MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ Muistio Ylitarkastaja 19.2.2013 277/13/2013 Jussi Laanikari VIIDEN (5) SUDEN LISÄYS MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖN SUSIKIINTIÖTÄ KOSKEVAAN ASETUKSEEN PORONHOITOALUEEN ULKOPUOLELLA 1 Pääasiallinen sisältö Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa esitetään sutta koskevan suurimman sallitun saalismäärää koskevan kiintiön säätämistä 12 susiyksilöön poronhoitoalueen ulkopuolella. Samalla kumotaan aikaisempi asetus. Tähän mennessä Suomen riistakeskuksen luvilla metsästettyjä kolmea (3) sutta ei otettaisi vähennyksenä huomioon. Näin ollen kiintiö tosiasiassa aiempaan asetukseen nähden lisääntyisi viidellä (5) sudella. Peruste on asettaa erillinen viiden suden kiintiö pihoissa ja pihapiireissä toistuvasti liikkuvien susien kohdennettuun poistamiseen. Poikkeuslupaperuste on luontodirektiivin 16.1 artiklan c-alakohta: yleinen turvallisuus, muu yleisen edun kannalta pakottava syy, joka on täytäntöön pantu metsästyslain (616/1993) 41 a :n 1 momentin 3 kohdassa. Nykyinen jäljellä oleva seitsemän (7) suden vahinkokiintiö jäisi siten edelleen voimaan ja käytettäväksi erityisen merkittävien vahinkojen estämiseen. Käytännössä siis seitsemän suden vahinkokiintiö yhdistetään viiden suden lisäkiintiöön ja näin asetuksen yhteismääräksi muodostuu 12. Maa- ja metsätalousministeriö on erittäin huolestunut susiin liittyvän epävarmuuden ja turvattomuuden tunteiden lisääntymisestä sekä suurpetoihin kohdistuvien laittomuuksien ja hyvin kielteisten asenteiden kasvusta yhteiskunnassa. Keski-Pohjanmaalla Perhossa valvontaviranomaisten yhteistyön ansiosta tammikuussa 2013 paljastunutta susien laitonta tappamista tutkitaan törkeänä metsästysrikoksena. Samoin Pohjois-Savossa Sonkajärvellä on paljastunut oletettu susien salametsästyksen yritys. Nämä viimeaikaiset ikävät tapahtumat ja siitä seuranneet voimakkaat kannanotot vain ylläpitävät ja voimistavat konfliktia. Ministeriö pyrkii vastaamaan konfliktiin kohdentamalla erityistoimenpiteitä tässä vaiheessa pihoissa tai pihapiireissä toistuvasti esiintyvien susien aiheuttaman ongelman hallintaan. Samalla ministeriö pyrkii tällä asetuksen muutoksella osittain lieventämään sitä virheellistä kuvaa, ettei suurpetojen synnyttämiin vaaratilanteisiin voi saada poikkeuslupaa. Asutuksen lähelle tulevat sudet voidaan tarvittaessa poistaa riippumatta susikannan sen hetkisestä koosta, mutta poiston tulee noudattaa luontodirektiivin edellytyksiä ja poiston vaikutuksen ei tulisi haitata suden suojelutasoa tai sen saavuttamista. Edellytyksenä on kuitenkin, että muita tyydyttäviä vaihtoehtoja ei ole ratkaista pihoissa tai pihapiireissä toistuvasti esiintyvien susien aiheuttamasta ongelmasta. Maa- ja metsätalousministeriö käynnistää maaliskuussa suurpetopolitiikan ulkopuolisen arvioinnin. Arvioinnista ministeriö edellyttää myös kehittämisesityksiä suurpetokantojen hoidon ja suojelun toimenpiteiksi ja linjauksiksi. Arviointi kuitenkin valmistuu aikaisintaan vuoden lopussa, joten sitä ennen ministeriö pyrkii rauhoittamaan paikoin jo hyvin tulehtunutta tilannetta. Viiden suden lisäkiintiön kohdentamisessa ministeriö hyödyntää riistaneuvostojen asiantuntemusta. Ministeriö on pyytänyt, että ensin alueelliset riistaneuvostot arvioisivat oman toiminta-alueensa tilanteen ja tekisivät esitykset siitä, mille alueelle olisi tarvetta myöntää poikkeuslupia pihoissa tai pihapiireissä toistuvasti esiintyvien susien aiheuttaman ongelman vähentämiseksi. Lisäksi alueellisilta riistaneuvostoilta pyydetään esityksiä siitä, mihin muihin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä susien aiheuttamien vahinkojen ja muiden ongelmien vähentämiseksi. Alueellisten riistaneuvostojen kokoukset järjestetään viikoilla 7 9. Alueelliset riistaneuvostot toimittavat esityksensä valtakunnalliselle riistaneuvostolle, joka näiden esitysten pohjalta antaa suosituksen Suomen riistakeskukselle siitä, mihin lisäkiintiö tulisi kohdentaa sekä tekemään esityksen maa- ja metsätalousministeriölle siitä, mihin muihin toimenpiteisiin susien aiheuttamien vahinkojen ja ongelmien vähentämiseksi sekä susien suojelun paikallisen hyväksynnän lisäämiseksi tulisi ryhtyä. Valtakunnallinen riistaneuvosto kokoontuu 28.2.2013.
2 Esityksen mukaan Suomen riistakeskuksella olisi siten mahdollisuus myöntää perusteltujen hakemusten perusteella poikkeuslupia viikosta 12 alkaen. Tähän mennessä (18.2.2013) tietoon on tullut seuraavat susien kuolemat: poronhoitoalueella poikkeusluvin vahinkoperustein tapettu 11 sutta, muun Suomen alueella tapettu tai kuollut 15 sutta (3 poikkeusluvin, 6 poliisimääräyksin, 3 liikenteessä ja 3 laittomasti) eli yhteensä 26 sutta. 2 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen täydennetty kanta-arvio 12.2.2013 (MMM Dnro 277/13/2013, RKTL 89/401/2013) Tutkimuslaitoksen arvio perustuu havaintotietojen osalta pääasiassa petoyhdyshenkilöverkostosta saatuihin tietoihin. Lisäksi havaintotietoja ovat toimittaneet Metsähallituksen henkilökunta ja itäiseen valtakunnanrajaan rajoittuvien paliskuntien poroisännät sekä rajavartijat. RKTL lähetti myös Suomen riistakeskuksen aluetoimistoille kyselyn laumoista ja kahdestaan liikkuvista susista. Laajaa havaintoaineistoa tukee GPS-laittein merkittyjen susien antama paikkatieto reviirien rajoista. Vuodelta 2012 on GPS-lähettimien antamaa tietoa yhteensä viideltä eri susireviiriltä, joilla eleli joko lauma tai pariskunta. Kaikkiaan GPS-lähettimellä merkittiin 21 sutta. Lähettimistä oli toiminnassa vielä vuoden 2012 2013 vaihteessa kymmenkunta. Suomen susikannan ydinalueella (Etelä-Kainuu, Ylä-Savo ja Pohjois-Karjala) RKTL suoritti joulukuun alun ja helmikuun alun välisenä aikana tiiviisti myös omaa maastotyötä. Arvion perustana ovat tunnetut laumat ja kahdestaan liikkuvat sudet, jotka ovat todennäköisiä pariskuntia. Edellisten lisäksi kartoitettiin epävarmoja havaintoja pareista. Näiden mahdollisten pariskuntien asettumista alueelle ei kyetty riittävällä varmuudella tarkistamaan, joten ne luokiteltiin yksinään liikkuviksi susiksi. Havainnot yksinään liikkuvista susista muodostavat arvion perustan niillä riistakeskuksen alueilla, joilla laumoja tai reviirillä eläviä pareja ei ole. Yksinään liikkuvien susien osuus on noin 15 prosenttia talvisesta susikannasta. Huomattava osa itäisellä valtakunnanrajalla havaituista laumoista ja pareista liikkuu molemmilla puolilla itärajaa. Keskimääräistä susikantaa arvioitaessa tällaisten susien yksilömäärästä on otettu Suomen kantaan kuuluviksi 50 prosenttia. Merkittävä osa susista liikkuu useamman kuin yhden Suomen riistakeskuksen aluetoimiston alueella. Tämän takia on otettava huomioon, että arviot aluetoimistojen alueella liikuskelevien susien lukumääristä eivät ole summautuvia. Kannanhoitoalueita koskevat arviot ovat summautuvia, sillä kahdella eri kannanhoitoalueella liikkuva lauma tai pari on laskettu kokonaisuudessaan vain yhden kannanhoitoalueen susikantaan. Susien vähäisestä lukumäärästä johtuen samansuuruinen susisaalis voi johtaa toisistaan suuresti poikkeaviin kehityssuuntiin susien määrässä. Poiston vaikutus riippuu saaliiksi päätyvien susien iästä, sukupuolesta ja lisääntymisbiologisesta asemasta susiyhteisössä. Susikannan on arvioitu vähentymättä kestävän 30 prosentin vuotuisen poistuman. Susitilanne alueittain Etelä-Häme Riistakeskus Etelä-Hämeen alueella on havaintoja yksittäisistä susista mutta ei pareista eikä laumoista. Alueella liikuskelee 2 3 sutta. Etelä-Savo Riistakeskus Etelä-Savon alueella on havaintoja yksittäisistä susista mutta ei pareista eikä laumoista. Alueella liikkui vuoden vaihteessa myös pantasusi, joka tällä hetkellä liikuskelee Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen riistakeskusten välisellä raja-alueella. Alueella liikuskelee 2 3 sutta.
3 Kainuu Riistakeskus Kainuun alueella liikkuu 30 45 sutta. Vaihteluväli on suurehko, koska kolme laumaa (yhteensä 21 sutta) liikkuu Suomen ja Venäjän välisen rajan molemmilla puolilla. Osa Riistakeskus Kainuun alueesta kuuluu poronhoitoalueeseen. Tällä alueella on havaintoja yksittäisistä susista mutta ei pareista tai laumoista. Poronhoitoalueen ulkopuolisen Kainuun alueella liikkuu 30 40 sutta. Sudet keskittyvät Kuhmoon, jossa on havaintoja kaikkiaan neljästä laumasta, joista kolme (5, 8 ja 8 yks.) liikkuu Suomen ja Venäjän välisen rajan kahta puolta. Neljäs lauma (5 yks.) liikkuu Kuhmon lisäksi myös Sotkamon ja Ristijärven puolella. Tässä laumassa on pannalla varustettu alfanaaras. Kuhmossa on lisäksi kolme paria (Kuumu Vartius, Niemiskylä Hirvelä ja Jonkeri) Sotkamossa asustaa neljän yksilön hajallaan liikkuva lauma Sapsoperän Maanselän välisellä alueella. Lauman lisäksi Tipasojalla ja Lehtovaaran Tuhkakylän alueella on todettu olevan pariskunta. Edellisten lisäksi pääasiassa Pohjois-Savossa asuvat kolme laumaa vierailevat Kainuun puolella (Vuolijoki ja Sotkamo). Keski-Suomi Riistakeskus Keski-Suomen alueella liikkuu kymmenkunta sutta. Riistakeskus Keski-Suomen, Pohjois- Hämeen ja Pohjanmaan alueita kattavalla reviirillä on 7 10 sutta. Tällä Keuruun, Virtain ja Ähtärin alueelle sijoittuvalla reviirillä ei ole näin suurta yhtenäistä laumaa, vaan se on hajallaan. Reviirillä on kaksi pannoitettua sutta (alfanaaras ja vuonna 2011 syntynyt naaraspentu). Aikuisesta alfauroksesta ei talven 2012/2013 aikana ole tehty varmoja havaintoja. Laumasta siirtyi toukokuussa 2012 vuonna 2011 syntynyt uros Äänekosken pohjoispuolelle. Havaintojen mukaan se liikkuu yksin. Kaakkois-Suomi Riistakeskus Kaakkois-Suomen alueella liikkuu noin 6 8 sutta. Alueelta on havaintoja yhdestä neljän suden laumasta, joka on yhteinen Venäjän kanssa, ja yhdestä parista, joka sekin liikkuu rajan läheisyydessä. Valtakunnan rajalla liikkuvien laumojen ja parien yhteisestä lukumäärästä on puolet laskettu kuuluvaksi Suomen kantaan. Lappi Riistakeskus Lapin alueella on havaintoja yksittäisistä susista sekä kahdesta yhdessä liikkuvasta sudesta Savukoskelta. Savukosken havainnot sijoittuvat itärajan pintaan. Siellä oli alkutalvesta 7 8 yksilön pentuelauma, josta on kaadettu talven mittaan viisi sutta. Valtakunnan rajojen ulkopuolella on havaintoja Länsi- Lapista (Övertorneå, Ruotsi) susiparista. Oulu Riistakeskus Oulun poronhoitoalueella liikkuu 2 4 sutta; yksi pariskunta Utajärvi Pudasjärvi alueella. Tälle parille on myönnetty kaatolupa. Poronhoitoalueen ulkopuolisella alueella liikkuu noin 5 7 sutta. Alueella on tavattu yksi vakituisesti asuva lauma, joka on yhteinen riistakeskus Pohjois-Savon kanssa. Laumassa elelee kolme yksilöä, joista yhdellä on panta. Lisäksi lauman pohjoispuolella asustaa yksi susipari. Pohjanmaa Riistakeskus Pohjanmaan alueella liikkuu 10 15 sutta. Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen ja Keski-Suomen rajalla elää lauma, jossa asustaa 7 10 susiyksilöä, joiden liikkuminen painottuu Pohjois-Hämeen ja Keski- Suomen alueelle. Havaintojen perusteella näyttää siltä, että lauma on jakautunut pienempiin ja erillään kulkeviin osiin, mikä vaikeuttaa kokonaiskuvan saamista. Lisäksi alueella on tehty havaintoja susiparista Lohtajan Kälviän alueella. Parihavaintoja on Perhosta ja epävarmoja parihavaintoja Isojoen Suojoen alueelta (mahdollisesta jälkimmäisestä parista tehdään havaintoja myös Satakunnan puolella).
4 Pohjois-Karjala Pohjois-Karjalassa liikkuu 12 14 sutta. Pohjois-Karjalassa liikuskelee kaksi (Lieksa ja Ilomantsi) neljän yksilön susilaumaa Suomen ja Venäjän välisen rajan molemmilla puolilla. Lisäksi alueella on havaittu kaikkiaan viisi susiparia (Lieksa,Valtimo), joista yksi on yhteinen Kainuun kanssa ja toinen Pohjois-Savon kanssa. Pohjois-Häme Riistakeskus Pohjois-Hämeen alueella liikkuu 12 15 sutta. Alueella on yhteinen 7 10 yksilön lauma Keski- Suomen ja Pohjanmaan riistakeskusten kanssa. Havaintojen perusteella näyttää siltä, että lauma on jakautunut pienempiin ja erillään kulkeviin osiin, mikä vaikeuttaa kokonaiskuvan saamista. Etelämpänä kolmen yksilön lauma asustelee Längelmäen Oriveden Kuhmalahden alueella. Lisäksi susiparista on havaintoja Nokian Akaan Sastamalan alueelta. Pohjois-Savo Riistakeskus Pohjois-Savon alueella elelee 25 30 sutta. Ne keskittyvät Ylä-Savon alueelle, missä asustelee kolme eri laumaa. Kaikissa alueen laumoissa on GPS-lähettimellä varustettuja susia. Vieremän ja Kiuruveden alueella oleva susilauma vierailee myös riistakeskus Oulun alueella ja toinen Vieremän alueella olevista laumoista vierailee Kainuun alueella. Lisäksi alueella on kolme eri susiparia (Sukeva Jyrkkä, Varpaisjärven pohjoisosa ja Vesanto Tervo- alue). Tassussa on joukko susihavaintoja (n = 24) Sonkajärven Iisalmen Kiuruveden ympäristöstä aikavälillä 1.12.2012 8.1.2013. Havainnot ovat pääasiassa yksittäisistä susista mutta muutama havainto jopa viiden suden laumasta. Petoyhdyshenkilöt ovat tarkistaneet näistä kahdeksan havaintoa. Em. aikajakson jälkeen susihavaintoja alueelta on saatu ainoastaan yksi. Alueelta ei kuitenkaan ole löydetty paria tai laumaa etsinnöistä huolimatta. Rannikko-Pohjanmaa Riistakeskus Rannikko-Pohjanmaan alueella on tehty havaintoja yksittäisistä susista mutta ei susilaumoista eikä -pareista. Alueella liikkuu 2 3 sutta. Satakunta Riistakeskus Satakunnan alueella liikuskelee 9 11 sutta. Köyliön Huittisten alueella asustaa lauma, jossa on 7 sutta. Lisäksi Ulvilan Luvian alueella on havaintoja mahdollisesta susiparista. Pääosa näistä havainnosta on yhdestä sudesta mutta muutama myös kahdesta. Lisäksi nk. Yläneen lauma Varsinais-Suomesta vierailee ajoittain Satakunnan puolella. Alueen pohjoisosassa on yksi mahdollinen pari Pohjanmaan kanssa. Uusimaa Riistakeskus Uudenmaan alueella elää 6 8 sutta. Alueella on havaintoja yhdestä parista ja yhdestä neljän suden laumasta. Pari elelee Nummi Pusulan alueella ja lauma Tammisaaren alueella. Varsinais-Suomi Riistakeskus Varsinais-Suomen alueella liikkuu 6 7 sutta. Alueella on yksi lauma (4 5 yks.), joka liikkuu pääasiassa Mynämäen Pöytyän Maskun alueella. Tassu-havaintojen perusteella lauma liikkuu myös osittain riistakeskus Satakunnan puolella. Lisäksi alueella on mahdollinen susipari, josta tulleet havainnot sijoittuvat tien 8 länsipuolelle. Susitilanne kannanhoitoalueittain Läntisen Suomen kannanhoitoalueen laumojen ja mahdollisten parien yhteinen susimäärä on noin 35 39 yksilöä. Yhteensä kannanhoitoalueella on 40 45 sutta (taulukko 1, s.6). Itäisen Suomen kannanhoitoalueen pääasiassa Suomen puolella liikkuvissa laumoissa ja mahdollisissa pariskunnissa on yhteensä 50 51 sutta. Tunnetuissa Suomen ja Venäjän rajan molemmin puolin liikkuvissa laumoissa on yhteensä 17 yksilöä. Yhteensä kannanhoitoalueella on 77 78 sutta (taulukko 1, s 6).
5 Poronhoitoalueella susia liikuskelee lähinnä poronhoitoalueen eteläosissa lähellä alueen rajaa. Poronhoitoalueella liikkuvien, reviiriä muodostamattomien susien määrään vaikuttaa Venäjältä ja alueen eteläpuolelta saapuvien yksilöiden määrä, jossa voi vuodenaikaisesti olla suurtakin vaihtelua. Poronhoitoalueen susikannan kooksi tutkimuslaitos arvioi 4 5 yksilöä (taulukko 1, s.6). Suomessa oli helmikuun 2013 alussa 120 135 sutta. Ottamalla kanta-arvioon mukaan Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan molemmin puolin liikkuvien laumojen sudet, saadaan kokonaisyksilömääräksi 140 150 sutta. Määrä on edellisvuotista pienempi. Kuva 1. Susilaumat ja kahdestaan liikkuvat sudet helmikuun alussa 2012 2013. Punaisella rajatulla alueella elää GPS-seurannassa oleva susilauma, vihreät symbolit viittaavat muihin tunnettuihin laumoihin, keltaiset kahdestaan liikkuviin susiin ja vaaleanpunaiset varmistamattomiin parihavaintoihin. Harmaat symbolit viittaavat reviireihin, joista merkittävä osa sijainnee Venäjän puolella.
6 Taulukko 1. Tilanne kannanhoitoalueittain ja koko maassa. Kannanhoitoalue Laumat/ niissä susia yhteensä Parit Valtakunnan rajan laumat / niissä susia yht*. Valtakunnan raja, parit* Susia yhteensä* Poronhoitoalue - / - 1 - / - - 4 5** Itäinen Suomi 5 / 24 25 13 6 / 17-77 78** Läntinen Suomi 5 / 25 29 5 - - 40 45** YHTEENSÄ 120 135*** * Valtakunnan rajalla liikkuvien laumojen ja parien yhteisestä susien määrästä on puolet laskettu kuuluvaksi Suomen kantaan. **Susikannasta on havaittu15 % olevan yksinään liikkuvia yksilöitä. ***Lukumääräarvion haarukka ottaa huomioon sen, että yksinään liikkuvien osuus olisi tavanomaista suurempi (20 %). Taulukko 2. Viime vuoden tilanne: RKTL:n lausunto 16.1.2012. Kannanhoitoalue Laumat/ niissä susia yhteensä Parit Valtakunnan rajan laumat / niissä susia yht*. Valtakunnan raja, parit* Susia yhteensä* Poronhoitoalue 2 / 6 2 2 / 6 20 25 Itäinen Suomi 7 / 38 3-4 8 / 45 3 80 85 Läntinen Suomi 5 / 32 6-8 50 55 YHTEENSÄ** 150 165*** *Valtakunnan rajalla liikkuvien laumojen ja parien yhteisestä susien määrästä on puolet laskettu kuuluvaksi Suomen kantaan. **Susikannasta on oletettu 15 % olevan yksinään liikkuvia yksilöitä. ***Lukumääräarvion yläraja on laskettu kannanhoitoalueittaisten vaihteluvälien keskikohtien summana. 3 Suurimmat sallitut saalismäärät ja muut rajoitukset metsästysvuodelle 2012-2013 3.1 Suurimmat sallitut saalismäärät Tällä asetuksella esitetään suurimmaksi sallituksi saalismääräksi poronhoitoalueen ulkopuolelle 12 susiyksilöä. Koska aiemmasta 10 suden kiintiöstä (MMMasetus 616/2012) on käytetty 3 lupaa, lisäys aiempaan kiintiöön on siten 5 yksilöä, jotka tullaan edellä esitetyn mukaisesti kohdentamaan pihoissa tai pihapiireissä toistuvasti esiintyvien susien aiheuttaman ongelman ratkaisemiseen. Turvallisuusuhkaa aiheuttavat poikkeuksellisesti käyttäytyvät sudet voidaan myös poistaa poliisilain 25 :n nojalla tarvittaessa. On kuitenkin käytännössä havaittu, että poliisien luvat eivät välttämättä lisää susien olemassaolon hyväksyttävyyttä, niiden rajallisen käyttömahdollisuuden johdosta. Tämän johdosta on tarpeen antaa Suomen riistakeskukselle viiden (5) suden lisäkiintiö, joka lisää sen toimintamahdollisuuksia myös pi-
7 hoissa tai pihapiireissä toistuvasti esiintyvien susien aiheuttaman ongelman ratkaisemiseen ja suden yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden kasvattamiseen. 3.2 Erityistä Suomen riistakeskuksen tulee harkita ennen lupapäätöksen tekemistä vielä erikseen ennen poikkeusluvan myöntämistä, onko valtakunnallisen riistaneuvoston suosittamilla alueilla kyseessä olevan ongelman ratkaisemiseksi muita tyydyttäviä ratkaisuja ja haittaako metsästys suotuisan suojelutason säilyttämistä. Tämä on todettu myös Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa (10.6.2009, taltionumero 1499), että yksittäisestä pyyntiluvasta päättävä taho on velvollinen varmistamaan, että päätös on luontodirektiivin sekä kansallisten, riistaeläinten suojelua ja metsästystä muutoin koskevien säännösten mukainen niin, että kulloinkin kysymyksessä oleva metsästys ei vaaranna ko. lajin suotuisaa suojelutasoa ja että muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Maa- ja metsätalousministeriön vuosittain antamat kiintiöt metsästettävien suurpetojen enimmäismäärästä turvaavat omalta osaltaan pyyntilupakohtaista, sääntelyn mukaista harkintaa. Riistakeskuksen on poikkeuslupa-asetuksen mukaisesti selvitettävä metsästyslain 41 a :n 1 momentin 3 kohdan tapauksissa poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläimen kanta alueella, yksilön käyttäytyminen haetulla alueella, mahdolliset viranomaisten saamat ilmoitukset ja toimenpiteet ongelmista sekä toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa. Tämä Suomen riistakeskuksen täytyy todentaa erikseen jokaisen lupahakemuksen kohdalla sekä lisäksi dokumentoida tarkasti poikkeuslupapäätökseen kaikki luontodirektiivin 16 artiklan 3 kohdassa mainitut yksityiskohtaiset muotovaatimukset, jotka on todettu, jotta luontodirektiivin jäsenvaltioille asettamat velvoitteet raportoinnista voidaan täyttää. 4 Esityksen vaikutukset Maa- ja metsätalousministeriön tiedossa oli susikannan vähentyminen edelliseen vuoteen nähden ja viiden suden kiintiön lisäyksen vaikutus on otettu huomioon arvioinnissa suhteessa suden suojelutason saavuttamistavoitteeseen. Ministeriö katsoo, että vaikka kiintiö toteutuisi täysimääräisesti, ei sillä tule olemaan vaikutusta susikannan suotuisan suojelutason saavuttamiseen edellyttäen, että mahdolliset luvat kohdennetaan oikealla tavalla. Poiston vaikutus riippuu eniten saaliiksi päätyvien susien iästä, sukupuolesta ja lisääntymisbiologisesta asemasta susiyhteisössä. Tänä talvena on susien toistuvista pihakäynneistä tullut merkittävä yhteiskunnallinen konflikti. Susipolitiikan toimivuuden kannalta ei ole eduksi, että luontodirektiivillä jo hyvin merkittävästi rajoitettuja toimintamahdollisuuksia kavennetaan laittomalla pyynnillä ja erityisesti sellaisilta susireviireiltä, jossa sudet elävät harvaan asutulla ja erämaisella alueella ja joissa varsinaista pihasusikonfliktia ei ole syntynyt. Viimeaikaiset ikävät tapahtumat ja siitä seurannut asenteiden koventuminen ylläpitävät ja voimistavat konfliktia. Ministeriö pyrkii vastaamaan konfliktiin kohdentamalla erityistoimenpiteitä tässä vaiheessa pihoissa tai pihapiireissä toistuvasti esiintyvien susien aiheuttaman ongelman hallintaan. Viiden suden lisäyksen voidaan katsoa lisäävän Suomen riistakeskuksen toimintamahdollisuuksia ongelman ratkaisemiseksi ja sietokyvyn kasvattamisessa paikallisten asukkaiden keskuudessa. Samalla säilytetään mahdollisuus reagoida jo syntyneisiin erityisen merkittäviin vahinkoihin ja niiden jatkumisen uhkaan. Ministeriö ei katso asetuksen olevan millään tavalla luontodirektiivin vastainen. Komissio on myös todennut parlamenttikysymykseen (E-3942/08) antamassaan vastauksessa, että "EU:n harjoittaman suurten petoeläinten suojelupolitiikan menestys riippuu olennaisesti paikallisten asukkaiden asenteista. Suurten petoeläinten vuoksi paikalliset asukkaat ovat oikeutetusti huolissaan omasta turvallisuudestaan sekä karjan, kotieläinten ja riistan menetyksistä. Nämä on otettava huomioon pyrittäessä saavuttamaan tasapaino direktiiveissä säädettyjen suojelutavoitteiden kanssa." Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että tällä asetuksella pyritään juuri hakemaan komission mainitsemaa tasapainoa. Myös oikeuskansleri on vastauksessaan (Dnro 1277/1/03, 20.12.2004) todennut asiassa mm. seuraavaa: Petoeläinten kotieläimille aiheuttamat vahingot ja niiden ihmisille aiheuttama tai ainakin niistä ihmisten asuin-
8 ja liikkumisalueilla tehtyihin havaintoihin perustuvat todellisiksi mielletyt uhat ovat sellaisia turvallisuutta heikentäviä tekijöitä, joiden poistaminen on julkisen vallan velvollisuutena. Susi enempää kuin muutkaan petoeläimet eivät meillä kuulu asuttujen seutujen luonnonoloihin. Tältä osin viranomaisilla tulee olla nopeasti vaikuttavat tehokkaat keinot, joilla torjutaan ihmisasumusten, taajamien tai ihmisten käyttämien liikenne- ja kulkuväylien läheisyyteen tulevat petoeläimet. Toisaalta sama edistämisvelvoite koskee perustuslain 20 :n 1 momentin mukaan myös luonnon ja sen monimuotoisuuden säilyttämistä. Käsillä on tilanne, jossa useiden perus- ja ihmisoikeuksien toteuttaminen niihin sisältyvien osittain paikallisista olosuhteista johtuvien vastakkaisten arvojen vuoksi näyttäisi johtavan ristiriitaan. Tällaisessa tilanteessa on perus- ja ihmisoikeuksia punnittava vastakkain ja pyrittävä yhteensovittamaan ristiriitaan johtavien säännösten tulkinta tavalla, joka johtaa perusoikeuksien toteuttamiseen niiden tarkoitusta vastaavalla tavalla poikkeuksellisissakin olosuhteissa. Petoeläinten aiheuttamaa uhkaa ei voida kuitenkaan poistaa siten, että luonnon monimuotoisuus myös erämaaluonnon petokantojen osalta vaarantuu vastoin perustuslain 20 :n 1 momentin mukaista edistämisvelvoitetta. Oikeuskansleri toteaa edelleen johtopäätöksenään: Edellä lausuttuun viitaten on painotettava sitä, että erityisesti perusoikeutena ja ihmisoikeutena taatun turvallisuuden ylläpitäminen on julkisen vallan ensisijainen tavoite. Julkisen vallan on varauduttava toimiin ja käytettävä niitä siten, että turvattomuutta aiheuttavat eläimet saadaan torjutuiksi ja vakavimmissa tapauksissa hävitetyiksi. Silloin kun petoeläin havaitaan paikassa, jossa on ilmeinen vaara, että ihmisen turvallisuus on uhattuna, on selvää, että uhka torjutaan. Äärimmäisenä keinona on pedon lopettaminen. Arviointi on osaltaan perustettava kuitenkin luontodirektiivin 16 artiklan poikkeusperusteisiin. Käsitykseni mukaan nämä poikkeusperusteet antavat mahdollisuudet sellaiseen lainsäädäntöön, jonka nojalla turvallisuuden säilyttämiseksi ja mahdollisesti myös omaisuuden suojan säilyttämiseksi tarpeelliset toimenpiteet ihmisiä ja omaisuutta uhkaavien petoeläinten torjumiseksi voidaan käytännössä toteuttaa. Vaikka koko valtakunnan tasolla susikanta on vähentynyt, ongelmat keskittyvät tällä hetkellä tietyille paikkakunnille kuten Huittisten Köyliön seudulle. Maa- ja metsätalousministeriö ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL) ovat sopineet, että RKTL sijoittaa maa- ja metsätalousministeriön rahoituksella Länsi- Suomen alueelle kenttähenkilön, joka toimii erityisesti Satakunnan ja Varsinais-Suomen alueilla. Kenttähenkilö auttaa selvittämään entistä tarkemmin alueen suurpetokantojen kokoa, levinneisyyttä ja liikkuvuutta sekä pyrkii lisäämään vuorovaikutusta eri sidosryhmien välillä. Tämän lisäksi Ruotsi on järjestämässä Suomen, Ruotsin ja Norjan suurpetoasioista vastaavien valtiosihteerien välistä tapaamista kevään aikana. Ruotsilla ja komissiolla on kiistaa Ruotsin susipolitiikan linjauksista. Ruotsi on pyrkinyt uudella perustellulla tavalla vähentämään ihmisten huolta susien läsnäolosta ja samalla lisäämään susikannan hyväksyttävyyttä paikallisten ihmisten keskuudessa. Ministeriö tulee valtiosihteerien tapaamisessa esittämään tukensa Ruotsin suunnitelmille. Ministeriö ehdottaa Suomen ja Ruotsin yhteistä delegaatiota neuvottelemaan ympäristökomissaarin kanssa keinoista ottaa huomioon nykyistä joustavammin paikallisten asukkaiden huolet susikannan suojelussa ja kannansäätelyssä. 5 Asian valmistelu Maa- ja metsätalousministeriössä on valmisteltu virkatyönä ehdotus poikkeusluvilla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna 2012 2013. Asetuksella kumotaan 15 päivänä syyskuuta 2012 annettu maa- ja metsätalousministeriön asetus 616/2012. Luonnoksesta pyydettiin lausuntoja seuraavilta tahoilta: ympäristöministeriö (YM), sisäasiainministeriö (SM), MMM/elintarvike- ja terveysosasto, metsäosasto, maatalousosasto sekä yleinen osasto, Suomen riistakeskus, Metsähallitus (MH), Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL), Suomen Luonnonsuojeluliitto, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto (MTK), Svenska Lantbruksproducenternas centralförbund (SLC), Paliskuntain yhdistys, Saamelaiskäräjät, WWF Suomi, Suomen Metsästäjäliitto ry, Natur och Miljö r.f. ja Luonto-Liitto.
9 Lausuntoja annettiin yhteensä 11. Lausunnoissa ympäristöministeriö ei kannata esitystä ja epäilee kaatolupien lisäämisen vaarantavan Suomen susipolitiikan sekä olevan luontodirektiivin vastainen vaarantamalla suojelun suotuisan tason. YM toteaa, että se ei voi kannan suojelusta vastaavana ministeriönä perustella tätä politiikkaa komissiolle, jos asia nousee esiin. YM:n mielestä lisäkiintiöön ei ole myöskään tarvetta, koska kiintiössä on varaa vielä seitsemän luvan myöntämiseen. Lisäkiintiön kohdentamisen osalta YM katsoo, että se saattaisi vaikeuttaa julkisten hallintotehtävien päällikön riippumatonta asemaa ja toisaalta sopii huonosti alueellisen riistaneuvoston asetuksella määrättyihin tehtäviin. Suomen luonnonsuojeluliitto, Luonto-Liitto ja WWF vastustavat lisäkiintiötä, koska susikannan suojelutaso on määrällisesti, alueellisesti ja laadullisesti epäsuotuisa. SLL:n mielestä nykyistä kiintiötä pitäisi pienentää. Jäljellä olevat laumat tulisi pannoittaa ja Länsi-Suomen uutta RKTL:n kenttähenkilöä kannattaa tukea Pohjois-Karjalan suurpedot hankkeen kaltaisella yhteistyöprojektilla sekä alueellisia riistaneuvostoja tulisi täydentää ympäristöjärjestöillä. MTK ja Saamelaiskäräjät pitivät asetusehdotusta hyvin perusteltuna ja pitivät hyvinä käynnistettäviä selvityksiä ja keskusteluja suurpetopolitiikan linjausten uudistamiseksi. Suomen riistakeskuksella ei ollut huomautettavaa. Metsähallituksella ei ole lausuttavaa asiasta. Paliskuntain yhdistys ymmärtää ihmisten peloista juontuvan tarpeen lisäykselle. Suomen Metsästäjäliiton mukaan lisäkiintiö on oikeansuuntainen toimenpide. Määrä on kuitenkin ehdottomasti liian alhainen. Metsästäjäliiton mielestä kiinteätä lupamäärää ei tarvita. Jos kiintiötä pidetään tärkeänä, on se mitoitettava realistiselle tasolle, joka liiton mielestä on noin 50 suden luokkaa. Metsästäjäliitto katsoo myös, että susien pyyntilupia on voitava saada jatkossa myös kannanhoidollisin perustein. Lausunnot kokonaisuudessaan on tilattavissa maa- ja metsätalousministeriön kirjaamosta diaarinumerolla 277/13/2013. 6 Voimaantulo Maa- ja metsätalousministeriön asetus ehdotetaan tulevaksi voimaan 22.2.2013. Pykälässä todetaan, että säädettyyn määrään ei asetuksessa lueta susia, jotka on saatu saaliiksi asetuksen voimaantuloa. Tämä on selkeyden vuoksi tarpeen, koska Suomen riistakeskuksen luvilla saadut 3 sutta on vähennetty jo kiintiöstä samalla, kun asetus 616/2012 kumotaan..