Tietopohja maakunnallisen työterveyshuollon suunnitteluun Hirvonen Maria, Laaksonen Maire, Lappalainen Kirsi, Mäkitalo Jorma, Tarvainen Kimmo TYÖTERVEYSHUOLLON JÄRJESTÄMISEN LAINSÄÄDÄNNÖLLINEN POHJA Nykyinen lainsäädäntö asettaa kaksi työterveyshuoltoon liittyvää järjestämisvelvollisuutta (kuva 1). Ensinnäkin, jokaisen työnantajan on työterveyshuoltolain nojalla järjestettävä työterveyshuolto työntekijöilleen. Maakuntauudistuksessa tämä tulee koskemaan sekä maakuntaa että kuntia työnantajan ominaisuudessa. Toiseksi, terveydenhuoltolaissa säädetään kunnan velvollisuudesta järjestää työterveyshuollon tarjolla olo kunnan alueella sijaitsevien työpaikkojen työntekijöille, alueen yrittäjille ja muille omaa työtään tekeville. Tämä järjestämisvastuu on säädetty sen varmistamiseksi, että kaikilla alueilla työterveyshuollon palveluja on saatavissa. Maakuntauudistuksessa tämä järjestämisvastuu siirtyy kunnilta maakunnalle. Laajemmin työnantajan vastuista huolehtia työntekijöiden turvallisuudesta ja terveydestä työssä säädetään työturvallisuuslaissa. Kuva 1: Työterveyshuollon järjestämisen velvoitteet kunnan näkökulmasta Työterveyshuolto koostuu lakisääteisesti pakollisista ennalta ehkäisevistä palveluista sekä vapaaehtoisesta työterveyshuollon sairaanhoidosta. 1
Sekä työnantajan että kunnan (tulevaisuudessa maakunnan) järjestämisvelvollisuus koskee ensisijaisesti työterveyshuollon ennalta ehkäiseviä palveluja (työterveyshuoltolaki 12 ). Tämän lisäksi työnantaja voi järjestää työntekijöilleen, ja kunta (tulevaisuudessa maakunta) alueen työpaikoille työterveyshuollon sairaanhoitoa (terveydenhuoltolaki 18, työterveyshuoltolaki 14 ). Työterveyshuoltolaissa 21.12.2001/1383 säädetään tavoista, joilla työnantaja voi työterveyshuoltopalvelut järjestää (7 ). Päävaihtoehdot ovat 1) hankkimalla palvelut kunnan terveyskeskukselta, 2) järjestämällä palvelut itse tai yhdessä toisten työnantajien kanssa, tai 3) hankkimalla palvelut palveluiden tuottamiseen oikeutetulta toimintayksiköltä tai henkilöltä (7 ). Kuvassa 2 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia sille terveydenhuoltolain mukaan kuuluvasta järjestämisvastuusta alueen työpaikkoja, yrittäjiä ja omaa työtään tekeviä varten. Kuva 2: Kunnan vaihtoehdot järjestää ennaltaehkäiseviä (tth-lain 12 ) mukaisia palveluja tarjolle alueensa työpaikkojen työntekijöille tai alueella toimiville yrittäjille ja muille omaa työtä tekeville (NYT). 2
Kuvassa 3 on kuvattu kunnan vaihtoehdot huolehtia työterveyshuollon järjestämisvelvollisuudestaan työnantajana 1.1.2019 alkaen. Kuva 3: Kunnan vaihtoehdot työnantajana työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä henkilöstölleen (1.1.2019 lähtien). Tarkemmin työterveyshuollon sisältöä ja toimintatapaa kuvataan valtioneuvoston asetuksessa (708/2013 Vna hyvän työterveyshuoltokäytännön periaatteista, työterveyshuollon sisällöstä sekä ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden koulutuksesta). Asetuksen keskeisiä periaatteita ovat työterveysyhteistyö, työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyö. Työterveyshuollon toimintatavassa korostetaan työterveyshuollon asiakaslähtöistä, luottamuksellista, eettistä, monitieteistä ja moniammatillista lähestymistapaa sekä toiminnan laadun ja vaikuttavuuden arviointia ja seurantaa. Muun terveydenhuollon ja työterveyshuollon toiminnallisen yhteistyön kannalta huomioitavaa on, että terveydenhuoltolaissa (34 ) säädetään terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä sairaanhoitopiirin alueella. Järjestämissuunnitelmassa on sovittava kuntien yhteistyöstä, terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä koskevista tavoitteista ja vastuutahoista, terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, päivystys-, kuvantamis- ja lääkinnällisen kuntoutuksen palveluista sekä tarvittavasta yhteistyöstä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon, sosiaalihuollon, lasten päivähoidon, lääkehuollon ja muiden toimijoiden kesken (28.12.2012/914). Työterveyshuolto on kuitenkin useimmiten jäänyt kokonaan vaille huomiota tässä suunnittelussa ja esimerkiksi siihen liittyvässä hoitoketjutyössä. Konkreettinen vastuu tehtävästä on nimetty sairaanhoitopiirin perusterveydenhuollon yksikölle (35 ), jossa on moniammatillinen terveysalan asiantuntemus ja joka tukee alueen terveydenhuollon järjestämissuunnitelman laatimista 34 :n mukaisesti. Työterveyshuoltoa koskevat nykyiset ja tulevat muutokset Erityisesti kunnallisen työterveyshuollon toimintaan nyt ja tulevaisuudessa vaikuttavat kilpailulainsäädännön vaatimukset, joihin liittyen kuntasektorin tuottamien palveluiden yhtiöittämisvelvoite koskee työterveyshuollon tuottamia vapaaehtoisia palveluja (käytännössä tarkoitetaan sairaanhoitopalveluja). Yhtiöittämisvelvoite ei koske työterveyshuoltolain (12 ) mukaisia ennalta ehkäiseviä palveluja. Uusimpana säännöksenä tässä asiassa on kuntalain (150 ) muutos, jonka perusteella kunnallisen työterveyshuollon yhtiöittämisvelvoite siirtyi vuoden 2019 alkuun. Kun kunta (tai kuntayhtymä) tuottaa 3
työterveyshuoltopalveluita markkinoilla, sitä velvoitetaan siirtymäaikana eriyttämään kirjanpidossaan työterveyshuollon palvelut muista terveydenhuollon palveluista. Edelleen todetaan, että siirtymäaikana viranomaisten tulee varmistaa, että työterveyshuollon sairaanhoito- ja muista palveluista veloitetaan markkinaperusteinen hinta. Kuva 4: Kunnan vaihtoehdot työterveyshuoltopalvelujen tuottajana omille ja kuntakonsernin työntekijöille 1.1.2019 (tarkennettava, kun varmistuu) Työterveyshuollon palvelujen yhtiöittämisvelvoite tulee näin ollen voimaan samaan aikaan kuin sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutos. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestämis- ja tuottamistapaa koskevat lainsäädännön tarkistukset ja niihin liittyvät käytännön järjestelyt (mm. henkilöstöä, tiloja ja käyttöomaisuutta koskevat järjestelyt) voidaan siis toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksen yhteydessä. Siirtymäajalla on mahdollista välttää kunnan alueen työterveyshuollon palvelujen tuotannon katkoja ja niihin liittyviä toiminnan uudelleen käynnistämisen vaikeuksia, joita voisi syntyä, jos kunta nyt vetäytyisi työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen tuottamisesta. Jos kunta (kunnallinen työterveyspalveluntuottaja) tuottaisi vain ennalta ehkäiseviä työterveyshuollon palveluja asiakaskunnalleen, tältä palveluntuottajalta työterveyshuoltopalvelut hankkiva työnantaja ei halutessaan voisi järjestää sairaanhoitoa työntekijöilleen. Näiden työnantajien työntekijät olisivat eriarvoisessa asemassa verrattuna niihin työntekijöihin, joiden työnantaja hankkii palvelut muilta kuin kunnalliselta palveluntuottajalta. Sairausvakuutuslain (1224/2004) 13 luvun 3 :n 2 momentin mukaisten työnantajalle maksettavien korvausten edellytyksenä on, että työnantaja hankkii ennalta ehkäisevän työterveyshuollon ja sairaanhoidon palvelut samalta palveluntuottajalta. 4
Valmisteilla olevassa lainsäädännössä työterveyshuolto on esillä niukasti. Valmisteltavassa alueuudistuksessa ja sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän rakennemuutoksessa kuntien vastuulla olevat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvelvoitteet siirtyvät pääosin muodostettaville 18 maakunnalle (maakuntalaki 6 ja 7 ). Tämä koskee myös työterveyshuollon järjestämisvastuuta. Kuva 5: Työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvelvollisuus siirtyy maakunnalle Kuva 6: Maakunnan mahdollisuudet järjestää työterveyshuoltopalvelut alueellaan 1.1.2019. 5
Maakunta voi tuottaa palvelut itse (maakuntalaki 8 ), yhteistoiminnassa muiden maakuntien kanssa tai hankkia ne sopimukseen perustuen muulta palveluntuottajalta, jolloin järjestämisvastuu säilyy edelleen maakunnalla. Kuva 7: Maakunnan mahdollisuudet tuottaa työterveyshuoltopalveluja 1.1.2019. Maakunnan tulee varmistaa, että sen järjestämisvastuuta koskevia palveluita tuottavalla liikelaitoksella sekä palveluita tuottavilla yrityksillä, yhteisöillä tai säätiöillä on riittävät ammatilliset, toiminnalliset ja taloudelliset edellytykset huolehtia palvelujen tuottamisesta. Maakuntalaissa käsitellään myös maakunnan toimintaa kilpailutilanteessa markkinoilla (118 ja 119 ). Lakiluonnoksessa/ hallituksen esityksessä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä (9 ), säädetään maakunnan lakisääteisten tehtävien järjestämisestä sekä sosiaali- ja terveyspalvelujen sovittamisesta kokonaisuuksiksi sekä yhteensovittamisesta kunnan, valtion ja maakunnan palvelujen kesken. Maakuntalain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain voimaanpanolaissa (3 ) sosiaalija terveydenhuollon palvelujen järjestämisvastuu siirtyy kunnilta ja kuntayhtymiltä maakunnille 1.1.2019. Tämä koskee myös työterveyshuoltopalvelujen järjestämisvastuuta. Valinnanvapautta koskevassa lakiesityksessä todetaan, että palvelun tuottajan on kirjanpidossaan pidettävä erillään julkinen rahoitus, joka on annettu a) suoran valinnan vapauden palvelujen tuottamiseen ja b) työterveyshuollon palvelujen tuottamiseen (38 ). Maakuntauudistuksen voimaanpanoa koskevan lakiesityksen mukaan maakuntien on yhtiöitettävä valinnanvapauden piirissä oleva ja markkinoilla harjoitettava toiminta vuoden 2020 loppuun mennessä. Työterveyshuollon osalta säädökset todennäköisesti vielä täsmentyvät. 6
MAAKUNNAN PERUSTIEDOT: Kymenlaakso 1. Maakunnan työvoima, työlliset, työttömät, palkansaajat, yrittäjät, työvoiman ulkopuolella olevat sekä työpaikat Työvoimaa koskevat tiedot ovat Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilaston vuotta 2015 koskevaa ennakkotietoa. Tarkasteltaessa tietoa työterveyshuoltopalvelujen järjestämisen näkökulmasta, palvelujen tarve on 58275 palkansaajalla ja 6752 yrittäjällä. Kuva 8: Kymenlaakson maakunnan väestön jakauma (ennakkotieto 2015). Väestötiedoista voi päätellä, että kokonaisuudessaan työterveyshuolto on maakunnan alueella järjestettävä noin 58 000 palkansaajalle. Työterveyshuoltoa tulisi lisäksi olla tarjolla reilulle 6700: lle yrittäjälle. Suurella osalla heistä on käytettävissään myös työterveyshuollon sairaanhoidon palvelut. Työllisten osuus työvoimasta on jonkin verran koko maan väestön keskiarvoa pienempi, eläkkeellä olevien osuus on suurempi kuin maassa keskimäärin. Työttömyysaste myös on maan keskiarvoa korkeampi. Kuva 9: Työlliset, työttömät ja työvoiman ulkopuolella olevat, Kymenlaakson ja koko väestön vertailu (%). 7
Kymenlaakson työttömyysaste on maan keskitasoa korkeampi Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen viime vuotta koskevassa tilastossa. Työllisyysaste puolestaan jää maan keskitason alapuolelle. Kuva 10: Työllisyys- ja työttömyysaste v. 2016 (%). 1.1. Maakunnan työpaikat Kymenlaakson maakunnan työpaikkojen jakauma henkilöstömäärän mukaan vastaa koko maan keskimääräistä jakaumaa niin yksityisen sektorin, julkisen sektorin kuin yrittäjienkin osalta. 8
Kuva 11: Kymenlaakson työpaikat vs. koko maa 2014 (maakunnissa työskentelevien henkilöiden lukumäärän mukaan). Kymenlaaksossa toimi vuonna 2015 yhteensä 3263 työnantajaa. Heillä on työterveyshuoltoa koskeva järjestämisvelvollisuus työntekijöilleen. Kuva 12: Työnantajien lukumäärä maakunnissa 2015. Koko Suomen työnantajien määrä oli 129789. 1.2 Mikä Kymenlaaksossa työllistää? Kymenlaaksossa suurin työllistäjä on terveys- ja sosiaalipalvelut, toisena teollisuus ja kolmantena tukku- ja vähittäiskauppa. Myös valtakunnallisessa vertailussa sosiaali- ja terveyspalvelut ja teollisuus korostuvat (kuva 14). Terveydenhuollossa toisin kuin teollisuudessa työpaikat ovat pääosin julkisen sektorin työpaikkoja. 9
SOTE- muutos tulee vaikuttamaan julkisen sektorin terveyden- ja sosiaalialan työhön merkittävästi. Muutoksen ennakoiminen (viimeistään nyt?) työterveysyhteistyössä nykyisten työterveyshuollon palveluntuottajien kanssa on tärkeää. Yhtä tärkeää on valmistella ratkaisuja, miten maakunta järjestää henkilöstönsä ja myös alueensa työterveyshuoltopalvelut 1.1.2019 jälkeen. Kuva 13: Kymenlaakson työlliset toimialoittain v. 2014 (lkm). Kuva 14: Työlliset toimialoittain Kymenlaakso vs. koko maa (%). 1.3 Yritystoiminta Kymenlaaksossa Tilastokeskuksen alueellisessa yritystoimintatilastossa Kymenlaaksossa suurin työllistäjä työssä olevien henkilöiden määrän perusteella on teollisuus (8874 työllistä), seuraavaksi suurimpia tukku- ja vähittäiskauppa (5917 työllistä), kuljetus (5076 työllistä) ja rakentaminen (4371). Ne muodostavat työllistäjinä neljän kärjen ja edustavat yrityskooltaan maakunnan suurempia yrityksiä. Kymenlaaksossa, 10
kuten myös muualla Suomessa, pienten yritysten osuus yrityskannasta on kuitenkin suuri (alemmat kuvat). Alle kymmenen työntekijää työllistäviä mikroyrityksiä on 88 %, hiukan enemmän kuin maassa keskimäärin. Pienet yritykset ovat pääsääntöisesti hankkineet työterveyshuollon palvelunsa kunnallisen sektorin palveluntuottajilta (terveyskeskuksilta, kunnallisilta liikelaitoksilta) niin Kymenlaaksossa kuin koko maassa. Kaikkien näiden yritysten työterveyshuollon palveluntuottaja tulee muuttumaan 1.1.2019 alkaen. Maakunnalliset ratkaisut työterveyshuoltopalvelujen järjestämisessä tulevat olemaan merkittäviä Kymenlaakson pienten yritysten kannalta. Kuva 15: Yritystoiminta v.2015 11
Kuva 16: Yritysten koko Kymenlaaksossa Kuva 17: Mikroyritysten (alle 10 työntekijää) osuus toimipaikkojen lukumäärästä. 12
Määritelmiä: Työvoima Työvoimaan luetaan kaikki 15-74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat työllisiä tai työttömiä. Työvoimaan kuuluvuus on ratkaistu eri rekistereistä saatujen tietojen perusteella Työllinen Työlliseen työvoimaan luetaan kaikki 18-74 -vuotiaat henkilöt, jotka vuoden viimeisellä viikolla olivat ansiotyössä eivätkä olleet työttömänä työnhakijana työvoimatoimistossa tai suorittamassa varusmies- tai siviilipalvelua. Tieto työllisyydestä perustuu työeläke- ja veroviranomaisten tietoihin. Työllisyysaste Työllisten prosenttiosuus saman ikäisestä väestöstä. Koko väestön työllisyysaste lasketaan 15-64-vuotiaiden työllisten prosenttiosuutena saman ikäisestä väestöstä. Työttömyysaste Työttömyysaste on työttömien prosenttiosuus saman ikäisestä työvoimasta eli työllisistä ja työttömistä. Koko väestön työttömyysaste lasketaan 15-74-vuotiaiden työttömien prosenttiosuutena saman ikäisestä työvoimasta. Työpaikka Tietyllä alueella työskentelevien henkilöiden lukumäärää voidaan käyttää kuvaamaan työpaikkojen lukumäärää tällä alueella. Jokaisen työllisen henkilön on tällöin ajateltu muodostavan yhden työpaikan. Näin osa-aikaistakin työtä tekevä henkilö muodostaa laskennallisesti yhden työpaikan. Jos työtä esimerkiksi äitiysloman vuoksi hoitaa sijainen, saattaa vastaavasti muodostua kaksi työpaikkaa. Työsuhteet voivat olla luonteeltaan myös tilapäisiä ja lyhytaikaisia. Rekisteripohjaisissa väestölaskennoissa ja työssäkäyntitilastossa ei ole tehty eroa kiinteissä työpaikoissa tehtävän työn ja luonteeltaan liikkuvan työn välillä, vaan kaikki henkilöt on pyritty sijoittamaan johonkin toimipaikkaan työn luonteesta riippumatta. Tarkemman työpaikan sijaintitiedon puuttuessa on henkilöt kiinnitetty asuinkuntaansa. Valtaosalla yrittäjistä työpaikan sijaintikunta on henkilön asuinkunta. Toimipaikka Toimipaikalla tarkoitetaan taloudellista yksikköä, jossa saman omistajuuden tai valvonnan alaisuudessa harjoitetaan mahdollisimman samanlaisten hyödykkeiden tuotantoa tavallisimmin yhdellä sijaintipaikalla. Toimipaikkoja ovat esim. maatila, tehdas, myymälä, torikoju ja kioski. Julkishallinnon toimipaikkoja ovat mm. verotoimisto, kunnan kirjasto ja terveyskeskus. Yrittäjä Yrittäjäksi luetaan henkilö, joka harjoittaa taloudellista toimintaa omaan laskuun ja omalla vastuulla. Yrittäjä voi olla työnantajayrittäjä tai yksinäisyrittäjä, kuten ammatinharjoittaja tai freelancer. Osakeyhtiössä toimiva henkilö, joka yksin tai perheensä kanssa omistaa vähintään puolet yrityksestä, luetaan yrittäjäksi. http://www.stat.fi/til/tyokay/kas.html http://www.tilastokeskus.fi/meta/kas/index.html 13
2. Työterveyshuollon asiakaskunta Työterveyshuoltoa koskevat tiedot pohjautuvat Työterveyshuolto Suomessa 2015 tutkimukseen. Kymenlaaksossa 4648 työnantajalla oli työterveyshuoltosopimus. Lisäksi 708 maatalousyrittäjää ja 331 yksinyrittäjää tai ammatinharjoittajaa oli tehnyt itselleen sopimuksen työterveyshuoltopalveluista. Työterveyshuolto Suomessa 2015 aineistossa työnantajien määrä on laskettu työterveyshuoltoyksiköiden ilmoittamista luvuista Laatuportaalissa ja luvuissa saattaa olla harhaa. Sopimusten lukumäärä, työnantajaasiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa, muodostuu summasta vain lakisääteinen työterveyshuolto, sopimusten lukumäärä työnantaja-asiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa sekä sairaanhoidon sisältävien tth-sopimusten lukumäärä työnantaja-asiakkaat, joilla on palkattua henkilökuntaa. Kuva 18: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset Kymenlaaksossa. Tarkasteltaessa työnantajien työterveyshuoltosopimuksia tuottajaryhmittäin havaitaan, että ne työnantajat, joilla on palkattua henkilökuntaa, ovat pääosin joko lääkärikeskusten (1832 sopimusta) tai kunnallisen työterveyshuollon liikelaitoksen (1505 sopimusta) asiakkaita, työnantajien yhteisten työterveysyksiköiden osuus on pienempi (266 sopimusta). Kunnallisella liikelaitoksella on asiakkainaan kuntasektorin työpaikkoja, mm. paljon sosiaali- ja terveydenhuollon työpaikkoja. Niiden lisäksi kunnallisen työterveyshuollon asiakkaisiin kuuluu suurin osa alueen maatalousyrittäjistä. Maakunnallisen työterveyshuollon järjestelyt tulevat erityisesti koskemaan sekä kuntasektorin että maatalouden työpaikkoja. Kymenlaakson yrittäjät ovat tehneet työterveyshuoltosopimuksen useimmiten lääkärikeskusten kanssa (202 sopimusta) ja toiseksi useimmin kunnallisen työterveyshuollon liikelaitoksen kanssa (110 sopimusta). 14
Kuva 19: Työterveyshuoltosopimukset tuottajaryhmittäin Kymenlaaksossa. Työterveyshuoltosopimuksista merkittävä osa Kymenlaaksossa sisältää sairaanhoidon. Vain lakisääteinen työterveyshuolto on 2416 henkilöasiakkaalla (5 %). He ovat Kymenlaaksossa pääosin ja muuta maata useammin kunnallisen työterveyshuollon asiakkaita (kuva 21). Kuva 20: Työterveyshuoltojen henkilöasiakkaat Kymenlaaksossa. Kuva 21: Työntekijöiden määrä, joilla vain lakisääteinen työterveyshuolto, Kymenlaakso vs. Koko maa, tuottajaryhmittäin. 15
2.1. Sairaanhoito työterveyshuollossa Kymenlaakson maakunnassa sairaanhoitopalvelut ovat osa työterveyspalvelua valtaosalla työterveysyksiköiden asiakkaista (95 %). Myös maatalousyrittäjistä yli puolet on tehnyt sopimuksen myös sairaanhoitopalveluista. Suurimmalla osalla yksinyrittäjistä työterveyshuoltopalveluihin kuuluu myös sairaanhoito. Tuottajaryhmittäin työterveyshuollon sairaanhoitopalveluja tarkasteltaessa (alempi kuva) kunnallisen työterveyshuollon henkilöasiakkaiden määrä on suurin (46 %) ja se on myös suhteessa suurempi kuin saman palveluntuottajaryhmän osuus koko maassa keskimäärin (18 %). Toiseksi suurin osuus henkilöasiakkaista, joiden työterveyspalveluun kuuluu sairaanhoito, on lääkärikeskuksilla (36 %), joka puolestaan on vertailussa koko maan tilanteeseen (62 %) keskimääräistä pienempi. Kymenlaakson työterveyshuoltojen varsin kattavaa sairaanhoitopalvelua kuvaa myös se, että työnantajien yhteisten työterveysasemien henkilöasiakkailleen tarjoamien sairaanhoitopalvelujen osuus (15 %) on suurempi kuin saman palveluntuottajaryhmän kohdalla maassa keskimäärin (5 %). SOTE- uudistuksen yhteydessä maakunnan työterveyshuollon järjestämistä mietittäessä tärkeä huomioitava asia on, että merkittävä osa maakunnan työllisistä saa sairaanhoitonsa työterveyshuollosta. Kuva 22: Työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä olevat henkilöasiakkaat Kymenlaaksossa Kuva 23: Työntekijät, joilla työterveyshuolto sisältää sairaanhoidon, tuottajaryhmittäin, Kymenlaakso vs. Koko maa. 16
2.2. Työterveyshuoltosopimukset ja henkilöasiakkaat alueittain Alueellinen palveluiden tarpeen arviointi on työterveyshuollon järjestämisen kannalta yksi olennainen tekijä. Osa palveluista voidaan tulevaisuudessa korvata digitaalisilla palveluilla, mutta myös lähipalveluja tarvitaan. Työterveyshuollossa työskentelevien osalta palvelujärjestelyt voivat edellyttää nykyistä liikkuvampaa ja monipaikkaisempaa työtä. Työterveyshuolto Suomessa tutkimuksessa työpaikkojen alueellinen jako ei noudata kuntarajoja. Kymenlaakson työpaikat jakaantuvat pääosin Kotkan ja Kouvolan alueille. Vain lakisääteinen työterveyshuolto on hieman useammalla Kotkan alueen henkilöasiakkaalla (alempi kuva). Koko maakunnassa työterveyshuollon sairaanhoitopalvelujen kattavuus on suuri. Kuva 24: Työnantajien työterveyshuoltosopimukset alueittain* ja työnantajatyypeittäin. 17
Kuva 25: Työnantajien lakisääteisen työterveyshuollon piirissä olevat henkilöt, alueellinen jakauma* Kuva 26: Sairaanhoidon sisältävä työterveyshuolto, henkilöasiakkaiden alueellinen jakauma* 3. Työterveyshuoltohenkilöstö Työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä työskentelee työterveyslääkäreitä, työterveyshoitajia, työfysioterapeutteja, työterveyspsykologeja sekä avustavaa henkilökuntaa. Kymenlaakson työterveyslääkäreiden suhteellinen osuus työterveyshuollon henkilökunnasta on yksi pienimmistä ja vastaavasti työterveyshoitajien suhteellinen osuus työterveyshuollon henkilökunnasta on yksi suurimmista. Työfysioterapeuttien suhteellinen osuus on maakuntien vertailussa kaikkein suurin. Työterveyspsykologien suhteellinen osuus on maakunnista matalin. Avustavan henkilökunnan suhteellinen osuus on taasen keskimääräistä korkeampi maakuntien suhteellisia osuuksia toisiin verratessa. 18
Kuva 27: Työterveyshuoltohenkilöstön suhteelliset osuudet maakunnittain (Lähde TTHS 2015) Tarkasteltaessa työterveyshuollossa toimivien ammattiryhmien määriä tuottajaryhmittäin havaitaan, että lääkäreiden osuus on suurin lääkärikeskusten työterveyshuollossa. Kymenlaakson alueella työterveyshuollossa työskentelevistä lääkäreistä reilusti yli puolet työskentelee lääkärikeskuksissa. Työterveyshoitajien suhteellinen osuus on suurin piirtein samalla tasolla työnantajien omissa ja yhteisissä työterveyshuoltoyksiköissä sekä kunnallisissa liikelaitoksissa/osakeyhtiöissä. Lääkärikeskusten suhteellisesti vähäisempi työterveyshoitajien osuus heijastelee työterveyslääkärien korkeaa suhteellista osuutta. Sosiaalialan osaajia löytyy niin yritysten omista kuin lääkärikeskustenkin työterveyshuolloista. Avustavan henkilöstön suhteellinen osuus on suurin kunnallisissa liikelaitoksissa/osakeyhtiöissä. Kuva 28: Eri ammattiryhmien jakautuminen tuottajaryhmittäin jaoteltuna (Lähde TTHS 2015). 19
4. Työterveyshuollon tarve työikäisillä Työikäisen väestön työterveyshuollon tarvetta tarkastellaan ensin Työterveyslaitoksen ammattitautitilaston valossa. Sen rinnalla palvelutarvetta kuvaamassa on koettua työkykyä ja terveyttä kuvaava tutkimustieto (Työolobarometri, THL ATH tutkimus) sekä sairastavuus- ja työkyvyttömyystilastojen näkökulma (Kela, Eläketurvakeskus). Kymenlaakson tietoja verrataan koko maata koskeviin tietoihin. Osa tiedoista esitetään maakunnittain ja osa ELY-keskusten jaon mukaisena. 4.1 Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt Ammattitautien toteaminen ja ehkäisy ovat työterveyshuollon keskeisiä tehtäviä yhteistyössä työpaikkojen kanssa. Ammattitautien ja ammatti-tautiepäilyjen määrät ovat Kymenlaaksossa selvästi maan keskiarvoja alemmat. Tämä voi kertoa joko ammattitautien ja epäilyjen ehkäisemiseksi aiempina vuosina tehdystä hyvästä työstä tai mahdollisista puutteista ammattitautien havaitsemisessa. Kuva 29: Ammattitaudit ja ammattitautiepäilyt maakunnittain, TTL 2014. Kymenlaaksossa ammattitautien tautiryhmistä ei korostu mikään erityisesti. Tilaston perusteella kaikkia ammattitauteja on todettu suhteellisesti keskimääräistä vähemmän koko maahan verrattuna. 20
Kuva 30: Ammattitautien tautiryhmät sairauksittain ja maakunnittain, TTL 2014. 4.2. Koettu työkyky Kymenlaakson työikäisten (20-64 vuotiaat) arvio omasta työkyvystään on hyvin samanlainen kuin maassa keskimäärin. Ainoastaan usko siihen, että työkyky säilyy eläkeikään, oli Kymenlaakson vastaajilla muuta maata heikompi. Kuva 31: 20-64 vuotiaista työkykynsä heikentyneeksi kokevien osuus, Koko maa vs Kymenlaakso. 21
Työolobarometrissa Kaakkois-Suomessa oli työkykynsä työn ruumiillisten ja myös henkisten vaatimusten kannalta hyväksi tai melko hyväksi kokevia vähemmän kuin muualla maassa keskimäärin. Kuva 32: Koettu työkyky työn ruumiillisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, Tiedot ELYkeskuksittain. (n=1631) Kuva 33: Koettu työkyky työn henkisten vaatimusten kannalta, Työolobarometri, tiedot ELY-keskuksittain (n=1631) Työolobarometri, työ- ja elinkeinoministeriö Työolobarometrissa on seurattu työelämän laadun kehittymistä palkansaajien näkökulmasta. Tutkimus antaa ajantasaisen kuvan muun muassa töiden organisoimisesta, työaika- ja palkkausjärjestelmistä, työssä oppimisesta ja vaikutusmahdollisuuksista, syrjinnästä, kiusaamisesta ja väkivallasta työpaikalla, sekä työkyvystä. Lisäksi on tiedusteltu palkansaajien näkemyksiä työmarkkinoiden ja työelämän kehittymisestä. Tiedot kerätään syksyisin Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen yhteydessä puhelinkyselynä. 22
4.3 Koettu terveys Kymenlaakson työikäiset (20-64 v) kokevat terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kuin työikäiset maassa keskimäärin. Samoin työikäisten sairastavuusindeksi Kymenlaaksossa on vähän maan keskiarvoa korkeampi. Kuva 34: Terveytensä keskitasoiseksi tai sitä huonommaksi kokevien osuus (%), 20-64-vuotiaat, 2015. 23
Kuva 35: THL:n sairastavuusindeksi, ikävakioitu, 2013 THL:n sairastuvuusindeksi Indeksi kuvaa kuntien ja alueiden väestön sairastavuutta suhteessa koko maan tasoon. Indeksissä on otettu huomioon seitsemän eri sairausryhmää ja neljä eri painotusnäkökulmaa, joista sairauksien merkitystä arvioidaan. Indeksin sisältämät sairausryhmät ovat syöpä, sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden ongelmat, tapaturmat ja dementia. Indeksissä kunkin sairausryhmän yleisyyttä painotetaan sen perusteella, mikä on ko. sairausryhmän merkitys väestön kuolleisuuden, työkyvyttömyyden, elämänlaadun ja terveydenhuollon kustannusten kannalta. Alueen indeksi on sairausryhmittäisten osaindeksien painotettu summa. Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus alueella on. Indeksin arvo on aikasarjan viimeisenä vuotena koko maassa 100. Aikasarjoja tarkasteltaessa on huomioitava, että myös aiempien tarkasteluvuosien indeksin arvot muuttuvat uuden päivityksen myötä. 24
4.4 Sairauspäiväraha ja työkyvyttömyyseläkkeet Sairauspäivärahaa saaneita 25-64 -vuotiaita Kymenlaaksossa oli selvästi koko maan keskiarvoa enemmän. Mielenterveysperusteisesti sairauspäivärahaa saaneita oli puolestaan vähemmän kuin maassa keskimäärin. Nämä luvut kuvaavat tilannetta pitkittyneen työkyvyn alenemisen suhteen, jonka ehkäiseminen on juuri työterveyshuollon erityisosaamista. Vastaavaa tietoa tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta ei ollut saatavissa. Kuva 36: Sairauspäivärahaa saaneet 25-64 vuotiaat/1000 vastaavan ikäistä, 2015. 25
Kuva 37: Mielenterveysperusteisesti* sairauspäivärahaa saaneet 25-64 vuotiaat/1000 vastaavanikäistä, 2015. Sairauspäivärahan tulkinta Sairauspäivärahaa ei saa lyhyistä, alle 10 arkipäivää kestäneistä poissaoloista, joita on kuitenkin selvästi enemmän kuin pitkittyneitä. Lyhyistä poissaoloista ei ole keskitettyä rekisteritietoa. Kelan rekisterimuuttujaa voi käyttää lähinnä ilmaisemaan pitkittynyttä työkyvyn alenemista, ja muuttuja toimii kohtalaisen hyvin myös tulevan työkyvyttömyyden ennakointimuuttujana. Diagnoosi kirjautuu päivärahan saajilla nykyisin kaikkiin tapauksiin, aikaisemmin se on ollut vain pienehköllä otoksella. 26
4.5Työkyvyttömyyseläkkeiden trendit Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrät ovat viime vuosina olleet laskussa (ylempi kuva). Trendi näkyy keskeisimmissä työkyvyttömyyseläkkeelle johtavissa sairauksissa koko maassa. Kymenlaaksossa (alempi kuva) mielenterveysperusteisissa eläkkeissä suunta vuosina 2013-2015 on ollut tasaisesti laskeva. Tuki- ja liikuntaelinsairauksiin liittyvissä työkyvyttömyyseläkkeissä tapahtui nousu vuosien 2013 (250 eläketapahtumaa) ja 2014 (330 eläketapahtumaa) välillä ja eläketapahtumien määrä kääntyi uudelleen laskuun seuraavana vuotena (263 eläketapahtumaa 2015). Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat Kymenlaakson suurin työkyvyttömyyseläkkeelle johtava syy ja näin ollen sairausryhmä, johon työkyvyttömyyden ehkäisyssä tulisi edelleen panostaa. Kuva 38: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Koko maa, 2013-2015. Kuva 39: Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneet sairausryhmittäin, Kymenlaakso, 2013 2015. 27
Maakuntien välisessä vertailussa Kymenlaaksossa työkyvyttömyyseläkettä saavia 25-64 vuotiaita on enemmän kuin maassa keskimäärin. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien osuus tämän ikäryhmän työkyvyttömyyseläkkeistä (alempi kuva) on myös maan keskitasoa selvästi korkeampi. Voiko selitys liittyä maakunnan työllisten ammattirakenteeseen tai työllisyystilanteeseen ja sen muutokseen viime vuosina? Verenkiertoelinten sairaudet työkyvyttömyyseläkkeiden syinä ovat Kymenlaaksossa yleisempiä kuin maassa keskimäärin. Kuva 40: Työkyvyttömyyseläkettä saavat 25-64 vuotiaat, % vastaavan ikäisestä väestöstä 28
Kuva 41: Tuki- ja liikuntaelinsairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16-64 vuotiaat (%) Kuva 42: Verenkiertoelinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkettä saavat 16-64 vuotiaat (%) 29