PURJELENNON TEORIAKURSSI MOPU/PURJELENTOKONEMITTARIT 26.1.2017 Joakim Tikkanen Vaasan Lentokerho
TAVOITTEET Käytettävien mittareiden toiminta-ajatuksen ja niihin liittyvien käsitteiden ymmärtäminen. Mittarilukemien oikean tulkinnan oppiminen. Tutustuminen mittareiden käytössä esiintyviin näyttämävirheisiin. Yleisimpien toimintahäiriöiden tunnistaminen. 2
Mittarit pyritään asettelemaan siten, että lennonvalvonnan kannalta tärkeimpien mittarien, nopeus-, korkeus- ja luisumittarin, luettavuus olisi mahdollisimman helppo. 3
4
LENTOKONEEN PAINEMITTAUSJÄRJESTELMÄ Peruskäsitteitä: Dynaaminen paine: Koneen liikkeestä aiheutuva nopeudesta riippuva paine. Staattinen paine: Ilmakehän jossakin korkeudessa vallitseva paikallinen paine. Ilmanpaine laskee ylöspäin mentäessä n. 1 hpa / 8 m. Merenpinnan staattinen paine puolittuu 5,5 km korkeudessa (1 hpa / 16 m). Kokonaispaine = Dynaamisen- ja staattisen paineen summa 5
LENTOKONEEN PAINEMITTAUSJÄRJESTELMÄ Pitot-putket ja Pitot-paineen mittaus: Pitot-putki on yleisimmin purjelentokoneen nokassa tai sivuvakaajan etureunassa sijaitsevaa koneen liikesuuntaa kohti aukeava putki. Moottorikoneissa voi sijaita myös koneen siivessä. Staattisen paineen mittaus: Mitataan staattisen paineen aukoilla, tyypillisesti sijoitettu koneen runkoon siten, ettei purjelentokoneen mahdollisesta liikkeestä aiheutuva dynaaminen paine vaikuta niihin Aukkoja on yleensä rungon molemmin puolin ja ne kytkeytyvät staattisen paineen linjaan ja sen kautta mittaristoon. Lentotilan ollessa epäpuhdas, esimerkiksi koneen luistaessa sivuttain (sivuluisu, syöksykierre), staattisen paineen aukkoihin kohdistuu myös dynaamista painetta, jolloin mittarien näyttämiin ei voida luottaa. 6
PAINELINJAT LENTOKONEESSA Pitot-painelinja: Linjaan kytkeytyy pitot-putkesta dynaamisen ja staattisen paineen summaa vastaava kokonaispaine. Staattisen paineen linja: Linjaan kytkeytyy staattisen paineen aukoista ilmakehän staattinen paine (jossain korkeudessa vallitseva paikallinen paine). Lisäksi koneessa voi olla myös kompensointianturin antama paine (usein dynaaminen paine). 7
PAINELINJAT LENTOKONEESSA 8
HÄIRIÖT PITOT-STAATTISESSA JÄRJESTELMÄSSÄ JA NIIDEN EHKÄISY Pitot-staattisen järjestelmän häiriöt liittyvät painelinjojen tai mittausaukkojen tukkiutumiseen tai painelinjojen liitos- ja haarautumiskohtien vuotoihin. Pitot-putki tai staattisen paineen aukot saattavat tukkeutua: Ulkoinen lika, painelinjoihin kertynyt vesi, tai aukkojen jäätyminen Pitot-putken tukkeutuessa nopeusmittari näyttää nollaa koneen liikkuessa, staattisen paineen tukkeutumista on vaikeampi havaita. Tukkeutuminen estetään suojaamalla Pitot-putki asiaan kuuluvalla suojalla tai teipillä. Muistettava poistaa päivätarkastuksen yhteydessä! 9
HÄIRIÖT PITOT-STAATTISESSA JÄRJESTELMÄSSÄ JA NIIDEN EHKÄISY Vuodot painelinjoissa ilmenevät virheellisinä näyttäminä Liian pieni nopeus näyttämä, variometrin rauhattomuus tai muu vastaava virhe. Painelinjojen liitosten kunto tarkastetaan aina perusteellisesti vuosihuollon yhteydessä, sekä lisäksi aina oireiden ilmestyessä. 10
KORKEUSMITTARI Purjekoneissa käytetään Suomessa metriasteikkoa (m). Mopuissa ja muualla maailmalla käytössä myös jalka-asteikkoa (foot, feet, ft) käyttäviä mittareita. 1 ft = 0,3 m. 1000 ft = 300 m Korkeusmittarissa käytetään yleisimmin kahta osoitinta kellon tapaan: Lyhyt osoitin näyttää täysiä kilometrejä ja pitempi osoitin satoja metrejä. Jalka-asteikon korkeusmittareissa on yleensä kolme osoitinta: Osoittimet näyttävät sadat, tuhannet ja kymmenettuhannet jalat. Tarkkuuskorkeusmittareissa pitemmän osoittimen täysi kierros vastaa viittä sataa metriä lukematarkkuuden parantamiseksi. Tällöin mittaria on luettava erityisen huolellisesti ja huomioitava tarkemmin myös lyhyen osoittimen näyttämä. 11
KORKEUSMITTARI Purjelentokoneissa käytetty metriasteikolla oleva korkeusmittari Moottoripurjelentokoneissa käytetty jalka-asteikolla oleva korkeusmittari 12
KORKEUSMITTARIN TOIMINTAPERIAATE Toiminta perustuu staattisen paineen ja mittarin sisällä sijaitsevan umpinaisessa kotelossa, ns. aneroidirasiassa olevan vakiopaineen erotuksen mittaamiseen. Ympäröivä staattinen paine kytkeytyy korkeusmittarin koteloon staattisen paineen linjasta (yksi letku). Mittarin osoitin on kytketty aneroidirasiaan, joka paine-eron vaikutuksesta laajentuessaan (staattinen paine pienenee noustaessa ylös) tai supistuessaan (staattinen paine kasvaa tultaessa alaspäin) muuttaa mittarin osoitusta. Lyhyesti = mittaa staattista painetta ja näyttää mitatun lukeman korkeusasteikolla. 13
KORKEUSMITTARIN ASETUKSET QFE-asetus: Mittari säädetään näyttämään korkeutta kentän pinnasta. Käännetään säätönuppia siten, että osoitettu korkeus on 0 metriä Paineasetusnäytössä on tällöin näkyvissä QFE-paine hehtopascaleina (hpa). QFE asetusta käytetään usein paikallislennoilla pysyttäessä alle 1500 metrin korkeudella. QNH-asetus: Mittari säädetään näyttämään korkeutta keskimääräisestä merenpinnasta. Käytännössä säätönupilla käännetään asetusikkunaan lennonjohtopalveluiden kautta saatu QNHpainelukema. Ilmailukartoissa käytetyt maaston ja esteiden korkeudet on ilmoitettu korkeuksina meren pinnasta (AMSL). QNH-asetusta käytettäessä korkeus kartalla on laskettavissa helposti korkeusmittarin näytöstä. Standardiasetus (QNE): Mittari asetetaan näyttämään korkeutta sovittuun standardipainepintaan nähden. Käännetään säätönupilla asetusikkunaan painelukema 1013,2 hpa. Tätä asetusta on aina käytettävä lennettäessä yli 1500 metrin (5000ft) korkeudella maanpinnasta, jotta olisi yhteinen vertailupinta korkeammalla lentävän liikenteen kanssa. Lentopinta: Kerrotaan sadalla, jolloin saadaan korkeus jalkoina. Esim. FL65 = 6500ft (n. 2000m). 14
KORKEUSMITTARIN ASETUKSET 15
MITTAUSVIRHEET JA TYYPILLISET TOIMINTAHÄIRIÖT Korkeusmittari on luotettava, kunhan käytettävä paineasetus on oikea vallitsevaan ilmanpaineeseen ja käytössä olevaan ilmatilaan nähden. Nopeasti liikkuvat sääilmiöt voivat muuttaa vallitsevaa ilmanpainetta lennonkin aikana. Mekaaniset ongelmat, kuten kitka ja lämpötila jumittavat osoittimia. Pieni koputus esim. sormenpäällä mittaritauluun mittarin viereen. Korkeusmittariin kytketyn staattisen paineen linjan irrotessa tai vuotaessa, pysyy mittarin näyttämä kohtuullisen tarkkana, miksi? Korkeusmittarin kuntoa valvotaan 5 vuoden välein suoritettavalla toimintakokeella, ns. aneroidikokeella, jossa tarkastetaan mittarin näyttämät eri painearvoilla. Aneroidikokeen suoritus merkitään mittarin laitekorttiin. Koe on suoritettava määrävälein kyseisen konetyypin tai mittarin valmistajan niin määrätessä. Kokeesta säädetty tarkemmin Trafin määräyksessä AIR M1-5. 16
NOPEUSMITTARI Purjelennossa km/h. Mopussa solmuina, (knots, kn, kt, kts). 1 Solmu = 1,852 km/h Usein spiraaliasteikko ja osoittimen liikerata enemmän kuin yksi täysi kierros. Asteikko alkaa mittarin ulkokehältä ja siirtyy täyden kierroksen jälkeen ulkokehälle. Lentotilasta helppo päätellä, onko kyseessä sakkaustilaa lähenevä nopeus ulkokehältä vai suuri nopeus sisäkehältä. 17
NOPEUSMITTARIN TOIMINTAPERIAATE Pitot-putken kokonaispaine staattinen paine = Liikkeestä aiheutuva dynaaminen paine Tarvitsee siis kaksi letkua: Staattinen ja Pitot. Dynaaminen paine ei ole mitattava suure. Toimii samalla tavalla kuin ilmapuntari: Kokonaispaine (Pitot) johdetaan mittarikotelossa olevaan aneroidirasiaan ja staattinen paine taas mittarikoteloon. Aneroidirasia liikkuu (paisuu) nopeuden lisääntyessä, tämä liike välitetään mittarin osoittimeen. Pitot- ja staattisen paineen välinen suhde vaihtelee lentonopeudesta riippuen. Koneen ollessa paikallaan, pitot-paine ja staattinen paine ovat yhtä suuret. Nopeuden kasvaessa suurenee pitot-paineen ja staattisen paineen välinen ero, mikä välittyy nopeusmittarin näyttöön. 18
NOPEUSMITTARIN KONEKOHTAISET MERKINNÄT Vihreä kaari osoittaa puuskaisen sään sallitun nopeusalueen, alarajana 1,1 x suurin mahdollinen sakkausnopeus (Vs1) ja ylärajana on suurin sallittu puuskaisen sään nopeus (+liikehtimisnopeus). Keltainen kaari osoittaa sallitun tasaisen sään nopeusalueen alkaen puuskaisen sään suurimmasta sallitusta nopeudesta ja ulottuen koneen suurimpaan sallittuun nopeuteen, VNE. Punainen poikkiviiva osoittaa koneen suurimman sallitun nopeuden, VNE. Keltainen kolmio osoittaa tyynen sään minimi lähestymisnopeuden. Valkoinen kaari osoittaa laskusiivekkeiden käyttöön suurimman nopeuden ja laskuasussa 1,1 kertaa sakkausnopeuden välisen alueen. Punainen poikkiviiva ja kirjain V / L osoittaa suurimman sallitun nopeuden Vintturihinauksessa / Lentokonehinauksessa. Sininen poikkiviiva osoittaa parhaimman nousunopeuden antavan ilmanopeuden (mopu). 19
NOPEUSMITTARIN VIRHEET JA TOIMINTAHÄIRIÖT Painelinjojen vuodot. Pitot-painelinjan tukkeutuminen. Ulkoinen lika tai pilvilennolla pitot-putken jäätyminen Koneen nopeus arvioitava nokan asennosta horisontissa ja suhinoista. Asentovirhe on yleisin ja johtuu lentotilasta: Epäpuhdas lentotila, sivuluisu, syöksykierre. Asemavirhe on staattisen paineen aukon tai pitot-putken sijaintivirhe. Nopeusmittarin hitaus: Lentotilan muuttuessa tärkeämpää seurata osoittimen liikesuuntaa. Korkeusvirhe: Mittari kalibroitu standardiolosuhteisiin merenpinnan tasolle. Indicated, calibrated, true airspeed : IAS, CAS, TAS. Tiheys pienenee korkealla IAS < TAS. Lento-ominaisuudet riippuvat nopeusmittarin näyttämästä (IAS) (Sakkausnopeus: TAS kasvaa, IAS vakio). Mutta: Flutter riippuu tosi-ilmanopeudesta (TAS) (VNE: IAS pienenee, TAS vakio). 20
NOPEUKSIEN MÄÄRITELMIÄ Mittarinopeus (IAS = Indicated AirSpeed) Mittarinopeus sellaisenaan. Kalibroitu ilmanopeus (CAS = Calibrated AirSpeed) Mittarinopeus joka on korjattu mittarivirheellä ja asemavirheellä. Tosi-ilmanopeus (TAS = True AirSpeed) Kalibroitu ilmanopeus painekorkeus- ja lämpötilakorjauksella. Maanopeus (GS = GroundSpeed) Tosi-ilmanopeus, johon on tehty tuulikorjaukset. Käsite liittyy lentosuunnistuksen aikalaskelmiin. 21
PYSTYNOPEUSMITTARI ELI VARIOMETRI Mahdollistaa varsinaisen purjelennon kertomalla pystynopeuden. Tärkeä lennonvalvontamittari lähes kaikissa lentotilanteissa Koneen nouseminen/laskeminen ja sen nopeus osoitetaan vaakatasosta asteikolla ylös/alas liikkuvalla osoittimella. Yksikköinä yleensä: Purjelennossa metriä/sekunti (m/s). Mopussa (satoja) jalkoja/minuutti (ft/min). 22
VARIOMETRIN TOIMINTAPERIAATE Mittaa korkeuden eli staattisen paineen muutoksen nopeutta ja osoittaa tästä koneen pystysuuntaisen liikkeen nopeuden. Paineen muutoksen ilmaisua varten variometrin muistina toimii usein ns. termospullo, jonka sisältämän ilmamassan ja ulkopuolella vallitsevan paineen ero on verrannollinen koneen pystysuoraan nopeuteen. Tämä ero muutetaan variometrin osoitukseksi joko mittaamalla suoraan paineiden välistä eroa tai sen tasoittumisesta aiheutuvaa virtausta. 23
VARIOMETRIEN TYYPIT Toiminnaltaan joko mekaanisia tai sähköisiä(purjekoneissa). Mekaaninen virtausmittaus Sähköinen virtausmittaus Sähköinen painemittaus + signaalikäsittely Nykyään useimmin käytössä olevien sähköisten variometrien etuina: Piipitys eli audio vapauttaa lentäjän katseen mittaristosta, ilmaisee pystynopeuden äänenä. Näyttämän nopeus ja tarkkuus. Sähköisten lisätoimintojen helppo liitettävyys. Mekaanisen etuna puolestaan on yksinkertaisen rakenteen tuoma toimintavarmuus. Varmuuden vuoksi purjekoneissa yleensä molemmat. 24
VARIOMETRIN VIRHEIDEN KOMPENSOINTI Moottorikoneiden variometri eli VSI on kompensoimaton (Vertical Speed Indicator). Koneen nopeuden pienentymisestä aiheutuva koneen nouseminen näkyy variometrissä ylöspäin suuntautuvana liikkeenä ( sauvatintti ). Purjelennossa ollaan kiinnostuneita kokonaisenergian muutoksesta. Total Energy Compensation, TE, TEC, TEK. Kompensoinnilla vähennetään mittarin näyttämästä nousunopeudesta koneen liikeenergian pienenemistä vastaava osuus, jolloin sauvatintti teoriassa eliminoituu. Yleensä käytetään mekaanista kompensointia. 25
VARIOMETRIN VIRHEIDEN KOMPENSOINTI Mekaaninen kalvokompensointi: Mittarin paineliitäntöihin kytketään joustava kalvo, joka säätää koneen nopeuden mukaan termospullon sisältämää painetta. Painekompensointi kompensointiputken avulla: Kompensointiputki tuottaa nopeuteen verrannollisen alipaineen, joka voidaan huomioida variometrin näyttämässä. Sähköinen kompensointi: Pitot-putkelta saatava nopeusinformaatio huomioidaan laskettaessa sähköisesti mittarin osoitusta. 26
VARIOMETRIEN LISÄTOIMINTOJA Nopeuskäskijä (liukumoodi): Osoittaa lentäjälle optimaalista lentonopeutta ilmamassan pystysuuntaiseen liikkeeseen nähden. MacCready-teorian mukainen nostoasetus. Loppuliukulaskin: Laskimeen voidaan syöttää maaliin tarvittavan loppuliu un etäisyys ja vallitsevat tuulet, joista laskin laskee (jatkuvasti) lähtökorkeuden ja käytettävän nopeuden liu ulle. Nykyään useimmiten GPS-laitteiston tehtävänä. Noston 30s keskiarvo. Navigointitoiminnot. 27
PURJELENTOKONEEN SÄHKÖJÄRJESTELMÄ Tyypillinen sähköjärjestelmä: Akku: 12V, yleensä n. 6Ah. Käyttökytkimet: Pääkytkin, mittareiden ja radion kytkimet. Sulakkeet (ylivirtasuojat): Pääsulake ja laitteiden sulakkeet. Johdotukset: Tehonsyöttö laitteille, kytkimien ja radion johdotukset Laitteet: Radio, sähköiset mittarit ja suunnistuslaitteet. 28
AKKU JA SEN KAPASITEETTI Huoltovapaa 12V akku, yleensä siipien välissä matkatavaratilassa. Akun pienen koon vuoksi 6Ah luokkaa, mikä yleensä riittää päivän lentoihin. Jos sähkönkulutus on 1,5A, niin kyseinen akku riittää teoriassa 4 tunnin lentoon. Eli kapasiteetti jaettuna kulutuksella. (6Ah / 1,5A = 4h). Käytettäessä runsaasti sähköisiä laitteita, tulee varmistua akun varaustilasta. Mahdollinen vara-akku kytkimellä ja/tai aurinkopaneelit. Tärkeää huolehtia akusta ja viedä lataukseen toiminnan päätyttyä. Mopu(i)ssa akku isompi, yleensä moottoritilassa. Moottoriin liitetty laturi + latauksen mittaus. 29
SÄHKÖINEN KAARTOMITTARI Kaartomittari, eli viiksi, on usein yhdistetty luisumittariin, eli kuulaan. Ottaa sähkön joko suoraan purjekoneen 12 V järjestelmästä, jännitteen alentavalta regulaattorilta tai harvemmin 4,5 V paristolla. Sähkösyöppö! Toiminta perustuu suurella kierrosluvulla pyörivään hyrrään, joka hyrrävoimien ansiosta pyrkii pitämään pyörimisakselinsa vakiona. Koneen nokan kiertyessä, kääntää hyrrävoima mittarin osoitinta kaarron suuntaan. Merkkiviivoina/asteikkona täyskaarron kesto minuutteina. 60 s/360 (minuutin kaarto) ja 30 s/360 (puolen minuutin kaarto). Toimiakseen luotettavasti täytyy kierrosnopeuden olla riittävä. Varmista toiminta aina ennen pilvilentoa! Yleisiä virhetoiminnan syitä akun riittämätön varaus tai mekaaninen vika esim. laakeroinnissa. 30
GPS-LOGGERIT, NAVIGAATTORIT, FLARM Loggeria käytetään lennon tallentamiseen ja analyysiin. IGC-tiedosto. Skylines, OLC. Kilpa- ja suorituslentoja varten satelliittinavigointiin (GNSS = GPS, Glonass, Galileo) perustuvia laskimia ja navigointinäyttöjä (XCSoar, LK8000, SeeYou). Sisältävät loggerin. Moottorilentoon GPS-pohjaiset navigointisoftat tableteissa, esim. AirNav Pro. FLARM törmäysvaroitin. 31
LUISUMITTARIT Lentokoneen lennettävä nokka edellä. Luisumittarin tarkoituksena on ilmaista koneen sivusuuntainen luisuminen. Kuula: Kertoo näennäisen painovoiman suunnan. Sivuttaissuuntaisen voiman vaikutuksesta kuula siirtyy kohti nesteputken laitaa. Seuraa sauvaa, pakenee jalkaa ( step on the ball ). Koneen luisuessa vasemmalle, siirtyy kuulakin vasemmalle, ja päinvastoin. Villalanka: Näyttää ilmavirran suunnan. Seuraa jalkaa, pakenee sauvaa. Koneen luisuessa vasemmalle, siirtyy lanka oikealle, ja päinvastoin. Langan etuna sijainti kuomussa suoraan pilotin näkökentässä. Halpa ja herkkä lisä kuulalle (huom. sade). Kertovat periaatteessa saman informaation. Miksi ei lankaa mopussa? 32
MAGNEETTINEN KOMPASSI Kompassi näyttää suuntaa magneettiselle pohjoisnavalle. Huomioitava eranto, joka on maantieteellisen ja magneettisen pohjoisnavan ero (kulma). Eranto on merkitty ilmailukarttaan. Eksymätaulukko pysyvien virheiden korjaamiseksi. Matkalentoa varten mopulla. Asteikkona kymmenet asteet + ilmansuuntaa kuvaavat kirjaimet: N..03..06..E..12..15..S..21..24..W..30..33...N 33
KOMPASSIN TOIMINTAHÄIRIÖT Toimii oikein vain suorassa lennossa vakionopeudella. Kaartovirhe: Lukeman liian hidas muutos käännyttäessä pohjoiseen. Lukeman liian nopea muutos käännyttäessä etelään. Kone oikaistava ja odotettava kompassisuunnan vakiintumista. Kiihtyvyysvirhe: Esiintyy lennettäessä itään tai länteen. Merkitys purjekoneissa ja mopuissa vähäinen. Ukkonen, kompassin paikka mittaritaulussa ja koneen asento. Merkitys vähentynyt GPS-laitteiden ansiosta. 34
G-MITTARI Mittaa kuormitusmoninkertaa, eli G:tä. Muistavat min-max viisarit. Nollaus painamalla. G-rajat merkitty mittariin. Saattaa näyttää suuria lukemia maakuljetuksen tai laskun jälkeen. 35
36
MOOTTORIN VALVONTAMITTARIT (MOPU) Öljyn, jäähdytysnesteen ja sylinterinpään lämpötilamittarit: Sähköisiä. Mittareiden anturit (lämpötuntopäitä) ovat sijoitettu mittauspisteeseen. Mittarit kalibroituja ja mittaavat anturin antamaa jännitettä (volttien muutosta). Mittareihin on merkitty oikea lämpötilojen käyttöalue. Tärkeä mittari! Öljynpainemittarit: Sähköisiä tai mekaanisia. Mekaaniseen johdetaan öljynpaine ohuella letkulla. Mittarissa käyräputki, joka pyrkii suoristumaan. Liike välitetään mittarin osoittimeen. Sähköiset yleistyneet, helppoja asentaa mutta tarvitsevat sähköä. Tärkeä mittari moottorivaurion estämiseksi sekä voitelun varmistamiseksi! Pakokaasun lämpömittari (EGT = Exhaust Gas Temperature): Yleisiä kaksitahtimoottoreissa. Antaa välittömän tiedon moottorin ylikuumenemisesta. Ahtopainemittari ( tehomittari, MAP = Manifold Absolute Pressure): Mittaa imusarjan absoluuttisen staattisen paineen, mittayksikkönä yleensä Elohopeatuuma (inhg) tai joskus naulapauna (lbs/sq). Mittarin avulla asetetaan sopiva tehoasetus. Toimii kuten ilmapuntari. Näyttää ilmakehän painetta moottori sammutettuna. 37
MOOTTORIN VALVONTAMITTARIT Polttoaineen määrämittarit: Mekaaninen, uimurilla varustettu mittatikku pa-säiliön kannessa. Soveltuu vain koneisiin, joissa säiliö on ohjaamon edessä ja tikku nähtävissä. Sähkömekaaninen. Uimuri toimii anturina (kääntövastus) antaen sähköiseen mittariin tiedon volttimäärän muutoksesta, jolloin kalibroitu osoitin näyttää muutoksen pa-määränä. Läpinäkyvä putki, jossa näkyy polttoaineen pinta. Putkessa merkitty pa-määräasteikot. Elektroninen anturimittaus, jossa digitaalinen näyttöruutu. 38
MOOTTORIN VALVONTAMITTARIT Kierroslukumittarit (pyörimisnopeus): Vaihtoehto tehonsäädölle, mikäli ei ole ahtopainemittaria. Tärkeä ylikierroksien välttämiseksi! Mekaaniset mittarit. Mittari on kytketty moottoriin joustavalla käyttöakselilla. Pyörittää mittarissa olevaa keskipakopainoa, jonka nolla-asennosta muuttuva liike välitetään osoittimelle. Pyörrevirtamittarit. Käyttöakseli pyörittää rengasmaista kestomagneettia, jonka sisäpuolelle on laakeroitu kevytmetallikupu. Magneetin pyöriessä kupuun indusoituu sähköisiä pyörrevirtoja, jotka saavat aikaan kiertoliikkeen. Tätä liikettä vastustaa jousi. Pyörintänopeuden kasvaminen lisää kuvun kiertymäkulmaa ja tämä liike on välitetty osoittimen näytöksi. Sähköiset kierroslukumittarit. Nykyaikaisissa koneissa lähes yksinomaan sähköinen mittari. Toimii pulssimittausperiaatteella. Kevyt, helppo asentaa ja hinnaltaan kohtuullisia. 39
KIITOS! KYSYMYKSIÄ? 40