Sivu 1/11 Olet täällä» Etusivu» Tilastot ja rekisterit» Tilastojulkaisut Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastollinen vuosikirja 2005 Stakes julkaisee vuosittain Sosiaali- ja terveydenhuollon tilastollisen vuosikirjan. Siinä esitetään keskeiset tilastotiedot Suomen sosiaali- ja terveyspalveluista, niiden tarjoajista, henkilöstöstä ja kustannuksista. Lisäksi kirjassa on tietoa väestöstä, lisääntymisterveydestä, alkoholijuomien ja huumeiden käytöstä sekä toimeentulotuesta. Pitkät aikasarjat mahdollistavat sosiaali- ja terveyspalvelujen kehityksen seuraamisen jopa vuosikymmenien ajalta. Pääosa julkaisun tiedoista koskee koko maata, mutta suurin osa tiedoista esitetään viimeisimmän vuoden osalta myös maakunnittain. Julkaisu on kolmikielinen (suomi, ruotsi, englanti). Lisätietoja: Sari Kauppinen ja Tapani Niskanen sähköposti: etunimi.sukunimi@stakes.fi Tilaa julkaisu Sosiaali- ja terveydenhuolto vuonna 2004 I Väestö II Lisääntymisterveys III Lasten ja perheiden palvelut IV Ikääntyneiden palvelut V Vammaispalvelut VI Mielenterveyspalvelut VII Alkoholi ja huumeet VIII Kansanterveystyö ja erikoissairaanhoito IX Yksityinen sosiaali- ja terveydenhuolto X Toimeentulotuki XI Henkilöstö XII Kustannukset I Väestö Kuvio1. Väestö ikäryhmittäin Väestö Suomen väkiluku oli vuoden 2004 lopussa 5 236 611. Miehiä oli väestöstä 48,9 prosenttia. Vuonna 2025 väestön määrä on ennusteen mukaan 5 440 546 ja miesten osuus tulee lievästi lisääntymään. Vuonna 2004 oli 65 vuotta täyttäneiden osuus koko väestöstä 15,9 prosenttia. Vuonna 2010 se olisi ennusteen mukaan 17,4 prosenttia ja osuus nousee edelleen vuoteen 2025 mennessä lähes 25 prosenttiin. Vuoteen 2025 mennessä alle 15-vuotiaiden osuus pienenee nykyisestä 17,5 prosentista noin 16 prosenttiin. Väestön vanheneminen tulee oleellisesti vaikuttamaan sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeeseen.
Sivu 2/11 II Lisääntymisterveys Kuvio 2. Synnytysten ja laillisten keskeytysten määrä 1950 2004 Synnytykset Synnytyksiä oli vuonna 2004 lähes 56 900. Tämä oli kaksi prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna, mutta 11 prosenttia vähemmän kuin vuonna 1994. Ainoastaan neljännes vähenemisestä johtuu hedelmällisyyden pienenemisestä ja loput siitä, että synnytysikäisiä naisia on aikaisempaa vähemmän 1970-luvun pienten ikäluokkien tultua synnytysikään. Suomen kokonaishedelmällisyysluku (1,8 lasta hedelmällisyysikäistä naista kohti) oli kuitenkin edelleen EU:n korkeimpia vuonna 2004. Vuonna 2004 kaikista synnyttäjistä 19,4 prosenttia oli 35 vuotta täyttäneitä, kun vuonna 1994 heidän osuutensa oli 14,4 prosenttia. Alle 20-vuotiaiden osuus synnyttäjistä oli 2,9 prosenttia vuonna 2004. Heidän osuutensa on vaihdellut 2,5:n ja 3,3 prosentin välillä viimeisten kymmenen vuoden aikana. Lisää aiheesta synnytykset Raskaudenkeskeytykset Vuonna 2004 tehtiin noin 11 100 raskaudenkeskeytystä, mikä on noin 320 keskeytystä (kolme prosenttia) edellistä vuotta enemmän. Eniten (9,5 prosenttia) lisääntyivät 20 24- vuotiaille tehdyt keskeytykset. Sterilointien määrä väheni edelleen vuonna 2004. Edellisestä vuodesta vähennystä oli neljä prosenttia. Naisten sterilointeja tehtiin noin 5 600 ja miesten sterilointeja reilut 1 500. Lisää aiheesta raskaudenkeskeytykset IVF-hoidot Ennakkotietojen mukaan vuonna 2004 aloitettiin runsaat 8 200 hedelmöityshoitoa, mikä on 17 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Aloitettujen hoitojen määrä tuhatta hedelmällisyysikäistä naista kohti oli 6,9. Vuonna 2003 hedelmöityshoitoja aloitettiin lähes 7 000. Näistä hoidoista syntyi 1 353 synnytyksessä 1 555 lasta. Tämä on 2,4 prosenttia synnytyksistä ja 2,7 prosenttia syntyneistä lapsista. Lisää hedelmöityshoidoista III Lasten ja perheiden palvelut Kuvio 3. Lasten päivähoito 1997-2004
Sivu 3/11 Päivähoito Kuntien järjestämässä päivähoidossa oli vuoden 2004 lopussa noin 185 800 lasta, mikä on vajaa puolet alle kouluikäisistä. Lapsista 128 100 oli hoidossa päiväkodeissa ja 57 700 perhepäivähoidossa. Kunnallisessa päivähoidossa olleiden lasten määrä on laskenut vuodesta 1997 lähtien. Pääsyy tähän on alle kouluikäisten lasten määrän väheneminen, mutta myös yksityisen päivähoidon lisääntyminen ja esiopetuksen laajeneminen ovat osaltaan olleet vaikuttamassa. Vuonna 2004 oli yksityisessä päivähoidossa (yksityisen hoidon tuella hoidettuja) lapsia noin 14 900. Kuvio 4. Kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret vuosina 1991-2004 Lastensuojelu Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä kasvaa edelleen. Vuonna 2004 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuna noin 14 700 lasta ja nuorta. Alle 18-vuotiaista kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna 1,1 prosenttia. Edellisestä vuodesta sijoitettujen lasten määrä kasvoi noin 340 lapsella
Sivu 4/11 (2,4 prosenttia). Sijoitettujen kokonaismäärä on viime vuosina kasvanut 2 5 prosenttia vuodessa. Kodin ulkopuolelle sijoitetuilla lapsilla ja nuorilla tarkoitetaan sosiaalilautakunnan päätöksellä kodin ulkopuolelle joko avohuollon tukitoimena, huostaanotettuna tai jälkihuoltona sijoitettuja lapsia ja nuoria. Vuonna 2004 huostaanotettuna oli vajaa 8 700 lasta tai nuorta, mikä on 0,8 prosenttia alle 18-vuotiaista. Huostaanotoista 1 740 oli tahdonvastaisia. Huostaanotettujen määrä kasvoi hieman yli 300:lla edellisestä vuodesta. Lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä oli vuonna 2004 yhteensä lähes 60 000 lasta ja nuorta, mikä on 5,4 prosenttia alle 18-vuotiaista. Määrä kasvoi edellisestä vuodesta 3 500:lla. Määrä on viime vuosina kasvanut vuosittain muutamalla tuhannella (poikkeuksena on vuosi 2001, jolloin määrä kasvoi vain noin kolmella sadalla). Lisää aiheesta lastensuojelu Elatustuki Kuntien maksaman elatustuen piirissä oli vuoden 2004 lopussa lähes 104 500 lasta, mikä on 9,4 prosenttia alle 18-vuotiaista. Edelliseen vuoteen verrattuna määrä väheni noin 1 400:lla. Elatustukea saavien lasten määrä on ollut laskussa vuodesta 2000 lähtien. Suurin syy tähän on lasten määrän väheneminen, sillä alle 18-vuotiaiden määrään suhteutettuna elatustukea saaneiden määrä on viime vuodet pysynyt lähes samantasoisena. Vuonna 2004 elatustukea maksettiin noin 142 miljoonaa euroa. Lisää aiheesta lapsen ja elatus ja huolto IV Ikääntyneiden palvelut Kuvio 5. Ikääntyneiden palvelujen peittävyys 1990, 1995 2004
Sivu 5/11 Ikääntyneiden palvelut Ikääntyneiden palveluissa tapahtui 1990-luvulla rakennemuutos, kun laitoshoito väheni ja palveluasuminen lisääntyi. Kuntien järjestämän kotipalvelun piirissä olleiden osuus on kuitenkin samaan aikaan vähentynyt. Vanhainkodeissa oli vuoden 2004 lopussa hieman yli 20 000 asiakasta. Määrä on vähentynyt noin 6 500 asiakkaalla vuodesta 1990. Vanhainkotien lisäksi ikääntyneiden laitoshoitoa järjestetään myös terveydenhuollon puolella. Terveyskeskusten vuodeosastoilla hoidettujen pitkäaikaisasiakkaiden määrä on 1990-luvulla pysynyt suunnilleen samana. Vuoden 2004 lopussa 65 vuotta täyttäneitä pitkäaikaisasiakkaita oli terveyskeskuksissa noin 11 100. Sen sijaan erikoissairaanhoidossa ei ikääntyneitä enää 1990-luvun alun jälkeen ole pitkäaikaishoidossa juurikaan ollut. Ikääntyneiden palveluasumisen piirissä oli vuoden 2004 lopussa 26 100 asiakasta. Palveluasuminen on pääasiassa 1990-luvun ilmiö. Vuosikymmenen alussa ikääntyneiden palveluasumisen piirissä arvioidaan olleen noin 7 700 ja vuosikymmenen puolessa välissä vajaa 15 000 asiakasta. Erityisesti muutamana viime vuotena on yövalvonnan sisältävä eli tehostettu palveluasuminen lisääntynyt selvästi. Vuonna 2004 ikääntyneiden palveluasumisen asiakkaista hieman yli puolet eli 14 300 oli tehostetun palveluasumisen piirissä. Yhteensä laitos- ja asumispalveluissa oli vuoden 2004 lopussa 6,6 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä. Ikääntyneiden laitos- ja asumispalvelujen kattavuus on pysynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen käytännössä samana, vaikka asiakasmäärä sinänsä on kasvanut. Kunnat järjestävät kotipalvelua yhä pienemmälle osalle ikääntyneistä. Vuoden 2004 aikana kodinhoitoapua sai noin 81 200 vanhuskotitaloutta, kun vuonna 1990 määrä oli yli 125 000. Kodinhoitoapua sai vuonna 1990 vajaa 19 prosenttia 65 vuotta täyttäneistä, kun osuus vuonna 2004 oli noin 10 prosenttia. Lisää ikääntyneistä
Sivu 6/11 V Vammaispalvelut Vammaispalvelut Vammaispalvelulain mukaiset palvelut ovat lisääntyneet koko 1990-luvun. Asiakasmäärältään suurin palvelu on vaikeavammaisten kuljetuspalvelu, jonka piirissä oli vuonna 2004 noin 80 000 asiakasta. Viiden viime vuoden aikana kuljetuspalvelujen asiakasmäärä on kasvanut keskimäärin viisi prosenttia vuodessa. Henkilökohtaisen avustajatoiminnan asiakkaita oli vuonna 2004 noin 4 000 ja vammaisten tulkkipalvelujen asiakkaita noin 3 400. Viime vuosina henkilökohtaisen avustajatoiminnan asiakasmäärä on kasvanut vuosittain keskimäärin yhdeksällä prosentilla ja tulkkipalvelujen asiakkaiden määrä kahdella prosentilla. Vaikeavammaisten palveluasumisen piirissä oli vuonna 2004 noin 2 600 asiakasta. Asunnon muutostöitä ja asuntoon kuuluvia välineitä ja laitteita sai noin 8 000 asiakasta. Lisää vammaisuudesta VI Mielenterveyspalvelut Kuvio 6. Mielenterveyden häiriöiden laitoshoito ja avohoito 1996 2004 Mielenterveyspalvelut Mielenterveyspalveluiden avohoitokäyntejä oli vuonna 2004 yhteensä noin 2,1 miljoonaa. Niistä erikoissairaanhoidossa oli 1,36 miljoonaa ja perusterveydenhuollossa 0,76 miljoonaa. Erikoissairaanhoidossa nousu oli 2,6 prosenttia ja perusterveydenhuollossa 6,0 prosenttia edellisestä vuodesta. Kasvu on jatkunut useita vuosia. Vuodesta 2000 käyntien kokonaismäärä on noussut lähes kolmanneksella. Erikoissairaanhoidossa käyntien määrä nousi erityisesti nuorisopsykiatriassa, mutta selvästi myös lastenpsykiatriassa. Perusterveydenhuollossa mielenterveyskäyntien määrän nousua selittää osittain se, että aikaisemmin yksi suuri terveyskeskus on ilmoittanut mielenterveyskäynnit erikoissairaanhoitona ja vuoden 2004 osalta ne on ilmoitettu perusterveydenhuollon käynteinä. Tilastointi- ja palvelujärjestelmien muutosten takia psykiatrian avohoitokäyntien vertailu erikoisaloittain sekä vertailu perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä onkin viime vuosina tullut yhä ongelmallisemmaksi. Mielenterveyden häiriöiden vuoksi käytettiin sairaaloissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla vuonna 2004 lähes 2,2 miljoonaa hoitopäivää. Määrä on vähentynyt vuodesta 2001 vuoteen 2004 viisi prosenttia. Mukana eivät ole dementiapotilaiden eivätkä kehitysvammaisten hoitopäivät. Mielenterveyden häiriöiden vuodeosastohoidosta 20 prosenttia hoidettiin yleislääketieteen erikoisalalla. Lisää mielenterveydestä
Sivu 7/11 VII Alkoholi ja huumeet Kuvio 7. Alkoholi ja huumeet, kokeilu-, käyttö- ja haittaindeksit 1992 2004 Vuonna 2004 alkoholijuomien kokonaiskulutus oli 10,3 litraa 100 %:n alkoholia asukasta kohti. Kulutus kasvoi edellisestä vuodesta lähes 10 prosenttia. Tilastoitu kulutus nousi 8,2 litraan ja tilastoimaton kulutus noin 2,1 litraan asukasta kohti. Alkoholijuomien kulutuksen voimakkaaseen kasvuun vuonna 2004 vaikuttivat ennen kaikkea muutokset hinta- ja saatavuuspolitiikassa. Tammikuun alussa 2004 päättyivät Suomeen toisista EU-maista saapuvien matkustajien alkoholituonnin määrälliset rajoitukset ja toukokuun alussa Viro liittyi EU:n jäseneksi. Matkustajatuonnin hillitsemiseksi alkoholijuomien valmisteveroja alennettiin maaliskuun alussa keskimäärin 33 prosenttia, minkä seurauksena alkoholijuomien hinnat alenivat keskimäärin 15 prosenttia. Huumausaineiden kokeilu ja käyttö lisääntyivät 1990-luvulla. Vuodesta 1998 lähtien on kuitenkin ollut nähtävissä merkkejä kokeilukäytön kasvun hidastumisesta eikä 2002 2004 tapahtunut enää suuria muutoksia. Huumeiden ongelmakäyttäjien määrä on sen sijaan 1999 2002 lisääntynyt. Alkoholijuomien kulutuksen ja huumeiden käytön kasvu on lisännyt päihdepalvelujen kysyntää. Vuonna 2004 sairaaloiden vuodeosastoilla kirjattiin noin 26 600 hoitojaksoa, jossa alkoholi oli päädiagnoosina ja vajaa 3 800 hoitojaksoa, joissa huumeet olivat merkitty päädiagnoosiksi. Päihdehuollon laitoksissa oli hoidossa noin 11 400 asiakasta. Aklinikoilla ja nuorisoasemilla kävi lähes 48 300 asiakasta. Lisää päihteistä VIII Kansanterveystyö ja erikoissairaanhoito Kuvio 8. Terveydenhuollon laitoshoito1988 2004
Sivu 8/11 Perusterveydenhuolto Vuonna 2004 terveyskeskusten avohoitokäyntejä oli lähes 25 miljoonaa, kun mukaan ei lasketa hammashuoltoa. Lääkärikäyntejä näistä oli 37 prosenttia (noin 9,2 miljoonaa käyntiä). Kaiken kaikkiaan avohoitokäyntien määrä on lisääntynyt 0,4 prosentilla vuoteen 2003 verrattuna. Lääkärikäynnit ovat kuitenkin vähentyneet 2,5 prosenttia, kun taas muun ammattihenkilökunnan käynnit ovat lisääntyneet 2,2 prosenttia. Lääkärikäyntejä oli vuonna 2004 keskimäärin 1,8 ja muun ammattihenkilökunnan käyntejä 3,0 asukasta kohti. Toiminnoittain tarkasteltuna lisääntyivät edellisten vuosien tapaan äitiysneuvola-, työterveyshuoltoja mielenterveyskäyntien määrät. Vuodesta 2003 lisääntyivät myös opiskelijaterveydenhuollon ja fysioterapian käynnit. Perhesuunnitteluneuvolakäyntien määrä on edelleen laskussa. Terveyskeskusten hammashuollossa hoidettiin vuonna 2004 noin 1,8 miljoonaa asiakasta. Hammashuoltokäyntejä oli hieman alle viisi miljoonaa. Käyntien määrä kasvoi 0,8 prosenttia ja asiakkaiden määrä 0,4 prosenttia edellisestä vuodesta. Alle 18-vuotiaiden hammashuoltopalvelujen käyttö väheni, kun taas aikuisväestön käyttö lisääntyi. Ammattiryhmittäin tarkasteltuna hammaslääkärikäyntien määrä väheni, kun taas hammashuoltaja- ja hammashoitajakäynnit lisääntyivät. Vuonna 2004 kertyi perusterveydenhuollon vuodeosastohoidossa noin 7,3 miljoonaa hoitopäivää, mikä oli 3,1 prosenttia vähemmän kuin edellisenä vuonna. Hoidettujen potilaiden määrä väheni 4,0 prosenttia ja se oli vuonna 2004 noin 153 000. Keskimääräinen hoitoaika on viime vuosina ollut sama eli 28 päivää. Hoitopäivistä huomattava osa eli 74 prosenttia kohdentui yli 75-vuotiaille. Päädiagnoosiryhmittäin eniten hoitopäiviä (noin 2 miljoonaa) oli tautiryhmässä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt, eniten hoitojaksoja ja potilaita (yli 35 000) oli tautiryhmässä verenkiertoelinten sairaudet. Erikoissairaanhoito Erikoissairaanhoidossa oli vuonna 2004 lähes 6,9 miljoonaa avohoitokäyntiä, mikä on 4,6 prosenttia edellisvuotta enemmän. Käynnit lisääntyivät lähes kaikilla erikoisaloilla. Lukumääräisesti eniten ne lisääntyivät kirurgiassa, sisätaudeissa ja silmätaudeissa ja suhteellisesti eniten foniatriassa. Erikoissairaanhoidon hoitopäivien määrä vuonna 2004 oli noin 6,0 miljoonaa. Laskua edellisestä vuodesta oli 1,4 prosenttia. Keskimääräinen hoitoaika on viime vuodet ollut sama eli seitsemän vuorokautta. Sekä hoitojaksojen että hoitopäivien määrät ovat vähentyneet erikoissairaanhoidossa. Kumpiakin on nyt neljä-viisi prosenttia vähemmän kuin vuonna 2000. Hoidettujen potilaiden määrässä on viime vuosina ollut välillä pientä kasvuakin, mutta vuodesta 2000 vuoteen 2004 määrä on laskenut yhteensä lähes kuusi prosenttia. Erikoissairaanhoidon hoitopäivistä merkittävin osa, 52 prosenttia kohdentui 20 64-vuotiaille, 39 prosenttia yli 64- vuotiaille ja loput yhdeksän prosenttia 0 19-vuotiaille. Eniten hoitopäiviä oli psykiatrian erikoisaloilla (noin 1,8 miljoonaa), mutta eniten potilaita oli hoidettu kirurgisilla osastoilla (213 000). Kirurgian erikoisalalla keskimääräinen hoitoaika on pysynyt vuodesta 2000 hyvin samana (4 5 vuorokautta). Psykiatrian erikoisalalla keskimääräinen hoitoaika on 2000-luvulla ollut 37 40 vuorokautta.
Sivu 9/11 Päädiagnoosiryhmittäin tilanne oli sama kuin perusterveydenhuollon laitoshoidossa eli eniten hoitopäiviä oli tautiryhmässä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöt, mutta eniten sairaalassa hoidettuja potilaita oli tautiryhmässä verenkiertoelinten sairaudet. Toimenpiteellisiä hoitojaksoja oli vuonna 2004 yli 504 000. Lisäystä edelliseen vuoteen verrattuna oli 5,1 prosenttia. Lisää terveyspalveluista IX Yksityinen sosiaali- ja terveydenhuolto Kuvio 9. Julkisten ja yksityisten palveluntuottajien osuudet henkilöistä 1990 2002 Yksityisten sosiaalipalvelujen kasvu jatkuu edelleen. Vuonna 2004 yksityisiä sosiaalipalveluja tuotti 3 275 toimipaikkaa. Yleisimmät alat olivat edellisten vuosien tapaan asumispalvelut, lasten päivähoito, lasten ja nuorten laitos- ja perhehoito sekä kotipalvelut. Myös yksityiset terveyspalvelut lisääntyivät aikaisempaan tapaan. Vuonna 2004 yksityisiä terveyspalveluntuottajia oli hieman yli 3 000. Lisäys on viime vuosina ollut keskimäärin kaksi prosenttia vuodessa. Suurin yksittäinen toimiala on fysioterapiapalvelut. Seuraavaksi yleisimpiä ovat lääkärin vastaanottotoiminta ja työterveyshuolto. Suuri osa yksityisten terveyspalvelujen tuottajista toimii eteläisessä Suomessa. Yksityiset palveluntuottajat eli järjestöt ja yritykset tuottavat lähes neljäsosan sosiaali- ja terveyspalveluista. Lisää yksityisistä sosiaalipalveluista ja yksityisistä terveyspalveluista X Toimeentulotuki Kuvio 10. Toimeentulotukea saaneet kotitaloudet ja henkilöt 1990-2004
Sivu 10/11 Toimeentulotukea sai vuonna 2004 yhteensä noin 251 000 kotitaloutta. Määrä väheni edellisestä vuodesta 4,0 prosenttia. Toimeentulotuen bruttomenot vähenivät 6,2 prosenttia. Vuonna 2004 ne olivat 459 miljoonaa euroa. Vuonna 2004 toimeentulotukea sai 7,7 prosenttia väestöstä. Edellisenä vuonna tuensaajien osuus oli 8,1 prosenttia. Lisää toimeentulotuesta XI Henkilöstö Kunnallisen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstömäärä on noussut jatkuvasti 1990-luvun laman jälkeen. 1990-luvun alun tason henkilöstömäärä ylitti vuonna 2000. Vuonna 2004 henkilöstön kokonaismäärä oli noin 250 300. Kasvua edellisestä vuodesta oli hieman alle prosentti. Kunnallisen henkilöstön koulutustaso on noussut 1990-luvulla. Ammattiryhmistä erityisesti lääkäreiden ja sairaanhoitajien määrä on kasvanut. Kunnallisen henkilöstön keski-ikä nousi viime vuosikymmenellä voimakkaasti, mutta 2000-luvulla keski-iän kasvu on hidastunut. Sosiaali- ja terveyspalveluja tuottavien järjestöjen ja yritysten palveluksessa oli vuoden 2002 lopussa noin 65 000 työntekijää. Määrä on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1990. Suhteellisesti eniten on kasvanut sosiaalipalveluja tuottavien yritysten henkilöstömäärä, lukumääräisesti eniten kasvoi puolestaan sosiaalipalveluja tuottavien järjestöjen henkilöstömäärä. Lisää henkilöstöstä XII Kustannukset Sosiaalimenot 11. Sosiaalimenot pääryhmittäin vuosina 1985-2003 vuoden 2003 hinnoin
Sivu 11/11 Vuonna 2003 Suomen sosiaalimenot olivat 38,7 miljardia euroa, mikä on reaalisesti 4,0 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Asukasta kohti menot olivat 7 417 euroa. Eniten kasvoivat sairauteen ja terveyteen liittyvät menot, työttömyysmenot ja vanhuuteen liittyvät menot. Missään pääluokassa menot eivät laskeneet. Vuonna 2003 toimeentuloturvamenojen osuus sosiaalimenoista oli 64,8 prosenttia ja palvelujen osuus 35,2 prosenttia. Toimeentuloturvamenojen osuus sosiaalimenoista on laskenut jatkuvasti vuodesta 1995 lähtien. Sosiaalimenojen suhde bruttokansantuotteeseen kääntyi kasvuun vuonna 2001, ja kasvu jatkui myös vuonna 2003. Vuonna 2003 sosiaalimenot vastasivat 27,0 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tämä oli 0,7 prosenttiyksikköä enemmän kuin edellisenä vuonna. Lisää sosiaalimenoista Terveydenhuoltomenot Vuonna 2003 Suomen terveydenhuoltomenot olivat 10,7 miljardia euroa, mikä on reaalisesti 2,9 prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Asukasta kohti menot olivat 2 044 euroa. Eniten nousivat hammashuoltomenot. Myös lääkkeisiin ja muihin farmaseuttisiin tuotteisiin käytetyt menot jatkoivat kasvuaan. Perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon investointimenot kääntyivät laskuun useamman vuoden kasvun jälkeen. Terveydenhuoltomenot ovat kasvaneet tasaisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 2003 terveydenhuoltomenojen suhde bruttokansantuotteeseen oli 7,4 prosenttia. Lisää terveysmenoista Julkaistu 15.3.2006, Päivitetty 15.6.2006