Euroopan parlamentti 204-209 Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta 3.7.206 TYÖASIAKIRJA miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla annetun neuvoston direktiivin 2004/3/EY soveltamisesta Naisten oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon valiokunta Valmistelija: Agnieszka Kozłowska-Rajewicz DT\00968.doc PE585.77v02-00 Moninaisuudessaan yhtenäinen
I. Direktiivin tausta ja sen täytäntöönpanon tilanne Direktiivillä 2004/3/EY pyrittiin ensisijaisesti ulottamaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT) ja muissa asiaan liittyvissä direktiiveissä 2 vahvistettu miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltaminen työelämän ja työmarkkinoiden ohella myös tavaroiden ja palvelujen saatavuuteen ja tarjontaan niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla 3 sekä vahvistamaan sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen periaatetta näillä aloilla. Direktiivillä kielletään välitön (2 artikla) ja välillinen (3 artikla) syrjintä, myös raskaudesta tai äitiydestä johtuva naisten epäedullisempi kohtelu (5 artiklan 3 kohta). Direktiivin soveltamisala kattaa myös häirinnän ja sukupuolisen häirinnän sekä syrjintään määräämisen, jotka kielletään direktiivillä. Vaikka direktiivissä ei määritelläkään tavaroita ja palveluja, siinä viitataan SEUT:n 57 artiklaan, jossa todetaan, että palveluilla tarkoitetaan suorituksia, joista tavallisesti maksetaan korvaus ja joita määräykset tavaroiden, pääomien tai henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta eivät koske. Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä 4 tavarat määritellään tuotteiksi, joille voidaan antaa rahallinen arvo ja jotka voivat sellaisenaan olla kaupallisen transaktion kohteena, mutta direktiivin mukaan erilainen kohtelu on sallittu vain tapauksissa, joissa voidaan määrittää perusteltu ja oikeutettu tavoite (4 artiklan 5 kohta), kuten vain naisille tarkoitettujen suojien perustaminen sukupuoleen perustuvan väkivallan uhreja varten. Lisäksi tiedotusvälineiden ja mainonnan sisältö sekä koulutus ja muiden asiaan liittyvien säädösten kattamat työ- ja ammattiasiat eivät kuulu direktiivin 2004/3/EY soveltamisalan piiriin. Direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa säädetään myös, että direktiiviä ei sovelleta palveluihin, joita tarjotaan yksityiselämässä, yksityishenkilöiden muodostamassa pienessä piirissä. Komissio totesi direktiivin soveltamista tarkastelleessa kertomuksessaan 5 jäsenvaltioita, kansallisia tasa-arvoelimiä ja tasa-arvoelinten eurooppalaista verkostoa, Equinetiä, kansalaisjärjestöjä sekä muita asiantuntijoita kuultuaan, että kaikki jäsenvaltiot ovat saattaneet direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöään. Test Achats -tuomion täytäntöönpano, mitä komissio piti jäsenvaltioiden vaikeimpana haasteena, on saatettu päätökseen, mutta direktiivin tulokselliseen täytäntöönpanoon liittyy edelleen muita ongelmia. Näistä ongelmista useimmat liittyvät tavaroiden ja palveluiden määrittelemiseen liian tiukasti, epätasa-arvoisen kohtelun oikeuttamiseen 4 artiklan 5 kohdan nojalla yleisten ja paikoin epäselvien perusteiden varjolla sekä naisten puutteelliseen suojelemisen äitiyden ja raskauden aikana. Merkittävän haasteen muodostaa myös sellaisiin häirintätapauksiin liittyvä oikeudellinen epävarmuus, joissa Direktiivi 2004/3/EY (miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpano tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla). 2 Esimerkiksi direktiivi 2000/78/EY (yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevat yleiset puitteet) ja direktiivi 2006/54/EY (miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpano työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa). 3 E. Caracciolo di Torellan ja B. McLellalin tutkimus miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla annetun neuvoston direktiivin 2004/3/EY soveltamisesta eri jäsenvaltioissa, EPRS (206). 4 Yhteisöjen tuomioistuimen 0. joulukuuta 968 antama ratkaisu asiassa 7/68, Euroopan yhteisöjen komissio v. Italian tasavalta. 5 Komissio [205]: kertomus miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla annetun neuvoston direktiivin 2004/3/EY soveltamisesta. PE585.77v02-00 2/5 DT\00968.doc
häiritsijä on kolmas osapuoli, joka ei ole tavaran tai palvelun pääasiallinen tarjoaja, erityisesti kun on kyse digitaalisten alustojen kautta tarjotuista palveluista. Esittelijä katsoo, että vaikka direktiivin täytäntöönpano on yleisesti ottaen hyvällä mallilla, sitä ei kuitenkaan käytännössä sovelleta yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa ja eräillä aloilla on vielä paljon tehtävää. Ennen suositusten esittämistä tulevassa mietinnössä esittelijä pyrkii tässä työasiakirjassa määrittämään merkittävimmät puutteet ja haasteet kullakin alalla sekä direktiivin täytäntöönpanoon liittyvien muiden näkökohtien osalta. II. Alakohtainen analyysi Liikenneala ja julkiset tilat Julkisessa liikenteessä ongelmana on useimmiten häirintä ja etenkin sukupuolinen häirintä, joka kielletään 4 artiklan 3 kohdassa. Naisten liikenteessä kokema häirintä on laaja ongelma kaikissa jäsenvaltioissa, ja kuten tutkimuksissa on havaittu, joka kuudes nainen on joutunut kohtaamaan häiritsevää sukupuoleen perustuvaa käyttäytymistä junamatkojen aikana. Komission kertomuksessa korostettiin myös, että kysymys palveluntarjoajien vastuusta häirintätapauksissa ja häirinnän ehkäisemisestä on haasteellinen. Vaikka häirintää koskeva kielto on kirjattu kaikkien jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön, sellaisten työpaikan ulkopuolisten häirintätapausten tulkitseminen, joissa on mukana kolmas osapuoli, muodostaa hankalan haasteen jäsenvaltioille. Lisäksi 4 artiklan 2 kohdan osalta, vaikka komission kertomuksen mukaan mitään ongelmia ei havaittu, vaikuttaa siltä, että kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädännössä ei nimenomaisesti määritetä raskautta ja äitiyttä perusteena sukupuoleen perustuvalle syrjinnälle. Tämä on erityisen merkityksellistä liikennealalla ja kun on kyse julkisista tiloista, sillä naiset (eräissä tapauksissa myös miehet isyyden yhteydessä) joutuvat säännöllisesti kärsimään fyysisistä kulkuesteistä, lastenhoitotilojen vähyydestä sekä myös naisten syrjimisestä palveluntarjoajan tiloissa suoritetun imettämisen johdosta. Esittelijä aikoo tuoda esiin tämän alan hyviä käytäntöjä, jotka ovat yhteensopivia sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista koskevan periaatteen kanssa, sekä korostaa samalla naisten vapauksia rajoittaviin oikotieratkaisuihin, kuten vain naisille tarkoitettujen vaunujen käyttöönottoon, turvautumiseen liittyviä riskejä. Jakamistalous Esittelijä aikoo analyysissään käsitellä muitakin kuin perinteisiä, direktiivin laatimisen yhteydessä tarkasteltuja palveluja, ja korostaa uusia soveltamisaloja ja etenkin tiettyjen palvelujen ja alojen digitalisointia. Direktiivin täytäntöönpano digitalisoidussa yhteistyötaloudessa tai jakamistaloudessa sekä se, missä määrin direktiivi koskee kyseisissä talouksissa tarjottuja palveluja, on edelleen epäselvää. Useimmat verkkoalustat julistavat yksiselitteisesti noudattavansa sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja häirinnän suhteen nollatoleranssipolitiikkaa ja sulkevat kansallisten lakien rikkojat alustojensa ulkopuolelle, mutta niiden vastuuasema on edelleen selvittämättä. Esittelijä panee merkille, että vaikka yhteistyötalous tarjoaa merkittäviä etuja niin tarjoajille kuin käyttäjillekin, on syytä pitää mielessä tietyt haasteet ja hyvät käytännöt, jotta varmistetaan kattava suoja ja sukupuoleen perustuvien häirintätapausten ehkäiseminen. Digitaalisen yhteistyötalouden nykyisessä vaiheessa ei ole mahdollista määrittää niillä tarjottujen palveluiden luonnetta tarkasti, ja The Telegraph (205). Saatavilla seuraavassa osoitteessa: http://www.telegraph.co.uk/news/worldnews/europe/france/545643/00-per-cent-of-frenchwomen-victimsof-sexual-harassment-on-public-transport.html, sekä Project Guardian -hankkeelta, saatavilla osoitteessa http://www.btp.police.uk/advice_and_info/how_we_tackle_crime/project_guardian.aspx DT\00968.doc 3/5 PE585.77v02-00
esittelijä haluaisikin ymmärtää, miten sukupuolten tasa-arvoa voidaan vahvistaa jakamistaloudessa ja mitä parhaita käytäntöjä voidaan jatkossa ottaa käyttöön. Terveydenhoitoala Direktiivissä sovellettu palveluiden määritelmä perustuu SEUT:n 57 artiklaan ja näin ollen pitäisi olla mahdollista turvautua palveluiden vapaata liikkuvuutta koskevaan oikeuskäytäntöön sen selvittämiseksi, kuuluvatko terveydenhoitopalvelut direktiivin soveltamisalaan. Komissio vahvisti asian [direktiivin soveltamista tarkastelleessa] kertomuksessaan ja huomautti, että palvelun, ja etenkään terveydenhoitoalan palvelun, maksaja ei välttämättä ole sama taho kuin se, jolle se tarjottiin. Direktiivissä todetaan kuitenkin myös, että erot tällaisten palveluiden tarjoamisessa eivät ole syrjintää, jos ne johtuvat naisten ja miesten välisistä fyysisistä eroista. Esittelijä aikoo tarkastella keinoja, joilla naisten ja miesten yhdenvertaista kohtelua voidaan edistää tällä alalla ja joilla sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista voidaan tehostaa tässä yhteydessä. Erilainen kohtelu vapaa-aika- ja viihdealalla Suurin osa jäsenvaltioiden tasa-arvoelinten käsittelemistä kysymyksistä ja vastaanottamista valituksista oli lähtöisin vapaa-aika- ja viihdealalta. Nämä kysymykset ja valitukset liittyvät erityisesti epätasa-arvoisen kohtelun perustelemiseen 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla poikkeuksella, joka johtaa esimerkiksi erilaiseen hinnoitteluun (kuten eri sisäänpääsymaksut yökerhoihin), palveluiden tarjoamisen epäämiseen (kuten vain naisille tarkoitetuissa kuntosaleissa) sekä naisille ja miehille asetetut erilaiset pääsyehdot (kuten hotellin vain naisille varattu kerros). Komissio on itsekin todennut, että direktiivin 4 artiklan 5 kohtaan perustuvat poikkeukset ovat aiheuttaneet monitulkintaisuuksia ja että oikeuskäytäntö ei tarjoa yhdenmukaista tulkinta-apua. Esittelijä aikoo kiinnittää huomiota siihen, miten tätä poikkeusta on tulkittu yleisesti ja eri tavoin jäsenvaltioissa, myös niiden tasa-arvoelimissä, ja miten nämä erilaiset lähestymistavat vaikuttavat sukupuolten tasa-arvoon palveluiden tarjoamisen yhteydessä. Esittelijä katsoo, että tulkintaeroista kertovat esimerkit eivät saisi johtaa päätelmään, jonka mukaan 5 artiklan 4 kohdalla myötävaikutetaan ainoastaan monitulkintaisuuden lisääntymiseen, ja mietinnön tarkoituksena on myös selvittää, miten artiklaa voidaan soveltaa positiivisten toimien edistämiseksi keinona lisätä sukupuolten tasaarvoa, kuten joissakin jäsenvaltioissa on tehty. Rahoituspalveluala Alunperin jäsenvaltiot voivat direktiivin 5 artiklan 2 kohdan nojalla kohdella naisia ja miehiä eri tavalla tietyissä olosuhteissa, mutta unionin tuomioistuin totesi asiassa Test Achats antamassaan tuomiossa, että kyseinen poikkeus on pätemätön 2. joulukuuta 202 lukien. Tämän johdosta vakuutusyhtiöt eivät enää saaneet käyttää sukupuoleen perustuvia vakuutusmatemaattisia tekijöitä laskiessaan vakuutussopimuksiinsa liittyviä maksuja ja etuuksia ja jäsenvaltioita kehotettiin mukauttamaan lainsäädäntöään vastaamaan tuomiota. Kaikki jäsenvaltiot ovat mukauttaneet sääntelyään, mutta yhä esiintyy tapauksia, joissa sääntelyn tehokkuutta on mahdollista arvioida kriittisesti, kuten sukupuoleen perustuvien vakuutusmatemaattisten tekijöiden jatkuva käyttö tiettyjen vakuutusten yhteydessä. Lisäksi on mahdollista, että matkavakuutuksissa esiintyy yhä erilaista kohtelua, sillä tämän tyyppiset vakuutukset kattavat useimmiten henkilökohtaisen korvausvastuun ja hätätapauksissa aiheutuneet sairaskulut, mutta usein ne eivät korvaa raskauteen liittyviä kustannuksia, kuten Asia C-236/09, tuomioistuimen ratkaisu. maaliskuuta 20, Test Achats. PE585.77v02-00 4/5 DT\00968.doc
synnytyksestä johtuvasta peruuntumisesta aiheutuneita kuluja. Esittelijä aikoo soveltamispuutteiden analysoinnin lisäksi korostaa tarvetta kerätä sukupuolen mukaan eriteltyjä tietoja siitä, mitä vaikutuksia komission haasteellisena pitämällä siirtymisellä sukupuolesta riippumattomaan hinnoitteluun on. III. Direktiivin soveltamisen parantaminen Tasa-arvoelinten asema Jäsenvaltioiden on direktiivin 2 artiklan mukaisesti nimettävä tasa-arvoelimiä, joiden pääasiallisena direktiiviin liittyvänä tehtävänä on edistää, analysoida, valvoa ja tukea kaikkien henkilöiden yhdenvertaisen, sukupuoleen perustuvasta syrjinnästä vapaan kohtelun toteuttamista". Vaikka komission kertomuksessa vahvistetaan kaikkien jäsenvaltioiden perustaneen tällaisen elimen, niiden työn tuloksellisuus niille asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa vaihtelee. Komission kertomuksessa esitetyt tiedot perustuvat osittain Equinetin toteuttamaan arviointiin 2, josta kävi ilmi, että eräillä tasa-arvoelimillä oli lukuisia vaikeuksia huolehtia tehtäviensä täysimääräisestä hoitamisesta käytännön tasolla. Esimerkiksi eräät tasa-arvoelimet eivät voineet edustaa yksityishenkilöitä oikeuskäsittelyissä, toisilla taas ei ollut riittävästi omia asiantuntijoita voidakseen käsitellä teknisiä kysymyksiä, tai erityisiä voimavaroja voidakseen ymmärtää miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanoon tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla liittyvää laajempaa kontekstia. Esittelijä aikoo täsmentää parhaat käytännöt tasa-arvoelinten toiminnan tehostamiseksi sekä määrittää alat, joilla yhteistyön tekeminen voi olla mahdollista. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ja sitä koskevan tietoisuuden lisääminen Vaikka tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla on edistytty merkittävästi miesten ja naisten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi, on käytännön tasolla esiintyvät loputkin puutteet korjattava. Esittelijä katsoo, tietoisuuden lisääminen kaikkien osapuolten, myös palveluntarjoajien ja asukkaiden keskuudessa sekä sukupuolinäkökulman valtavirtaistamista koskevien alakohtaisten suositusten antaminen ovat keskeisen tärkeitä toimia yhdenvertaisen kohtelun periaatteen soveltamiseksi käytännössä tavaroiden ja palvelujen saatavuuden ja tarjonnan alalla saatuihin jokapäiväisiin kokemuksiin. Irlannin oikeus- ja tasa-arvoministeriö (2007). Vakuutuskysymyksiä pohtineen työryhmän raportti. 2 Direktiivin 2004/3/EY täytäntöönpano, sukupuolten tasa-arvo tavaroiden ja palveluiden saatavuudessa: tasaarvoelinten rooli, Equinet (204). DT\00968.doc 5/5 PE585.77v02-00