22. & 23.9. 2016 Joutsenlaulu ja urkusinfonia Tampere Filharmonia Mikk Murdvee, kapellimestari Kalevi Kiviniemi, urut
Torstai 22.9. klo 19 Tampereen tuomiokirkko Perjantai 23.9. klo 19 Lapuan tuomiokirkko Lapuan Urkufestivaali Tampere Filharmonia Mikk Murdvee, kapellimestari Kalevi Kiviniemi, urut ARVO PÄRT (s. 1935) Swansong, Suomen ensiesitys GUSTAV MAHLER (1860 1911) Totenfeier, sinfoninen runo orkesterille CAMILLE SAINT-SAËNS (1835 1921) Sinfonia nro 3 c-molli op. 78 Urkusinfonia I Adagio - Allegro moderato - Poco adagio II Allegro moderato - Presto - Maestoso Konsertissa ei ole väliaikaa. Konsertti päättyy noin klo 20.15. Kaikki konsertin taltioiminen on kielletty. Orkesteria tukee: Orkesterin pääyhteistyökumppani:
Konserttimestari Anton Chausovskii, vuorotteleva 1. konserttimestari I viulu Maria Itkonen, 3. konserttimestari Riikka Marttila* Lea Antola Raimo Hannikainen Siri Heinonen Adriana Iacovache-Pana Lotta Laaksonen Katri Nikkanen István Szalay Martti Wiklund Maija Wesslund tp. II viulu Kimmo Tullila* Hanna Parviainen*** Anna Angervo Riitta Hallila Antti Hannikainen Heikki Hannikainen Elina Kilpinen Kirsi Korpela-Pulkkinen Pirjo Tulisalmi Kaisa Hiilivirta tp. Alttoviulu György Balázs* Kimmo Kivivuori*** Taavi Nachtigall Tarja-Leena Saari Lauri Savolainen Anni Tiainen-Hammo Eija Laru tp. Satoko Okubo tp. Sello Panu Saari* tp. Reinis Birznieks Maija Juuti Miika Jämsä Tuija Lamminmäki Oona Roselund tp. Kontrabasso Petri Mäkiharju** Pentti Huhtinen Juha Kleemola Heikki Lehtinen Huilu Beatriz Macias**tp. Nina Johnson*** Seppo Planman Oboe Juha Ala** Heikki Pöyhönen*** Kari Nikkanen Klarinetti Jarmo Hyväkkö* Mark Reding** Janne Pesonen*** Fagotti Aleksei Dmitriev* Aleksandr Veryukhanov** Marcin Wosinski Käyrätorvi Ismo Ponkala* Jouni Suuronen** Pauliina Koskela Timo Ruskeepää Miriam Brown tp. Trumpetti Jonas Silinskas* Tapio Kilpinen Remigijus Sereckis tp. Pasuuna Antti Hirvonen* Vygantas Silinskas** Olavi Hostikka Tuuba Harri Miettunen* Patarummut Tiina Laukkanen* Péter Fodor*** Lyömäsoittimet Tuomo Oravakangas*** Harppu Kirsti Vartiainen* Kosketinsoittimet Ville Hautakangas*tp. Riina Häkkinen tp. Illan kokoonpano *äänenjohtaja **vuorotteleva äänenjohtaja ***varaäänenjohtaja tp. sijainen/tilapäinen
Mikk Murdvee aloitti musiikkiopintonsa viulunsoitolla kuusivuotiaana Tallinnan musiikkikeskikoulussa ja jatkoi Viron musiikkiakatemian kautta Sibelius-Akatemiaan, jossa suoritti viulunsoiton A-tutkinnon vuonna 2005. Vuosina 2002 2007 hän opiskeli Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla opettajinaan mm. Leif Segerstam, Atso Almila ja Jorma Panula. Orkesterinjohdon A-tutkinnon hän suoritti vuonna 2007. Hän on johtanut mm. Viron kansallista sinfoniaorkesteria, Oulu Sinfoniaa ja Kuopion, Seinäjoen ja Lappeenrannan kaupunginorkestereita. Oopperakapellimestarina Murdvee on toiminut mm. Viron kansallisoopperassa ja Ilmajoen musiikkijuhlilla sekä apulaiskapellimestarina useissa Tampereen Oopperan produktioissa, viimeksi keväällä 2016. Murdvee on esiintynyt useiden orkestereiden viulusolistina kotimaassaan ja Suomessa sekä toiminut konserttimestarina mm. Lappeenrannan ja Seinäjoen kaupunginorkesterissa sekä Kymi Sinfoniettassa. Kalevi Kiviniemi lukeutuu maailman huippu-urkureihin. Hän on perehtynyt erityisesti ranskalaiseen musiikkiin ja konsertoinut lukuisia kertoja mm. Pariisin Notre Dame -katedraalissa. Kiviniemen kansainvälinen ura lähti käyntiin 1990-luvulla Lontoon ja Japanin konserttien myötä, sittemmin hän on esiintynyt ympäri maailmaa Euroopasta Yhdysvaltoihin ja Australiaan. Soolo- ja kamarimusiikkikonserttien lisäksi Kiviniemi on esiintynyt useiden nimekkäiden orkestereiden solistina ja toiminut kansainvälisten urkukilpailujen tuomaristossa. Hän toimi Lahden kansainvälisen urkuviikon taiteellisena johtajana 1991 2001. Kiviniemen taiteilijapersoonaa leimaa ennakkoluuloton laaja-alaisuus, ja hän on tehnyt paljon yhteistyötä myös mm. laulajien ja tanssijoiden kanssa. Kiviniemi on saanut useita tunnustuksia, mm. 2009 hänelle myönnettiin säveltaiteen valtionpalkinto.
Tampere Filharmonian syksyyn kuuluu muutamakin kirkkokonsertti. Tällä viikolla vuorossa ovat Tampereen ja Lapuan tuomiokirkot. Konsertin avaa virolaissäveltäjä Arvo Pärtin Swansong, Joutsenlaulu. Vanhojen uskomusten mukaan joutsenen viimeinen laulu juuri ennen kuolemaansa on kaikkein kaunein, ja tähän ydinajatukseen Pärt pohjaa sävellyksensä. Innoituksena hänellä on 1800-luvulla vaikuttaneen englantilaispastori John Henry Newmanin kuuluisa saarna, jonka viimesanat julistavat ikuista rauhaa ja lepoa. Pärt innostui tekstistä jo vuosituhannen vaihteessa, kun häneltä tilattiin kuoroteos Newmanin 200-vuotisjuhlan kunniaksi, ja sävelsi tekstiin pohjaten Littlemore Tractus -kuorokappaleen. Sittemmin hän muokkasi teoksesta orkesterikappaleen Salzburgin vuoden 2014 Mozart-viikoille, jossa sen kantaesittivät Wienin Filharmonikot Marc Minkowskin johdolla. Pärt itse juhli toissa sunnuntaina 81-vuotissyntymäpäiväänsä. Minimalistisesta ilmaisustaan ja hengellisistä teoksistaan tunnetun Pärtin musiikki on ihastuttanut maailmalla jo useiden vuosikymmenten ajan. Hän ammentaa tyyliinsä paljon satojen vuosien takaisesta lauluperinteestä, keskiajan gregoriaanisesta kirkkolaulusta ja renessanssitaiteesta. Illan kapellimestari, Tampere Filharmonian kanssa aiemminkin työskennellyt Mikk Murdvee, on Pärtin tavoin kotoisin Virosta. Tässä piileekin yksi syy avausteoksen valintaan. Pyrin aina ottamaan uutta musiikkia mukaan konserttiohjelmiin, ja vielä parempi, jos saan ottaa sitä omasta synnyinmaastani. Swansong on mielestäni todella kaunis ja upea kappale. Se on kuin yksi pitkä, yhtenäinen lause. Se mitä kuoro laulaa Littlemore Tractus -kappaleessa on tässä orkestroitu ihan yksi yhteen. Siksi toivon, että konserttiyleisökin lukee kyseisen tekstin. May He support us all the day long, till the shades lengthen, and the evening comes, and the busy world is hushed, and the fever of life is over, and our work is done! Then in his mercy may He give us a safe lodging, and a holy rest, and peace at the last. Herra, tue meitä pitkin päivää tämän huolien täyttämän elämän halki, kunnes varjot pitenevät ja tulee ilta, kunnes kiireinen maailma lepää hiiskahtamatta ja elämän kuume on ohi, työmme tehty. Anna silloin, Herra, meille armossasi turvallinen asunto ja pyhä lepo ja rauha.
Toisena kuullaan Gustav Mahlerin Totenfeier. Saksalaissäveltäjä kirjoitti tämän sinfonisen runon vuonna 1888. 1890-luvulla hän päätti laajentaa teosta, ja Totenfeierista tuli lopulta Mahlerin toisen sinfonian ensimmäinen osa. Tätä virkaa teos toimitti vuosikymmeniä, ennen kuin sitä alettiin jälleen esittää itsenäisenä kokonaisuutena. Teoksen nimi tarkoittaa hautajaismenoja, ja tätä ajatusta vasten Mahler halusi sävellystään tulkittavan. Tarkemmin ottaen hän halusi haudata ensimmäisessä sinfoniassaan synnyttämänsä sankarin heti toisen sinfoniansa alkajaisiksi. Mahler tunnetaan jättiläisteoksistaan ja hyvin kokonaisvaltaisesta sinfoniakäsityksestään. Suomalaisille tutuin on tarina, jonka mukaan Mahler tapasi Sibeliuksen vuonna 1907, ja he keskustelivat sinfonian olemuksesta, johon heillä oli hyvin erilaiset näkökulmat. Mahlerin mielestä sinfonian tuli sisältää kaikki, koko maailma. Kokonaisvaltaisuus näkyi myös suureellisena soitinnuksena. Totenfeieriakin Mahler laajensi jonkin verran tehdessään siitä sinfonian osan. Kun alkuperäistä Totenfeieria vertaa toisen sinfonian ensimmäinen osaan, huomaa, että jälkimmäistä on sävelletty kovasti uudelleen. Kokoonpanokin on paljon isompi. Sinfonian osa menee monella tapaa äärimmäisyyksiin. Voisi sanoa, että alkuperäisversio, jonka me esitämme, on paljon yhtenäisempi ja tasapainoisempi, Murdvee kuvailee. Teoksessa on myös jotakin aikanaan hyvin mullistavaa, niin kuin Mahlerin tuotannossa usein muutenkin: Mahler oli uudistaja. Tämä Totenfeierkin katsoo oikeastaan jo tosi paljon 1900-luvulle, vaikka onkin alun perin sävelletty 1880-luvun lopussa, toteaa kapellimestari. Toisenlaista on Camille Saint-Saënsin kolmannen ja viimeiseksi jääneen sinfonian ilmaisu. Ranskalaismestari viimeisteli teoksen huhtikuussa vuonna 1886 siis vain pari vuotta ennen kuin Mahler kirjoitti Totenfeierin ensimmäisen version ja kantaesitys kuultiin vielä samana keväänä Lontoossa. Tämän jälkeen säveltäjä ei enää halunnut ryhtyä työstämään neljättä sinfoniaa. Hän koki antaneensa kaikkensa. Maailmaa mullistavia uudistuksia hän ei kuitenkaan sävelkielellään esittele: Mahler katsoo eteenpäin 1900-luvulle, Saint-Saëns katsoo taaksepäin ja kiteyttää 1800-luvun puolivälin ilmaisumaail-
man omaksi timantikseen. Hän ei ollut avantgardisti, vaan ennemminkin konservatiivi sanan parhaassa merkityksessä, Murdvee pohtii. Sinfoniaa nimitetään usein urkusinfoniaksi, ja se on Saint-Saënsin sinfonioista, ehkäpä jopa orkesteriteoksista, kuuluisin. Hän oli itsekin varsin etevä urkuri; pianonsoitonopintonsa hän aloitti kaksivuotiaana, ja melko pian heräsi kiinnostus myös urkujensoittoa kohtaan. Häntä pidettiinkin aikanaan molempien instrumenttien huippuosaajana niin virtuoosisten konserttiesiintymistensä kuin värikkäiden sävellystensä vuoksi. Hän antoi uruille paljon tilaa myös kolmannesta sinfoniastaan: instrumentti on mukana ensimmäisen osan hitaassa jaksossa ja toisen osan, ja samalla koko sinfonian päättävässä maestosojaksossa. Illan solsitin, Kalevi Kiviniemen mukaan Tampereen tuomiokirkon ranskalaistyyliset urut ovat Suomen sopivimmat juuri Saint-Saënsin soittamiseen. Myös perjantain konsertissa on urkurin kannalta oma erityisyytensä: Lapuan upeat urut ovat Suomen suurimmat. Saint-Saëns johti itse kantaesityksen keväisessä Lontoossa toukokuussa 1886. Pari kuukautta myöhemmin Saint-Saënsiä kaksikymmentäneljä vuotta vanhempi unkarilaissäveltäjä Franz Liszt kuoli. Kaksikon välit olivat kehittyneet useiden vuosien aikana erittäin tiiviiksi: he olivat toistensa musiikin väsymättömiä puolestapuhujia ja hyvin läheisiä ystäviä. Niinpä Saint-Saëns päätti omistaa sinfonikon uransa huipennuksen ystävälleen. Tämän illan konsertissa on looginen kaari: ensin kuullaan joutsenlaulu, sitten hautajaismenot ja lopulta muistomerkki, illan kapellimestari tiivistää ja jatkaa: Sävelet saavat pohtimaan tämän- ja tuonpuoleisen suhdetta. Tämä ohjelmisto sopii juuri kirkkoon. Rajapyykillä ihminen joutuu miettimään näitä asioita, ja kirkossa olipa ihminen uskonnollinen tai ei tällaisia usein pohditaan. Odotan kovasti Tampereen ja Lapuan konsertteja, sitä, että päästään tekemään hienoa musiikkia. Nämä ovat mielestäni aivan mahtavia teoksia, herkkupaloja kaikille, sekä soittajille että yleisölle. Teksti: Maija Leino
Ohjelmamuutos 30.9.2016 Kapellimestari Mario Venzago on joutunut perumaan vierailunsa ensi viikolla, ja konsertin johtaa oma ylikapellimestarimme Santtu-Matias Rouvali, mistä johtuen myös teoksia on vaihdettu. Aiemmin ilmoitetut Maurice Ravelin Hanhiemo ja Arnold Schönbergin Pelléas ja Mélisande jäävät pois, niiden tilalla kuullaan Modest Musorgskin Näyttelykuvia ja Antonín Dvořákin kahdeksas sinfonia. Pe 30.9. klo 19 Näyttelykuvia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Kit Armstrong, piano Modest Musorgski (1839 1881): Näyttelykuvia (ork. Ravel) Wolfgang Amadeus Mozart (1756 1791): Pianokonsertto nro 23 Antonín Dvořák (1841 1904): Sinfonia nro 8 Englantilainen Konsertti on loppuunvarattu. Käsiohjelma: Maija Leino & Viliina Silvonen