Maa- ja metsätalousministeriö PL 30 00023 VALTIONEUVOSTO Viitaten lausuntopyyntöönne 25.5.2004 (Dnro 4365/042/2002) ASIA: Lausunto Metsätalouden rahoituslakityöryhmän muistiosta Suomen luonnonsuojeluliitto kiittää lausuntopyynnöstä ja esittää Metsätalouden rahoituslakityöryhmän muistiosta (MMM 2004:7) lausuntonaan kunnioittaen seuraavaa. 1. Yleistä Maa- ja metsätalousministeriön 22.1.2003 asettaman ns. Metsätalouden rahoituslakityöryhmän tuli valmistella hallituksen esityksen muotoon laaditut ehdotukset kestävän metsätalouden rahoituslain (seur. KMRL) muuttamiseksi (työryhmämietintö, s. 2). Nyt lausunnolla olevaa työryhmämuistiota ei ole kuitenkaan laadittu tämän toimeksiannon mukaiseen muotoon. Työryhmän toimeksiannon mukaan työryhmän tuli ehdotuksessaan ottaa huomioon ja arvioida KMRL:n toimeenpanoon liittyvät, muun muassa ekologiset näkökohdat. Hallituksen esityksen laatimisohjeet ja hyvä lainvalmistelutapa edellyttävät, että lakiehdotuksen ympäristövaikutukset arvioidaan. Vaikka lausunnolla olevassa muistiossa tuodaan esiin joitakin ekologisia näkökohtia ja ympäristövaikutuksia, tarkastelu on puutteellinen. Työryhmä ei ole lainkaan pohtinut esimerkiksi, millaisia rajoituksia KMRL 7 :n lakitasoinen velvoite siitä, että puuntuotantoa edistävien työlajien töiden on oltava metsäluonnon- ja ympäristöhoidon samoin kuin metsien biologisen monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta tarkoituksenmukaisia, asettaa ministeriön asetusten sisällölle. Ministeriössä muistion pohjalta tapahtuvassa lainvalmistelussa on ekologisten seikkojen sekä ympäristövaikutusten huomioon ottamista ja arviointia syvennettävä huomattavasti lausunnolla olevan muistion tasosta. Ekologisten näkökohtien kevyt käsittely heijastaa myös sitä, että luonnonsuojelujärjestöjen edustajaa ei kutsuttu työryhmän varsinaiseksi jäseneksi.
2 Työryhmän tuli myös alkuperäisen toimeksiantonsa mukaan käsitellä perustuslaista johtuvia muutostarpeita. Ministeriön muuttaman toimeksiannon mukaan nämä muutostarpeet valmistellaan virkatyönä ministeriössä. Luonnonsuojeluliitto pitää huolestuttavana, että keskeisimmät laista johtuvat muutostarpeet, kuten perustuslain 20 :n ympäristöperusoikeuden huomioon ottaminen (maanomistajan omavastuu, kansalaisten osallistuminen), kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista säätämisen taso tai valtuutussäännösten kattavuus, katsotaan ministeriössä niin merkityksettömiksi, että ne jätetään suhteellisen laajan työryhmätyöskentelyn ulkopuolelle. Metsälain 1 :ssä määritellään metsien kestävä hoito ja käyttö. Hoidon ja käytön tavoitteeksi asetetaan kestävä puuntuotanto samalla kun metsien biologinen monimuotoisuus säilytetään. Monimuotoisuuden säilyttämistavoite on siis tasavertainen puuntuotantotavoitteen rinnalla. Kestävän metsätalouden rahoituslain 1 :ssä puolestaan ilmaistaan selvästi, että KMRL:n mukaisilla toimenpiteillä edistetään metsien kestävää hoitoa ja käyttöä metsälain mukaisesti. Työryhmän muistioon sisältyy kuitenkin lukuisia ehdotuksia, jotka vievät pohjaa pois kestävän metsätalouden tasapainoiselta tukemiselta. Luonnonsuojeluliitto katsoo, että työryhmän ehdottamilla toimenpiteillä ei edistetä tasapuolisesti metsätalouden eri ulottuvuuksien toteuttamista. Tästä syystä ehdotusten toteuttaminen heikentäisi metsälain 1 :ssä puuntuotantotavoitteen rinnalle asetetun ympäristötavoitteen saavuttamista. 2. Nuoren metsän hoito (TR 2) Työryhmä on jakanut nuoren metsän hoidon selkeästi kolmeksi eri työlajiksi. Edelleen työryhmä on pitänyt tarkoituksenmukaisena ohjata töitä taimikkovaiheen metsiköihin nuorien kasvatusmetsien sijasta. Luonnonsuojeluliitto esittää arvioitavaksi, päästäänkö tähän tavoitteeseen työryhmän esittämillä keinoilla vai tulisiko nuoren metsän kunnostuksen ja pystykarsinnan tukemisesta luopua kokonaan ja kumota KMRL:n vastaavat säännökset. Työryhmä on kiinnittänyt huomiota siihen, että tukea ei voida myöntää sellaiseen taimikonhoitoon, joka on säädetty maanomistajan velvollisuudeksi metsälain 8 :ssä, vaan tuki olisi mahdollista vain niin sanottuihin vakiintuneisiin taimikoihin. Luonnonsuojeluliitto kannattaa työryhmän ehdotusta, jolla määriteltäisiin selkeästi alaraja sille, millaisille taimikoille voitaisiin tukea myöntää. Liitto kuitenkin huomauttaa, että käytännön lainsoveltamisen ja hakijan oikeusturvan kannalta alaraja tulee määritellä niin korkealle, ettei tukea myönnetä maanomistajan lakisääteisten velvollisuuksien täyttämiseksi.
3 Työryhmä on todennut, että mekaanisen metsäteollisuuden tavoitteena on viennin arvon kaksinkertaistaminen vuoteen 2010 mennessä, ja että teollisuus tarvitsee korkealaatuista raaka-ainetta. Tämän vuoksi pystykarsinta tulee säilyttää rahoitettavana työlajina. Luonnonsuojeluliitto toteaa, että nyt esitetyillä muutoksilla ei pystytä puun hitaasta kasvusta johtuen vaikuttamaan tavoitteen saavuttamiseen. Työryhmä toteaa edelleen, että pystykarsinnan työjälkeä tulisi kohentaa ja esittää neuvonnan ja ohjeistuksen lisäämistä. Työryhmä ei esitä konkreettisia toimia siitä, kuka tekee ja mitä ongelman poistamiseksi. Luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että valtion varojen tarkoituksenmukaista käyttöä ei ole, että metsäkeskukset myöntävät rahoitusta rahoituskelvottomiin kohteisiin. Liitto esittää varojen käytön valvonnan tehostamista KMRL:n noudattamista valvovissa ja rahoituspäätöksiä tekevissä metsäkeskuksissa. Työryhmä on edelleen esittänyt tukien käytön selkiinnyttämiseksi, että tukea taimikonhoitoon, nuoren kasvatusmetsän kunnostukseen ja pystykarsintaan voidaan myöntää kuhunkin erikseen vain kerran. Luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että metsätalouden tulee pääsääntöisesti vastata itse kustannuksistaan. Valtion varojen tarkoituksenmukaista käyttöä ei ole jonkin metsikön hoidon tukeminen useaan kertaan saman kiertoajan kuluessa. Luonnonsuojeluliitto esittää, että jollei nuoren metsän hoitoa poisteta tuettavien työlajien luettelosta, tukea voitaisiin myöntää joko taimikonhoitoon tai nuoren metsän kunnostukseen kerran metsän kiertoajan kuluessa. 3. Energiapuu (TR 3) Energiapuun käytön lisääminen ja vielä hyödyntämättömien energiapuuvarantojen saaminen käyttöön on ilmastopoliittisesta näkökulmasta perusteltua. Luonnonsuojeluliitto onkin tukenut energiapuun käytön lisäämistä eduskunnan ydinvoimapäätöksen yhteydessä hyväksytyn niin sanotun risupaketin mukaisesti muun muassa uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelmaa uusittaessa vuonna 2002. Tämän tavoitteen toteuttamisen näkökulmasta työryhmän esittämä energiapuun korjuutuen muodostaminen itsenäiseksi työlajiksi siten, ettei se olisi enää sidoksissa kohteelle myönnettyyn nuoren metsän hoidon tukeen, on kannatettava. Edelleen työryhmä on esittänyt tuen käytön laajentamista myös muun muassa varttuneisiin kasvatusmetsiin, vajaatuottoisiin uudistettaviin metsiköihin sekä erilaisten linjojen hakkuisiin. Tältä osin Luonnonsuojeluliitto pitää hyvänä työryhmän ehdotusta, ettei metsätie- ja ojalinjoilta kerättävän energiapuun korjuutuen edellytyksenä ole metsätien tekemisen tai kunnostusojituksen rahoittaminen rahoituslain varoilla. Luonnonsuojeluliitto kuitenkin huomauttaa, että tuen laajennuksen jälkeen korjuutuen piiriin tulisi muun muassa koneellisesti suoritettavia harvennushakkuita tavallisesti edeltävän ennakkoraivauspuun kasaus ja kuljetus, vaikka siihen ei nuoren metsän hoidon tukea saakaan. Tuki johtaa harvennushakkuualojen tarpeettomaan siistimiseen ja puuston muodostumiseen
4 yksilatvuskerroksiseksi. Lisäksi liitto muistuttaa, että monet metsätalouden puuntuotannon kannalta niin sanotut vajaatuottoiset alueet, jotka nyt tulisivat tuen piiriin, voivat olla monimuotoisuuden ja riistan kannalta tärkeitä alueita. Työryhmä on arvioinut nuoren metsän hoitoa koskevien ehdotusten vaikutuksia (2.3) ja arvioinut haitat luonnolle vähäisiksi, kun muun muassa tarpeetonta perkausta ja siistimistä vältetään. Liitto kuitenkin huomauttaa, että laajennettu korjuutuki, jolla esimerkiksi aliskasvoksen korjuuta tuetaan, johtaa juuri päinvastaiseen lopputulokseen. Tätä eri tavoitteiden ja keinojen ristiriitaisuutta tulee selvittää. Työryhmä on esittänyt muun muassa korjuuvaurioiden lisääntymiseen ja ravinteiden poistumaan viitaten, että energiapuun korjuun vaikutusten tutkimusta tulee lisätä. Luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että työryhmän olisi tullut jo toimeksiantonsa mukaisesti ottaa huomioon ja arvioida esityksensä ekologiset vaikutukset. Lisäksi energiapuun talteenoton vaikutukset esimerkiksi metsiköiden rakenteeseen ja maisemakuvaan sekä sitä kautta metsien biologiseen monimuotoisuuteen ovat jääneet työryhmältä täysin selvittämättä (ks. TR 3.3). Luonnonsuojeluliitto edellyttää, että myös energiapuun korjuun vaikutukset metsien monimuotoisuuteen selvitetään tieteellisellä tutkimuksella. 4. Ympäristötuki (TR 4) Työryhmä on esittänyt, että vähäinen haitta arvioidaan kohdekohtaisesti. Samanaikaisesti KMRL:n kanssa valmistellun metsälain esitöistä käy selvästi ilmi (Hallituksen esitys metsälaiksi ym. 63/1996 vp., s. 34, sekä Metsälakitoimikunnan mietintö KM 1995:11, s. 38), että lainsäätäjän tarkoituksena on ollut, että vähäisen haitan arviointi (metsäntuoton väheneminen ja muu taloudellinen menetys) tehdään ottaen huomioon hakijan koko metsäala. Lainsäätäjä on siten ajatellut, että suurmaanomistajalla on suurempi omavastuu monimuotoisuuden säilyttämisestä kuin pienellä. Ainoastaan maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (144/2000) 3 :ssä määritellään tämän suhteellisen lähestymistavan (rajan) lisäksi kohdekohtainen absoluuttinen raja. Työryhmän ehdotus merkitsisi tästä lainsäätäjän alkuperäistä tarkoituksesta luopumista. Ympäristötukea on KMRL:n 19.1 :n mukaisti mahdollista saada metsälain 10.3 :n velvoitteen täyttämisen lisäksi myös muihin toimenpiteisiin, joilla ylläpidetään monimuotoisuutta tai edistetään luonnonhoitoa laajemmin kuin mihin metsälaki tai KMRL 7 velvoittavat. Työryhmä on tarkastellut KMRL 19 :ää ainoastaan erityisen tärkeiden elinympäristöjen säilyttämisvelvoitteen kannalta. Ministeriön asetus on tuen myöntämisen edellytysten osalta kirjoitettu ainoastaan elinympäristöjen säilyttämisvelvoitetta silmälläpitäen. Työryhmältä on jäänyt myös selvittämättä, mitä kohdekohtaiseen arviointiin siirtyminen merkitsee näiden muiden ympäristötukeen oikeutettujen toimenpiteiden osalta. Ympäristötukea kun ei ole tarkoitettu yksinomaan korvaukseksi kohdekohtaisesta suojelusta. Edelleen työryhmältä on jäänyt selvittämättä, mitä velvoitteita esimerkiksi KMRL 7 ja metsälain 10.1 asettavat puuntuotannon kestävyyden turvaamiseksi tehtäville töille. Ympäristötukea voitaisiin käyttää runsaammin esimerkiksi
5 monimuotoisuuden säilyttämiseen, mikäli ympäristötukisäännökset olisivat nykyistä yksityiskohtaisemmat. Luonnonsuojeluliitto toteaa, että ehdotus on valmisteltu suppeasti selvittämättä sääntelyä laajemmin ympäristötuen tavoitteet huomioon ottaen ja arvioimatta ehdotusten oikeudellisia vaikutuksia. Työryhmä on myös esittänyt, että ympäristötuen saamiseen oikeuttava korvauskynnys (vähäistä suurempi taloudellinen haitta) täyttyy silloin, kun ympäristötukikohteen hakkuuarvo on yli neljä prosenttia ympäristötukikohteen välittömästi hakattavissa olevan puuston arvosta kohteella. Yksityiskohtaisia perusteluja tälle määrittelylle ei esitetä. Työryhmä ei ole myöskään esittänyt määritelmää siitä, miten hakkuarvo lasketaan tai mitä tarkoitetaan välittömästi hakattavissa olevan puuston arvolla. Luonnonsuojeluliitto toteaa, että hyvää lainvalmistelua ja työryhmätyöskentelyä ei ole laatia säännösesityksiä ilman asianmukaisia perusteluja. Työryhmä on todennut, että kohdekohtaiseen arviointiin siirtyminen tekee samalla tarpeettomaksi puuston vähimmäisarvon määrittelyn euromääräisenä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vähäpuustoisiltakin kohteilta jouduttaisiin hakijan niin halutessa määrittelemään hakkuuarvo ja lain mukaan hakattavissa oleva puusto. Tämä lisäisi säännöksen soveltamisesta aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia tarpeettomasti. Luonnonsuojeluliitto esittää, että olisi tarpeen säätää riittävän korkea absoluuttinen raja, jolla hillittäisiin ympäristötukihakemusten tekemistä esimerkiksi shikaaninomaisesti vähäpuustoisista elinympäristöistä. Työryhmä on esittänyt (23), että metsäkeskus tai maanomistaja voisi irtisanoa sopimuksen, jos kohteen monimuotoisuusarvot tai muut olosuhteet ovat muusta syystä kuin maanomistajan tietoisesta menettelystä muuttuneet niin, ettei sopimuksen voimassaololle olisi enää perusteita. Maanomistajalla ei olisi tällöin palautusvelvollisuutta. Työryhmä ei lainkaan perustele esitystään. Käsite tietoinen viittaa suunnilleen samaan kuin tahallisuus. Käytännössä säännös johtaisi siihen, että jos elinympäristön ominaispiirteet ovat tuhoutuneet esimerkisi huolimattoman toiminnan seurauksena tai muu kuin maanomistaja on toiminut tahallisesti ja tekijä tuomittaisiin metsärikkomuksesta, ympäristötuen palautusvelvollisuutta ei olisi. Ehdotus on oikeustajun vastainen. Työryhmän muistiossa ympäristötukeen esitettyjen muutosten valtiontaloudelliset vaikutukset on heikosti selvitetty. Työryhmä ei ole esimerkiksi arvioinut vuoden 2004 alusta voimaan tulleen omavastuuosuuden laskun valtiontaloudellisia vaikutuksia tai sitä, paljonko ympäristötukisopimusten määrän mahdollinen lisääntyminen nostaa metsäkeskusten hallinnollisia kuluja.
6 Työryhmän määräajasta johtuen liito-oravakorvausten maksamisen ympäristötuesta (EV 52/2004, ponsi 4) aiheuttamia kustannuksia taikka sen vaikutuksia ympäristötukisopimuksia koskeviin säännöksiin ei ole myöskään voitu ottaa muistiossa huomioon. Yllä lausutuilla perusteilla Luonnonsuojeluliitto edellyttää, että ympäristötukea koskevat ehdotukset on valmisteltava perusteellisesti uudelleen. 5. Muut muutostarpeet ja ehdotukset 5.1 Lain nimi Työryhmä esittää lain nimen muuttamista "vakiintuneen käytännön mukaisesti" metsätalouden rahoituslaiksi. Vähintään yhtä vakiintuneesti laista käytetään puhekielessä nimitystä kemera tai kemeralaki. Kirjoitetussa tekstissä käytetään vakiintuneesti kirjainlyhenteitä (esim. KMRL). Liitto myös huomauttaa, että KMRL 1 :ssä edellytetään, että lakia sovelletaan toimenpiteisiin, joilla edistetään metsien kestävää hoitoa ja käyttöä metsälain mukaisesti. Metsälain 1 :ssä on nimenomainen kestävän metsätalouden määritelmä, joka kattaa metsätalouden ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen ulottuvuuden. KMRL.n toimenpiteiden tulee siten olla tämän eduskunnan säätämän määritelmän mukaisia. Lain nimen tulee ilmaista lain keskeinen sisältö. Kestävyys on tässä tapauksessa olennainen ja välttämätön elementti, jota ei mitenkään voi jättää pois. Luonnonsuojeluliitto vastustaa työryhmän ehdotusta muuttaa lain nimi. 5.2 Maisema-alueet (työryhmän ehdotus 5.4) Luonnonsuojeluliitto kannattaa työryhmän ehdottamaa rajausta, ettei ympäristöministeriön perustamille LSL 33 :n mukaisille maisema-alueille tai valtioneuvoston jo tekemän periaatepäätöksen mukaisille valtakunnallisesti arvokkaille maisema-alueille voitaisi myöntää tukea metsänuudistamiseen ja tästä otettaisiin KMRL:iin nimenomainen säännös. Jo nykyisin KMRL 2 mahdollistaa osittain tällaisen tarkoituksenmukaisuusharkinnan. Liitto esittää tarkistettavaksi, tulisiko työryhmän ehdottama säännös laajentaa koskemaan myös maakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita.
7 5.3 Hoito- ja kunnossapitovelvollisuus (TR 5.5) Luonnonsuojeluliitto kiinnittää huomiota siihen, että työryhmän tuli toimeksiantonsa mukaisesti ottaa huomioon ja arvioida rahoituslain toimeenpanoon liittyvät vaikutukset valtion talouteen. Tämä käsittää muun ohella sen, että työryhmän tuli arvioida sitä, että valtion varoja käytetään tarkoituksenmukaisesti. Valtion varojen järkevää käyttöä ei ole esimerkiksi se, että pystykarsittua puuta myydään nopeasti karsinnan jälkeen tai että pystykarsintaan tarkoitettuja varoja käytetään rahoituskelvottomiin kohteisiin. Työryhmä on selvittänyt näitä KMRL:n toimeenpanoon liittyviä vaikutuksia puutteellisesti. Luonnonsuojeluliitto vaatii, että maa- ja metsätalousministeriö selvittää KMRL:n mukaisen varojen käytön tarkoituksenmukaisuuden valtion talouden kannalta ja tekee tarvittavat säännösmuutokset KMRL:iin ja metsälakiin. 5.4 Juurikäävän mekaaninen torjunta (TR 5.6) Työryhmä toteaa, että juurikäävän mekaanisessa torjunnassa kannot käytetään energiantuotantoon. Työryhmä myös toteaa, että torjunnan toteuttamisajankohdalle asetetaan 23 :ssä rajoituksia. Tästä seuraa se, että kantojen energiakäyttöä ohjaa valtion tukiehtojen täyttyminen, eikä kantojen energiakäytön tarkoituksenmukainen lisääminen. Luonnonsuojeluliitto huomauttaa, että kantojen noston tukemisen tarkoituksena oli lakia säädettäessä juurikäävän torjunta, eikä kantojen energiakäytön tukeminen. Tämän vuoksi tuen myöntämismahdollisuus on rajattu myös juurikäävän leviämisen riskialueille. Työryhmä toteaa myös, että kantojen noston vaikutuksista muun muassa maan rakenteeseen, ravinnetalouteen, lahopuuston säilymiseen sekä ravinteiden ja kiintoaineen huuhtoutumiseen ei ole käytettävissä riittävästi tutkimustuloksia. Luonnonsuojeluliitto muistuttaa maa- ja metsätalousministeriötä siitä, että hyvään lainvalmisteluun kuuluu ehdotettujen säännösten ympäristövaikutusten selvittäminen. Kantojennoston ympäristövaikutukset olisi tullut selvittää jo ennen kuin KMRL 23.2 :ää muutettiin hätiköidysti lailla 1285/2002 (HE 179/2002 vp.). Luonnonsuojeluliitto vaatii, että kantojen noston vaikutukset selvitetään riippumattomalla tutkimuksella. Tähän ei riitä tarkastelu yksinomaan metsien hoidon ja vesiensuojelun kannalta, niin kuin työryhmä on esittänyt, vaan myös metsien monimuotoisuuden kannalta. Mahdolliset lainmuutokset esimerkiksi tukialueen laajentamiseksi tai aikarajoitusten poistamiseksi voidaan tehdä vasta riittävän perusteellisen ja pitkäaikaisen tutkimuksen tulosten perusteella.
8 Lisäksi Luonnonsuojeluliitto edellyttää, että ympäristöoikeudellisen varovaisuusperiaatteen mukaisesti maa- ja metsätalousministeriö ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin kantojennoston negatiivisten ympäristövaikutusten rajoittamiseksi, kunnes toiminnan vaikutuksista on saatu lisätietoa. Kantojen nostolla on esimerkiksi haitallisten vesistövaikutustensa vuoksi yhteyttä vesipuitedirektiivin kansalliseen täytäntöönpanoon, mikä voi edellyttää muutoksia myös metsälakiin KMRL:n ohella. 5.5 Metsäluonnon hoitohankkeet (TR 5.8) Työryhmä on ehdottanut, että tukea metsälain 10 :n mukaisten erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoitukselle ei enää jatkossa myönnettäisi ja säännös kumottaisiin. Työryhmä on perustellut ehdotustaan metsäkeskusten suorittaman kartoitustyön päättymisellä vuonna 2005 ja että tämän jälkeen elinympäristöjä kartoitettaisiin metsäsuunnittelun yhteydessä. Työryhmä väittää, että säännöksen kumoamisella ei olisi merkittäviä sosiaalisia tai ekologisia vaikutuksia. Työryhmän perustelut ovat virheellisiä. Metsälain 10 :n mukaisia kartoituksia ovat suorittaneet metsäkeskukset ja tietoja käytetään muun ohella metsälain noudattamisen valvonnassa. Kartoituksen suorittamisen yhteydessä toteutettujen suppeidenkin tarkastusten yhteydessä on todettu (Tenhola - Yrjönen: Metsäluonnon monimuotoisuudelle tärkeät elinympäristöt, väliraportti, 1999), että elinympäristöistä löydetään kartoituksessa vain osa, arvioilta 75 prosenttia ja että elinympäristöjen löytyminen on ollut suuresti riippuvainen käytetystä menetelmästä (erilliskartoitus tai metsäsuunnittelun yhteydessä). Lisäksi käytännön kokemuksien kautta tiedetään, että tulkinnat elinympäristöjen määrittelystä ja rajaamisesta vaihtelevat metsäkeskusten sisällä ja välillä. Samoin tulkinnat ovat muuttuneet kartoituskokemuksen lisääntyessä. Kartoitus on siten suoritettu epäyhtenäisesti ja puutteellisesti. Kartoituksessa sovelletut tulkinnat ovat vain metsäkeskusten omia tulkintoja, koska oikeuskäytäntöä kohteiden oikeasta tulkinnasta ei ole. Kartoitusperusteet voivat siten muuttua ja täsmentyä tulevaisuudessa syntyvän oikeuskäytännön myötä, jolloin jo suoritetut kartoitukset voivat perustua virheellisiin tulkintoihin. Lisäksi elinympäristöjä syntyy ajan kuluessa lisää muun muassa biotooppien sukkession myötä muuttuessa "talousmetsästä" luonnontilaisenkaltaisiksi elinympäristöiksi. Kartoitusta joudutaan siten täydentämään jatkossa. Metsäsuunnittelua ei tueta kilpailuneutraalisti KMRL:sta. Koska elinympäristöjen säilyttäminen on lisäksi maanomistajien ja hakkuuoikeuden haltijoiden lakisääteinen velvollisuus ja tämän velvoitteen täyttämistä voidaan edistää elinympäristöjen ennakollisella kartoituksella.
9 Näistä syistä Luonnonsuojeluliitto vastustaa ehdottomasti työryhmän ehdotusta kumota KMRL 20.1 2 kohdan mahdollistama tuki erityisen tärkeiden elinympäristöjen kartoitukseen. Työryhmä on esittänyt, että tuki talousmetsien maisemanhoidon kannalta merkittäviin metsän kunnostustöihin poistetaan ja KMRL 20.1 3 kohta kumotaan. Kumoamista työryhmä on perustellut sillä, että kyse olisi metsälain 6 :n mukaisesta metsän tavanomaisesta hoitamisesta, jolloin rahoitus voidaan kyseenalaistaa. Työryhmän perustelut ovat virheellisiä ja puutteellisia. Metsälain 6 koskee vain hakkuita. KMRL 20.1 3 kohta mahdollistaa tuen metsän kunnostustöihin, mikä tarkoittaa maisemanhoitoa laajemmin eli muutakin toimenpiteitä kuin hakkuuta. Metsälain 6 :n tarkoitus on mahdollistaa hakkuut metsälain 5 :n tavanomaisista hakkuusäännöksistä poikkeavasti. KMRL:n tarkoituksena on kannustaa valtion tuella metsämaisemanhoitoon ja metsän esteettisten seikkojen huomioimiseen laajemminkin. Säännösten tarkoitukset täydentävät toisiaan, eivätkä sulje toisiaan pois kuten työryhmä on yksipuolisesti perustellut. Lisäksi työryhmä on muistiossa toisaalla painottanut maisemallisten seikkojen huomioonottamista ja esittänyt KMRL:n tiukentamista tässä suhteessa. Työryhmän perustelut ovat ristiriitaisia ja tukevat heikosti laille asetettuja tavoitteita kestävän metsätalouden laaja-alaisesta edistämisestä. Tämän vuoksi Luonnonsuojeluliitto vastustaa tuen poistamista maisemanhoidon kannalta tärkeiltä metsän kunnostustöiltä ja KMRL 20.1 3 kohdan kumoamista. Työryhmä on esittänyt, että valtion tuki yksityisten omistamien metsäojitusalueiden ennallistamiselle poistetaan ja KMRL 20.1 5 kohta kumotaan. Työryhmä perustelee tätä ennallistamiseen soveltuvien alueiden pienialaisuudella ("usein pienialaisia"), ennallistamisen korkeilla kustannuksilla ja väittää, että ennallistamisen vaikutukset ojitettuun ekosysteemiin jäävät vähäisiksi. Luonnonsuojeluliitto toteaa, että metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ovat usein pienialaisia. Siitä huolimatta lainsäätäjä on pitänyt niitä LSL 29 :n mukaisten luontotyyppien tavoin ekologisesti merkittävinä ja suojelunarvoisina. Ennallistamista voitaisiin suorittaa myös maanomistajien yhteishankkeina. Etelä-Suomessa tärkeitä, erityisesti ravinteisia suotyyppejä (esimerkiksi lehto- ja lettokorpia) on säilynyt luonnontilassa vähän. Vastaavasti Etelä-Suomessa valtion omistamia maita on muuhun Suomeen verrattuna poikkeuksellisen vähän, jolloin ennallistamismahdollisuudet valtion mailla ovat heikot. Vastuu Etelä-Suomen soiden ennallistamisesta lankeaa siten yksityisten maanomistajien omistamille alueille ja siten myös metsäkeskuksille. Lisäksi liitto huomauttaa, että KMRL 20.1 5 kohta mahdollistaa myös Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden säilyttämisen ja lisäämisen maanomistajien omin vapaaehtoisin toimenpitein. METSO-toimenpideohjelma ei ole suinkaan ainoa vapaaehtoinen keino KMRL:ssa metsien monimuotoisuuden säilyttämisessä. KMRL:n mukaisia keinoja tulisi metsäkeskusten markkinoida ja itsekin käyttää nykyistä innostuneemmin.
10 Edellä mainitun perusteella Luonnonsuojeluliitto vastustaa tuen poistamista soiden ennallistamistoimenpiteiltä ja KMRL 20.1 5 kohdan kumoamista. KMRL 19a :n nojalla toteutettavat METSO-kokeilutoimenpiteet eivät ole ainoita metsien monimuotoisuutta ja muita kuin metsien puuntuotantoa tukevia toimenpiteitä. Merkittäviä ja nykyisin koko Suomessa sovellettavia tukisäännöksiä ovat myös KMRL 19 ja 20. Työryhmä on kuitenkin esittänyt, että METSO-kokeiluhankkeiden rahoitus tulee asettaa etusijalle metsäluonnon hoidon edistämisen määrärahojen kohdentamisessa. Ottaen huomioon maanomistajien ja muiden tuen hakijoiden alueellisesti tasapuolisen kohtelun, perusteluja tällaiselle päätökselle ei ole. METSO-toimenpiteissä on kyse vain osassa maata tehtävistä määräaikaisista kokeiluhankkeista. Niiden vaikutuksista on vasta vähän tutkimustietoa. Näistä syistä Luonnonsuojeluliitto vastustaa esitystä, jonka mukaan METSO-kokeiluhankkeet asetettaisiin etusijalle metsäluonnon hoidon edistämisen määrärahojen kohdentamisessa. 6. Lopuksi Luonnonsuojeluliiton mielestä maa- ja metsätalouden rahoitusta tulee kehittää yleisesti ottaen tuotantotuista ympäristön laadun parantamiseen. KMRL:n sisällä rahaa tulee siirtää ympäristölle eniten haitallisista ja kansantaloudellisesti kyseenalaisista työlajeista (esimerkiksi metsätiet ja kunnostusojitus) ympäristötukeen ja energiapuuhun. Lisäksi energiapuun kehittämisen ohella sen eri tuotantomuotojen ympäristövaikutuksista tarvitaan lisää tutkimustietoa. Luonnonsuojeluliitto paheksuu sitä, että maa- ja metsätalousministeriö on jättänyt ympäristöjärjestöt pois näinkin keskeisestä metsälainsäädännön kehittämistyörymästä. KMRL, ekologinen kestävyys ja kansalaisjärjestöt ovat olennainen osa kestävää metsätaloutta. Ympäristöjärjestöjen syrjiminen ei kuulu nykyaikaiseen kansalaisyhteiskuntaan eikä suomalaiseen laajapohjaiseen metsäyhteistyöhön, jota usein esitellään hyvänä esimerkkinä muille maille. Ympäristöjärjestöjen osallistumisoikeus tulevissa metsälan toimikunnissa on ainoa tapa varmistaa hyvän ja rakentavan yhteistyön jatkuminen myös tulevaisuudessa. Helsingissä, 24. kesäkuuta 2004 SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO R.Y. Heikki Simola puheenjohtaja Ilpo Kuronen luonnonsuojelupäällikkö