Elina Aaltio Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa Työllisyyspalvelujen vaikuttavuus -projektin loppuraportti Helsinki 2015
Sisältö Esipuhe...2 1 Johdanto...3 2 Mittarin ja tutkimusasetelman lyhyt esittely...5 2.1 Lomakkeen muutokset ensimmäisen tiedonkeruun jälkeen... 7 2.2 Tutkimusasetelma... 8 2.3 Toisen tiedonkeruun toteutus... 9 3 Seuranta-arvioinnin tulokset...10 3.1 Asiakkaiden perustiedot arviointihetkellä... 10 3.2 Asiakkaiden saamat palvelut ja toimenpiteet arviointihetkien välillä... 13 3.3 Toimintakyvyssä tapahtuneet muutokset... 17 3.3.1 Koettu työkyky... 17 3.3.2 Työllistymismotivaatio ja työllistymisusko... 20 3.3.3 Koulutus- ja yrittäjävalmius... 24 3.3.4 Fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen toimintakyky... 27 3.3.5 Päivittäisten asioiden hoito: arkitaidot ja työnhakutaidot... 35 3.3.6 Päihteiden haitallinen käyttö... 38 3.3.7 Haitallinen pelaaminen... 41 3.3.8 Haitallinen internetin käyttö... 43 3.3.9 Koherenssin tunne... 45 3.3.10 Huolipistemäärä... 47 3.3.11 Palvelusta saatu tuki ja kokemus tilanteen muuttumisesta... 50 3.4 Toimintakykyprofiili... 54 3.5 Työ- ja toimintakyvyn kokonaispistemäärä ja sen muutos mittausten välillä.. 56 4 Yhteenveto ja pohdintaa...60 Liitteet...66 Kirjallisuus...73 1
Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa Esipuhe Suomessa vaivaa talouden taantumasta johtuva vaikea työllisyystilanne samalla kun työttömyys pitkittyy. Yli vuoden työttömänä olleiden määrä ylitti heinäkuussa 2015 jo 110 000 rajan. Pohjoismaisessa vertailussa työllisyyspolitiikkamme ei ole kyennyt vastaamaan haasteisiin. Työllisyysasteemme on alhainen ja pitkäaikaistyöttömyys korkea. Panostusten vaikuttavuutta on mitattu liian yksioikoisesti aktivointiasteiden kautta. Ne eivät kuitenkaan kerro riittävästi toimintojen vaikuttavuudesta. Kun työttömyys pitkittyy, myös työttömän toimintakyky ja sen myötä työmarkkinakelpoisuus heikkenee. Tarvitaan uusia menetelmiä arvioida työttömän toimintakykyä jo varhaisessa vaiheessa niin, että toimenpiteet voidaan suunnata entistä vaikuttavammin. Työllisyyden kuntakokeilussa on 17 kokeiluprojektissa ja 34 kunnassa kokeiltu Kuntaliitossa kehitettyä toimintakykymittaria vuosien 2013 2015 välisenä aikana. Mittarista saadut kokemukset ovat olleet rohkaisevia ja tarvetta uudenlaiselle toimintakyvyn arvioinnille on selvästi olemassa. Kuntakokemusten perusteella voidaan tehdä se johtopäätös, että nyt kädessäsi oleva toimintakykymittari on omalla sektorillaan parasta, mitä Suomessa on aikaan saatu. Tällä hetkellä ei ole varmuutta työllisyyden kuntakokeilun jatkosta. Myös TYPuudistuksen alkuperäinen toimintamalli ja toimeenpano on epäselvä. Samalla kun työttömyys pahenee ja pitkittyy, tämän hyväksi koetun toimintakykymittarin jatkosta ei valitettavasti ole varmuutta. Nyt onkin päästävä eri toimijoiden yhteistyössä eteenpäin niin, että tehty työ vielä jalostuu ja sen soveltamisala laajenee. Työtä on johtanut ohjausryhmä ja siitä on vastannut Kuntaliitossa projektitutkija Elina Aaltio. Tehty työ on erinomaisesti vastannut tavoitteita, projekti on pysynyt aikataulussa ja ennakoidussa kustannusraamissa. Haluan osaltani kiittää ohjausryhmää ja erityisesti Elinaa hyvin tehdystä työstä jota on syytä jatkaa haasteiden edelleen kasvaessa. Entistä tärkeämpää on, että niukkenevat voimavarat kyetään kohdistamaan työttömän kannalta niin, että toimenpiteet kyetään kohdistamaan mahdollisimman vaikuttavasti. Helsingissä 31.8.2015 Reijo Vuorento Ohjausryhmän puheenjohtaja Ohjausryhmän kokoonpano liitteessä 3 2
1 Johdanto Suomen Kuntaliitto käynnisti tammikuussa 2013 tutkimus- ja kehittämisprojektin, jonka tavoitteena oli laatia numeerinen mittari kunnallisten työllisyyspalvelujen vaikuttavuuden arviointiin. Projektin väliraportti julkaistiin kesäkuussa 2015 ja nyt käsissäsi on projektin loppuraportti. Väliraportissa on esitelty tutkimusprojektin tutkimusasetelma, teoreettinen viitekehys, työ- ja toimintakyvyn määritelmät, projektissa kehitetty Työllisyyspalvelujen toimintakykymittari -lomake kysymyksineen, ensimmäisen tiedonkeruun toteutus sekä kerätyn aineiston analyysi ja tulokset. Tässä loppuraportissa keskitytään mittarilomakkeella kerätyn seuranta-aineiston analysointiin, ja työllisyyspalvelujen vaikuttavuuden arviointiin työ- ja toimintakyvyn muutostiedon valossa. Kunnallisten työllisyyspalvelujen tavoitteena on paitsi työllistää, myös lisätä asiakkaiden työelämävalmiuksia ja toimintakykyä. Toimintakyvyllä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa osallisuutta, terveyttä ja elämänhallintaa. Jos vaikuttavuutta arvioitaisiin pelkästään sen perusteella, onko asiakkaan työmarkkina-asema muuttunut, kaikki asiakkaan hyvinvoinnissa tapahtuneet muutokset jäisivät huomiotta. Projektissa kehitetyssä toimintakykymittarissa on tästä syystä kartoitettu asiakkaan elämäntilannetta kattavasti. Tavoitteena on tehdä näkyväksi sekä asiakkaiden palvelutarpeiden kirjo, että myös pienemmät onnistumiset näihin tarpeisiin vastattaessa. Työllistämistoimenpiteiden vaikutuksia yksilöiden koettuun hyvinvointiin on aiemmin tutkittu mittavasti Paltamon täystyöllisyyskokeilun yhteydessä (Kokko ym., 2013). Vaikka Kuntaliiton mittariprojektin tavoitteet ovat olleet osittain saman suuntaiset, erona Paltamoa koskevaan tutkimukseen on ollut sellaisen työvälineen kehittäminen, jota kuntien työllisyyspalvelujen asiakastyöntekijät voisivat käyttää itsenäisesti ja rutiininomaisesti kaikkien asiakkaidensa kanssa - myös kokeilujen ja hankkeiden päätyttyä. Mittarin pilotointiin ilmoittautui alun perin mukaan 19 Työllisyyden kuntakokeilu hanketta, joiden puitteissa mukana on ollut yhteensä 36 kuntaa. Nämä hankkeet olivat tammimaaliskuussa 2014 mukana keräämässä väliraportissa esiteltyä ensimmäistä tutkimusaineistoa. Toinen yhteinen tiedonkeruu toteutettiin syys-lokakuussa 2014. Tähän tiedonkeruuseen osallistui 17 työllisyyden kuntakokeiluhanketta, jotka kattavat kaikkiaan 34 kuntaa. Toisen tiedonkeruun aikana sähköiseen tietokantaan talletetuista arvioinneista poimittiin tutkimusaineistoon niiden asiakkaiden vastaukset, jotka olivat osallistuneet molempiin tiedonkeruisiin ja antaneet suostumuksensa vastausten tutkimuskäyttöön (n=349). Tämän seuranta-aineiston avulla saadaan mitattua asiakkaiden työ- ja toimin- 3
Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa takyvyssä arviointihetkien välillä tapahtunut muutos. Toimintakyvyn muutoksen avulla pyritään vertailemaan asiakkaiden saamien palvelujen ja toimenpiteiden vaikuttavuutta. Tutkimus kytkeytyy Kuntaliiton aiempaan vaikuttavuus- ja tuottavuustutkimukseen. Kuntaliiton teettämässä Vaikuttavuuden huomioonottava tuottavuus vanhuspalveluissa -tutkimuksessa (Kangasharju ym. 2010) vertailtiin kunnallisesti ja yksityisesti tuotettujen ikäihmisten asumispalvelujen kustannuksia siten, että samalla huomioitiin asukkaiden toimintakyvyssä tapahtunut muutos. Toimintakykyä mitattiin RAVA-mittarilla. Jotta vastaavia vertailuja on mahdollista toteuttaa myös muissa kuntien järjestämisvastuulla olevissa palveluissa, Kuntaliitossa ryhdyttiin rakentamaan tätä varten uusia toimintakykymittareita. Toinen mittariprojekteista kohdistuu lastensuojeluun, ja tässä raportissa käsiteltävä mittariprojekti kuntien työllisyyspalveluihin. Palvelun vaikuttavuuden arviointi edellyttää, että tutkimuskohteena olevan palvelun asiakkaista on käytettävissä yksilötasoista ja vertailukelpoista, asiakkaan hyvinvointia ja palvelutarvetta koskevaa tietoa vähintään kahdelta ajankohdalta. Jos palvelulla on saatu asiakkaan tilanteessa aikaan muutos tavoiteltuun suuntaan, palvelu on ollut vaikuttavaa. Kuntaliiton tutkimusprojekteissa lähtökohdaksi on otettu, että hyvinvointia ja palvelutarvetta kartoitetaan toimintakyvyn kautta. Mitä toimintakykyisempi asiakas on, sitä pienempi hänen palvelutarpeensa on. Toimintakykymittarin on tarkoitus palvella myös päivittäistä asiakastyötä. Aiemman tutkimuksen perusteella on yleistä, että asiakkaita ohjataan palveluihin, joista he eivät hyödy (Aho 2008). Mittarilomake onkin pyritty rakentamaan sellaiseksi, että se tukee työntekijää asiakkaan palvelutarpeen kartoituksessa. Nyt päättyvässä projektissa on päästy hyvään alkuun. Mittarilomake on arvioitu monissa pilottikunnissa käyttökelpoiseksi ja hyödylliseksi asiakastyön välineeksi. Mahdollisessa jatkoprojektissa olisi tarkoitus kehittää mittarilomakkeen sähköistä käyttöjärjestelmää lisäten siihen myös erilaisia raportointitoimintoja työntekijän ja yksiköiden käyttöön. Lisäksi on tarpeen kehittää koulutusta ja käyttöopasta. Vaikuttavuuden tutkimiseksi tarvitaan vielä laajempi tutkimusaineisto ja toisaalta rajatumpia tutkimuskysymyksiä. Projektin loppupuolella mittarilomaketta on testattu myös muutaman kunnan aloitteesta kuntien aikuissosiaalityössä. Projektin kuluessa on käynyt selväksi, että kunnissa on tarvetta mittareille, jotka auttavat jäsentämään, todentamaan ja arvioimaan palveluiden sisältöä ja tuloksia. Kehittämistyö toivottavasti jatkuu, tavalla tai toisella. 4
2 Mittarin ja tutkimusasetelman lyhyt esittely Vaikuttavuudella tarkoitetaan positiivista, tavoiteltua vaikutusta asiakkaassa. Kunnallisissa työllisyyspalveluissa tavoitellaan ensisijaisesti asiakkaan työllistymistä. Aiemmista tutkimuksista tiedetään, että työttömyyden pitkittymisellä on monenlaisia suoria ja epäsuoria kielteisiä vaikutuksia yksilön hyvinvointiin, kuten taloudelliseen tilanteeseen, fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen ja elintapoihin (Kauppinen, Saikku & Kokko 2010, Prättälä & Paalanen 2007). Toisaalta tilanteen taustalla voi toki olla muita, sekä työttömyyden että mainittujen ongelmien riskiä lisääviä tekijöitä (ks. Aaltio 2014, 5). Kunnan näkökulmasta merkityksellistä on tarkastella sekä työttömän mahdollisuuksia työllistyä että hänen hyvinvointiaan ja palvelutarpeitaan yleensä. Koska kunta on joka tapauksessa useiden lakien nojalla vastuussa kuntalaistensa yleisestä hyvinvoinnista, kunnallisissa työllisyyspalveluissa onkin mielekästä tavoitella työllistymisen ohella toimintakyvyn kohentumista. Hyvä toimintakyky on edellytys työkyvylle ja työllistymiselle. Toimintakyvyn arvioiminen on myös hyvä tapa lähestyä asiakkaan palvelutarvetta: puutteet asiakkaan toimintakyvyssä aiheuttavat palvelutarpeen. Kun palvelulla onnistutaan lisäämään asiakkaan toimintakykyä, palvelutarve poistuu tai ainakin pienenee. Tällainen palvelu on ollut vaikuttavaa. Toimintakyky on hyvä tavoitteissa onnistumisen mittari myös siksi, että tulokset saadaan näkyviin siitä riippumatta, mikä on kussakin kunnassa tai työssäkäyntialueella vallitseva työvoiman kysyntä. Jos työllisyyspalvelun vaikuttavuutta arvioitaisiin vain työllistyneiden määrällä, palvelu näyttäisi sitä huonommalta, mitä enemmän alueella on työttömiä suhteessa avoimiin työpaikkoihin. Tällainen vaikuttavuuden mittari olisi kuitenkin epäoikeudenmukainen, sillä avoimien työpaikkojen määrä ei ole kiinni työllisyyspalveluista. Vaikka palvelun jälkeen asiakas ei olisi työllistynyt, hänen elämänlaatunsa, työelämävalmiutensa ja yleinen hyvinvointinsa on voinut parantua palvelun ansiosta. Nämä ovat sellaisia positiivisia tuloksia, jotka projektissa kehitetyllä mittarilla on pyritty tekemään näkyväksi. Työllisyyspalvelujen toimintakykymittarilla kerätään siis tietoa työllisyyspalvelujen asiakkaiden työ- ja toimintakyvystä. Kun mittaus toistetaan, saadaan näkyviin asiakkaan toimintakyvyssä tapahtuneita muutoksia. Toimintakyvyn fyysisen, psyykkisen, kognitiivisen ja sosiaalisen ulottuvuuden ohella kartoitetaan asiakkaan koettua työkykyä, työllistymis- 5
Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa motivaatiota ja muita yleisiä työelämävalmiuksia. Lisäksi kartoitetaan elämänhallintaan vaikuttavia tekijöitä ja koettua kuormitusta. Mittari on käytännössä kyselylomake, jonka työllisyyspalvelun asiakas täyttää joko yksin tai yhdessä työntekijän kanssa. Mittarilla kerätty tieto on asiakkaan omaan kokemukseen perustuvaa itsearviointitietoa. Ideaalitapauksessa itsearviointi tapahtuu tilanteessa, jossa asiakas reflektoi omaa elämäntilannettaan ja toimintakykyään yhdessä työntekijän kanssa keskustellen. Tällöin asiakkaan oma kokemus yhdistyy ulkopuolisen ammattilaisen havaintoihin. Ajatuksena on, että näin kerätty tieto on pätevämpää kuin objektiivinen tarkkailu tai subjektiivinen kokemus yksinään (ks. tarkemmin väliraportista Aaltio 2014, luku 2.4). Mittariprojektissa on hyödynnetty Len Doyalin ja Ian Goughin (1991) tarveteoriaa sekä Aaron Antonovskyn salutogeenista teoriaa (1985) jäsennettäessä hyvinvointia toimintakykynä, ja selitettäessä toimintakyvyn rakentumismekanismeja. Mittarilomakkeen kysymykset on johdettu teoreettisesta viitekehyksestä ja pitkäaikaistyöttömän työllistymiseen ja hyvinvointiin liittyvästä aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta. Lisäksi on hyödynnetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laatimia suosituksia toimintakyvyn eri ulottuvuuksien kartoittamiseksi itsearviointiin perustuvissa väestötutkimuksissa. Sekä teoreettinen viitekehys että lomakkeeseen valittujen kysymysten taustakirjallisuus on kuvattu tarkemmin väliraportissa (ks. Aaltio 2014). Mittarilomakkeella kartoitetaan yksilön olemassa olevaa toimintakykyä, työllistymisvalmiuksia ja palvelutarpeita seuraavien muuttujien kautta: koettu työkyky työllistymismotivaatio koulutusvalmius yrittäjävalmius työnhakutaidot arkitaidot fyysinen toimintakyky psyykkinen toimintakyky kognitiivinen toimintakyky sosiaalinen toimintakyky koherenssin tunne luottamus palveluun 6
päihteiden haitallinen käyttö haitallinen pelaaminen haitallinen netin käyttö huolten määrä Mittarilomakkeessa vastaajia on pyydetty arvioimaan edellä lueteltuja toimintakyvyn osatekijöitä yhdellä tai useammalla kysymyksellä numeerisella asteikolla. Kysymyksistä, jotka mittaavat samaa toimintakyvyn osatekijää, on muodostettu analyysivaiheessa summamuuttujia. Mittarilomaketta on hiottu ja joitakin kysymyspatteristoja täydennetty ja karsittu mittaria käyttävien työntekijöiden ja asiakkailta saadun palautteen perusteella. Mittariin tehdyn muutokset ensimmäisen tiedonkeruun jälkeen kuvataan seuraavaksi. 2.1 Lomakkeen muutokset ensimmäisen tiedonkeruun jälkeen Työllisyyspalvelujen toimintakykymittarin pilotoinnista saadun palautteen pohjalta arvioitiin mittariin valikoitujen kysymysten soveltuvuutta pitkäaikaistyöttömien toimintakyvyn arviointiin. Pääosin mittarilomaketta pidettiin sisällöltään hyvänä. Sen katsottiin nostavan esiin niitä seikkoja, joista asiakkaan palvelutarvetta selvitettäessä on puhuttava ja joita palvelun aikana on työstettävä. Monet työntekijät olivat tyytyväisiä siihen, että mittarilomakkeen avulla he saivat otettua puheeksi myös hankalia kysymyksiä. Mittarilomaketta käyttäneille työntekijöille lähetettiin sähköinen palautekysely, johon vastasi 44 työntekijää (vastausprosentti 37 %). Heistä 38 teki asiakastyötä. Asiakastyötä tekevistä suurin osa toimi valmennus- tai ohjaustehtävissä kuten työhönvalmentajana, yksilövalmentajana, palveluohjaajana, sosiaaliohjaajana tai uravalmentajana. Mukana oli myös muutama yritysneuvoja. Asiakastyötä tekevistä 70 prosenttia katsoi, että mittarilomakeesta oli ollut heidän omassa työssään hyötyä ja 73 prosenttia arvioi, että mittarilomakkeesta oli ollut hyötyä myös asiakkaalle. Työntekijöiltä pyydettiin palautetta kysymyksistä, jotka eivät olleet heidän mielestään tarpeellisia. Eniten palautetta herätti päivittäisistä toiminnoista suoriutumista koskeva kysymyspatteristo. Jotkut vastaajista olivat kokeneet pukeutumisesta ja henkilökohtaisesta hygieniasta suoriutumista koskevat kysymykset loukkaaviksi. Aineiston analysointi myös osoitti, ettei näillä kysymyksillä ollut erotteluvoimaa, vaan kaikki vastaajat olivat arvioineet suoriutuvansa näistä tehtävistä hyvin tai erittäin hyvin. Kyseessä on ns. kattoefekti, millä tarkoitetaan sitä, että tutkittavien vastaukset sijoittuvat mittarin asteikon yläpäähän. Nämä kaksi kysymystä oli alun perin sisällytetty kysymyspatteristoon työntekijöiden ehdotuksesta. Heidän ammatillisen kokemuksensa perusteella osalla tutkimuksen kohderyhmään kuuluvista oli havaittavissa selviä vaikeuksia juuri näissä päivittäisissä toiminnoissa. Pilotoinnin ja aineiston analysoinnin perusteella kuitenkin todettiin, ett- 7
Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa eivät nämä kysymykset käytännössä toimineet itsearviointilomakkeessa, joten ne päädyttiin poistamaan seuranta-arviointilomakkeesta. Muita kysymyksiä lomakkeesta ei ennen toista tiedonkeruuta poistettu. Lomaketta täydennettiin kysymyksillä, joissa vastaajaa pyydettiin arvioimaan yleisesti, oliko hänen elämäntilanteessaan tapahtunut muutoksia, ja mitkä seikat olivat hänen oman arvionsa mukaan vaikuttaneet muutokseen. Lisäksi työntekijän tuli toisen tiedonkeruun yhteydessä merkitä sähköiseen tietokantaan, mitä palveluita asiakas oli mittauskertojen välillä saanut. 2.2 Tutkimusasetelma Tutkimuksessa on kerätty yksilötasoista, strukturoitua ja numeerista tietoa työllisyyspalvelujen asiakkaiden toimintakyvystä kahtena ajankohtana (T1 ja T2). Näin on saatu kartoitettua asiakkaan toimintakyvyssä mittaushetkien välillä tapahtuneet muutokset. Vaikuttavuutta arvioitaessa toimintakyvyssä tapahtunutta muutosta yritetään selittää asiakkaalle annetuilla palveluilla/toimenpiteillä. Kuvio 1. Yksinkertainen tutkimusasetelma. Vaikuttavuuden arvioinnissa palveluprossesin ulkoiset muuttujat - kuten asiakkaan elämäntilanteessa tapahtuneet henkilökohtaiset muutokset ja työssäkäyntialueella tapahtuneet muutokset työvoiman kysynnässä tulee pyrkiä kontrolloimaan, jottei palvelun vaikutuksia sekoiteta muiden elämäntapahtumien/olosuhteiden vaikutuksiin (kuvio 1). Ideaalitapauksessa kontrollointi toteutettaisiin keräämällä dataa kohderyhmän ominaisuuksia vastaavasta vertailuryhmästä. Tällaisen kontrolliryhmän muodostaminen ei kuitenkaan ollut tässä tutkimusprojektissa mahdollista. Se olisi edellyttänyt, että hankkeiden ulkopuolelle jääneet vaikeasti työllistyvät henkilöt olisi saatu myös täyttämään hank- 8
keessa kehitetty mittarilomake, mikä taas ei ollut mahdollista ilman sopivaa asiakaspalvelutilannetta. Sen sijaan tavoitteeksi asetettiin hankkeiden asiakkailta kerätyn aineiston valossa vertailla toimintakyvyssä tapahtuneita muutoksia hankkeiden maantieteellisen sijainnin sekä asiakkaiden saaman palvelun määrän ja sisällön välillä. Mikäli jollakin palvelulla tai palvelukokonaisuudella on kyetty lisäämään sitä saaneiden asiakkaiden toimintakykyä enemmän kuin muilla, kyseinen toimenpide on ollut muita vaikuttavampi. 2.3 Toisen tiedonkeruun toteutus Toinen tiedonkeruu käynnistettiin 3.9.2014 ja päätettiin 12.12.2014. Tiedonkeruussa oli mukana 17 kuntakokeiluhanketta ja 33 kuntaa. Kaksi ensimmäiseen tiedonkeruuseen osallistuneista kuntakokeiluhankkeista jäi toisesta tiedonkeruusta pois. Useissa hankkeissa oli ehtinyt vaihtua sekä mittarin pilotoinnista vastaavia henkilöitä että asiakastyöntekijöitä, jolloin osalle hankkeista toisen tiedonkeruun toteutus tuntui haastavalta. Uudet työntekijät eivät välttämättä tienneet mittariprojektista, tai sitten hankkeen sisältöjä oli henkilövaihdosten takia päätetty muuttaa siten, ettei mittari enää istunut hanketyöhön. Eri hankkeissa arviointeja tehtiinkin hyvin eri volyymeillä, vähimmillään yksi ja enimmillään 140. Tutkimusaineistoon saatujen arviointien määrä hankkeittain on esitetty liitteessä 1. Edellä kuvatuista haasteista huolimatta toinen tiedonkeruu onnistui hyvin. Toimintakyvyn arviointi saatiin toistettua 390 asiakkaalla. Heistä 349 oli antanut suostumuksensa molempien vastausten tutkimuskäyttöön. Ensimmäisen poikkileikkausaineistossa vastaajia oli 651, joten vastauskato oli seuranta-aineistossa 46 prosenttia. Osa kadosta selittyy myös sillä, että asiakkuus oli ehtinyt päättyä ennen toisen tiedonkeruun alkamista. Sekä ensimmäinen että toinen tiedonkeruu toteutettiin sähköisellä tiedonkeruujärjestelmällä Työllisyystoimarilla, joka oli rakennettu tätä tarkoitusta varten. Halutessaan työntekijä saattoi täyttää mittarilomakkeen ensin paperilla tai antaa paperilomakkeen asiakkaalle täytettäväksi. Paperilomakkeiden tiedot työntekijän tuli lopuksi siirtää sähköiseen järjestelmään, josta ne poimittiin tutkimusaineistoon. Myös asiakkaan oli mahdollista täyttää mittarilomake itse sähköisesti työntekijältä saamallaan henkilökohtaisella tunnuksella. 9
Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa 3 Seuranta-arvioinnin tulokset Tässä luvussa tarkastellaan seuranta-arvioinnissa kerättyä tutkimusaineistoa ja asiakkaiden työ- ja toimintakyvyssä tapahtuneita muutoksia ensimmäisellä tiedonkeruulla tehtyyn arviointiin verrattuna. Ensin kuvaillaan vastaajien ominaisuuksia perustietojen valossa. Tämän jälkeen siirrytään tarkastelemaan varsinaisia toimintakykyä kartoittavia osatekijöitä hankkeittain, asiakkaan saamien palvelujen sisällön ja määrän sekä seurantahetken tulojen ja työllisyystilanteen mukaan. Alaluvussa 3.3 työ- ja toimintakyvyn osatekijät kootaan yhteen toimintakykyprofiiliksi, ja alaluvussa 3.4 tarkastellaan osatekijöistä kootun kokonaispistemäärän muutosta. 3.1 Asiakkaiden perustiedot arviointihetkellä Asiakkaiden ikäjakauma on kuvattu kuviossa 2. Kaikkien vastaajien keskiarvo oli 45 vuotta. Aineistossa oli myös muutama alle 25-vuotias asiakas (1,5 prosenttia vastaajista), mutta pääpaino oli vanhemmissa ikäryhmissä. Kuvio 2. Vastaajien ikäjakauma. 10
Vastaajista 57 prosenttia oli miehiä ja 43 prosenttia naisia. Suurin osa, 93 prosenttia, puhui äidinkielenään suomea. Loput vastaajista olivat vieraskielisiä. Ruotsinkielisiä ei ollut aineistossa lainkaan, mikä selittyy sillä, että lomaketta pilotoitiin tässä vaiheessa ainoastaan suomenkielisissä palveluissa, eikä siitä ollut tehty käännösversioita. Vastaajista 46 prosenttia asui yksin, 21 prosenttia puolison kanssa, seitsemän prosenttia lasten kanssa ja 16 prosenttia puolison ja lasten kanssa. Loput eli 11 prosenttia vastaajista ilmoitti perhemuodokseen muun, jolloin he saattoivat asua esimerkiksi vanhempiensa tai kaverin kanssa. Vastaajista suurimmalla osalla eli 70 prosentilla korkein suoritettu tutkinto oli toisen asteen tutkinto. 17 prosenttia oli suorittanut ainoastaan perusasteen päättötodistuksen. Yhdellä prosentilla ei ollut perusasteen tutkintoa lainkaan. Korkea-asteen tutkinto oli 12 prosentilla. Tutkimusaineiston vastaajista 77 prosenttia oli saanut ensimmäisen tiedonkeruun aikaan työmarkkinatukea. Vastaajista neljä prosenttia oli alkuarvioinnin jälkeen siirtynyt työmarkkinatuelta työttömyyspäivärahalle, 11 prosenttia palkkatukeen ja kuusi prosenttia muun etuuden tai tulon piiriin. Vastaavasti sellaisia, jotka olivat siirtyneet palkkatuelta tai työttömyyspäivärahalta työmarkkinatuelle oli kolme prosenttia vastaajista. Seuranta-aineiston vastaajista 61 prosenttia sai seuranta-arviointihetkellä työmarkkinatukea. Työttömyyspäivärahan saajia oli 11 prosenttia ja palkkatuen saajia 18 prosenttia, kun alkuarvioinnissa vastaavat osuudet olivat kymmenen ja kahdeksan prosenttia. Seurantajakson aikana palkkatukea saaneiden määrä oli siis yli kaksinkertaistunut, ja positiivinen siirtymä työmarkkinatuelta työttömyyspäivärahan tai palkkatuen piiriin oli tapahtunut 15 prosentilla vastaajista. Lisäksi viisi prosenttia vastaajista oli työllistynyt yleisillä työmarkkinoilla ja saivat palkkaa. 63 prosenttia vastaajista sai ensisijaisen etuuden lisäksi täydentäviä etuuksia (asumistukea ja/tai toimeentulotukea). Seuranta-aineiston vastaajista 14 prosenttia ei ollut koskaan aiemmin osallistunut työllistymistä edistävään palveluun ennen työllisyyden kuntakokeiluhankkeen asiakkuutta. 32 prosenttia oli osallistunut työllistymistä edistävään palveluun yli vuosi ja 22 prosenttia alle vuoden ennen asiakkuuden alkamista. Vastaajat olivat olleet työttöminä keskimäärin 4,4 vuotta. Seuranta-aineiston vastaajista seitsemän prosenttia oli ollut työttömänä alle vuoden ja 13 prosenttia noin vuoden. Kymmenen vuotta tai pidempään työttömänä olleita oli joka kymmenes. Kuviossa 3 on tarkasteltu vastaajien jakaumaa työttömyyden keston mukaan. Työttömyyden kesto pyydettiin ilmoittamaan vuoden tarkkuudella. 11
0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35- % vastaajista % vastaajista Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa Kuvio 3. Vastaajien työttömyyden kesto. 30 Työttömyyden kesto vuoden tarkkuudella (n=258) 25 20 15 10 5 0 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 tai yli vuotta Vastaajien aiempi työhistoria oli keskimäärin 13 vuotta. Joukossa oli joitakin vastaajia (3 %), joilla ei ollut lainkaan aiempaa kokemusta työelämästä. Toisessa ääripäässä sellaisia vastaajia, joilla oli takana yli 30 vuoden työhistoria, oli aineistossa viisi prosenttia. Kuvio 4. Vastaajien aiempi työhistoria. 9 Aiempi työhistoria vuoden tarkkuudella (n=277) 8 7 6 5 4 3 2 1 0 vuotta Seurantahetkellä viisi prosenttia vastaajista oli työllistynyt yleisille työmarkkinoille. Viisi prosenttia oli työkokeilussa ja joka viides työskenteli palkkatuella. Kuntouttavaan työtoi- 12
mintaan osallistui samoin viidennes vastaajista. Muihin aktivointitoimenpiteisiin osallistuneiden vastaajien määrä käy ilmi taulukosta 1. Seuranta-arviointiin osallistuneista vastaajista 40 prosenttia oli työttöminä ilman aktivointia. Taulukko 1. Vastaajan työllisyystilanne seuranta-arviointihetkellä. Vastaajan työllisyystilanne seuranta-arviointihetkellä työtön, ei aktiivitoimenpiteessä 40 % työvoimakoulutuksessa 3 % työnhaku- tai uravalmennuksessa 3 % työkokeilussa 5 % opiskelee omaehtoisesti työttöm.etuudella 3 % kuntouttavassa työtoiminnassa 20 % oppisopimuksella 1 % työllistynyt palkkatuella 20 % työllistynyt yleisillä työmarkkinoilla 5 % siirtynyt työvoiman ulkopuolelle 1 % yhteensä 100 % (n=275) 3.2 Asiakkaiden saamat palvelut ja toimenpiteet arviointihetkien välillä Toisessa tiedonkeruussa työntekijöitä pyydettiin täyttämään jokaisesta uudelleenarvioidusta asiakkaasta lomake, johon merkittiin kaikki tiedossa olleet palvelut ja toimenpiteet, joita asiakas oli saanut toimintakyvyn arviointihetkien välillä. Lomakkeeseen oli listattu työ- ja toimintakykyyn liittyviä työllisyyspalveluita ja toimenpiteitä, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita sekä päihde- ja mielenterveyspalveluita. Lisäksi työntekijän tuli merkitä tunnin tarkkuudella asiakkaan yksilötapaamisten määrä kuntakokeiluhankkeen työntekijän kanssa. Asiakkaita oli tavattu arviointihetkien välillä enimmillään 30 tuntia, vähimmillään ei lainkaan. Yksilötapaamisten tuntimäärän jakauma seuranta-aineiston asiakkailla käy tarkemmin ilmi kuvasta 5. 13
% asiakkaista Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa Kuva 5. Yksilötapaamisten tuntimäärä arviointien väillä. 20 18 16 14 Yksilötapaamiset hanketyöntekijän kanssa arviointien välillä tunteina, % asiakkaista (n=272) 12 10 8 6 4 2 0 tuntia Asiakkaan saamat palvelut ja toimenpiteet oli luokiteltu viiteen kategoriaan niiden ensisijaisen tavoitteen mukaisesti: terveyteen ja elämänhallintaan liittyvät palvelut, työnhakuun ja työllistymiseen liittyvät palvelut, kouluttautumiseen liittyvät palvelut, työssäkäyntiin liittyvät toimenpiteet ja yrittäjyyteen liittyvät palvelut. Jokaisen kategorian alussa oli oma tila niitä palveluita ja toimenpiteitä varten, jotka oli erityisesti kehitetty työllisyyden kuntakokeiluhankkeessa. Lista palveluista ja toimenpiteistä on taulukossa 2. 14
Taulukko 2. Asiakkaiden saamat palvelut ja toimenpiteet tavoitteiden mukaisesti luokiteltuina. Terveyteen ja elämänhallintaan liittyvät palvelut hankkeessa kehitetty terveyttä ja elämänhallintaa tukeva palvelu/toimenpide työttömän terveystarkastus terveyskeskuspalvelut (sis. myös suun terveydenhuollon) lääkinnällinen kuntoutus aikuissosiaalityö toimeentulotuki, joka myönnetty terveyden/elämänhallinnan parantamiseksi talous- ja velkaneuvonta päihdehoito- ja kuntoutus mielenterveyspalvelut - ja kuntoutus kuntoutustyöryhmä moniammatillinen työryhmä, asiakasyhteistyöryhmä Työnhakuun ja työllistymiseen liittyvät palvelut hankkeessa kehitetty työnhakua ja työllistymistä tukeva palvelu/toimenpide aktivointi- tai työllistymissuunnitelman teko/päivitys kuntouttava työtoiminta työnhakuvalmennus (työn hakemiseen liittyvä valmennus) uravalmennus työhönvalmennus (työhön sijoittumiseen ja työpaikalla suoritettavaan koulutukseen liittyvä valmennus) ammatinvalinta- ja uraohjaus osaamis- ja ammattitaitokartoitus (asiantuntija-arviointina hankittu) työkyvyn tutkimus ja arviointi (asiantuntija-arviointina hankittu) työkokeilu ammatillinen kuntoutus (Kelan tai työeläkelaitosten järjestämä) toimeentulotuki, joka on myönnetty työnhakua varten työnhakua varten asiakkaan lapselle tai muulle omaiselle järjestetty hoivatai hoitopalvelu Kouluttautumiseen liittyvät palvelut hankkeessa kehitetty kouluttautumiseen liittyvä palvelu/toimenpide ammatinvalintapsykologin tapaamiset koulutukseen ohjaamiseksi peruskoulun loppuun saattaminen oppivelvollisuusiän ylittäneillä koulutuskokeilu 15
Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa työvoimakoulutus toimeentulotuki, joka on myönnetty kouluttautumista varten omaehtoinen opiskelu työttömyysturvalla oppisopimuskoulutus kurssit ja muu lyhytkestoinen koulutus (esim. atk-kurssi) Työssäkäyntiin liittyvät toimenpiteet hankkeessa kehitetty työssäkäyntiin liittyvä palvelu/toimenpide toimeentulotuki, joka on myönnetty työssäkäyntiä (matkat, vaatetus jne.) varten palkkatuki (rahallinen tuki työnantajalle) työssäkäyntiä varten asiakkaan lapselle tai muulle omaiselle järjestetty hoiva- tai hoitopalvelu Yrittäjyyteen liittyvät palvelut hankkeessa kehitetty yrittäjyyteen liittyvä palvelu/toimenpide yrittäjävalmiuksien ja yritystoiminnan edellytysten arviointi yrittäjyysneuvontaan osallistuminen yrittäjyyteen liittyvä koulutus ja kurssit starttiraha Kuvassa 6 on esitetty palvelukategorioittain niiden asiakkaiden osuus, jotka olivat saaneet vähintään yhtä kyseiseen kategoriaan kuuluvista palveluista tai toimenpiteistä. Kuten kuvasta huomataan, asiakkaiden saamat palvelut liittyivät yleisimmin työnhakuun ja työllistymiseen sekä terveyteen ja elämänhallintaan. Sen sijaan suoraan yrittäjyyteen liittyviä palveluita tai toimenpiteitä oli saanut ainoastaan prosentti vastaajista. 16
% asiakkaista Kuva 6. Asiakkaiden saamat palvelut arviointihetkien välillä. Osuus asiakkaista, jotka saaneet vähintään yhtä tavoitteeseen liittyvää palvelua/toimenpidettä 70 63 60 53 50 40 30 27 30 20 10 0 Terveyteen ja elämänhallintaan liittyvät Työnhakuun ja työllistymiseen liittyvät Kouluttautumiseen liittyvät Työssäkäyntiin liittyvät 1 Yrittäjyyteen liittyvät 3.3 Toimintakyvyssä tapahtuneet muutokset Seuraavaksi tarkastellaan asiakkaan työ- ja toimintakykyä lomakkeen kysymyksistä rakennettujen summamuuttujien valossa. Kooste työ- ja toimintakyvyn osatekijöistä on liitetaulukossa 2. Hankkeiden väliseen vertailuun on otettu mukaan ainoastaan ne hankkeet, joissa mittaus on onnistuttu toistamaan vähintään kymmenellä asiakkaalla. Hankkeiden välisten erojen lisäksi tarkastellaan työ- ja toimintakykyä asiakkaan saamien palvelujen määrän ja sisällön sekä seurantahetken tulo- ja työllisyystilanteen mukaan. Näissä tarkasteluissa ovat mukana kaikki tutkimusaineiston asiakkaat eli myös niiden hankkeiden asiakasvastaukset, joissa otoskoko jäi alle kymmeneen tapaukseen. 3.3.1 Koettu työkyky Koettua työkykyä kartoitettiin lomakkeessa työkykypistemäärällä, joka on vastaajan oma arvio hänen nykyisestä työkyvystään suhteessa elinaikaiseen parhaimpaan työkykyynsä. Vastaus annetaan asteikolla nollasta kymmeneen, suuren arvon tarkoittaessa työkykyä parhaimmillaan. Työkykypistemäärä on kehitetty Työterveyslaitoksessa ikääntyvien kun- 17
Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa tatyöntekijöiden seurantatutkimuksessa (Ilmarinen 1985), ja sitä on käytetty useissa työkykytutkimuksissa. Työkykypistemäärä skaalattiin muiden muuttujien tavoin asteikolle 0-100, jolloin muuttujan pistemäärä kertoo, kuinka monta prosenttia maksimipistemäärästä vastaajan vastaus (tai vastaajaryhmän vastausten keskiarvo) on. Koko tutkimusaineistossa vastaajien koetun työkyvyn keskiarvo oli alkuarvioinnissa 70 ja seuranta-arvioinnissa 70 prosenttia maksimipistemäärästä. Vastaajien koettu työkyky oli siten pysynyt keskimäärin samana. Tulos ei kuitenkaan ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0,404). Tarkastellaan tilannetta tarkemmin vastaajien saamien palvelujen sekä toimeentulossa ja työllisyystilanteessa tapahtuneiden muutosten mukaan. Kuntakokeiluhankkeiden väliseen vertailuun sisällytettiin ne hankkeet, joissa mittaus oli saatu toistettua vähintään kymmenellä asiakkaalla. Tarkastelussa huomataan ensinnäkin se, että asiakkaiden koetun työkyvyn lähtötaso vaihtelee hankkeiden välillä suuresti: 49 prosentista 78 prosenttiin. Merkittävimmät, yli viiden prosenttiyksikön positiiviset muutokset olivat tapahtuneet hankkeissa C, F, G, I ja J. Ainoastaan kahdessa hankkeessa kehitys oli ollut hivenen negatiivinen (hankkeet B ja E). Hankkeiden väliset erot koetun työkyvyn muutoksessa eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä (p=0,230). Kuva 7. Vastaajien koettu työkyky hankkeittain alku- ja seuranta-arviointihetkillä. Asiakkaan saaman palvelun intensiteettiä kartoitettiin yksilötapaamisten määrällä. Tapaamisten määrää kartoitettiin tunteina, joiden määrä perustuu työntekijän ilmoitukseen. Koetussa työkyvyssä oli tapahtunut pieni positiivinen muutos niillä asiakkailla, jotka olivat saaneet yksilötapaamisia vähintään kolme tuntia. Erot eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Tarkasteltaessa tilannetta asiakkaan saamien palvelujen mukaan havaitaan ensinnäkin se, että terveyteen ja elämänhallintaan liittyviä palveluja saaneiden asiakkaiden koettu 18
työkyky oli selvästi muita heikompi lähtötasoltaan ja myös seurantajakson päättyessä. Koetun työkyvyn skaalattu pistemäärä laski jakson aikana 6,2 prosenttiyksikköä. Muissa ryhmissä muutokset olivat vähäisempiä lukuun ottamatta ryhmää, jonka palvelukokonaisuus muodostui työssäkäyntiä ja työnhakua tukevista palveluista sekä jostakin muusta palvelusta. Heillä koettu työkyky oli noussut 7,6 prosenttiyksikköä. Erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Yksilötapaamisten määrä hankkeen työntekijän kanssa (n=263) p=0,849 0 1-2 h 3-5 h 6-9 h 10 h - T1 67,1 69,9 70,0 69,2 67,7 T2 66,4 69,9 71,5 72,8 69,3 Hankkeen puitteissa saatujen palvelujen pääasiallinen sisältö (n=248) p=0,063 työnhaku + koulutus + terv. & eh työnhaku, koulutus + Taulukko 3. Koettu työkyky saatujen palvelujen mukaan alku- ja seurantaarviointihetkillä. työnhaku työssäkäynti ja työnhaku T1 78,5 53,1 60,6 78,3 70,3 80,9 67,6 T2 81,3 46,9 58,2 74,6 70,3 79,1 74,2 työssäk., työnhaku + jokin muu Tulo- ja työllisyystilanteen mukaan tarkasteltuna koetussa työkyvyssä oli sen sijaan tapahtunut tilastollisesti merkitseviä muutoksia. Tuloja tarkasteltiin seurantahetken tulomuodon mukaan. Työmarkkinatukea saavien koettu työkyky oli pysynyt lähes ennallaan, mutta työttömyyspäivärahaa saavilla se oli laskenut ja palkkaa saavilla puolestaan noussut. Työllisyystilanteen mukaisessa tarkastelussa kehitys ei ollut aivan yhtä johdonmukaista suhteessa edelliseen tulokseen. Palkkatuella olevien koettu työkyky oli noussut 8,4 prosenttiyksikköä, mutta avoimilla markkinoilla työllistyneiden ryhmässä (sis. oppisopimuksessa olevat) työkyky oli laskenut 3,6 prosenttiyksikköä. Tämä voisi selittyä mahdollisesti sillä, että palkkatukea saavilla on enemmän myös muuta tukea työelämässä, kun taas muutoin työllistyneet ovat kokeneet työelämän vaatimukset raskaampina. Mielenkiintoista on myös se, että kuntoututavassa työtoiminnassa olevien koettu työkyky on kehittynyt vaatimattomammin kuin muussa aktiivitoimenpiteessä olevilla. Taulukko 4. Koettu työkyky seurantahetken tulomuodon ja työllisyystilanteen mukaan alku- ja seuranta-arviointihetkillä. Ensisijainen tulomuoto seurantahetkellä (n=274) p=0,020 työmarkkinatuki työttömyyspäiväraha palkka T1 67,2 76,6 73,3 T2 67,9 72,8 79,7 19
Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa Työllisyystilanne seurantahetkellä (n=263) p=0,002 kuntouttavassa työtoiminnassa muussa akt.toimen piteessä työtön, ei aktivoitu palkkatuella T1 71,3 63,1 70,8 72,8 80,7 T2 68,2 64,8 74,7 81,2 77,1 töissä / oppisopim. 3.3.2 Työllistymismotivaatio ja työllistymisusko Työllistymismotivaatioksi nimetty summamuuttuja koostuu neljästä kysymyksestä, jotka koskivat sitä kuinka valmis asiakas oli vastaanottamaan (1) nykyistä työkokemusta vastaavaa täysi- tai (2) osa-aikaista palkkatyötä tai (3) jotain muuta täysiaikaista tai (4) osa-aikaista työtä. Vastaus kuhunkin kysymykseen annettiin alkuperäisessä kysymyksessä asteikolla 1-5 (ei lainkaan valmis - täysin valmis) ja summamuuttujan vaihteluväliksi tuli siten 4-20. Summamuuttujan arvot skaalattiin asteikolle 0-100, jolloin skaalatun summamuuttujan arvo kertoo kuinka monta prosenttia vastaukset ovat summamuuttujan laskennallisesta maksimipistemäärästä. Koko tutkimusaineistossa vastaajien keskimääräinen työllistymismotivaatio oli alkuarviointihetkellä (T1) 62 prosenttia ja seuranta-arviointihetkellä (T2) 58 prosenttia maksimipistemäärästä. Vastaajien motivaatio työn vastaanottamiseen oli seurantajakson aikana siten keskimäärin heikentynyt. Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p=0,005). Kuntakokeiluhankkeissa asiakkaiden työllistymismotivaatio oli kehittynyt yhtä lukuunottamatta huonompaan suuntaan. Merkittävää huonontumista (ero 5 prosenttiyksikköä tai enemmän) oli tapahtunut kolmessa hankkeessa (E, G ja J). Työllistymismotivaation kehityksessä tapahtuneiden muutosten erot hankkeiden välillä eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. 20
Kuva 8. Vastaajien työllistymismotivaatio hankkeittain alku- ja seurantaarviointihetkillä. Yksilötapaamisten määrä ei näytä vaikuttaneen työllistymismotivaation kehittymiseen lainkaan johdonmukaisesti eivätkä erot ole myöskään tilastollisesti merkitseviä. Asiakkaan saamien palvelujen mukaan tarkasteltaessa havaitaan jälleen (samoin kuin koetun työkyvyn kohdalla), että terveyttä ja elämänhallintaa koskevien palvelujen piirissä olleiden lähtötilanne on ollut heikoin, alle puolet maksimipistemärästä. Ainoa ryhmä, jossa työllistymismotivaatio oli kehittynyt positiiviseen suuntaan oli koulutusta ja terveyspalveluja saaneiden asiakkaiden ryhmä (muutos +5,5 %-yksikköä). Yksilötapaamisten määrä hankkeen työntekijän kanssa (n=236) p=0,879 0 1-2 h 3-5 h 6-9 h 10 h - T1 59,1 60,6 63,4 59,1 58,7 T2 56,7 59,9 59,4 54,6 57,6 Hankkeen puitteissa saatujen palvelujen pääasiallinen sisältö (n=228) p=0,181 työnhaku + koulutus + terv. & eh työnhaku, koulutus + Taulukko 5. Työllistymismotivaatio saatujen palvelujen mukaan alku- ja seurantaarviointihetkillä. työnhaku työssäkäynti ja työnhaku T1 71,1 49,0 54,7 64,8 65,1 70,9 58,5 T2 69,4 42,1 46,2 70,3 64,4 69,7 55,6 työssäk., työnhaku + jokin muu Taulukossa 6 tarkastellaan työllistymismotivaation kehittymistä vastaajien välillä vastaajan ensisijaisen tulomuodon ja työllisyystilanteen mukaan. Vastaajan keskimääräinen työllistymismotivaatio oli heikentynyt sekä niillä, jotka saivat työttömyysetuutta että niillä, jotka saivat palkkaa. Myös työllisyystilanteen valossa tarkasteltuna havaitaan, että töissä tai oppisopimuskoulutuksessa olevien vastaajien työllistymismotivaatio oli heikentynyt suhteessa eniten. 21
Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa Tämä voi tosin kertoa myös siitä, ettei vastaaja halua vaihtaa työpaikkaansa, jolloin työllistymismotivaation lasku on looginen seuraus työllistymisestä. On syytä muistaa, että mittarin kysymykset eivät kartoita työssäkäyntimotivaatiota, vaan valmiutta ottaa vastaan tarjottua työtä. Parhaiten työllistymismotivaatio oli kehittynyt vastaajilla, jotka seurantahetkellä olivat töissä palkkatuella. Sen sijaan kuntouttavassa työtoiminnassa olevien motivaatio oli laskenut merkittävästi, jopa 7,8 prosenttiyksikköä. Erot työllisyystilanteen mukaisessa tarkastelussa olivat tilastollisesti merkitseviä. Taulukko 6. Työllistymismotivaatio seurantahetken tulomuodon ja työllisyystilanteen mukaan alku- ja seuranta-arviointihetkillä. Ensisijainen tulomuoto seurantahetkellä (n=251) p=0,767 työmarkkinatuki työttömyyspäiväraha palkka T1 60,0 73,1 66,0 T2 57,1 66,8 62,2 Työllisyystilanne seurantahetkellä (n=240) p=0,041 kuntouttavassa työtoiminnassa muussa akt.toimen piteessä työtön, ei aktivoitu palkkatuella T1 67,6 51,8 63,4 64,7 71,6 T2 62,9 44,0 61,5 67,6 52,8 töissä / oppisopim. Tarkastellaan vielä työllistymismotivaation suhdetta vastaajan työllistymisuskoon. Työllistymisuskolla tarkoitetaan vastaajan luottamusta työn löytymiseen. Työllistymisuskoa kuvaava summamuuttuja on muodostettu kahdesta kysymyksestä, joilla kartoitettiin sitä, miten todennäköisenä vastaaja piti joko oman alan tai muun alan palkkatyön löytämistä. Vastaus annettiin asteikolla yhdestä viiteen (1=ei lainkaan todennäköistä, 5=erittäin todennäköistä). Kuviosta 6 huomataan, että niiden vastaajien osuus, joilla oli heikoin työllistymisusko, nousi seurantajakson aikana 13,6 prosentista 18,6 prosenttiin. Nämä vastaajat eivät pitäneet lainkaan todennäköisenä löytää sen enempää oman kuin muunkaan alan työpaikkaa. Vastaavasti niiden vastaajien osuus, joiden usko työllistymiseen oli vahva, oli seurantajakson aikana pienentynyt. 22
% vastaajista Kuva 9. Vastaajien työllistymisusko alku- ja seuranta-arviointihetkillä. Työllistymisusko (% kaikista vastaajista) 35 30 T1 (n=330) 32,1 30,5 T2 (n=311) 30,6 29,3 25 20 18,6 20 19 15 13,6 10 5 0 3,6 2,6 1 2 3 4 5 1=erittäin heikko, 5=erittäin vahva Väliraportissa havaittiin, että mitä vahvempi vastaajan työllistymisusko oli, sitä todennäköisemmin hänellä oli myös korkea työllistymismotivaatio (Aaltio 2014, 22). Ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p=0,000). Sama havainto toistuu myös seurantaaineistossa. Kuvassa 10 on tarkasteltu vastaajien seurantahetken työllistymismotivaation pistemäärää työllistymisuskon vahvuuden mukaan. Vähiten työllistymiseensä uskovien työllistymismotivaatio oli 37 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin vahvimmin työllistymiseensä uskovilla. Ero oli tilastollisesti erittäin merkitsevä (p=0,000). 23
% vastaajista Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa Kuva 10. Työllistymismotivaatio (% maksimipistemäärästä) työllistymisuskon luokissa. Työllistymismotivaatio työllistymisuskon mukaan hetkellä T2 (n=302) p=0,000 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0 0,0 40,7 55,2 65,2 68,6 77,3 erittäin heikko heikko ei heikko, ei vahva vahva erittäin vahva työllistymisusko 3.3.3 Koulutus- ja yrittäjävalmius Työllistymismotivaation lisäksi lomakkeessa kartoitettiin vastaajan koulutus- ja yrittäjävalmiutta. Kumpaakin varten lomakkeessa oli yksi kysymys, joten summamuuttujaa ei ollut tarpeen muodostaa. Ajatuksena on ollut, että osa vastaajista ei ole valmiita suoraan työelämään ennen lisäkouluttautumista. Toisaalta osa vastaajista saattaa olla palkkatyön sijaan motivoituneita työllistämään itse itsensä. On toki huomattava, että niillä vastaajilla, joilla työttömyyden pitkittyminen on heikentänyt esimerkiksi luottamusta omiin kykyihin, yrittäjäksi ryhtyminen on ehkäpä liian vaativa askel. Oletuksena ei olekaan, että yrittäjävalmiuden nostaminen olisi tarkoituksenmukaista kaikilla asiakkailla. Osalle vastaajista se voi kuitenkin olla palkkatyötä ja kouluttautumista sopivampi vaihtoehto. Hankkeissa vastaajien koulutusvalmius oli keskimäärin hieman heikentynyt seurantajakson aikana. Merkittävää huonontumista (ero 5 prosenttiyksikköä tai enemmän) oli tapahtunut viidessä hankkeessa (B, E, G, I ja J), kun taas merkittävää paranemista hankkeessa D. (Kuva 11). Erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. 24
Kuva 11. Vastaajien koulutusvalmius hankkeittain alku- ja seuranta-arviointihetkillä. Taulukossa 7 tarkastellaan koulutusvalmiuden kehittymistä asiakkaan saamien palvelujen mukaan. Yksilötapaamisten määrä ei vaikuttanut vastaajan halukkuuteen kouluttautua uuteen ammattiin, vaan halukkuus laski kaikissa ryhmissä. Myöskään asiakkaan saamien palvelujen sisältö ei juuri vaikuttanut koulutusvalmiuteen: jopa ne asiakkaat, jotka olivat saaneet koulutukseen liittyviä palveluja, olivat seuranta-arviointihetkellä aiempaa vähemmän valmiita kouluttautumaan. Valmius oli kasvanut ainoastaan niillä vastaajilla, joiden palvelut olivat liittyneet yksinomaan terveyteen ja elämänhallintaan, mutta tässäkin ryhmässä muutos oli hyvin vähäinen. Erot eivät olleet kummankaan selittävän muuttujan kohdalla tilastollisesti merkitseviä. Yksilötapaamisten määrä hankkeen työntekijän kanssa (n=251) p=0,932 0 1-2 h 3-5 h 6-9 h 10 h - T1 28,6 43,2 43,2 42,9 38,8 T2 26,8 40,3 40,9 35,7 35,0 Hankkeen puitteissa saatujen palvelujen pääasiallinen sisältö (n=241) p=0,889 työn haku terv. & eh työnhaku + terv. & eh koulutus + terv. & eh työnhaku, koulutus + Taulukko 7. Vastaajien koulutusvalmius saatujen palvelujen mukaan alku- ja seurantaarviointihetkillä. työssäkäynti ja työnhaku T1 42,1 33,7 38,8 48,1 53,6 46,4 43,3 T2 38,8 35,6 32,5 46,3 46,4 42,9 40,9 työssäk., työnhaku + jokin muu Vastaajan toimeentulo ei myöskään juuri selittänyt vastaajan valmiutta kouluttautua uuteen ammattiin. Valmius oli hieman vähentynyt työmarkkinatukea saavien ryhmässä, mutta myös palkkatuloa saavilla. Työllisyystilannetta tarkasteltaessa niillä vastaajilla, jotka seurantahetkellä olivat töissä tai oppisopimuskoulutuksessa, valmius kouluttautua 25
Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa oli hivenen kasvanut kun taas muilla laskenut. Eniten koulutusvalmius oli laskenut kuntouttavaan työtoimintaan osallistuvilla. Erot eivät olleet kummassakaan tapauksessa tilastollisesti merkitseviä. Taulukko 8. Vastaajin koulutusvalmius seurantahetken tulo- ja työllisyystilanteen mukaan alku- ja seuranta-arviointihetkillä. Ensisijainen tulomuoto seurantahetkellä (n=265) p=0,764 työmarkkinatuki työttömyyspäiväraha palkka T1 40,7 40,0 44,2 T2 37,2 40,0 42,3 Työllisyystilanne seurantahetkellä (n=255) p=0,637 työtön, ei aktivoitu kuntouttavassa työtoiminnassa muussa akt.toimen piteessä palkkatuella T1 40,0 40,3 48,7 41,7 54,5 T2 37,6 32,4 44,7 40,6 56,8 töissä / oppisopim. Vastaajien valmiudessa ryhtyä yrittäjäksi oli seurantajaksolla tapahtunut vain pieni muutos vähäisempään suuntaan. Selvin pudotus oli tapahtunut hankkeessa C, jossa valmius oli ollut alkujaan poikkeuksellisen korkea, mutta vähentynyt noin 11 prosenttiyksikköä. Myös hankkeissa A ja B vähennys oli merkittävä. Neljässä hankkeessa (F, G, I ja J) asiakkaiden yrittäjävalmius oli kasvanut, mutta muutokset olivat pieniä. Erot hankkeiden välisissä muutoksissa eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Kuva 12. Vastaajien yrittäjävalmius hankkeittain alku- ja seuranta-arviointihetkillä. Yksilötapaamisten määrän perusteella tarkasteltaessa yrittäjävalmius oli hiukan lisääntynyt niillä, jotka olivat saaneet eniten tai vaihtoehtoisesti eivät lainkaan yksilötapaamisia. Saatujen palvelujen sisällön mukaan tarkasteltuna niiden vastaajien yrittäjävalmius, joi- 26
den palveluyhdistelmä sisälsi koulutusta sekä terveyttä ja elämänhallintaa tukevia palveluja, oli jonkin verran kasvanut, kun taas muilla se oli lähinnä supistunut. Näissä tarkasteluissa erot ryhmien välillä eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Yksilötapaamisten määrä hankkeen työntekijän kanssa (n=251) p=0,439 0 1-2 h 3-5 h 6-9 h 10 h - T1 10,7 17,3 19,7 12,5 12,2 T2 14,3 13,4 17,1 12,5 14,6 Hankkeen puitteissa saatujen palvelujen pääasiallinen sisältö (n=240) p=0,585 työnhaku + koulutus + terv. & eh työnhaku, koulutus + Taulukko 9. Vastaajien yrittäjävalmius palvelujen mukaan alku- ja seurantaarviointihetkillä. työnhaku työssäkäynti ja työnhaku T1 19,9 22,1 16,1 19,4 9,8 19,0 13,1 T2 18,6 16,3 12,7 24,1 9,8 17,9 14,4 työssäk., työnhaku + jokin muu Taulukossa 10 tarkastellaan muutoksia vastaajien yrittäjävalmiudessa seurantahetken tulomuodon ja työllisyystilanteen mukaan. Halukkuus ryhtyä yrittäjäksi oli vähentynyt työttömyysetuuksia saavilla, mutta palkkatuloa saavien ryhmässä valmius oli hivenen kasvanut. Myös työllisyystilanteella tarkasteltaessa havaitaan, että ainoastaan töissä tai oppisopimuskoulutuksessa olevien ryhmässä yrittäjävalmius oli jonkin verran kasvanut. Erot kummankaan selittävän muuttujan luokkien välillä eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä. Taulukko 10. Vastaajan yrittäjävalmius seurantahetken tulo- ja työllisyystilanteen mukaan alku- ja seuranta-arviointihetkillä. Ensisijainen tulomuoto seurantahetkellä (n=264) p=0,266 työmarkkinatuki työttömyyspäiväraha palkka T1 17,8 11,2 15,4 T2 15,3 6,9 17,3 Työllisyystilanne seurantahetkellä (n=253) p=0,785 kuntouttavassa työtoiminnassa muussa akt.toimen piteessä työtön, ei aktivoitu palkkatuella T1 16,6 15,6 18,2 16,1 15,9 T2 15,7 12,3 15,5 15,6 20,5 töissä / oppisopim. 3.3.4 Fyysinen, psyykkinen, kognitiivinen ja sosiaalinen toimintakyky Fyysistä toimintakykyä kartoitettiin kahdella kysymyksellä, jotka koskivat vastaajan koettua terveyttä ja mahdollista päivittäisten asioiden hoitamista haittaavaa sairautta tai 27
Työ- ja toimintakyvyn muutos työllisyyden kuntakokeiluhankkeissa vammaa. Mittarilomaketta rakennettaessa jätettiin tietoisesti pois lääkärin diagnosoimia sairauksia kartoittava kysymys, koska työttömät eivät välttämättä käytä tai pysty käyttämään terveyspalveluja terveydentilansa edellyttämällä tavalla. Koko tutkimusaineistossa vastaajien keskimääräinen fyysinen toimintakyky oli alkuarviointihetkellä (T1) 68,9 prosenttia ja seuranta-arviointihetkellä (T2) 67,4 prosenttia maksimipistemäärästä. Vastaajien fyysinen toimintakyky oli seurantajakson aikana siten keskimäärin hivenen heikentynyt. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä (p=0,166). Hankkeittain tarkasteltuna fyysinen toimintakyky oli kehittynyt selvästi huonompaan suuntaan yhdessä hankkeessa (hanke B). Selvästi parempaan suuntaan asiakkaiden toimintakyky oli kehittynyt hankkeissa I ja J. Kuva 13. Vastaajien fyysinen toimintakyky hankkeittain alku- ja seurantaarviointihetkillä. Taulukossa 11 on tarkasteltu fyysisen toimintakyvyn kehittymistä asiakkaan saamien palvelujen mukaan. Vähiten yksilötapaamisia saaneilla fyysinen toimintakyky oli kehittynyt hivenen huonompaan suuntaan, ja eniten tapaamisia saaneilla hivenen parempaan. Muutokset eivät kuitenkaan ole suuria eivätkä tilastollisesti merkitseviä. Myöskään saatujen palvelujen sisällön mukaisessa tarkastelussa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Yksinomaan työnhakuun liittyviä palveluja saaneilla vastaajilla fyysinen toimintakyky oli kehittynyt eniten positiiviseen suuntaan. Näiden vastaajien koettu terveys oli jo lähtökohtaisestikin korkealla tasolla. Sen sijaan terveyteen ja elämänhallintaan liittyviä palveluja saaneilla asiakkailla fyysinen toimintakyky oli lähtökohtaisesti alhaisin, eikä sitä ollut onnistuttu hankkeen aikana kohentamaan, sillä toimintakykypistemäärä oli mittaushetkien välillä laskenut 5,1 prosenttiyksikköä. Tarkastelusta voidaan kuitenkin vetää se johtopäätös, että terveyteen ja elämänhallintaan liittyviä palveluja oli ohjattu oikealle asiakasryhmälle. 28