ESISELVITYS SUOMEN ELÄINLÄÄKINNÄN ELÄINLÄÄKÄRITARPEESTA SEKÄ ARVIO MAHDOLLISESTA TARPEESTA LISÄTÄ KOULUTETTAVIEN ELÄINLÄÄKÄRIEN MÄÄRÄÄ PIKAISESTI Selvityshenkilö Kirsi Sarion raportti ja ehdotukset Helsinki 2010 Sivu 1 / 12
ESISELVITYS SUOMEN ELÄINLÄÄKINNÄN ELÄINLÄÄKÄRITARPEESTA SEKÄ ARVIO MAHDOLLISESTA TARPEESTA LISÄTÄ KOULUTETTAVIEN ELÄINLÄÄKÄRIEN MÄÄRÄÄ PIKAISESTI Esipuhe Tämä esiselvitys on tehty maa- ja metsätalousministeriön aloitteesta ja sen tarkoituksena on ensisijaisesti ollut selvittää maamme eläinlääkinnän eläinlääkäritarvetta sekä koulutettavien eläinlääkärien määrän lisäämistä. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta on jo lausunnossaan 13/2004 esittänyt huolestuneisuutensa eläinlääkäripalvelujen riittämättömyydestä erityisesti maaseudulla. Eläinlääkäripula koetaan sekä hakijoiden puutteena virkoja täytettäessä että vuosilomasijaisten huonona saatavuutena ja vaikeutena päivystysten järjestämisessä. Lisäksi maa- ja metsätalousvaliokunta esitti mietinnössään 7/2009 hallituksen esitykseksi eläinlääkintähuoltolaiksi, lausumaehdotuksen, jossa kehotettiin erityisesti selvittämään: 1. Maamme eläinlääkinnän eläinlääkäritarve sekä 2. Onko tarvetta lisätä koulutettavien eläinlääkärien määrää pikaisesti? Tässä esiselvityksessä on lisäksi pyritty löytämään ratkaisuja tai vastauksia valiokunnan edellyttämiin seuraaviin asiakokonaisuuksiin: 3. Eläinlääkärikoulutusta tulee eriyttää tai kiintiöittää siten, että tuotantoeläimiin erikoistuneita eläinlääkäreitä saadaan tulevaisuudessa koulutettua riittävästi 4. Onko tarvetta perustaa nykyisen eläinlääketieteellisen tiedekunnan lisäksi tuotantoeläimiin suuntautumismahdollisuuksia tarjoavaa koulutusta muualle Suomeen? 5. On pikaisesti selvitettävä edellytykset ja asettaa velvoite eläinlääketieteen kandidaateille ja vastavalmistuneille lisensiaateille suorittaa erillinen palvelujakso kunnaneläinlääkärien ohjauksessa 6. Kuinka voitaisiin edistää ulkomailla opiskelleiden Suomessa asuvien ELL mahdollisuutta päivittää tutkintonsa ja toimia eläinlääkäreinä Suomessa nopealla aikataululla? Selvitystyön aikana on kuultu seuraavia yhteistyötahoja: Elintarviketurvallisuusvirasto, maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosasto, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta, Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK, Kuntaliitto, Kunnallinen työmarkkinalaitos, Suomen Eläinlääkäriliitto sekä Suomen Kunnaneläinlääkäriliitto. Luovutan kunnioittavasti laatimani selvityksen maa- ja metsätalousministeriölle. Tampereella 30.6.2010 Kirsi Sario Sivu 2 / 12
Tiivistelmä ja johtopäätökset Uusi eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) uudistaa maamme eläinlääkintähuoltoa monella tavalla. Eläinlääkintähuollon järjestäminen kunnissa siirtyy suurempiin yksiköihin. Eläinlääkintähuollon suunnitelmallisuus paranee. Eläinten terveydenhuolto on tullut osaksi kunnan järjestämää eläinlääkäripalvelua, päivystysalueet laajenevat, tuotantoeläinten ja pieneläinten päivystys eriytyy ja lisäksi valvontatehtävät eriytetään eläinlääkintäpalveluista. Uudistukset ovat hyvin haasteellisia. Kuntien haasteena on lisäksi eläinlääkintähuollon työvoimapula. Kuntien olisi oltava houkuttelevia työnantajana, jotta nuoret eläinlääkärit saataisiin hakeutumaan kunnaneläinlääkäreiksi. Eläinlääkärien määrällinen vaje on korjautumassa. Opiskelijoiden määrää eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan on lisätty ja ensimmäinen suurempi vuosikurssi valmistuu vuonna 2014. On tärkeätä, että kaikki valmistuvat eläinlääkärit saavat virkaeläinlääkärin pätevyyden sekä yleislaillistuksen ja voivat työskennellä eläinlääkintähuollon kaikilla osa-alueilla. Eläinlääketieteen opintojen aikana on tärkeätä lisätä suuntautumisvaihtoehtoja sekä työelämään tutustumista. Opinnoissa tulee painottaa enemmän työelämän tarpeita ja varsinainen erikoistuminen tehdä vasta valmistumisen jälkeen. Selvityksessä on päädytty seuraaviin johtopäätöksiin: 1. Maamme eläinlääkinnän eläinlääkäritarve tulee todennäköisesti lisääntymään: - Terveydenhuoltotyö on alussa ja vuotuisten tarkastusten tarve on suurempi, kuin nyt toteutuneiden. Terveydenhuolto vaatii osaamista ja erikoistumista. Suurimman osan terveydenhuoltosopimuksista ja käynneistä tekee jatkossakin kunnaneläinlääkärit, mutta työhön tarvitaan lisää tekijöitä. - uusia valvontaeläinlääkärien virkoja perustetaan lisää. Samat kunnaneläinlääkärit eivät enää anna eläinlääkäripalveluita ja hoida valvontatehtäviä, vaan tehtävät eriytetään siten, että valvontaa tekevät eläinlääkärit eivät ole asiakassuhteessa valvottaviin kohteisiin - seura- ja harraste-eläinten määrät lisääntyvät ja vaativamman eläinlääkinnän tarve lisääntyy. Eläinlääkärien tarve lisääntyy - pitkäaikaisten sijaisten tarve lisääntyy, koska perhevapaiden määrät lisääntyvät 2. Koulutettavien eläinlääkärien määrää on juuri lisätty ja määrällinen vaje on korjaantumassa - sisään otettavien opiskelijoiden määrää lisättiin vuonna 2008 55:stä 70:een. Lisäksi Tarton yliopistossa Virossa opiskelee yli 100 suomalaista eläinlääkäriä. - tuotantoeläintilojen määrä vähenee ja eläinlääkärien työ suuntautuu enemmän ennaltaehkäisevään terveydenhuoltotyöhön - vuoden 2014 jälkeen eläinlääkäreitä valmistuu noin 100 vuodessa. Lähivuosina eläkkeelle siirtyy vuosittain noin 20-30 eläinlääkäriä. Kun huomioidaan eläkkeelle siirtyvien määrä, eläinlääkärien lukumäärä lisääntyy vuosittain noin 50 60:lla Sivu 3 / 12
3. Suomessa tulee kouluttaa jatkossakin eläinlääkäreitä, jotka voivat toimia koko eläinlääkinnän alalla. Koulutuksen tulee päätyä yleislaillistumiseen. - Perusopinnoissa valinnaisten opintojen määrää tulee lisätä, jolloin opiskeluajan loppuvaiheessa opiskelija voi syventää tietojansa esimerkiksi tuotantoeläinlääkinnässä. - Eriytyminen ja varsinainen erikoistuminen tapahtuisi vasta valmistumisen jälkeen joko täydennyskoulutuksen tai erikoistumistutkinnon kautta. - Opinnoissa tulee edistää mahdollisuutta tutustua työelämään harjoittelujaksoilla 4. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan lisäksi ei ole tarvetta perustaa tuotantoeläinlääkintään suuntautuvaa koulutusta muualle Suomeen. Opetuksen hajauttaminen syö olemassa olevia opetusresursseja. Ammatillisen erikoistumisen tulisi tapahtua vasta valmistumien jälkeen. 5. Erillinen palvelujakso kunnaneläinlääkärin ohjauksessa vaatii ulkopuolista rahoitusta. Palvelujakson suorittajia olisi enemmän, kuin kunnallisia eläinlääkärien yhteisvastaanottoja. Ohjausvelvoite olisi kunnaneläinlääkäreille kohtuuton. Lisäksi pakollinen jakso aiheuttaa aina vastustusta eikä edistä hakeutumista pakotettuihin työtehtäviin. 6. Poistetaan tarpeettomat lainsäädännölliset esteet Euroopan Yhteisön ulkopuolelta Suomeen tulevien eläinlääkärien laillistumiselta Sivu 4 / 12
Tiivistelmä ja johtopäätökset Sisällysluettelo 1. Toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset 2. Eläinlääkärien määrä sekä eläinlääkäripalvelujen kysyntä 2.1. Eläinlääkärien määrä 2.2. Eläinlääkäripalvelujen kysyntä 3. Kunnaneläinlääkärin työnkuvan muutokset 4. Eläinlääkärien koulutus nykytila ja tarve 5. Kunnaneläinlääkärijärjestelmän haasteet ja kehittämistarpeet 6. Tarvittavat lisäselvitykset 1. Toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset Suomessa on pulaa eläinlääkäreistä kaikilla sektoreilla. Eläinlääkärien toimintaympäristö on voimakkaassa muutoksessa, ja sen vaikutukset heijastuvat työelämään. Väestön koulutustaso nousee, asiakkaiden vaatimukset ja odotukset eläinten hoidossa lisääntyvät. Eläinlääkärien osaamisvaatimukset lisääntyvät koko ajan. Harraste- ja seuraeläinten määrät lisääntyvät ja yksityiseläinlääkärien määrä kasvaa edelleen. Vanhasen II hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoitteeksi eläinlääkintäpalvelujen saatavuuden varmistaminen ja yhtäläinen toimivuus kaikkialla maassa sekä eläinlääkärikoulutuksen uudistaminen niin, että myös tuotantoeläinten hoitoon turvataan riittävät eläinlääkäripalvelut. Valtioneuvoston periaatepäätöksessä 11/2003 elintarvikevalvonnan kehittämisestä todetaan, että kuntien vastuulla olevasta valvonnasta on vastattava yhteistoiminta-alue. Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueita muodostetaan maahan 50 85 kappaletta. Myös eläinlääkintähuollon uudistaminen on osa elintarvikevalvonnan kehittämistä koskevan valtioneuvoston periaatepäätöksen toimeenpanoa. Periaatepäätöksen muutoksen 1.3.2007 mukaan kuntien vastuulla oleva elintarvikevalvonta ja muu ympäristöterveydenhuoltoa koskeva valvonta tulisi järjestä PARAS-puitelaissa (laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta 169/2007) ja kansanterveyslaissa säädettyjä periaatteita noudattaen yhteistoiminta-alueella. Uusi eläinlääkintähuoltolaki (765/2009) tukee periaatepäätöstä muun muassa ohjaamalla suurentamaan päivystyspiirejä. Päivystys eli kiireellinen eläinlääkärinapu kunnan alueella olevia kotieläimiä varten kaikkina vuorokaudenaikoina, tulee järjestää yhteistoiminnassa muiden kuntien kanssa yhtä tai useampaa seutu- tai maakuntaa vastaavalla päivystysalueella. Tällöin yhtä aikaa päivystävien eläinlääkärien määrä vähenee ja päivystysrasitus eläinlääkäriä kohti pienenee. Eläinlääkintähuoltolaki tukee myös yhteisvastaanottojen kehittämistä. Yhteisvastaanotoilla, joissa yhteistoiminta-alueen eläinlääkärit työskentelevät, on useita työ hyvinvointia edistäviä vaikutuksia. Työn järjestäminen ja erikoistumismahdollisuudet lisääntyvät, päivätyön voi Sivu 5 / 12
suunnitella ajanvarausperusteiseksi, eläinlääkärit saavat työyhteisön ja mahdollisuuden keskinäiseen tiedonvaihtoon. Yhteisvastaanotoilla lyhyet virkavapaudet kuten lomat, koulutusja sairauslomasijaisuudet pyritään hoitamaan vakituisella työvoimalla. Vain pitempiin virkavapauksiin haettaisiin ulkopuolinen sijainen. Tämä lisää vakituisen henkilökunnan tarvetta ja määrää. Työjärjestelyjen tavoitteena on myös se, että elintarvikelain, eläintautilain tai eläinsuojelulain mukaisia valvontatehtäviä hoitavat kunnaneläinlääkärit eivät valvo niitä asiakkaita, joihin heillä on pysyvä asiakassuhde eläinlääkäripalveluiden antajana. Kunnaneläinlääkärin kaksoisrooli eläinlääkintäpalvelujen antajana ja valvojana poistuu. Yhteiskunta ja työelämä muuttuvat. Myös eläinlääkärit haluavat viettää vapaa-aikaa harrastusten ja perheen parissa. Eläinlääkärit toivovat työltä myös elämäntilanteiden mukaisia joustoja, työn suunnittelemisen mahdollisuutta ja vähemmän päivystysvelvollisuutta. Monet eläinlääkintää tekevät eläinlääkärit kokevat päivystys- ja työrasitteen suureksi sekä työsidonnaisuuden liialliseksi. Eläinlääkärien ammattikunta naisistuu, jolloin perhevapaiden määrät lisääntyvät. Pitkäaikaisten sijaisten tarve lisääntyy. Tällä hetkellä sijaisuuksia ilmoittaa tekevänsä noin 290 eläinlääkäriä. Kun opiskelijoiden sisäänottoa eläinlääketieteelliseen tiedekuntaan lisättiin vuonna 2008, lisättiin myös mahdollisten sijaisten määrää. 2. Eläinlääkärien määrä sekä eläinlääkäripalvelujen kysyntä Eläinlääkärien tarvetta ja koulutettavien eläinlääkärien määrää on Suomessa selvitetty aiemmin vuosina 1997 (Suomen Eläinlääkäriliiton koulutuspoliittinen kannanotto), 2002 (Eläinlääkärikoulutustyöryhmän muistio, opetusministeriön julkaisuja 21:2002) sekä 2006 (Suomen Eläinlääkäriliitto; Tulevaisuuden eläinlääkäritarve). Osaksi näiden selvitysten pohjalta Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan sisään otettavien opiskelijoiden määrää on vuonna 2008 lisätty 55:stä 70:een (n. 30 %). Kunnaneläinlääkärien työolot muuttuvat yhteisvastaanottojen myötä. Lyhytaikaiset virkavapaudet, kuten kesälomat, koulutus- ja sairausvapaat pyritään hoitamaan vakituisella työvoimalla. Vakituista työvoimaa tarvitaan jonkin verran lisää. Myös pitkäaikaisia sijaisia esimerkiksi perhevapaiden ajaksi tarvitaan. 2.1. Eläinlääkärien määrä Suomessa on noin 1500 työikäistä eläinlääkäriä. Heistä yksityiseläinlääkäreinä toimii noin 460, kunnaneläinlääkäreinä noin 420 ja erilaisia lyhytaikaisia sijaisuuksia tekee noin 290. Valtionhallinnossa eläinlääkäreistä toimii noin 300. Loput eläinlääkärit työskentelevät ulkomailla tai muilla aloilla. Eläinlääkintää tekee joko osa- tai kokopäivätoimisesti noin 1170 eläinlääkäriä. Sivu 6 / 12
Opiskelunsa aloittaneista valmistuu noin 95 %, nykyisin keskimäärin 49-54 eläinlääkäriä vuodessa. Eläinlääketieteellisen tiedekunnan sisäänottoa lisättiin viidellätoista opiskelijalla vuonna 2008. Sinä vuonna opintonsa aloittaneet valmistuvat vuonna 2014. Vuodesta 2014 lähtien eläinlääkäreitä arvioidaan Suomesta valmistuvan vuosittain vajaat 70. Lisäksi Tarton yliopistosta Virosta valmistuu lähivuosina keskimäärin 20 eläinlääkäriä vuodessa. Lisäksi Keski- Euroopassa on yksityisiä terveydenhuoltopalvelujen tuottajia, joiden kanssa suuret tuotantoeläinyksiköt saattavat tehdä terveydenhuoltosopimuksia. Euroopan yhteisön ulkopuolisista maista eläinlääkäreitä tulee Suomeen töihin satunnaisesti. Lähivuosina eläkkeelle siirtyy vuosittain noin 20 30 eläinlääkäriä. Lähivuosina eläköityvistä suurin osa on kunnaneläinlääkäreitä. Karkeasti voidaan arvioida, että eläinlääkärien määrä lisääntyy nykyisillä opiskelijamäärillä vuosittain vuoteen 2014 asti noin 50:llä ja vuoden 2014 jälkeen noin 60:lla. 2.2. Eläinlääkäripalvelujen kysyntä Eläinlääkäripalvelujen kysyntää on selvitetty vuonna 2006 (Pyyhtiä Ari-Matti: Tulevaisuuden eläinlääkäritarve). Selvityksessä todettiin, että eläinlääkärien lisätarve kymmenessä vuodessa olisi noin 325 375 eläinlääkäriä. Tämä on toistaiseksi osoittautunut pitävän melko hyvin paikkansa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana eläinlääkärien määrä lisääntyy Suomessa noin 570:llä. Näyttäisi siltä, että eläinlääkäreitä valmistuu seuraavan kymmenen vuoden aikana yli laskennallisen tarpeen. Kotieläintilojen määrä Suomessa on vuosina 2002 2007 laskenut noin neljänneksellä ja suuntaus näyttää jatkuvan. Tilakoon kasvun vuoksi muutokset eläinmäärissä ovat pienempiä. Hevostilojen määrä puolestaan on hieman lisääntynyt samoin lemmikkieläinten määrä. Tuotantoeläinten terveydenhuolto on uuden eläinlääkintähuoltolain perusteella osa kunnan peruseläinlääkäripalvelua. Kotieläinten terveydenhuolto on karjan terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitämistä ja edistämistä. Terveydenhuoltotyön arvioidaan pitkällä aikavälillä vähentävän sairaskäyntien määrää. Terveydenhuolto nähdään myös osana elintarviketuotannon kansallista laatustrategiaa. Se miten kotieläintilojen määrän väheneminen ja terveydenhuoltotyön lisääntyminen vaikuttavat eläinlääkäritarpeeseen, vaatii lisäselvitystä. Suomessa arvioidaan olevan noin 600 000 koiraa ja noin 550 000 kissaa. Seura ja harrasteeläinten määrä lisääntyy suhteessa väkiluvun kasvuun. Eläinten omistajat ovat entistä valmiimpia hoidattamaan eläimiään kustannuksista huolimatta. Vaativien eläinlääkinnällisten toimenpiteiden määrien arvioidaan nousevan. Vaativampiin toimenpiteisiin tarvitaan enemmän työvoimaa. Edellä mainittujen seikkojen vuoksi arvioidaan seura- ja harrasteeläinten eläinlääkinnän ja siihen erikoistuvien eläinlääkärien määrän lisääntyvän. Yksityiseläinlääkärisektori kasvaa jatkuvasti; vuonna 1982 yksityiseläinlääkäreitä oli ammattikunnasta noin 11 %, vuonna 1992 noin 14 %, vuonna 2002 noin 22 % ja nykyisin jo noin 23 %. Nykyisin kolmannes työssäkäyvistä eläinlääkäreistä toimii yksityisten eläinlääkäripalvelujen tuottajana. Sivu 7 / 12
Tavoitteena on suurentaa päivystysalueet kattamaan joko yhden tai useamman seutu- tai maakunnan. Kun päivystysalueet laajenevat, samaan aikaan päivystävien eläinlääkärien määrä vähenee. Samalla päivystämisen vuoroväli eläinlääkäriä kohti harvenee ja työsidonnaisuus sekä työn rasittavuus vähenevät. Nykyisin päivystyksen järjestelyt vaativat alueelle vähintään neljä eläinlääkäriä jotta päivystysrasitus pysyisi siedettävänä. Kun päivystysalueet suurenevat ja päivystysvuorot eläinlääkäriä kohden harvenevat, eläinlääkäritarpeen alueella määrittelee palvelujen kysyntä. Toisin sanoen eläinlääkäritarpeen määrittelee päiväaikana hoidettavien eläinten ja tehtävän valvontatyön määrä. Kiireellinen eläinlääkäriapu kaikkina vuorokauden aikoina on järjestettävä päivystysalueella siten, että pienikokoisten kotieläinten ja suurten kotieläinten eläinlääkinnän hoitaa pääasiassa eri henkilökunta. Eriytetty pien- ja suureläinpäivystys aiheuttanee lisätyövoiman tarvetta. Päivystyskokonaisuuden eläinlääkäritarpeen tarkempi arviointi vaatii lisäselvitystä. Uuden eläinlääkintähuoltolain yksi keskeinen päämäärä on eläinlääkintäpalvelujen ja valvontatehtävien hoitamisen eriyttäminen. Tekemätöntä valvonta- ja neuvontatyötä on erittäin paljon. Eläinlääkintäpalvelujen ja valvontatehtävien eriyttämisen arvioidaan lisäävän valvontaeläinlääkärien määrää noin neljälläkymmenellä. Opetustyössä on noin sata eläinlääkäriä. Opiskelijamääriä on nostettu vuonna 2008 55:stä 70:een. Opiskelijoiden määrän lisääntyminen lisää myös opetuksen pienryhmien määrää. Kansainvälisissä arvioinneissa Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan opetushenkilökunnan määrä on arvioitu riittämättömäksi. Koulutuksen erinomaisen tason on mahdollistanut opettajien sitoutuminen työhönsä. Opetushenkilökunnan lisätarve tulisi selvittää ja opetushenkilökuntaa lisätä pikaisesti. Suomessa on nyt noin 5,4 miljoonaa asukasta. Eläinlääkärien määrä tuhatta asukasta kohden on pysynyt melko lailla ennallaan vuodesta 2006. Eläinlääkäreitä on noin 0,7 jokaista 5000 asukasta kohti. 3. Kunnaneläinlääkärin työnkuvan muutokset Kunnaneläinlääkärin työ on sitovaa, työ koostuu monesta hyvin erilaisesta työtehtävästä, mutta työ on haasteellista. Nykyisen kunnaneläinlääkärin on osattava hoitaa niin tuotantoeläinten kuin harraste- ja seuraeläinten moninaiset sairaudet. Terveydenhuoltotyön on ammatillisesti kiinnostavaa, tieteeseen perustuvaa ja haastavaa. Työn haasteellisuus on sen suola. Kunnaneläinlääkärit tekevät myös virkatehtäviä, kuten elintarvikevalvonnan- ja eläinsuojeluvalvonnan tehtäviä sekä vastustavat eläintauteja. Kunnaneläinlääkärin työsidonnaisuus on suuri, työ- ja varallaolotunteja kertyy viikossa yhteensä noin 120. Normaalin viikkotyöajan lisäksi kunnaneläinlääkäri päivystää noin joka neljäs viikonloppu yötä päivää koko viikonlopun sekä lisäksi yhden arkiyön. Kunnaneläinlääkärin on oltava moniosaaja, joka kykenee hoitamaan äkilliset sairastapaukset, tekemään hallinnollisia päätöksiä ja lisäksi suunnitelmallista valvontatyötä. Sivu 8 / 12
Työ on yksinäistä. Suurin osa kunnaneläinlääkäreistä työskentelee yksin, joko tilalla tai vastaanotollaan. Työ ohjaa päivää, eikä suunnitelmallisen työn tekemiseen yleensä ole mahdollisuuksia. Vastaanotot ovat usein pieniä ja vaatimattomasti varusteltuja. Sijaisena toimii monesti oman työnsä ohella naapurikunnan kunnaneläinlääkäri. Äkillisissä sairastapauksissa päivystysrasite lisääntyy entisestään. Jotta kunnaneläinlääkärin työ saataisiin houkuttelevaksi, tulisi tavoitteena olla hyvän työyhteisön luominen, ajanmukainen työskentely-ympäristö ja työyhteisön tuki. Eläinlääkärit, jotka työskentelevät yhteisvastaanotoilla ovat pääosin tyytyväisiä työolosuhteisiinsa. Työyhteisö mahdollistaa myös työn joustavan suunnittelun ja erikoistumisen. Esimerkiksi terveydenhuoltotyö vaatii suunnitelmallisuutta ja tarkastuksiin on käytettävä riittävästi aikaa. Yhteisvastaanotolla voidaan sopia työnjaosta siten, että osa kollegoista hoitaa akuutteja sairastapauksia ja osa keskittyy aikaa vieviin töihin. Kunnaneläinlääkärin palkkaus on kilpailutekijä työmarkkinoilla. Kun puolustusvoimat nosti virkaeläinlääkärien palkkaustasoa, lisääntyi myös virkoja hakevien määrät. Palkkaus heijastaa yhteiskunnassa jossain määrin ammatin arvostusta. Tilastojen valossa kunnaneläinlääkärin palkkataso ei ole korkea. Ammatin arvostuksella on erityinen merkitys kun abiturientit pohtivat mihin ammattiin hakeutuisivat. Suomen Eläinlääkäriliitto on edistänyt kunnaneläinlääkärien työssä jaksamista, työnkuvan selkeyttämistä ja työn mielekkyyden lisäämistä pitkään. 1990-luvun puolivälin eläinlääkintähuollon visiot ovat uuden eläinlääkintähuoltolain myötä lähes kaikki toteutuneet. Laki ohjaa kehittämään parempia työoloja kunnaneläinlääkäreille. Se myös antaa mahdollisuuden parantaa kuntalaisille annettavien palveluiden laatua. Eläinlääkintähuolto on edelleen kunnan velvollisuus, nyt vain suuremmilla alueilla. Lisäksi virkatehtävät on eriytetty eläinlääkäripalveluista. 4. Eläinlääkärien koulutus nykytila ja tarve Eläinlääketiedettä pyrkivien opiskelijoiden joukko on erittäin motivoitunutta. Valintakokeet ovat samat, kuin lääketieteellisessä tiedekunnassa. Valintakokeiden valmistelu on työlästä ja valintakysymykset valmistellaan moniammatillisessa ryhmässä. Valintakoekirjan ja pääsykoekysymysten on oltava sekä suomeksi että ruotsiksi. Valintakokeisiin voi osallistua myös joillakin muilla pakkakunnilla, joissa on lääketieteellinen tiedekunta; Turussa, Oulussa ja Kuopiossa. Puolet opiskelijoista valitaan ylioppilastodistuksen sekä pääsykokeiden perusteella ja puolet pelkästään pääsykokeiden perusteella. Tiedekunnassa ei kannateta omien pääsykokeiden järjestämistä, sillä ne ovat erittäin työläät valmistella eikä omien pääsykokeiden järjestäminen muodosta lisäarvoa. Opiskelijoista on valtaosa naisia. Myös alle 40-vuotiaista eläinlääkäreistä yli 90 % on naisia. Abiturienttimiesten mielestä eläinlääkärin ammatti on vähemmän arvostettua ja huonommin palkattua kuin lääkärin. Lisäksi suurempi osa abiturienttinaisista pitää eläinlääkärin ammattia kutsumusammattina. Julkisuudessa ala painottuu lemmikkieläinten hoitoon, eikä alan monipuolisuudesta, suuntautumisvaihtoehdoista tai etenemismadollisuuksista tiedetä Sivu 9 / 12
riittävästi. Eläinlääketieteellisellä tiedekunnalla ja Suomen Eläinlääkäriliitolla on suuri haaste vaikuttaa pyrkijöiden käsityksiin eläinlääkärin ammatin monipuolisuudesta ja koulutuksen suomista mahdollisuuksista. Eläinlääketiedettä pyrkii opiskelemaan asukasmäärän suhteutettuna ihmisiä tasaisesti koko maasta. Opiskelu kestää keskimäärin kuusi vuotta ja on hyvin laaja-alaista. Eläinlääketieteellisen tutkinnon määrittelee EU-direktiivi (2005/36/EY). Niin asiakkaat kuin eläinlääkärit arvostavat tutkinnon laaja-alaisuutta. Opetus ja tiedekunnan varustetaso on arvioitu sekä kansainvälisesti, että Helsingin yliopiston sisällä hyväksi. Eläinlääketieteellinen tiedekunta tukee aktiivisesti opiskelijoita valmistumaan. Opetus perustuu tieteelliseen tutkimukseen. Eläinlääkintä on haastava työsarka, jossa tehdään niin kansallisesti kuin kansainvälisesti merkittävää tutkimusta. Tutkimustulokset ohjaavat hoitotoimenpiteitä ja auttavat ymmärtämään eläinten lajityypillistä käyttäytymistä. Eläimen hoitaminen on kokonaisvaltaista hyvinvoinnin ja sairauksien arvioimista ja tehtyjen hoitotoimenpiteiden vaikutukset ovat moninaiset. Eläinlääkärit toimivat asiantuntijoina ja päivittävät tietojansa tieteellisen tutkimuksen avulla. Opiskelijoita opetetaan myös suhtautumaan kriittisesti tutkimustietoon. Haastatellut yhteistyötahot pitivät tärkeänä, että eläinlääkärien laaja-alainen koulutus säilyy eikä alalle muodosteta lisäksi uutta toisen asteen koulutusta, jota MTK esitti. Myöskään tuotantoeläimiin erikoistumismahdollisuuksia tarjoavaa koulutusta muualle Suomeen ei katsottu tarpeelliseksi, vaan koulutuksen tulee vastata kaikkiin yhteiskunnan tarpeisiin. Mikäli opetusta hajautetaan useampaan koulutuspaikkaan, ei pätevää henkilökuntaa ole riittävästi. Eläinlääketieteen opintoja kehitetään jatkuvasti vastaamaan yhteiskunnan tarpeita kaikilla aloilla. Kehitteillä on yhteistyö työelämän kanssa. Jo nyt opiskelijat saavat opintosuoritteita seuraamalla työelämässä olevien eläinlääkärien työtä. Työelämäharjoitteluja on kautta opintojen, niitä voisi lisätä ja niiden kohdentamista voidaan tarvittaessa muuttaa. Opinnot kestävät pitkään, joten koulutusohjelman muutoksia joutuu ennakoimaan vuosia ja muutosten tekeminen kestää kauan. Tiedekunta on alkanut kerätä työelämäpalautetta, jotta opinnot vastaisivat paremmin työelämän tarpeita. Haastatellut yhteistyötahot olivat yksimielisiä siitä, että opiskelijoiden suuntautumisvaihtoehtoja tulee kehittää ja että kaikille opiskelijoille on taattava samanlainen yleislaillistuminen. Valmistuvien eläinlääkärien on saatava virkaeläinlääkärin pätevyys ja heidän on oltava päteviä toimimaan kaikilla eläinlääkintähuollon aloilla. Eläinlääkintähuolto on osa ennaltaehkäisevää kansanterveystyötä ja on tärkeätä, että eläinlääkärien monipuolinen osaaminen voidaan käyttää tässä työssä hyödyksi. Tiedekunnassa on suunnitteilla, että kaikille yhteisiä opintoja olisi 5 5,5 vuotta ja opintojen loppuvaiheessa esimerkiksi viimeinen vuosi tai puoli vuotta opiskelija voisi syventyä johonkin häntä kiinnostavaan osa-alueeseen. Varsinaista päätöstä mahdollisesta suuntautumisesta ei tiedekunnassa ole tehty. Kliiniset opinnot painottuvat nykyisin melko paljon tieteellisesti korkeatasoiseen pieneläinopetukseen. Opetus ei tältä osin vastaa hyvin työelämän tarpeita. Sivu 10 / 12
Onkin keskusteltava mahdollisuudesta, että perusopinnoissa pieneläinlääketieteen painoarvoa vähennettäisiin ja siirrettäisiin tietojen syventäminen valmistumisen jälkeiseen täydennyskoulutukseen. 5. Kunnaneläinlääkärijärjestelmän haasteet ja kehittämistarpeet Kunnaneläinlääkärin työ nykyisellään on yksinäistä ja työsidonnaisuus suurta. Päivystys koetaan henkisesti ja fyysisesti rasittavana sekä ajallisesti hyvin sitovana. Tavanomaista työpäivää ei juuri pysty etukäteen suunnittelemaan vaan päivä muodostuu akuuttien sairastapausten mukaan. Terveydenhuoltotyö on haastavaa, laaja-alaista ja kokonaisvaltaista. Eläinten tuottavuutta ja hyvinvointia on tutkittu viime vuosina paljon. Tutkimustuloksista on löydettävissä mittareita eläinten terveydenhuoltoon. Terveydenhuoltotyö antaa lisää ammatillista haastetta vaativaan eläinlääkärin työhön. Kunnat ovat työnantajina haasteen edessä. Niiden tulisi pyrkiä kilpailukykyiseksi ja houkutteleviksi työnantajaksi. Hyvän työpakan tavanomaisia edellytyksiä ovat mm. säännöllinen työ, ajanmukainen työskentely-ympäristö, elämäntilanteen mukaiset joustot, mukavat työtoverit, kollegojen tuki, kilpailukykyinen palkka ja madollisuus ammatilliseen kehittymiseen. Eläinlääkintähuoltolaki antaa näihin haasteisiin mahdollisuuden. Kunnaneläinlääkärien vastaanottoja tulisi kehittää mahdollisuuksien mukaan yhteisvastaanotoiksi. Yhteisvastaanottojen vahvuus on siinä, että vastaanotolla työskentelevät eläinlääkärit voivat erikoistua eri osaamisalueille, suunnitella työpäivänsä, neuvotella diagnooseista ja hoitotoimista keskenään, jakaa koulutuksista kertynyttä tietoa sekä muutoin kehittää osaamistaan ja työyhteisöään. Mikäli vastaanottotoiminta keskitetään, voidaan laiteinvestoinnit ja tietyt toimitilat tehdä vain yhdelle vastaanotolle. Yhteisvastaanotot ovat vastavalmistuneille eläinlääkäreille parhaimmillaan innostava ja tukeva työyhteisö, jossa kollegat voivat tukea toisiaan työssään. Mikäli kunnaneläinlääkäreillä on hyvät työolosuhteet, onnistuu rekrytointi helpommin. Rekrytoinnissa on vielä huomioitava se, että eläinlääkäri kulkee perheensä kanssa. On tärkeätä, että myös puoliso työllistyy paikkakunnalla. Työ hyvinvoinnin kannalta suuremmat seudulliset yksiköt, yhteisvastaanotot ja päivystyksen rasittavuuden vähentäminen ovat osoittautuneet viisaiksi ratkaisuiksi. 6. Tarvittavat lisäselvitykset 1. Selvitetään kotieläintilojen määrän vähenemisen ja terveydenhuoltotyön lisääntymisen vaikutus eläinlääkäritarpeeseen 2. Selvitetään päivystysalueiden suurentumisen sekä eriytetyn päivystyksen vaikutukset eläinlääkärien tarpeeseen Sivu 11 / 12
3. Selvitetään eläinlääketieteellisen tiedekunnan opetushenkilökunnan lisätarve Sivu 12 / 12