Osmo Hänninen Heikki Hemmilä Olavi Airaksinen Jäsenkorjaus elää ja toimii tuloksekkaasti Suomessa elää kansaparannusperinne, jonka palveluja haetaan erityisesti tuki- ja liikuntaelinvaivoissa. Jäsenkorjaus on perinteisesti ollut varsin yksilöllistä toimintatavoiltaan, mutta viime vuosikymmeninä se on eriytynyt muutamien mestareiden perustamiksi, toisistaan hiukan eroaviksi, tyylisuunniksi omine perusajatuksineen ja tekniikoineen. Jäsenkorjausta on voinut opiskella 1980-luvulla perustetun Kansanlääkintäseuran kou lutuksessa, josta on muotou tunut 3-vuotinen määrämuotoinen ja näyttökokeeseen päättyvä Kalevalaisen jäsenkorjauksen koulutus. Nykyisin enemmistö koulutettavista on terveydenhuoltoalan ammattilaisia, mikä kertoo siitä, että he kokevat saavansa vanhasta perinteestä sellaisia valmiuksia, joita ei saa virallisesta koulutuksesta. Kahden jäsenkorjauksen tyylisuunnan tehokkuutta ovat eri työryhmät tutkineet vertaillen niitä mm, fysioterapiaan, ohjattuun liikuntaharjoitteluun ja myös hierontaan. Molemmat jäsenkorjaushoitomuodot auttavat näiden tutkimusten mukaan niska-hartia- ja selkävaivoissa. Suomessa elää virallisen terveydenhuollon rinnalla ja osittain sen kanssa myös yhteistyössä omaleimaista kansanparannusta. Sen tutki muksella on myös jo vuosisataiset juuret. Ensimmäisen kerran tuodaan esille käsin tapahtuva suomalaiskansalli- nen kivun hoito Maxeniuksen väitöskirjassa v. 1733 (1). Aineisto oli kerätty Kuopion seudulta. Kuvauksia tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien hoidosta sisältyy myös n. 100 vuotta myöhemmin ilmestyneeseen Lönnrotin kokoamaan kansalliseepokseemme Kalevalaan (2). Meriläisen väitöskirja v. 1986 (3) osoitti, että perinnehoidot olivat edelleen hyvin tunnettuja neljännesvuosisata sitten ja kuuden, eri puolilta Suomea valittujen paikkakuntien, yli 15-vuotiaista asukkaista 30 42 % oli käyttänyt niitä elämänsä aikana. Jäsenkorjaajien (nikamankäsittelijöiden) apuun oli sen mukaan vuonna 1983 turvautunut kaupunkilaisista 5 % ja maaseudulla asuvista 6 %. Kalevalainen jäsenkorjaus Kalevalaisten jäsenkorjaajien käsityksen mukaan he edustavat ikiaikaista kansallista perinnettämme. Ka le valainen jäsenkorjaus hoitaa koko tukija liikuntaelimistöä, kudoksia ja niveliä mobilisoiden voimaa käyttämättä. Hoidon aluksi selvitetään kehon puolierot ja kipukohdat kivun aiheuttajan sekä muiden ongelmakohtien kartoittamiseksi. Hoito kestää puolestatoista kahteen tuntiin. Kun tätä jäsenkorjauksen muotoa on ohjelmoidusti opetettu vuosia, on kalevalaisten jäsenkorjaajien toiminta varsin yhtenäistä (6). Enemmistö kursseille osallistuvista on nykyisin jonkun terveydenhuollon tutkinnon suorittaneita ammattilaisia. Muut jäsenkorjauksen muodot ovat vaihtelevampia. Ne keskittyvät hoidossaan enemmän vaiva-alueen hoitoon, joskin parantajat hoitavat myös laaja-alaisemmin asiakkaitaan, kun he näkevät sen tarpeelliseksi. Jälkimmäisistä ensiksi tieteellisen tutkimuksen kohteena ollutta hoitomuotoa kutsutaan seuraavassa kaustislaiseksi jäsenkorjaukseksi. Kalevalaisten jäsenkorjaajien käsityksen mukaan vaivat johtuvat tasapainotekijöiden häiriöistä, tuki- ja liikutaelinten kineettisen ketjun epätasapainosta (7), jolloin aineenvaihdunta ja hermotoiminta häiriintyvät. Häiriöt aktivoivat puolustavaa lihas- 24 Yleislääkäri 2/2010, vsk 25
jännitystä. Kuten rakennusten hyvinvointi on riippuvainen perustuksista, on siis ihmisen hyvinvointi riippuvainen jalkojen tilasta, erityisesti kineettisen ketjun epätasapainon aiheuttamasta mittaerosta. Selkävaivat vai kuttavat ryhtiin, lantion asentoon ja sitä kautta alaraajojen toimintaan ja myös alaraajojen toiminnalliseen pituuteen. Koko kehoa tulee siten hoitaa riippumatta siitä, mikä vaiva on juuri sillä hetkellä pahiten pinnalla. Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa hoito alkaa selvittämällä jalkojen pituusero asiakkaan maatessa selällään. Mittaerot näkyvät selkeimmin samoin kuin lantion kiertyminen. Hoi dossa voimaa käyttämättä mobilisoidaan kudoksia varpaista, jalkateristä, nilkoista, pohkeista, polvista ja reisistä ylöspäin (kuva 1a). Selän aluetta hoidetaan useimmiten asiakkaan istuessa. Jäsenkorjaaja istuu hänen takanaan peukaloiden kulkiessa nikamavälistä toiseen tasapainottaen mobilisoiden puolierot nikamien liikeradoissa ja kudospaineissa. Liike on aktiivinen tapahtuma, jossa hoitaja pyytää asiakasta kumartumaan ja jälleen ojentautumaan. Tätä hoitotapaa kutsutaan perskynkäksi (kuva 1b). Seuraavaksi mobilisoidaan hartioiden ja niskan seutu sekä yläraajojen ja pään alueet, jälleen voimaa käyttämättä. Parantaja haastelee asiakkaansa kanssa työtä tehdessään, mikä vähentää myös asiakkaan jännitystä. Yllättävän usein tämän muistiin palautuu kenties jo monia vuosia aiemmin sattuneita tapaturmia, jotka ovat ajat sitten unohtuneet. Jäsenkorjaushoito on paljolti parantajan ja asiakkaan yhteistyötä, eli asiakas on aktiivisesti mukana. Hoidossa ede tään rauhalli sesti noin puolentoista tai kahden tunnin ajan. Kalevalainen jäsenkorjaaja kun nioittaa asiak kaan kudok sia ja nivelten normaaleja liikeratoja. Kiireetön kansanomai nen haastelu on tärkeä osa hoitotilannetta. Näin jäsenkorjaaja saa hoi dettavan luot tamaan itseen sä, ei kä asi a kas pelkää hoi totilannet ta. Kaustislainen jäsenkorjaus Kaustislaisessa jäsenkorjauksessa eri paran ta jil la on oma kä si alansa, vaikka mo net hyväksi ha vaitut menetelmät ovat levinneetkin laajalle. Hoidossa keskitytään enem män itse vaiva-alueeseen, ja hoi toaika on useimmiten lyhyempi kuin kalevalaisessa jäsenkorjaukses sa. Selkävaivoissa y l l ä m a i n it t u p e r s k y n k k ä on myös yksi perusmenetelmistä. Asiakas ja parantaja istuvat pe rä kanaa, ja parantaja tunnustelee hoidettavan selkärankaa okahaarake kerrallaan nyt kuitenkin niskasta alaspäin (kalevalaisessa jäsenkorjauksessa alhaalta ylöspäin) kokeillen, poikkeaako jokin nikama suorasta rivistä, ja onko okahaarakkeiden sivuilla olevissa kudoksissa tunnettavia poikkeavuuksia tai aristuksia. Todettuaan nikamien asentovirheet kaustislainen jäsenkorjaaja, parantaja, lukitsee peukaloillaan hoidetta van nikaman alapuoliset poikkihaa rakkeet ja kehottaa hoidettavaa ojen tamaan selkänsä etukumarasta. Tarvittaessa liikettä voidaan varovasti ohjata olkapäästä, jos jompikumpi puoli tuntuu vaativan enemmän liikuttelua. Toinen, vielä pehmeämpi, mestariparantajien Olavi Virkkalan ja Heikki Jylhän käyttämä keino perustuu okahaarakkeiden hieromiseen eri puolilta joko päinmakuulla tai istuen. Parantajan toteamaa nikaman kiertymää voidaan oikaista myös painamalla okahaaraketta kevyesti sivulta samalla, kun hoidettava ojentaa ylävartaloaan. Ristiluu-suoliluuniveltä mobilisoitaessa peukalo-ote kohdistuu suoliluun taka-yläkyhmyyn. Olavi Virkkalan kehittämä polven laitto perustuu hänen havaintoonsa, että selkävaivaisilla on useimmiten polvi pois paikaltaan. Siinä polvilumpion sivuilla olevat hymykuopat asetellaan tasalle peukalolla painellen ja samalla polvea ojentaen ja kiertäen. Nope it a ns. sy säy s m a n i pu l a at ioi t a (eng trust ) ei myöskään kaustislaisessa jäsenkorjauksessa käytetä. Vakavien kudosvaurioiden riski on pienempi kuin eräillä muil la ma nipulaatio tek niikoilla. Kaustislaisen jäsenkorjauksen tut ki jat Hemmilä ja työ toverit ovat rapor toineet satunnaistetun ja havainnoitsijalle sokkoutetun selkävaivojen (n=114) hoitotutkimuksen (9). Tu lokset osoittivat, että kaustislainen jäsenkorjaus auttoi kroonisten selkävaivojen hoi dossa yhtä hy vin kuin fy sio terapia tai fy sio terapeutin ohjaama ke vyt lii kuntaohjelma, mutta jäsenkorjaus paransi sekä sivu- että etutaivutuslaajuutta sekä kipujanalla arvioitua selkäkipua enemmän kuin liikuntaohjelma, vielä puolen vuoden seurannassa. Myöhemmässä julkaisussa osoitettiin, että edullinen hoitovaikutus Oswestryn haitta-asteella mitattuna näkyi vielä vuoden kuluttua (10) (kuva 2). Myös Nottingham Health Profi le -elämänlaatumittarin osioista oli parantunut vuoden kuluttua useampi jäsenkorjauksella kuin fysioterapialla tai kevyellä liikuntaohjelmalla (10). Suorissa tai epäsuorissa kustannuksissa ei tullut ryhmien välille tilastollisesti merkitseviä eroja. Fysioterapiaan arvotut kävivät lääkärissä hoitoa seuraavana vuonna tilastollisesti merkitsevästi harvemmin kuin edeltävän vuoden aikana. Selkäpotilaiden hoitokuluista karkeasti kolmannes meni vaihtoehtohoi- Yleislääkäri 2/2010, vsk 25 25
Kuvat 1a ja 1b. Mestariparantaja Pentti Penttilä hoitaa asiakasta lähtien liikkeelle vartalon ja erityisesti lantion asennon tarkastelusta. Hän mo bilisoi jalan niveliä, jolloin jalan elastisuus palautuu ja jalat saadaan yh tä pitkiksi. Tämä hoitovaihe tehdään asiakkaan maatessa selällään (a). Sit ten hän etenee rauhallisesti selän hoitoon asiakkaan istuessa edessä ja hoitajan istuessa takana (perskynkkä) (b). Kuuluisan kansanparantajan Iina Känsälän kehittämää perskynkkä-menetelmää (8) käyttävät monet jäsenkorjaajat selkävaivojen hoidossa. toihin, kolmannes lääketieteellisiin tutkimuksiin ja hoitoihin, ja kolmanneksen käytti Kela muutaman potilaan laitoskuntoutukseen (11). Kroonisissa niska-hartiaseudun vaivoissa (n=42) satunnaistetussa ja havainnoitsijalle sokkoutetussa tutkimuksessa kaustislainen jäsenkorjaus vähensi kipua ja paransi myös niskan alueen liikkuvuutta (kuva 3) enemmän kuin tilanteen pelkkä seuraaminen (12). Kolmannes hoidettavista ei reagoinut jäsenkorjaukseen, kun taas kolmannes oli vielä vuoden kuluttua selkeästi paremmassa kunnossa kuin alussa. Ilman hoitoa niskakipu osoittautui varsin pysyväksi. Kalevalaisen jäsenkorjauksen van hojen mestariparantajien Olavi Mä kelän ja Pentti Penttilän työn tu loksellisuutta on seurattu vaikeiden selkäongelmapotilaiden hoidossa (n=35). Kaikki yhtä lukuunottamatta hyötyivät saamastaan hoidosta, ja pääasiassa sekä asiakkaiden että myös tutkimuslääkärin arvion mukaan tulos oli hyvä. (7 ). Näiden tulosten rohkaisemana kalevalaista jäsenkorjausta on tutkittu laajemmissa satunnaistetuissa ja tutkijalle sokkoutetuissa asetelmissa kroonisissa alaselkävaivoissa (n=131, (13)) verrattuna fysioterapiaan ja niska-hartiavaivojen (n=105 (14)) hoidossa verrattuna sekä fysioterapiaan että hierontaan. Edelleen on pienemmässä aieistossa (n=11) selvitetty jäätyneen olkapään hoidon tuloksellisuutta (15). Hoidon tehon mittareina olivat mm. kipujanan (VAS) avulla arvioitu selkä- ja niskakipu, Os westryn kipu- ja haittaindeksi sekä Neck Disability Index, työ- ja toimintakyvyn sekä elämänlaadun mittaukset. Lisäksi tehtiin sarja selän toiminta- ja liikkuvuustestejä. Tutkittavat arvioivat myös itse hoitotulosta asteikolla -1 +10. Kroonisesta selkävaivasta kärsivien asiakkaiden oma arvio hoidon tuloksellisuudesta hoitosarjan päätyttyä oli parempi kalevalaisessa jäsenkorjausryhmässä (6.7) kuin fysioterapiavertailuryhmässä (5.4, p=0.001). Ka levalaista jäsenkorjausta saaneessa ryhmässä 52 (91.2 %) ilmoitti saaneensa jäsenkorjaushoidosta apua sel kä ongelmiin, ja 36:lla heistä hoitotulos oli hyvä (arvio 8 10) (12). Fysioterapiaryhmässä koehenkilöillä oli hoidon jälkeen paremmat ala selän pinta-emg-mittausarvot (16) ja symmetrisyys parani. Sen selit tää lisääntynyt suositeltu liikunta ja sään nöllinen venyttelyohjelma, kun asi akkaat jatkoivat niitä myös hoitosarjan jälkeen. Selkävaivatutkimuksessa ei vuoden seurannassa löytynyt tilastollisesti merkittävää ryhmien välistä eroa kivun, haittaindeksin ja selän liikkuvuustestien osalta. Asiakkaiden oma arvio hoitotuloksesta ja elämän laadun muutokset hoidon jälkeen olivat kuitenkin edelleen parempia kalevalaista jäsenkorjaushoitoa saaneilla. Asiakkaat arvioivat, että jäsenkorjaajien taidot luoda hyvä ja luotettava vuorovaikutus hoitotilanteessa olivat parempia kuin vertailuryhmässä.(13). Pitkäaikaisesta niska-hartiakivusta kärsivät työikäiset potilaat satunnaistettiin kalevalaisen jäsenkorjauksen, klassisen hieronnan ja fysikaalisen/liikehoidon ryhmiin (14). Mit tareina käytettiin niskakivun voi makkuutta (VAS 0 100), niskakipu- ja haittaindeksiä (Neck Disability In dex) sekä kyselylomakkeella arvioituna toimintakykyä. Tutkittavat arvioivat myös hoitotuloksen asteikolla -1 +10. Lisäksi mitattiin kaularangan liikkuvuutta taivutustesteillä. 26 Yleislääkäri 2/2010, vsk 25
Kuva 2. Oswestryn kipu- ja haittaindeksin tulokset kroonisissa selkävaivoissa, joita on hoidettu kaustislaisella jäsenkorjauksella, fysioterapialla ja kevyellä liikuntaohjelmalla. = p<0,05, = p= 0,01, Kruskall-Wallis -testi. (mukailtu (10) -artikkelin Taulukosta 2). Kuva 3. Kaustislaisen jäsenkorjauksen vaikuttavuus viiden viikon seurannassa kaularangan liikkuvuuteen eri tasoissa verrattuna pelkkään seurantaan. N = 42. =p<0,001, =p< 0,05, Mann-Whitney U testi (12, muo kattu, taulukko 2). Kalevalaista jäsenkorjaushoitoa saaneiden koehenkilöiden oma arvio hoitotuloksesta oli parempi kuin fysioterapia/liikehoidon tai klassisen hieronnan keskiarvotulokset (7.3 vs. 6.1-6.1; p= 0.023). Kipu- ja haitta-indeksi oli kuukauden kuluttua hoidon jälkeen merkittävästi pienempi kalevalaista jäsenkorjaushoitoa saaneilla kuin fysioterapia-ryhmässä (p=0.018). Kau larangan kiertoliikkeiden paraneminen oli suuntaa antavasti parempi jäsenkorjauksen jälkeen. Yläraajaan säteileväs sä kivussa jäsenkorjauksen hoitotulos oli koehenkilöiden mielestä parempi kuin paikallisen niskakivun hoidossa. Kaularangan liik kuvuuden ja lihasten toiminnan symmetrisyys parani fysioterapian jälkeen verrattuna muihin ryhmiin. Hie ronnan vahvana puolena oli lihaksia rentouttava vaikutus ja rento olo hoidon jälkeen, mutta vaikutus kipuun ei kestänyt pitkään. (14) Vuoden kuluttua kyselyyn vastasi 93.1 % hoitosarjan saaneista niskahartiavaivapotilaista (14). Kipu- ja haittaindeksin arvo oli vuoden kuluttua hoidon jälkeen edelleen pienempi kalevalaista jäsenkorjaushoitoa saaneilla (p=0.046). Niska-hartiakivun voimak kuus oli pienin myös jäsenkorjausta saaneilla ja erosi merkittävästi fysioterapiaa saaneen vertailuryhmän arvoista (kalevalainen jäsenkorjaus - fysio terapia, p=0.04) (ku va 7, netissä). Kalevalaista jäsenkorjaushoitoa saa neet niskahartiavai vaiset käyttivät vuo den kuluttua vähemmän lääkkeitä. Sär ky lääkkeiden käyt tö väheni jäsenkorjaushoitosarjan jälkeen 65.7 %:lla ver sus 50.0 % (fysio terapia) ja 56.2 % (hieronta), eikä se lisääntynyt yhdelläkään hoidetuista (14). Pohdinta Edellä esitetyt esimerkit osoittavat, että jäsenkorjaus aut taa selkäja niskahartiavaivoista kär siviä asiakkaita yhtä hyvin tai jopa paremmin kuin fysioterapia, ohjattu liikuntaharjoittelu tai hieronta. Tutkimukset on suoritettu toisistaan riippumatta ja eri puolilla maata, eri jäsenkorjaajien hoitaessa muutamaa sataa asiakasta. Hoitotulosten arviointiin käytettiin kansainvälisesti Yleislääkäri 2/2010, vsk 25 27
standardoituja mittareita, ja vuoden seuranta-aika oli kansainvälisen käytännön mukainen. Jäsenkorjauksen elinvoimaisuus ja sen parhaillaan tapahtuva leviäminen viittaavat sen nauttimaan arvostukseen kansalaisten piirissä. Arvostusta ei voi saada ilman asiakkaiden myönteisiä kokemuksia. Samaan viittaa myös se, että terveydenhuollon koulutuksen saaneet ja työssään kokemuksia keränneet ammattilaiset hakeutuvat kalevalaisen jäsenkorjauksen oppiin. Helsinkiläistyneen nilsiäläisen mestariparantajan oppiin ha keutuu jopa lääkäreitä (5). Perinteisesti jäsenkorjaus on opittu seuraamalla suvun vanhempien jäsenten ja muiden parantajien työtä. Maassamme on parantajasukuja, joissa perinteen tiedetään siirtyneen jopa kahdeksan sukupolven ajan (17). Kalevalainen jäsenkorjaus on perinteen lisäksi viime vuosikymmeninä siirtynyt myös määrämuotoisen koulutuksen avulla muille kuin oman suvun jäsenille. Tässä suhteessa mestariparantajaserkukset Olavi Mäkelä Ullavasta ja Pentti Penttilä Kaustiselta ansaitsevat erityisen tunnustuksen. He ryhtyivät LT Antti Hernesniemen aloitteesta järjestämään opetusta myös muille kuin oman sukunsa edustajille. He olivat avainhenkilöitä perustettaessa Kansanlääkintäseuraa (5). Nyt opettajina toimivat heidän oppilaansa. Kalevalaisen jäsenkorjauksen kursseja järjestetään useilla paikkakunnilla luentojen, kuvitetun kirjallisen oppimateriaalin, videonauhojen ja käytännön harjoitusten avulla. Opinnot päättyvät käytännön näyttökokeeseen. Puo litoistasataa henkilöä on suorittanut mää rä muo toisen kou lutuksen ja saa nut Eu roopan yhteisössä rekisteröidyn kalevalaisen jäsenkorjaajan nimikkeen käyttöoikeuden Kansanlääkintäseura ry:ltä (www.kansanlaakintaseura.fi). Koulutustulokset osoittavat, että kalevalainen jäsenkorjaushoito on opittavissa. Vanhojen mestariparantajien oppilaiden ja heidän oppilaidensa saamat tulokset ovat olleet hyviä alaselkävaivoissa eli ammattitaitoa on suunnitelmallisessa koulutuksessa saatu siirrettyä myös suvun ulkopuolisille tulokset ovat varsin yhteneväisiä (18). Tässä esiteltyjen ja muiden tutkimusten valossa perinteinen suomalainen kansanparannus on edelleen elävä osa kansallista terveyskulttuuriamme, ja se on yleisesti tunnettua koko maassa (3). Puolet kansalaisista arvelee, että kansanparantajilla on jopa sellaisia tietoja ja taitoja, joita lääkäreillä ei ole (19). Tätä on helppo ymmärtää, sillä manuaalisten tuki- ja liikuntaelimistön vaivojen tutkimisen ja hoitamisen taitoa ei juurikaan opeteta lääkärikoulutuksen yhteydessä. Fysiatrian professuurit puuttuvat liki tyystin Suomesta. Suomen Selkäyhdistys ry (n. 10000 jäsentä) toivoo lääkärikoulutukseen fysiatrian opetusta samoin kuin kansanparantajat (5). Kansanparantaja hoitaa asiakkaitaan kiireettömästi haastellen. Tä tä asiakkaat arvostavat (18,20). Kansanparantaja työskentelee käsillään ja aistii hoidettavansa anatomiset ja fysiologiset muutokset ja saa tästä tarinoille aihetta. Selkävaiva-asiakkaiden arvion mukaan kalevalainen jäsenkorjaus koetaan miellyttävämpänä kuin muut jo saadut hoidot. Lääkehoito saa kaikkein huonoimmat arviot (21). Pelko, että kansanparantajan hoitoon turvautuminen viivästyttäisi lää ketieteellisesti välttämättömiä hoitoja, on useimmiten turha. Nykyiset jäsenkorjaajathan ovat enemmistöltään terveydenhuollon ammattilaisia, jotka ovat hakeutuneet alalle vasta huomattuaan virallisen koulutuksensa jättävän monen potilaan ilman apua. Myös muita kurssilaisia on opetettu tunnistamaan lääketieteellistä hoitoa vaativat sairaudet, ja heitä on rohkaistu hankkimaan toimialueeltaan ennakkoluuloton luottolääkäri, jota voi tarvittaessa konsultoida. Usealla sellainen onkin. Sitä paitsi, pääosan kansanparantajien asiakkaista on todettu ennen jäsenkorjaajan hoitoon turvautumista jo hakeneen apua virallisen terveydenhuollon palveluista (3). Mestariparantajat Pentti Penttilä ja Olavi Mäkelä ovat hoitaneet kymmeniä tuhansia asiakkaita vuosien saatossa. He ja heidän oppilaansa ovat kouluttaneet monia muita henkilöitä jatkamaan perinnettä. Voidaan arvioida ainakin sadan tuhannen suomalaisen käyttävän vuosittain näitä palveluja. Yhteen ve tona voidaan todeta, että perinteinen jäsenkorjaushoito on hoitokeinojen joukossa hyvä vaihtoehto epäspesifisten selkä- ja niskahartiavaivojen hoitoon. Asiakkaat ko kevat sen auttavan tuki- ja lii kuntaelinkipujen hoidossa vai kut taen kipuun, sen aiheuttamaan hait taan, toimin takykyyn ja elämänlaatuun. Ainakin kerran vuosikymmenessä tu lisi selvittää, miten yleistä on pe rinne- ja muiden hoitojen käyttö Suo messa. Kirjallisuus ja osa kuvista lehden nettiversiossa. // Osmo Hänninen Fysiologia, Biolääketiede, Itä-Suomen yliopisto osmo.hanninen@uef.fi // Heikki Hemmilä // Olavi Airaksinen Selkäkeskus, Kuopion yliopistosairaala 28 Yleislääkäri 2/2010, vsk 25
Jäsenkorjaus elää ja toimii tuloksekkaasti Osmo Hänninen, Heikki Hemmilä, Olavi Airaksinen Koehenkilöiden määrä 20 15 10 5 0-1 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Asiakkaiden arvio hoidon tehosta (asteikko -1- +10) Jäsenkorjaus Fysioterapia Kuva 4. Asiakkaiden arvio saamastaan selkävaivan hoidosta kalevalaisella jäsenkorjauksella ja fysioterapialla. (asteikolla -1-+10, jakautuminen jäsenkorjaus- ja fysioterapiaryhmissä) (modifioitu 13). VAS (0-100) 60 50 40 30 20 10 Jäsenkorjaus Fysioterapia Hieronta Neck Disability Index (0-100) 35 30 25 20 15 10 5 Jäsenkorjaus Fysioterapia Hieronta 0 Ennen hoitoa 1 kk 6 kk 12 kk 0 Ennen hoitoa 1 kk 6 kk 12 kk Kuva 7. Kroonisen niska-hartiakivun voimakkuus (VAS 0-100), sen aiheuttama haitta (Neck Disability Index 0-100) ja sen lievittyminen kalevalaista jäsenkorjausta, fysioterapiaa ja hierontaa saaneissa ryhmissä (14, modifioitu).
Kirjallisuus 1. Maxenius G.: De effectibus fascino-naturalibus or influence of incantation. 1733, reprinted in the University of Kuopio, Finland, 1985, ss. 21. 2. Lönnrot E.: Kalevala. WSOY, uusintapainos 1963, ss.647. 3. Meriläinen Pirkko: Väestön terveydenhoidon kokonaisuus: itsehoito, virallisten ja epävirallisten terveyspalvelujen käyttö sekä niitä määräävät tekijä.(väitöskirja) Kuopion yliopiston julkaisuja, Yhteiskuntatieteet Alkuperäistutkimukset 1/1986, ss 281 4. Hernesniemi A.: Jäsenkorjaajien hoitojen käyttö Pohjanmaalla. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 1988:25:288-296. 5. Karppinen H., Hänninen O.: Mestariparantajat. Otava, 2007, ss 200 6. www.kansanlaakintaseura. fi 7. Räsänen V, Leinonen V, Zaproudina N.: Indigenous healers' explanations of low back pain and its relief. Pathophysiology 2005; 12(4): 313-6. 8. Hernesniemi Antti: Presentation of bonesetter-patient collaboration through positiographical cinemanalysis. (Väitöskirja) Acta Universitatis Ouluensis, Medica D 538, 1999, 197 sivua. 9. Hemmilä HM, Keinänen-Kiukaanniemi SM, Levoska S, Puska P.: Does folk medicine work? A randomized clinical trial on subjects with prolonged back pain. Arch Phys Med Rehabil 1997; 78: 571-577. 10. Hemmilä HM, Keinänen-Kiukaanniemi SM, Levoska S, Puska P.: Long-term effectiveness of bone-setting, light exercise therapy, and physiotherapy for prolonged back pain: a randomized controlled trial. J Manipulative Physiol Ther 2002; 25: 99-104. 11. Hemmilä HM.: Quality of life and cost of care of back pain patients in Finnish general practice. Spine 2002 Mar 15: 27(6): 647 53. 12. Hemmila HM.: Bone setting for prolonged neck pain: a randomized clinical trial. J Manipulative Physiol Ther. 2005;28(7):508-15. 13. Zaproudina Nina, Hietikko T, Hänninen, O Airaksinen O.: Effectiveness of traditional bone setting in chronic low back pain: A randomized pilot trial. Complementary Therapies in Medicine, 2009 17: 23-28
14. Zaproudina N, Hänninen O, Airaksinen O.: Effectiveness of traditional bone setting in chronic neck pain: randomized clinical trial. J Manipulative Physiol Ther. 2007, Jul- Aug;30(6):432-7. 15. Zaproudina N, Hietikko T, Vertanen P, Hänninen O.: Jäsenkorjaajien työmenetelmien ja annetun hoidon tuloksellisuuden selvittäminen, Kumulatiivinen tutkimusraportti 2003-2005, Raha-automaattiyhdistys 2006, ss 995. 16. Ritvanen T, Zaproudina N, Nissen M, Leinonen V, Hänninen O.: Dynamic surface electromyographic responses in chronic low back pain patients treated by traditional bone setting and conventional physical therapy. J Manipulative Physiol Ther. 2007;30(1):31-7 17. Jaakkola Sirpa: henkilökohtainen tiedonanto 18. Zaproudina N, Hänninen O.: Efficacy of Finnish Traditional Bone Setting in Chronic Low Back and Neck-Shoulder Pain. 3rd International Conference: Low Back Pain, Prevention, Investigation and Treatment Concepts (in Prävention von arbeitsbedingten Gesundheitsgefahren und Erkrankungen, Editors R. Grieshaber, M. Stadeler and H-Ch Scholle), 12. Erfurter Tage (2005, Erfurt) 445-451. 19. Kiljunen P, Riikonen P: Vaikka huuhaa sinnittelee, tiede jyrää. TIEDE 2004, 7, 38-41. 20. Vaskilampi Tuula and Hänninen, O.: Kuppaushoito asiakkaiden arvioimana. Duodecim 1994:110,1505-1509 21. Hänninen O, Räsänen V, Zaproudina N, Leinonen V.: Tuki- ja liikuntaelinkipujen perinnehoito vanhan kirjallisuuden ja tämän päivän havaintojen valossa. Hippokrates, Suomen Lääketieteen Historian Seuran vuosikirja 2004; 21: 13-26.