessa. Tietojen keruussa ja muokkauksessa on olut apuna ympäristösuunnittelijaharjoittelija Hanne Siikström. Ympäristötilinpito-osio on laadittu yhteistyössä kaupungin taloussuunnitteluyksikön kanssa. Taloussihteeri Ritva Öster on koonnut toimialoilta saadut tilinpitotiedot koko kaupunkioganisaatiota koskeviksi. Vantaan kaupungilta ekologisen kestävyyden indikaattoritietoja ovat toimittaneet talouspäällikkö Kirsti Mäkinen, liikennetutkija Timo Väistö, tietopalvelupäällikkö Hannu Kyttälä ja yleiskaavasuunnittelija Tomi Henriksson. Muita lähteitä ovat YTV, Ajoneuvohallintokeskus, Uudenmaan liitto, STAKES sekä Tilastokeskus. Raportin on taittanut viestintäassistentti Ritva-Leena Kujala kaupunkisuunnitelusta. Vantaan kaupungin ensimmäisen ympäristötilinpidon toteuttivat: Ohjausryhmän jäsenet: Stefan Skog, ympäristökeskus, ohjausryhmän pj. Ralf Nordström, maankäytön ja ympäristön toimiala Ari Toiva, sosiaali- ja terveydenhuollon toimiala Vesa Urtti, tilakeskus Raila Paukku, taloussuunnittelu Tina Kristiansson, ympäristökeskus Kristiina Tikkala, taloussuunnittelu Kirsi Mäkinen, Vantaan Vesi Hanna Ormio, hankintakeskus Hanna Talka, Keski-Uudenmaan pelastuslaitos Teea Markkula, sivistystoimen toimiala Hievanen Maarit, vapaa-ajan ja asukaspalveluiden toimiala Kirsi Tulikoura-Korhonen, Sivistystoimen toimiala, (ohjausryhmän siht. (kevät 2007). Ritva Öster, ohjausryhmän siht. Ympäristötilinpidon työryhmät Keskushallinto Ritva Öster, taloussuunnittelu Petri Lahdentausta, Vantaan työterveys Karin Nordström, Vantaan työterveys Aija Heiskanen, henkilöstökeskus Rainio Päivi, henkilöstökeskus Sevon Minna, talouspalvelukeskus Olli Aho, taloussuunnittelu Hannele Nordman, rahoitus Jaana Turunen, verkkotoimitus Hanna Ormio, hankintakeskus Tapio Kulosara, hankintakeskus Kirsi Hännikäinen, hankintakeskus Vapaa-aika ja asukaspalvelut Juurikkala Timo, vapaa-ajan ja asukaspalvelut Hievanen Maarit, keshittämis- ja hallintoyksikkö Tiusanen Markku, liikuntapaikkayksikkö Wendelin Heidi, nuorisopalvelut Lehtonen Iiris, kulttuuripalvelut Maankäytön ja ympäristön toimiala Markkanen Tuula, kuntatekniikan keskus Immonen Pirkko-Liisa, ympäristökeskus Bremer Marika, kaupunkisuunnittelu Koskela Gilbert, Marja-Vantaa projekti Suni Pirjo, liikennesuunnittelu Kosonen Pirjo, kuntatekniikan keskus Rekonen Ilkka, rakennusvalvonta Vähä-Piikiö Armi, yrityspalvelut Tilakeskus Salo Pasi, tilahallinto Pulkkinen Kalervo, kustannusohjaus ja taloushallinto Litmanen Hanna, ateriapalvelut Hellgren Päivi, kiinteistöpalvelut Urtti Vesa, talous- ja hallintopalvelut Helvi Piiroinen, siivouspalvelut Sosiaali- ja terveystoimi Juosila Marianne, kehittäminen ja henkilöstö Koivunen Eila, terveydenhuollon palvelut Tampio Tuula, Katriinan sairaala Salakka Irmeli, perhepalvelut Mellais Asta, talous- ja hallintopalvelut Sivistystoimi Markkula Teea, varhaiskasvatus Tähkäluoto Irma, Vantaan ammattiooisto Varia Jaakkola Dorrit, Dickursby skola Mäkinen-Roppola Marjo, Sotungin koulu Leinonen Kaarina, kirjasto- ja tietopalvelut Vantaan Vesi Kirsti Mäkinen Pelastuslaitos Talka Hanna Heinonen Ilkka

2 Vantaan kaupunkiorganisaatio 2.1 Vantaa pähkinänkuoressa Vantaan kaupunkiorganisaation kuuluvat viisi toimialaa ja kaupungin liikelaitokset. Toimialat ovat: - Keskushallinto - Vapaa-aika ja asukaspalvelut - Sivistystoimi - Sosiaali- ja terveystoimi - Tilakeskus - Maankäyttö- ja ympäristö Lisäksi kaupungilla on kolme liikelaitosta: - Pelastuslaitos (Keski-Uudenmaan pelastuslaitos) - Vantaan työterveys - Vantaan Vesi Kaupunkikonserniin kuuluvat lisäksi lähes 100 kappaletta osakeyhtiötä, säätiöitä, yhdistyksiä ja muita yhteistöjä, joissa kaupungilla yksin tai tytäryhteisöjen kanssa on määräysvalta sekä kuntayhtymiä ja muita yhteisöjä, joissa kaupunki on osakkaana tai jäsenenä. Vantaa Väestö 1.1.2008 192 522 Väestöntiheys as/maa-km2 799 Pinta-ala, km 2, (josta maata, km 2 ) 242,7 (240,8) Kaupungin henkilöstömäärä 11608 -vakituiset 8826 Elinkeinorakenne (31.12.2005) - palvelut 36 % - teollisuus 14 % - kauppa 27 % - rakentaminen 7 % - liikenne 15 % - maa-, metsä- ja kalatalous sekä kaivostoiminta < 1 % - muut 1 % Suurimmat työnantajat Vantaan kaupunki, Finnair Oyj, NCC rakennus Oy, Vaisala Oyj, Finnair catering Oy (2004, yritysrekisteri) Talous vuonna 2007 -vuosikate/poistot 125% -investointien tulorahoitus 49,1% -lainat ( /asukas) 396 -konsernilainat ( /asukas) 7052

3 Ympäristöjohtaminen Vantaalla Vantaalla ympäristöasioita ohjaa koko kaupungin tasolla valtuuston päättämä kaupunkistrategia ja sen asettamat tavoitteet. Kaupunkistrategian asettamien tavoitteiden mukaan ympäristöjohtamista Vantaalla ollaan kehittämässä siten, että ympäristöasiat huomioidaan entistä paremmin kaupunkiorganisaation kaikessa toiminnassa ja kaikilla toimialoilla.tavoitteena on aikaisempaa kokonaisvaltaisempi ympäristöasioiden hallinta ja ennaltaehkäisevä ympäristönsuojelutyö. Ympäristöjohtamisen työkaluina Vantaalla ovat talousarvioon asetetut ympäristötavoitteet, ympäristöraportointi ja ympäristöohjelmatyö. Ympäristöjohtamisen tärkeimmän resurssin muodostaa kaupungin henkilöstö, jonka osaamista ja motivaatiota tuetaan tiedottamisella ja kouluttamisella Kestävän kehityksen periaatteet kulkevat mukana koko kaupungin missiossa seuraavasti: Kaupungin tehtävänä on turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, parantaa asukkaiden ja yritysten elin- ja toimintaympäristöä sekä turvata toimiva yhdyskuntarakenne. toiminnan lähtökohtia ovat ihmisistä välittäminen sekä yrittäjyyden, kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden arvostaminen. Vantaan visiona tulevaisuuteen on strategiassa kirjattu seuraavaa: Vantaa on kansainvälisen metropolin ytimessä vetovoimainen työn ja yritysten kasvupaikka, joka tuottaa turvallista arkea yhteisvastuullisesti, asukkaitaan kuunnellen, monikulttuurisuudesta ammentaen ja ympäristövastuuta kantaen. Vantaan kaupungin tärkeimpiä arvoja ovat: - avoimuus, luovuus, oikeudenmukaisuus ja tuloksellisuus

4 Vantaan ekologinen kestävyys Ekologisen kestävyyden indikaattoreilla pyritään kuvaamaan kestävän kehityksen etenemistä kaupunkiorganisaatiossa. Ekologisen kestävyyden indikaattorit on luokiteltu viiteen ryhmään: - Yleinen kehitys - Maankäyttö ja kaupunkirakenne - Toiminnan kuormitus ja ekotehokkuus - Liikkumisen kestävyys - Ympäristövastuullinen kulutus ja ympäristökasvatus 4.1 Yleinen kehitys Yleisen kehityksen mittareilla kuvataan yhdyskunnan globaalia vastuuta. Yleisen kehityksen kuvaajiksi on kestävän kehityksen indikaattorikokoelmaan valittu kolme mittaria: ekologinen jalanjälki, kasvihuonekaasupäästöt ja asukastyytyväisyys. 4.1.1 Ekologinen jalanjälki Ekologinen jalanjälki kuvaa ihmisen aineellista riippuvuutta luonnosta. Jalanjälki kertoo kuinka paljon ekologisesti tuottavaa maata eli viljelymaata, laidunta, metsää, rakennettua maata ja energiankulutuksen vaatimaa maa-alaa tarvitaan resurssien tuottamiseen ja samalla sulattamaan luontoon päästöt ja jätteet. Yksikkönä käytetään globaalia hehtaaria (gha), mikä tarkoittaa hehtaaria, jolla on maapallon keskimääräinen tuottokyky. Ekologinen jalanjälki lasketaan henkeä kohti vuodessa eli se kertoo kuinka paljon ekologisesti tuottavaa maata tarvitaan ylläpitämään esimerkiksi suomalainen tai vantaalainen. Kunnan ekologinen jalanjälki saadaan laskemalla kunnan asukkaiden ekologiset jalanjäljet yhteen. Luonnonvaroja kuluttavina toimintoina laskelmassa tarkastellaan ravinnontuotantoa, asumista, liikennettä, kulutushyödykkeitä ja palveluita. Laskelmissa saatua alueen ekologista jalanjälkeä voidaan verrata siihen, kuinka paljon ekologista kapasiteettia eli viljelymaata, laitumia, metsiä ja rakennettua maata sillä on. Etenkin kaupunkien osalta tulee tällöin esille alueiden välinen riippuvuus, sillä harva kaupunki tulee toimeen omillaan. Samalla tavalla

valtioiden väliset vertailut kuvastavat alueiden välistä riippuvuutta, koska laskelmissa otetaan huomioon tuonti ja vienti. Tällöin myös maailmanlaajuinen resurssien jako nousee esille. Ekologinen jalanjälki on suhteellisen uusi menetelmä, jonka laskentatapaa tarkistetaan jatkuvasti. Sen vuoksi aikaisemmat tulokset eivät ole suoraan verrannollisia uusimpien tulosten kanssa. Uusimmassa, vuoden 2001 laskennassa, on käytetty kansainvälisten vertailujen mahdollistamiseksi eurooppalaista laskentaohjelmaa SGA eli Regional Stepwise -mallia, johon kuitenkin lisättiin Suomen oloihin sopivammat metsäkertoimet. Kertoimet oli kehitetty Suomen ympäristökeskuksessa siksi, että kansainvälisen EJ-laskentamenetelmän oli todettu yliarvioivan suomalaisen puun kulutusta. Pääkaupunkiseudulla vuonna 2001 tehdyssä laskennassa saatiin seudun asukkaan keskimääräiseksi jalanjäljeksi 5,8 gha. Verrattaessa pääkaupunkiseudun kuntia keskenään voitiin todeta, että espoolaisen jalanjälki on seudun suurin (6,0 gha), vantaalaisen lähes saman suuruinen kuin pääkaupunkiseudulla keskimäärin (5,9 gha) ja helsinkiläisen jalanjälki on pienin (5,8 gha). Kuutoskaupunkia koskevassa vertailussa erottuu Oulun muita korkeampi jalanjälki, joka johtuu pääasiassa turpeen käytöstä energiatuotannossa. Kaupunkien väliset muut erot johtuvat lähinnä rakentamisesta, sähkönkulutuksesta ja henkilöautoliikenteestä. Vantaalaiset matkustivat helsinkiläisiä enemmän, mutta kuluttivat vähemmän kaukolämpöä ja sähköä kuin espoolaiset. Laskennan mukaan Vantaa ei riitä vantaalaisten kulutukseen, sillä vuoden 2001 laskennan mukaan vantaalaiset tarvitsisivat 44 Vantaan kokoista aluetta kulutukseensa. Pääkaupunkiseudun asukkaan ekologinen jalanjälki vastaa laajuudeltaan noin kymmentä jalkapallokenttää. Se on hieman pienempi kuin keskivertosuomalaisen jalanjälki, joka on 5,9 gha. gha 9,0 8,0 7,0 6,0 5,0 4,0 3,0 2,0 1,0 0,0 gha 8 7 6 5 4 3 2 1 0 SGA-TOOL SYKE:n kertoimilla Espoo Helsinki Oulu Vantaa Tampere Turku Suomi Helsinki Espoo Vantaa PKS Suomi Kuva 1. Suomen kuuden suurimman kaupungin ekologiset jalanjäljet 2001. Lähde: Kuutoskaupunkien kestävän kehityksen indikaattorit 2004-2006 liikenne asuminen tavarat ja palvelut rakentaminen ravinto Kuva 2. Pääkaupunkiseudun kaupunkien ekologiset jalanjäljet toimintojen mukaan vuonna 2001. Lähde: Kuutoskaupunkien kestävän kehityksen indikaattorit 2004-2006

4.1.2 Kasvihuonekaasupäästöt Kasvihuonekaasut indikaattorina kuvaa paikallista vaikutusta maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen. Kasvihuonekaasujen määrä kuvaa yhdyskunnan vaikutusta maapallon ilmastojärjestelmään ja siten myös yhdyskunnan vastuullisuutta globaalissa ympäristöongelmissa. Ilmakehämme toimii kasvihuoneen tavoin. Se päästää auringon valon lävitseen, mutta pitää osan lämmöstä sisällään. Kasvihuoneilmiö on luonnollinen asia ja ilman sitä elämä maapallolla kävisi mahdottomaksi. Planeettamme kuitenkin lämpenee entistä nopeammin ihmistoiminnan tuottamien kasvihuonekaasujen vaikutuksesta. Kasvihuonekaasuja syntyy etenkin energiantuotannosta, liikenteestä, jätehuollosta, maa- ja metsätaloudesta sekä teollisuuden prosesseista. Tärkeimpiä ihmisen tuottamia kasvihuonekaasuja ovat hiilidioksidi (CO 2 ), metaani (CH 4 ) ja dityppioksidi (N 2 O, ilokaaasu). Ilmaston lämpeneminen on hallitustenvälisen ilmastomuutospaneelin (IPCC) raportin mukaan kiistaton tosiasia. Viimeisten sadan vuoden aikana maapallon keskilämpötila on kohonnut 0,74 C. Keskilämpötilan ennustetaan nousevan vuoteen 2100 mennessä 1,1-6,4 astetta vuosien 1980-1999 keskilämpötilaan verrattuna. Ilmastonmuutosta pidetään yhtenä suurimmista maailmanlaajuisista ympäristöuhista, ja siihen on puututtu kansainvälisellä tasolla. Myös Suomi on ratifioinut vuonna 1997 solmitun ns. Kioton ilmastosopimukseen, jossa teollisuusmaat sitoutuvat vuosien 2008-2012 aikana vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 5 prosenttia 1990 tasosta vuosien 2008-2012 aikana. Neuvottelut Kioton sopimuksen jatkokaudesta ovat parhaillaan käynnissä. Kioton sopimuksen EU-alueelle asettamat yhteiset päästövähennystavoitteet ovat keskimäärin kahdeksan prosenttia vuoden 1990 tasosta. EU-tasolla kasvihuonekaasujen päästövähennyksille on asetettu vielä jäsenvaltiokohtaiset tavoitteet. Suomen osalta tämä tarkoittaa, että Suomi on sitoutunut vakiinnuttamaan päästönsä 1990-luvun tasolle vuosina 2008-2012. EU-alueen omat neuvottelut vuoden 2012 jälkeisistä päästövähennyksistä etenivät melko nopeasti. Eurooppa-neuvosto hyväksyi vuonna 2007 EU-alueen yhteiset päästövähennystavoitteet vuosille 2012-2020. EU asetti tavoitteekseen vähentää päästöjään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta. Tavoite nostetaan 30 prosenttiin mikäli myös muut teollisuusmaat sitoutuvat päästövähennyksiin ja saadaan aikaiseksi yhteinen kansainvälinen päästövähennyssopimus. Tämän vuoden alussa esitelty energia- ja ilmastopaketti esittää, miten kasvihuonekaasujen vähentämistavoite ja uusiutuvan energian lisäämistavoite toteutetaan EU:ssa. Kansallisen päästötavoitteen määrittely muuttuu kaudella 2013 2020 olennaisesti nykyiseen verrattuna. Vertailuvuodeksi on otettu vuosi 2005. Vantaa on yhdessä muiden pääkaupunkiseudun kuntien kanssa sitoutunut myös Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaan 2030. Strategiassa pääkaupunkiseutu on asettanut tavoitteekseen alentaa hiilidioksidipäästöjä 39 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Käytännössä se merkitsee, että päästöjen on alennuttava asukasta kohden kolmanneksella vuoden 2004 tasoon verrattuna. 10

Kasvihuonekaasujen laskentatapa pääkaupunkiseudulla muuttui vuonna 2006, jolloin kunnat siirtyivät laskelmissa aikaisemmasta Kasvener-laskentamallista pääkaupunkiseudun ilmastostrategian laadinnassa käytettävään hyödynjakomenetelmään. Kasvener-malliin verrattuna eroa on sähkön ja kaukolämmön laskentatavassa. 8 7 6 5 4 co2-ekv/asukas tonnia CO 2-ekv 8 7 6 5 4 3 2 1 0 1990 Es poo + Kauniainen 2000 2002 2003 2004 Hels ink i V antaa Kuva 3. Kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti pääkaupunkiseudulla. 3 2 1 0 1990 2003 2006 Kaukolämpö Sähkölämmitys Erillislämmitys Muu sähkö Muu polttoaine Liikenne Jätehuolto Maatalous Teollisuusprosessit Kuva 4. Kulutusperusteiset kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden Vantaalla. Lähde: Uudenmaan liitto Pääkaupunkiseudun kaupunkien kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti ovat hyvin saman suuruiset. Vuonna 2004 asukasta kohti laskettuna hiilidioksidipäästöt olivat vajaat 7 tonnia vuodessa. Yhteenlaskettuna pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasut ovat noin kymmenen prosenttia koko maan kasvihuonekaasupäästöistä. Kaiken kaikkiaan pääkaupunkiseudulla syntyy lähes 20 prosenttia koko maan kotitalous- ja palvelusektorin päästöistä. Sama osuus maan väestöstä, lähes miljoona ihmistä, asuu pääkaupunkiseudulla. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 10 prosenttia koko maan päästöistä. Pääkaupunkiseudulla kasvihuonekasvupäästöt ja energiankulutus kasvavat tällä hetkellä nopeammin kuin alueen asukasluku. Ilman erityisiä toimia pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen arvioidaan pysyvän suunnilleen ennallaan. Asukasta kohden lasketut kasvihuonekaasupäästöt ovat Vantaalla pysyneet suhteellisen saman suuruisina eli noin 7 tonnia CO 2 -ekv./asukas. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoite on tästä noin kolmannes vähemmän, mikä tarkoittaa että päästöjen tulisi pääkaupunkiseudulla olla enintään 4,3 tonnia CO 2 - ekv./asukas vuonna 2030. Vuonna 2006 Vantaalla merkittävimmät kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajat olivat energiankulutus ja liikenne. Jätehuollon ja teollisuuden merkitys on vähäinen. Jätehuolto 1 % Muu polttoaine 5 % Liikenne 30 % Muu sähkö 25 % Kaukolämpö 26 % Kuva 5. Kavihuonekaasupäästöt Vantaalla vuonna 2006. Lähde: Uudenmaan liitto Muut 0 % Sähkölämmitys 7 % Erillislämmitys 6 % 11

4.1.3 Asukastyytyväisyys Asukastyytyväisyys on oleellinen paikallisen tason kestävän kehityksen indikaattori. Kestävän yhdyskunnan yksi tärkeä ominaisuus on sen asukkaiden yleinen hyvinvointi. Tällä tarkoitetaan elinoloja, joihin sisältyvät turvallinen ja kohtuuhintainen asunto, peruspalvelujen saatavuus, kiinnostava ja antoisa työ, laadukas ympäristö sekä todelliset mahdollisuudet osallistua paikallisiin suunnittelu- ja päätöksentekoprosesseihin. Kansalaisten mielipide näistä kysymyksistä on tärkeä paikkakuntaa kohtaan tunnetun yleisen tyytyväisyyden mitta. Vantaata lukuun ottamatta muissa kuutoskaupungeissa asukastyytyväisyyttä seurataan säännöllisesti neljän vuoden välein tehtävällä kaupunkipalvelututkimuksella, joten Vantaan indikaattorin tiedot eivät ole suoraan verrannollisia muiden kuutoskaupunkien tietoihin. Vantaalla asukastyytyväisyyttä on viimeksi mitattu vuonna 2006, jolloin kaupunki oli mukana kolmivuotisessa (vuosina 2005-2007) Knowledge Network -hankkeessa. Hankkeen päätavoitteena oli parantaa asukkaiden osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksia paikalliseen päätöksentekoon. Hankkeessa mukana olevat kaupungit ympäri Eurooppaa tekivät alkuvuodesta 2006 asukkailleen kyselyn, jonka avulla pyrittiin selvittämään asukkaiden kotiseutuidentiteettiä, heidän näkemyksiään kotikaupungin palveluista ja ongelmista sekä osallistumiseen ja vaikuttamiseen liittyvistä kysymyksistä. Selvitysten mukaan vantaalaiset ovat varsin tyytyväisiä asumiseensa Vantaalla. Kysymykseen, kuinka tyytyväinen olette asumiseenne Vantaalla vastasi 85 prosenttia olevansa erittäin- tai melko tyytyväinen, täysin tyytymättömien osuus oli vain 1 prosentti. Myös Vantaan palveluihin oltiin pääsääntöisesti tyytyväisiä. Tyytyväisimpiä oltiin kirjastopalveluihin, urheilu- ja ulkoilumahdollisuuksiin sekä lasten päivähoitopalveluihin. Kuitenkin kirjastopalveluja lukuun ottamatta toivottiin muun kulttuuripalvelutoiminnan kehittämistä, kuten myös aktiivisempia toimia hyvinvointipalveluiden, turvallisuuden ja julkisen liikenteen parantamiseksi. En kovin tyytyväinen tai ei lainkaan tyytyväinen 15 % Erittäin tyytyväinen 16 % Melko tyytyväinen 69 % Kuva 6. Tyytyväisyys Vantaalla asumiseen. Lähde: Vantaan kaupunki (2006). Palautetta palveluista, viestejä vaikuttamisesta II 12

Konsertit, teatterit Museot, taidegalleria Kirjstopalvelut Viheralueet Urheili/ulkoilumahdollisuudet Pyöräilyreitit Kävelykadut Pysäköintipaikat Julkinen liikenne Lasten päivähoito Sosiaalipalvelut Terveyspalvelut Koulutuspalvelut 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100% Erittäin tyytyväinen Melko tyytyväinen Ei kovin tyytyväinen Ei lainkaan tyytyväinen Kuva 7. Vantaalaisten tyytyväisyys kaupungin palveluihin. Lähde: Vantaan kaupunki (2006). Palautetta palveluista, viestejä vaikuttamisesta II 4.1.4 Kaupungin henkilöstön ympäristöasenteet ja -tietoisuus Kaupungin henkilöstön ympäristöasenteet ja - tietoisuusindikaattori kuvaa työntekijöiden ympäristömyöteisyyttä. Kuutoskaupunkien kestävän kehityksen indikaattorityöhön liittyen Vuonna 2007 toteutettiin Helsingissä, Vantaalla, Espoossa, Tampereella, Turussa ja Jyväkylässä laaja kaupungin työntekijöiden ympäristöasenteita ja -toimintaa koskeva tutkimus. Tutkimuksen toteutti Turun kauppakorkeakoulun Tulevaisuuden tutkimuskeskus. Kysely jaettiin sähköpostilla ja vastauksia saatiin yhteensä runsas 11 000. Vantaalla vastausprosentti oli verrattain hyvä, sillä se nousi lähes 30 prosenttiin. Kaiken kaikkiaan Vantaan kaupungin työntekijöiden vastauksia saatiin 1 936 kappaletta. Kysely jakautui 11 osa-alueeseen, joista yhdeksän mittasi ympäristöasenteita ja kaksi osiota ympäristötoimintaa. Väittämiä oli yhteensä 51, joissa arvioitiin muun muassa luonnon merkitystä, vastuunkantoa ympäristöasioissa, ympäristöasioita koskevaa tietoa sekä valmiutta toimia ympäristömyönteisesti. Tuloksia tarkasteltiin laskemalla keskiarvot sekä ympäristö- että toimintaväittämille. Lisäksi tarkasteltiin kaupunkien välisiä eroja osa-alueittain. Selvityksen mukaan tutkimuksessa mukana olleissa kaupungeissa työskentelevät ovat sekä asenteissaan, että toimissaan ympäristömyönteisiä. Kuten vastaavissa tutkimuksissa yleensäkin asenteet olivat hieman toimintaa myönteisemmät. Kaupunkien välillä oli hyvin vähän eroja. Naiset olivat miehiä ympäristömyönteisempiä ja kauemmin kaupungissa työskennelleet olivat asenteissaan ja toimissaan ympäristömyönteisempiä kuin vähemmän aikaa olleet. Tärkeimpänä työpaikan ympäristötyötä pitivät 40-60 -vuotiaat. Esimiesasemassa olevien asenteet olivat vähemmän positiiviset kuin ei-esimiesasemassa olevilla. Eniten samaa mieltä olevia vastauksia saatiin yleisiä ympäristöasenteita mittaavissa väittämissä ja eri mieltä oltiin eniten henkilökoh- 13

taista asennetta ja toimintaa mittaavista väittämistä. En osaa sanoa -vastauksia tuli eniten hankintojen ympäristönäkökohtia kysyttäessä ja kaupungin johdon ympäristöasioille osoittamaa tukea koskevissa väittämissä. Tiedon ja koulutuksen tarve tuli esille kaikissa kaupungeissa. Kaupungeissa tehtävä kestävän kehityksen työ ei tuntunut tutulta eikä sen tuomia mahdollisuuksia tiedetty. Toiveena oli usealla myös johdon näkyvämpi sitoutuminen ympäristöasioiden kehittämiseen. Vapaamuotoisia vastauksia saatiin kaikissa kaupungeissa paljon, Vantaalla runsaat 450 kappaletta. Monissa Vantaalla annetuissa kommenteissa haluttiin painottaa tiedon puutetta kaupungissa tehtävästä ympäristötyöstä. Useille oli epäselvää, mistä tietoa saa ja monesti toivottiinkin, että asioita pidettäisiin enemmän esillä. Koulutuksen ja tiedotuksen lisäksi haluttiin enemmän käytännön keinoja ja ohjeita esimerkiksi jätteiden lajittelusta, hankinnoista ja energian säästöstä. Joukkoliikennettä koskevat kysymykset saivat vastaajilta runsaasti kritiikkiä, sillä katsottiin että matkojen tekeminen julkisilla kulkuneuvoilla oli usein liian vaikeaa eli kestäviin työmatkoihin ei ollut mahdollistuksia. Kaiken kaikkiaan kyselyn toteuttamista pidettiin useimmiten positiivisena asiana ja sen toivottiin nostavan tärkeät ympäristöasiat enemmän esille. Monet totesivat, että ympäristöasioiden esille nostaminen on jo tehostunut ja saman linjan toivottiin jatkuvan. Kaupunkien vastausten jakaumat ovat raportin liitteenä. 4 3,5 3,43 3,44 3,44 3,43 3,49 3,43 3,45 3 2,5 2,46 2,43 2,58 2,54 2,61 2,64 2,49 2 1,5 1 0,5 0 Vantaa Turku Tampere Oulu Jyväskylä Helsinki Espoo Ympäristöasenne Ympäristötoiminta Kuva 8. Kaupunkien ympäristöasenne ja -toimintakeskiarvot. Lähde: Turun kauppakorkeakoulu, Tulevaisuuden tutkimuskeskus (2008) 14

Vuonna 2007... Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2030 ja kaupungin ilmastotavoitteet Suunnittelu pääkaupunkiseudun ilmastostrategian asettamien energiansäästö- ja kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteiden toteuttamiseksi aloitettiin Vantaalla jo Vuonna 2007. Kaupungin strategiaan kirjattiin tavoitteita ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja siihen sopeutumiseksi sekä sitä edellyttävän ympäristöjohtamisjärjestelmän kehittämiseksi. Vantaalla katsotaan, että pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteisiin pääseminen edellyttää kaupungin kaikkien työntekijöiden sitoutumista. Esimerkiksi energiansäästötavoitteisiin ei päästä, jos keskitytään vain rakentamisen energiatehokkuuden parantamiseen. Yhtä tärkeää on, että tilojen ja laitteiden käyttäjät ryhtyvät toimimaan säästeliäämmin. Samoin kuin se, että kehitetään kaupunkirakennetta ja julkisen liikenteen toimivuutta sekä tehdään kestäviä hankintoja. Tämän vuoksi sähkön- ja energiansäästösuunnitelmia sekä -toimenpiteitä suunnataan kaikille kaupungin toimialoille. 15

4.2 Maankäytön ja kaupunkirakenteen kestävyys Maankäytön ja kaupunkirakenteen kestävyyttä on tarkasteltu neljästä eri näkökulmasta, joilla kuvataan yhdyskunnan eheyttä, palveluiden ja viheralueiden saavutettavuutta sekä virkistys- ja suojelualueiden osuutta. 4.2.1 Asemakaava-alueelle rakennettujen rakennusten ja asuntojen osuudet Indikaattori kuvaa taajama-alueen rakenteellista muutosta pyrittäessä kestävän kehityksen mukaiseen tiiviiseen ja eheään kaupunkirakenteeseen. Lisäksi se kuvaa väestön keskittymistä taajamiin. Tiivis ja toiminnoiltaan sekoittunut rakenne vähentää liikkumistarvetta, säästää energiaa muun muassa vähentämällä lämmönhukkaa sekä mahdollistaa laajempien luonnonalueiden säilymisen taajamien ulkopuolella. Mutta myös liiallisella tiiviydellä on haittansa, sillä elinympäristön laatu voi kärsiä. Indikaattori ilmaisee kuinka monta prosenttia rakennuksista on kaiken kaikkiaan rakennettu asemakaava-alueelle sekä kuinka monta prosenttia yhden vuoden aikana rakennetuista asunnoista on rakennettu asemakaava-alueelle. Vantaan pinta-alasta oli vuoden 2007 lopussa asemakaavoitettu lähes puolet eli 48,5 prosenttia, yhteensä 117, 7 neliökilometriä. Vuonna 2007 rakennetuista rakennuksista 96,3 prosenttia ja asuinrakennuksista 96,2 prosenttia valmistui asemakaava-alueelle. Asemakaava-alueelle rakennettujen rakennusten osuus: 96,6 % Asemakaava-alueelle vuonna 2007 rakennettujen rakennusten osuus: 96,3 % Asemakaava-alueelle vuonna 2007 rakennettujen asuinrakennusten osuus: 96,2 % Kartta 1. Asemankaava-alueelle rakennettujen rakennusten ja asuntojen osuudet. Lähde: Vantaan kaupunki, yleiskaavoitus 16

4.2.2 Virkistysalueiden osuus asema kaava-alueella Virkistysalueiden osuus asemakaava-alueella kuvaa maankäytön tehokkuutta ja kehityssuuntaa sekä alueen viihtyisyyttä ja monimuotoisuutta. Vuonna 2007 runsas neljännes eli 26,1 prosenttia asemakaava-alueista oli virkistysaluetta. Virkistysalueiden osuus asemakaava-alueesta: 26,1 % Kartta 2. Virkistysalueiden osuus asemakaava-alueella. Lähde: Vantaan kaupunki, yleiskaavoitus 17

4.3 Luonnonsuojelualueet ja varaukset Mätäojan laakso Luonnonsuojelualueiden ekologinen merkitys on tärkeä, sillä niiden avulla on mahdollista säilyttää ja vaalia luonnonarvoja ja ekologisesti merkittäviä alueita sekä biologista monimuotoisuutta. Kaupunkirakentaminen hävittää elinympäristöjä ja pirstoo viheralueita yhä pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Ihmisen vaikutus luontoon ei kuitenkaan aina ole pelkästään kielteinen, sillä luonnon- ja ihmisen vuorovaikutuksesta syntyy myös arvokkaita kulttuurimaisemia ja perinnebiotooppeja, joiden säilyminen ja vaaliminen ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta keskeisiä toimenpiteitä. Lisäksi piha-, puisto-, liikenne- ja maantäyttöalueita voidaan joltain osin kehittää korvaaviksi elinympäristöiksi avoimien ympäristöjen uhanalaisille lajeille. Vantaalla oli vuoden 2007 lopussa 864 hehtaaria pääasiassa luonnonsuojelulailla rauhoitettuja alueita. EU direktiiveihin perustuvia luontotyyppirauhoituksia on Vantaalla vajaat 27 hehtaaria sekä yksi erityisesti suojeltavan lajin runsaan viiden hehtaarin kasvupaikka- 1000 hehtaaria 900 800 700 600 500 400 300 200 100 0 1946 1949 1952 1955 1958 1961 1964 1967 1970 1973 1976 1979 1982 1985 1988 1991 1994 1997 2000 2003 2006 Kuva 9. Vantaan luonnonsuojelulailla rauhoitetut alueet. Lähde: Vantaan kaupunki, ympäristökeskus 18

rauhoitus. Suojelualueiden osuus kaupungin pinta-alasta on 3,5 prosenttia. Luonnonsuojelualueiden ja -varausten osuus kaupungin kokonaispinta-alasta on 6,9 prosenttia ja jos luo -alueet lasketaan mukaan nousee osuus 8,9 prosenttiin. Vantaan suojelualueiden määrä on kasvanut (joukkoliikenteen pysäkit), koulut (peruskoululuokat 1-6), päivittäistavarakaupat, jätehuolto (hyötyjätepisteet), kirjastot ja kirjastoauton pysäkit. Eurooppalaisessa kaupunkien kestävyyden saavutettavuusarvioinnissa käytetyn 300 metrin etäisyyden lisäksi Suomen oloissa on tarpeen tarkastella myös pitempää 700 metrin etäisyyttä. Julkisen liikenteen ja viheralueiden saavutettavuus on Vantaalla erittäin hyvä. Erinomaihuimasti 2000-luvulla, sillä lähes 90 prosenttia kaupungin rauhoittamista maista on suojeltu vuonna 2000 ja sen jälkeen. Luonnonsuojelulain historia on kuitenkin kaupungissa pitkä, sillä jo vuonna 1946 rauhoitettiin silloisen Helsingin pitäjän tammimäki, nykyinen Tammiston luonnonsuojelualue. Luonnonsuojelualueiden ja -varausten (SL) osuus kokonaispinta alasta: 5,9 % Luonnonsuojelualueiden ja -varausten (SL) osuus maa-alasta: 6,0 % Luonnonsuojelualueiden ja -varausten (SL) sekä luo-alueiden osuus kokonaispinta-alasta: 8,9 % Luonnonsuojelualueiden ja -varausten (SL) sekä luo-alueiden osuus maa-alasta: 9,0 % Kartta 3. Luonnonsuojelualueiden ja -varausten osuus maa-alasta/kokonaispinta-alasta. Lähde: Vantaan kaupunki, yleiskaavoitus 4.3.1 Palveluiden saavutettavuus Palvelujen saavutettavuusindikaattoreilla kuvataan yhdyskunnan rakennetta, peruspalvelujen ja viheralueiden saavutettavuutta sekä asukkaiden liikkumistarvetta. Eheässä ja tiiviissä yhdyskunnassa väestöpohja on tarpeeksi suuri ylläpitämään hyvin saavutettavat palvelut ja joukkoliikenneyhteydet. Palveluiden saavutettavuudessa huomioidaan seuraavat palvelut: viheralueet, julkinen terveydenhuolto, päiväkodit, julkinen liikenne 19

sen saavutettavuuden eli korkeintaan 300 metrin etäisyydellä julkisen liikenteen pysäkeistä ja viheralueista asuu Vantaalla yli 90 prosenttia asukkaista. Päiväkodin erinomainen saavutettavuus (300 m) on kaupungissamme runsaalla puolella vantaalaisista.. Peruskoulujen ala-asteiden saavutettavuus on Vantaalla hyvä, yli kuusi kymmenestä asuu korkeintaan 700 metrin päässä lähimmästä alakoulusta. Päivittäistavarakauppojen saavutettavuus on Vantaalla samaa luokkaa kuin alakoulujen saavutettavuus. Kaupunkilaisten matka terveyspalveluihin on hieman pidempi, mikä on ymmärrettävää palvelun laadun vuoksi. Sama koskee kirjastoja ja kirjastoautopysäkkejä. Kirjastot ja kirjastoautojen pysäkit Päivittäistavarakaupat Peruskoulut 1-6 luokat Joukkoliikenteen pysäkit Päiväkodit Julkinen terveydenhuolto Viheralueet Kuva 10. Palveluiden saavutettavuus Vantaalla. Lähde: Vantaan kaupunki, yleiskaavoitus 0 20 40 60 80 100 % Palveluiden saavutettavuus 300 m Palveluiden saavutettavuus 700 m 300 metrin vyöhykkeellä 99,5 % asukkaista 700 metrin vyöhykkeellä 100 % asukkaista Kartta 4. Virkistysalueet. Lähde: Vantaan kaupunki, yleiskaavoitus 20

300 metrin vyöhykkeellä 92,7 % asukkaista 700 metrin vyöhykkeellä 99,8 % asukkaista Kartta 5. Joukkoliikenteen pysäkit. Lähde: Vantaan kaupunki, yleiskaavoitus 300 metrin vyöhykkeellä 5,7 % asukkaista 700 metrin vyöhykkeellä 24,2 % asukkaista Kartta 6. Julkinen terveydenhuolto. Lähde: Vantaan kaupunki, yleiskaavoitus 21

Mistelin päiväkoti 300 metrin vyöhykkeellä 53,3 % asukkaista 700 metrin vyöhykkeellä 84,6 % asukkaista Kartta 7. Päivähoito. Lähde: Vantaan kaupunki, yleiskaavoitus 22

300 metrin vyöhykkeellä 32,9 % asukkaista 700 metrin vyöhykkeellä 83,3 % asukkaista Kartta 8. Kirjastot ja kirjastoautojen pysäkit. Lähde: Vantaan kaupunki, yleiskaavoitus, ympäristökeskus 300 metrin vyöhykkeellä 34,6 % asukkaista 700 metrin vyöhykkeellä 71,2 % asukkaista Kartta 9. Päivittäistavarakaupat. Lähde: Vantaan kaupunki, yleiskaavoitus 23

Vantaan uusi yleiskaava täydentää kaupunkirakennetta kiitettävästi Kuva 10. Tomi Henriksson Yleiskaavasuunnittelija Tomi Henriksson Vantaan tuore yleiskaava täydentää ja tiivistää kaupunkirakennetta. Yleiskaavasuunnittelija Tomi Henriksson on kaavaan tyytyväinen. Kasvu on ohjattu sisäänpäin eli uusia suuria asuinalueita ei kaavoiteta vaan rakentaminen keskittyy olemassa oleville alueille. Suomessa tällainen täydennyskaavoittamisote on vieläkin valitettavan harvinaista. Käytännössä täydennysrakentaminen ja tiivistäminen tarkoittaa sitä, että nykyisille alueille rakennetaan lisää taloja. Marja-Vantaan alueelle on tehty oma osayleiskaava, ja alueesta muodostuu koti lähes 30 000 vantaalaiselle. Marja-Vantaan alue on varattu rakentamiseen jo edellisessä yleiskaavassa 1992 ja se on järkevä uusi alue, koska sinne tulee ratayhteys ja pääväylät menevät aivan vierestä. Myös pääradan varteen on tulossa tuhansia uusia asuntoja. Siellä on paljonkin tiivistämisen varaa. Tikkurilan, Jokiniemen ja Hiekkaharjun alueille onkin tulossa lisää asuntoja. Esimerkiksi Leinelään nousee asunnot noin 2 500 asukkaalle. Nämä alueet ovat erinomaisia esimerkkejä kestävästä rakentamisesta. Alueet rakennetaan ratayhteyksien ja palveluiden lähelle ja ne voi helposti liittää jo rakennettuun kunnallistekniikkaan, Henriksson kehuu. Länsi-Vantaalta Henriksson mainitsee hyvänä uudisalueena Kilterinmäen, joka rakennetaan aivan Myyrmäen keskustan tuntumaan. Tiiviisti rakennetuille alueille on helpompaa luoda toimivat joukkoliikenneyhteydet. Kun vanhoille asuinalueille rakennetaan lisää taloja, ovat yhteydet yleensä jo valmiina. Kunnallistekniikan rakentaminenkin on huomattavasti halvempaa naapurikortteliin kuin kilometrien päähän keskelle peltoa. Henrikssonin mielestä uusien lähiöiden rakentaminen kauas nykyisistä taajamista on kestävän kehityksen kannalta huonoa suunnittelua. Esimerkkejä huonoista kaavahankkeista löytyy valitettavan helposti. 24

Viheralueet huomioitu hyvin Vaikka Vantaan uusi yleiskaava mahdollistaa tiiviin rakentamisen jatkossakin, on kaavassa huomioitu hienosti myös viheralueet. Viheralueverkostoa on eheytetty ja kaavaan on saatu suuria, yhtenäisiä suojelualueita. Lisäksi kaavassa on niin sanottu luo-merkintä, jolla merkitään luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen merkittävät alueet. Kaupungin ympäristökeskus on selvittänyt nämä alueet hyvin. Viheralueisiin liittyvät selvitykset ovat tärkeitä myös asuinalueiden suunnittelussa. Asuinalueita ei pidä tiivistää hyvien viheralueiden kustannuksella. Vantaan uusi yleiskaava ulottuu vuoteen 2030. Kaavassa on varauduttu siihen, että Vantaalla asuisi tuolloin 240 000 ihmistä. Se on hieman enemmän kuin asukasluku uusien väestöennusteiden mukaan. Hyväkään yleiskaava ei takaa hyvää lopputulosta. Sen, mitä ja miten paljon alueelle rakennetaan, ratkaisevat tarkemmin asemakaavat. Lisäksi pitää vielä huolehtia rakentamisen laadusta. Tärkeää on myös miettiä, mitkä alueet rakennetaan ensiksi ja mihin. Muuten esimerkiksi joukkoliikenteen ja palveluiden toteuttaminen voi myöhemmin olla vaikeaa. Asuinalueiden lisäksi myös työpaikkojen sijoittelussa kannattaa käyttää malttia. Joka paikkaan ei kannata rakentaa suuria työpaikka-alueita, vaikka rakentamisvarantoja olisikin paljon eri puolilla kaupunkia, Henriksson napauttaa. Pääkaupunkiseudun väestönkasvu jatkunee tulevaisuudessakin vakaana. Kaavoitus vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten ympäristöystävällistä kaupunkien kasvu on. Kasvu pitää keskittää nykyisiin keskuksiin ja taajamiin, Henriksson sanoo. Kartta 10. Asuntoluiden pinta-alat osa-alueittain (Vantaan yleiskaava 17.12.2007) 25

Vantaalla metsä kasvaa kohisten Puistopäällikkö Aino Leino Vantaan uusi metsäsuunnitelma painottaa ensisijassa metsän monimuotoisuutta. Ohjelmassa huomioidaan myös metsien maisemanhoito, ympäristöystävälliset työtavat sekä turvallisuus. Vantaan metsät ovat erinomaisen monimuotoisia. Lähes 80 prosenttia metsästä on tuoretta kangasmetsää tai sitä parempia metsätyyppejä, esimerkiksi lehtoja. Metsä kasvaa Vantaalla niin, että kohisee, puistopäällikkö Aino Leino naureskelee. Metsäohjelmaa varten Vantaan metsät koluttiin perin pohjin. Kaupungin viheralueet jaettiin pieniin kuvioihin, joita samosi kaksi kahden hengen ryhmää kahden kesäkauden ajan. Maastotutkimuksista tehtiin perinpohjainen selostus, josta selviää metsän tila. Vantaan uutta yleiskaavaa varten selvitettiin ne alueet, jotka ovat luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita. Nämä alueet otettiin myös metsäsuunnittelussa huomioon. 26

Aino Leino on työskennellyt Vantaan puistojen parissa pitkään. Monimuotoisuus on lisääntynyt. 30 vuotta sitten kaupungin metsiä vielä uudistettiin avohakkuilla ja istutuksilla, Leino kertoo. Nykyään Vantaan metsiä ei enää käytetä rahantekoon talousmetsinä. Uusi metsäsuunnitelma on voimassa kymmenen vuotta. Sinä aikana lähes puolet kaupungin metsistä säilyy täysin koskemattomina. Muutenkin metsiä hoidetaan varovasti. Pyrimme siihen, että hoito on huomaamatonta. Hoitokertojen välit ovat taloudellisista syistä vähän turhan pitkät. Toisaalta siinä on se hyvä puoli, että metsäkoneet eivät pääse liian usein rikkomaan maata, Leino puntaroi. Metsät kovassa käytössä Metsien virkistyskäyttö on Vantaalla merkittävää. Valtaosa kaupunkilaisista asuu metsän tai muun viheralueen lähistöllä. Pyrimme siihen, että metsämaisemassa on mahdollisimman paljon vaihtelua. Että sieltä löytyisi synkkää kuusikkoa ja valoisampia alueita, Leino kertoo. Metsän monipuolisuutta pidetään yllä hyvällä suunnittelulla ja sopivalla metsänhoidolla. Metsänhoidolla pidetään virkistysalueet kunnossa, mutta metsäsuunnitelman tekoon on muitakin syitä. Tässä on kyse ihan omaisuuden hallinnasta. Vantaalla on noin 4 000 hehtaaria metsää. Se olisi melkoinen summa rahaksi muutettuna, jos alueita käytettäisiin talousmetsinä. Metsäsuunnitelmassa ei erikseen huomioitu ilmastonmuutosta. Metsillä on kuitenkin tärkeä tehtävä ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa. Hyväkuntoinen metsä sitoo paremmin hiiltä, Leino muistuttaa. Tulevaisuudessa ilmastonmuutos vaikuttaa myös Vantaan metsiin. Kuusi ei kestä pidemmän päälle ilmastonmuutosta. Ilmaston ääriolosuhteet, todella kuumat ja kylmät jaksot, lisääntyvät. Pyökki valtaa alaa metsissä, Leino kertoo. Metsät muuttuvat hiljalleen tulevien vuosikymmenien ja -satojen aikana. Arvokkaat suuralueet Ilmastonmuutoksen seurauksia metsiin ei kukaan vielä tunne, mutta Vantaan arvokkaimmat metsät ovat tiedossa. Tärkeimmät metsäalueet ovat Petikossa ja Sotungin Sipoonkorvessa. Myös Vierumäen suuri metsäalue Korsossa on merkittävä. Petikossa ja Sipoonkorvessa on merkittäviä luonnonsuojelualueita. Osaa arvometsistä uhkaa pienen ihmisryhmän välinpitämättömyys. Petikon soilla ajellaan erityisestä kiellosta huolimatta mönkijöillä ja isommillakin leikkikaluilla. Suon pinta on renkaanurien raatelema eikä ajelulle näy loppua. Suurempia uhkia Vantaan metsille ei ole. Muu maankäyttö on suurin uhka, mutta se on hyvin hallussa, Leino summaa. Vantaan metsille tekisi todella pahaa jälkeä vain harvinaisen suuri metsäpalo. Vantaalaista virkistysmetsää 27

Vuonna 2007... Luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät alueet yleiskaavaan Vuoden 2007 yleiskaavassa luonnon monimuotoisuuden kannalta erityisen arvokkaat alueet on merkitty luo-alueiksi. Luo-alueilla tarkoitetaan alueita, jotka sijaitsevat luonnonsuojelualueiden ulkopuolella, mutta joilla on luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittäviä arvoja. Uuden merkinnän avulla näiden alueiden toivotaan säilyvän ja täydentävän kaupunkimme luonnonsuojelualueverkostoa. Luo-alueet sijaitsevat pääasiassa virkistysalueilla, maa- ja metsätalousalueilla sekä suojaviheralueilla ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on yli 600 hehtaaria. Varsinaisia luonnonsuojelualuevarauksia yleiskaavaehdotuksessa on runsaat 1400 hehtaaria, joista jo nyt on rauhoitettu yli 850 hehtaaria. Luo-alueet saivat Vantaan yleiskaavaehdotukseen oman päällekkäismerkintänsä (luo) ja kaavamääräyksensä, joka tarkkaan ottaen kuuluu seuraavasti: Alueen suunnittelussa, käytössä ja hoidossa tulee turvata alueen sisältämien erityisten luonnonarvojen säilyminen. Maisemaa muuttava rakennustyö, puiden kaataminen tai muut näihin verrattavat toimenpiteet ovat luvanvaraisia kuten maankäyttö- ja rakennuslain 128 on säädetty. Kalkkikallion luonnonsuojelualue Käytännön työssä tämä tarkoittaa sitä, että kyseisellä alueella on voimassa maisematyölupavaatimus, joka takaa luonnonarvojen paremman huomioon ottamisen ennen maisemaa muuttavia toimenpiteitä. Tämä on Vantaan luonnon monimuotoisuuden suojelun kannalta suuri askel eteenpäin ja lähes uraauurtavaa maassamme. 28

Vantaa sai kolme uutta luonnonsuojelualuetta Vuonna 2007 Vantaalla rauhoitettiin luonnonsuojelulain perusteella kolme aluetta. Louhelan tervaleppäkorpi, Kalkkikallio ja Palokallio, yhteensä 62 hehtaaria. Louhelan tervaleppäkorpi (0,7 ha) rauhoitettiin arvokkaan luontotyyppinsä vuoksi. Kalkkikallion luonnonsuojelualueen (18,7 ha) perustamisen tarkoituksena on alueen edustavan kallio- ja lehtokasvillisuuden sekä Vantaalla harvinaisen linnuston säilymisen turvaaminen. Palokallion luonnonsuojelualueen (43 ha) tarkoituksena on Sipoonkorven laajaan metsäalueeseen kuuluvan arvokkaan vanhan metsän luonnonarvojen säilymisen turvaaminen. Alueella on merkitystä myös lajistonsuojelulle. Erityisesti suojeltavien lajien, haapasepikän ja ketosukkalakoin esiintymistä tutkittiin Uhanalaisen ja erityisesti suojeltavan kovakuoriaisen, haapasepikän, esiintymistä Vantaan Mätäojalla selvitettiin vuosina 2006-2007. Mätäojan lajistoltaan hyvin edustavasta kosteikosta löytyi useita haapasepikän asuttamia puita. Myös äärimmäisen uhanalaisen ja erityises- ti suojeltavan pikkuperhoslajin, ketosukkulakoin, esiintyminen Keimolassa varmistui vuonna 2007. Aikaisemmin laji oli havaittu alueella 1990-luvun alussa. 1990-luvulta ketosukkulakoista tunnetaan Vantaan havainnon lisäksi selvä populaatiohavainto Mäntyharjulta sekä yksittäishavainnot Liperistä ja Lohjanharjulta. Sipoonkorven ulkoilureittisuunnitelma valmistui Vuonna 2007 Vantaan kaupunki yhdessä Sipoon kunnan, Helsingin kaupungin, Metsähallituksen ja Uudenmaan virkistysalueyhdistyksen kanssa saattoi loppuun projektin, jonka tavoitteena oli tehdä suunnitelma opastettujen ulkoilureittien ja niihin liittyvien rakenteiden kunnostamiseksi ja reittien merkitsemiseksi Sipoonkorpeen. Läntisen Sipoon ja itäisen Vantaan alueelle sijoittuva Sipoonkorpi on lähes 7200 hehtaarin laajuinen metsien ja viljelymaiden muodostama kokonaisuus, josta yhtenäisen metsäalueen osuus on yli 4600 hehtaaria. Alueen virkistyskäyttö on ollut melko vähäistä, ja erityisesti merkittyjen reittien pieni määrä on koettu suureksi puutteeksi. Sipoonkorven virkistyskäytön kehittäminen -hankkeeseen kuuluva ulkoilureittisuunnitelma on yleissuunnitelma, jossa Sipoonkorpeen on hahmoteltu uusia ulkoiluteitä, patikointipolkuja, latuja ja ratsastusreittejä. Eripituiset ja toisiinsa liittyvät silmukkareitit muodostavat Sipoonkorpeen useiden kymmenien kilometrien pituisen polkuverkoston tauko- ja levähdyspaikkoineen. Kaikki ulkoilutiet ja valtaosa opastetuista reiteistä sijoittuvat Sipoonkorven reunaosiin. Metsäalueen keskelle jää laajoja erämaa-alueita, jonne ei kulkua ohjata. 29

4.4 Toiminnan kuormitus ja ekotehokkuus Ihmisen toiminnan aiheuttamaa kuormitusta ilmaan, vesistöihin ja maaperään seurataan ilmanlaadun, jätevesikuormituksen sekä kaatopaikalle loppusijoitettavan jätteen määrän kehityksellä. Lisäksi mitataan energian ja veden käytön ekotehokkuutta. Erikseen raportoidaan kaupungin kiinteistöjen lämmön, sähkön ja veden kulutustiedot. 10000 9000 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 kwh/as/v 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 Kuva 11. Sähkön kulutus (kwh) asukasta kohti vuodessa Vantaalla. Lähde: Vantaan Energia 4.4.1 Sähkönkulutus Vantaalla Yhdyskunnan energian kulutus kuvaa yhdyskunnan toiminnan vastuullisuutta ja energiatehokkuutta sekä välillisesti luonnonvarojen kulutusta ja ilman epäpuhtauspäästöjen määrää. Energiaa kuluu Suomessa ja siis Vantaallakin runsaasti asukasta kohti, ja kulutuksen kasvu on lähes jatkuvaa. Sähkön jakelusta Vantaalla vastaa Vantaan Energia. Vuonna 2007 kasvu on melko vähäistä, mikä johtui pääasiassa lämpimistä säistä. Vantaan Energian sähkön siirto Vantaalle vuonna 2007 oli 1 655 GWh. Vantaan Energian myymästä sähköstä 47 prosenttia oli itse tuotettua. Oman sähköntuotannon lisäksi sähköä saatiin Pohjolan voima Oy:n, Etelä-Pohjanmaan voima Oy:n ja Suomen Hyötytuuli Oy:n osuuksista. Vuonna 2007 pääpolttoaine Vantaan Martinlaakson voimalaitoksessa oli maakaasu. Lisäksi poltettiin kivihiiltä ja öljyä. Maakaasun kulutus laski hieman edelliseen vuoteen verrattuna ja kivihiiltä poltettiin hieman enemmän. Lämpökeskusten pääpolttoaine oli maakaasu. Vesivoima 17 % Tuulivoima 0,6 % Ydinvoima 9,7 % Kuva 12. Vantaan Energian siirtämän sähkön tuotanto energialähteittäin vuonna 2007. Lähde: Vantaan Energia Kivihiili 29 % Öljy 0,2 % Maakaasu 43 % 30