Kansainvälinen näkökulma senioriasumisen liiketoimintaan

Kansainvälinen näkökulma senioriasumisen liiketoimintaan Uusien asumis ja palvelumallien kehittäminen Johanna Nummelin VTT Rakennus ja yhdyskuntatekniikka LUOTTAMUKSELLINEN 20.6.2005

Alkusanat Senioriasuminen ja siihen liittyvät palvelut, niin kuin seniorit itse, ovat yhä kansainvälisempiä. Laajat tutkimushankkeet tuovat kansainväliset tutkimustulokset sekä kokemukset myös Suomen kiinteistö ja rakennusklusterin sovellettaviksi. Fyysinen ympäristö ja sen toimivuuden toteuttaminen on meillä Suomessa ollut yleisesti paremmin hallinnassa kuin sosiaalinen ja henkinen ympäristö sekä niiden vaatimukset fyysiselle ympäristölle. Seniorit matkustavat aikaisempia sukupolvia enemmän, ja jopa viettävät osan vuodesta lämpimämmissä olosuhteissa, osin terveydellisten seikkojen vuoksi. Kattaviin ja helposti saataviin palveluihin tottuneet suomalaiset toivovat saavansa näitä samoja palveluita myös ulkomailla, usein myös omalla äidinkielellään. Palvelut kansainvälistyvät, tai oikeastaan palveluntarjoajat kansainvälistyvät. Varsinaiset monikansalliset palvelumarkkinat senioriasumisen tiimoilta ovat kuitenkin vasta syntymässä. Meillä suomalaisilla ja yrityksillämme onkin nyt oiva tilaisuus olla alan edelläkävijöitä koko maailmassa. Euroopan väestö vanhenee muita maanosia nopeammin, koska syntyvyys on samaan aikaan laskenut huomattavasti. Euroopan mittakaavassa Italian väestöstä huomattava osuus on tällä hetkellä yli 65 vuotiaita. Tämän raportin ensimmäisessä osassa käydään läpi Italian senioriasumisen kenttää sekä esitetään muutama konkreettinen esimerkki senioriasumisen järjestämisestä. Toisessa osassa tutkitaan laajemmin senioriasumisen markkinoita eri näkökulmista. Tulevaisuuden senioriasuminen tutkimushankkeessa haetaan uusia sekä eri elämäntilanteisiin sekä tapoihin soveltuvia toimintamalleja senioriasumiseen. Hankkeessa yhdistyy tekninen, sosiaalinen ja henkinen näkökulma uudenlaisten kokonaisratkaisujen löytämiseksi. Kansainvälisiä kokemuksia haetaan useasta eri maasta, mutta tässä raportissa on keskitytty pääasiassa Eurooppaan Italian kokemusten perusteella. Vietin kuusi kuukautta vierailevana tutkijana Roomassa Instituto per le Technologie della Construzionessa (ITC), joka on yksi Italian kansallisen tutkimuslaitoksen, CNR:n instituuteista. 2

Sisällysluettelo Alkusanat... 2 1. Johdanto... 4 2. Senioriasuminen Italiassa... 7 2.1 Yleistä Italiasta... 7 2.2 Senioriväestö Italiassa... 8 2.3 Senioriasumisen nykytila Italiassa... 10 2.4 Palvelut Italiassa... 13 2.4.1 Palveluiden kysyntä ja tarjonta... 13 2.4.2 Palveluntarjoajat... 15 2.5 Esimerkkejä... 18 3. Senioriasuminen muualla Euroopassa... 23 3.1 Yleistä senioriasumisesta Euroopassa... 23 3.2 Esteettömyys... 26 3.3 Palvelut ja palveluntarjoajat... 28 3.4 Teknologia... 30 3.5 Rahoitusmallit... 32 4. Yhteenveto... 35 Lähdeluettelo... 38 Liite A: Kalvomateriaalia VTT:n ulkomaan osuudesta... 40 Liite B: Kalvosarja Pohdintoja liiketoimintamalleista... 40 3

1. Johdanto Väestön ikääntymisestä on puhuttu jo vuosia ja uusia ratkaisuja erityisesti asumiseen liittyen kehitteillä eri tahoilla. Ongelmana on ollut ratkaisujen erillisyys ja kokonaiskuvan sekä siitä vastaavan tahon puuttuminen. Sosiaalinen ja henkinen näkökulma eivät ole tulleet esille teknisiä ratkaisuja kehitettäessä, mutta esimerkiksi sosiaali ja terveydenhoidon välillä on korkea raja aita. Julkisen sektorin valta asema ei ole aina antanut yksityisille yrittäjille tilaa ja mahdollisuuksia kasvaa. Tämä on vaikuttanut myös ihmisten mieliin, niin että palveluiden tarjoajana nähdäänkin vain julkinen sektori ja yleishyödylliset yhteisöt. Edellä mainitut seikat on johdettu kotimaan kokemuksista, mutta samanlaisia piirteitä on havaittavissa myös muissa maissa. Painotukset vain ovat vähän erilaisia. Verrattuna laitosasumiseen itsenäisen asumisen tukeminen on yhteiskunnan kannalta edullista sekä vanhuksen itsensä kannalta usein toivottavaa. Omassa asunnossa asuminen ei aina ole mahdollista ja erilaisia tuetun asumisen muotoja kaivataankin monessa maassa. Julkisen sektorin kuormaa voidaan hyvin keventää yksityisen ja kolmannen sektorin toimintaa aktivoimalla ja yhteistyötä kehittämällä. Tämä tuo todellisia vaihtoehtoja järjestää palveluntarjonta tyydyttämään yksilöiden erilaisia tarpeita. Perinteisesti ihmiset syntyivät ja kuolivat omissa kodeissaan perheiden huolehtiessa omista jäsenistä ja heidän tarpeistaan. Suomessa vaivaistalot olivat köyhiä ja yksinäisiä sekä omaistensa ja muun lähiympäristönsä hylkäämiä henkilöitä varten. Sairaudet, vammat ja vanhuus olivat syitä, joiden vuoksi kunnan ylläpitämiin vaivaistaloihin jouduttiin. Vaivaistalojen maine leimasi yhteiskunnan järjestämää vanhustenhoitoa aivan viime vuosituhannen loppupuolelle asti. Muuttoaallot 1900 luvulla muuttivat yhteiskuntarakennetta sekä hajottivat perheet eri paikkakunnille. Nousi tarve uusille ratkaisuille, jotka eivät enää leimaisi asukkaitaan. Vanhainkodit tarjoavat palveluitaan jo itsenäiseen asumiseen kykenemättömille vanhuksille. Uudenlaisia ratkaisuja kaivataankin jossain määrin itsenäisesti pärjäävien vanhusten asumista helpottamaan. Ratkaisuna vanhenevan väestön asumisen ongelmiin ovat tulleet mm. palvelutalot, joissa palvelut voidaan tarjota yhdessä paikassa. Asukkaat 4

toimivat itsenäisesti ja maksavat palveluistaan itse. Palvelutalojen omien asukkaiden lisäksi syömään, kylpemään ja harrastamaan pääsee myös ympäristössä asuvia vanhuksia. Palvelutalojen rakentamista on tuettu aikaisemmin runsaasti ja nyt meillä Suomessa onkin yli 20 000 palveluasuntoa. Pitkäaikaista hoitoa tarvitsevan, vaikka jossain määrin itsenäiseen asumiseen kykenevän onkin tällä hetkellä edullisempaa asua laitos kuin avohoidossa (esim. palveluasuminen), koska ensin mainitussa on maksuperusteena asiakkaan oma maksukyky eikä niinkään palveluiden tuottamisesta aiheutuva kustannus. (Nissinen ja Santalo, 2001) Voimakas palveluasuntokehitys taas on johtanut siihen, että kotiin annettavat palvelut eivät ole lisääntyneet tavoitteiden mukaisesti. Käytännön senioriasumisen asumis ja palvelumalleissa kotona asuvat vanhukset on pääsääntöisesti unohdettu. Mm. Nordic Social Statistical Committee (NSSC) on selvittänyt asiaa Pohjoismaissa ja Tanskassa noin joka neljäs yli 65 vuotias saa kotiin apua, Ruotsissa ja Norjassa joka seitsemäs, mutta Suomessa joka neljästoista (Yrttiaho, 2002). Asuntokantamme ei aina vastaa tarpeisiin, joita kotona tuettu asuminen vaatisi. Talot ovat hissittömiä ja esteettömyydestä voidaan puhua vain aivan viime vuosina rakennettujen asuntojen kohdalla. Varsinkin kun korjaamisen kustannukset on sälytetty asunnon omistajan niskoille, yllä mainittu laitoshoitovaihtoehto on tullut taloudellisesti edullisemmaksi sekä vaivattomammaksi järjestää. Harvalla meistä yksityisistä asunnonomistajista on osaamista ja halua hoitaa remontin aiheuttamia tehtäviä. Erilaiset yhteiskuntarakenteet ja julkisen sektorin rooli niissä on tuottanut monia erilaisia ratkaisuja, joilla vanhusväestön asumisen ongelmia ratkotaan muualla. Ihmisten varallisuustaso on varsinkin länsimaissa saavuttanut aivan erilaisen tason kuin mitä se on ollut muutamia kymmeniä vuosia sitten. Toisaalta eläkkeelle jäätyään monella on vielä terveellisiä vuosia elettävänään, vapaa aikaa ja varallisuutta toteuttaa toteutumatta jääneitä unelmiaan. Markkinoinnissa nämä terveet ja kohtuullisen varakkaat seniorit on sivuutettu lähes kokonaan. Tällä hetkellä eläkejärjestelmä monessa maassa on kehittynyt perustuen työssäoloaikaan. Rakenteellinen työttömyys on kuitenkin uudenlainen tekijä, joka vaikuttaa tulevaisuuden senioreiden sekä vanhusten varallisuustasoon. Senioriasumisen rahoitukseen 5

ja palveluiden tarjontaan liittyviä kysymyksiä tullaan ratkaisemaan laajasti yhteiskunnan eri osa alueilla. Ratkaisut senioriasumiseen löytyvät senioreiden ja esimerkiksi työllisyyden, sosiaali ja terveydenhoidon sekä yrittäjyyden rajapinnoilta. Uusien asumisen ja rahoittamisen mallien tulee olla vaikutuksiltaan kestävällä pohjalla. 6

2. Senioriasuminen Italiassa 2.1 Yleistä Italiasta Italiassa on 57,3 miljoonaa asukasta, joista yli 65 vuotiaita on 18,7 prosenttia eli 10,7 miljoonaa. Vastaavat luvut Suomessa ovat 15 prosenttia ja 0,8 miljoonaa. Pinta alaltaan Italia on hieman Suomea pienempi (338 000 m 2 vs. 301 230 m 2 ) ja väestö on keskittynyt suuriin kaupunkeihin sekä maan pohjoisosaan. Pääkaupunki Rooma on asukasluvultaan maan suurin kaupunki, sitä seuraavat Milano, Torino, Napoli ja Palermo. Italian senioritilannetta kärjistää lisäksi se, että maan syntyvyysluvut ovat Euroopan alhaisimpia. Ilman maahanmuuttoa asukasluku vähenisi jo yhden prosentin vuosivauhtia. Näin tiheästi asutussa maassa hallinto on jakautunut 20:een hallinnollisesti suhteellisen itsenäiseen maakuntaan. Maakunnilla on mm. oikeus säätää lakeja. Poliittinen kehitys tällä hetkellä on johtamassa verovarojen keräämistä ja käyttämistä enemmän maakuntatasolla pois valtiontasolta. Italiahan on perinteisestikin koostunut kymmenistä pienistä kuningaskunnista, jotka vasta 1861 yhdistettiin yhtenäiseksi valtioksi kuningas Vittorio Emmanuel II johdolla. Seuraava kuva 1 esittää Italian eri maakuntia. Kuva 1 Italian 20 maakuntaa 7

2.2 Senioriväestö Italiassa Yli 65 vuotiaiden määrän suhde koko väestöön on ja tulee olemaan Italiassa Euroopan korkeimpia. Erotuksena esimerkiksi Suomeen on se, että suuret ikäluokat ovat syntyneet vasta 60 luvulla (kuva 2). Työtä arvostetaan Italiassa paljon ja myös sen kautta saadut edut ovat hyviä. Eläkkeelle jäädään suhteellisen aikaisessa vaiheessa ja eläkkeet ovat korkeita suhteessa ansiotyöstä saatuun palkkaan. Palkkataso Italiassa on muutoin alhaisempi kuin Suomessa. Erilaiset yhdistykset ajavat eläkeläisten asioita voimakkaasti, esim. SPI Sindicato Pensionati Italiani. Tämän hetkinen tilanne tulee todennäköisesti muuttumaan tulevaisuudessa, koska Italiassa on selkeästi paineita eläkeiän nostamiselle sekä eläkkeiden pienentämiselle. Miehet Naiset 90 94 80 84 70 74 60 64 50 54 40 44 30 34 20 24 10 14 0 4 2 500 000 Kuva 2 2 000 000 1 500 000 1 000 000 500 000 0 0 500 000 1 000 000 1 500 000 2 000 000 2 500 000 Senioriväestö Italiassa, miehet ja naiset ikäryhmittäin (Council of Europe, Demographic Year Book 2003, www.coe.int) Toisaalta työelämästä jossain vaiheessa pudonneet vanhukset ja etenkin naiset ovat hyvin heikossa asemassa juuri työn kautta saatujen eläke etujen puuttuessa. Köyhyys onkin eräs keskeisimmistä senioreita koskettavista ongelmista. Lapsilla ja muilla sukulaisilla on vahva rooli vanhusväestön elättäjinä. Italialaisten naisten määrä työelämässä on 8

vähäinen verrattuna Pohjoismaihin. Tosin lukumäärä lisääntyy koko ajan. Syntyvyyden vähentyessä yhä useampi vanhus on tulevaisuudessa yksin. Palvelutalojen, tuetun asumisen sekä teknologioiden kysyntä lisääntyy, mutta ennemmin kunnallisten sosiaali ja terveyspalveluiden kautta kuin yksityiseltä sektorilta suoraan kuluttajille. Seuraavassa taulukossa 1 on tuloksia eräästä kyselytutkimuksesta, jossa kartoitettiin 995:n yli 60 vuotiaan italialaisen suhdetta vanhenemiseen sekä erilaisiin pelkoihin. Esiin nousseet tekijät vaikuttavat hyvin yleisiltä ja voidaan olettaa, että samat asiat ovat merkittävimpien listalla täällä meillä Suomessakin. Merkillepantavaa ehkä on, että sukulaisuussuhteiden merkitys on tärkeässä asemassa, ja jo pelkästään suhteen huononemista pidetään merkittävänä pelon aiheena. Taulukko 1 Kyselytutkimuksen tuloksia senioriväestön (yli 60 vuotiaiden) peloista ja näkemyksistä (%) (*) (Barletta, 2001) Mikä seuraavista tapahtumista saa haastatellun henkilön tuntemaan itsensä vanhaksi? Mitä henkilö pelkää eniten? (**) Itsenäisen toimintakyvyn menettäminen 62,7 Vakavaa sairautta 75,6 Puolison kuolema 36,7 Läheisen henkilön menettämistä 63,6 Eläkkeelle jääminen 16,1 Yksinäisyyttä 42,3 Ystävän tai tuttavan kuolema 11,7 Joutumista rikoksen uhriksi 35,7 Henkilön täyttäessä 70 vuotta 11,1 Kuolemaa 34,2 Isovanhemmaksi tuleminen 7,6 Taloudellisen tilanteen heikkenemistä 32,9 Suhteen huononemista sukulaisiinsa 8,0 * Vastaaja on voinut valita monta kohtaa, joten lukujen yhteenlaskettu summa ei ole 100 % **Vastaaja on sanonut pelkäävänsä paljon tai jonkin verran Vuonna 2002 syntyneiden italialaisten miesten odotettavissa oleva elinikä oli 76,8 (suomalaisten miesten 74,9) vuotta ja naisten 82,9 vuotta, suomalaisten naisten vastaavasti 81,5 vuotta (EUROSTAT, 2004). Muistin menettäminen joko osittain tai kokonaan on eräs yleisimmistä vanhusväestön kotona asumisen estävistä tekijöistä. Hoitopaikkoja on vähän, joten useimmiten hoidettavat ovat kotonaan iäkkään puolisonsa hoidettavana (Grumbach et al., 2002). 9

Sosiaalimenoista, jotka ovat eurooppalaisittain katsottuna pienet, käytetään Italiassa kuitenkin keskimääräistä suurempi osa eläkkeisiin. Italialaiset eläkeläiset ovat suhteellisen nuoria ja hyvinvoivia. Eläkkeelle on jääty usein jopa 50 vuotiaina. Eläkeläiset ovat olleet kuitenkin huomattava voimavara kolmannelle sektorille, ja koska eläkkeet kuitenkin ovat määrällisesti pieniä, moni on pysynyt myös työelämässä. (Grumbach et al., 2002) 2.3 Senioriasumisen nykytila Italiassa Italialaisista vanhuksista noin 98 prosenttia asuu itsenäisesti ja vain kaksi prosenttia erilaisissa instituutioissa. Perheen rooli käytännön avun järjestämisessä on tärkeä. Eri sukupolvet asuvat usein lähekkäin tai jopa samassa taloudessa. Italiassa ei ole koettu voimakkaita muuttoaaltoja niin kuin meillä Suomessa ja lapsuudesta asti jatkuneet ystävyyssuhteet ovat yleisiä. Nuoretkaan eivät ole halukkaita muuttamaan pois, tosin osasyynä tähän on asuntojen korkeat hinnat verrattuna tulotasoon sekä vuokra asuntojen vähyys. Myös työttömyysluvut ovat pysytelleet Italiassa suhteellisen korkealla tasolla eikä Italian taloudellinen kasvu ole toivottavalla tasolla. Omistusasuminen on Italiassa hyvin yleistä (yli 70 prosenttia asuntokannasta). Rakennuskanta on hyvin vaihtelevaa ja suurin huippu rakennusalalla on ollut 60 luvulla (kts. taulukko 2). Olemassa olevasta rakennuskannasta ei ole olemassa kovin paljon julkista tilastotietoa ja maakunnasta riippuen olemassa olevankin tiedon taso vaihtelee. Yleisesti ottaen italialaiset eivät halua asua samanlaisissa taloissa tai asunnoissa kuin muut, joten jokainen asunto on myös erilainen. Suurimmat samankaltaisuudet lienee sosiaalisen asuntotuotannon kautta vapaille markkinoille tulleissa taloissa. 10

Taulukko 2 Italian asuntokanta vuoteen 1991 asti rakentamisvuoden mukaan (Della Puppa, 2001) ASUNTOKANTA < 1919 1919/ 1946/ 1961/ 1972/ 1982/ KAIKKI % 1945 1960 1971 1981 1991 Asunnot, jotka sijaitsevat maaseudulla 196 133 72 966 64 631 49 295 50 196 24 279 457 500 1,8 Rakennuksissa, joissa 1 2 asuntoa 2 852 487 1 446 572 1 638 938 2 158 113 2 059 603 888 171 11 043 884 44,1 Rakennuksissa, joissa 3 8 asuntoa 1 167 553 557 814 1 024 372 1 343 094 1 221 087 637 425 5 951 345 23,8 Rakennuksissa, joissa 9 30 asuntoa 432 851 428 220 1 079 007 1 888 453 1 234 214 736 263 5 799 008 23,2 Rakennuksissa, joissa yli 30 asuntoa 96 246 127 945 288 842 651 245 375 527 236 980 1 776 785 7,1 Kaikki asunnot 4 745 270 2 633 517 4 095 790 6 090 200 4 940 627 2 523 118 25 028 522 100,0 % kaikista asunnoista 19,0 10,5 16,4 24,3 19,7 10,1 100,0 Asunnot, joissa asukkaita 3 423 160 2 038 091 3 486 009 5 120 621 3 773 030 1 935 002 19 775 913 % kaikista asunnoista 17,3 10,3 17,6 25,9 19,1 9,8 100,0 Rakennuskannan puutteita ja esteitä itsenäiselle asumiselle ovat portaat sekä kapeat ja ahtaat tilat. Julkiset rakennukset ovat usein historiallisia rakennuksia ja niihin tehtävien korjausten kohdalla törmätään usein paikalliseen museovirastoon, jolloin muutosten tekeminen on hankalaa. Asuinkerrostalon asuntojen omistajien vastuulla on enemmän asuntoon kuuluvia rakennusosia kuin Suomessa, esimerkiksi ikkunat. Toisaalta esimerkiksi hissien rakentaminen kerrostaloihin on hallinnollisesti helpompaa ja siksi useassa vanhassa talossa onkin hissi. Kerrostalot ovat usein viisi tai useampikerroksisia ja asuntoja on kerrosta kohden 4 5. Eräs syy, miksi seniori ikäiset joissain tapauksissa haluavat muuttaa palvelutalo tyyppiseen ratkaisuun, on halu muuttaa huolettomampaan asumisvaihtoehtoon. Perheellä tarkoitetaan lasten ja lastenlasten lisäksi myös muuta lähisukua: enoja, setiä, tätejä, serkkuja. Perheen sisällä toimii sosiaalinen huoltoverkosto, jossa hoidetaan niin vanhukset kuin lapsetkin. Suuri osa italialaisista vanhuksista asuu yksin omassa kodissaan, ja siinä tapauksessa jos ketään sukulaista ei ole lähettyvillä hoitamassa, vanhus itse tai omaiset palkkaavat hoitajan. Ainoastaan silloin kun vanhuksella ei ole lapsia tai rahaa, kyseeseen tulevat muut vaihtoehdot (joita ei ole paljon). Kunta tarjoaa muutaman kerran viikossa kotikäyntejä, jonka lisäksi maakunnissa on vaihteleva määrä erilaisia hoitolaitoksia. Seuraava kuva 3 esittää karkeasti itsenäisen asumisen ja laitoshoidon 11

välistä kenttää, mutta kuten sanottu lukumääräisesti kohteita ei ole paljon suhteessa väkilukuun. ALLOGGIO PRIVATO Yksityinen asuminen AUTOSUFFICIENZA Omatoimisuuden aste CO RESIDENZA Yhteisöasuminen ALLOGGIO PROTETTO Tukiasuminen CENTRO SERVIZI Palvelukeskukset CASA DI SOGGIORNO Asuminen tuetuin palveluin CENTRO DIURNO Päiväkeskukset RSA Vanhainkoti PRESTAZIONI SOCIO SANITARIE Sosiaali ja terveyspalvelut Kuva 3 Itsenäinen asuminen sekä sosiaali ja terveyspalvelut Italiassa (Malfer ja Zotta, 2004) Italialaiset nuoret asuvat pitkään kotona, naimisiin menoon asti, jolloin he ovat usein jo 30 vuotiaita. Sittenkään ei muuteta kovin kauaksi. Arvioiden mukaan yksi kolmasosa italialaisista asuu lähempänä kuin yksi kilometri vanhemmistaan. Siinä tapauksessa, että asutaan kauempana sukulaisista, laitoshoito ei useinkaan tule kysymykseen. Perhe järjestää vanhuksen hoidon jollain muulla tavoin. Perheen läheisyys merkitsee yhtä elämän laadun tekijöistä. Leskeksi tultaessa naiset jäävät usein asumaan yksin, mutta miehet muuttavat lastensa luokse. (Grumbach et al., 2002) Senioreilla on ja he käyttävät paljon vaikutusvaltaa jälkeläistensä kulutukseen (vaatteet, lomailu, ruoka, liikkuminen, terveydenhuolto). Seniorit hoitavat myös paljon lastensa perheiden asioita kuten kaupassa käyntiä, lastenhoitoa jne. Julkiset kotipalvelut ovat käytössä vain osassa maata. (Grumbach et al., 2002) 12

2.4 Palvelut Italiassa 2.4.1 Palveluiden kysyntä ja tarjonta Kun seniorilla alkaa olla ongelmia selvitä itsenäisesti päivittäisistä toimista, eivätkä sukulaiset tai ystävät voi jostain syystä auttaa, ratkaisuna on usein henkilökohtaisen avustajan palkkaaminen. Avustaja, badante, on läsnä 24 tuntia vuorokaudessa, hoitaen myös erilaisia kodinhoitoon liittyviä tehtäviä asuntoa, ruokaa ja pientä korvausta vastaan. Nämä avustajat eivät useinkaan kuulu normaalin työvoiman piiriin työstä saatavine etuineen, vaan he ovat usein maahanmuuttajia esimerkiksi Itä Euroopan maista. Useimmiten näillä henkilöillä ei ole alan koulutusta, mutta joukossa saattaa olla yliopistotutkinnon suorittaneita lääkäreitäkin. Italian hallitus onkin huomannut näiden henkilöiden tarpeellisuuden vanhuskysymyksen ratkaisussa ja joitakin toimia työn laillistamiseksi on tehty. Tällä hetkellä yksityisten ihmisten kysyntä palveluiden saamiseksi on vähäistä. Tilanne ei kuitenkaan juuri eroa muissa maissa. Hetki, jolloin henkilön pitää tunnustaa itselleen, että ei enää selviä itse kaikista päivittäisistä toimista, on myös henkisesti iso muutos. Tarvittaessa apua on helpoin pyytää joltain läheiseltä henkilöltä, perheenjäseneltä tai ystävältä. Julkiset, kunnan kautta saatavat palvelut on tarkoitettu Italiassa lähinnä vain varattomille. Perhesuhteet ja muut sosiaaliset verkostot ovat Italiassa hyvin kiinteitä ja usein suku asuu lähellä sekä ystävät ovat tuttuja lapsuudesta asti. Itsenäiseen elämiseen pystyville senioreille ei juuri palveluita ole tarjolla. Jos esimerkiksi kodin hoitamiseen halutaan saada apua, palkataan avuksi henkilö, jolle saatetaan palkan osittaisena korvauksena tarjota myös asuminen ja ruokailu. Myös toisenlaisia vaihtoehtoja on jonkin verran olemassa: ns. retirement houses, joissa jokaisella asukkaalla on oma huone, mutta ruokailu tapahtuu yhteistiloissa. Eräät cooperativet (kts. seuraava kappale) tarjoavat myös tuettua asumista palvelutalo omaisessa ympäristössä. Näissä tosin yhteistilat ovat ennemminkin "olohuoneita", joissa voi tavata ihmisiä ja viettää vapaa aikaa. Nämä palvelutalot eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä ja niiden tarjoamat palvelut vaihtelevat suuresti. 13

Cooperative ovat italialainen erikoisuus ja ne ovat lähinnä osuuskuntatyyppisiä toimijoita, jotka toimivat vapaiden markkinoiden sekä julkisten palveluiden välimaastossa. Hyvin yleisiä ovat asuntotuotantoon ja asumisen palveluihin erikoistuneet cooperativet. Ihmiset pystyvät liittymään cooperatiiveihin täyttäessään erinäisiä kriteereitä. Jonotuslistalla oleville tarjotaan järjestyksessä asuntoa sekä avustetaan mahdollisissa rahoitukseen liittyvissä järjestelyissä. Cooperativen hallinnoimien asuntojen välillä voi asuntoa vaihtaa kätevästi ja siirtyä esimerkiksi erityiseen senioritaloon. Italian maakunnilla on suhteellisen itsenäinen asema sosiaali ja terveydenhuollon palveluita järjestettäessä. Terveydenhoidon perusyksiköitä ovat Le Aziende Sanitarie Locali (ASL), joita on noin 200 kappaletta. Kukin niistä vastaa noin 250 000 300 000 henkilön terveyspalveluiden tarpeeseen. Palveluita tarjotaan joko julkisten tai akkreditoitujen yksityisten palveluntarjoajien kautta; sairaalat akuuttien ja pitkäaikaissairaiden hoitoon, laboratoriot, hoitokodit ja yleislääkärit. Terveyspalvelut rahoitetaan osin sosiaalivakuutusmaksujen ja osin verotuksen kautta. Italiassa käytetään suoria etuisuuksia enemmän kuin muissa Euroopan maissa, mutta julkiset palvelut ovat vähemmän kehittyneitä. (Grumbach et al., 2002) Taloudelliset ja sosiaaliset erot Italian eri maakuntien välillä, pohjois etelä suunnassa, ovat huomattavia. Myös alueiden suhteellinen itsenäisyys on johtanut siihen, että hallintokäytännöt ovat erilaiset, eikä etelässä kansallisen tason määräyksiä aina pystytä toteuttamaan. Nykyinen rahoitusjärjestelmä tukee voimakkaasti päiväsairaala toimintaa. Aikaisemmin akuuttipotilaille varatut vuodesijat olivat usein kroonikkopotilaiden käytössä, jotka olisi pystytty hoitamaan myös kotona.. Päiväsairaalatoiminta edesauttaa tilannetta, jossa akuuteille sairastapauksille varatut paikat todella ovat näiden potilaiden käytössä. (Grumbach et al., 2002) Sosiaalipalveluiden järjestäminen on ollut kuntien vastuulla. Sosiaali ja terveyspalveluiden erillisyys on tunnistettu ongelmakohdaksi monessa kunnassa ja erilaisia kehityshankkeita onkin vireillä. Itsenäisen asumisen tukeminen on myös keskeisessä asemassa laitostumisen ehkäisemisessä sekä vanhusten että vammaisten kohdalla. Yleislääkärit (general practicioners, GPs), jotka Italiassa toimivat enemmän perhelääkäreinä, ovat tärkeä osa terveydenhuollon järjestelmää. GP:t toimivat itsenäisinä ammatinharjoittajina 14

tai useamman lääkärin vastaanotolla. GP:llä on suuri päätösvalta siinä, minkälaiseen hoitoon kukin potilas ohjataan. Yksityiset palveluntarjoajat (esim. akkreditoidut yksityissairaalat) tuottavat noin puolet terveydenhuollon palveluista (myös kolmas sektori sisältyy tähän). Italiassa ollaan yhä enemmän menossa siihen suuntaan, että yksityinen sektori tuottaa palvelut ja julkinen sektori toimii vain niiden ohjaajana. (Grumbach et al., 2002) Erityisesti sosiaalipalveluiden puolella yksityisen ja kolmannen sektorin tarjoamat palvelut ovat kysytyimpiä. Ne tuottavat 85 prosenttia sosiaalipalveluista, joista 64 prosenttia on julkisin varoin rahoitettuja. Kolmas sektori tuottaa suurimman osan näistä palveluista. Täytyy muistaa, että Italiassa perheen ja pimeän työvoiman rooli sosiaalipalveluiden tuottajina on keskeinen. (Grumbach et al., 2002) Voittoa tavoittelematon sektori muodostuu vapaaehtoisista sekä osuuskuntatyyppisistä cooperatiiveistä. Vapaaehtoisjärjestöjä on noin 10 000 ja niiden varoista 80 prosenttia tulee yksityisistä lähteistä. Kolmasosa näistä järjestöistä on uskonnollisperustaisia. 60 prosenttia cooperatiiveistä ja noin 45 prosenttia vapaaehtoisjärjestöistä toimii sosiaalisen palveluntuotannon alalla. Italialaisen tutkimuksen mukaan tärkeimmät palvelut, joita vapaaehtoisjärjestöt tarjoavat ovat kuunteleminen, viihdyttäminen, opettaminen ja konkreettinen apu. Pääasiallinen kohderyhmä palveluille ovat vanhukset (30 prosenttia). Vapaaehtoisista työntekijöistä puolet on naisia ja puolet miehiä, 20 prosenttia on eläkeläisiä. (Grumbach et al., 2002) 2.4.2 Palveluntarjoajat Italiassa, toisin kuin Suomessa, yksityinen sektori tuottaa noin 85 prosenttia kaikista sosiaalipalvelusta. Pääasiallisesti palveluita kuitenkin tuottaa ns. kolmas sektori eikä niinkään yksityiset voittoa tavoittelevat yritykset. Julkinen sektori rahoittaa sosiaalipalveluista noin 64 prosenttia. Kolmannen sektorin yhteisöt ovat uskonnollisia tai muita yleishyödyllisiä tai tiettyyn tarkoitukseen perustettuja yhteisöjä kuten säätiöitä. Yli 10 000 vapaaehtoisjärjestön rinnalla toimii erilaisia osuuskuntatyyppisiä palveluyrityksiä (cooperatiivejä). Niitä on noin 5 400 kappaletta, joista 60 prosenttia toimii yleisem 15

min sosiaali ja terveyspalveluiden sekä vanhuspalveluiden parissa. (Grumbach et al., 2002) Kotipalvelut on jaettu Italiassa sosiaalipalveluihin ja terveyspalveluihin, joista jälkimmäisiä tarjoaa National Health Service (N.H.S.). Sairaanhoitohenkilökunnan sekä esimerkiksi kuntoutusterapeutin vierailut kuuluvat tähän kategoriaan. Nämä palvelut ovat ilmaisia, kun taas sosiaalipalveluista (avustaminen peseytymisessä, ruuan laitto jne.) henkilö maksaa tulotasonsa mukaan. Kunnat ovat sosiaalipalveluiden pääasiallinen tarjoaja, mutta tällä sektorilla toimii myös paljon muita järjestöjä. Sosiaali ja terveyspalveluiden yhdistäminen organisatorisesti on ollut iso haaste Italiassa. Udinen alueella Koillis Italiassa, jossa senioriväestön (yli 65 vuotiaat) osuus väestöstä on 21 prosenttia, on kehitetty malli, jossa pyritään yhdistämään nämä kaksi erilaista palvelurakennetta. Palveluiden erillisyys aiheuttaa sekaannusta ja päällekkäisyyksiä sekä asiakkaiden että palveluntarjoajien puolella. Udinen alue koostuu itse Udine nimisestä kaupungista, jossa on 95 000 asukasta, sekä kahdeksasta kaupunkia ympäröivästä kunnasta, joissa on yhteensä 55 000 asukasta. Tällä hetkellä 38,5 prosenttia yli 65 vuotiaista on tarvinnut jonkinasteista sairaalahoitoa, ja alueella onkin tavoitteena pitää ihmiset mahdollisimman pitkään kotona. Viimeisimpien vuosien aikana Udinen alueella on otettu käyttöön mm. seuraavanlaisia sosiaali ja terveyspalveluita (Casini et al., 2000): kotiapu henkilöiden päivittäisistä tarpeista huolehtiminen (esim. auttaminen henkilökohtaisen hygienian hoitamisessa, ruuan valmistus, siivous jne.) yleislääkärin vierailut (esimerkiksi säännöllinen terveydentilan monitorointi) koulutetun sairaanhoitajan vierailut (esimerkiksi erilaisten hoitotoimenpiteiden suorittaminen tai kuntoutus) yhdistetyt palvelut (henkilön tarpeiden mukaan tehdyn hoitosuunnitelman mukaiset vierailut) 16

Erityisesti viimeisenä mainitut palvelut ovat olleet laajamittaisen kehitystyön kohteena, koska sen tapaisen palvelun voidaan olettaa siirtävän vanhuksen laitoshoitoon joutumista, ehkäisevän henkilön itsemääräämisoikeuden menettämistä, vähentävän sairaalahoidon tarvetta sekä mahdollistavan aikaisen paluun sairaalasta kotiin ja suosivan kokonaisuudessa henkilön kotona asumista. Sosiaali ja terveyspalveluiden yhdistämisen nähdään myös helpottavan palvelupyyntöihin vastaamisessa, yhteistyössä sairaalan ja kotipalveluhenkilökunnan välillä, palveluiden suunnittelussa, sosiaali ja terveyshenkilöstön kouluttamisessa ja palveluiden verkottamisessa sekä tiedottamisessa. Uuden mallin mukaiset palvelut on jaettu neljän erityyppisen palveluprofiilin mukaan (Casini et al., 2000): 1. Aikaistettu kotiuttaminen, joka tarkoittaa lyhytaikaista hoitoa sairaalasta kotiin tulon jälkeen. 2. Joustava hoitomalli, maksimissaan viitenä päivänä viikossa yksinkertaiset terveyteen liittyvät palvelut yhdistettynä kotipalveluihin. 3. Pitkäaikainen hoito terveydenhoitopalveluja tarvitseville, joka sisältää tehostetut terveys ja sosiaalipalvelut vakavista sekä kroonisista taudeista kärsivien henkilöiden hoitoon. 4. Pitkäaikainen hoito pääasiassa sosiaalipalveluita tarvitseville, jolloin terveydellisten palveluiden tarve on vähäinen, mutta intensiiviset sosiaalipalvelut ehkäisevät henkilön laitoshoitoon joutumisen tarvetta. Henkilöiden palveluntarve on arvioitu monitavoitteisen CTMSP tekniikan avulla (Classification per types en mieleu de soins et services prolongés, Italiaan sovellettu versio). CTMSP tekniikan tavoitteena on yhdistää henkilöiden biologiset, psykologiset sekä sosiaaliset tarpeet ottaen huomioon myös omaisten sekä yhteiskunnan näkemykset. Tekniikka on kuitenkin huomattavan tarkka ja sen läpivieminen on työlästä, joten esimerkiksi Udinen alueella tekniikkaa sovelletaan vain kaikkein monimutkaisimmissa tapauksissa. Palvelun tarjoaja voidaan valita myös yksityiseltä sektorilta. Eräs tekijä 17

projektin aloittamisen taustalla oli myös se, että alun perin akuuttien potilaiden hoitamiseen tarkoitettuja sairaalapaikkoja käytettiin kroonisia tauteja poteville potilaille. Erilaiset puhelintekniikan avulla toteutetut palvelut ovat vähitellen yleistymässä, mutta tällä hetkellä puhutaan lähinnä vain sosiaali ja terveyspalveluiden perustarpeiden täyttämisestä. Siihenkään eivät julkiset varat aina riitä. Italian pohjoisimmissa maakunnissa tilanne on joiltain osin parempi ja käytettävissä olevia varoja on jonkin verran enemmän. Uusien ratkaisujen löytyminen itsenäisen asumisen ja laitosmaisen asumisen välille on Italiassa, niin kuin meillä Suomessakin, suuri haaste. 2.5 Esimerkkejä Tässä kappaleessa esitetään muutama italialainen kohde ja senioreihin erikoistunut ratkaisu, joihin tutkija tutustui ulkomaanvaihtojakson aikana. Kohteet on esitetty hyvin lyhyesti, mutta niissä on yritetty päästä hyvin yksityiskohtaisiin tekijöihin käsiksi, jotka antavat selkeämpää kuvaa Italian tilanteesta verrattuna Suomen tilanteeseen. La Casa Agevole on esittelyhuoneisto, joka on rakennettu esittelemään esteettömän rakentamisen periaatteiden käytännön toteuttamista. Arkkitehti Fabrizio Vescovo on kehittänyt ja suunnitellut yleiset periaatteet asuntojen suunnitteluun esteettömyyden näkökulmista osoittaen, että esteettömän asunnon ei välttämättä tarvitse olla pintaalaltaan kovin suuri. Asunnoista voi lisäksi muodostaa erilaisia taloja maastonmuodot huomioon ottaen. Asunnossa ei esimerkiksi ole ollenkaan varsinaisia käytäviä. Neliöitä on vain 60, mutta asunto sisältää silti kaksi makuuhuonetta, olohuoneen, keittonurkkauksen, ruokailutilan ja kaksi kylpyhuonetta. Toinen kylpyhuone on hyvin pieni, vain puolitoista neliömetriä. Asunnossa on pyritty välttämään sairaalanomaisuutta esimerkiksi käyttämällä värejä, sekä materiaalina puuta tukikahvoissa ja kaiteissa. Huonekalut ovat normaaleja kaupasta saatavia (ei ehkä päde Suomessa), joten kustannustasoltaan asunto on myös edullinen. Ovet ovat liuku tai paljeovia. Esteettömyys ei tarkoita suurta tilantarvetta vaan järkevää 18

tilan käyttöä. Toiminnallisuusajattelu syntyi määrämittoihin perustuvan suunnittelun riittämättömyydestä käytännön ongelmien ratkaisuun. Alzheimer Garden eli oikeastaan aistien puutarha, jossa Alzheimerin tautia sairastaville henkilöille on pyritty rakentamaan heidän aistejaan stimuloiva ympäristö, on alun perin lähtöisin ruotsalaisesta kehitystyöstä. Väestön elämän pidentyessä erilaiset muistiin ja muistamattomuuteen liittyvät ongelmat lisääntyvät. Muistin ongelmien johdosta henkilö saattaa muuttua esimerkiksi pelokkaaksi tai aggressiiviseksi. Asuinympäristöllä (väreillä, muodoilla, erilaisilla elementeillä) voidaan helpottaa ihmisten oloa ja näin myös hoitohenkilökunnan taakkaa. Alzheimer Garden puutarhan polut ovat kaarevan muotoisia, jotta siellä voi kävellä puutarhan ympäri tarvittaessa niin pitkän matkan kuin haluaa. Veden solina rauhoittaa ja antaa virikkeitä kuuloaistille, näköaistia tukevat mm. kirkkaanväriset kukat ja makuaistia yrttikasvit. Tuntoaistia stimuloivat astiat, joissa on esimerkiksi kiviä tai haketta, jota voi tunnustella. Puisella sillalla kävely tuntuu erilaiselta jalkojen alla ja puutarhakalusteet ovat painavia, jotta niitä ei voi siirrellä ja siten esimerkiksi loukata itseään. Bagnacavallossa Bolognasta hieman länteen sijaitsee aivan kaupungin keskustassa "Giardino dei Semplici", vanhuksille remontoitu keskiaikainen kortteli, jossa on 27 asuntoa. 22 asuntoa on tarkoitettu vanhuksille ja viisi vanhainkodin työntekijöille. Asukkaat ovat päivittäistä apua tarvitsevia, yli 65 vuotiaita vanhuksia. Asuntojen koko vaihtelee 40 60 neliömetrin välillä ja niiden lisäksi vanhainkoti tarjoaa palveluita kulloisenkin tarpeen mukaan. Asunnot ovat pääasiassa isoja yksiöitä, jotka on varustettu tilavalla kylpyhuoneella sekä keittomahdollisuudella. Ikkunat avautuvat automaattisesti ja asunnoissa on turvapuhelimet ovensuussa sekä hälyttimet mm. tulen ja kaasun varalta. Asunnoissa on mahdollista saada apua esimerkiksi siivouksessa ja peseytymisessä. 19

Vanhainkodissa on myös yhteistiloja, jotka palvelevat asukkaiden lisäksi myös ulkopuolelta tulevia. Centro Polifunzionale on Bolognassa sijaitseva keskus vanhuksille. Se sisältää kolmenlaista toimintaa: päiväkeskus, turva asuntoja itsenäiseen asumiseen sekä Alzheimerosaston. Asunnoissa on turvapuhelimet sekä tilavat kylpyhuoneet. Yleisissä tiloissa, erityisesti Alzheimer osastolla, on käytetty selkeitä värejä erottamaan eri toimintoja sekä huoneen eri rakenteita (ovi, seinä, jne.) toisistaan. Keskellä osastoa on iso soikion muotoinen alue, jonka ympäri pääsee kävelemään, koska vaeltelu on hyvin tyypillistä Alzheimer potilaille. Cooperative Ansalonin vuonna 2004 valmistunut palvelutalo Bolognassa koostuu itsenäiseen asumiseen tarkoitetuista pienistä noin 45 neliön suuruisista asunnoista. Useimmat asukkaista ovat suhteellisen hyväkuntoisia, mutta asuvat yksin. Palvelutalo koostuu itse asiassa kahdesta kerrostalosta sekä kahdesta niiden välissä olevasta rivitalosta. Rakennuttajana on ollut osuuskuntatyyppinen yhteisö (cooperative) ja asukkaat omistavat itse asuntonsa. Asukkaat rahoittavat asumisen itse säästöillään ja eläkkeillään ja ovat todennäköisesti vaihtaneet entisen saman cooperativen hallinnoiman "normaalin" asunnon uuteen senioriasuntoon. Tässä asunnossa heillä on tarkoitus pystyä elämään mahdollisimman pitkään. Asunnot poikkeavat normaalista asuntokannasta hieman väljemmällä mitoituksellaan sekä ylimääräisillä tukikahvoillaan. Lisäksi keittiöstä löytyi savu ja kaasuvaroittimet ja kylpyhuoneessa on kylpyammeen sijasta suihku. Palveluina asuinkompleksi tarjosi yhteisruokailua sekä avunsaannin turvapuhelimen kautta 24 tuntia vuorokaudessa. Alakerrasta löytyi asukkaiden itsensä ylläpitämä kahvila/baari, kirjasto, jumppasali sekä kappeli. Senioritalo sijaitsee normaalissa italialaisessa kerrostaloympäristössä, jossa palvelut ovat lähellä 20

läheisten asuintalojen katukerroksissa. Centro per l'autonomia on tarjonnut vuodesta 1996 tukea sairaalasta kotiutettaville henkilöille esimerkiksi vaikean onnettomuuden jälkeen, jolloin elämä pitää rakentaa uudestaan niin fyysisestä kuin henkisestä näkökulmasta katsottuna. Keskuksen toiminta on vähitellen vakiintumassa ja uutena asiakasryhmänä esiin on noussut myös sairaalasta kotiin palaavat vanhukset. Lainsäädäntö ei tällä hetkellä vielä tue tällaisten keskusten toimintaa, joten Italiassa onkin vain muutama näitä keskuksia, esimerkiksi Umbriasta löytyy vastaava. Uutta toiminnassa on se, että henkilöä autetaan monialaisen tiimin voimin. Tiimiin kuuluu toimintaterapeutti, psykologi sekä arkkitehti, jotka toimivat yhdessä henkilöä hoitavan lääkärin kanssa. Usein palvelu löydetäänkin juuri lääkärin kautta ja keskukseen tullaan yksittäisen ongelman takia. Ongelman ratkaisuksi on löydettävissä useampi vaihtoehto, joista kullekin henkilölle tulee löytää sopivin. Aina ongelman ratkaisussa ei auta pelkästään uusi pyörätuoli vaan tulisi löytää kokonaisvaltaisempi vaihtoehto. Henkilöä autetaan sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja ympäristöönsä, mutta myös ympäristöä pyritään muuttamaan henkilön tarpeiden mukaan. Jotta saadaan onnistunut lopputulos, asiaa pitää katsoa molemmista suunnista. Keskimääräinen "rehibilitation course" vaihtelee 6 12 viikkoon ja siihen kuuluu mm. henkilön asunnon katsastaminen, tapaamiset eri terapeuttien kanssa, sopivien apuvälineiden valitseminen ja opastaminen uusien apuvälineiden käytössä (myös asiakkaan avustajalle). Keskuksen asiantuntijaryhmä kokoontuu "checking pointeissa" keskustelemaan sopivimmista ratkaisuista. Näihin tilaisuuksiin voidaan kutsua myös ulkopuolisia esim. henkilöä hoitava lääkäri tai fysioterapeutti. RoboCare on monialaisen tutkimusryhmän tutkimusprojekti, jonka tavoitteena on kehittää henkilöä päivittäisissä toimissa auttava robotti. Projektiin liittyen on tehty myös kysely, jossa pyrittiin selvittämään erilaisten sosio ekonomisten tekijöiden vaikutusta siihen, miten tekniikkaan ylipäätänsä suhtaudutaan. Robotteihin esimerkiksi vanhusväestön auttajana liittyy kuitenkin hyvin perustavanlaatuinen ongelma, jota ei ole juuri osattu ottaa huomioon. Esimerkiksi vanhuksen luona vieraileva kotityöntekijä piristää myös vanhuksen sosiaalista elämää samalla, kun hän auttaa esimerkiksi ruuanlaitossa tai 21

siivouksessa. Robotin haluttiinkin usein olevan ihmisen kaltainen. Lisäksi robottia, joka suoriutuu hyvin monenlaisista tehtävistä, on hyvin vaikea suunnitella. Farmacap on yhdessä Rooman kaupungin kanssa kokeilemassa suomalaiseen tekniikkaan perustuvaa Vivago ranneketta. Farmacap on kunnallinen, alun perin vain apteekkitoimintaan keskittynyt yhtiö. Nyt toimintaa ollaan laajentamassa ja Vivago ranneke on osa yhtiössä kehitettyä palvelualustaa. Palvelun keskuksena toimii puhelinkeskus, joissa asiakkaiden kuntoa tarkkaillaan rannekkeen avulla sekä välitetään heille tarvittaessa apua. Ranneke voidaan ohjata tekemään hälytys palvelukeskuksessa, omaisten puhelimessa tai lääkärillä. Tällä hetkellä toimita on vasta kokeiluasteella, joten ranneke ja tarvittavan laitteiston asennus on vanhukselle ilmaista. Vanhus maksaa palvelusta yhden kolmasosan ja kunta loput, jolloin palvelu on saatu vanhukselle hyvin edulliseksi. 22

3. Senioriasuminen muualla Euroopassa 3.1 Yleistä senioriasumisesta Euroopassa Vanhojen EU:n jäsenmaiden joukossa 83 prosenttia yli 65 vuotiaista asuu joko yksin tai kumppanin kanssa. Muut asuvat esimerkiksi sukulaisten luona tai laitoksissa. Osuus vaihtelee suuresti maittain Irlannin 69 prosentista Tanskan ja Ruotsin 95 prosenttiin. Uusien jäsenmaiden tiedetään hieman muuttavat tilannetta, mutta muutoksen suunta on vielä hieman epäselvä. Esimerkiksi eliniän odote ja huoltosuhde vanhusten osalta vaihtelevat. (Whitten and Kailis, 1999; EUROSTAT, 2004) Asuntotyypit ja rakennuskanta eroaa jäsenmaittain. Italiassa melkein 70 prosenttia yli 65 vuotiaista asuu kerrostaloissa. Irlannissa taas lähes kaikki yli 65 vuotiaat asuvat pientaloissa. Vanhemmat ikäpolvet omistavat useimmin asuntonsa kuin nuoremmat sukupolvet sekä asuvat useimmin yksin. (Whitten and Kailis, 1999) Seuraavassa kuvassa 4 on ennuste seniori ja vanhusväestön asuintilanteesta Euroopassa vuonna 2010. 60 50 40 % 30 20 10 0 Yksin Parisuhteessa Yhteistaloudessa Muu 65 79 80+ Kuva 4 Ennuste EU:n jäsenmaiden senioreiden asumistilanteesta iän ja perhesuhteiden mukaan vuonna 2010 (%) (Eurostat Demographic Statistics) 23

Senioritaloudet EU:ssa kuluttivat ennen EU:n laajenemista keskimäärin 15 prosenttia vähemmän kuin nuoremmat kuluttajaryhmät. Suomessa tämä ero on ollut vielä suurempi. Tämän lisäksi yhden hengen taloudet kuluttavat keskimäärin 10 prosenttia vähemmän kuin useamman henkilön taloudet. Yksinelävät miehet kuluttavat hieman yksineläviä naisia enemmän, mutta 80 prosenttia yksinelävistä on naisia. Omistusasunnossa asuvien kulutustaso on keskimäärin 25 prosenttia korkeampi kuin vuokralla asuvien. Seniorit tosin käyttävät tuloistaan asumiseen enemmän rahaa kuin nuoremmat ikäluokat. Ruokaan kuluu rahaa toiseksi eniten. (Bierings, 2000) Taulukko 3 Asuntokannan kehitys hallintatyypeittäin eri Euroopan maissa vuosina 1980 2000 (Lähde: www.sunia.it) Muu % 1980 1990 Vuokraasuminen % Omistusasuminen % Muu % Vuokraasuminen % Omistusasuminen % Vuokraasuminen % 2000 Omistusasuminen % Alankomaat 58 42 0 55 45 0 47 53 0 Belgia 38 59 3 33 67 0 23 74 3 Espanja 21 73 6 15 78 7 11 82 7 Irlanti 24 76 0 18 79 3 16 78 6 Iso Britannia 44 56 0 35 65 0 32 68 0 Italia 36 59 5 25 68 6 20 72 8 Itävalta 43 52 5 41 55 4 41 56 3 Kreikka 25 75 0 20 76 4 22 74 4 Luxemburg 39 60 1 30 64 6 26 70 4 Portugali 39 52 5 28 67 5 28 66 6 Ranska 41 47 12 39 54 7 41 53 6 Saksa (itä) 69 31 0 76 24 0 69 31 0 Saksa (länsi) 55 43 2 nd nd nd 57 43 0 Suomi 29 61 10 25 67 8 30 60 10 Sveitsi 42 42 16 44 39 17 nd 59 nd Tanska 41 52 8 42 52 6 45 51 4 Muu % Omistusasumisen suhde koko asumiseen vaihtelee maittain suuresti. Pääasiassa kuitenkin maissa, joissa omistusasumisen suhde on suuri, seniorit omistavat vielä useammin asuntonsa suhteessa koko väestöön (taulukko 3). Seuraavassa taulukossa 4 on muutama esimerkki Euroopasta vuodelta 2000 senioreiden omistusasuntokannasta suhteessa koko asuntokantaan. Kaupunkien osalta Saksassa ja Alankomaissa seniorit omistavat keskimäärin harvemmin asuntonsa kuin väestö yleensä (vrt. taulukot 3 ja 4). Italiassa ja Suomessa asia on päinvastoin. Maaseudun osalta erot kuitenkin tasoittuvat ja seniorit pääasiassa omistavat omat asuntonsa. 24

Taulukko 4 Senioreiden omistamat asunnot neljässä eurooppalaisessa maassa (% koko asuntokannasta) (Marcellini et al., 2001) Kaupungit Maaseutu Maa 55 74 vuotiaat Yli 75 vuotiaat 55 74 vuotiaat Yli 75 vuotiaat Saksa 27 23 83 86 Suomi 84 78 94 86 Italia 86 83 94 92 Alankomaat 42 35 80 67 Edellisessä taulukossa mainittujen maiden osalta on tutkittu myös eroja siinä kuinka näissä maissa seniorit kokevat turvattomuutta. Turvallisuuden tunne on eräs tärkeimmistä seikoista, joka vaikuttaa siihen, miten seniorikansalaiset viihtyvät omissa kodeissaan. Seuraavassa kuvassa 5 on kyselytutkimuksen tulos, joka näyttää miten seniorit kokevat turvattomuuden tunnetta edellä mainituissa maissa päivisin sekä öisin. Päivisin Öisin Alankomaat 5 % Alankomaat 16 % Italia 22 % Italia 39 % Suomi 3 % Suomi 6 % Saksa 7 % Saksa 25 % 0 % 5 % 10 % 15 % 20 % 25 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % Kuva 5 Turvattomuuden tunne asuinalueilla päivisin sekä öisin (% kyselyyn vastanneista) Täytyy muistaa, että turvattomuuden tunnetta aiheuttavat niin rikollisuus kuin loukkaantumisen pelko, esimerkiksi kaatuminen. Liikenne aiheuttaa italialaisessa senioriväestössä kauhua, kun taas meillä Suomessa pelätään suhteessa enemmän liukkaita teitä. 25

3.2 Esteettömyys Esteetön ja miellyttävä rakennettu ympäristö on yksi keskeisimmistä teemoista kiinteistö ja rakennusalalla Euroopassa. Universal Design on käsite, jonka avulla pyritään edistämään yleistä elämänlaatua huolimatta siitä onko henkilöllä erityisiä tarpeita ympäristönsä suhteen, kuten vanhuksilla, vammaisilla, lapsilla jne. Decision Support for a Universal Building Design POLIS EU rahoitteinen projekti pyrkii kehittämään erilaisia työkaluja Universal Designin toteuttamiselle, kuten esimerkiksi esteettömyyttä mittaavan Building Accessibility Metrics BAM metodologian. International Council for Research and Innovation in Building and Construction (CIB) työryhmä W084 Building comfortable Environments for All ryhmä on kerännyt tietoa esteettömyydestä seuraavissa maissa: Brasilia, Tanska, Suomi, Kreikka, Italia, Japani, Uusi Seelanti, Norja, Romania, Ruotsi, Englanti ja Yhdysvallat. Yhteenveto toi esille monia samankaltaisuuksia, mutta myös eroavaisuuksia, jotka molemmat toimivat erinomaisena alustana tulevaisuuden tutkimukselle. Terminologia sekä sen yleisyys liittyen esteettömyyteen vaihtelee maittain. Erityisesti kehittyvissä maissa asia on vieras. Esteettömyydellä tai paremminkin saavutettavuudella käsitetään asioita myös taloudelliselta kannalta. Eri maissa myös kulttuurilliset seikat vaikuttavat esteettömyyden toteuttamiseen. Esimerkiksi Pohjoismaissa vanhukset ovat halukkaampia luopumaan kylpyammeesta ja korvaamaan sen suihkulla kuin esimerkiksi Isossa Britanniassa. Nämä piirteet ovat yleisiä koko väestön keskuudessa, ei vain vanhemman väestön kohdalla. Lakien ja säädösten määrä sekä velvoittavuus vaihtelevat maailmanlaajuisesti. Imrie ja Hall (2001) ovat tarkastelleet asiaa kirjassaan Inclusive Design: Designing and Developing Accessible Environments. Kirjassa on jaettu maat kolmelle tasolle esteettömyyttä koskevien määräysten perusteella (taulukko 5). Ensimmäisellä tasolla ovat maat, joissa lainsäädännössä määriteltyjen periaatteiden toteutumista vahvistetaan rangaistusmenettelyllä. Toisella tasolla ovat maat, joissa määräyksiä koskien esteettömyyttä on yleensä olemassa. Viimeisellä tasolla ovat maat, joissa ei ole lainkaan esteettömyyttä koskevaa lainsäädäntöä tai olemassa olevien määräysten toteuttaminen on täysin vapaaehtoista. 26

Useimmissa maissa esteettömyyteen liittyviä säädöksiä näyttää olevan, mutta säädösten velvoittavuudessa sekä rangaistuksissa on suuria vaihteluita. Säädösten sisältö vaihtelee ja esimerkiksi julkisia rakennuksia koskevat määräykset ovat usein voimakkaampia. Säädösten kohteena on lähinnä fyysinen ympäristö. Taulukko 5 Esteettömyyttä koskevien määräysten taso eri maissa, esimerkkejä (Imrie ja Hall, 2001) TASOT Ei määräyksiä/vapaaehtoisia ohjeita On olemassa säädöksiä tai rakentamismääräyksiä Määräysten toteuttamisen laiminlyönti johtaa rangaistukseen MAAT Filippiinit, Malesia, Indonesia, Hongkong Iso Britannia, Ruotsi Uusi Seelanti, Yhdysvallat Perheiden koko ja tyyppi muuttuvat, mutta rakennuskanta pysyy suhteellisen muuttumattomana. Nuorten suhde vanhuksiin tulee muuttumaan tulevaisuudessa, kun esteetön rakennettu ympäristö tuo enemmän joustavuutta ja mahdollisuuksia paikalla vanhenemiseen. Toisaalta muuttaminen paikasta toiseen on entistä helpompaa ja ihmisillä saattaa olla useita koteja, joissa eletään eri vuodenaikoina. Noussut tulotaso on johtanut ihmiset käyttämään rahaa yhä enemmän matkailuun. On syntynyt uusi matkailuteollisuuden haara esteetön matkustaminen, jossa matkakohde on valittu sen mukaan, kuinka helppo siellä on liikkua esimerkiksi kävelytuen kanssa. Säädösten ja määräysten olemassaolo ei kuitenkaan välttämättä takaa sitä, että niitä todella noudatetaan käytännön tasolla. Uudisrakentamisessa määräysten noudattaminen sekä toteutumisen tarkastaminen on helpompaa. Suuri ongelma tuleekin olemaan olemassa oleva rakennuskanta. Asian tekee lisäksi hankalaksi se, että ihmiset asuvat monessa maassa pääasiassa omistusasunnoissa. Laajamittaisten korjausten tekeminen ei ole kovin helppoa. Tässäkin on maakohtaisia eroja, esimerkkinä hissin asennus asuintaloon. Laajamittaisten korjausten, kuten putkiremonttien yhteydessä, myös esteettömyyteen liittyvät korjaukset olisi helppo toteuttaa. Päätöksenteko onkin monesti vaikein osa, kun kyseessä on yksityiselle ihmiselle taloudellisesti isot asiat. Elämänlaadun nousua on 27

vaikea muuttaa rahaksi ja verrata sitä esimerkiksi hissin asentamisen aiheuttamaan suureen kustannukseen. Asuntojen koot myös vaihtelevat. Uusi tapoja toteuttaa esteettömyyttä tarvitaankin kohteisiin, joissa tilaa on rajallisesti. Tämä voidaan saavuttaa esimerkiksi teknologian avulla. Korjausrakentamisessa on ainakin kahdenlaisia ongelmia. Ensinnäkin rakenteelliset seikat, joita voidaan osittain korvata tekniikan keinoin. Vaikeampi asia muuttaa on asukas ja hänen ennakkoluulonsa esimerkiksi apuvälineitä kohtaan. Vallalla on myös käsitys, että esteettömyys maksaa aina enemmän kuin perinteiset ratkaisut. Kun tarkastellaan ihmisen perustarpeita (nukkuminen, syöminen, henkilökohtainen hygienia), niin ne ovat eri kulttuureissa samat. Perustarpeet ovat myös samat huolimatta henkilön fyysisistä tai henkisistä kyvyistä. Perustarpeiden tyydyttäminen tulisi olla itsestään selvää rakennetussa ympäristössämme. Fyysisten esteiden lisäksi esteettömyydestä puhuttaessa tulisi miettiä myös sosiaalisia ja henkisiä seikkoja. Esteetön rakennettu ympäristö ei ole vain hissillisiä rakennuksia ja ramppeja, teknologiaa tai palveluita vaan kunkin ihmisen henkilökohtaiset tarpeet pystytään tyydyttämään vain näitä ja monia muita asioita yhdistelemällä. Esteettömyys on myös eri tahojen kyky saada tietoa ja ymmärtää asian tärkeys koko yhteiskunnalle. 3.3 Palvelut ja palveluntarjoajat Koulutuksen, terveydenhoidon sekä erilaisten hoivapalveluiden rahoitus ja tuotanto ovat keskeisessä roolissa kehittyneissä maissa. Useissa maissa näiden palveluiden osuus on noin 15 20 prosenttia BKT:sta, mutta esimerkiksi Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa julkinen sektori myös pääasiassa vastaa palveluiden tuottamisesta. Tässä on tärkeää huomata ero julkisen sektorin tarjonnan tai rahoituksen sekä tuotannon välillä. (Suoniemi et al., 2003) Palvelut voidaan rahoittaa joko yleisen verotuksen kautta, korvamerkittynä verona tai maksuna sekä vapaaehtoisena maksuna (Olsbo Rusanen ja Väänänen Sainio, 2003). Tasasuuruinen kulutuskiintiö, tarveharkinta, tulosidonnainen tai ja maksuseteleihin perustuva järjestelmä ovat esimerkkejä siitä, miten julkinen sektori säätelee tarjottavien palveluiden määrää (Suoniemi et al., 2003). 28

Palveluntarjontaa kuluttaja voi täydentää yksityisten palveluntarjoajien tarjoamien palveluiden avulla (Suoniemi et al., 2003). Joissain maissa palveluntarjonta toteutetaan kokonaan yksityisten palveluntarjoajien kautta, vaikka rahoitus ja toteuttaminen olisivatkin julkisen sektorin käsissä. Toisaalta taas esimerkiksi anglosaksisissa maissa, kuten Yhdysvalloissa ja Isossa Britanniassa yksityiset henkilöt rahoittavat palvelut itse esimerkiksi vakuutusjärjestelmän kautta. Suomessa palveluita tuotetaan ja tarjotaan pääasiassa kuntien toimesta (voivat joko tuottaa itse, yhteistyössä toisten kuntien kanssa tai hankkimalla palvelut markkinoilta). Tällä hetkellä kunnat tuottavat suurimman osan eli noin 80 prosenttia palveluista itse eikä kilpailua juuri ole. Palveluiden tuottamiseen on tulossa luonnollinen muutos, kun kolmasosa kuntien työntekijöistä jää eläkkeelle vuoteen 2010 mennessä ja yksityisen palvelutuotannon odotetaan kasvavan. (Olsbo Rusanen ja Väänänen Sainio, 2003) Julkisen palveluntarjonnan täydentäminen yksityisellä tarjonnalla on yleistä monessa maassa (Suoniemi et al., 2003). Kun julkinen sektori hankkii palvelut markkinoilta ostopalveluina, se johtaa palveluiden kilpailuttamiseen. Kilpailutuksessa on omat hankaluutensa, eikä järjestelmän soveltaminen ainakaan Suomessa ole ollut tyydyttävää eri osapuolten kannalta. Eräs esimerkki ongelmista on laadun valvonta, kun jo yksiselitteisen kriteeristön muodostaminen on tuottanut ongelmia. EU maista esimerkiksi Ruotsi, Tanska, Saksa, Iso Britannia, Ranska, Belgia ja Alankomaat ovat kokeilleet palvelusetelin käyttöä julkisten palveluiden täydentämisessä. Palveluseteli tarkoittaa julkisten palveluiden tarjoamista ja julkisen rahoituksen käyttämistä kuluttajan valinnan mukaisesti. Hajautettu järjestelmä käyttää yksityisiä markkinoita markkinamekanismein. (Piekkola, 2004) Palvelusetelimallin toimivuuteen vaikuttaa se, kuinka paljon asiakkaalla on todellisia vaihtoehtoja valita palveluntarjoaja kunnan ja yksityisten palveluntarjoajien väliltä. Asiakkaalla itsellään ei välttämättä myöskään ole voimia tai halua vertailla eri palveluntarjoajia. Näissä tilanteissa palvelusetelin käyttö ei ole aina järkevää. Yhteistyö kotipalveluiden ja kotisairaanhoidon välillä tulisi olla saumatonta. Jos palveluntarjoajat ovat eri organisaatioista, voi tämän toteuttaminen olla vaikeaa. (Olsbo Rusanen ja Väänänen 29