YLEISTÄMISESTÄ Kartalle asetetut vaatimukset - riittävän tarkka ja täsmällinen kuva maastosta - havainnollisuus ja selkeälukuisuus - luettavuus on säilytettävä täydellisyyden kustannuksella - on huomattava kartan mittakaava - kartta on paljon pienempi kuin maasto - karttamerkki vie suhteessa tilaa enemmän kuin kohde maastossa 1
Kartta, jossa on muutamia hyvin valittuja kohteita on parempi kuin kartta, joka on ahdettu täyteen monia epäolennaisia kohteita. Eduard Imhof Kartan piirtämisen yhteydessä ajanvietto niin, että näytöllä on kartan 16-kertainen suurennos, ei tuota parempaa karttaa vaan ylikartoitetun kartan. Hans Steinegger Valintayleistys - mitä kartalle ja mitä ei - mikä on olennaista, mikä ei - tilanpuute vaikuttaa - valinta kuvauskuvausohjeiden puitteissa, ei maaston kohdeköyhyyden perusteella 2
Graafinen yleistys - yksinkertaistaminen - yhdistäminen - suurentaminen - siirtäminen - korostaminen 3
Kahdeksan ässän menetelmä Scale Symbols Size Space Shape Speed Selection Simplification Mittakaava Karttamerkit Koko Tila, etäisyys Muoto Nopeus Valinta Yksinkertaistaminen Korkeuskäyrät 4
Korkeuskäyrät Korkeuskäyrät ovat maaston kuvaamisen tärkein osa. Korkeuskäyrillä kuvataan maaston muotoa eli pintaa. Yksittäinen korkeuskäyrä on vain viiva. Sen takia tarvitaan - rinnevarjoste (joka kuitenkaan ei ole käytössä) - korkeuskäyrien joukko Rinnevarjoste 5
Korkeuskäyrien joukko Jos käyräväli on liian pieni, tila muodon tarkkaan kuvaamiseen loppuu. 6
Jos käyräväli on liian suuri, vierekkäisten käyrien riippuvuus toisistaan katoaa. Oikea käyräväli ja olennaisen muodon kuvaaminen luovat selkeän pinnan. 7
Yksi käyrä kertoo vähän. Siksi se on piirrettävä niin, että huomioidaan viereiset käyrät. Pienet yksityiskohdat, jotka eivät heijastu viereiseen käyrään, oikaistaan pois. Tasaisessa maastossa tämä on vaikeampaa. 8
Kun käyrän yksityiskohtainen muoto liittyy toiseen käyrään, syntyy kuva maaston muodosta paremmin. Ei näin... vaan näin. 9
Korkeuskäyrät eivät koske toisiinsa kuin jyrkänteiden kohdalla Oikein yleistetyissä käyrissä ei ole värinää eikä koukkuja. Stereopohja ei ole kartta, vaan pohja-aineisto. 10
Maaston taitekohtiin piirrettävät apuviivat auttavat käyrien keskinäisen suhteen määrittämisessä ja pinnan kuvaamisessa. Alue, jolla on kuoppia suppia ja kumpareita: Parhaiten näkyvät kohteet eli kumpareet kuvataan ja muista valitaan olennaisimmat ja kuvaavimmat. 11
Pistemäiset kohteet Minimimitat Pienin karttamerkki on 206 Kivi, 0,4 mm 0,4 mm = 6 m maastossa = 18,8 m kehä 12
Minimietäisyys kohteiden välillä 0.15 mm kolme kiveä erillään tai ei näin kiviryhmä Kaksi kiveä vierekkäin 13
112 Pieni kumpare 0,5 mm, 7,5 m halkaisija, 23,6 m kehä 116 Kuoppa 0,7 x 0,8 m = 10,5 x 12 m maastossa 14
Jyrkänteet piirretään ensin ja korkeuskäyrät sovitetaan niihin. 15
Vedet Minimimitat 16
Minimimitat Muodon yksinkertaistaminen ja pehmentäminen 17
Yksittäinen kohde: liioittelu Yksinkertaistamisessa pitää silti kuvata kohteen luonne 18
Lyhyet ojat: liioittelu tai pois jättäminen Vesikuopat ja ojat: symbolien käyttö tai pois jättäminen 19
Esimerkki yksinkertaistamisesta: ojien pienmuodot pois Esimerkki laajentamisesta: Lähekkäiset ojien haarat 20
Lyhyt piilo-oja: pidentäminen minimimittaan Pieni tai kapea suo: minimimitat ja valinta, entäpä pois jättäminen? 21
Pieni suoalue: yksinkertaistaminen ja liioittelu Soistuva maa: minimimitta (450 m 2 ) ja valinta 22
Kaksi vierekkäistä suota: pienempi minimimittaisena ja isomman liioittelu Alueet 23
Minimimitat Sininen, vihreä, keltainen, harmaa 100 % väri = 0.5 mm 2 = 115 m 2 Musta rasteri 0.5 mm 2 = 115 m 2 Sininen, vihreä, keltainen 20-50 % väri = 1.0 mm 2 = 225 m 2 403 Avoin maasto, 225 m 2 24
410 Erittäin vaikeakulkuinen metsä, 115 m 2 404 Puoliavoin: Suomi 20 x 20 m, ISOM 16 mm 2 in the map scale 25
Pienten alueiden yhdistäminen Juoksukelpoisuus kuvataan selkeästi ja reitinvalinta on mahdollista tehdä 26
27